Kategoria: Teatteriuudistus

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri luonto taide tanssi Teatteriuudistus yhteiskunta

Taide rauhoittaa sielumme

Näyttelyn avajaispuheista pystyi kuulija jo etukäteen ymmärtämään jotakin olennaista näyttelystä – sen mittavasta teosmäärästä, poikkeuksellisen pelkistetystä kehollisuudesta ja teosharvinaisuudesta.

Lahden museoiden johtaja Tuulia Tuomen tervehdyssanoista kävi selville aamupäivällä pidetyn tiedotustilaisuuden ja taiteilijoiden omien teosten esittelyjen kiehtovuus. Virkaansa kuuluen hän kiitteli taiteilijoita, museonsa näyttelyn pystyttäjiä kymmenkunta nimeltä mainiten merkittävän näyttelyn aikaansaamisesta. Tuulia Tuomi lausui lopuksi oman näyttelyarvionsa:

” Tämä näyttely on niin levollinen ja kaunis, pidän sitä meditatiivisenakin.  Näyttelyn teokset eivät ole vaikeita. Ne on helposti lähestyttäviä, mutta samalla erittäin syvällisiä, kun niiden ääreen malttaa pysähtyä. Toivon, että te tavoitatte näistä teoksista pohdintaa ja tunnetta. Se on jotakin sellaista, jota monet meistä juuri nyt kaipaa tämän hektisen ja kaaoksellisenkin maailmantilan hetkinä.”

Yhä ihailemani Lahden kaupungin teatterinjohtaja Lauri Maijalan raikkaan reippaasta, innostavasta juhlapuheesta ehdin poimia useat vertaukset teatteritaiteeseen – kuten  tyhjään tilaan ja lavalla yksin esiintyvään näyttelijään, johon hän rinnasti näyttelyssä näkemäänsä kuvastoa, jossa ei lainkaan näkynyt maisemia tai taustoja vain ihollisia ihmisiä meihin vaikuttamassa.

”Mitä se ihmiskeho sitten on? Ihmisruumis on kokonaisuudessaan biomekaaninen haarniska ja se, joksi itseämme kutsumme on jossakin tämän haarniskan sisällä, aivoissa, jotka ohjaavat ruumista hermokimppujen välityksellä kehoamme tekemään, katseemme katsomaan ja meitä reagoimaan. Kaikkein kummallisinta on se, että emme koskaan täydellisesti näe sitä, mitä itse tai toinen ihminen oikeasti on.” Maijala lainaa 23-vuotiaana kuolleen saksalaisen Georg Büchnerin Woyzeck näytelmää:

”Siinä on yksi kuuluisa sitaatti:

Ihminen on kuin kuilu, pyörryttää kun sinne katsoo.

Mielestäni se on yksi hienoimmista koskaan ihmisestä kirjoitetuista lauseista. Siinä on jotakin samaa kuin näissä tämän näyttelyn teoksissa. Mitä syvemmälle niihin katsoo, sitä syvemmälle ajatuksemme meitä vie. Näitä teoksia katsellessa tulee ajatelleeksi ajan kulumista. Monet tämän näyttelyn teoksista ovat atleettisia, nuoria täynnä elinvoimaa. Tästä huolimatta katsomme tänään haurautta silmiin, kun ihmisruumis on katoavainen. Taiteessa uskomatonta on se, että taide pysäyttää ajan.  Taide luo kuolevaisesta kuolemattoman. Näissä tämän näyttelyn teoksissa on keskitytty vain olennaiseen. Ihmiseen itseensä.”

Malvan kolmannen kerroksen suuren näyttelyhallin taitavasti ripustettu Olemisen kerroksissa –näyttelykokonaisuus tuntuu alkukokemuksena lämminhenkisen harmoniselta silmän levätä, ajatuksen pysähtyä.

 

Maria Laineen öljyvärimaalaukset ovat vallanneet näyttelyn suuret seinäpinnat kookkaina teoksina silmiämme hiveleviksi näyiksi, ajatteluttaviksi aihekäsittelyiltään, ihasteltaviksi taidokkailta tekniikoiltaan ja väripalettinsa tarkoin harkitulla siveltimensä kosketuksen herkkyydellä. Maria Laineen taidemaalariote on äärimmäisen intensiivistä, aito taidemaalari on herättänyt uinuneet näkynsä, lähimmäishahmojen ja niiden kokemusten herkät unimaiset maailmat ja nyt yksilöllisyyden taitavana viestittäjänä, väriskaalojen tunnelmallisena taiturina hän lumoaa meidät ihmisläheisillä upeilla maalauksillaan.

Marianne Sirin veistokset näyttelyhallin laajassa lähes kolmensadan neliön lattiapinnassa tarjoilevat hurmaavissa ideoissaan taitavan kuvanveistäjän muotokäsittelyn ja loistavasti viimeistellyt teostensa pintakäsittelyt sekä ennen kaikkea nykyaikaisen tuoreen taiteensa puhuttelevuuden mielleyhtymiemme koettavaksi kuin vapautetuiksi mielikuviksi ihmiskehon ainoalaatuisuuden kriitikkona, uinuneen havaintokykymme vastuun koko luomakunnasta – nyt yhteiskuntakritiikkinsä ilkikurisen teräväajatuksellisena herättäjänä aihekeskeisillä,  filosofisilla patsasmaisilla töillään.

Marianne Siri   Pyhempi toistaan  (maalattu keramiikkatyö)

 

Meri-Tuuli Risberg & Sami Leutola  video -ja ääniteos AINOA

(Kuva Meri-Tuuli Risberg)

Meri-Tuuli Risbergin & Sami Leutolan  kymmenvuotista tanssi-,  video- ja veistostaiteen tutkimusta, sen kehittelyä ja uusia olomuotoja sekä sävyjä rönsyävä AINOA-teos on kaunis katsoa, katsojan siirtää teoksen ajatus itseensä, sen vaikuttavan säännöttömästä, luontomaisesta liikekielestä kaikin aistein elämän unelmien kauneimmat rytmit ahmia ja vielä hiljaisuutta teoksen höyhenen keveällä tuulenhengityksellä kaikkiin sielunsa ahdistuksiin nautiskella.

Yhteistyö koreografi Risbergin tanssitaiteen ja Leutolan alkuaan staattisten, elottomien ihmishahmojen kanssa on kypsynyt upeaksi, harvinaiseksi hedelmäksi, kaiken liikkuvuuden huimaksi vuoropuheluksi. Siinä ihminen perinteisenä hahmona, tanssija lähes näkymättömänä olentona täyttää laajat liikkeensä ja koreografiansa läpinäkyvän ihottomana elävänä kuvitelmana rekvisiittakankaiden läpinäkyvyydessä video- ja ääniteoksena – kuin vastakohdaksi näyttelyn massiivisille, kantaaottaville veistoksille ja realismia lähestyville upeille maalauksille.

AINOA-teos on uljas monen eri taidemuodon vaikuttavan raikas täysosuma – Malvan visuaalisen museon yhä laajenevaan repertuaariin uusi säihkyvä timantti!

 

 

 

Pian kuitenkin tapahtui minussa, yksilössä herätys: aloin pysähdellä teosten kohdalla itsenikin yllättäen ja ajatella, sekä palata pitkän näyttelyn kierrettyäni takaisin muutaman vaikuttavan teoksen äärelle. Olin joutunut tahtomattani näyttelyn virittämään taiteen kuolemattomuuden iki-ihanaan ansaan.

Palaan näyttelyyn ja sen teoksiin taatusti uudelleen!

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri Matkailu taide tanssi Teatteriuudistus yhteiskunta

Muistatko Aleksis Kiven Lahden Kaupungintalon sisäpihalla

Lahden kaupungintalon pihalla 1973

Eturivi Mari Renvall, Kari Lohko, Anneli Panusalo, toinen rivi Tarmo Virtanen, Matti Pukkila, Minna Jokinen, Pekka Liski, Sirpa Stenroos, ylärivi Yrjö Juhani Renvall,Tarja Valkama, Juha Liski  Kuva Mitä Missä Milloin –teoksesta 1975, sivulta 366

Lahden kaupungintalon sisäpihalla, Eliel Saarisen luomassa teatteritilaharvinaisuudessa näyteltiin 1970-80 -luvuilla. Teatterikomeljanttariseurueen, rekisteröityneen yhdistyksen nimi oli Nostoväkinäyttämö. Yksi sen muistorikkaimmista, valtakunnallisesti maineikkaimmista tuotannoista oli Aleksis Kiven elämästä kertova näytelmäspektaakkeli Aleksis Kivi -vainaa. Näytelmän käsikirjoitus, jonka Nostoväkinäyttämön kaksikko Renvall-Virtanen laati, sisälsi paljon ennenjulkaisematonta Kivi-tietoutta ja kohtauksia, joista mm. Kalle Achtén Nostoväkinäyttämölle varta vasten luovuttamat Kiven Lapinlahden sairaalan diagnoosit ja loppulausunnot paljastivat Kivestä inhimillisen, elävän, hauskankin, mutta hauraan ihmisen.

 

Kivi identiteettituotteena yli 100 vuotta

Kun Aleksis Kivi uudenvuodenyönä 31.12.1872 kuoli syrjittynä ja täysin unohdettuna, silloinen kirjallisuushegemonia ja kansallinen etu tekivät miehestä oitis sankarin, suurmiehen, kansakuntamme myytin. Aleksi Kivi oli yli 100 vuotta nostettuna kansakuntamme kaapinpäälle, korkealle jalustalle. Sieltä meille tätä suurmiestä näytettiin yhtälailla itsenäisyytemme aamunkoitossa tai pulavuosina sekä niin rauhanaikoina kuin sotien tiimellyksessä. Hänestä tehtiin kansallisen itsetunnon tuote, jota maan korkeimmilta virkapaikoilta tarjoiltiin useille suomalaissukupolville. Hänen tekstejään sävellettiin kilvan, niistä tehtiin elokuvia. Kiveä paasattiin yhtäaikaa niin itsenäisyysjuhlien juhlapuheissa kuin pienten asumusten köyhissä kotikirjastoissa Seitsemää veljestä koulun opetussuunnitelmien vaatimuksesta päähän päntättäessä. Oppikirjoista Kiven teokset iskostettiin vikureimpiinkin päihin kyllästymiseen asti, samoin Kiven runouden omalaatuinen riimipoljento.

Näin koko Suomen nuoriso kyllästettiin ja kyllästytettiin Aleksis Kiven tuotannolla. Kiven näytelmät olivat sota-ajan jälkeisen suomalaisen teatterielämän vakio-ohjelmistoa, perinteisine esitystyylitraditioineen. Nummisuutarit, Kihlaukset, Leot ja Liinat, Yöt ja päivät sekä Kullervot avautuivat harrastaja- ja ammattiteattereitten, koulunäyttömöittenkin esirippujen takaa vuodesta toiseen.

Vaan kirjailijasta itsestään välitettiin pinttyneesti koko valtakuntaan, maailmallekin tuo patsasmaisen harras, tyyni, suomalaista itsetuntoa lujittava suuren suomalaisen rikkumaton kallisarvoisen korun kaltainen henkilökuva. Kiven kasvoista piirustetut kipsiset pienoispäät, nahkakantiset Seitsemät veljekset löysivät tiensä suomalaiskoteihin.

 

Aleksis puhalletaan eloon

TURUN%20SEITSEM%C3%84N%20VELJEST%C3%84-n

Kalle Holmbergin ohjaama Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä vuodelta 1972: eturivissä Esko Salminen (Juhani) ja Juha Muje (Eero)

Aleksis Kiven sodanjälkeisestä uudelleenarvioinnista oli ensimmäinen Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä 1972, huiman villi, raivoisan vauhdikas teatteriversio lauluineen, akrobaattisine liikuntoineen ja nuorekkaine veljeksineen. Asialla olivat silloiset uuden polven ohjaajat Ralf Långbacka ja Kalle Holmberg, musiikkinero Kaj Chydenius ja suomalainen näyttelijätähdistö, joka oli hakeutunut juuri Turun kaupunginteatteriin. Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan teatteriajattelu oli fantastista ja uutta  – Holmbergin ohjaama Seitsemän veljeksen iloriemuinen, kaikista esitystraditioista pölyt pyyhkinyt, elämänmakuinen tulkinta oli uudenmakuista kokokansan teatteria. Unohtumaton elämys.

 

Nostoväkinäyttämön Aleksi Kivi -vainaa oli toinen Kiven uudelleenarviointi. Siinä pureuduttiin ensi kertaa itse Aleksis-kirjailijaan, hänen mittavan kirjeenvaihtonsa kautta. Kivestä paljastuu elämäniloinen ja myönteinen, herkkävaistoinen, kirjallisen kutsumuksen läpitunkema nuorukainen, sitten äärimmäisen inhimillinen, määrätietoisen varmaotteinen kirjallisuusammattilainen, humoristi, lahjakkuus.

 

 

Nostoväkinäyttämö teki teoksessaan valoisan, elämäniloisen ja raikkaan Aleksis Kivi -kuvan, josta ei elämäniloa puuttunut. Elämän tanssinkeveä ilo ja raskas tragiikka vuorottelivat Kiven elämässä ja näytelmän tekstillisessä tulkinnassa. Nostoväkinäyttämö Aleksis Kivi -vainaineen arvostettiin uudenlaiseksi kulttuuri-ilmiöksi. Kaupungintalon sisäpihan esitykset  kahtena kesänä saivat runsaan katsojakunnan. Esitys kutsuttiin vierailemaan Tampereen Teatterikesään, Aleksis Kivi -seuran vuosijuhlaan Helsinkiin, kouluihin, lähikaupunkeihin. Sitä tilattiin erilaisiin tilaisuuksiin ja Aleksis Kivi-seura antoi esitykselle vuoden Eskon Puumerkki -tunnustuksensa.

Heti Nostoväkinäyttämön Aleksis Kivi -vainaan jälkeen Veijo Meri teoksellaan Aleksis Stenvallin elämä liittyi kolmantena Kiven uudelleen henkiinpuhaltajien rintamaan.

 

Aleksis Kivi –vainaa esityksen perillisiä

Aleksis Kivi -vainaan esitys myös todisti käsikirjoituksineen, uusine Kivi -tietoineen, sävellyksineen, koreografioineen määritelmät ammattilais/harrastajateatterista keinotekoisen turhiksi.

Eivätkä  esityksen silloiset tekijät kulttuurista ajatteluaan ole vieläkään hellittäneet.

Pääosan, Aleksis Kiven, esittäjä Yrjö Juhani Renvall on Tampereen yliopiston näyttelijätyönlaitoksen professori, ohjaaja Timo Paavola  Kansallisoopperan monivuotinen ohjaaja, koreografian tehnyt Marjo Kuusela tanssin akateemikko. Luetteloa voisi jatkaa, mutta hännänhuipuksi kirjaan tuon kaupungintalon sisäpihan Nostoväkinäyttämön oman järjestysmiehen Heikki Hellmanin: ensin kolmisenkymmentä vuotta Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen toimittajana, sen esimiehenä, väliin Tampereen yliopiston professorina, sen Tiedotusopin laitoksessa ja nykyisin saman yliopiston osastojohtajana Viestinnän, median ja teatterin yksikössä.

 

Minä elän

Lopuksi lainaan Rauno Ketosta, Helsingin kaupunginteatterin ja radioteatterin lahjakasta näyttelijää, joka artikkelissaan Aleksis Kivestä muutama vuosi sitten lausui Kiven viimeisiä sanoja pohtiessaan näin:

”Yleisestihän tämä sairaan Kiven kidutuksen viime aika puettiin heti hengen lähdettyä mitä kauneimpiin ja valheellisiin sanasoitantoihin. Tarkiaisesta lähtien on lyöty mynttiä ja myyttiä siitä, kuinka kauniisti kansalliskirjailija puhtaiden pitsilakanain välissä ja läheisten hellässä hoidossa jätti kiitollisena hyvästit rakkaille kotikunnaille ja kirkastunein katsein hymyten haastoi: Minä elän, minä elän!

Ehkäpä ensimmäisen kerran tätä tosikkovalhetta murenteli aikoinaan eräs Suomen parhaimmista teattereista, lahtelainen Nostoväkinäyttämö, Kiven elämää ja työtä käsittelevässä älykkäässä ja taidokkaassa esityksessään.”

http://viestivihko.blogspot.com/2006/10/aleksis-kiven-viimeiset-sanat.html

Lahden kaup.talolippu.png

Katseeni tavoittaa tänään saman kaupungintalon tornin, sen huipulla Aleksis-kirjailijan kunniaksi liehuvan sinivalkoisen lipun – ja maailma unholaan jääköön!

Kynäö.png

Tämän artikkelin Lahen uutisia julkaisi  Aleksis Kiven päivänä 10.10.2011. Artikkeli ja sen alkuperäiset kuvat  kertovat yhdestä lahtelaisesta kulttuuriajanjaksosta, jossa  Aleksis Kiven elämä, hänen kirjallinen neroutensa, kielensä ja hieno runoutensa saivat uudenlaisen päivityksensä – sekä  jälleen tänään Aleksis Kiven päivänä 10.10.2026

Kategoriat
jännitys kotiseutu kulttuuri musiikki Teatteriuudistus yhteiskunta

Superteatteri timanttisessa loistossa

Voi että! Superteatterin Herra Hakkarainen harrastaa on sellaista harvinaisuutta, että jos ei tiedä, miten maailman vapaa-ajan kuluttaisi, voi mitä vain harrastusta harrastamalla vanha ja nuori mennä yrittämään tarinan kaikkia vähintään yhdeksäätoista eri harrastusta kokeilemaan – Superteatteriin.

Tämä Superteatterin Herra Hakkarainen harrastaa onkin todellista teatteria, hurmaavan aitoa eläytymistä, teatteria puhtaimmillaan ja sitäkin vielä omalla alkuaan hitailla, mutta nyt superteatterimaisella äärimmäisen lyhyillä kohtauksilla. Syntyy teatteria, jossa kokija pääsee puolen minuutin tai muutaman sekunnin sisällä taas uuteen tapahtumaan ja koko esitys suorastaan pursuu mitä mielenkiintoisimpia, erinomaisesti näyteltyjä ja tulkittuja ihmishamoja, olentoluomuksia ja tarinan jännitysmutkia, sitä aitoa näyttelijäkarismaa, josta lapset ja me heti osaamme erottaa, miten teatteritaikuus irrottelee kolmen näyttelijänsä huimilla esiintymiskyvyillä pää- ja sivuhenkilöt seurattavaksemme. Superteatteri on treenannut näyttelemistaituruuden nykyammattilaiseen huippuvireeseen, kohtaukset ovat tähtitieteellisen tarkkoja ajoituksissaan, kohokohdissaan, silmänkäännön hurjannopeita vaihdoissaan, miljöömuutoksissaan ja tunnelma on niin ihmisihanaa, ettei moista ennen ole nähty. Sopii mennä tavallisen katsojan, teatterituntijankin kera kolmevuotiaiden kanssakatsojien ja pian silmämme loistavat reaktiomme tarkasti ilmaisevan yleisön kanssa kokemaan. Eräänlainen kymmenvuotisen teatterin juhlanäytelmä ei julkisuuttaan pröystäile tai teorioi, vaan antaa tulla täysillä, sydämiemme, teatterituntemuksemme uusimisina, useille ihan ensikertaa teatterissa kävijöille koko neljäkymmentä minuuttia viihdettä ja kulttuuria – teatteritaikaa!

Anssi Hyvösen Herra Hakkaraisen unissa kävelevän hahmon seurassa menee mihin vain. Hän on empaattinen ja taatusti lämminsydäminen, mukaansa tempaava ihme. Näyttelijän taito olla luonteva ei ole helppo – mutta Hyvösen harvinaiseen unissakävelevään hahmoon katsojan on helppo samaistua ja tarinaan mukaan pujahtaa. Hyvönen on suurenmoinen oma-ajatuksellinen koomikko vailla teeskenteleviä, turhia naamioita – elävä hakkaraishahmoikoni.

Maria Nissin komedienne luo niin täysherkullista tyypittelyjen suurenmoista fantasiaherkkua, että vieläkin nauruhermojamme kutkuttaa nopeiden, kymmenien roolihahmojen ilmestymisyllätykset – herkkuna vaikkapa rouva Makkaran äkkipikaiset kiireelliset ilmestymiset Ahti-poikansa yhdeksäätoista eri harrastusta kehumaan, saati omaa sambaharrastuspeppuaan hetkuttamaan.

Tero Poralin tulkitsemat monet Tassulan kylän asukkaat, vaikkapa herra Makkaran hitaus aikamme kiireeseen, muuntautumiset kymmeniksi erilaisiksi henkilöiksi maulla ja valloittavalla näyttelijäntaidolla, vain pienin rekvisiittanerouksinkin sekä koko esityksen musiikki ja ohjaus taikoo piirroskirjan verevän toimivaksi ja eläväksi teatteriksi  – teatteritaiteen loistavaksi hiotuksi timantiksi.

Näiden kolmen suurenmoisen näyttelijän tiivis ja loistava yhteisnäytteleminen on esityksen inhimillinen taiteellinen voimavara. Lavastus ja moni-ilmeinen puvustus kruunaavat esityksen taikuusmaisen ihanaksi.

 

Herra Hakkarainen harrastaa

Näytelmä perustuu vuonna 2014 julkaistuun Mauri Kunnaksen kirjaan Herra Hakkarainen harrastaa.

Näytelmän sovitus ja ohjaus: Tero Porali
Näyttelijät: Anssi Hyvönen, Maria Nissi ja Tero Porali
Musiikki: Tero Porali
​
Lavastus: Tero & Emilia Porali
Puvustus ja valokuva: Emilia Porali

Arvio kirjoitettu sunnuntain 27.9.2026 esityksestä.

https://www.superteatteri.fi/herra-hakkarainen-harrastaa.html

Kategoriat
kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Nauravan kulkurin tarinan kiehtovuudessa

Kuvassa Maria Ylipää ja Santeri Kinnunen
Helsingin Kaupunginteatteri - Nauravan kulkurin tarina - Kuvassa Maria Ylipää ja Santeri Kinnunen– Kuva Mitro Härkönen

Istumme Suomen teatterielämän suurimmassa, 925 katsojapaikan teatteripyhäkössä Helsingin Kaupunginteatterin Suuren näyttämön permannon toiseksi viimeisessä 13. penkkirivissä sen toivomillamme reunapaikoilla. Sali on loppuunmyyty. Vesa-Matti Loirin elämästä kertovan Sami Keski-Vähälän kirjoittaman ja Paavo Westerbergin sovittaman sekä ohjaaman musiikkinäytelmän Nauravan kulkurin tarina ensi-ilta on alkamassa.

Alun lyhyen pimeyden jälkeen koko valtava näyttämö avautuu lavastettuna suomalaisen 1960-80 -ajan merkittävimmällä ja tuottavimmalla rakennusmateriaalilla, suomalaisella vanerilla, joka täyttää näyttämön kuusi metriä korkean ja parikymmentä metriä leveän taustan puhtaan puunvärisenä aitona suomalaisuutena.

Lavataustan pitkästä suorakulmiosta avautuu pian lähes kymmenen ovenkokoista saranallista tulo- ja menoluukkua, joista näyttelijät näytelmän tilanteiden mukaan ilmestyvät estradille. Näyttämön tavanomaisen arkiselta tuntuvat näkymät muuttuvat esityksen aikana suurenmoiseksi visionääriseksi video- ja lavastusherkuksi: monumentaalisen suuret näkymät välittävät meille uudenaikaista teatterivisiota – usein yht’aikaa kolmesta eri perspektiivistä – ihan lähikosketusnäkymin, sitten kauempana saman tilan meille hahmottaen ja viimein näyttelijöiden kohtauksen toimintoineen, asemointeineen ja puvustuksineen, tapahtumineen. Kolme koko valtavan esiintymislavan eri suuntiin toisiinsa nähden vastakkain pyörivää erikokoista näyttämöpermantoelementtiä välittää ensin suomalaisen junan vihreänruskeilla penkki-istuimilla istuvien matkalaisten tarinaa ja koko ajan junan ikkunoista vilahtelevaa vauhdikkaan vaihtuvaa suomalaismaisemaa sitten kotien, esiintymislavojen, harjoitustilojen jopa rakastumishetkien draamallisiksi interiööreiksi muuntuen.

Keskeinen tarinan johdattelija on käsikirjoituksessa eläväksi hienosti ajateltu näytelmän kirjailija (Maria Ylipää), joka loistavan kaunisäänisellä lauluinstrumentillaan aloittaa tarinan kerronnan ja jatkaa sitä kohtausten mukana itse siihen mukaan eläytyen koko kolmituntisen esityksen. Ratkaisu sijoittaa kirjailijarooliin huippulaulajatar tarinaan on  musiikkinäytelmän varma ja meidät täysin esitykseen ihanasti tunnelmiin sitova rooliratkaisu.

Yllättävää on myös, että istuimillemme kuuluu myös aivan normaalipuheeksi ajateltu keskustelu näin suurelta näyttämöltä hyvin luonnollisesti, tarkan hillitysti, jopa vuorosanat kuiskauksena erottuvina ja kohtausten tunnelman mukaan värittyneinä repliikkeinä. Katsomo on siis otettu huomioon koko ajan jokaisen katsojan kohdalta tässä (Jaakko Virmavirran) modernissa ääniteatteritekniikassa!

Helsingin Kaupunginteatteri – Nauravan kulkurin tarina – Kuvassa Maria Ylipää ja Santeri Kinnunen

Suuret visuaaliset elementit (Antti Mattila), milloin liikkuvaa junavaunua, milloin taas kotia, esiintymisareenaa tai läheisten rakastumista ja arkea kuvaavina interiööreinä vaihtuvat hämmentävän äänettömästi. Videot (Timo Teräväinen) toimivat erinomaisesti, unholaan on jo jäänyt lähikuvienottajien kehot kameroineen – niitä ei tämä teatteri-interiöörien suuri ohjaajakokeilija enää työssään tarvitse katsojille rasitteina. Tekniikka on nyt löytänyt esityksen ohjaajan ajatuksissa uuden toimivuuden ja kameroiden käyttö ja asemointi lähes näkymättömän toimivuuden, näyttelijä saanut takaisin päätehtävän teatterissa. Täydellistä.

Sami Keski-Vähälä kirjoitti näytelmäksi todellisen kunniallisen, Vesa-Matti Loirin työn merkitystä kuvaavan, upean tarinan. Siinä keskeistä on taiteilijan kutsumus, hänen luomisvimmansa äärettömyys ja elämänsä psyyken suuri häilyvyys, taiteelleen ja työlleen uhrautuvaisuus. Loirin taiteilijakutsumuksen mukana myös hänen läheiskontaktiensa ongelmallisuus ja psyykensä haavoittuvuus saavat tarvittavat, hienot ja todelliset, rehelliset kuvauksensa. Teos näyttää myös hyvin niitä tunnelmia, joita suomalaisessa viihteessä ja teatterielämämme polttopisteissä me suomalaiset saimme Vesa-Matti Loirin mukana kokea – uskomattoman monipuolisen lahjakkuuden ja työlleen ehdoitta antautuvan nöyrän taiteilijan.

Paavo Westerberg on noussut Nauravan Kulkurin tarinassa ohjaajan ammattitaitonsa suurella sydämellä, uusiutuvalla aina kokeilevalla tekniikalla ja ennen kaikkea huimilla timanttisilla rooliohjauksilla ja kohtausherkuilla, huumorilla suoraan aikamme suomalaiskansallisen musiikkinäytelmän uudistajaksi.

 

Eeva Kontu on valinnut ja sovittanut musiikin näytelmän merkittäväksi kantavaksi esityselementiksi, ihmisen  rakastumiset sekä niiden kokemisen, haaveiden, onnen ja myös pettymysten tunteet musiikkikappaleiden kavalkadiksi. Vuosikymmeniä vanhat iskelmärenkutukset Juokse sinä humma, Malmsténin Kohtalokas samba, Väliaikainen saavat väkisinkin tuttuudessaan yleisön musiikkisykkeeseen mukaansa ja hieman uudemmat Chydenius-Kivi Laulu oravasta saati parit Eino Leinon ja Uuno Kailaan runouden kauniit tunnot uutuudessaan sävellyksissä ja sovituksissa hienot esitystulkintansa – kaikkiaan seitsemäntoista vaikuttavan uljasta, tunnelmallista, monet useaan kertaan eri näyttelijän varioimina ovat harvinaista sekä iskelmämusiikin että kevyen taidemusiikin suurenmoista musiikkiteatterin suomalaisuuden perustaa.

Äärimmäisen lahjakas, puhaltimin, rytmisoitimin, virtuoosisen herkin kitaroin ja huiluin jammaileva viisihenkinen maan soittajataitureiden muodostama huipputeatteriorkesteri säestyksin ja omin soolonumeroin nostaa tämän täysmusikaalisen suomalaisen teoksen musiikin maailman tähtitaivaisiin tenholla ja vaikuttavalla ammattitaidolla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Nauravan kulkurin tarina – Kuvassa Oliver Kollberg ja teatteriorkesteri: Varre Vartiainen, Ilmari Rönkä, Joonas Tuuri, Jussi Lehtonen

 

Oliver Kollberg näyttelee nuoren Loirinsa persoonallisen eläväksi, lahjakkaan monipuoliseksi taiteilijahahmoksi, jonka luomisvoima ja omat henkilöhahmotukset eivät ole imitointia, vaan todella taas uutta vaikuttavaa näyttelijäkarismaa, josta leiskuu elämänilo näyttelijänammattiin ja yhtä aikaa omaperäisen viihdetaiteilijan hurmaavaan taitoon. Kollberg on esityksen voimalataus, sen riemun hehku ja polttopiste, mutta myös rooliinsa paneutumisella lahjakkuuden lunnaat kokeva suuri, katkerakin taiteilijapersoonan mestarillinen tulkki. Kollberg laulaa taitavasti, tanssiaskeletkin ovat hallussa ja hänen välittömyytensä tarttuu takapenkkien katsojiin saakka.

Helsingin Kaupunginteatteri – Nauravan kulkurin tarina – Kuvassa Oliver Kollberg ja Ella Lymi

Santeri Kinnunen näyttelee suvereenisesti roolissaan, varsinkin näytelmän toisessa näytöksessä teoksen entistäkin todellisemman, ikääntyneen Loirin. Hänen kohtauksensa mielentilamurroksessaan ovat sykähdyttävän uskottavia, harhanäyissään koko viihdemaailman repertuaarinsa – nassesedät, turhapurot, jean pierre kuselansa, auvonsa ja tyynensä – koettuaan. Ja viimein ennustaja Kassiselle vastaanoton pyydettyään kuin reppana ihmispolo, täysin neuvoton ja turvaton taiteelle itsensä myynyt nero. Tuo komedialta tuntuva kohtaus on sittenkin Kinnusen teatterivuosien suoranainen vakavuuden huippuhetki monimerkityksellisenä minä-kuvan lohduttomana tilityksenä. Santeri Kinnunen taitaa myös omasävyisen, omahenkisen ja omatyylisen tunteitamme järisyttävän laulamisen taidon.

 

Ella Lymi  tulkitsee Loirin vaimon Monan spontaaniksi ensirakastuneeksi naiseksi. Elämäntarinan kasvaessa perhe-elämän jatkuessa Mona viimein kokee itsensä unohtuneeksi, suuren julkkistähden, elämäntaiteilijamiehensä unohtamaksi puolisoksi. Lymin näyttelemisessä on sekä nuoruuden voimaa että myös naisen katkeruutta yleistajuttavasti meille opiksi puolisoittemme yhteistä henkistä avioliittojen tilaa ajatellaksemme.

Vuokko Hovatta luo Linnavalli-musiikkimaestron sopivan järkeileväksi taituriksi ja ennustaja Kassisen varsin pisteliääksi ja kyyniseksi, pelottavan totuudelliseksi, Loirin psyykeä ahdistavaksi kokemukseksi.

 

Kuvassa etualalla Joel Hirvonen (Holmberg) ja Oliver Kollberg (Loiri)

Ehkä vaikuttavin, itsekin pari kertaa kohtaamani tuon aikakauden affektiivisen, apaattisen, hurjavolyymisen teatterigurun Kalle Holmbergin hahmo Joel Hirvosen tulkitsemana, on yhtä aikaa esityksen, huumorin ja vauhdin ja kaikkinaisen teatterillisen taiteen ylistyksen voimalataus. Hirvonen tekee rähjäävän maanisesta, impulsiivisesta Holmbergistä huiman farssisesti kärjistetyn taiteilijaluomuksen, jonka koemme nyt myös Loiria ehdoitta kunnioittavana teatteriguruna. Hirvosen suurenmoisen taitava holmbergilainen taukoamaton puhetulva, kaikessa aina oikeassa olemisensa persoonallisuus antaa myös hauskan näkökulman vallinneesta harvojen teatterigurujen aikakaudesta.

Jouko Klemettilä tuo Loirin nuoruuden ajan hehkutuksen, Loirin synnynnäisen näyttelijäkarisman pienillä kohtauksilla tajuttavaksi meillekin esityksen Mikko Niskasen roolia näytellessään. Taitavaa, vähäeleistä näyttelemistä Niskasen Pojat-elokuvan tarinaan sopivasti Loirin elämän tärkeitä hetkiä johdatellen, myös kuuluisaa Ylioppilasteatterin Salo-Chydenius-Lapualaisoopperaa mieliin palauttaen.

Esityksen monilla näyttelijöillä on klovnihauskojen imitoijien tehtäviä Spedestä, Esko Salmisesta, teatterikoulun opettajista, oppilaista ja muista Loirin kohtaamista ja hänelle tärkeistä henkilöistä sekä rooliluonnosteluja ajan teatteriin ja viihteeseen liittyvistä persoonallisuuksista, koko esitysensemblen yhteisilmaisusta, yhteislauluista ja suurista kohtauksista.

Väliajalla puhkuimme esityksen innostavuutta, uusimuotoisuutta, kiinteyttä, hauskuutta ja huumoria sekä todenmukaisuuden tuntua ja lavatyöskentelyn huumaavaa mukaansa tempaavaa voimaa.

Santeri Kinnusen Loiri-hahmon rankat perhekokemukset ja tunteet ovat tarinan toisen osan lämminhenkisiä ja uskottavia esityksen hienoimpia ja herkimpiä hetkiä, Maria Ylipään kiehtovan kaunis laulu jää sydämiimme elämään.

 

Esitys päättyy valtaisan raikuviin, lähes tuhannen käsiparin antamiin miltei loppumattomiin aplodeihin. Uusi kansanomainen suomalainen musiikkinäytelmä on nähnyt kirkkaan päivänvalon.

Kuvat Mitro Härkönen

Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Suuressa salissa 30.9.2026 klo 18.30

https://hkt.fi/esitykset/nauravan-kulkurin-tarina/

 

Kategoriat
filmi jännitys kansainvälisyys kulttuuri luonto musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kaikenikäisten teatterielämys

Timo Ruuskanen

Teatterissa on suurenmoista kokea yhtäaikaista lasten ja aikuisten jännityksen odotusta ja vapautuneisuuden riemua itse osallistuvana ja kommentoivana katsojana, vuoroin kuiskauksen höyhenenkeveäksi hiljaisuudeksi hiljentyneenä, vuoroin hillityn pikkutarkasti ääneen asiaan reagoivana tässä Red Nose Companyn & Lahden kaupunginteatterin yhteisessä maailman ensiesityksen näytännössä.

Ihmeellisintä oli kaksi vuotta ja nuorempienkin mukana olleitten katsojien taitavuudessa ottaa osaa sadun mielikuvituksellisen monimutkaisiinkin käänteisiin, yhteisreaktioihin, tarvittaessa sadunkertojan, hieman pelottavan punanenäisen klovnin veijarimaisesta silmä silmästä katseisiin sekä tietenkin hullunkurisiin aina huumorin kautta kuitenkin tajuttaviin ja somin naururemahduksimme purkautuviin tarinan huimiin, mielikuvituksellisiin käänteisiin.

Yksi mitta tämmöisen esityksen mukana ylitti meidät kymmeniä vuosia teatteria nauttineet katsojatkin tässä täydellisessä, lyhyen lyhyessä maailman kantaesityksen teatteri-illassa: yleisö pystyi äärettömän pitkän, miltei raastavan jännittävän pimeyden jälkeen heti perään vapautuneesti tarinan juonen jokaisen kolmen hahmon elämänonnen haaveet tajuamaan, niihin mukaan spontaanisti heittäytymään.

Kaarina Helakisan satu Ihmeellinen maalari kärjistää naurumme tikahtumaan ihmisen kaikkinaiseen ylhäältä saneltuun pintakoreiluun ja hallintokoneistomme näennäisviisauteen ja vapauttaa meidät luottamaan omaan ajatteluumme ja ainakin mukaan sadun kolmen persoonan ajatuksiin muuttaa maailma sellaiseksi, että meistä jokainen saisi hallita yksinoikeudella elämäänsä ja maailmaa jossakin Onnellisten saaressa ja tulla ihan oikeaksi oman Valtakuntansa Keisariksi.

Ja tietenkin tuo satu tuntui niin todelta ja opettavaiselta, että olimme nopeasti koko katsomo kimpassa, milloin maalari Sutisen kanssa tuoleja kyllästyneinä joka päivä harmaiksi sutimassa tai Majakanvartija Valosen yksinäisyyden muuttamisen kanssamme soutumatkaksi ihmesaarta etsimään. Kerran jo löysimmekin saaren, mutta siellä oli vain lampaita, ja kun Valonen vielä hankki pässin, lampaita oli lopulta jo niin paljon, että ne kaikki piti myydä. Vielä kohdattuamme soutumatkalla kalastaja Vatasen kalastuspuuhissa, niin yhteistyön innolla alkoivat nämä kolme yhdessä raastaa painavaa kalaverkkoa myrskyävän meren uumenista, nostaakseen ylös simpukoita ja arvokkaita helmiä löytääkseen.

Suurenmoisen tuttu kokemus on jälleen tämän klovnitaiturin taitava tapa ottaa yleisönsä ja ohjata katsojat kommentteineen mukaan esitykseensä – niillä joka kerta kokonaistarinaa uuteen jännittävän lumoavaan sadun käännekohtaan tai esityksen nauruhehkuun ja jännittävyysmaksimiin johdattaa. Vajaassa tunnissa on syntynyt esittäjän ja yleisön ainutkertainen suuri komediallinen sadun lumo pienille lapsille ja lapsekkaille aikuisille ja samalla harvinaisen herkkä, lumoavan tiivis teatteri-illuusio teatteritaikaa janoaville pienille ja suurille.

Aikuisille tosikoille tämä esitys näytti teatterimaailman yksinkertaisuuden valloittavuudet: näyttelijän sekunnin sadasosatarkat repliikkinsä ajoitukset, unohtumattoman aidon, taitavan miimikon, tarinan henkeen eläytyvän teatteritaiturin, joka helposti koukkasi varmasti 1-86 -vuotiaan yleisönsä sadun pauloihin sekä esityskokonaisuus – teatteritekniikkanerokkuuden, tehosteiden ja pienoisrekvisiitan, valojen, filmin ja äänien modernit toimivuudet – tämän saman koomikon huuliharpun keveästi kuin sadun juonen lomassa tarinan hienoa filmillistä merimaailman kuvastoa toteuttaen.

Lastennäytelmäksi luultu Ihmeellinen maalari osoittautui kaikenikäisten teatterielämykseksi – sydämellisyydessään ja ainutlaatuisuudessaan loistavaksi syksyn teatteritapaukseksi.

https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelma/ihmeellinen-maalari/

 

Kategoriat
Historia jännitys kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden Kolmen Pennin Oopperassa

Eturivi: Henrik Hammarberg, Aurora Manninen, Saana Rautavaara, Henna Wallin, Nenna Tyni, Laura Huhtamaa, Annukka Blomberg.
Keskellä: Veeti Vekola, Tomi Enbuska,
Takarivi: Jori Halttunen, Mikko Jurkka

Lahden kaupunginteatterin Kolmen pennin ooppera on Lauri Maijalan sydänjuurista ja katkeamattoman rikkaasta mielikuvituksellisesta ajatusmyllystä muokkautunut rajun komea musiikillinen, ajantuore teatteriohjaus, henkisessä voimassaan rajaton, selkeydessään ja sisällöllisessä ilmaisussaan jokaiselle katsojalle tosin kovin erilaisin poliittisin prosenttiluvuin avautuva, mutta vähintäänkin Brechtin runoin ja Weillin musiikin oopperallisin parodiamakuisin aarioin se vetää musikaalisen loistavasti tulkittuna hymykaaret kasvoillemme vakavankin kohtauksen taustalle elämän lämpöä ja tunteen herkkua meille sopivin pisaroin lohduksemme tarjoten.

Pelkästään ohjaajan ja lavastajan (Minna Välimäki) yhdessä loihtima vaikuttava lavastus, lavan takaseinän silhuetein, korkein telinein ja pylvästöin sekä esineistöin ja muutamin eturamppiin toisinaan hetkeksi ilmestyvin pikkuyksityiskohdin, kuvaa koko esityksen interiöörin menneen ja nykyelämämme maailmaksi, jossa matkaamme kuin suuressa tehtaassa koko ihmiskunta vauhdiltaan yhä vain kiihtyvine ja arvaamattomine liukuhihnaisine tapahtuminemme. Niissä ohi virtaavat yhtä hyvin menevät tai vastaantulevat ihmiset kuin esineetkin, tapahtumat jopa aikakautemme jatkuvasti kiihtyvät sotilasvarustukset loppumattomin asevalmistelujen sotilasajoneuvoin, ammuksien, tykkien, ajan panssarivaunujen ja ohjuksien jonoina silmiemme ohi, milloin minnekin päin mannertamme ja maailmaa taukoamatta siirtyen.

Samaan aikaan sivistynyt maailma jatkaa omalla näennäisellä varallisuudellaan siirtomaiden riistoa lähes ilmaiseksi ostamalla liukuhihnojen täydeltä eteläisten kehitysmaiden hedelmiä ja niitä sitten läntisen maailman liike-elämän voitoilla muka ostellen, ylenpalttisesti nautiskellen tai liikkuupa hihnalla uudet sähköjärjestelmätkin miltei jokaiselle paikkakunnalle noita akuutteja datajärjestelmäkokonaisuuksia kuljettaen.

Vain köyhien luokka on pudonnut tästä vauhdista. Se joutuu itsensä ja ruumiinsa uhraamaan nälän ja puutteen tielle, ammattimaisten hyväksikäyttäjien ja kyseenalaisten liikeyritysten komennossa leivänmurusensa ansaitsemaan.

Näyttämöllepano Lahden Suurelle teatterinäyttämölle koneistuksineen monine taitavine teknisine henkilöineen tekee koko esityksestä harvinaisen nykyaikaisen.

 

Entä Brecht ja hänen säveltäjänsä Weill? Ovathan hekin mukana, jos kohta aina valppaan Maijalan roolisateenvarjon alta tarkkaan pohdituin, harjoitetuin tarinan äkkikääntein ja hahmoin. Näyttelijöiden fasadit eli naamat ja rintamukset ovat aina yleisöön päin. Jo koko epäoopperan alku leikataan Brechtin tapaan tahallisesti poikki estäen katsojan samaistuminen tunnelmaan. Juuri silloin Brechtin tekstin ja esityksen klassisen satiirin kaikkinainen varma tae kera ainutlaatuisten Weillin sävellysten on helppo meihin uppoutua. Koko ensemblen 12 näyttelijän täydeltä, upein muotipuvuin (Joona Huotari-Andreou) koemme yksilöinä erottuvina ja nautittavina laajakirjoisen merkitsevästi esityksessä: verratonta, upeaa silmänruokaa kaupungissamme! Siihen, että köyhälistö ja äveriäisyys olisivat kovinkin ulospäin erilaiset Brechtin tapaan vielä tässä oopperallisessa esityksessä, emme tosin enää usko todellisuudessamme, sillä niin samankaltainen, sekasortoinen, epävarma ja kaaosmainen on aikamme luokkajakoinen maailma, että se ja näyttämön tapahtumat lähes yhtenevät.

Lauri Maijalan omatyylisiä henkilöitä kipuilee näyttämöllä jälleen – osattomia (Veeti Vekola) maailmankansalaisia henkisesti heppoisina ja niin aineellisesti kuin tarinallisesti turhaan maailmaan syntyneinä – vain osattomina kerjäläisinä maailman  syntisiksi tarpeellisia. He ovat jälleen esityksen suola, katsojan arvuuteltava esityksen elementti ja kas – ohjaajalle ominainen klisee paholaisesta (ensi-ohjauksensa The Black Ride -esityksen mukaan) näyttää tällekin esityksen ihmissuvulle siunaantuneen tarpeen olla aina läsnä – jälleen ontuvajalkaisena oliona (Henna Wallin).


Kolmen pennin oopperassa tarinan kauniinkiltin Polly Peachumin (Aurora Manninen) roolin viattomuus kääntyy tyypilliseksi kaikkien tyttöjen kapinaksi vanhempiaan vastaan hänen rakastuttuaan tunnettuun kuuluisuuteen suureen murhaajarikolliseen Puukko Macheathiin ja vielä karattuaan kotoa, mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Aurora Manninen tulkitsee naiseutensa pyyteet ehdottomuudeksi. Hänen ajattelunsa on luontevaa aitoudessa ja totuudellisuudessa, sillä hän on nähnyt omassa kodissaan lähes pelkästään köyhien hyväksikäyttöä – ei hänen kotinsa saati vanhempansakaan mitään vilpittömiä ole. Hän esittää myös esityksen yhden upeimmista Weillin melodioista unohtumattomasti ja kauniisti tulkiten.

Peachumin perhe omistaa eräänlaisen köyhyysvuokralaisbisneksen, mikä ottaa palvelukseensa pelkästään rahattomia kerjäläisiä, joille se vuokraa oikeuden saada kerjätä, ja varustaa heidät erilaisin kauppatavaroin: pääasiassa ihmisen tekojäsenin, jaloin, sormin, käsin. Kaupatut tavarat myytyään nämä vuokralaiset saavat muutaman pennin palkkioksi. Epäonnistuneet kaupustelijat pahoinpidellään perusteellisesti. Peachumit myyvät myös seksiä ja isä myy tytärtäänkin.

Isä Peachumin kauppiasluonteeen tulkitsee Mikko Jurkka estoitta virkistävän liukkaan rasvaiseksi ja ovelaksi, rehevän eläväksi piruilijaksi. Hän myös laulaa juuri oman aariansa, sen herkulliset suomalaiskääntäjien Brechtin riimit ja Weillin tahdit tarkan satiirisesti, hauskasti ja taidokkaasti. Hänen roolityönsä, mahtailevan itsekäs olemuksensa rikastavat esityksen hirtehistä elämänmahlaisuutta habituksellaan ja musikaalisuudellaan.

Äiti Peachumina Annukka Blomberg on yksniitisempi luonteeltaan, käytännöllinen ja röyhkeä kauppiasluonne hänelläkin ja myös tyypillinen äiti tyttärensä etua ajamassa, järkähtämätön mielipiteessään, rahanahneudessaan ja fanaattinen ajojahdissaan saada suurrikollinen vävykokelas ansaan ja tuomituksi hirteen. Blomberg laulaa musikaalisesti kylmän kaunisvärisellä alttoäänellään aariansa.

Tähän perheidylliin sijoittuu tietenkin itse sulhanen Puukko-Machie.

Tomi Enbuskan puukkomachiessa on voimaa, särmää, charmia, määrätietoisuutta, älyä, pelottavaa huumeen addiktiivisuutta, rikollisuuden harvinaista väkivaltaista karriääriä, sielullista machoutta ja katteeksi murhan yksinoikeutta – kuin maailman valloittajan räiskiä päät revolverillaan murskaksi keneltä vain, jopa Piispalta ylivertaiseksi saavutukseksi ja näytteeksi pelotusauktoriteetistaan. Naisten valloittajan karismallaan hän on tottunut saaman lumoihinsa jokaisen kohtaamansa tytön helposti.

Pollyn kanssa hän kuitenkin joutui paljastamaan aidon rakastumisensa, miehisen herkkyytensä, vaikka ensin totutusti yrittää ratkaista naisvalloituksensa infantiilisella hurjalla huudolla. Säilyttääkseen vapautensa hän piiloutuu poliisin alkaman ajojahdin seurauksena ja luovuttaa koko rikollisjenginsä omaisuuden ja johtamisen nuorikolleen Pollylle.

Toimelias poliisipäällikkö Tiikeri Brown (Laura Huhtamaa) on viimein saanut kiikkiin kalterien taakse Macheathin. Huhtamaan valloittavan vauhdikas roolityö tuntui suorastaan kutkuttavan jännittävältä.

Eikä tarinan käänteet tähän lopu. Paljastuukin Puukko Mackien jo ennen Pollya naineen Kapakka-Jennyn (Vilma Kinnunen). Jännitämme tietenkin, mihin heti asian selvittyä tämä katkera mieskilvoittelu ja aviopetos samasta rakastetusta oikein voi johtaa. Yllätymme, että se päättyy naisten keskinäiseen sovintoon, jossa Macheathen omaisuudesta ennen hänen mahdollista hirttämistään sovitaan vain hänen autoistaan, minkä värisen kumpikin hänen naisistaan ottaa.

Vilma Kinnunen on toinen esityksen suvereeneista laulajattarista, hänen aariansa Kapakka Jenny -balladin tulkinta on esityksen koskettavimpia, solistinen timantti. Kinnunen myös näytteli esityslavan siivoojan vaatimattomuuden ja tavallisuuden ihanan herkästi, taitavasti ja empaattisesti.

Henna Wallinin upea Lucky-laulelma soi kauniisti hänen tulkintanaan ja eläytymisenään ennen hirttotuomion toteuttamista.

 

Perinteisen loppuhuipennuksen sijaan kertoja keskeyttää kohtauksen ja niinkuin Brecht opettaa – käyttämällä epärealistista pelastusta satiirisesti paljastamaan yhteiskunnan tekopyhyyden: todellisuudessa asioita ratkaisevat raha ja suhteet eivätkä ihanteet ja myös Maijalan ratkaisussa: täysin Osaton nostetaan kansan taltuttamiseksi luonnollisesti Macheathin sijasta hirteen.

Koreografian (Jenni Nikolajeff) yllättävän tarkkakuvioinen japanilaisten taistelumiekkojen ilmatanssi tuo esitykseen hauskuutta, omaperäisyyttä, kaikenlaisen äksiisin arvaamattomuutta ja vauhtia.

Jämptisti toimivat valot ja äänimaailma sekä näyttelijöiden maskit tuntuivat valloittavilta, tarkasti kohtauksiinsa ja hahmoihinsa mietityiltä (Kari Laukkanen, Tommi Raitala, Anu Reijonen)

Monet näyttelijät tekevät maittavia sivurooleja, toivat joukkokohtauksiin henkilökemiaa, suurta monen sivuroolin muuntautumiskykyä (Jori Halttunen, Nenna Tyni) ja joskus tarpeellista etukäteen harjoiteltua rooleihin heittäytymistä varsinaisen rooliesiintyjän sairaustapauksissa (Henrik Hammarberg, Saana Rautavaara, Anna Pitkämäki).

 

Antti Vauramon harjoittama ja sovittama 11-jäseninen teatteriorkesteri on esityksen suuri ja monesti kohtauksen vaikuttavin, varmin elementti herkissä sovituksissa, jopa tunnerikkaissa solistien säestysversioissaan. Sen mukana pääsee helposti ihan ulkopuolisenakin taitavista sävellyksistä ja hienoista tulkinnoista nauttimaan.

Orkesterin piiloissa näyttämöaukon taustan yläilmoissa toiminut harvinainen livesoitto tuntui jo sinänsä harvinaisuudelta ja olisi toivonut edes loppukumarruksissa sen verrattomat musiikkitaiteilijat tulla esitellyiksi.

Pienen piirun kuitenkin saan heittää tarpeellista kritiikin sivallusta. Näyttelijät huutavat liikaa. Monet sanat jäävät tavujensa vangeiksi eikä muutamista tärkeistä repliikeistä saa selvää. Pidän asiaa myös näyttelijän ääntämisaparaattien kunnon työturvallisuuskysymyksenä.

 

 

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö klo 18.30

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Esityksen kuvat  Janne Vasama

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa 11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

https://lahenuutisia.fi/2026/09/09/suuri-ensi-ilta-kolmen-pennin-ooppera-tanaan/

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

SUURI ENSI-ILTA – Kolmen Pennin Ooppera tänään

Viime huhtikuussa Lahden kaupunginteatterin Betoniklubi-yleisökeskusteluun koko suuri teatterin ala-aulallinen täysin istumapaikoin oli taas tullut seuraamaan tätä uudenlaista, viisaanfiksua, tuoreuslämmintä, rennon oloista kulttuurikeskusteluantia – sinänsä jo suurta ja toimivaa kulttuuri-ihmettä Lahden urheilukaupungissa.

Tilaisuudessa saimme nähdä pukusuunnittelijan häikäisevän hienoja alamaailman rikkaiden puvustuksia, jotka kiersivät rooli roolilta meidän yleisön käsissä – tässä näyttelijä Aurora Manninen (oopperan Polly) katselee tulevaa hulppeaa roolilookia.

Lauri Maijalan Brecht & Weill on syksyn 2026 näytelmätuote, jollaista odottavat kaikki 16-96 -vuotiaat suomalaiset, sillä Kolmen Pennin oopperana se on myllännyt, ärsyttänyt ja ihastuttanut suomalaisen teatterin, ensin 1930-luvulla maamme Ruotsalaisen teatterin ja Suomen Kansallisteatterin – ja vasta 1960-luvulla maakuntateattereiden, kymmenien suomalaiskaupunkien teatterit tulkinnoillaan. Itäsaksalaisen kulttuurin alkuperänsä mukana se levisi kaikkiin teatterikeskittymiin ympäri maailman. Teatteri antoi kerrankin puheenaihetta ja yhtä aikaa rajua kritiikkiä ihmisen ahneudelle, juuri sellaisella tavalla, jota emme kenties edes itse olleet ennen haaveilleet, saati kokeneet.

Saksalaisen vanhan sivistyksen syntymäpesästä se tarttui 1960-luvulla nopeasti kaikkialle maailman sivistyslaitoksiin merkittävänä protestina ja satiirina, vastakohtana hitlerismille, stalinismille ja tiukasti auktoriteettisiä sääntöjä palvelevalle  tekokorrektien yhteiskuntien ja teatteritaiteen säädylliselle laitostuneelle kunnioittamiselle. Kaiken teatteriksi totutun taiteen se repi alas ja yhtälailla pudotti krumeluisesta pukeutumisnähtävyyshienoudesta aiheensa Lontoon alamaailman Sohon porttoloiden jännittävyyden, elämän mahlaisuuden ja oman eläimellisyytemme himonväkevyyden salat paljastaen. Sivistys oli ahmaissut normaalimaailman elementin, joka kiehtoi uudenlaisena kokea koko sivistyneen maailman ajattelutasona ja teatteritaiteena.

Yllä olevasta keskustelun taltioinnista selviää tämän päivän teemat, jotka Lahden kaupunginteatterin Betoniklubin keskustelun aikana paljastivat meille katsojille jälleen harvinaisen viisaasti luodut perusteet tämän näytelmän valinnalle Lahteen. Myös tämän ajan ihmiset tulevat tutuiksi Berthold Brechtin teatteriteorioihin, eeppiseen teatteriin sekä hänen värikkään rosoiseen ja terävän satiiriseen huumoriinsa. Kannattaa siis kuunnella ja katsoa vielä tuon tilaisuuden taltiointi – se on harvinaisen sisältörikas, provosoivan hauska, maallikolle sekä teatterituntijalle perusteemassaan vakavan yhteiskunnallinen ja huumoritäysi, itsenäisen ajatteluun meidät maanitteleva räväkkä taltiointi.

Kolmen pennin oopperan ohjaaja  Lauri Maijala ja puvustaja Joona Huotari-Andreou

 

Teoksen Puukko-Mackie Tomi Enbuska

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Suuri näyttämö klo 18.30

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

………………………………………..

 

Lahden KOLMEN PENNIN OOPERAN (Kerjäläisoopperan) ensi-esityksestä jo yli 60-vuotta

Miltä silloin reilu 60 vuotta sitten joulukuun 1.päivänä 1960 tuntui vielä alaikäisen (19 v.) lahtelaisen Virtasen, Heinolan opettajaseminaarioppilaan nähdä ja kokea kaupunginteatterimme Ammattikoulun näyttämöltä silloisen teatterinjohtajan Fritz-Hugo Backmanin ohjauksena, vierailevan itäsaksalaisen  Karl  Schusterin sanomalehtisivumateriaalein heijastaman visuaalisuuden ja uudistuneen Lahden kaupunginteatterin tuorein mittavin näyttelijäkiinnityksin koko ammattihenkilökunnan sekä laajan avustajakunnan ja vielä kahdeksanjäsenisen Lahden kaupunginorkesterin jazziin taipuvan orkesterin tähdittäminä suurtyöharvinaisuus ensikertaa kokea, ymmärtää ja omaksua.

Tässä vielä ennen muisteluani teatterissamme 60 vuotta sitten kokemani Brecht-esityksen keskeisten niukkojen muistikuvieni paljastumista pieni johdattelu:

MYT%C3%84J%C3%84INEN.jpg

Olin jo kahtena kesänä ja juuri Lahden Kerjäläisoopperan ensi-illan kesänä ihmetellyt yhtä uimarannan vasta esityksen ensi-iltana ratkaisemaani tapausta.

Toimin noina kesinä kaupungin liikuntatoimen rantakaitsijana ja uimaopettajana Lahden Tallinpassissa eli Mytäjäisten uimarannan, pienen ja syvän, puhdasvetisen lammen rannalla miltei kaupungin keskustassa. Hyvin usein rannalle, sen nurmikon reunalle pärisytti lahtelaisittain harvinainen skootteri kiharatukkaisen miehen ohjastamana. Hän pysäytti ajopelinsä nurmikon reunalle, riisuutui, pulahti uimaan ja usein jäi auringon paistaessa lekottelemaan uimarannan nurmikolle. Tehtäviini kuului opastaa moottorilaitteet ja polkupyörät mahdollisimman kauas rantaviivasta. Tälle miehelle ei niin tarvinnut tehdä, hän tajusi luonnon ja moottorin kaksinolon uimarannalla. Kävin häntä silloin tällöin jututtamassa, lähinnä säästä ja veden lämmöstä keskustelemassa.

 

MUISTAN MELKEIN brechtiläisyyttäkin Lahden kaupunginteatterin Kerjäläisoopperan 1.12.1960 ensi-illasta

Brechtin teatteriteorioista olin hieman lukenut – niistä yksi on rikkoa naturalistinen teatteri katsojalle ja estää hänen samaistaa itsensä esitykseen. Brecht halusi, että katsoja huomaa todella joka hetki esitystä olevansa teatterissa. Mutta tällä kertaa olin niin innoissani uutuuden lumoissa, etten voinut muuta kuin vastoin Brechtiä samaistua niin moneen näyttelijähahmoon, tarinan tunnelmaan ja näytelmän hurjiin, alamaailman karikatyyreihin sekä kuvitellun Sohon elämään, että jäin estoitta sen elävien alamaailman tyyppien ehdottomaksi huvittelukaveriksi.

Henkeä haukkoen, ällistyneenä totesin, että pääosaa Puukko-Mackietä, makean ja viettelevän Sohon naislauman syleilyssä, koko elämänsä ja viettien kauppiaaksi ja rahastajaksi suunnitellut, valtavan sulavasti tanssinut sekä eläytynyt ja aivan unohtumattomasti laulanut ja artikuloinut näyttelijä olikin Topi Reinikka, Tallinpassin skootterimies. Hänen kokonaisilmaisunsa tuntui niin petollisen keveältä, laulutaitonsakin uusimuotisen sävykkäältä ja koko hahmonsa vastoin Brechtiä niin realistisen elävältä, että niputin hänet heti koko esityksen kantavaksi tähdeksi – maailman salattujen, piilossa olevien rikollisvoimien häijyn ovelaksi pomoksi.

Olihan teatterin näyttelijäkunnassa muitakin yllätyksiä. Tuttujen oppikoulukavereiden äitejä ja isiä – kuten koulukaverini Pekan äiti ja isä – ammattinäyttelijöitä. Aina punaposkisen kerjäläisten johtajan Peacumin vaimon roolissa Dagi Angervo loisti hemaisevan kiihottavalla olemuksellaan ja tutun körmysävyisen karhun oloisena poliisikonstaapelina Ensio Jouko. Ylivoimainen tuttavani oli kuitenkin Hildegaard Koivisto oopperan Kapakka-Jenny (Irma-kaverini äiti), jonka matalan alton äänisävy ja metallisen karski laulu jäivät katsojan mieleen vahvana, rautaisen energisenä, julmana tulkintana – hän oli  käynyt kerran myös oppikouluni joulunäytelmää meille ohjailemassa.

Tottakai monet tutut näyttelijät – Fanni Halonen, Ilmari Aarre-Ahtio saati Ola Johansson lisäsivät tarinan petollisuutta, rouheutta ja miltei todellisuutta huimaavan ammattitaitoisilla tyypittelyillään.

Kahdeksanhenkisen hieman jazzahtavan Lahden kaupunginorkesterin Kurt Weillin musiikin taika, rytmit, laulujen riimein tarinaan iskevät sanat tutun pianovirtuoosi Ilmari Patrikaisen johdolla veivät väkisin mukanaan Weillin omalaatuisen kiehtovaan sävel- ja sävellysmaailmaan. Lahden kaupungin Teatteri ja Orkesteri olivat löytäneet toisensa harvinaisen tenhokkaasti, musikaalisesti – ja niin herkullisen hauskan ilkikurisen vapautuneesti.

 

……..

Tänään 9.9.2026 me teatterikatsojat saamme kokea tämän poikkeuksellisen epäooppera-harvinaisuuden toisen kerran kaupungissamme – yhdessä teatteripuitteiltaan ja taiteilijakunnaltaan Suomen hienoimmista teattereista – Lahden kaupunginteatterin  – yli 700 täyteen myydyn katsomon kanssa.

 

Kategoriat
kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Helsingin Kaupunginteatteri avasi teatterikautensa perinteisesti

Paavo Westerberg, Oliver Kollberg, Santeri Kinnunen

Maan suurimman teatterin 250 teatteriammattilaisen plus kymmenien vierailijoiden luoman vuosittaisen teatterimaailman ei tarvitse enää ohjelmistollaan yllättää.

Eilen ensi-illan saanut Suuri musikaali &Julia on jo syysnäytäntökaudelta kymmeniltätuhansilta lipuiltaan loppuunmyyty ja kevätnäytäntökautta alettu myydä vauhdikkaasti. Tämä Pop-maailman ykkösnimien musiikillinen teos tuntui minusta maalaispojasta lähinnä kesäiseltä festivaalilta, vauhdikkaan yksinkertaiselta musiikiltaan ja tutulta kikaltaan – Shakespearen ylösalaisin käännetyltä tarinalta – runsasväriseltä lavastukseltaan ja puvustukseltaan. Ennen kaikkea normaaliteatterista tulkinta eroaa nykyaikaiseksi volyymivyöryllään, joka maan suurimman teatterilavan kaikista tuuteista toistettuna on desibeleiltään lähes korvat rikkovaa hälyä. Alkuaan perheeni tuttu Lahden kaupunginteatterin Suuren salin joka kohtaa monella tavalla kuuluvaksi kokeillut ja kuntoon korjannut äänisuunnittelija on jo pitkään ollut tämän, maan ykkössalin ekspertti. Kyllä kuuluu! Huolissani olen eniten yleisön yli parituntia tässä volyymiylitarjonnassa vaurioituvien korvaelinten vioittumisesta – mutta nuoruus ja kokemus – siinä festivaalienkin tärkein täky. Ehkä taas kerran nyt melko tyhjän salin peräpenkissä mediatilaisuudessa istuessani olin tullut väärään aikaan, väärään paikkaan, kenties maan suurin teatterisali loppuunmyytyinä katsojien massallaan sisustamana pop-pyhättönä tarvitsee tällaisen kipupisteen yli nostetun hälyn ja liikevauhdin erottuakseen jo varsin meluisasta arjestamme salinkokoiseksi ainutkertaiseksi kokemukseksi.

Eikä tarvitse tämän teatterin juurikaan rahasta niuhotella, loppuunmyydyt näytökset, suomalaiset huippunäyttelijät, kevyen musiikin luojat ja tulkit pystytään pelkillä lippurahoilla jo palkkaamaan ja meille katsojille kevyenmusiikin lähiaikakausien soundeja tarjoilemaan.

Näytäntökauden avajaisista jäi muutenkin varsin vakiintunut junamainen kuva. Lahtelainen Helsingin Kaupunginteatterin sympaattinen myyntiekspertti, naapurikadun mies, veti esittelyn ja kaikkien teatterivuoden tekijöiden haastattelut. Nehän esittäviltä taiteilijoilta ja teatterin musiikin luojilta sekä käsikirjoittajilta saati ohjaajilta sujuvat aina selkeään ja jaarittemattoman varmaan malliin.

Eikä talon teatterijohtajan Kautta avatessaan tarvitse kuin myhäillä ja myydyin pääsylippuluvuin kehaista sekä antaa teosten tekijöiden itse kertoa tulevasta esityksestään.

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn 2026 Ohjelmisto on tässä Lahen uutisia –julkaisussa jo pariin kertaan kerrottu.

https://lahenuutisia.fi/2026/06/08/suurin-tuottavin-monipuolisin-teatterimme/

Otan siksi vain yhden, nyt tässä mediatilaisuudessa vastaan tulleen teatteriesityksen, joka mielestäni on ihan kunnon tuoretta nykyteatteria, suomalaista yleisötaidetta huimimmillaan.

 

NAURAVAN KULKURIN TARINA 

Sami Keski-Vähälän kirjoittama ja Paavo Westerbergin sovittama ja ohjaama uusi kotimainen musiikkidraama Nauravan kulkurin tarina on kertomus siitä, miten Vesa-Matti Loirista tuli koko Suomen kansan rakastama taiteilija.

Näytelmän esittelivät ohjaaja-sovittaja, teatterinmoniottelija Paavo Westerberg innostuneella hehkutuksellaan sekä nimiosaa esittävät Oliver Kollberg ja Santeri Kinnunen. Sain heidät myös kamerani kuvaan teatterin ylälämpiössä miettimässä tulevaa ensi-iltaansa.

Nauravan kulkurin tarina on koskettava, hauska ja runollinen ylistyslaulu taiteelle ja viihteelle, kerrottuna Vesa-Matti Loirin tarinan kautta ja hänen esittämänsä ajattoman musiikin siivittämänä.

Mitä yleisön rakastamien laulujen ja historiaan jääneiden koomisten ja traagisten roolien takana oli? Millaisesta intohimosta ja henkisestä kamppailusta Loirin taide syntyi? Ja mitä oli se elämä, mistä Vesku jäi paitsi?

Suurella näyttämöllä nähdään Veskun tunnetuimpia roolihahmoja Nasse-sedästä Turhapuroon. Kuullaan Loirille tärkeitä ja hänen itsensä esittämiä ja tulkitsemia musiikkikappaleita, kohdataan hänelle tärkeitä ihmisiä. Sivuhenkilöitä on kymmenkunta – maan osaavinta näyttelijäkapasiteettia lavan täydeltä.

 

Esityksen lavaesittelyn huippu oli Maria Ylipään ihanan sykähdyttävä lauluesitys, jonka kapellimestari Eeva Kontu on loihtinut loirimaisen ilmaisun & einoleinomaisen lyriikan hurmaavaksi uushitiksi.

Muihin teatterin näytelmien esittelyihin palaan ensi-iltojen yhteydessä ne katsottuani.

https://hkt.fi/esitykset/

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden kaupunginteatterin valloittava syksyn aloitus

Suomen sivistyksen ainutlaatuisimpia huvitapahtumia on Lahden kaupunginteatterin yleisölle maksuton teatterikauden avajaistilaisuus. Sen meklari, meedio, huvittajaharvinaisuus, totuudenpuhuja, helppoheikki, maailmantilanteen aito kartoittaja, fiinisti – tämän hetken ja tulevaisuuden skenaarioiden estoton hahmottaja ja niin suloisen rakastettava persoonallisuus ei voi jättää jälkeensä, puheliaisuutensa rikkaudessakaan mitään muuta kuin hyvää oloa.

Vaan menkääpä seuraavankin kerran teatterimme avajaisiin, toivottavasti vielä monta kertaa teatterinsa avaavaa, kesäisen raikasta, tulevaisuuden optimistista showpersoonaa Lauri Maijalaa kokemaan. Hän on todellinen, vilpitön ja vuodesta toiseenkin uudelleenkoettuna ainutlaatuinen maailmanluokan persoonallisuustapaus. Puhe kuuluu, räiskyy, tunnelmoi ja siitä saa selvän tuhannen katsojan salintäyteiseen peränurkkaankin.

Voisimmepa jokainen omaa työtämme saada niin rakastettavan sympaattisesti, tulevaisuususkoisesti toisillemme kertoa, sydämenuskoisesti kehua, ihastella – eikä oikeastaan edes siinä paljon valehdellakaan. Pari vuotta on kulunut tämän Maijala-ilmiön mukana. Tottakai se toimivuudellaan on löytänyt suomalaisesta teatterista eturivin areenan ja saanut kuuluisuutta ympäri maan ja tilaukset suoraan Helsingin ykkösteattereihin. Teatterimme on luonut itselleen kiinnostavan, pääosin suomalaisia uusia näytelmiä kantaesittävän ohjelman, koulinut entisistä rivinäyttelijöistään esitysmaneerit romukoppiin ja saanut lisävoimakseen maan muut huipputaiteilijat näytelmiinsä ja esityslavoilleen tai vierailijoikseen. Tällaista omahehkuista teatterityötä ja synnynnäistä teatteripersoonaa voisin haluta vaikka joka päivä pari hetkeä nauttia – iltauniini elämääni rakastuneena hymyten aina vaipua. Vuodatin tämän kehumistukun tähän alkuun niille lukijoilleni, jotka eivät vielä koskaan ole kokeneet tai mahdollisesti muuten vastaisuudessa eivät uskaltaisi näihin kansan maksuttomiin tunnin pituisiin sivistysbileisiin tulla. Onneksi nyt Suuren näyttämön täysi salillinen lahtelaisia sai tästä harvinaisuudesta nauttia, ihan kaikki eivät istumaankaan mahtuneet.

Teatteri tekijöineen, taiteilijoineen kertoi meille katsojille eilen 17. elokuuta 2026 Suuren salin yleisötapahtumassa tulevasta syksyn ohjelmistostaan.

Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala uskoo kotimaisiin kantaesityksiin ja harvinaisiin maailman klassisiin teatterinäytelmiin.

Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897

Kantaesityksenä syksyllä on Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897, jonka on ohjannut Linda Wallgren sekä myös kirjoittanut yhdessä Anna Kuusamon kanssa. Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla Pohjoisnavalle. Linda Wallgren ja Lauri Maijala keskustelivat ihmisen kaipuusta ja haaveesta tehdä elämässä jotakin koskaan ennen tapahtunutta – kuten tässä tositarinassa kolme nuorta insinööriä nyt lentää vetypallolla noin vain yhteistuumin vuonna 1897. Ideoijat taisivat ymmärtää fiinistä kattauksesta ja pöytänautinnoista enemmän kuin realismista matkan tarkoituksena ja huomionkohteena, koska pöytäliinoja ja viinipulloja oli otettu runsaasti mukaan, lämpimistä vaatteista viis, kun vetypoltin lämmitti ja kamerakin oli keksitty. Kylmää ei siis pelätty, saati muuta mahdollista matkalla vastaantulevaa. Oliko Pohjoisnavalla ennen ollut edes maanpintaa, elämää, eläimiä, ihmisiä…

Lopulta vasta 33 vuoden kuluttua vetypallon lähdöstä kohti taivaankantta retkikunnan rippeet löytyivät. Retkeläisten hyvinsäilyneillä päiväkirjoihin joka vuorokausi kirjoitetuilla muistiinpanoilla, kamerakuvilla ja esineistöjäämistöllä voidaan vieläkin heidän matkastaan paljon yksityiskohtia konkreettisesti todistaa.

Keskustelijat vielä hämmästelivät teoksen valtavan suurenmoista lavastemaailmaa, sen suurimmalta osalta vielä yksityiskohtia paljastamatta.

Kantaesitys lauantaina 17.10.2026 Suuri näyttämö

Näytelmä Linda Wallgren, Anna Kuusamo
Ohjaus Linda Wallgren
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Sanna Levo
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Videosuunnittelu Antti Rautava
Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Kuusamo, Aurora Manninen, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö 

 

Hyvin toimeentulevat ihmiset

Hyvin toimeentulevat ihmiset on Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin (1969) perustuva esitys 1960-luvusta ja keski-ikäisistä, keskiluokkaisista ihmisistä, joilla pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen.

Laura Mattilan ohjaama Hyvin toimeentulevat ihmiset perustuu lahtelaisen Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin 1960-luvun keskiluokkaisista, keski-ikäisistä ihmisistä. Se kertoo oikeastaan miehestä ja hänen  pinttyneestä unelmastaan rakentaa lähes pennittömänä ja taidottomana talo, jossa voisi valmistaa väitöskirjan, ja perheen vaimosta, taiteilijasta, jonka realismi ja unelmat koko ajan pyrkivät tuhoamaan ja sabotoimaan perheenpään aikomukset. Siitä syntyy avioliiton kestävä perheen sisäinen taistelu elämän sietämisestä ja onnesta.

Lauri Maijalalle valinta teatteriinsa näytelmän tekstiksi Suosalmen teos on hänen havahtumisensa Suosalmesta ensin miltei unohdettuna kirjailijana ja vasta vuosi sitten hänen monet teoksensa luettuaan käsitti niiden olevan modernia eurooppalaista kirjallisuutta parhaimmillaan.

Kantaesitys keskiviikkona 14.10.2026 Pieni näyttämö

Kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmi
Dramatisointi Iira Halttunen
Ohjaus Laura Mattila
Lavastus Tiina Hauta-aho
Pukusuunnittelu Riina Leea Nieminen
Valosuunnittelu Jouni Nykopp
Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa 
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen 

Rooleissa Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Teemu Palosaari, Anna Pitkämäki, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio, Nenna Tyni, Henna Wallin

 

Tea Tyhmentäjä

Kahdeksanvuotiaan Tean elämä on mennyt täysin uusiksi. Tea on muuttanut isänsä kanssa uuteen ankeaan kotiin. Muuttolaatikot ovat purkamatta, vessa ei vedä kunnolla eikä videoblogin pitämisessä ole mitään järkeä, kun isä ei anna julkaista sitä. 

”Mutta yllättäen muuttolaatikoiden keskeltä löytyy kummallisia uusia ystäviä – palsamoinnista haaveileva Muumiokissa, hiukan hassulta haiseva Kummituskakka ja Puru-Hai, jonka pyrstöstä koira on maistanut palasen. Häh, onko muuttolaatikoiden seassa piilossa vielä joku? Kyllä vain, kurjilla ja tyhmillä tunteilla herkutteleva Tyhmentäjä! ”, kuvaili Minna-ohjaaja esityksen salaisuuksia teatterinjohtajan kanssa hieman raoittaen.

Yli 3-vuotiaille ja koko perhekunnalle tämä hauska tarina soveltuu uutuudessaan mainiosti.

Ensi-ilta keskiviikkona 2.9.2026 Pieni näyttämö

Näytelmä Salla Viikka
Ohjaus Emma Mattila ja Minna Harjuniemi
Lavastus, pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Musiikki ja äänisuunnittelu Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa  Saana Hyvärinen, Anna Kuusamo, Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio

 

Ihmeellinen maalari

on Red Nose Companyn klovni-näyttelijä Timo Ruuskasen kirjoittama ja esittämä tarina heinolalaissyntyisen runotyttö Kaarina Helakisan samannimisestä sadusta. Esityksessä yhdistyy nukketeatteri, klovneria ja livemusiikki kauniiksi tarinankerronnaksi, taianomaiseksi maailmaksi suuren kaupungin yksinäisestä miehestä, maalari Sutisesta. Hänen elämänpyrkimyksensä on etsiä ja löytää parempi elämä, joksi hän ehdottaa onnen lähteeksi toisen huomaamista.

”Luin tätä satua omille lapsilleni viitisentoistavuotta sitten. Se upposi myös mielikuviini pysyvästi ja ajattelin, että siitä voisi joskus tehdä kenties esityksen, niin kaunis ja mielikuvituksellinen sen tarina on”, kertoi Timo Ruuskanen.

Teksti Kaarina Helakisa, Timo Ruuskanen
Ohjaus, esityskonsepti ja esiintyjä Timo Ruuskanen
Lavastus, puvut, nuket, videosuunnittelu, valokuva Tiina Hauta-aho
Äänisuunnittelu ja musiikki Jukka Vierimaa, Timo Ruuskanen
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen

Yhteistuotanto Red Nose Company ja Lahden kaupunginteatteri

Kantaesitys keskiviikkona 16.9.2026 klo 18.00 Studionäyttämöllä

 

Kolmen pennin ooppera

Syyskuussa Suurella näyttämöllä saa ensi-iltansa Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin musikaaliklassikko Kolmen pennin ooppera vallasta, rahasta ja uskollisuudesta. Esityksen ohjaa yksinoikeutetusti Lauri Maijala.

Maijalan ensimmäinen Suuren näyttämön merkittävä ohjaus syksyllä 2024 sai kuihtuneet teatteriajatukseni taas kerran ilmieloon, sillä näin kirjoitin 9.9.2024 Maijalan työstä:

”Lahden kaupunginteatterin ensi-ilta The Black Rider – on hurja, hurmaava, klassista, aitoa romantiikkaa, musiikin rajatonta kauneutta ja rytmiä, kohtalokasta kansantarinan sävyn tummankarheaa elämänkuvitelmien rosoisuutta, henkilöidensä todellisuudessa tavoittamiamme luontevuuksia ja yhtäaikaa kauhukummajaisia vuoroin unihoureista ja valveilla hätkähtäviä mielenmaailmojamme, mutta ajatuksemme voimakkaasti herättävää teatteriatmosfääriä salissa ja sieluissamme.”

Maijala on jälleen täysin omalla teatteri-ilmaisutontillaan. Tällä kertaa yksi maailmanluokan vaikuttavimmista näytelmistä (Bertold Brecht-Kurt Weill) oopperamusikaali Kolmen pennin ooppera saa maijalaisen rehevän uustulkinnan. Maijalan sisäinen habitus saa nyt kuin kirkastettua jatkoa The Black Rider-musikaalille vaikuttavalla aikanaan yhteiskuntaa mullistaneella harvinaisella teatteriklassikolla, joka pakotti tekijänsä aikakauden poliittisen konjuntuurin tyrmäävällä sisällöllään lähtemään henkensä edestä maanpakoon. Tilanne tänään sotaisessa, murhaavassa, eripuraisessa maailmassa on kuin kertaus.

Lahden kaupunginteatterin 12-jäseninen Kurt Weilliin erikoistunut teatteriorkesteri, 12 hengen suuruinen näyttelijöiden huippukerma tulkitsee meille ronkisti elämän, hien, seksin, rakkauden ja kuoleman nykyistä yhteiskuntaamme mustalla huumorilla kuorruttaen sen satavuotisella klassisella teatterigenrellä, omaperäiseen tekstin ja musiikin yhteisilmaisuun uudet ja vanhat ikäpolvet ihastuttaen.

”Lontoon alamaailmassa häävalmistelut ovat käynnissä. Macheath, hurmaava ja äärimmäisen vaarallinen rikollinen, on menossa naimisiin Polly Peachumin kanssa – vastoin morsiamen vanhempien tahtoa. Peachumit eivät tosin ole itsekään mitään pulmusia ja tuntevat kaupungin pimeät kulmat paremmin kuin kukaan. Kun avioliitto paljastuu, alkaa armoton valtapeli: kuka pettää kenet, kuka ostaa kenet ja voiko rakkaus selvitä maailmassa, jossa kaikki on kaupan ja moraali rahakysymys? Juuri kun köysi kiristyy ja loppu näyttää väistämättömältä, tapahtuukin jotain mitä ei koskaan pitäisi tapahtua, mutta tapahtuu silti…

Kolmen pennin ooppera on Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin legendaarinen mestariteos, joka mullisti teatterin 1900-luvun alussa. Se rikkoi illuusion, sekoitti kabareen, oopperan ja poliittisen satiirin ja pakotti katsojan katsomaan maailmaa ilman siloiteltuja kulisseja.”

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari-Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Meille katsojille tarjoiltiin esityksestä kaksi musiikkiversiotulkintaa, joissa kaksi erilaista hurmaavaa solistisooloa ja koko ensemble tavoittivat brechtiläisen väkevän, yksinkertaisen sanoman ihmisen osasta tässä maailmassa ja weilliläisen unohtumattoman musiikin iskevästi koukuttavan alamaailman tarkoituksellisesti mukakulttuurille irvistelevän sykkeen.

Ensi-ilta keskiviikkona 9.9.2026 Suuri näyttämö

 

Avajaistilaisuudessa teatterinjohtaja painotti teatterin merkitystä yhteiskunnassa ja puhui rakkaudesta.

– Tarvitsemme teatteria, jotta voisimme oppia rakastamaan ensin itseämme ja sitten ihmistä kaikkine virheineen. Siksi teatteri on rakkautta, Maijala tiivisti luettelemalla kolmisenkymmentä sadasta ajatelmastaan siitä, miksi teatteria tarvitaan….https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/esityskalenteri/

Artikkelin piirroskuvat Raana Lehtinen

Lahden kaupunginteatteriin tulevat näytäntökauden vierailuesitykset:

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän tuntoja ja tulevaisuuden hahmotteluja

Tampereen Teatterikesän ohjelmistovalinta on tullut vähitellen taloudelliseen solmukohtaan. Mittavat vierailuesitykset vievät tämän festivaalin kustannuksista niin suuren osan, että suomalaisen ja varsinkin ulkomaisten teatterien merkittävät esitykset suurine henkilökuntineen ja teatterilaitteistoineen on ollut pakko jättää harvoihin valittuihin. Siksi monologeista on tullut toisaalta kyllästyttävä muoto festivaaliohjelman perustaksi toisaalta taas monipuolisuudessaan myös sen taiteilijagallerian rikastajiksi.

Ensi kesän ohjelmavalinnan tekevät lähes Tampereen Teatterikesiin ikonivalitsijaksi kouliutunut Tanjalotta Räikkä ja raikas uusi tuttava teatteritöistään Juho Mantere, joilta voimme odottaa nyt kenties uudenlaistakin valintaperustetta aina kiinnostavaan Tampereen Kansainväliseen Teatterikesään 2027.

Omat viimeiset tuntoni näistä ensi kesän valitsijataiteilijoista rohkenen tähän valita monista heidän saavutuksistaan ihan viime vuodelta 2025. Samalla kriitikkona huomaan havainneeni heissä huipputaitojensa lisäksi myös molempien töistä samat esitysten keskeiset puutteet – ehkäpä teatterielämää yleisemminkin vaivaavina teatteritaiteemme vitsauksina.

 

TANJALOTTA RÄIKKÄ, näyttelijä

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/rakkaudesta-sahkoon

Esitysarvio on kirjoitettu Suomen Kansallisteatterin esityksestä 20.3.2025

Esityksen taikuusmagian lumon lisäksi kokonaisuus kietoi meidät väliepisodeillaan laadukkain Saara Törmän sanoituksin, moderninteknisine liveorkestraali-musiikkisävellyksin, tivolitaituriksi pukeutuneen solistin mukana kreiseihin, meheviin, kaunismelodisiin, sensuelleihin kabareemaisiin tunnelmiin. Vahinko, että aikamme tavan mukaan musiikin ylivolyymi valtasi salin ja tulkinnan ainoan tekstin sekä hemaisevan tumman alttoäänen, Tanjalotta Räikän väkevätunnelmaiset soolot sumentumaan musiikin hälyyn.

 

JUHO MANTERE, ohjaaja, näytelmäkirjailija

https://lahenuutisia.fi/2025/02/26/uusi-eden-suomalaisten-musikaalien-uusmoraalinen-herkku/

Esitysarvio on kirjoitettu Helsingin Kaupunginteatterin 22.2.2025 klo18.30 -esityksestä.

Uusi Eden -esitys oli yksi kevään 2025 ensi-iltatoivomuksistani ja syy valinnalleni perusteltu. Olin valmiiksi myyty jo ohjaaja-käsikirjoittaja Juho Mantereen teatteriuutuuden nähtyäni vuonna 2022 (Linna-Mantere: Tuntematon sotilas )https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/11/tuntematon-sotilas-tanaan Teatteri Vanha Jukon pelkistettynä, väkevänä uusversiona tänään ja halusin nyt kokea musikaaleista jotakin kenties sellaista, jonka tämä miettivä ja osaava Q-teatterin teatteriguru voisi tätä teatterilajia tuntemattomalle katsojalle löytää….

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

TAMPEREEN TEATTERIKESÄ 2026

Omalta kohdaltani jo siirryttyäni Lahdesta avajaispäivän aamuna junalla Tampereelle ja varaamaani hotellihuoneeseen, sain puhelinviestin, jonka luin avajaisia seuratessani tapahtumapaikan (otsikkokuva) Laikun lavan reunalla. Kuukausia odottamani erikoiskirurgi oli kutsunut jo seuraavaksi päiväksi minut tutkimuksiinsa P-Hämeen Keskussairaalaan. En voinut kieltäytyä.

Omaksi tämän kesän ohjelmakseni olin saanut neuvoteltua hotellin respaan lähetetyt mediakutsuliput:

Tiistai 4.8. 

15.00 AntiG – traaginen painirunoelma yhdelle naisruumiille
19.00 Voces – sisäisiä ääniä
21.30 Stevie Wonder 75V-tribuutti (TelttaLab)

Keskiviikko 5.8. 

13.00 Cowboy försvunnen
15.30 Haapajärven Elvis
19.00 Kolme sisarta

Neljällä eri taksikyydillä pystyin lopulta heikoksi muuttuneen kävelykepillä vahvistetun liikuntani vuoksi katsomaan ainoastaan 4.8. tiistain VOCES -esityksen. Maksetun hotellihuoneenkin jouduin jättämään ja matkaamaan junalla Lahteen, jossa olin klo 1.30 seuraavaa päivää varten.

VOCES olikin Tampereen Teatterikesäni pelastus, jonka onneksi sain nauttia.Näin sen arvioin Teatterikesän pääohjelmassa 4.8.2026 klo 19 Tampere-talon pienen näyttämön esityksenä.

https://lahenuutisia.fi/2026/08/06/voces-sisaisia-aania-elamamme-teatterihuipuksi/

 

Ensimmäinen  teatteriodotukseni liittyi Lahden kaupunginteatteriin, sen vierailevan ohjaajan ohjaustaitoon. Kolme sisarta olisin tahtonut nähdä juuri valmistuvista nykyohjaajista Taideyliopiston ohjaajakandidaatti Alice Polacenkon loistavan Nysä-ohjauksen täällä Lahdessa koettuani.

Näin sen ensi-esityksestä Lahden kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä kirjoitin 31.8.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/08/31/ihana/

Olisin halunnut kokea tämän nuoren neron teatteria nyt Tampereen Teatterikesän Kolme sisarta tsehovilaisklassikon ohjaajana.

Luettelen vielä Tampereen Teatterikesän 2026 ohjelmistoon kuuluneet esitykset, jotka olin jo Lahen uutisia –palstoilleni arvioinut – ennen Teatterikesää ne nähtyäni.

Erityisesti olisin halunnut kokea Haapajärven Elvis – Lahden kaupunginteatterin esityksen nyt neljännen kerran, toisenlaisessa, tamperelaisessa lavamiljöössä – esityksen, jonka taso viime viime näytäntokausien näkemistäni suomalaisista ensi-esityksistä on ollut taiteellisesti ja yhteiskunnallisesti ylivoimaisinta suomalaista teatteriuudistusta.

Näin siitä kirjoitin Lahden kaupunginteatterin studionäyttämön ensi-illassa 22.2.2026

https://lahenuutisia.fi/2026/02/22/lahden-kaupunginteatterin-haapajarven-elvis/

 

Kansallisteatterin Muistopäivä

Kansallisteatterin Pienen näyttämön ensi-illasta kirjoitin 26.11.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/11/26/muistopaiva-viidelletoistatuhannelle-suomalaiselle/

 

VÄYLÄ

Ella Mettäsen ja Mikko Roihan teatterihurmaavuutta, Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö 31.10.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/10/31/vayla-ella-mettasen-ja-mikko-roihan-teatterihurmaavuutta/

 

Tampereen Teatterikesä kokosi viime viikolla arviolta lähes 56 000 kävijää. Luvussa ovat mukana kaikki festivaalin ohjelmistot ja tilaisuudet. Teatterikesä järjestettiin maanantaista sunnuntaihin, 3.–9. elokuuta.

Pääohjelmiston maksulliset esitykset keräsivät yhteensä lähes 7 600 katsojaa. Näytöksiä oli kaikkiaan 31, ja katsomoiden täyttöaste oli erinomaiset 89,6 prosenttia. Eniten katsojia keräsivät Viron Draamateatterin Rahamaa, Lahden kaupunginteatterin Haapajärven Elvis, Rovaniemen Teatterin ja Piste Kollektiivin Vesisaaren Alma, Kansallisteatterin Muistopäivä sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Kolme sisarta.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

VOCES -sisäisiä ääniä elämämme teatterihuipuksi

VOCES Tampereen Teatterikesässä 2026

Tampere-talon pienen, steriilin, kauniin lähes 500 hengen loppuunmyytyyn saliin Tampereen Teatterifestivaaleille on tuotettu Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Antti Tikkanen (viulu) Minna Pensola (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu) ja Tomas Djupsjöbacka (sello) musiikkinäytelmä VOCES -SISÄISIÄ ÄÄNIÄ.

 

Esitys on suomalaisen teatterin ja näkemieni yli 40 Tampereen Teatterikesän tyyliharvinaisuutta. Klovniteatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi erityisesti Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae – teos syntymävuotensa 1909 kauneutta, kuoleman pelon lempeyttä ja välttämättömyyttä, sibeliaanisen persoonan ainutlaatuisuuden sydämemme sopukoihin sävelin piirtäen aina hänen oikkuihinsa tai sairauksiinsa, kuolemaansa saakka sekä hautajaisiinsa tyylikkäästi meidät kanssaan vieden, vilpittömästi ajatuksiemme, tunnelmiemme täydeltä meidät klovnikaksikon mukana esitykseen vähäeleisesti, niukkapuheisesti johdatellen.

Kaksi satoja vuosia vanhaa taidemuotoa – klovneria ja kamarimusiikki lehahtavat musiikkiteatterillisesti loistavaan uusimuotoisen yhteiseen ja hallittuun tinkimättömään teatterityyliin, näyttämöllisesti tasavahvaan, viisaaseen mutta hauskan totuudelliseen vuoropuheluun maailman huippusäveltäjien ja niiden mestarillisten suomalaistulkkien tunteitamme hellivään kuuloaistimme sävelihanuuteen – kahden äärettömän henkevän lähes kalmankalkkisen klovnineron tuodessa miltei sanattoman totuudellisen visuaalisen antimensa meille täysin uustyylipuhtaana ennenkokemattomana uutuusteatterina.

Ihmeellisen tyylipuhdas teatteri-ilmaisu on löytänyt teatteriin, ajatuksiimme ja mielialoihimme, maailman menoa ja meidän jokaisen tunteita lämmöllä helliväksi teatteritapaukseksi ilman tekokoreuksia tai teorioita: vain vahva, upeasti toteutettu jousikvartetin sävelvivahteita täysi ammattimaisen eläytynyt sävellysten livesoitto korvillemme ja kaksi taitavaa maailmanluokan sympaattista klovnia esityksen hahmogalleriaan vievät seitsemän varttia meitä mukanaan maailman menon yhtälailla selkeisiin kuvioihin kuin myös uppouttavat meitä salakavaliin, meitä jokaista julkisesti tai piilotajuntaamme kokeileviin rituaaleihin, menneitten jos myös nykyaikojen välttämättömiin uusiin yhteiskuntakokeiluihin sekä ennen kaikkea tunnemaailmoihin, henkisiin aatteellisfilosofisiin, vuosisadan taakse silloin kokeiltuihin ismeihin, arvostettujen persoonien lääkärikäynteihin ja hoitoarvausten suurten kansainvälisten lääkärigurujen potilaittensa elämänjatkamisyrityksiin.

Kaiken saimme kokea, ahmia kyllästymättä, itkeä ja nauraa täydeltä ihan ääneenkin kenenkään, edes täysin vieraan katsojan vieressä, esityksestä täysin ymmyrkäisinä ja yllättyneinä nauttien.

 

Jos olisin saanut ja pystynyt kokemaan koko Tampereen Teatterikesän 2026 viikon pääohjelmiston, VOCES asettuisi ensemblemäisen suomalaisen nykyteatterin häikäisevien, vaikuttavien, kauniiden, koskettavien, huumoririkkaiden, näyttelijätaiteellisten, kamarimusiikillisten ja teatteritaiteen kokonaistyyliltään uusimpien, kypsimpien absurdien moraliteettien täysin ennenkokemattomien kokeilujen eturivistöön. Sanon suoraan koketeeraamatta nauttineeni elämäni tyylipuhtaimman, valmiin tulevaisuuden thaliagenren  – häikäisevän timanttisen kulttuurisen uusmajakan, häikäisevän loistavan Red Nose Companyn & Meta4 – jousikvartetin yhteisesityksen SISÄISIÄ ÄÄNIÄ.

Väliajalle meidät toivotetaan hautajaisten kahveille ja pullalle ja luvataan toisessa näytöksessä laskea kukat arkulle ja muistovärssyt lukea.

 

Puheensorina tyylikkyydestä kaikuu ahtaassa lämpiössä esityksen riemastuttavan tunnelman näkyessä ihmismassan hymyinä ja vapautuneina ilmeinä ymmärtää koko esitys huumavassa omapiirteisyydessään.

Kun SISÄISIÄ ÄÄNIÄ vielä meille antaa mahdollisuuden kokea arkussa makaamista, meistä moni sinne mielellään menee kokeilemaan. Tai antaa meille käden nostamisen muodossa mahdollisuuden ilmoittautua jonkinasteiseksi rituaalien noudattajaksi joko vapaamuurariksi, lions-yhdistyksen tai S-liikkeen jäseneksi nousee kädet ja äänekäs riemu lähes sataprosenttisesti ja sydämellinen yhteisöllisyyskin saa riemunnan kattoon saakka kiiriväksi – Sibeliuksen vapaamuurariuskin arvostuksen.  Tai mahdollisuus viedä vainajan arkulle keltainen kukkanen – senkin moni mieluusti tekee. Kaunis keltainen näky ja tunnelma riittää vakuuttamaan kuolemamme pyhyydestä ja näytelmämuodon pelkistetystä kauneudesta, interaktiivisuuden harvinaisen tyylikkäästä ja hauskasta toimivuudesta.

Mutta kaiken – kauniin keltaisen kukituksen, klovnerian huumorin ja itkun taitavan vuorottelun – nostaa korkeisiin sfääreihin hautajaismusiikki, jonka kuuron säveltäjän (Ida Moberg) musiikin koskettavassa tunnelmassa klovnit lopulta aidosti kysyvät, minkälaista elämää me haluaisimme elää, jos meille sallittaisi vielä joitakin hetkiä kuolemamme jälkeen. Ymmärsin aivojeni filmikelauksella, etten oivaltaisi sitä millään tavalla edes kuvailla.

Esityksessä, sen lopun pitkässä jaksossa, esiintyjät antavat hekin vain oman ratkaisunsa. Muusikot soittavat itse valiten nykymusiikin klassikkoja, vielä elävienkin säveltäjien, vähintään Sibeliuksen musiikkiystävinä säveltäneiden, jopa Bethovenin kauneuden säveliä lähes vartin sävelten taivaita ja manaloita kuvittaen. Loistavat, kalpean valkeiksi kalkitut klovnimme niiden rytmien ja omien koreografioidensa perässä tanssivat, tanssivat kuin päättömästi ja liikkuvat täysin päämäärättömästi, jäsentymättömästi, tyylittömästi, hikisiksi yli parituntisen harjaantuneen kehonsa lopuksi uuvuttaen. Siinä on heidän ratkaisunsa, absurdiutensa heidän ja meidän kokea tositarina ja sen sädehtivä, kommentoiva klovnisen viisas elämänhuumorin ja kuoleman vakavuuden taitava vuorottelu.

Niin taitaisi meillekin käydä – ajattelen kun puolituhantinen loppuunmyyty katsojakokonaisuus hulmahtaa loppupimeyden koittaessa kuin salamaisesta iskusta seisomaan ja kättentaputukset moniminuuttisena paukkeena, oman turvakävelykeppinikin kädestä lattialle pompauttamaan.

Tampereen Teatterikesän ja suomalaisen ilmaisevan esitystaiteen huippu on nyt minun ja monensadan katsojan osalta koettu, nautittu ja lähtemättömäksi muistoksi sieluihimme ikuistettu.

 

Artikkelin kuvat  Juha Kukkonen

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 avajaiset

Tampereen ihmiset ovat ottaneet perinteeksi jättää muut askareensa ja tulla kuulemaan, mitä tulevalla teatteriviikolla on uutta koettavana ja meille katsojille annettavana.

Kansanpaljouden näky on aina sykähdyttävä ja todistaa jotakin pysyvää ja perinteitten taattua uskollisuuden palvontaa suomalaisista, ja tässä tapauksessa juuri tamperelaisista, kulttuurin kuluttajista.

 

TERVETULOA TEATTERIKESÄÄN!
Avajaisten juontaja, Tampereen teatterin näyttelijä Elisa Piispanen totuttuun miellyttävään tapaansa ohjelmanumerot ja esiintyjät esitellen.

 

CIRCUS SIMON
Sirkusartisti Simon Llewellyn toi avajaisiin sopivan maistiaisen pääohjelmistossa nähtävästä teoksestaan, jossa yhdistyvät Kirsi Kunnaksen runot, Silja Palomäen musiikki ja taidokas sirkuskoreografia. Jonglöörien mestaruutta ei oikein ehtinyt tavoittaa katsomon sivustoille ja reunustan vehreän puiston lehvien autuuteen..

 

AVAJAISTERVEHDYS
Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho.

”Kun Kokkolan kaupunginteatteriin ohjaamani esitys kutsuttiin Teatterikesään vuonna 1995 yli kolmekymmentä vuotta sitten, se  oli minulle suuri tapaus kuin lottovoitto. Kesä meni jotenkin kuin ilmassa leijuen, kun tiesi että tulen esittämään sitä täällä.  Se oli jollain tavalla erilainen kutsu ja pääsylippu – päästä oikeiden teatterintekijöiden yhteisöön. Tuntui, että se taide, jota teen, on arvostettua. Kaikkein hauskinta taas on se, että ohjaamassani esityksessä naispääroolia näytteli Tanjalotta Räikkä, joka nyt on kuulunut jo monia vuosia Teatterikesän taiteelliseen johtoryhmään. Näin ympyrät sulkeutuvat jollakin tavoin hauskasti. Teatterikesä on myös se teatterilaisten kohtaamispaikka. Se on foorumi, jonne kutsu merkitsee paljon.

Täällä vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia. Muistan Nekrosiuksen Hamletin tai Thomas Ostermaierin teatteriesitykset teatteriestetiikan edelläkävijöinä koko maailmassa ja ensimmäisinä Tampereen teatterikesistäni – ne ovat olleet merkityksellisiä ennen kaikkea siksi, että jokaisessa niissä on ollut se vahva, oma estetiikkansa, oma teatterikielensä….

Se, että teatterikesä kykenee jatkamaan laadukkaana ja merkittävänä taiteellisena foorumina, tarvitsee myös tukea. Olen ollut huolissani siitä, että tukia on leikattu. Ulkomaalaisten esitysten tuominen Suomeen on kallista. Suomenlahti täytyy ylittää, ja se nostaa esitysten hintoja huomattavasti. Kuitenkaan Tampereen Festivaalin budjetti ei ole kovin suuri, jos sitä verrataan ulkomaisten festivaalien budjetteihin. Juuri nyt kun maailma palaa, me tarvitsemme uusia ajatuksia. Itse uskon taiteelliseen teatteriin ja sen voimaan. Teatterikesämme toimii pienellä asiantuntijajoukolla, toiminnanjohtajalla ja kahdella asiantuntijalla: Hanna Rosendahl, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä katsovat huikean määrän esityksiä ja matkustavat eri festivaaleille ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Se on vaativaa työtä ja siitä isot kiitokset heille. Eikä pidä unohtaa tamperelaisia teattereita, jotka antavat elokuun ensimmäiseksi viikoksi kaikki tilansa teatterikesän käyttöön. Teattereiden henkilökunta on toimivaa, taitavaa ja yhteistyöhaluista toteuttaa tämäkin vuotuinen festivaali. Tähän on hyvä lopettaa. Hyvää festivaalia ja Suomen kesää! ”

 

VÄYLÄ
Näyttelijä Ella Mettänen esitti otteen pääohjelmiston esityksestään Väylä. Olin jo alkuperäisen esityksen nähnyt ja siitä kirjoittanut.

Kuva Juho Uusitalo

https://lahenuutisia.fi/2025/10/31/vayla-ella-mettasen-ja-mikko-roihan-teatterihurmaavuutta/
Merkittävää esityksessä oli, että Ella Mettänen on niitä  suurenmoisia näyttelijätaiteilijoita, jonka ilmaisu pystyi tavoittamaan intensiivisyydellään, eläytymisellään ottamaan koko suuren yleisönsä haltuunsa.

 

TAITEELLISEN JOHTORYHMÄN PUHEENVUORO

Teatterikesän taiteellinen johtoryhmä:

Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä.

Taiteellinen johtoryhmä kertoi kiinnostavasti jälleen teatterivalinnoistaan, vain kolmen ulkomaisen vierailun merkityksestä, erityisesti virolaisten jo pari vuoden takaisesta suurtyöstä Rahamaa-esityksestä, joka ottaa tiukasti kantaa Euroopan ja maailman sotaiseen kehityksen ja joka kyllä harmiksemme oli jo ennen Tampereen Teatterikesän avautumista esityksistä loppuunmyyty.

Teatteriteoriassa he havainnollistivat useita näkökulmia tavallisen kansalaisen teatterinälän tarjontaan. Yhtenä mahdollisuutena tulla tarjolla olevan ulkomaanmatkan, tuttava-illan, seksiseuran tai oman harrastuksen ja ajanvietteen rinnalle tulevana kilpailevana vaihtoehtona Teatterikesän valitsemaan esityksiä ja tapahtumia kokonaisen viikon harvinaisena laajana tarjontana itselleen ja ystävilleen.

Tässä heidän päävalintatarjontansa:

 

 

KIITOS KOTIMAISESTA NÄYTELMÄSTÄ -TUNNUSTUSPALKINNON & NUOREN NÄYTELMÄKIRJAILIJAN ORIGO-PALKINNON JAKO

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry (Sunklo) jakoi Tampereen Teatterikesän avajaisissa kaksi palkintoa: Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinnon.
Teatterin tiedotuskeskus palkittu Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksella

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on myöntänyt Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen Teatterin tiedotuskeskus TINFO:lle kiitokseksi kotimaisen näytelmän hyväksi tehdystä työstä Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2025. Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain teatterille tai taholle, joka on ohjelmistopolitiikassaan tai muuten tukenut kotimaista näytelmää. Palkinto jaettiin Tampereen Teatterikesän avajaisten yhteydessä 4.8.2026.

Palkinto myönnettiin Teatterin tiedotuskeskukselle seuraavin perusteluin:

Teatterin tiedotuskeskus TINFO on vienyt ansiokkaasti suomalaista ja suomenruotsalaista näytelmäkirjallisuutta kansainvälisen yleisön ja teatterivaikuttajien saataville Göteborgin kirjamessuilla, jotka ovat Pohjoismaiden merkittävin ja suurin kirjallisuustapahtuma. Vuonna 2025 messujen teemana oli draama, mikä antoi puitteet Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyölle. Messuille vietiin Suomesta yhdeksän näytelmäkirjailijaa, jotka pääsivät esittelemään teoksiaan ja kertomaan työstään ruotsalaiselle ja muulle kansainväliselle yleisölle.

TINFO on sitkeästi edistänyt näytelmän näkyvyyttä osana tapahtumaa. Messuja varten on valmistettu ohjelman ja käytännön järjestelyiden lisäksi yhdeksän näytelmän fyysiset painokset, esitteitä, yksityiskohtaiset aikataulut sekä kohtaamisia näytelmäkirjailijoiden ja mahdollisten yhteistyötahojen kanssa. TINFO:n luomat puitteet mahdollistivat myös suomalaisia näytelmäkirjailijoita edustavien agentuurien tehokkaan verkostoitumisen eri maiden teatterinjohtajien ja näytelmäagentuurien kanssa.

Kansainvälisen viennin edistämisen lisäksi TINFO tekee korvaamattoman arvokasta työtä esittävän taiteen alan tilastoinnin ja tiedonvälityksen parissa. Tämän pitkäjänteisen työn ansiosta suomalaisen esittävän taiteen vaikuttavuus, laajuus ja kehitys saadaan näkyväksi koko kentän eduksi ja viedään luotettavana tietona suoraan päättäjien ulottuville.

 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry edistää teatteria, tv-sarjoja ja elokuvia kirjoittavien jäsentensä ammatillisia, tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja. Yhdistyksessä on noin 600 jäsentä.

 

Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto Veikka Heinoselle

Vuoden 2026 Origo-palkinto myönnettiin näytelmäkirjailija ja dramaturgi Veikka Heinoselle Tampereen Teatterikesän avajaisissa 4.8.2026. Heinonen on vuonna 2022 Teatterikorkeakoulusta valmistunut freelancer-näytelmäkirjailija ja dramaturgi, joka on kirjoittanut näytelmiä ja audiodraamaa.

https://lahenuutisia.fi/2022/03/07/sukset-ristissa-hiihtourheilun-elamanhaaveissa/

 

MASTERPIECE ORCHESTRA
Tilaisuuden päätteeksi TelttaLab -ohjelmistossa vieraileva tribuuttiyhtye tulkitsi Stevie Wonderin tuotantoa solisteinaan Antti Kleemola ja Emma Balbatsu.

Lahen uutisia aikoi vielä avajaispäivän lopuksi käydä LiveLabin konsertissa tätä jo yli seitsemänkymmenvuotiasta syntymästään saakka sokean maailmanluokan monipuolista musiikin taituria ja rotusortoa vastustaneen ihmelapsen Stevie Wonderin musiikkia ihastelemassa.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesää 2026 vietetään koko viikko

Eesti Draamateater Rahamaa, kuva Heikki Leis|

Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä järjestetään ensi viikolla 3.–9. elokuuta 2026. Vuorossa on festivaalin 57. kerta. Tänä vuonna pääohjelmistossa on 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Lisäksi pääohjelmisto sisältää kaksi katuteatteriesitystä. Pääohjelmiston on suunnitellut taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa.

Teatterikesän ohjelmakokonaisuuteen sisältyvät pääohjelmiston lisäksi TelttaLab -esitykset G Livelab ‑klubilla sekä oheisohjelmistot OFF Tampere ja torstain Tapahtumien Yö. Festivaaliviikon aikana järjestetään myös alan keskusteluja sekä kokoontumisia.

Pääohjelmiston kansainväliset vierailutuotannot tulevat Virosta, Ruotsista ja Norjasta.

Festivaaliviikonloppuna nähdään Viron Draamateatterin Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior. Esityksen molemmat näytökset ovat loppuunvarattuja.

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg vierailee Tampereella toista kertaa. Kesäkuussa ensi-iltansa saaneessa Sortistyckenissä esiintyvät Malmborgin lisäksi Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä-käsikirjoittaja Kate Pendry esityksellään My Dinner with Putin. Tosipohjainen yhden naisen show kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja antaa katsojan kurkistaa vallan sisäpiiriin. Esitys on hurmannut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.

Tampereella vierailee tuttuun tapaan myös lukuisia kotimaisia taiteilijoita. Isoimmista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri (Muistopäivä), & Espoon teatteri (Arakhne), Svenska Teatern (Förgät mig), Lahden kaupunginteatteri (Haapajärven Elvis), Kotkan kaupunginteatteri (Häiriö maisemassa) ja Rovaniemen Teatteri yhdessä Piste Kollektiivin kanssa (Vesisaaren Alma).

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis

Pääohjelmiston esityksistä lisää: https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

 

Festivaalitunnelma näkyy myös kaduilla

Teatterikesän pääsymaksuton katuohjelmisto riemastuttaa yleisöä kahdella esityksellä: Circus Simonin SIRKUKSEEN! ja Sara Twisterin Ready.Aim.Fire! nähdään festivaaliviikolla tiistaista torstaihin.

 

TelttaLabin ohjelmistossa runoutta, teatteria ja konsertteja

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/telttalab/

Teatterikesä ja G Livelab Tampere toteuttavat TelttaLab-ohjelmiston festivaaliviikolla tiistaista lauantaihin. Ohjelmisto pitää sisällään niin runoutta, pienimuotoisia teatteriesityksiä kuin konsertteja.

Estradille nousevat muun muassa näyttelijäkaksikko Esko Roine ja Seela Sella, laulaja Kirsi Poutanen sekä näyttelijä Timo Tuominen. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat myös sisarukset Laura ja Oona Airola sekä taiteilijaystävykset Miiko Toiviainen ja Sinikka Sokka. Vauhdikkaammasta keikkamenosta vastaa esimerkiksi Masterpiece Orchestra Stevie Wonder ‑tribuutillaan.

OFF Tampere -oheisohjelmistossa 40 produktiota

Teatterikesän oheisohjelmisto OFF Tampere kokoaa yhteen ammatti- ja harrastajaryhmien esitykset. Tänä vuonna mukana on 40 erilaista produktiota ja tilaisuutta. Ohjelmistossa nähdään esimerkiksi Tampereen ja lähiseutujen suurimpien kesä- ja harrastajateattereiden esityksiä sekä vierailevia kokoonpanoja muualta Suomesta, kuten Turusta ja Imatralta.

Turkulainen Tehdas Teatteri ja Alma Rajala vierailevat festivaalilla esityksellä Pandora – Opening, joka yhdistelee esine- ja nukketeatteria sekä fyysistä teatteria. Imatralainen harrastajateatteri Vaientamaton vierailee puolestaan Riina Tanskasen sarjakuvateoksiin pohjautuvalla esityksellä Syrjäseutujen tytöt Kulttuuritalolla. Helsinkiläiseltä nuorisoteatterilta Tämän Päivän Teatterilta nähdään Minä olen Sanna Marin ‑esitys, joka tarkastelee politiikan, median ja vallankäytön kysymyksiä.

Tapahtumien Yö valtaa kaupungin festivaaliviikon torstaina – luvassa noin 150 erilaista tapahtumaa

Tapahtumien Yö valtaa Tampereen festivaaliviikon torstaina 6.8. Luvassa on monipuolinen kattaus erilaisia tapahtumia, joista suurin osa on yleisölle maksuttomia.

Ohjelmisto sisältää musiikkia, kuvataidetta, tuli- ja LED-taidetta, pihakirppiksiä, elokuvanäytöksiä sekä uusina tulokkaina esimerkiksi Onda Arts & Music ‑kulttuurikahvilassa toteutettavan Alakulttuurifestin sekä Kulttuurikeskus Nekalabin tapahtuman.

Muu ohjelmisto tarjoaa tekijähaastatteluita ja alan kokoontumisia

Teatterikesän Muu ohjelmisto kokoaa yhteen festivaaliviikon aikana järjestettävät tekijähaastattelut, teatterialan keskustelut sekä ammattilaisten kokoontumiset.

Pääohjelmiston näytösten yhteydessä järjestetään kaikille avoimia tekijähaastatteluita, joiden avulla syvennytään tarkemmin esityksiin. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi mahdollisuus tutustua uusiin romaanidramatisointeihin sekä pohtia teatterin inklusiivisuuden kysymyksiä.

Avajaiset Laikunlavalla tiistaina 4.8.26

Teatterikesän avajaisia vietetään perinteiseen tapaan Laikunlavalla festivaaliviikon tiistaina klo 12–13. Avajaistervehdyksen tapahtumalle tuo tänä vuonna Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho. Yleisölle avoimessa tilaisuudessa kurkistetaan festivaalin eri ohjelmistoihin sekä jaetaan Kiitos kotimaisesta näytelmästä ‑tunnustus ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto.

Tampereen Teatterikesä

Teatterikesän festivaalilehti on ilmestynyt!

Tapahtumien Yön ohjelma on nyt julkaistu!

OFF Tampere ja Muu ohjelmisto täydentävät Teatterikesän tarjontaa

Festivaalitunnelma näkyy myös kaduilla!

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri luonto taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kansallisteatterin syksyn 2026 ohjelmiston kertaus

Suomen Kansallisteatterin tulevan syksyn 2026 uusimmat ensi-illat ja koko syyskauden taiteellisesti monipuolinen ja vahva ohjelmisto teatterivierailuineen ovat upeita.

Satu Linnapuomin ohjaama satuseikkailu Taru hohtavasta helmestä hurmaa Suurella näyttämöllä. Pienellä näyttämöllä nähdään L. Onervan aikansa kohuromaaniin pohjautuva Mirdja, jonka ohjaa Liila Jokelin. Nuorten Kansallisteatterin improvisoiden syntyvän uutuuden, jos meiltä kysytään, konsepti ja ohjaus ovat Tamara Searlen käsialaa. Suuri näyttämö täyttyy musiikista, kun Timo Tuomisen Rendez-vous avec Brel sekä Veera Salmen Puluboi-kirjoihin perustuva ja Maija Ruuskasen säveltämä Puluboin ja Ponin lauluja -konsertti valloittavat näyttämön. Janne Reinikaisen ohjaama Viides askel palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Vierailuesityksinä nähdään Lahden kaupunginteatterin Haapajärven Elvis, käsikirjoitus ja ohjaus Lauri Maijala, näyttelijä Miiko Toiviaisen monologi Kepeä elämäni ja tammikuussa 2027 Sirkku Peltolan kirjoittama ja ohjaama Kärpäset.

Taru hohtavasta helmestä on täynnä mielikuvituksen ja teatterin taikaa


Kuva: Tuomo Manninen, grafiikka Marko Kovero. Pajukaaren luomisessa apuna käytetty tekoälyä.

Taru hohtavasta helmestä perustuu Aili Somersalon (1887–1957) rakastettuun satuklassikkoon Mestaritontun seikkailut. Kiehtovalla tavalla suomalaisia kansantaruja ja satujen taikamaailmaa yhdistelevä teos kertoo tarinan rohkeudesta. Esitys on Minna Leinon dramatisoima ja Satu Linnapuomin ohjaama. Luvassa on jännittävä mutta lämminhenkinen seikkailu, joka hehkuu mielikuvituksen ja teatterin lumoa.

Tarina esitetään näyttämöllä nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Upeasti visualisoidun esityksen rooleissa nähdään timanttinen näyttelijäensemble vahvistuksenaan taitava joukko nuoria tanssinharrastajia. Mestaritontun roolissa loistaa Sari Puumalainen.

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 18.11.2026

Suosittelemme esitystä yli 7-vuotiaille.

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy.

Työryhmä

Rooleissa Yasmin Ashanullah, Jesse Gyllenbögel, Jani Karvinen, Maria Kuusiluoma, Raoul Mahjneh, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen ja Wenla Reimaluoto

Tanssija-avustajat Alva Ervasti, Elsa Färkkilä, Gisele Konttinen, Sara Kuusela, Vivian Kuusinen, Vivienne Lemmetty, Almi Luostarinen, Iisa Melaluoto, Hilma Nieminen, Tilda Oljemark, Anna Reijonen ja Levi Vettenranta

Mirdja – aikansa kohuromaani vihdoin näyttämölle

Kuva: Mitro Härkönen

L. Onervan esikoisromaani Mirdja vuodelta 1908 (SKS) on kotimaisen kirjallisuuden harvinainen helmi – dekadentti romaani, joka kertoo omaa itseään kiihkeästi etsivän naisen elämäntarinan. Sovinnaisen roolin hylkäävä ja seksuaalisuudestaan nauttiva nainen olivat aiheita, jotka herättivät suuren kohun aikalaisten keskuudessa. Teoksen ydintä ovat naisen identiteetti, nähdyksi tulemisen tarve ja pyrkimys itsemääräämisoikeuteen.

Kansallisteatterissa ensi kertaa esitettävä Mirdja on vaikuttava, elegantti näyttämöteos, jossa visuaalinen maailma, musiikki ja koreografinen liike sulautuvat valovoimaiseen näyttelijäntyöhön. Mirdjaa eri elämänvaiheissa esittävät Inke Koskinen ja Kristiina Halttu. Esityksen on dramatisoinut Eva Buchwald, joka on myös hiljattain kääntänyt alkuteoksen englanniksi (Mirdja: A Decadent New Woman, 2025). Mirdja on ohjaajana, kirjailijana, dramaturgina ja muusikkona tunnetun Liila Jokelinin debyyttiohjaus Kansallisteatterissa.

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 25.11.2026

Työryhmä

Rooleissa Kristiina Halttu, Kasper Korpela, Aksa Korttila, Inke Koskinen, Esa-Matti Long, Pyry Nikkilä, Ilja Peltonen ja Timo Tuominen

Ohjaus Liila Jokelin Dramatisointi Eva Buchwald Lavastussuunnittelu Salli Kari Pukusuunnittelu Riikka Mäntymaa Valosuunnittelu Elli Maria Kujansuu Musiikki Veli-Ville Sivén Äänisuunnittelu Jani Peltola Koreografia Niina Rajaniemi Naamioinnin suunnittelu Joonas Lampi

 

Nuorten Kansallisteatterin esitys jos meiltä kysytään syntyy improvisoiden

Kuva: Henni Hyvärinen

Nuorten Kansallisteatteri on ryhmä nuoria teatterintekijöitä, jotka haastavat käsitystämme siitä, kuka saa tehdä teatteritaidetta ja kenelle sitä tehdään. Ryhmässä on mukana Afganistanista, Bangladeshista, Suomesta, Kurdistanista, Somaliasta ja Syyriasta kotoisin olevia nuoria tekijöitä, jotka työskentelevät yhdessä kokeneiden taiteilijoiden kanssa.

Nuorten Kansallisteatterin uutuusesitys jos meiltä kysytään ei perustu valmiiseen näytelmään. Se on rakennettu työryhmän kesken harjoitushuoneessa improvisaation keinoin ja pohjautuu nuorten itse tuottamaan materiaaliin. Esitys käsittelee kielen, totuuden, perinteiden ja nykymaailman kysymyksiä.

Esitys sisältää suomen, englannin, somalin, bengalin, arabian, turkin ja darin kieltä. Tekstitykset ovat saatavilla englanniksi ja suomeksi.

Esitys on osa Lähettiläät | Ambassadors -projektia, johon kuuluu myös työpajoja maahanmuuttajataustaisten nuorten yhteisöissä.

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 14.10.2026

 

Työryhmä

Rooleissa Ridwan Ahmed, Asma Akbari, Zahra Akbari, Maria Akter, Sabrina Ali, Adnan Almousa,
Maryam Barbery, Juho Hagan, Iiris Linna, Tilma Lucenius, Yusra Mohali, Iftah Mohamed, Arvand Rasul, Ada Safdari ja Kaneli Samola

Konsepti ja ohjaus Tamara Searle Konsepti ja esiintyminen Nuorten Kansallisteatterin esiintyjät Konsepti ja dramaturgia Ville Vuorikoski (TeaK) Video- ja äänisuunnittelu Olli Valkola Valosuunnittelu Miika Suomalainen Tuottaja Roosa Vaverka

 

Pakahduttavia tunteita Suurella näyttämöllä – Timo Tuominen: Rendez-vous avec Brel

Kuva: Tomi Palsa

Timo Tuomisen rakastetut Brel-tulkinnat keräävät ilta illan jälkeen katsomot täyteen. Syksyllä hän valloittaa yleisön pyynnöstä jälleen Suuren näyttämön.

Tuomisen Brel-repertuaari on kasvanut jo yli sataan, ja jokainen chanson on kuin näytelmä, pakahduttava kohtaaminen Pariisin taivaan alla, rendez-vous niin ystävien kuin kuoleman kanssa; kaipausta, rakkautta ja iloa, lohduttomuutta, tuskaa ja naurua. Tuominen on suomentanut kolmekymmentä uutta laulua, ja useimmat uutuuksista kuullaan myös Suurella näyttämöllä, joukossa todellisia harvinaisuuksia, kuten He’maman, jota Brel ei koskaan itse taltioinut jälkimaailmalle.

Brel ei koskaan kavahtanut kantaaottavuutta, joten joukossa kuullaan nyt myös ravistelevia lauluja, jotka käsittelevät tänäänkin yhteiskunnassamme raivoavia kipeitä ongelmia, kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai oikeistoradikalismin salakavalaa nousua.

Tuomista säestää huippuunsa hioutunut orkesteri: Tomi Rikkola (kitara, busuki ja alttoviulu), Jori Huhtala (kontrabasso), Tuomas Timonen (rummut) ja Marko Roininen (piano ja haitari).

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 7.11.2026

 

Puluboin ja Ponin lauluja –konsertti läiskyy ja pölisee

Kuva: Emmi Jormalainen

Hakaniemen toripulu nimeltänsä Puluboi lennättää kuulijansa musiikkimatkalle keskelle torihulinaa. Tapaamme hänen ystävänsä Minimillan ja Ponin. Saamme myös kuulla karkumatkasta ja siitä miten Puluboi pääsi naimisiin!

Luvassa vähän ÄLLIÄ ja paaaljon LAKKAUTTA!

Veera Salmen Puluboin ja Ponin kirjaan perustuva, Jukka Rantasen dramatisoima ja ohjaama musiikkinäytelmä Puluboin ja Ponin teatteri oli yleisön suursuosikki Kansallisteatterissa 2015. Musiikin esitykseen sävelsi Maija Ruuskanen ja lauluista julkaistiin seuraavana vuonna vauhdikas levy Puluboin ja Ponin lauluja (2016).

Puluboin ja Ponin lauluja on myös Kansallisteatterin Kulttuurin kummilapset -esitys syksyllä 2026.

Suosittelemme esitystä yli 4-vuotiaille.

Suurella näyttämöllä 3.10.2026 klo 13:00

Työryhmä

Näyttämöllä Jani Karvinen (Puluboi), Helena Haaparanta (Poni, laulu), Maija Ruuskanen (Minimilla, piano & laulu), Jaakko Kämäräinen (basso & laulu), Anssi Salminen (kitarat & laulu), Ville Salminen (kitarat Kulttuurin kummilapset -näytännöissä) ja Markus Malin (rummut)

 

Veljekset Treat ja Phillip ovat orpoja.

Heidän ailahteleva isänsä on häipynyt ja äiti kuollut poikien ollessa pieniä. Koko tähänastisen elämänsä nuoret miehet ovat asuneet kahdestaan rivitalomurjussa Pohjois-Philadelphiassa. Lapsenkaltainen Phillip (Juho Uusitalo) ei koskaan poistu asunnosta, koska hän potee hengenvaarallista allergiaa. Tai niin ainakin hänen isoveljensä Treat (Pyry Nikkilä) väittää. Elämä ikkunan takana on Phillipille kiehtovaa, pelottavaa ‒ ja ehdottomasti kiellettyä. Epävakaa ja väkivaltainen Treat hankkii heille elannon rikoksilla.

Eräänä iltana Treat tuo asunnolle humalaisen Haroldin (Petri Liski), jolla on mukanaan kallisarvoinen osakesalkku. Myös Harold on orpo, joka on viettänyt lapsuutensa laitoksessa. Treat ottaa Haroldin panttivangiksi aikomuksenaan vaatia miljoonalunnaat tämän ystäviltä. Pian paljastuu, ettei Harold olekaan ihan tavallinen kaduntallaaja, eivätkä sitä ole myöskään Haroldin oletetut ystävät. Harold tekee veljeksille yllättävän tarjouksen, joka mullistaa heidän elämänsä. Mutta voiko rikkinäinen sielu päästä karkuun menneisyyttä, saati omaa itseään?

Moderni amerikkalaisklassikko kertoo koskettavan tarinan isättömistä ja äidittömistä pojista

Lyle Kesslerin Orvot (The Orphans, 1983) on uudemman amerikkalaisen näytelmäkirjallisuuden klassikko, tummanpuhuva draamakomedia, jonka rosoinen rehellisyys ei ole menettänyt lainkaan teräänsä. Yhä edelleen ympäri maailmaa esitettävä näytelmä on koskettava ja intensiivinen, trillerimäisesti etenevä tarina vailla vanhempia kasvaneiden poikien rakkauden kaipuusta, hylätyksi tulemisen traumasta, syrjäytymisestä ja pelkojen voittamisesta. Sami Parkkisen uusi suomennos tuo Kesslerin nokkelasti sanailevan dialogin tuoreena näyttämölle.

Tapani Kalliomäen ensimmäinen ohjaustyö Kansallisteatterissa on tarkasti ajateltua näyttelijöiden teatteria, jonka rooleissa esiintyy vaikuttava kolmikko: Petri Liski, Pyry Nikkilä ja Juho Uusitalo. Auli Turtiaisen visuaalinen suunnittelu, Ville Virtasen valot ja videot sekä Sami Hassisen äänimaailma luovat tiivistunnelmaisia vaikutelmia kasvottoman suurkaupungin ympäröimästä yksinäisyydestä.

Ensi-ilta Taivassalissa 2.9.2026

 

Kepeä elämäni -monologi hurmaa ja riipaisee

Kuva: Rauni Kajo

Kepeä elämäni on näyttelijä Miiko Toiviaisen omakohtainen tarina siitä, miten transtausta voi kääntyä onnellisuuden lähteeksi. Se on runollista ja laulullista, leikkisää näyttelijäntyön ilotulitusta, kertomus kodin löytämisestä omasta itsestään.

Ensi-iltansa (2019) jälkeen ’Kepeällä’ on ollut esityksiä kymmenillä paikkakunnilla Tukholmaa myöten. Helmikuussa 2020 Kepeä elämäni nimettiin Valtakunnallisen Monologikilpailun voittajaksi ja samana keväänä Toiviainen sai monologista Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnon. Palkittu, rakastettu, riipaiseva ja hurmaavan vastaansanomaton monologi Kepeä elämäni saapuu Kansallisteatteriin juhlimaan 100. esitystään.

Esityksen laulut ja musiikin on säveltänyt Eeva Kontu, ohjaajana Riikka Oksanen, dramaturgina Aino Pennanen.

 

Lahden kaupunginteatteri esittää: Haapajärven Elvis

Kuva: Janne Vasama

Suuren yleisösuosion saavuttanut Haapajärven Elvis kantaesitettiin Lahden Kaupunginteatterissa ja esitys vierailee nyt Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Esitys on true crime -draama, joka perustuu Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina (Like, 2018). Se kertoo yhdestä Suomen rikoshistorian tunnetuimmasta ja hätkähdyttävimmästä rikoksesta. Näytelmän on kirjan pohjalta kirjoittanut Lauri Maijala, joka on myös ohjannut esityksen.

Yksi näytäntö Suurella näyttämöllä 26.11.2026, liput tulevat myyntiin toukokuun aikana.
Kantaesitys oli Lahden Kaupunginteatterin Studionäyttämöllä 18.2.2026

Suosittelemme esitystä yli 16-vuotiaille.

Työryhmä

Rooleissa Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Pitkämäki, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Vuori ja Lumikki Väinämö

Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Lauri Maijala Pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho Valosuunnittelu Jouni Nykopp Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa Naamioinnin suunnittelu Kati Keronen

 

Sirkku Peltolan Kärpäset vierailee tammikuussa 2027 Suurella näyttämöllä

Kuva: Kari Sunnari

Sirkku Peltolan uusin näytelmä on merkityksellinen tarina toisensa löytävistä veljeksistä sekä siitä, mikä elämässä todella on arvokasta.

Äidin hautajaisissa veljekset kohtaavat, mutta puhuvat ohi. Kärpäsen veljeksiä yhdistää lapsuus, mutta aikuisena elämä on kulkenut tyystin erilaisia polkuja – toisella bussikuskina, toisella oopperatähtenä.

Kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa 23.1.2025.

Kansallisteatterin esitysajankohta on tammikuu 2027. Vierailun tuottaa ATR-tuotanto.
Liput tulevat myyntiin toukokuun aikana.

Työryhmä

Rooleissa Petra Ahola, Aimo Räsänen ja Martti Suosalo

Näytelmäkirjailija ja ohjaus Sirkku Peltola Lavastus- ja pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava Koreografiat Reetta-Kaisa Iles Valosuunnittelu TJ Mäkinen Äänisuunnittelu Kyösti Kallio

Jatkavien ja palaavien esitysten syksyn liput myynnissä:

Kevätkaudelta jatkavien esitysten kaikkien näytäntöjen liput on nyt avattu myyntiin. Suuren yleisö- ja arvostelumenestyksen keränneet esitykset Toinen tasavalta (käsikirjoitus ja ohjaus Esa Leskinen), Muistopäivä (käsikirjoitus Elli Salo, ohjaus Riikka Oksanen) ja Lady T (käsikirjoitus ja ohjaus Tiina Puumalainen) jatkavat syyskaudella. Lisäksi syyskaudella 2025 ensi-iltansa saanut Viides askel (kirj. David Ireland, ohjaus Janne Reinikainen) palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä.

Alla Kansallisteatterin koko syyskauden 2026 esityskalenteri:

https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistokalenteri

Lisätiedot:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi

Lisätietoja: 

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 040 833 7382

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Ydinarvomme ovat taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus.

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus viro yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 ohjelmisto

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis – kuvaaja Janne Vasama

Lahden kaupunginteatteri on valittu Tampereen 57. Teatterikesän 2026 Pääohjelmistoon Lauri Maijalan ohjaaman Haapajärven Elvis näytelmällään, sen esitykset ovat Tampereen Teatterin lavalla ti 4.8.26 klo 18 ja ke 5.8.26 klo 15.30.
Tampereen Teatterikesä 2026, taiteellinen johto
Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä
Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tuo kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta elokuussa Tampereelle. Pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Esitykset on valinnut pääohjelmiston taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Festivaali järjestetään 3.–9. elokuuta, nyt 57. kertaa.

Pääohjelmisto

Kansainväliset tuotannot Ruotsista, Norjasta ja Virosta

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg hurmasi Teatterikesä-yleisön vuonna 2024 ja palaa nyt Tampereelle uuden teoksensa kanssa. Sortistycken saa ensi-iltansa kesäkuussa Schauspiel Leipzigin residenssissä. Malmborgin kanssa teoksessa esiintyvät Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä ja käsikirjoittaja Kate Pendry yhden naisen ja yhden live-kameran show’llaan. My Dinner with Putin -esityksessä Pendrylle tarjoutuu yllättäen rooli Robert De Niron tähdittämässä elokuvassa – jonka ohjaaja kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin. Sitten iskee pandemia, seuraavaksi Ukrainan sota. Esitys kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja se on valloittanut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.
Lisäksi festivaaliviikolla nähdään Viron Draamateatterin suosittu Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior.

Kotimaista teatteritaidetta kantaesityksin ja klassikkotulkinnoin

Kotimaisista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern, & Espoon teatteri, Lahden kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri ja Rovaniemen Teatteri. Lisäksi esityksiä nähdään pienemmiltä teatteritoimijoilta, kuten 20-vuotisjuhliaan viettävältä Teatteri Siperialta sekä Red Nose Companylta, joka esiintyy Teatterikesässä yhdessä Meta4-jousikvartetin kanssa. Ohjelmistossa vierailee myös työryhmiä sekä nähdään taiteellisia lopputöitä.

 

Kansallisteatteri tuo Tampereelle Elli Salon kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman Muistopäivä-esityksen. Kiitetty teos kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Svenska Teaternilta nähdään Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Förgät mig, Espoon teatterilta puolestaan Sinna Virtasen teos Arakhne, jossa kohtaavat kudonta, showpaini ja hämähäkit.
Lauri Maijalan Lahden kaupunginteatterille ohjaama Haapajärven Elvis on tositapahtumiin perustuva esitys teosta, joka jäi suomalaiseen rikoshistoriaan – ja musiikista, joka voi pelastaa kokonaisen elämän. Näytelmä pohjaa Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina.
Kotkan kaupunginteatteri vierailee Tampereella Inke Dahlin ohjauksella Häiriö maisemassa, joka pohjautuu Raija Siekkisen samannimiseen romaaniin. Näyttämöllä nähdään Pirjo Lankinen.
Taija Helmisen Rovaniemen Teatterille kirjoittama Vesisaaren Alma kertoo lappilaisen kuvataiteilija Reidar Särestöniemen äidin elämäntarinan. Teatteria ja sirkusta yhdistävän esityksen on ohjannut Riku Innamaa ja sirkusosuuksien suunnittelusta vastaa Henna Kaikula. Esitys on tehty yhteistyössä Piste Kollektiivin kanssa.
Tornionjokilaakson maisemiin ja Lapin sotaan kuljettaa Mikko Roihan sovittama ja ohjaama Väylä, joka pohjautuu Rosa Liksomin romaaniin. Monologin tulkitsee Olavi Veistäjä -palkittu näyttelijä Ella Mettänen. Tuottajina ovat Vapaa Teatteri, Teatteri Jurkka, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.
Näyttelijä Hanna Raiskinmäki loistaa AntiG-esityksessä, joka ammentaa Sofokleen Antigone-tragediasta. Työryhmän ja Teatteri Takomon tuottaman esityksen dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaa Pauliina Hulkko.
Työryhmätaustainen esitys on myös näytelmäkirjailija Otto Sandqvistin palkittu Cowboy försvunnen, joka käsittelee muun muassa maniaa, masennusta ja vieraantumista sekä jaettua kokemusta yksinäisyydestä.
Yhteistyössä Tampere-talon kanssa festivaalille tuotetaan Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Voces-esitys. Teatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae.
Paikallista väriä festivaalille tuo juhlavuosiaan viettävä Teatteri Siperia, joka tarjoaa katsojille klassikkotulkinnan Samuel Beckettin näytelmästä Leikin loppu. Tiivistunnelmaisen esityksen pääroolit tulkitsee näyttelijäkaksikko Pekka Heikkinen ja Bakr Hasan, ohjauksesta vastaa Heikki Huttu-Hiltunen.
Klassikkoteokseen on tarttunut myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva ohjaaja Alise Polacenko, jonka taiteellinen opinnäyte Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta on toteutettu yhteistyössä Q-teatterin kanssa.
Pääohjelmistossa nähdään lisäksi toinen taiteellinen opinnäyte: Asko ”aamo!” Halosen lopputyö Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Nätyyn kantaa nimeä medium rare.

TelttaLab

Tampereen Teatterikesän TelttaLab-ohjelmisto pitää sisällään runoutta ja pienimuotoisia estradiesityksiä sekä leikkisää, groovempaa energiaa. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat sisarukset Laura ja Oona Airola, jotka palaavat nuoruusmuistoihin ja teinivuosiensa keikkaohjelmistoon.
Taiteilijaystävysten Miiko Toiviaisen ja Sinikka Sokan konsertti on ylistys toveruudelle ja unelmille.
Eino Leinon kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta ja runokonsertti Näin unta kesästä kerran kokoaa yhteen Leinon kuolemattomat runot näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin, sellisti Louna Hosian sekä pianisti Taina-Maaria Rautasuon voimin.
**
Seela Sella esiintyy niin ikään TelttaLabin avajaisesityksessä Rakkauskirjeitä yhdessä Esko Roineen kanssa.
Teatterillisempaa ohjelmistoa TelttaLabissa edustaa lisäksi Dave Malloyn säveltämä, sanoittama ja käsikirjoittama Kummituskvartetti, jonka kerroksellinen tarina on lumonnut yleisöjä ympäri maailmaa. Rooleissa nähdään tamperelaisen Näästi Teatterin monilahjakkaat musikaalikonkarit Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander.
Drag-taiteilija Pola Ivankan lavashow yllättää,
naurattaa ja liikuttaa. Mitä nyt, Lea? -esitystä rytmittävät Lea Lavenin ikivihreät laulut.
Soul-painotteisemman klassikkojen kimaran tarjoilee Jyväskylästä saapuva Masterpiece Orchestra ylistetyssä Stevie Wonder -tribuutissaan. Festivaaliviikon energiat pitää katossa myös suomalaisen funkin uranuurtaja Eternal Erection.
Mukaan ohjelmistoon mahtuvat yleisön hartaasti toivomat konsertit: Kansallisteatterin näyttelijä Timo Tuomisen 15-vuotinen työ Jacques Brelin chansonien parissa saa Teatterikesän lavalla ansaitun paikan.
Kirsi Poutanen puolestaan kutsuu katsojat pysähtymään maailman kaaoksen ja muutosten keskellä tarjoillen sielunhoitoa fadomusiikillaan.
Lipunmyynti Tampereen Teatterikesän esityksiin on parhaillaan käynnissä.
Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.

Pääohjelmisto laajemmin esiteltynä Teatterikesän verkkosivuilla:
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

 

YLEISÖLLE  ILMAISTA OHJELMAA

Järjestyksessään 57. Tampereen Teatterikesä käynnistyy perinteisesti Festivaalien avajaistilaisuudella tiistaina 4. päivä elokuuta klo 12-13 Laikun lavalla, jonka jälleen täyttää  monituhatpäinen katsojakansa. Festivaaliviikolla on yleisölle luvassa myös ilmaista katusirkusta ja -teatteria, joista vastaa muun muassa Circus Simon. Tiistain koko katuohjelmisto esitysaikoineen sekä festivaalin muut oheisohjelmistot julkistetaan kesän mittaan.
Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, p. 040 594 4600
Tiedotus- ja markkinointivastaava Tiina Hurskainen,                          p. 040 865 5852 | tiina.hurskainen@teatterikesa.fi

Artikkelin kuvamateriaali teatterien kuvapankeista ja Tampereen teatterikesän lehdistökuvista.