Lahdessa on muutama vanha omakotialue, pari uuttakin, joilla on valtakunnallista mainetta asuinalueena, maisemallisena ainutlaatuisuutena, kauniin hallittuna asuinympäristönä ja suomalaisen kenties yleisimmän asumismuodon – omakotiasujan – toiveiden täyttymysten toteuttajana. Niillä on myös asujilleen valtava korvaamaton kotiseudullinen, usein jopa syntymäseudun arvo.
Pyhättömänmäki Möysänjärveltä katsottuna 1930-luvulla.
Pyhättömänmäki on yksi sellainen. Se on mäki, jolla ei ole läpikulkuliikennettä. Rauha vallitsee yleensä täällä ilman koko ajan meteliä tuottavia puutarhavälineitä tai tauottomasti pörisevää autoliikennettä. Alueen asuinkanta on alkuaan 1920-30 -luvuilla lähtenyt rakentumaan. Uudentalon tilalta (läheltä nykyistä Möysän uimarantaa) sai hankkia isännän harppomalla mittaaman palstan ja vuokrata tai joskus jopa ostaa sen. Sittemmin kaupunki osti melko velkaantuneen, viinaan omistajan ränstyttämän Uudentalon tilan maat ja kaavoitti alueen sekä alkoi vuokrata, jopa myydä alueelta tontteja. Tällä kohden meidän Virtasille kuului jo 1940-luvulta alkaen ja nyt erilainen omakotitalo – Kalliomaankadulta, Pitkäkadulta, Huvilakadulta, Vesitorninkadulta ja nyt viimeksi tämä Vihtorinkadun asuintontti. Alkuaan huoneen ja keittiön talot ovat näin laajentuneet, useat kokonaan purettu ja rakennettu monen huoneen suurehkoiksi, nykyaikaisiksi omakotitaloiksi.
Tonteilla harjoitettiin sota-ajoista aina 1960-luvulle saakka tarvekasvattamista: perunaa, porkkanaa, hernettä, kaalia, nauriita, liskoja sekä istutettiin omenapuita, kirsikkapuita ja marjapensaita. Tonteille rakennetut kellarit täyttyivät noista maan tuotteista. Me pienimmät saimme tehtäväksemme perata porkkanamaat ja kastella viljelyksiä, kesätöiksemme, kerätä marjojakin. Liskot olivatkin kesien halutuimpia itsekasvatettuja herkkuja. Myös monivuotiset kukan juuret ja taimet saivat mäellä kesän kukkaloisteensa alkukesästä pitkälle syksyyn saakka.
Kastelua varten ei ollut alkuaan vettä, ensimmäinen vesitarve pumpattiin Salpausselän läheisen harjun pohjoispuolen ns. Sikosuon lähteestä. Mäen mittavimman kadun, Pitkäkadun varrella oli neljä vesipostia, joista vettä saatiin ämpärein hartiavoimin noutamalla – Virtaset hakivat Tallgrenin kaivosta Pitkäkadun toiselta puolelta. Vasta 1950-luvulla alettiin jokaiselle tontille rakentaa vesiposteja, jopa jätevesiviemäreitä. Jokainen tontinomistaja kaivoi lapiolla kaupungin ohjeen mukaan parimetrisiä, sortuvasoraisia metrin levyisiä ja koko tontin pituisia kaivantoja sorakatuun putkia varten ja liittymään omalle tontilleen. Kaupunki huolehti putkiston asentamisen (tonttien haltijoiden maksaessa nekin hinnoittelun mukaan) ja asukkaat jälleen putkikaivausten peittämiset. Alue oli pääosin ns. työtätekevän palkkatyöläisperheen asuinaluetta. Herroja (ei ruumiillista työtä tekeviä) oli vain pari perhettä. Alue kun tuntui olevan liian kaukana sivistyneestä kivitalovaltaiseksi pyrkivästä kaupungin keskustasta, jyrkän, jatkuvasti sateissa sortuilevan soramäen johtaessa sinne.
Tänään alueella on upeahkot omakotitalot, melkoisen huolella ja hyvin hoidetuilla, ruohomattoisilla, istutuksellisilla maakatteilla, marjapensas- ja koristekasvien täyttämillä tonteilla. Tontit ovat yhä joko vuokra- tai omistustontteja. Kaikki alueen kadut on hyvin asfaltoitu.
Asfaltin alle on kätketty sähkökaapelit, vedet, puhelinverkostot, viemärit ja kaukolämpöverkostot. Työläisiä on enää pari perhettä, herroja ja rahakkaita valtaosa. Alueesta on tullut keskustan läheisyyden vuoksi suosittu ja haluttu, arvokkaaksi noteerattu asuinlähiö ja asuinpaikka.
Olemme olleet näihin päiviin saakka miltei turhankin ylpeitä omasta asuinalueestamme, sen kauneudesta ja viihtyisyydestä.
Pari päivää sitten kirjoitin myönteisesti tässä julkaisussa: Lahti otti eilen 20.5.2024 yhden askeleen palata takaisin kaupunkimaiseen yhteiskuntaan, jolla on itsenäinen valta päättää omasta hyvästä meidän kuntalaisten eduksi. Näin kävi kerrankin Lahden kaupunginvaltuuston lähivuosien historiassa onnekkaasti!
Totuus on kuitenkin Lahden arjessa ja pyhässä, asuinviihtyvyydessä ja tulevaisuutemme todellisuudessa tänään juuri täällä Lahdessa joka puolella kaupunkimme laitamia kohtaamissamme näkymissä täysin toisenlainen.
Katso otsikkokuvaa!
Valokuitukaapeli tulee tontillesi, halusit sitä tai et. Viime viikolla todellisuus iski: kaikki kadut revitään auki, kaikkien katujen reunanurmikot on jo kaivinkoneen kauhalla vedetty auki, kuoppia on jo kaivettu. Soraa menee ja tulee, putkia kuljetellaan, koneita ja tekijöitä riittää. Maalimerkkiviivoja erivärisinä lisääntyy päivä päivältä täyttämään alueen asfaltit.
Täysin yllättäen alkoi talojemme nurkilta 7.5.2024 kuulua valtavaa asfalttia sirkkelillä leikkaavaa ääntä ja aivan oman tonttimme kohdalle oli parkkeerannut kaksi suurta kuorma-autoa sekä suurikokoinen kaivuri, joka repi tonttimme kohdalla huollettua nurmikkoa säälimättömästi, nurmikkoa, jota olimme kymmeniä vuosia hoitaneet, leikannet ja ravinneet kauniiksi kesäiseksi nähtävyydeksi kaupunkimme yhteiseksi kaunistukseksi. Kauempana työmiehet piirtelivät asfaltteihin niin pienemmille kuin leveämmillekin kaduille erilaisia punaisia viivoja spraypurkkeja tyhjentäen ristiin rastiin ja aina muuten tervetullut työnäänien määrä alkoi täyttää koko mäen – eikä selvinnyt meille, ei lähinaapureille lainkaan. Mistä oli kysymys?
Viimein kohdalle osui nuori, ylimielinen henkilö omassa henkilöautossaan istuen ja kertoi nyt rakennettavan hiilikuitukaapelia. Hän kertoi nimeään tai tahoaan esittelemättä, että asiasta on myös kaikille ilmoitettu ajoissa. Kun kysyimme, mitä tässä tapahtuu, saimme selityksiä: ”Kaikille on ilmoitettu. On kaupungin lupa. Kaikki korjataan ennalleen.” Mitään ei kuitenkaan ole kenellekään ilmoitettu ja jos olisikin, kukaan ei olisi voinut ymmärtää, että on kysymys tällaisesta hävityksestä.” Hän kehui, miten hienoksi ovat juuri rakentuneet kaupunkimme Kärpäsen kaupunginosan kaivuutyöt. Ja jatkao vaan ylimielisesti matkaansa autonsa auki olevasta ikkunasta ylväästi töitä tarkastellen. Meitä oli ennättänyt paikalle viisi naapuria – emme siis olekaan Pyhättömän asukkaita, joille puhuja kertoo tiedottaneensa ajoissa. Totesimme, ettei kenellekään meistä oltu asiasta ilmoitettu.
Aloimme ottaa asiasta selkoa. Tänne Pyhättömänmäelle noustaan perinteisesti jyrkkää Santurinmäkeä Supankatua pitkin. Se on sekä autotie että kävelytie. Toinen tapa on tulla Karjalankadulta Möysänkadulle ja vasta siitä Huvilakadun liittymän kohdalla nousta ylös tänne mäelle – jos on jalankulkija tai pyöräilijä, niin nousu on hieman Santurinmäkeä helpompi (autoliikennettä tästä ei mäelle ole).
Nyt ajoimme vielä autolla Vihtorinkatua Pitkäkadulle, sitten alas mäeltä: ei ainakaan katujemme varsilla ollut ilmoituksia, totesimme. Ajoimme vielä alas mäeltä Santurinmäkeä pitkin Karjalankadulle jaViipurintien liikenneympyrästä takaisin ja Karjalankadulta liikennevalista ylös Supankatua. Vaarallisen ahtaassa, jyrkässä kaksisuuntaisessa mäessä oli kaupungista tullessa paikassa, jossa ei saa pysähtyä, kuljettajan viereisessä oikeassa reunassa huterasti pystytetty epäselvä taulu, olisiko tuo ollut ilmoitus tässä asiasta? Ajoimme Pitkäkadulle ja palasimme jalkaisin asian tarkistamassa. Autoilijan pitäisi hoksata ja lukea ajaessaan epäselvän suttuinen teksti. Siinä oli todellakin tuo omasta mielestään asiansa osaavan seudun hyvin tuntevan kaapelinkaivajapomon jonkinlainen ilmoitus asiasta.
Etsimme viimein vahvistusta tästä kaaoksesta vastuullisista kaupunkimme omilta nettisivuilta ja löysimme päiväämättömän ilmoituksen:
Kuitukaapelikaivuut Lahden alueella
Lahdessa suoritetaan useiden urakoitsijoiden toimesta valokuitukaapelikaivuita. Urakoitsijoilla on velvollisuus kertoa alueiden asukkaille tehtävästä kaivutyöstä ja ilmoittaa ajoissa, milloin kaivutyöstä aiheutuu asukkaille haittaa.
Urakoitsijat ovat myös sitoutuneet ennallistamaan kaikki kaivamansa alueet sille tasolle, missä ne olivat ennen kaivun aloittamista.
Kaupunki valvoo työn etenemistä ja sitä, että ennallistaminen tehdään kaupungin kaivulupaohjeistuksen mukaisesti.
Yritysten yhteystiedot
Global Connect, Lounea, MPY, Valokuitunen, Valoo
Siinä luetellaan kaikkiaan viisi firmaa, jotka murskaavat kaupunkimme kauneutta armotta. Mikähän niistä on täällä Pyhättömänmäellä maankäytön toimivuuden ja kauneuden murskaamassa ja säälittä seutumme ainutlaatuisuuden tuhoamassa. Emme tiedä!
Selvisi siis, että koko kaupunki on täynnä kaivuuyrityksiä, jotka murskaavat armotta ympäristöämme, kalliita asfalttisia kulkuväyliämme, kauniita nurmikoitamme, istutuksiamme ja piirtelevät (ainakin naapuriin) täysin väärille kohdille, joista katuja sitten asfalttisirkkelein ja hurjankokoisin kauhurein murskaten repivät uria kadut täyteen ja niistä yhteyksiä katujen toiselle puolelle taloihin – keneltäkään kysymättä, kenenkään kanssa neuvottelematta.
Miten tuo valokuitukaapelisto ja sen rakentaminen on kilpailutettu? Emme tiedä. Onko koko asia parin vuoden päästä mobiilimodernisointiyhteyksien edistyessä jo täysin vanhanaikainen? Emme tiedä. Mitä se maksaa ja kuka sen kustantaa? Emme tiedä.
Lainaan puolisoni asiasta tekemää selkeää tilitystä:
”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa laulettiin ennen lastenlaulussa. Nykyajan kummastuksen aiheet ovat valitettavasti paljon konkreettisempia.
Pyhättömänmäki on ainakin sata vuotta ollut rauhallinen omakotialue lähellä kaupungin keskustaa. Sitten tuli korona. Kaupunki ja sen julkista liikennettä hallinnoivat päättäjät saivat tekosyyn lakkauttaa mäelle kulkeneen linja-autoliikenteen, ei ollut asiakkaita. Kaksi vuotta on täällä sinnitelty pääsemättä kaupungille eikä varsinkaan sieltä takaisin.
Tämän rauhan löysivät valitettavasti valokuitukaapelifirmat, jotka kilvan sitkeästi tarjosivat palveluitaan. Nyt on sitten yksi voittanut ja hyökännyt mäelle.”
Otsikkokuvan vierestä talon sekä sireenipensaan ja koivun välistä on vielä toistaiseksi koskemattomana säilynyt kotipuutarhurini kasvatusviljelmä edes meidän ihasteltavanamme:
Ihmettelemme edelleen, miksei asiasta vieläkään tiedoteta asuntojen asukkaille – he joutuvat elämään jatkuvassa epätietoisuudessa, jännittämään, milloin mahdollisesti juuri heidän asuintontillaan ja tonttien sisäänkäynneillä taas jatketaan töitä. Esimerkiksi otsikkokuvan työmaata on kerran käyty 17 päivän aikana uudelleen tekemässä, mutta nyt se on lojunut taas runsaan viikon täysin vailla mitään toimenpiteitä.
Sen tiedämme, että nyt ollaan röyhkeitä rikkomaan olemattomaksi kaupunkimme asumisunelmien todellisuus, kotien rauha ja kaupungin kasvot sekä viimeisinkin oljenkorsi – luotettava palvelu.
Matalan kynnyksen taidenäyttely KERROKSIA kokoaa yhteen taidetta Vapaa akatemian valokuvausopiskelijoilta, kuvataiteilijoilta sekä graafisen suunnittelun ja kuvituksen opiskelijoilta. Näyttely on avoinna kaikille kävijöille 16.-29.5.2024, klo 12-18 ilman pääsymaksua.
Maljat – avaaja sekä opettaja Radek Karkulowski ja kutsuvierasyleisö.
