Kategoria: kansainvälisyys

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide Teatteriuudisus

Sara Paasikosken ja Louna-Tuuli Luukan teatteriekstaasi

Quo Vadis latinaksi ja minne menet suomeksi – teatteri?

Louna-Tuuli Luukan aivoituksissa ja julkikuvissa ihan kaikkialle maailman ääriin, pienen pölyviuhkan karvasta koko oman keltaisen kaksion jokaiseen nipukkaan, niiden lämpöön, esineiden lämpimyyteen, oman psyyken uniikkiin kaksinpuheluun volyymin ja kuiskausten valloittavaan yllätyksellisyyteen, lukuisten tekstisi hätkähdysten puhdistavaan raikkauteen, erakkouden mittaamattomiin salaisuuksiin heittäytyen, herättelevän ennenkokemattomaan keskusteluun yksinolon ainutlaatuisesta harvinaisuudesta ja kanssasi sen onnellisuudesta nauttimaan.

 

Entä minne menet tuossa täydessä uudessa rajattomuudessa, ajatustesi ja näyttelijätaitojesi opillisissa suvereenissa taitavuudessasi Sara Paasikoski, minne menet ja viet meitä lukkiutuneita katsojasurkimuksia. Ekstaasiin saat, äimästytät liiankin monesti. Sanattomina, ihastuneina, täysravittuina teatterin kaikkinaisista fraaseista ja säännöistä, ennakkoluuloista puhdistettuina ilmaisusi eläytyvästä verrattomuudesta ja ajatustesi yllätyksellisyydestä saat nykyisyytemme unohtamaan: hetkistä kaksiosi meille avatulta seinältä vain muutamin ihailevin naurunturskahduksin haltioituneina pystymme esitykseesi vastaamaan ja taatusti riemuitsevin sieluin, vapautunein omin kyvyin tulkinnastasi nauttimaan.

 

Entä minne vievät Virpi Niemisen loihtima rakkaudenkeltainen maailma, lepuuttavine pehmeyksineen, näyttämökuvan sielukkaiksi muuttuneine arki- ja teknisine rekvisiittoineen, shamaanisine sekä meditatiivisine esineistöineen, kuin uus-sadullisine puvustoineen tai äänien, valojen, videoiden tarkkasekuntiset yllätykset, sekunninosissa kihelmöivän muuntuvat tunnelmainteriöörit saati liikkeen nautinnollisesti heittäytyvät elämänjanon unohtumattomat täyttymykset.

 

Lahen uutisia kävi kokemassa kevätnäytäntökauden viimeisen teatteriesityksen eilen.

Quo Vadis Teatterin esitteessä Ekstaasi kaksiossa -teos esitellään eksentrisyyden ja elämänjanon puolustuspuheenvuoroksi, jossa näyttelijäntaiteella, musiikilla ja visuaalisuudella herkutteleva näyttämöteos tihentyy uhosta, herkkyydestä ja hauskuudesta.
Teos on teatterinjohtajan, Louna-Tuuli Luukan, ensimmäinen ohjaus Quo Vadikselle.

Työryhmä
Ohjaus ja käsikirjoitus: Louna-Tuuli Luukka
Roolissa: Sara Paasikoski
Äänisuunnittelijat: Tuuli Jartti ja Johanna Puuperä
Valosuunnittelija: Alpi Vaalaja
Lavastus- ja pukusunnittelija: Virpi Nieminen
Videosuunnittelija: Tekla Vály
Koreografia: Oona Jama
Tuotanto: Krista Mäkinen

Arvio kirjoitettu Kansallisteatterin Omapohjan esityksestä
la 31.5.2025 19:00

 

 

Kategoriat
kansainvälisyys taide teatteri yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2025 ohjelmakatsaus

Hollantilaisiin menestyneisiin tanssiryhmiin kuuluva ISH Dance Collective vierailee Suomessa ensi kertaa. Koreografi ja ohjaaja Marco Gerris työryhmineen lupaa, ettei katsoja tule uskomaan silmiään.

Elements of Freestyle ottaa varaslähdön Teatterikesään, sillä esitys nähdään Tampere-talon Isossa salissa jo ennen festivaaliviikkoa lauantaina 2.8.2025.

 

Tampereen Teatterikesän pääohjelmisto on julkistettu


Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tarjoaa elokuussa persoonallisen kattauksen kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta. Festivaalin pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 19 produktiota, joista viisi on kansainvälisiä. Ulkomailta vieraita saapuu Ranskasta, Liettuasta, Hollannista, Irlannista ja Britanniasta. Festivaali järjestetään 4.–10.8.25 – nyt 56. kertaa.

Kansainvälisen ohjelman lisäksi Tampereella vierailee lukuisia kotimaisia esiintyjiä ja taiteilijoita. Pääohjelmistossa nähdään esityksiä Suomen Kansallisteatterilta, Teatteri Takomolta, Q-teatterilta, & Espoon teatterilta, Teatteri Jurkalta ja Lappeenrannan kaupunginteatterilta sekä Kuopion kaupunginteatterilta. Mukana on myös työryhmiä ja vapaan kentän kokoonpanoja, kuten Vauriomania ja Helsinki 98. Myös festivaalin kotikaupunki on tänä vuonna edustettuna, kun ohjelmistossa nähdään teokset niin Tampereen Teatterilta, Tampereen Työväen Teatterilta kuin Väki-kuorolta.

Esitykset on valinnut festivaalin kolmen teatteriekspertin taiteellinen johtoryhmä Taija Helminen, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Pääohjelmiston rakentamisessa on panostettu siihen, että kaikenikäisille teatterin ystäville löytyy koettavaa. Näin tiimi luonnehtii kokonaisuutta:

”Pääohjelmiston esitysten sisällöt, henkilöt ja toteutukset kulkevat rajalla – nautinnon ja tyhjyyden, lain ja moraalin tai elämän ja kuoleman rajalla. Näitä keskenään erilaisia esityksiä yhdistää häpeä ja häpeämättömyys, toiveikkuus ja lämpö. Ne nousevat näyttämöille, kulkevat kaupungin läpi tai rakentuvat sillan alle. Niissä kukoistaa rikkaruohon sitkeydellä kukkiva elämänvoima.”

 

Kansainvälisesti suurimmat tuotannot Hollannista ja Ranskasta

Teatterikesässä nähdään 2000-luvun menestyneimpiin hollantilaisiin tanssiryhmiin kuuluva ISH Dance Collective, joka vierailee nyt ensi kertaa Suomessa. Marco Gerrisin koko perheelle ohjaama teos Elements of Freestyle sulauttaa yhteen urbaanin urheilun ja taiteen. Luvassa on breakdancea, rullaluistelua, freestyle-koripalloa, rullalautailua, BMX-pyöräilyä ja vapaajuoksua. Se tuotetaan festivaalille yhteistyössä Tampere-talon kanssa.

 

Ranskalaissyntyinen kirjailija, ohjaaja ja kuvataiteilija Mohamed El Khatib hyödyntää näyttämötaiteessaan dokumentaarista aineistoa ja antaa äänen heille, joita harvoin kuulemme. La vie secrète des vieux ‑teoksessa joukko 76–90-vuotiaita valloittaa lavan tarinoillaan rakkaudesta ja intohimosta. Esitys pohjautuu lukuisiin ikäihmisten haastatteluihin ja sen tuotannosta vastaa Zirlib.

 

Skotlannista lähtöisin oleva taiteilija Katy Baird tuo festivaalille sooloteoksensa Get Off. Queer-esitystaiteen legendaksi kutsutun Bairdin anarkistinen ja hauska esitys vie olemassaolon kysymysten äärelle: mihin tämä niin kutsuttu elämä oikein kuluu?

Irlantilaisen koreografi Emma Martinin Birdboy-esitys juhlistaa kaikkia syrjään jääneitä outolintuja. Tanssia, ääntä ja esineitä hyödyntävä teos sopii niin kouluikäisille lapsille, nuorille kuin aikuisille. Esityksen tulkitsee tanssija ja esiintyjä Kévin Coquelard.

 

Liettualainen lasten tanssiteatteriin erikoistunut Dansema Dance Theatre vierailee festivaalilla esityksellään World Without Eyes. Pikkuväki pääsee hämmästelemään maailmaa aistiystävällisessä ja erityislapset huomioivassa tanssiteoksessa. Esitys on osa Liettualainen kulttuuri Tampereella 2025 ‑ohjelmaa, joka esittelee liettualaista nykytaidetta. Koreografiasta vastaa Birutė Banevičiūtė.

 

Kotimainen ohjelmisto vie katsojan teatteritilojen lisäksi kaduille ja sillan alle

Suomen Kansallisteatterilta nähdään Teatterikesässä kaksi esitystä. Akse Petterssonin kirjoittama ja ohjaama totinen komedia Oppitunteja eläville käsittelee inhimillistä peruskokemusta omasta tyhmyydestä.

Prima Facie on puolestaan Suzie Millerin lukuisasti palkittu näytelmä, jonka Suomen kantaesitys nähtiin Kansallisteatterissa huhtikuussa 2024. Monologinäytelmän seksuaalisesta väkivallasta ja yhteiskunnan valtarakenteista on ohjannut Susanna Kuparinen ja sen tulkitsee näyttelijä Annika Poijärvi.

 

Musikaalin festivaaliyleisölle tarjoaa vuoden teatterina palkittu & Espoon Teatteri. Minna Craucher – musikaali vallasta ja vallattomuudesta on teos kiistellystä ja kummastellusta naisesta, joka nousi köyhistä oloista seurapiiriemännäksi ja esimerkiksi Tulenkantajien vaikutuspiiriin. Esityksen on kirjoittanut Aino Pennanen, ohjannut Riikka Oksanen ja sen musiikista vastaa Eeva Kontu.

Q-teatterin Rikos ja rangaistus on puolestaan vimmainen näyttämötulkinta maailmankirjallisuuden suurimmasta rikoskertomuksesta. Ohjaaja Esa-Matti Smolanderin tulkinnassa Dostojevskin ihminen heitetään tämän päivän Helsinkiin.

Kuopion kaupunginteatteri tarjoaa Juha Hurmeen ohjaaman esityksen Maiju Lassilan romaanista Kuolleista herännyt. Hurmeen sovituksessa matkataan Pohjois-Savon seudulla ja komediallinen esitys peilautuu myös reaalimaailman kvartaaleihin, optioihin, vilunkeihin ja konkursseihin.

Vuonna 2024 perustetun Vauriomania-ryhmän esitys Haavemaa – Savolainen mayhem vie katsojat ”Mäyrävesi-pitäjään”. Juuso Timosen ohjaamassa teoksessa näyttelevät Paavo Kääriäisen ja Jonnakaisa Riston lisäksi groteskit nukkehahmot.

Teatterikesässä nähdään myös näyttelijä Samuli Niittymäen ja äänisuunnittelija Tatu Nenosen kolmas yhteistyö Kohina. Tuotannosta vastaa Teatteri Takomo, joka tuo Tampereelle toisenkin teoksen: Ami Karvosen kirjoittaman ja ohjaaman Luodut katseet -esityksen.

Teatteri Jurkan ja Lappeenrannan kaupunginteatterin yhteistuotanto A.K.A. (Toiselta nimeltään) käsittelee muun muassa sitä, miten rasismi ja ennakkoluulot voivat tuhota nuoren ihmisen elämän. Daniel J. Meyerin kirjoittaman monologiteoksen on ohjannut Tuomas Parkkinen ja näyttämöllä loistaa Carlos Orjuela.

Helsinki 98 -teatteriryhmä tutkii kysymystä: ”Mitä taide voi olla 24.2.2022 jälkeen?” Teatterikesässä nähtävä Neuvostoihmisen loppu pohjaa valkovenäläisen Nobel-kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin samannimiseen teokseen. Yleisömenestyksen saavuttanut esitys on ryhmän Aleksijevitš-trilogian ensimmäinen osa.

He sanoivat: Rajat kiinni -teos hyödyntää historia- ja tutkimusaineistoa ja purkaa suomalaisen fasismin pimeää kulttuuriperintöä. Teatterikesässä nähdään ohjaaja Fiikka Forsmanin ja monitaiteisen työryhmän vielä työstövaiheessa olevan teoksen lyhyt, esityksenomainen ulostulo. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu tutkijoiden vetämä keskustelutilaisuus. Teos tuotetaan yhteistyössä Teatteri Telakan kanssa.

Paikallista väriä festivaalille saadaan kolmen teoksen myötä. Tampereen Teatterin Peltienkelit-esitys muuttaa kaupungin keskustan queer-näyttämöksi. Eteläpuistosta käynnistyvä kaupunkikierros sukeltaa Tampereen sateenkaarihistoriaan ja tutustuttaa katsojat todellisiin paikkoihin ja ihmisiin – aina 30-luvulta tähän päivään. Ohjauksesta ja esiintymisestä vastaa näyttelijä Arttu Soilumo.

Tamperelainen Väki-kuoro kutsuu katsojat Ratinan sillan alle, Kesärannan skeittiparkkiin. Muusikko-säveltäjä Petra Poutasen johtaman sekakuoron teos Kalliolle, kukkulalle, sillan alle kertoo epätasa-arvosta, asunnottomuudesta, syrjässä olemisesta ja inhimillisen suojan tarpeesta.


Marc Gassot’n ohjaama esitys Nämä onnemme päivät on kuvaus kahden varttuneen, elämää nähneen ihmisen kohtaamisesta. Deirdre Kinahanin kirjoittama palkittu näytelmä (engl. These Halcyon Days) sai Suomen kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa syyskuussa 2024.

Pääohjelmiston rinnalla julkistetaan musiikkipitoinen TelttaLab-ohjelmisto. Festivaaliviikolla on luvassa yleisölle ilmaista katusirkusta ja -teatteria, josta vastaa muun muassa duo Kate & Pasi. Koko katuohjelmisto sekä tarkemmat tiedot ja esitysajat julkistetaan kesäkuussa.

Festivaalin lipunmyynti alkoi 8.5.25 klo 11.00. Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti Finlaysonin alueella.

Allaolevasta linkistä löydät pääohjelman näytelmät ja niiden esitysajankohdat koko festivaaliajalta:

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

Lahen uutisia palaa Tampereen Teatterikesän Pääohjelmistoon vielä tarkemmin Juhannuksen jälkeen – ja esittelee myös G Livelab Tampere -musiikkiklubilla järjestettävän teatterillisen TelttaLab-ohjelmiston ja muun teatterikesän ohjelmatarjonnan niiden varmistuttua jokaiselta ohjelmistoillalta.

 

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Lahden kaupunginteatterin keväinen tervehdys

Syksyn 2025 uusien esitysten valokuvat  Antti Sepponen

 

Lahden kaupungineatterin lippumyymälä on avoinna ennen kesätaukoa seuraavasti:
27.-28.5.2025 klo 11-17
0600 30 5757 (1,55 € / min+pvm) TAI lktliput@lahti.fi

Ryhmä- ja yritysmyynti palvelee 13.6.2025 asti.
ma-pe klo 10-16
(03) 752 6000 TAI lktryhmat@lahti.fi

………………………………………………………………

Syksy 2025 on vapauden kaihoa ja kantaesitysten suurta juhlaa Lahden kaupunginteatterissa

Suuret tunteet, kipeät ihmiskohtalot, rohkeus ja elämänmyönteisyys saavat vallan syksyllä. Unohtamatta livemusaa ja upeita vierailijoita sekä suurella että pienellä näyttämöllä.

Syyskauden aloitus

Syyskauden aloittaa 30.8.25 koko perheen esitys, kotimaassaan rakastetun latvialaisen Anna Brigaderen (1861–1933) Nysä, jättiläismäisen pieni seikkailu. Nysän sovittaa ja ohjaa itsekin latvialaistaustainen Alise Polacenko. Visuaalisesti upeassa ja lämminhenkisessä satunäytelmässä omapäinen Nysä lähtee etsimään onneaan ja toteuttamaan unelmiaan taianomaiseen maailmaan, jossa hän kohtaa muinaisia voimia. Nysän roolissa valovoimainen Aurora Manninen, ja vierailijoina ovat useista tv- ja elokuvarooleistaan tunnettu Jenni Kokander, mm. Q-teatterin näyttelijäensemblesta tunnettu Lotta Kaihua sekä Siipirikkoa Mikko Roihan Niskavuoren Hetassa näytellyt Veeti Vekola.

Kauden suurtuotanto on Elena Ferranten menestysromaaniin pohjautuva Loistava ystäväni, joka saa suomenkielisen kantaesityksensä Lahden kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 6.9.25. Loistavan ystäväni ohjaa peräti viidelletoista näyttelijälle Anna-Elina Lyytikäinen, koreografia on Tiina Brännaren ja seitsenhenkistä orkesteria johtaa Antti Vauramo. Tämä miljoonia kirjoja myynyt, suosittuna televisiosarjanakin tunnettu ja ympäri maailmaa rakastettu moderni klassikko vie meidät värikkääseen ja vaaran tuntua huokuvaan Napoliin, sen köyhiin kortteleihin, joissa ei pelätä elää, rakastaa ja kuolla. Tarina kertoo kahden naisen elinikäisestä ja monimutkaisesta ystävyydestä, joka on sekoitus intohimoa, haastetta ja syvää kiintymystä. He ovat toistensa vastakohtia, mutta yhdessä kokonaisia, päärooleissa Lila Vilma Kinnunen ja Elena Nenna Tyni. Miespääroolissa Nino vierailee lukuisista tv- ja elokuvarooleistaan tunnettu Riku Nieminen.

Lokakuun kantaesitykset

Suuren näyttämön toinen ensi-ilta 11.10.25 on uuden sukupolven seuratuimpiin kuuluvan näytelmäkirjailija Kaisa Lundánin Lahden kaupunginteatterille kirjoittama näytelmä Tule kotiin, tähtityttö! Näytelmä on tragikomedia perheestä, jossa suru tekee ihmisistä hirviöitä – myös niistä kaikkein rakkaimmista.
Kun pikkuveli Jussi kuoli, teini-ikäinen Reetta pakeni kotoaan eikä häntä ole sen koommin kotiseudullaan nähty. Mutta nyt, viisi vuotta myöhemmin, Reetta osallistuu suosittuun laulukilpailu Stara of Finlandiin. Ehtona kilpailussa etenemiselle on kuitenkin vierailu kuvausryhmän kanssa lapsuudenkodissa, jossa muut perheenjäsenet, entinen poikaystävä ja kipeät muistot edelleen odottavat kohtaamista. Tähtitytön ohjaa ensimmäistä kertaa Lahden kaupunginteatterissa vieraileva Tomi Korhonen. Reetan roolissa on Nenna Tyni ja Reetan isoveljeä näyttelee useista merkittävistä teatterirooleistaan tunnettu, Lahden kaupunginteatterin uusi näyttelijä Markus Järvenpää.

Pienellä näyttämöllä saa ensi-iltansa 15.10.25 Lauri Vennosen kirjoittama ja ohjaama Kiljupunkkarityttö. Syyskauden toinen kotimainen kantaesitys on vahvasti elämänmakuinen, rouheaa livemusiikkia sisältävä, Lahden 80–90-luvun punk-skeneä kunnioittava draama. Musiikkiterapeutti Minna on 45-vuotias ja kriisissä. Päätä hajottaa vastuu terapia-asiakkaista, jotka eivät ota vastuuta itsestään. Erityisen turhauttavan istunnon jälkeen Minna tajuaa ongelman ytimen: ”Mä en oo ankee terapiatäti, mä oon makee kiljupunkkarityttö”. Päärooleissa musiikkiterapeutti Minna Laura Huhtamaa sekä hänen puolisonaan näyttelijä, rap-artisti Deogracias Masomi.
Kiljupunkkarityttö on Lahden kaupunginteatterin Lahti 120-vuotta -juhlaesitys.

Suosikin paluu

Kaaos%20kuva.jpg

Studionäyttämölle palaa 11.9.25 alkaen valtaisan suosion saavuttanut Mika Myllyahon kirjoittama ja Tapani Kalliomäen ohjaama Kaaos. Ruuhkavuosissa ja ystävyyden vuoristoradassa tasapainoilevat edelleen taiturimaiset Laura Huhtamaa, Anna Pitkämäki ja Liisa Vuori.

 

Lahen uutisia pyrkii rientämään kaikkiin teatterimme uutuusnäytelmien ensi-iltoihin ja kertomaan niistä arvionsa.

https://lahdenkaupunginteatteri.fi/

FacebookLinkedInCopy Link

Kategoriat
kansainvälisyys musiikki Televisio yhteiskunta

Kilpailu on ainoa tapa elää sivistyneesti maapallolla

Johannes Pietsch

 

Maailman maat, seudut, elinkeinot, työpaikat ja ihmiset kilpailevat keskenään voimassa, asevarustelussa, avaruuskäynneissä, hyvinvoinnissa, oppisaavutuksissa, älykkyydessä ja tekoälyneroudessa. Automerkit ja kilpa-autoilijat kilpailevat nopeudessa ja kestävyydessä erilaisten rallien muodossa ympäri maailman. Henkisissä kyvykkyyksissä ja taiteellisuudessa kilpaillaan palkinnoista ja tunnustuksista mitä erilaisimmissa muodoissa ja kulttuurin lajeissa. Kilpailu on ainoa muoto mitata ihmisen merkitys ja arvo tänä päivänä.

Sveitsissä pidettyjen vuoden 2025 Euroviisu-kilpailujen finaalin äänestysten voittajan loppusuoralla olivat enää Israel ja Itävalta, sillä

Itävallan yleisöäänet oli vielä laskematta ja kun ne saatiin, selvisi viisukilpailun lopputulos tänään sunnuntaina 18.5.2025 klo 2.00:

Itävalta oli voittanut tämänvuotisen Euroviisu-kilpailun, edustajanaan kontratenori  JJ eli Johannes Pietsch kappaleella Wasted love.

Lähinnä vanhan mantereen 200 miljoona ihmistä oli seuraamalla viisukilpailua suorittanut päivänpolttavimman vuoden 2025 kulttuuriteon, joka tapahtui maiden  kilpaillessa etevyydessä aikamme kevyessä viihdemusiikissa. Kaikkiaan 37 kilpailumaaksi hyväksytyssä maassa oli ehdottomalla oikeudenmukaisuudella nyt siis arvostettu ja arvosteltu vuoden 2025 voittajaksi Itävalta. Kilpailukappaleiden esitykset pisteytti asiantuntijaraati. Niistä ja jokaisen osallistujamaan yleisöäänestyksen pisteistä laskettiin lopputulos.

Tämä suorastaan toripuheiden, puhelinkeskustelujen, median ja yksityisten ihmisten arjen ja juhlankin, lasten, nuorten ja vanhusten lähes vuoden pituinen tärkein puheenaihe ja kyltymätön medioiden hehkuttama kilpailemisen mielenkiinto, jossa Suomi lähes paljaspyllyisellä osanottajallaan selvisi peräti sijalle 11, on ainakin suomalaisten joukkoviestimien todellinen riemu: olivathan Itävallan voittajaviisun lavashown tehneet suomalaiset alan ammattilaiset: me suomalaiset siis voitimme! Se, että jopa Euroopan ulkopuolelta – sotiva, murhaava, hyökkäävä ja tappava maailman ykkösvaltio Israel – sai osallistua tähän rehtiin kilpailuun, olla lähellä voittoa ja tulla toiseksi, kertoo jotain sivistyksestä, aidosta maailman sivistyneeksi elämäksi ajatellusta moraalista.

En tiedä, millä nimillä tällaisia kisoja oikein voisi nimittää. Juoksukilpailut mitataan tarkoin sekuntimittarien sadasosamitoilla, korkeus- ja pituushypyt senteillä ja sitten tulevatkin monet ihmisruumiin kilpailulajit, joissa ihmisen kauneusaistia (Miss Maailma) tai lihaksien voimaa sekoitetaan metreihin ja sentteihin, myös laskemalla yhteen tyyli ja pituus (mäkihyppy) tai vain pelkkä tyyli (kaunoluistelu, voimistelu) tai vastustajan moukaroiminen nyrkeillä lähes tajuttomaksi (nyrkkeily). Vaan entäpä tämä euroviisu ja yleensä pop-musiikki eri aikakausina. Sekö on siis tarkasti ja oikeudenmukaisesti kilpailemalla mitattavaa laatukulttuuria!

Aika omalaatuinen on tuo euroviisuilu – kulttuuriksi en vieläkään osaa sitä noteerata.

Artikkelin kuvamateriaali kuvakaappauksia YLEn asiaohjelmista 17.-18.5.2025

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri teatteri yhteiskunta

Gaudian Baskervillen koira

Teatteri Vanha Jukon moderneissa teatteritiloissa nuorten lukiolaisten 120 vuoden ikäinen 300-sivuinen jännitysromaani Baskervillen koira taipuu tajuttavaksi teatteriesitykseksi myös tänä digitieteen ja maailman sotaisten tunnelmien aikana. Aikanaan pitkään roskakirjallisuudeksi luokiteltu, nyt dekkarien maailma oli viimein viime vuosisadan lopulle tultuaan saanut armon kuulua kirjallisuuteemme suosituimpana lukemisena. Pääosin tämä kirjallisuuslaji aluksi oli käännöskirjallisuutta, jopa kioskeista ostettavaa ajankululukemistoa. Usein eri maiden ja seutujen historiallisten legendojen toteutuksina nämä kirjat kuitenkin olivat siirtyneet jännityksen kauhujen maailmaan, mittasuhteiltaan ja realismiltaan kuvitteellisiksi ja sepitetyiksi aikuisten saduiksi.

Lahden lukio Gaudian neljäkymmenpäinen teatteriopiskelijaharvinaisuus suoriutui tehtävästään tyylikkäästi. Ohjauksen, sovituksen ja näyttelijätyön mainio ratkaisu oli kertoja, jona toimi lähes kymmenen eri varjon näyttelijät: tuon vaikuttavan monihenkisen varjoelementin astuessa estradille sen jokainen olio puhkesi vuorollaan jatkamaan kertomuksen tarinaa, koko ajan meitä kuulijoita tarkkaillen ja kertoen juonta eteenpäin – samalla alkuperäisen vanhahtavan ja koukeroisen tekstin näyttämöpuheeksi suoristaen. Vaikutuimme ja vakuutuimme tapahtumien käänteistä ja sujumisesta.

Aivan verrattomia olivat useat esityksen yllätykset – kuten vauhtiin puhjenneet, hiotut ja yllättävät joukkokohtaukset: Baskervillen koiran pyyhkäistessä odottamatta näyttämön yli sellaisella suihkukonemaisella korvia vihlovalla vauhdilla, ettei silmä enää erottanut – eikä tässä teatteritilassa taatusti moista niin häikäisevää shokeerausta ennen ole koettu.

Entä tapahtumapaikan valtavan nummen pelottava sumuisuus, joka yllätti tarinan tämän tästä nykyisen muodikkaan teatterisavun sumentaessa silmän näkökuvan ja miltei hengityksemme ahdistavaksi pimeässä yössä. Täydeltä asteikolta oli pelkomittari saanut korkeat lukemansa vakuuttavasti tarinaan. Tuosta seudun kalmaisesta sumuisuudesta paljastui kuitenkin päivisin sekä yövalaistuksessa kartanomaisten huoneiden lavastus kirjastoineen, olohuoneineen, etsivätoimisto taitavasti rakennettuna ja toimivana – kaikki kertomuksen tyylikkään vanhakuosisena miljöönä. Koko laaja näyttämö näyttäytyi visuaalisessa loistossaan runsain yksityiskohdin, tyylillä ja maulla, monipuolisella runsaalla rekvisiitalla.

Puvustus – mikä valtava arsenaali asuja, niiden värikkyys, usein brittiläinen tweed-ilmeikkyys, hienostomainen ylimystömäinen naisnäkemys sekä myös mustanpuhuva maaginen mystisyys, tekopartaisuus tästä ensemblestä levisi, piili ja koostui kokonaisuudessaan aukeamaan – silmien ihailla ja ajatuksiimme noiden asujen kantajat tarinaan meistä jokaisen tarkoin kuin jo luonteina sijoittaa.

Esitys todisti myös lavastus- ja pukunäytelmänä huolellisen, kiistattoman korkean tasonsa.

Esitys oli muutaman keskushenkilön tulkintoina täysin valloittavaa, mukaansa tempaavaa, jännitystä ja mielikuvitusta ylläpitävää, sisäistettyä, maulla ja omakohtaisuudella reagoivaa hyvätasoista näyttelijätaidetta.

Ennen kaikkea teosta kannatteli koko ajan Linne Kaksosen herkkyydellä, sisäisellä ajattelulla, supliikilla, vaikuttavasti näyttelemä James Watson. Hän johdatteli tarinan ydintä, henkilöitä, tapahtumien kulkua, keskusteluja luontevasti, sopivan tunteikkaasti, teeskentelemättömästi,  todesti. Upean valloittava näyttelijäluomus ja esityksen hurmaava, tarkkarytminen teatteripuheen voimalataus! Itse maailman toiseksi etevintä salapoliisia Sherlock Holmesia tulkitsi Paju Syrjäkoski  kuin täysin ammattimaisella otteella – ihanan rennolla ironialla hahmonsa ja tutkimuksensa näytelmän keskiöön tuoden. Syrjäkoskessa on ronskia, omaperäistä sisäistä ja ulospäin räiskyvää reaktiokykyä ja näyttelijänotetta, vallattoman hersyvää ja röyhkeää huumoria ja hänen näyttelijähabituksensa on suoranainen karikatyyrin täysosuma. Holmes ja Watson on parivaljakko, joka aina uudestaan tarinassa ilmestyessään – myös romaanin sisällön mukaan – käynnistää heti esityksen juonikoukerot seurattaviksi, arvoituksellisiksi, jännittäviksi, sisältörikkaiksi. Tuohon kaksikkoon voisi vielä kuulua Julia Mättölän hahmottelema tohtori Mortimer, tuo äärimmäisen hauras, pedantti, miltei olemustaan anteeksipyytävän epävarma, mutta sympaattinen rooliluomus. Kuin dynamiitin voimalla Pyry Leinonen hätkähdyttää vastarannan kiiski Franklandina, taatun varmasti tulista ihmisluonnetta ja loukattua sielua malliksi koko täydelle katsomolle omahyväisyydessään räjähdellen – mainio temperamenttinen huippu esityksen näyttelijägalleriassa. Yhden huomattavan, koko esityksen käytännön ihmistä edustavan hahmon luo Iina Karlsson Mary-palvelijana. Hän hallitsee näyttelemisen luontevuuden, miten taitavaa tavallista ihmistä omine salaisine pikkuhuvitteluineen voikaan näytellä niin suurenmoisella lämmöllä – ihailemme!

Parhainta jokaisen näyttelijän osalta oli heidän luomansa persoonallinen, visuaalinen henkilökuva. Niiden voima repliikittäkin vaikutti esityksen henkeen, ilmeeseen, ironiseen huumoriin: tuntui, että tuohon henkilöiden yksilökohtaiseen luonnehahmotukseen oli todella paneuduttu.

 

Mikä ei toiminut puheessa, se korvattiin visualisoinnissa. Mikä taas ei pelannut aidosti esittäjien musisointikyvyillä, se toimi pikkunäppärissä persoonallisissa koreografioissa, eleissä ja liikekielessä sekä nauhalta pauhaavasta vanhahtavasta rokista soittopelejä milloin milläkin kohdalle osuneella esineellä imitoiden.

Esityksen skarppaamista voisi auttaa helposti draaman lyhentäminen, sillä varsinkin toisen näytelmäpuoliskon aikana näytelmä puudutti katsojan mielenkiinnon tapahtumattomuudessa, staattisessa asemoinnissa ja asioita pitkään pelkästään puherepliikkeinä vatvoessaan.

Puhetekniikan tunteja ei tällaiseen suurteokseen ehdi harjoittaa, niitä suurin osa esittäjistä kuitenkin ehdottomasti tarvitsisi. Myös ohjaajan pikkuinen virheasemointi oli puheen kuulumattomuudessa syynä: osa tulkitsijoista replikoi näyttämön taustassa tai katsomosta nähtynä esityslavan sivuille vuorosanansa eikä siis saanut repliikkiään katsomoon saakka kuuluvaksi.

Kaikkiaan esitys on haaste mille tahansa ammattiteatterillekin. Gaudialaisten tulkinnassa kelpo sovitus, ihmisajatus, asioiden päättely, entisaikojen epookki salapoliisimaailma saivat ansaitsemansa kiinnostavan hykerryttävän, vähän tosikon mutta tarpeellisen tulkinnan. Suurella näyttelijäjoukolla yhteisnäytteleminen toimi innostuneesti, eläytyneesti esityksen tarinan sisältöä vahvistaen.

 

Arvio kirjoitettu teatterin ensi-illan 14.5.2025 esityksestä.

Näytelmän seuraavat esitykset 16.-18.5.25  klo 18.00 Teatteri Vanha Jukossa Rautatienkatu 13

 

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

Menneen ajan säilyttämisen käytännön konkretiaa

Museoauton iän (vähintään 30 vuotta) saavuttaneiden, museoautoiksi katsastettujen pyhien lehmiemme museobalsamoidut ajopelit ja niiden kunnostus on pitkäjänteistä ja pikkutarkkaa puuhastelua. Tarvittaessa vanhojen osien väsyessä alkaa toimivampien osien metsästys Suomesta, lähivaltakunnista sekä myös netistä ympäri maailman.

Museoidun sukukalleuteni, kuusikymmenvuotiaan Taunus 17 M -farmariautoajopelin, toimimattomaksi muuttuneen matka-ja nopeusvaijerin etsiminen alkoi rompetoreilta ja jatkui kuten tapauksessani auton alkuperäismaan Saksan eri merkkeihin ja vuosimalleihin erikoistuneista varaosamyymälöistä. Varaosa löytyi viimein sekä Suomesta että Saksasta – juuri tällä viikolla se autooni vaihdetaan.

Artikkelikuvassa esimerkki kesän ensimmäisistä rompetoreista.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri

Baskervillen koira – kauhua ja jännitystä

Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinan Baskervillen koira laukkaa vapaana pelottavan arvaamattomalla ja kuolemallisen kohtalokkaalla nummella.

Koko Devonshiren Kreivikunta pidättää hengitystä jännityksestä, sillä seudun rauhaa on jo hetken aikaa järkyttänyt tuo pelkäksi legendaksi luultu hirviökoira. Ystävänsä epäilyttävän kuolemantapauksen jälkeen tohtori Mortimer päättää kääntyä maailmankuulun salapoliisin, Sherlock Holmesin puoleen. Kuinka Holmesin käy, paljastuuko kammottavan Baskervillen koiran salaisuus? Se selviää tässä raikkaassa klassikkotarinan dramatisoinnissa, josta ei puutu vauhtia, vaarallisia tilanteita, värikkäitä asuja ja reipasta rokkia.

Dramatisointi, näyttelijäntyön ohjaus, musiikkidramaturgia sekä koreografiat: Tytti Jäppinen  Lavastuksen ja puvustuksen ohjaus: Hanna Kaitila  Ääni- ja valotekniikan ohjaus: Simo Saukkola

Esityksen eri osa-alueita on opettajiensa ohjauksessa toteuttamassa yli 30 Lahden lukio Gaudian opiskelijaa.

Näyttämöllä: Miia Hursti, Aino Hämäläinen, Linne Kaksonen, Iina Karlsson, Enni Kuikka, Emma Kuivalainen, Ella Lehto, Pyry Leinonen, Jonna Lääveri, Julia Mättölä, Janna Ravea, Ellen Salokorpi, Ronya Sirén, Kira Sirenko, Sara Stegmeier, Paavo Suominen, Paju Syrjäkoski, Benjamin Teittinen, Tuulianna Toivonen, Minea Viljakainen, Ella Väisänen, Miki Wahlman

Ensi-ilta keskiviikkona 14.5.2025 Teatteri Vanha Jukon näyttämöllä klo 18.00

Esityksen kesto: n. 2 tuntia 10 minuuttia, sisältää väliajan.

Ikäsuositus: yli 12-vuotiaat

Palaamme esitykseen ensi-illan jälkeen.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide teatteri yhteiskunta

Etiopialainen ystävä – nykytanssiteatteria Kansallisteatterissa

Etiopialainen ystävä on musiikkiteatteriteos, joka käsittelee meidän kaikkien yhteistä ajankohtaista todellisuuttamme, rinnastaen pakolaisuuden ja paperittomuuden ilmastokriisiin ja massasukupuuttoon. Kokoavana metaforana teostapahtumassa on paperittoman pakolaisen käsite ja tästä näkökulmasta annettu väitelause: ”Jokainen ihminen tulee Etiopiasta.”

Teostapahtuma yhdistää monta olemassa olevaa taiteenlajia ja lajityyppiä: nykytanssin, esitystaiteen, musiikin ja kirjallisuuden. Teostapahtumassa kohtaavat Sanna Kekäläisen käsitteellinen, uusmaterialistinen ajattelutapa, Jussi Tuurnan musiikkiteatteriajattelu ja Kari Hukkilan jälkidraamallinen näyttämölle kirjoitettu teksti.

 

Esityksen 2. ensi-ilta on sovitettu erityisesti Kansallisteatterin Taivassaliin 8.5.25 klo 19.00.

 

Palaamme esityksen arviointiin.

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Lahden Classic Motorshow 3.-4. 5. 2025

Kuva lauantain 3.5.2025 avajaispäivän yleisötungoksesta

Lahden Messukeskus täyttyi perjantaina 2.5.2025 menneiden vuosikymmenten klassikoista, kun sadat ajoneuvot kertovat tarinaansa suomalaisilta teiltä. Sain tutustua museoautojen ja museomopojen maailmaan, niiden muutamaan aktiiviseen harrastajaan heidän huolella valmistaessaan omaa osastoaan perinteelliseen vuosittaiseen Lahden Suurhallin kaksipäiväiseen näyttelyynsä. Nähtävillä on vielä tänäänkin kattava kirjo kalustoa aina arkisista käyttöautoista harvinaisiin yli satavuotiaisiin helmiin.

Classic Motorshown perinteisiin kuuluu vuosittain vaihtuva teema, johon syvennytään tapahtuman teemahallissa. Tänä vuonna sukelletaan värikkäälle ja rohkealle 1980-luvulle – vuosikymmeneen, jolloin tyyli, muotoilu ja teknologia kohtasivat aivan uudella tavalla.

Itselläni oli tilaisuus käydä näyttämässä Virtasen sukukalleutta, vuoden 1965-mallista Fordia, joka on jo vuosikymmeniä sitten museoitu ja ajelee ylpeänä vanhuksena muutaman kerran vuodessa täällä Lahden Pyhättömänmäellä.

Sain liittyä myös museoautollani Metristen Fordien harrastusklubiin. Nyt tämä jäsenmaksuni on poikkeus, sillä muut kolme jäsenmaksullista yhdistystäni ovat kaikki kulttuuriin tai työuraani liittyviä.

Motorshown teemahallissa esillä olevat ajoneuvot edustavat aikakautta, joka toi autoiluun sekä uudenlaista särmää että entistä enemmän valinnanvaraa. Nyt on erinomainen tilaisuus nähdä vaikkapa aika, jolloin digitaalisuus teki tuloaan ja ajoneuvojen muotoilussa uskallettiin todella erottua massasta.

Näyttelyjärjestäjä on koonnut useita muita erikoisosastoja, joilla niin arki, luksus kuin myös koko moottoriurheiluhistoria esittäytyvät näyttelyvieraalle.

https://classicmotorshow.fi

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

AGORA – Kaksi merenneitoa pinnallisessa tarinakollaasissa

Kuvassa Leenamari Unho, Emelie Zilliacus, Salla Loper, valokuvaaja Jussi Ulkuniemi

 

AGORA – kaksi merenneitoa tyhjässä altaassa

 

Tekstit MINNA LUND & MARTTA JYLHÄ

Ohjaus MINNA LUND

Rooleissa

SALLA LOPER, EMELIE ZILLIACUS, LEENAMARI UNHO

Valosuunnittelu TUOMAS HONKANEN Äänisuunnittelu AXEL RIDBERG  Lavastus RIKU SUVITIE  Pukusuunnittelu ELLA SNELLMAN  Naamiointi NOORA LAUKKANEN    Valokuvat JUSSI ULKUNIEMI  Kuraattori, Nykyesityksen näyttämö RIIKKA THITZ   Ensi-ilta 29.4.2025 Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa Nykyesityksen näyttämö. Kesto noin 1,5 tuntia

 

Kaikenlaisten teatterillisten kokeilujen onnistuminen, jopa pelkän kateissa olevan teatterigenren etsimisen tie oli saanut suuren mahdollisuuden, kun Minna Lundin AGORA – kaksi merenneitoa tyhjässä altaassa porskutteli puolitoista tuntia Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilan näyttämöllä Vapun alla. Esityksen valmistamisen ja merkittävän teatteritapauksen toteutusmahdollisuudet ensemble oli  varmistanut korkeimmissa potensseissa: Maan suurin ja toimivin teatterilaitos, gurumainen ohjaaja-kirjailija, hiljattain palkittu Ida Ahlberg -näyttelijä merenneitona, parinaan tuore, valloittava ilmaisurikas näyttelijä sekä lavateatterin hurmaava, tulkintavarma näyttelijäikoni – kera koko suomalaisen teatteritekniikan nykykäytäntö supertehoin, striimein, valoin, äänivolyymein, taidokkain puvustuksin sekä korumaisen hulppean lavastusarkkitehtuurin veistosmaisen nykyrenessanssin taituri olivat laittaneet ajatuksensa, tavoitteensa ja taiteellisen päämääränsä avoimesti koettavaksemme.

Esityksen avasi itse Teatterinjohtaja kymmenkertaiseksi striimatussa videohahmossaan, räväkästi mukaan tulkintaan harpaten ja meitä mukaan innostaen, koukutuksellaan suorastaan onnistuen. Huumaavan hykerryttävää ideaa toteutti taidokas, ilmaisuvalmis teatterinäyttelijäkerma: merenneidot pitkään altaassa lekotellen, vettä kesäisen suvisesti patsastehtävässään yli altaan loiskutellen ja tällä teatterilavan suuruisella julkisella paikalla juontajansa tuttavallisella sympatialla ajatuksiinsa meitä johdatellen. Kuitenkin jo parinkymmenen minuutin kuluttua esityksen tunnelma ja interiööri alkoivat tuntua tapahtumattomalta, staattiselta, flegmaattiseltakin.

Teatterilaitoksen on uudistuksissa onnistuakseen ja vakuuttaakseen tehtävä jo tosi ihmeitä, varsinkin kun katsomoon on tullut esitysten monikymmenvuotisia kokijoita, kaltaisiani kyltymättömästi uutuusnälkäisiä, paksunahkaisiksi kasvaneita nuivia taidefriikkejä. Enää ei kovin moni asia säväytä, herätä, innosta. Helsingin Kaupunginteatterin kokeilu yrittää tulkita teatterikeinoin suomalaista julkisen taiteen paikallaan seisovaa veistostaidetta, erityisesti sen toisinaan eloon räjähtävää vuosittaista kansalaisjoukkojen juhlintaa ja rinnastaa perinteistä suomalaista jäykkää juhlapalvontaa ja Vapun harvinaista karnevalistista juhlintaa – nyt patsastelemalla itse patsaana meitä yleisöä tarkkaillen ja kanssamme seurustellen.

Ei teatteri tästä uudistu. Ei syvenny. Suuret ideat tarvitsevat paljon mittavammat, uudemmat, perusteellisemmat, syvällisemmät, hauskemmat ja raikkaammat ajatukset tuntuakseen myös katsomossa. Olen aina inhonnut tapaa ottaa yleisö lavalle mukaan esitykseen. Se on taitolaji ja vaatii äärimmäistä inhimillistä kohteensa käsittelytaitoa, useimmiten se on nöyryyttävän noloa teatteritaiteen madaltamista, kukapa siitä näyttelijän kutsumana kehtaisi (hieman näyttelijää säälien) kieltäytyä – liian suuri kynnys tavalliselle ei-teatterilaiselle!

Käsikirjoittajat ja näyttelijäkolmikko tuntuivat olevan kovin leikkimäisen herttaisesti mukana tässä patsaan arvon, paikan ja käyttötarkoituksen sekä teatteritaiteen yhteisessä esityksellisessä analyysissa, joka leviää sisällöltään miltei tarkoituksettomaksi.

Ensemble ei ollut matkalla kohti minkäänlaista teatteriuudistusta. Esittäjät olivat kuin kesäisen vesisessä seuraleikissä meidän miltei ventovieraiden ihmisten kanssa, kohteliaan soman huumorin avulla tavallisia teatterin alkeellisia ilmaisuharjoituksia kanssamme harjoittava mukava joukkio – kollaasiksi voisi koko esitystä luonnehtia patsastaiteen ja teatteritaiteen nimissä. Kaukana, kovin kaukana…ei edes näköpiirissä on suomalainen teatteriuudistus.

 

Hyvää Vappua!

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri musiikki taide teatteri yhteiskunta

Disco Pigs lukiolaisten kokemana

DISCO PIGS

Teksti Enda Walsh

Suomennos Aleksi Milonoff
Ohjaus, lavastus Lauri Maijala
Pukusuunnittelu työryhmä
Valosuunnittelu Jyri Suominen
Äänisuunnittelu Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Esityskuvat Janne Vasama

Rooleissa Vilma Kinnunen, Miikka Wallin

Ensi-ilta 19.2.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/02/21/kevaan-hurmaavin-ohjauksen-ja-nayttelijataiteen-teatteritapaus/

 

 

Lahden kaupunginteatterin 14-vuotiaille ja sitä vanhemmille tarkoitettu puolitoistatuntinen, Lauri Maijalan ajatuksen kautta uudelleen syntynyt upean vauhdikas ja ronski Disco Pigs, jätti ensi-illan 19.2.2025 täydellisen kokemuksen jälkeen viime perjantain päiväesityksen tunnelmassa kovin mietteliääksi.

Tuo paljon käytetty vittu sidesanana näyttämöpuheessa tuntui joko vanhahtaneelta ja jo alkupuberteetin aikuistumisen merkiltä eikä juurikaan herättänyt minkäänlaista reaktiota lukiolaisissa täydessä salissa. Kuin loistava näyttelijätyö, näytelmän jo 17 vuoden ikäinen hienon klassinen tarina, sen monet käänteet, musikaalisuus, useat romanttiset jaksotkaan eivät olisi koskettaneet ainakaan tätä yleisöä. Yleisö istui kuin tuoleihinsa istutettuina poimimattomina, puhtaina tatteina vaiti ja vaitonaisena, vailla minkäänlaista ulospäin tunnistettavaa, meitä teatterikatsojia esityksen sisältöön yhdistävää reaktiota. Outo, eleetön, tunteeton ja mykkä tunne teatterinäytännössä!

 

Ainakin teatterikatsomisen melkoisen korni ohjeistus – jossa näyttämön eturampista henkilö ja esityksen alun pimeydessä kovaääninen varoittivat esityksen aikana puhumisesta, kännykän käyttämisestä tai käynnistämisestä seurauksella, että silloin salin valvoja käy tunkemassa puhelinvempeleen käyttäjänsä kurkkuun – taisi tosikoille olla ihan liikaa.

Oliko esitys liian vakava, liian viisas yleisön ymmärtää koko tarinaa – ainakin esitystä leimaava valloittava huumori vaatii vähintään hoksaavaa älyä. Vai olimmeko me katsojat niin tyhmiä tai niin korrekteja, että luulimme spontaanien reaktioidenkin olevan kiellettyjä.

Pariksi päätelmäkseni jää, että teatteri tässä muodossa tälle lukioyleisölle oli sittenkin liian modernia tai että esityksen sisältö oli vasta äsken elettyä murkkuikää ja sen reaktioita niin lähellä ja havainnollisesti, että miltei nolotti vielä nyt jo lähes aikuisena lukiolaisena samaa kokea.

Teatteri oli jälleen voittanut kirkon – katsomon täydellisenä, sanalle kuuliaisena hiljaisuutena.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Lahden kaupunginteatteri – Lauri Maijalan uuden teatterimuodon syntyriemussa

Lahtelaisen uuden teatterimuodon, musikaalin The Black Rider elinkaaren viimeinen 5.4.2025 esitys ei taaskaan jättänyt kylmäksi tai väljähtyneeksi tunnelmaa teatterin Suuren salin täydessä katsomossa. Sain teatteriseurakseni sukuni nuorinta sukupolvea, ihanan kriittisen persoonallisuuden, joka ihasteli kokemaansa.

”Olin jo monta vuotta kyllästynyt edes katsomaan teatteria. Vain musikaalinen esitys oli minua enää kiehtonut – saada kokea sellainen teatterissamme. The Black Rider oli juuri sitä, mitä elämäkin: harvinaisen outotunnelmainen, kummituksellisen jännittävä, hienon musikaalinen. The Black Rider tuntui siltä todellisuudelta, mitä tänään elämämmekin – outoutta, kummituksellisuutta, jännittävää, musikaalista, iskevän erirytmistä kansainvälistä arkimaailmaa. Mieleeni tulee transkulttimusikaali, elokuvan The Rocky Horrors kauhuelokuvamainen tunnelma vuodelta 1975. (Siitä on tullut jatkuvasti ympäri maailman elokuvateattereissa ja netissä pyörivä kulttielokuva, jonka varsinaisen teatteriesityksen myös tahtoisin kokea – sitähän esitettiin näytelmäversioina suomalaisteattereissa kymmenisen vuotta sitten). Samankaltainen outo, jännittävä, kuin omaan kulttuuriseen moderniin transmaailmaansa pukeutunut ihmisten maailma ottaa esityksessä vastaan meidät katsojat. Jotakin tosi kansainvälistä ja silti perin kansanomaisen resuista, suomalaista tässä lahtelaisessa musikaalissa on. The Black Riderin oma outous hurmaa ja vangitsee, yhtä aikaa itkettää ja hauskuuttaa – se on kokonaisuutena täydellistä erittelemätöntä teatteri-illuusiota. Ihastelin teoksen liikekieltä, jossa eräänlaiseen kabareetyyliin jokainen liikkuja oli ominut täysin persoonallisen kävelytavan ja reaktiokyvyn. Voisiko teatterien muissakin tuotoksissa oivaltaa tuon valtavan tehon, mikä syntyy ohjauksen ja timantin näyttelijätyön mukaansatempaavana, vaikuttavana teatterielementtinä?” Tuommoisia tuntemuksia sain puristettua läheisen teatterikatsojakumppanini teatterikokemuksesta pari päivää esityksen jälkeen.

 

Eikä minulla ensi-illan täysin teatterituntemuksiini eläytyneenä katsojana ollut vieläkään kyllästymisen merkkejä – paholaisen taiallinen rakastuneen sulhaskandidaatin sieppausdraama polkupyörineen, maagisine liimamaisine otteineen oli kenties hieman lyhentyneenä tehokkaammin toteutettu – sulhasen otekin jo kuin tottunut paholaisen hellittämättömään taikuuteen, samoin suolten ulospurskunta selvästi sitä showmaista raakuushuumoria, lavastuksen ja ohjauksen ylivertaista ideaa, nyt kuin luontevasti tulkittu pikkupalanen miljoonaisten ideoidensa yksityiskohdista. Laulut ja musiikki, orkesteri aivan täydessä terässään, iskussa, puhtaudessa, nyanssihehkuisissa tunnelmissaan. Pitkät hienot tauot tulevaa odottaessaan vain kasvaneet kuin ensi-illastakin pidentyneinä tunnelmien ja tapahtumien voimalatauksina, elämämme pirullisuuden polttavia ja kirveltäviä liekkejä, jotka purkautuivat niin hienon shokeeraavina, että joka hetki oli autuus nauttia esityksen teatteritaiteen nirvanamaisessa tenhossa.

Väliajalla kävellessäni teatterin ylä- ja ala-auloissa kuulin monen keskustelevan vain esityksestä enkä malttanut olla kysymättä penkkiriviimme odottavalta parilta eri katsojalta, miksi he vain teatterista puhuivat. Toinen oli katsonut tämän lahtelaisen The Black Riderin jo kaksi kertaa, toinen nyt katsomossa toista kertaa. Sellaista on tämä suurempi, vaikuttavampi, jo lähes jumaloitu uusi teatteri Suomessa – sen Lahdessa.

Nuorena vielä televisiota vailla olevana aikana, kulttuuritapahtumien kävijänä ja puhujashamaani yrjökalliskokijana oivalsin kohdalleni tulleen kysymyksen teatteri vai kirkko tiensä päähän – esittäessämme 1970-luvulla Jokamies-moraliteettia useina vuosina Arkkipiispan luvalla eteläsuomalaisissa kirkoissa: kirkkoa ei tarvita. Ihminen syvenee ajatuksillaan elinkelpoiseksi, elämää eläväksi persoonaksi pelkässä teatterissa, jos teatteri löytää muodon, jolla on antaa henkistä ravintoa koko kansakuntamme suuren kirjon laajuudella, kuten Lahden kaupunginteatteri Lauri Maijala teatteriensemblensä kanssa pystyy meille valmistamaan.

https://lahenuutisia.fi/2024/09/09/lauri-maijalan-teatteri-on-suurenmoisinta-teatteria-vuosikymmeniin/

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

Pitkäperjantaina 2025

 

 

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri tiede yhteiskunta

Agricolan kunniaksi liput salkoon

928182.jpg

Lahdessa, Vuorikadun koulun kohdalla puhuu meille joka päivä Mikael Agricola

Tänään liput liehuvat suomen kielen kunniaksi. Historian ja kielen tutkijat kutsuvat tätä päivää Mikael Agricolan päiväksi.

Agricolan kuolinpäivään 9.huhtikuuta on almanakkamme laatija niputtanut myös Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivän – kuin suomalaisuuden sinetiksi.

Agricolan merkitys on  suomen kielen keksiminen, kehittäminen ja ensimmäisten suomen kielellä painettujen teosten painaminen lähes 500 vuotta sitten – lukutaidon kannalta Aapisen eli ABC-kirjan julkaiseminen vuonna 1543.

Agricola syntyi 1510 hämäläiseen kaksikieliseen Pernajan kuntaan. Hänen kotikielestään eli äidinkielestä on yhä vain arveluja. Hänen kirjojensa suomen kielessä on paljon kantahämäläisiä, synnyinpaikkansa Pernajan pitäjän sanoja. Myös seudun ruotsinkielinen asujaimisto ja sanasto on agricolalaisessa suomen kielessä mukana, jopa suomeksi Agricolan keksiminä ruotsin kielen väännöksinä.

On muistettava myös, että Mikael Agricola oli murrosikäinen 13-vuotias, kun Suomi siirtyi Ruotsin vallan alaisuuteen – myös virallisena kielenä seuraavat 300 vuotta maassamme käytettiin ruotsia.

Agricolan eri kielien hallinta oli poikkeuksellisen suuri – ensin latinan opiskeluun Wiipuriin ja viimein Saksaan uskontotieteiden opiskeluun kreikan, latinan ja saksan kielellä sekä kotiseudun molemmat äidinkielet suomi ja ruotsi.

Agricola keksi myös paljon sanoja suomen kieleen ja tutkijoiden mukaan lähes 60 prosenttia nykyisestä suomen kielestä on vieläkin Agricolan suomen kielen sanastoa.

Alla Agricolan aikanaan kirjoittamaa 1500-luvun tekstiä suomalaisten epäjumalista – oikealla puhemuotoon muutettuna:

EPeiumalat 1 monet tesse, Epäjumalat monet tässä
muinen 2 palueltin caucan ia lesse. 3 muinen palveltiin kaukan ja lässä.
Neite cumarsit 4 Hemelaiset, Näitä kumarsit hämäläiset,
seke Miehet ette Naiset. sekä miehet että naiset.
Tapio, Metzest Pydhyxet 5 soi, Tapio metsäst pyydykset soi,
ia Achti, wedhest Caloia toi. Ahti vedest kaloja toi.
Äinemöinen, wirdhet 6 tacoi, Äinämöinen virdet takoi,
Rachkoi, Cuun mustaxi iacoi. Rahkoi, kuun mustaksi jakoi.
Lieckiö, Rohot, iwret ia puudh, Liekkiö ruohot, juuret ja puut
hallitzi, ia sencaltaiset mwdh. hallitsi ja senkaltaiset muut.
Ilmarinen, Rauhan ia ilman 7 tei, 8 Ilmarinen, rauhan ja ilman tei
ia Matkamiehet edheswei. 9 ja matkamiehet edesvei.
Turisas, annoi 10 Woiton Sodhast, Turisas annoi voiton sodast,
Cratti, murhen 11 piti Tauarast. 12 Kratti murheen piti tavarast.
Tontu, Honen menon 13 hallitzi, Tonttu huoneen menon hallitsi,
quin 14 Piru monda willitzi. kuin piru monta villitsi.
Capeet, mös heilde Cuun söit, 15 Kapeet myös heiltä kuun söit,
Caleuanpoiat, Nijttut 16 ia mwdh löit. 15 Kalevanpojat niitut ja muut löit.

Hyvää Agricolan ja suomen kielen päivää!

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Ensimmäinen ennuste Lahden Kuntavaalista

Alla kaksi erilaista tilastoa, joista selviää:

Ensimmäisessä taulukossa, miten paikat ovat muuttuneet valtuuston nelivuotiskauden aikana: miten toiset puolueet ovat saaneet lisää paikkoja ja miten toiset niitä menettäneet (valtuuston paikkajako siis tänään 8.4.2025).

 

Toisessa taulukossa on ennusteeni tulevasta uudesta Lahden kaupunginvaltuustosta puolueittain (vuosiksi 2025-2029).

Tähän ennusteeseeni laadin vielä perustelut äänestyspäivän aamuksi 13.4.2025 ja ennustan myös muutaman varman valtuutetun jokaisesta puolueryhmittymästä.

Muista käydä äänestämässä varsinaisena äänestyspäivänä, sunnuntaina 13.4.2025, jos et ole vielä käynyt!