Kategoria: kansainvälisyys

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri teatteri

Rakkaudesta sähköön – kansainvälistä huumoriherkkua

Marc Gassot – suuri klovni, kansainvälisellä, ymmärrettävällä äännähtely- ja elekielellä esiintyvä, hurmahenkinen suurenmoinen näyttelijä, elehtijä, pelehtijä, voimistelija ja loistava miimikko, estraditaiteilija mille tahansa maailman pienelle tai suurelle areenalle yleisö vaivatta valloittamaan akrobatiansa, kehonkielensä taipuisuudella, huumorinsa jatkuvilla hoksottimilla – hurmasi Kansallisteatterin Pienen näyttämön täyden salin katsojat.

Jotakin Marcel Marceaun 1960-70 -vuosikymmenten eurooppalaista ainutlaatuisen hallittua tyyliä tämä Marc Gassot’n pantomiimin ja mimiikan, liikkeen ja kehon taipuisuuden täydellinen hallinta muistuttaa, mutta sitäkin eloisampaa, värikkäämpää ja riemastuttavampaa fyysistä ja älykästä kansainvälistä huipputaidetta.

Aidon ja jäljittelemättömän Marc-klovnin tunnistamme ronskin sumeilemattomassa klovnihahmossa, jossa yhdistyy tämän ajan shokeeraavan räväkkä, ilotteleva show ja suuri määrä entisajan sirkuksen hengenvaarallisuutta, tämän teknisen aikakautemme silmänkääntötemppuja yleisön aidosti säikähtää, kauhistella, haltioitua. Marc-klovnilla on myös erehtymätön taito johdattaa meidät vapauttavaan nauruun taiteellaan ja suurella sydämellisyydellä.

Marc Gassot’n ja Karl Sinkkosen ideoima kehyskertomus Rakkaudesta sähköön on fyysinen komedia vakavista aiheista. Elämään katkeroitunut Markku upottaa huonot fiiliksensä pulloon, itsesääliin ja leikittelee itsemurhalla. Seuraa Markulle pitävät mielikuvitusystävät Yksi ja Näisyys. Traagisesta lähtöaiheesta esitys kasvaa kuitenkin täysin eri suuntaan, rentouttavan hauskaksi, jännittävän vauhdikkaaksi, taitavaksi mustan huumorin nauruterapiaksi. Rakkaudesta sähköön on sanaton esitys.

Aitor Basaurin kekseliäässä ohjauksessa Gassot’n esitys tulvi toimivia ja huimavisioisia taikuusnumeroita ja niistä muotoutui jännittävä, hengityksen salpaava, kymmenien pikku kohtauksien tarina – rajuin, kiehtovin visioin, räjähdyksin, näyttämösavuin, pyromaanisin ilmiliekein, sumuin, pelästyttävin yhtä äkkisin tavarakaaoksin, kiehtovin äänimaailmoin, kirjeluukkuun ahtautumisin, tiskialtaaseen juuttumisin, pään ikkunaan kymmenin kerroin takomisin, sadoin liukastumisin, hurjanvaarallisin kaatumisin ja lavastedekoraatioiden täysihmein.

Esityksen taikuusmagian lumon lisäksi kokonaisuus kietoi meidät väliepisodeillaan laadukkain Saara Törmän sanoituksin, moderninteknisine liveorkestraali-musiikkkisävellyksin, tivolitaituriksi pukeutuneen solistin mukana kreiseihin, meheviin, kaunismelodisiin, sensuelleihin kabareemaisiin tunnelmiin. Vahinko, että aikamme tavan mukaan musiikin ylivolyymi valtasi salin ja tulkinnan ainoan tekstin sekä hemaisevan tumman alttoäänen, Tanjalotta Räikän väkevätunnelmaiset soolot sumentumaan musiikin hälyyn.

Eräänlaisena illan epilogina Gassot toteutti vielä maittavan pesäpallopelin yhdessä yleisön kanssa – yhteistyö sujui  molemminpuolisella vilpittömyydellä ja naurulla sekä ansaitun raikuvilla väli- ja loppuaplodeilla.

Ennen kaikkea Marc Gassot’n kuin synnyinlahjana saadun rikkoutumattoman kehon muovailuvahaisen loukkaantumattoman ihmeen mukana koko ilta tulvi suurta omaperäistä hoksaavaa taiteen ihmettä, ihmiskehon ennen kokematonta taipuisuutta ja valloittavaa maailmanluokan huumoriherkkua.

 

Rakkaudesta sähköön

Esiintyjät Marc Gassot, Tanjalotta Räikkä, Karl Sinkkonen

Ohjaus Aitor Basauri Musiikki Karl Sinkkonen Laulujen sanat Saara Törmä Pukusuunnittelu Saija Siekkinen Valo- ja äänisuunnittelu Mikko Hynninen Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi Ohjaajan assistentti Susanna Pukkila  Esityskuvat Mitro Härkönen

Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 19.3.2025

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/rakkaudesta-sahkoon

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

Onko miespappien nauruihin naistenpäivänä luottamista

Olen viimeiset vuosikymmenet erinäisistä syistä suhtautunut varsin epäilevästi Lahden seudun evankelisluterilaisen seurakuntatyön luotettavuuteen.

Myös maamme ykkösmedia, Helsingin Sanomat on ottanut seutumme uskonasiat tarkkaan syyniinsä:

……………………………………

Helsingin Sanomat 18.2.2025

Naisten päivänä on perinteenä jakaa kukkia naisille.
Heinolan seurakunnassa naistenpäivänä 8. maaliskuuta
on miestenpäivän tilaisuus. 
Kuva: Heinolan seurakunta & Peter Jansson

”Kevät ja kansainvälinen naistenpäivä lähestyy. Juhlapäivä täyttää pyöreitä, sillä vuonna 2025 tulee täyteen tasan 50 vuotta siitä, kun naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 8. maaliskuuta. Heinolan seurakunnan tapahtumakalenteriin on kyseiselle päivälle merkitty kuitenkin miestenpäivä ja miestenpäivän iltakirkko.

Miksi Heinolan seurakunta järjestää miestenpäivän kansainvälisenä naistenpäivänä, Heinolan seurakunnan kirkkoherra Janne Hatakka?

”Syy on niin sanotusti kalenterimoka.” Hatakan mukaan Heinolan seurakunta on järjestänyt miestenpäivän jonakin maaliskuun viikonloppuna aina 1990-luvun lopusta lähtien.

Hatakan mukaan tapahtumaan on toivottu vierailijaksi emerituspiispa Seppo Häkkistä, joka ei viime vuonna päässyt paikalle.

”Pyysimme häntä sitten tälle vuodelle ja hän ehdotti sopivaa päivämäärää. En hoksannut siinä vaiheessa, että kyseessä on kansainvälinen naistenpäivä.”

Yhteensattuma tajuttiin vasta muutama viikko sitten, Hatakka sanoo. Tapahtuma oli tuolloin kuitenkin jo sovittu ja suunniteltu, joten sitä oli myöhäistä perua.

”Sain tästä asiasta kahdelta perheeseeni kuuluvalta naiselta noottia, että niin sanotusti parannuksen paikka”, Hatakka naurahtaa.

……………………………………………………..

Eipä uskaltanut miespappi Hatakka tämän heinolalaiskäytännön todellisuutta, naistenpäivän sabotoinnin jatkuvuutta rehellisesti kertoa. Siksi oheistan tähän jo vuosien takaa Lahen uutisia –julkaisuun tekemäni artikkelin:

 

…………………………………………………………………………….

lauantai, 8. maaliskuu 2008

Hyvää naistenpäivää !

*

Kansainvälisen naistenpäivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina. Naiset esimerkiksi joutuvat edelleen tekemään suuren osan kotitöistä miesten viettäessä vapaa-aikaa.

Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden kansakuntien kautta. Suomessa naisasialiike järjestää kansainvälisenä naisten päivänä marsseja, tapahtumia ja juhlia.

* Oheinen ilmoitus oli Kirkonseutu-nimisessä Lahden alueen talouksiin jaetussa seurakuntalehdessä 5.3.2008. Tämän vuoden kalenterissamme on 366 päivää, joista yksi naistenpäivä ja yksi äitienpäivä.

…………………………………………………………………………….

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2008/03/hyvaa-naistenpaivaa

Hyvää naistenpäivää 2025!

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri teatteri yhteiskunta

Lauri Maijalan teatteri kasvaa Kansallisteatteriin saakka

Grafiikka Markus Kovero

 

Lahen uutisia julkaisi eilen Lahden kaupunginteatterin jakaman tiedotteen tulevan syksyn 2025 teatterimme koko ohjelmistosta. Juuri sitä ennen ajattelin vuoden jatkuneina pelkkinä onnistumisina oman teatterimme mennyttä näytäntövuotta taiteellisesti ainutlaatuisena. Huippu rockahtava THE BLACK RIDER -musikaali, upea klassikko-ohjaus NISKAVUOREN HETA ja viimeksi aivan hurmaavan onnistunut teatterikokemus DISCO PIGS kansamme nuorisolle ovat nostaneet teatterimme pohjoisen pallonpuoliskon näyttämötaiteen korkeuksiin, johtavaksi teatteriksi Suomessa. Samalla pohdin: riittääkö yleisöä tässä näin pienessä kaupungissa näin monipuolisen tasokkaalle teatteritarjonnalle.

Pohdin tosissani myös, miksi oman teatterimme tiedotteessa koko ensi syksyksi ei näy teatterinero Lauri Maijalaa lainkaan.

Kuin vastaukseksi ja päin ajatuksiani sain eilen illalla melkoisen teatteriuutisen Suomen Kansallisteatterin tulevasta syksystä 2025.

 
Väinö Linnan Pohjantähti Lauri Maijalan ohjauksena Kansallisteatteriin

Ensi syksyn ohjelmistoon Kansallisteatterissa työskentelevä Lauri Maijala on (pienenä kertauksena) Suomen monipuolisimpia nykyohjaajia, jonka ansioluetteloon lukeutuu vielä opiskeluaikana Teatteri Vanha Jukoon tekemät poikkeuksellisen ajatteluttavat ohjaukset ja kiitettyjen teatteritöiden lisäksi myös elokuvia ja televisiosarjoja. Hänen ohjaustöitään ovat olleet mm. sisällissotaa ja sen seurauksia käsittelevät Veriruusut (KOM-teatteri, 2018) ja Punaorvot (Helsingin Kaupunginteatteri, 2020). Linnan Tuntemattoman sotilaan Maijala on ohjannut oopperateoksena Oulun Kaupunginteatteriin (2014).

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian osat julkaistiin vuosina 1958, 1960 ja 1962. Historiallinen eepos on yhä edelleen vastaansanomattoman väkevä prologi nyky-Suomelle. Teoksen värikkäiden henkilöiden kohtaloista piirtyy esiin yli puoli vuosisataa suomalaista historiaa, joka ulottuu Venäjän suurruhtinaskunnasta sotienjälkeiseen itsenäiseen Suomeen.
Suurteos kuvaa maamme vaikeita vaiheita, joissa kärsittiin nälästä ja näköalattomuudesta, koettiin katkeruutta epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta, elettiin äärimmilleen kärjistyneen poliittisen vastakkainasettelun ja kaoottisen maailmantilanteen aikaa. Seurasi tapahtumien vyöry, joka kulminoitui keväällä 1918 Suomen sisällissodaksi. Sodaksi, joka oli lajissaan yksi Euroopan verisimpiä. Tragediaksi, jonka haavat yhä uudestaan avautuvat, kun niistä yritetään vaieta.

Täällä Pohjantähden alla on suurien tunteiden teos: paljon tuskaa, mutta myös pakahduttavaa rakkautta. Osansa saa tuta niin rahvas kuin eliitti. Sanomaltaan painavan, mutta kieleltään kuulaan suurteoksen roolina on muistuttaa meitä nykypäivän suomalaisia, ettei menneisyys poistu vaikenemalla eikä maailma muutu paremmaksi unohtamalla. Ristiriidat eivät ratkenneet silloin eivätkä ratkea tänäpäivänäkään oman edun tavoittelulla ja sodalla, vaan yhteen hiileen puhaltamalla.

Jalat suossa, mutta katse tähtitaivaan kirkkaudessa 

Täällä Pohjantähden alla on Lauri Maijalan ensiohjaus Kansallisteatterissa. Maijalan ohjauksessa Linnan rakastetusta romaanitrilogiasta syntyy intensiivinen, kaunis ja koskettava historiallinen draama kansakunnan synnystä ja kasvukivuista.

”Olen ylpeä voidessani tuoda oman sovitukseni Pohjantähden kaikista kolmesta kirjasta Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle. Luvassa on esitys, jossa vuorottelevat rakkaus ja viha, työ ja toivo – kuolema ja syntymä. Se on traditiotietoinen historiallinen draama modernille ihmiselle,” Lauri Maijala sanoo Kansallisteatterin tiedotteessa.

Ohjattavakseen Maijala saa poikkeuksellisen suuren näyttelijäkaartin. Näyttämöllä nähdään 21 näyttelijää kokeneista konkareista vasta urapolkuaan aloittaviin taiteilijoihin.

Maijalan ohjaama suuri suomalainen klassikko seisoo jalat suossa, mutta katse tähtitaivaan kirkkaudessa. Se muistuttaa, järkyttää ja lohduttaa myös meitä nykyisen maailmanajan eläjiä, kuinka pieni ja avuton yksittäinen ihminen on historian suurissa murroskohdissa.

Työryhmä

Rooleissa Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kasper Korpela (Näty), Aksa Korttila, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Esa-Matti Long, Pirjo Luoma-aho, Petri Manninen, Pirjo Määttä, Toni Nikka (TeaK), Pyry Nikkilä, Harri Nousiainen, Helmi-Leena Nummela, Lauri Qvick (TeaK), Sulo Rahman (Näty), Wenla Reimaluoto, Otto Rokka, Paula Siimes, Timo Tuominen ja Juha Varis
Ohjaus ja sovitus Lauri Maijala Lavastussuunnittelu Kati Lukka Pukusuunnittelu Auli Turtiainen Valosuunnittelu Kalle Ropponen Musiikin sävellys Markus Fagerudd Äänisuunnittelu ja musiikki Jani Rapo Videosuunnittelu Pyry Hyttinen, Kati Lukka ja Kalle Ropponen Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen Dramaturginen assistentti ja ohjaajan assistentti Ada Sallinen .

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä syksyllä 2025. Liput tulevat myyntiin 25.3. 2025

Nyt huoleni on, vaikka Lauri Maijala Kansallisteatterissa vain vierailee Lahden kaupunginteatterin johtajuuden lisäksi, että viedäänkö teatterimaestromme teatterityöt – oman lahtelaisen teatterimme yhdessä henkilökuntansa kanssa täällä loistavaksi luotuaan – lopullisesti noille helsinkiläisestradeille maan teatteritaiteiden velvoittamana huippuohjaaja-symppispersoonana ja suurille pääkaupunkiyleisömäärille sekä kansainvälisille katsojayleisöille ahmittaviksi, vai jääkö hänen teatterinsa meille lahtelaisille vielä pitkään herkuteltavaksi.

https://www.kansallisteatteri.fi/

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide yhteiskunta

Jenni Ropen maalausten viivojen ja värien paratiisissa

Jenni Rope Aukeava (2024)
yhdistelmätekniikka pellavalle, 120 x 100 cm
Kuva: Jussi Tiainen

 

”Jenni Rope työskentelee monialaisesti maalausten, mobile-veistosten, kuviosuunnittelun ja taiteilijakirjojen parissa. Opiskeltuaan ensin maalausta Vapaassa Taidekoulussa ja animaatiota Lontoossa, hän valmistui Aalto-yliopiston graafisen suunnittelun osastolta vuonna 2002. Ropen teoksia on ollut mukana lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2004. Taiteellisen työskentelyn ohessa Rope on tehnyt kangaskuoseja freelance-suunnittelijana mm. Marimekolle, Vimmalle ja Nansolle. Rope asuu ja työskentelee Helsingissä.”

Lahden tyylikkäässä Galleriassa – Nuovossa – on pitkästä aikaa alkuaan lahtelaisen taiteilijan Jenni Ropen ehyt, lähimenneisyyden animaatioelokuvien ja sarjakuvien mielenkiintoisen taitajan, nyt kypsän omaviivaisen taiteilijan maalausten ja käsitteellisten mobiiliveistosten sekä taidekirjojen hellyttävän hieno näyttely.

Jenni Ropen kohtasimme jo vuonna 1989 Islannissa Lahden lasten ja nuorten kuvataideoppilaitoksen yli neljänkymmenen hengen leirillä, jota Rakveren kaupunki Lahden ystävyyskaupunkina isännöi. Ajoimme koko Islannin pohjoisesta etelään läpi erilaisten upeamaisemaisen maan kokemusten – tulivuorilaavat, rikkialtaat, lammaslaumat, islanninponiratsastukset, haahkasaaret, vuoripurot, jäämerirannat – jotka kaikki  pysähdyttivät koko retkiseurueen lukuisiin maalaushetkiin ja saivat siveltimemme pysähtymään näkemäämme ja ikuistamaan paperille tai kankaalle kokemamme.

Nyt oikeastaan tapaaminen on toinen kerta – tällä kertaa vain ihailijana Jennin lämminrytmisten tyylikkäitten teosten äärellä ilman taiteilijaa, silloista pientä tyttöä vanhempineen: nyt valmiin kypsää lumoavaa viivan ja värin omarytmistä haltiatarta.

Elämämme historiat yhtyvät näin sattuman johdattelemina. Jennillä se johti tinkimättömän taiteilijakutsumuksen siivittämänä määrätietoiseen taiteen opiskeluun ja taideammattiin, jonka voimaa ja vaikuttavuutta saamme täällä Galleria Nuovossa vielä 16.3.2025 saakka käydä ihailemassa.

Yllä kaksi Jenni Ropen maalausta Nuovon näyttelystä toimituksen kuvaamina (PV)

Kymmenet suurikokoiset ja pienetkin pääosin akryylimaalaukset ja kineettiset veistosteokset ovat silmissämme koettavana ja ne naulitsemme muistiimme oman mielikuvamme mukaan, taas vielä uudestaan katselemaan saapuen. Juuri tuona 16.3.25 päivänä saatamme kohdata itse taiteilijankin.

info@gallerianuovo.fi

Kategoriat
kansainvälisyys yhteiskunta

Ytävänpäivän kukkasin

Teitä kaikkia tänään ytävänpäivänä tervehtien!

Lahen uutisia

lahenuutisia.fi

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

Vaikuttava viteo Lahesta!

Tässä kattottavaks perhetuttavan ja nuoremman Virtasen linkkaama markkinointivideo Lahesta.

Melkoinen paratiisi vaikuttais olleen – ei paljoa häviä sosialistisille unelmille:

https://players.icareus.com/elonet/embed/vod/2562418

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri teatteri

Kansainvälistä taitavaa jännitysviihdettä

Kuvassa Kaisa Torkkel, Pertti Koivula, Mikko Virtanen, Jari Pehkonen, Jesse Gyllenbögel, Anna Ackerman, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Arttu Kapulainen, Heidi Herala

 

Helsingin Kaupunginteatteri tarjoilee kansainvälisiä salapoliisitarinoita, jotka kiinnostavat yleisöä. Agatha Christie elää tänään jo toisella näytelmällään teatterin yhtenä katsotuimpana ja loppuunmyydyimpänä esityksenä. Eikä yksikään pelastunut -esityksestä Agatha Cristielle vakiintuneella viisisataahenkeä vetävällä Arena-näyttämöllä on jo etukäteen yksitoista esitystä loppuunmyyty.

 

Vanha kunnon salapoliisikirjallisuus on tullut kodeissa parin koronavuoden jälkeen muotiin, niiden ahmiessa kirjastoista ja televisiosta kaikki mahdolliset Agatha Christie -toteutukset: kirjat, videot, elokuvat, sarjat, yksittäiset näytelmät tai niiden tv-tuotannot ympäri maailman.

Suurkaupunki Helsingissä livemuotoinen jännitysviihde on jo niin suosittua, ettei tarvitse sanoa kuin Agantha Christie, niin teatterin liput viedään käsistä. Hyvä niin. Paljon huonommassakin vapaa-ajanvietossa voisivat suomalaisen pääkaupungin ihmiset ja siellä vierailevat olla rentoutumassa unohtamaan aikamme maailman ahdistamaa, sodanvarjostamaa ilmapiiriä.

Rentoutuminen tänään on saada kokea taatusti varmaa, mutta ei realistista jännitystä, vaan arvaamattomuutta teatteriesityksessä. Ei siis ole ihme, että Helsingin Kaupunginteatterin 515 hengen Arena-näyttämön yksitoista näytäntöä on jo myyty yli 5500 katsojalle etukäteen.

 

Mitä eritystä tässä suurkaupungin Arena-näyttämön ajanvieteterapeuttisessa kokonaisuudessa sitten oikein on. Se on ihmiselle inhimillisen kokoinen, häiriöiltä suljettu tila keskellä Helsinkiä, Hakaniemen torin hyvien liikenneyhteyksien solmukohdassa, Hämeentien kaupunginpuoleisessa päässä: helppo mennä kävellen, metrolla, ratikoilla. Sen kelpo intiimi teatteri-imu syntyy jo tiiviistä, aulatilojen läheiskoskettavasta ahtaudesta, jonka salin vaatimattomat, mutta mukavasti istuttavat tuolit balsamoivat kropallemme sopiviksi. Eikä tarvita kuin Agatha Christien tarina, muutama maineikas huippunäyttelijä ja viihtyminen on taattu – taitavaa Suomen parhainta teatterin tuottamaa jännitysviihdettä syntyy ilta toisensa jälkeen.

 

Eikä yksikään pelastunut maistui turvalliselta, hyvältä vanhanajan teatterilta. Ollaan koko esityksen ajan Englannissa, luokkayhteiskunnassa, jossa tapahtumat keskittyvät koko ajan samaan yläluokan miljööseen – yksinäisen, merta ympäröivän saaren täyshoitolaan, jonne kaikki kymmenen kansalaista, jokainen eri syystä ovat saaneet kutsun tulla.

Näyttämö on lavastettu mennyttä aikaa viestivästi, kauniin tyylipuhtaasti vuosisata sitten eletyn aikakauden tyyliin seurustelusalongiksi, huonekaluin, takoin ja tarjoilukalustoin kuin menneisyydestä kertoen ja puvustettu samaa aikalaistyylikkyyttä henkiväksi – me saimme siirtyä aidosti  epookkiin menneeseen mailmaan, 1940-luvun taitteen salapoliisitarinaan. Tarinaa varjostaa taustalla tietenkin aidosti toinen maailmansota tietoineen ja uhkakuvineen.

Aluperäisteoksessa kaikki sen henkilöt kuolevat, vaikkei saarella ole kuin nuo kaikki kymmenen henkilöä: murhien ja murhaajien arvoitukset jäävät siis kuitenkin ratkaisemattomiksi. Helsingin Kaupunginteatterin esityssovituksessa ainakin yksi jää henkiin.

Murha toisensa jälkeen tapahtuu ja herättää nopeasti yhteisen keskustelun siitä, kuka on seuraavana vuorossa ja selvittelyn monologina tai vuorosanoina jokaisen kohdalla, mitä kukin henkilöistä on saanut elämässään niin hyvää kuin pahaa aikaan. Murhien vauhti kiihtyy ja samanaikaisesti aina murhan tapahduttua kymmenestä takan reunan pienoispatsaasta häipyy yksi aavemaisen käsittämättömästi.

Huumaavat voimakkaat äänikulissit etenkin esityksen viimeisessä näytöksessä tiivistävät tulkinnan jännityksen lähes sietämättömään huippuun.

Enempää ei liene tarpeen esityksestä kertoa.

 

Itselleni esityksen tekee rakastettavimmaksi ohjauksen näyttelijätyö, joka perustuu selvästikin psykologiseen, näyttelijälle hyvin sisäistettyyn hahmorakenteluun. Niistä Jouko Klemettilän taitavasti erittelevä, lopulta mieleltään murtuva lääkäri, Heidi Heralan luokkatietoisen kylmänynseä, julma Emily, Jari Pehkosen ehyen pateettinen Kenraali ja Santeri Kinnusen touhukkaan energinen William ovat roolitöitä, jotka kantavat jo esityksen todellisuustuntua.

Lähemmäs aikakauttamme esityksen tuo Anna Ackermanin näyttelemä Vera realismillaan ja houkuttelevalla sensuaalisuudellaan sekä Mikko Virtanen Philipinä, epäinhimillisessä suljetussa tilassa inhimillisesti rakastuessaan.

Klassisen Agatha Christien tekstin esittämisellä teatterissa on täysin omat ansionsa. Helsingin Kaupunginteatterin esityksen ihmiselävä tunnelma on parhaimmillaan inhimillisen aitoa, kaukana suurista festivaalimaisista ja yhteisömassakokemuksista. Esitys tuo ihmisen tapahtumien keskiöön, yhdeksi tarinan jännityksen kokijoista ja iskee juuri tuossa sopivasti hieman vanhahtavassa miljöötilassa ajatuksiimme – ne vaivatta mukaansa kaapaten.

https://hkt.fi/esitykset/eika-yksikaan-pelastunut/

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri

Tove Janssonin satu Superteatterin maailman kantaesityksenä

Lahtelainen jo 9-vuotias, aidosti ammatillinen lastenteatteri, Superteatteri  on viikon päästä astumassa kansainvälisten teatteriuutuuksien keskiöön, Tove Janssonin koskaan aikaisemmin esitettyjen kertomusten esitysherkun yksinoikeutettuun omatekoiseen maailman kantaesitykseen, josta lehdistö sai eilen vielä pienen, rauhoittavan annoksen aitoa lastenteatteria.

Viikon kuluttua 8.2.2025 on Tove Janssonin Näkymätön lapsi -kertomuskokoelman tarina Kevättuuli maailman kantaesityksenä kaikille 3-100 -vuotiaille koettavissa Mariankadun Superteatteri-ihmeessä.

Eilen paikalla olivat  Superteatterin taiteellinen johtaja, käsikirjoittaja-ohjaaja-säveltäjä-muusikko TeroPorali, itse Nuuskamuikkunen hurmaavan esittäjänäyttelijänsä Anssi Hyvösen hahmossa, tarinan toinen päähenkilö, satuhahmo Titiuun tulkitsija temperamenttirikas näyttelijä Maria Nissi sekä lavastaja-taiteilija Amadeu Vives. Me pieni lehdistöyleisö yhdessä teatterin tuottaja Emilia Poralin kanssa suorastaan hykertelimme tyytyväisinä näkemästämme pienestä maailman kantaesityksen kohtauksesta.

Teatteria ja kirjallisuutta ja muita taiteita tuntevat tietävät, miten esittäviä ja kirjallisia taiteita määrittelevät tarkat yksinoikeudet niitä valvovine asianmukaisine toimistoineen. Koko Muumien virallinen maailma on jo täysin kansainvälinen toimisto ja Muumeilla tarkka tekijänoikeuksien oma kansainvälinen byroo. Sieltä näin pienen suomalaisen teatterin mahdollisuudet saada omat oikeutensa Janssonin Muumitarinoiden esittämiseen tuntuvat mahdottomilta, mutta niin vaan on käynyt: mahdottomuus on mahdolliseksi jo ihan sopimuspapereilla tapahtunut.

Tero Poralin luomat käsikirjoitus, musiikki ja lavasteetkin ovat jo saaneet hyväksynnät: kirjalliset sopimukset on nyt lopullisesti kaikki allekirjoitettu tarkkoine organisaation yksinoikeusehtoineen, hyväksymisineen, sopimusmaksuineen. Aikaisemmin vain pienenä mustavalkoisena piirroksena esiintynyt ja nyt ihan Superteatterin omassa nimikasteessa nimen saanut Titiuu-hahmo lavastusihmetaituri Amadeu Vivesin luomuksena on sekin käynyt itsensä hyväksyttämässä maailman teatterihahmojen harvinaisten luomusten joukkoon. Vielä tarvitaan enää mainosten hyväksymiset, nekin ovat jo tulossa.

Kohtaus Superteatterin intiimissä teatterisalissa näytti Nuuskamuikkusesta äärimmäisen mieltä rauhoittavan hahmon sympaattisen, täysin kiireettömän olemuksen. Tuntui kuin tuo satuhahmo levittäisi täydellistä rikkumatonta rauhaa nykymaailmaan ja meidän maailman jatkuvista peloista pomppaileviin sydämiimme rauhallisuudellaan ja leppoisuudellaan. Titiuun uteliaisuus ja katse toivat uudenlaista sadun henkeä tarinaan, samoin sävellyslavaste tunnelmoinnillaan. Lastenteatterina tuleva reilu puolituntinen vaikutti täydelliseltä pienten ja meidän suurten kokea ja nauttia – vaikka se uusi odotettu Kevättuuli-laulu jäikin vielä ensi-iltansa teatterijännityksemme teatterikruununa odottamaan.

 

Esityksessä yhdistyvät perinteinen näyttelijäteatteri ja nukketeatteri. Kevättuuli-esitys täyttää koko Superteatterin kevään 2025 ohjelmatarjonnan helmikuusta kesään saakka. Tarkoituksena on vielä sitä ennen laajentaa Superteatterin katsomoa muutamalla paikalla.

 

Kevättuuli

Teksti Tove Jansson

Näytelmäteksti, sovitus, ohjaus, lavastus ja musiikki Tero Porali

Puvut ja tuotanto Emilia Porali

Esittäjät Maria Nissi ja Anssi Hyvönen

Ensi-ilta lauantaina 8.2.2025

http://www.superteatteri.fi/

 

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri tiede viro yhteiskunta

Suomalaisten spontaani humanitaarinen apu itsenäistyvän Viron tukena

Meillä Viron ystävillä, Virossa vierailleilla turisteilla, maassa käyneillä ja virolaisiin perheisiin, sen asukkaisiin tutustuneilla ja ystävystyneillä lahtelaisilla on viime viikkoina ollut harvinainen tilaisuus – saada vieraaksemme tohtoritutkija Maarja Merivoo-Parro, joka tohtorityönään Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella tutkii suomalaisten Viroon kohdistunutta epävirallista ja tuloksellista auttamishalua ja sen kiitollista virolaista vastaanottamista.

Olemme jo pari eri kertaa saaneet kohdata tämän innostuneen, empaattisen nuoren tutkijan hänen selostaessaan tutkimuksensa tietojen keräysvaiheita eri puolilta Suomea. Meistä muutama lahtelainen on ollut mukana kertomassa omista yhteyksistään hiljalleen länteen avautuneeseen Viroon ja sen asukkaisiin. Viimeksi Merivoo-Parro viime viikolla kävi meille kertomassa tutkimuksensa olevan jo kirjoitusvaiheessa ja että siitä laaditaan lähikuukausina kirja.

                     

Henkilökohtaisista kohtaamisista kansakunnan menestykseen (Fin-Est Connection; MSCA Postdoctoral Fellowship)

Neuvostohallinnon viimeisimmät viisi vuotta olivat perestroikan ja glasnostin aikaa, jonka ansiosta virolaiset pystyivät ilmaisemaan olevansa eri mieltä ja myös rakentamaan suhteita ihmisiin rautaesiripun toisella puolella. Yksi ensimmäisistä yhteyksistä oli kontaktit suomalaisten kanssa.

 

MSCA tutkijatohtori 2024–2026 Maarja Merivoo-Parro tutkii 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa näennäisen spontaanin, suomalaisilta virolaisille suuntautuneen humanitaarisen avun luonnetta Viron noustessa neuvostomiehityksen alta.

”Kaivan esiin rajat ylittävän, suomalaisilta virolaisille suuntautuneen spontaanin humanitaarisen avun historiaa neuvostovallan häviämisestä Viron itsenäistymiseen. Tutkimus tarkastelee kansalaisten henkilökohtaisten valintojen vaikutuksia yksilön elämän muokkaamiseen ja demokraattisen ja sosioekonomisen kehityksen vahvistamiseen.”

 

Hänen tutkimuksensa selostus on laajana seinätauluna koko kuluvan tammikuun ollut nähtävänä Lahden pääkirjaston suurten ovien vieressä sijaitsevissa, suurikokoisissa näyttelyvitriineissä.

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri Televisio yhteiskunta

YLEn uutisissa muhii laiskuus ja katsojien aliarvostaminen

Olemme perheenä vakituinen YLEn uutisten TV-lähetysten monikymmenvuotinen katsojakunta. Useimpina päivinä YLEn TV-uutiset on ainoa ajankohta vuorokaudessa, jolloin kodissamme televisio on auki.

Omituisia asioita sinne on viimeisen 10 miljoonaa euroa maksaneen TV-uutisstudion yhteydessä jäänyt kuin parhaaseen vintageviestimeen. Tätä  paikalleen pysähtynyttä uutismuotoa hoitaa kiinni-ankkuroitu aivoton, automatisoitu kamerarobotti.

Samat peruskuvaformaatit ovat jo siis yli puolivuotta aloittaneet uutisemme. Eikö ole kenellekään tullut edes mieleen ajantasaistaa niitä välillä yhteiskuntamme keskeisten uutisten tai maailmantapahtumien koko ajan muuttuessa itse tapahtumista kertoviksi tai raportoiviksi?

Katsojaa vähättelevää samaa välinpitämättömyyttä todistaa viittomakielinen uutislähetys,

jossa viittomakielinen uutistenlukija joutuu jatkuvasti kamppailemaan kuin jalkapalloilija saadakseen teknisen laitteen jalkapalloilijakonsteillaan pois kuvaruudusta: miten kaikki tuo on koko puoli vuotta kestäneen tv-uudistuksen ajan ollut mahdollista? Ei hupaisampaa kaksinottelua enää voisi meidän katsojien iloksi, kamerarobotin voitoksi enää tarvita.

Jatkuvat tv-uutisankkureiden toistamat kehotukset meille katsojille siirtyä uutisotsikon varsinaista sisältöä tv-viestimen muissa olomuodoissa itse selvittämään – verkossa – on täysin typerää uutisstudiosta vastaavien viitseliäisyyden passiivisuutta. Eikö juuri uutistoimituksen tehtävä ole selvittää tuo uutinen meille olennaisilta osilta ja kuvaesimerkeillä.

Samassa yhteydessä YLEn kanavat ovat muodostaneet ennen uutisia ja niiden  jälkeen uuden mainostoimiston (joista MTV- lähetyksiä katsomaton oli luullut päässeensä eroon), jossa YLE mainostaa kuin paraskin avuntarpeessa oleva yrittäjä esimerkiksi kulttuuriohjelmiaan, mitkä saavat samat mainokset kymmeniä kertoja vuorokaudessa ja viikkotolkulla pakkokatsottuaan katsojat kyllästymään täydellisesti koko asialle ja myös kulttuurille.

En tiedä, miten tv-ankkureiden ajatukset pystyvät keskittymään studion valtavassa heijastekuvataustojen tauottomassa vaihtuvuudessa – kiltit tv-uutisankkurit toteuttavat tätä typeryyttä tunnollisesti palkkansa edestä. Myös heille ajateltu muka luonteva lyhyt haastattelukeskustelu säätieteilijän kanssa ennen tämän lähipäivien sään ennustusta kartan edessä paljastaa luontevuuden olevan kaukana, sillä kaikki tv-uutisankkurit eivät tätä osaa luontevasti tehdä. Samaa uutisankkurin luontevuutta ja luotettavuutta haastatella studiossa suorassa lähetyksessä asiantuntijaa kaipaisi jo muutamalta uutisankkuriltamme lisää skarppausta.

Päivän uutistarjonnan huippu on tärkeän uutisaiheen aikana samanaikaisesti liikkuva ruudun alalaidan teksti, jossa vilisee ihan kaikkea mahdollista aiherunsautta. Tuo katsojan keskittymistä häiritsevä uutisvilinä normaalein kuulo- ja näköaistein varustetulle saati poikkeuksellisesti rajoittuneelle katsojalle on jo pelkkää uutisten selkeyden ja asiallisen luotettavuuden häirintää.

Uutisista vastaavat esihenkilöt on onneksi nimetty uutislähetyksen lopputeksteissä. Heidät on helppo siis vaihtaa – ja nopeasti.

 

Artikkelin kuvamateriaali – otoksia YLEn uutisohjelmista.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri tiede yhteiskunta

Nuutinpäivän menneisyys ja Suomen Järjestyslaki

Eilen sain tuttavaltani sähköpostin, jossa hän toivotti hyvää Nuutinpäivää. Eilinen päivä näkyy tämän jutun artikkelikuvassa: talven kaunein, kovan pakkasen ja auringon täyttämä tuttu Supankatu täällä Lahden Pyhättömänmäellä.

Kun tein tässä upeassa Suomen talvessa eilen vielä perinteisen Pyhättömänympärikävelykierrokseni, tajusin yllättäen tuttujen katujen ja talotonttien kohdalla monia täällä lapsuuteni vuosikymmeninä kokemiani tapahtumia, rähinöitä, niin iloisia kuin traagisiakin ja molempia usein viinan täyttämiä juhlimisia ainakin vähintään juhannuksina ja joulunseutuina.

Tätä artikkeliani varten kaivoin joitakin kansanarkistojen tietoja Nuutista, sen kirkollisesta perustasta ja maallisista viettotavoista, joista kuulimme lapsuudessa lähinnä Orimattilan suunnalta Pukkilasta, siellä vuosikymmeniä jatkuneista Nuuttipukki-perinteistä. Muistelen niistä lapsuudessani kantautuneen juttuja humalikkaiden tappeluista tänne hienoon sivistyneeseen Lahti-kaupunkiin.

Muistin, että Lahdella oli oikein oma Järjestyssääntö, jota kaikkien piti noudattaa. Yllättäen eilen huomasin, että tietoni oli vanhentunut, sillä jo vuonna 2003 oli eduskunta antanut kaikkia kaupunkeja ja taajamia koskevan Järjestyslain, jota kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien pitää noudattaa. Luin Järjestyslain hämmentyneenä ja siellähän annetaan yksityiskohtaisen tarkat ohjeet kanssaelämisestämme koko Suomessa – puhumattakaan juhlimisesta, sotkemisesta, melskaamisesta ja häiritsemisestä, jopa omistamiemme esineiden, kuten teräaseiden ja koirien pitämisestä. Kaikkea tätä 25-pykäläistä lakia valvoo ja lain rikkojalle määrää rangaistukset Poliisi.

Näin mutkan kautta ohjaan myös Sinut – parahin lukijani – suuntaamaan hetkiksi ajatuksesi meitä kaikkia sitovaan Järjestyslakiin, siihen miten me itse sitä noudatamme tai tietämättämme tai tahallamme jätämme noudattamatta sekä siihen, miten Poliisi lainvalvontatehtävässään mielestämme onnistuu.

Suomen Järjestyslaki

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030612

Valokuva PV

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Lahtelainen teatterikevät 2025

Lahtelainen teatterikevät 2025 sisältää kaikkiaan kolme kantaesitystä ja yhden maailman ensi-illan. Teatterikaupunkina Lahti laajenee ohjelmatarjonnaltaan koko teatterikirjallisuuden  maailmanskaalaan: klassikoista uusien musiikkinäytelmien kantaesityksiin ja lastennäytelmän maailmankantaesitykseen.

Hyvä täällä teatterikaupungissa on näin monipuolista teatteria nauttia. Asialla ovat teatteriin monin eri tavoin kouluttautuneet teatteritaiteilijat ja ammattiohjaajat.

 

LAHDEN  KAUPUNGINTEATTERI

Katso myös allaolevista linkeistä Lahden kaupunginteatterin ylläkuvattujen kevään 2025 ensi-iltojen Lahenuutisia -artikkelien ennakkoesittelyt ja koko kevään näytelmien ohjelmisto:

https://lahenuutisia.fi/2024/10/27/teatterikaupunkimme-lahti-lehdistotilaisuuden-16-10-24-ensimmainen-osa/

https://lahenuutisia.fi/2024/11/02/teatterikaupunkimme-lahti-lehdistotilaisuuden-16-10-2024-toinen-osa/

https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/

 

 

TEATTERI  VANHA JUKO

 

M

JukoKlubi Tätä on toivottu!

M – alias Minja Koski nähdään JukoKlubilla upean orkesterinsa kanssa.

Viiden julkaistun albumin myötä laulaja-lauluntekijälle on sadellut ylistäviä arvioita, ehdokkuuksia Emma- ja Teosto-palkinnoissa sekä keikkoja tärkeimmillä kotimaisilla festivaaleilla.

Lavalle Minjan kanssa nousevat Aleksi Kaufmann, Jussi-Pekka Parviainen, Simo Saukkola ja Miikka Ahlman. Keikalla kuullaan lauluja jokaiselta albumilta.

JukoKlubilla bändit ja artistit aloittavat soittonsa ohjelmistossa ilmoitetulla kellonlyömällä. Huomioithan, että saliin ei pääse enää keikan alettua. Musiikista nautitaan istumakatsomossa. JukoKlubien keikat ovat ikärajattomia.

Pe 31.1.2025 klo 18.00

 

SAIMA HARMAJAN PÄIVÄKIRJA

Kantaesitysmusikaali

Saima ja Maija ovat nuoria ja luovia. He ovat herkkiä, teräviä täydellisyyden tavoittelijoita. He taistelevat riittämättömyyden kanssa ja kertovat päiväkirjoilleen kaiken – sadan vuoden päässä toisistaan.

Saima Harmajan (1913–1937) päiväkirjamerkinnät tuovat Maijan elämään yllättävää turvaa ja inspiraatiota. Runot kannattelevat, lohduttavat ja herättävät musiikin eloon.

Toteutuvatko unelmat? Mitä sitten tapahtuu? Ja mitä tapahtui aikaisemmin? Aika on ja etenee vääjäämättä. Mitä jos voimme nähdä menneeseen tai kuulla tulevaisuuden?

Tervetuloa päiväkirjaan!

Käsikirjoitus ja sävellys: Anni-Maija Koskinen
Ohjaus: Tapani Kalliomäki
Runot: Saima Harmaja
Dramaturgia: Onerva Helne
Musiikin sovitus: työryhmä
Rooleissa: Anni-Maija Koskinen ja Elina Ruti
Muusikot: Niklas Hagmark (sello) ja Matti Hussi (piano)
Tuotanto: Saima-työryhmä, yhteistyössä Teatteri Vanha Juko
Kuva: Maria Mattelmäki

Käsikirjoitus ja osa lyriikoista pohjautuu Saima Harmajan päiväkirjoihin.Toteutettu Päijät-Hämeen rahaston (SKR) kärkihankeapurahalla. Esitys on vierailutuotanto.

Esitykset Teatteri Vanha Jukossa 5.2.–23.2.2025

 

 

TUKI-ILTAMAT – Jukon puolesta, leikkauksia vastaan!

Luvassa on ainutlaatuinen ilta yhdessä Jukon ensemblen ja Jukon rakkaiden ystävien kanssa. Kokoonnutaan yhteen! Ei luovuteta!

Tule mukaan pelastamaan Juko maamme hallituksen lyhytnäköisiltä leikkauksilta! Ohjelmassa laulua, puheita ja teatteritaidetta, väkemme suosikkeja vuosien varrelta! Pyrimme tämän tapahtuman tuotolla kattamaan edes pienen osan tulevista leikkauksista. Jokainen tähän konserttiin ostettu lippu auttaa meitä jatkossakin tekemään tinkimätöntä ja kunnianhimoista teatteritaidetta.

Estradilla Ola Blick, Suvi Blick, Ismo Haavisto, Marko Haavisto, Niklas Hagmark, Matti Hussi, Atte Härkönen, Markus Karekallas, Hannu Kella, Tuomas Korkia-aho, Minja Koski, Anni-Maija Koskinen, Minna Lavaste, Lätsä, Lauri Maijala, Maria Nissi, Matti Pajulahti, Elina Ruti, Mikael Saari, Jarkko Saarinen, Esa-Matti Smolander, Jaska Teuri, Lumikki Väinämö, Liisa Vuori, Lahko ja Lumos-kvartetti.
Mukana menossa ovat Tirra, Ant Brew ja Antti Sepponen.

Kokoonnutaan yhteen! Ei luovuteta! Lämpimästi tervetuloa iltamiin!

Liput oman valinnan mukaan: 50 / 100 / 150 €

Su 9.2.2025 klo 17.00

 

SININEN UNI

Sininen uni – Piinkova roadtrip Lahesta Huippuvuorille

Lahtelainen maaliskuu vuonna 1990. Tuulia, Pleksiä ja Nippeliä odottaa elämän ja kuoleman seikkailu, kun he saavat vihiä Piilaaksolaisten aikeista kaapata laitteillaan ensin ihmislajin huomio- ja keskittymiskyvyn, sitten mielikuvituksen – ja lopulta unet.

Ainut keino taistella ylivoimaa vastaan on viedä mahtidisketti viruksineen Piilaakson laitteiden prototyyppien huippupiiloon, Huippuvuorten jäänalaiseen holviin.

Alkaa eksistentiaalis-eksentrinen matka etelästä pohjoiseen, läpi läänien ja uutta vuosikymmentään aloittelevan puhelinkoppien Suomen.

Tässä maassa luottamuksella saa pankista lainaa, ja huoltoyhtiöt tehokkaine lakaisukojeineen siivoavat katukuvasta vanhat talkkarit harjoineen. Lisäksi Windows 3:n tilaajat saavat kymmenen litran ämpärit kaupan päälle, joten ei ihme, että suomalaiset ovat teknologisen muutoksen eturintamassa.

Mikään ei ole enää kuin ennen ja jokainen muutos on muutos huonomman tulevaisuuden puolesta. Vai onko?

Tuulin veli makaa Päijät-Hämeen Keskussairaalassa uudenkarheassa hengityskoneessa, jollainen ei vanhan maailman tuulin pyörisi. Ja mitä olisi lapsuus ilman 8-bittistä Nintendoa? Pysyykö ihminen elossa ilman huomisen viihdeuutisia?

Esitys saattaa perustua osittain faktoihin ja dataan, vaiko toisaalta mielikuvitukseen ja magiaan. Se, mikä toisille on pahinta, lienee toisille parhainta. Eikä niin monta aamua, kun tämä kaikki saattaa olla liiankin totta. Joka ilta, kun lamppu sammuu, on meidän päätöksemme: jatkammeko sinistä unta?

Sininen uni on Teatteri Vanhan Jukon ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yhteistuotanto.

Kantaesitys ke 19.3.2025 klo 18

Käsikirjoitus ja ohjaus: Miika Karvanen (Teak)
Näyttämöllä: Ola Blick, Akseli Ilvesniemi (Teak), Ronja Keiramo (Teak), Samuel Onatsu (Teak)
Skenografia: Hanna Erämaja (Teak)
Valosuunnittelu: Antti Haiko
Äänisuunnittelu: Janne Louhelainen

Esitys sisältää vilkkuvia valoja ja teatterisavua.

Esitys on Hanna Erämajan sekä Miika Karvasen taiteellinen opinnäytetyö.

Liput 25 / 20 / 15 €

 

 

Kaupungin rennoin galleria JukoArt

Anna-Liisa Kankaanmäki 

21.1.–22.5.2025 Näyttelyn avajaiset ti 21.1. klo 18

https://teatterivanhajuko.fi/

 

SUPERTEATTERI

KEVÄTLAULU

Tove Janssonin vuonna 1962 julkaistu Kevätlaulu-tarina saa maailman kantaesityksenä SUPER teatterin näyttämöllä!

Nuuskamuikkunen on taas talven jälkeen palaamassa Muumilaaksoon, mutta uusi kevätlaulu antaa vielä odottaa itseään. Laulu kuplii jo Nuuskamuikkusen hatun alla, mutta pieni metsässä kohdattu otus häiritsee Nuuskamuikkusen keskittymistä ja on karkottaa laulun tiehensä.

Näytelmän hahmoina nähdään Nuuskamuikkunen sekä Ti-ti-uu.
Maailman ensiesitys SUPER teatterissa lauantaina 8.2.2025.

TEKSTI: Tove Jansson
SOVITUS & OHJAUS: Tero Porali
MUSIIKKI: Tero Porali
LAVALLA: Anssi Hyvönen & Maria Nissi

NUKENRAKENNUS: (Ti-ti-uu hahmo) Amadeu Vives
PUVUSTUS: Minna Lavaste
LAVASTUS/TARPEISTO: Emilia & Tero Porali

SUOSITUSIKÄ: 3+
​
NÄYTELMÄN KESTO: noin 35 – 40 min. (tarkentuu lähempänä ensi-iltaa)

​ESITYSOIKEUDET: Agency North & Moomin Characters

https://www.superteatteri.fi/ohjelmisto.html

 

LAHDEN  LAUANTAINÄYTTÄMÖ

               HUOKAUSTEN LAAKSO

Huokausten laakso on Antti Raivion kirjoittaman “Skavaböle-trilogian” toinen osa. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1963-1983. Huokausten laakso on itsenäinen jatko-osa näytelmälle Skavabölen pojat.

Orvoiksi jääneet Rupert ja Evert ovat astumassa aikuisuuteen, kun Evert löytää äidin nuoruuden päiväkirjat. Perheen vanhat salaisuudet nousevat päivänvaloon, samalla kun veljekset opettelevat itsenäistymään ja irtautumaan niin lapsuudesta kuin toisistaankin. Vieläkö vanha verivala pitää?

Huokausten laaksossa kulkevat rinnakkain nuorten miesten kipeä kasvu ja heidän vanhempiensa surumielinen rakkaustarina. Skavabölen pojista tutulla tavalla se vyöryttää lavalle värikkään henkilögallerian ja häivyttää maagisella realismilla rajan ulkoisen todellisuuden ja sisäisen maailman väliltä.

Näytelmän ohjaa Lauantainäyttämölle Lahden kaupunginteatterin näyttelijä Tapani Kalliomäki, joka on ohjannut aikaisemmin Lauantainäyttämölle suuren suosion saavuttaneet ja palkitut esitykset Reviisori, Päällystakki, Jäniksen Vuosi sekä Skavabölen pojat.

Näyttämöllä rooleissa nähdään Lauantainäyttämön 17 hengen ensemble. Palkittu työryhmä tuo eteenne fantasian, leikin ja rakkauden voiman, jonka avulla lapsuus ja nuoruus saa jatkoa ja ehkä opimme itsestämme lisää sukupolvien jatkumossa.

Ensi-ilta Lahden Pikkuteatterilla Loviisankatu 8 su 9.3.2025

Lippukauppa on nyt auki osoitteessa:

https://lauantainayttamo.eventiolive.fi

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

PRESIDENTIN PUHE UUDENVUODEN PÄIVÄNÄ 2025

Alexander Stubb piti ensimmäisen uudenvuodenpuheensa maltilliseen, harjaantuneeseen hyvän julkisen esiintyjän korrektiin sävyyn yhteiskunnan merkittävimpiä vaaratekijöitä eli ulkopoliittisesti merkittävimpiä maailman tulehdustilanteita ja niiden joka päivä meitä kansalaisia mietityttäviä uhkia kuin vain sivuten. Stubb taitaa kameralle puhumisen mainiosti. Myös suoran tv-lähetyksen puheen kuvan leikkaaja oli perehtynyt hyvin valmiiksi kirjoitetun puheen elävyyteen tuomalla sen merkittävissä kohdissa puhujan lähemmäs katsojaa. Kuvaus oli rauhoittavan hallittua, kuten puhujan koko puhetapa ja hänen levollisen luonteva katsekontaktinsa meihin puheen seuraajiin.

Suuria ulkopoliittisia linjoja tai puhujan omia mielipiteitä Stubbin puhe ei sisältänyt. Venäjän ja Ukrainan hän nosti edelleen pääteemoiksi, maamme kannalta esimerkeiksi ratkaista. Sopivankokoisen miinuksen hän antoi eduskunnan päätöstehtailun hallituspuolueiden jatkuvalle sanelulle ja varoitti tuolla yhä useammin jo havaittavasta kansamme kahtiajakautumisesta – (yhtenäisyys suurissa päätöksissä on kaukana parlamentaarisesta toimivuudesta, kaikkien kansanryhmien huomioonottamisesta hän mielestäni tällä tarkoin harkitulla lausumallaan tarkoitti).

Toisaalta Stubbkin oli tuudittautunut meidän kansalaisten tavoin kaiken maailman mielipidemittauskyselyjen ansoihin, joissa jatkuvasti Suomi kehutaan maailman onnellisimman kansan maaksi – presidentti puheessaan hokemantapaisesti tuohon itsekehuun toistuvasti palasi.

Hänen puhetaitonsa on hyvää, muttei ihan kiitettävää, sillä puheen kuuluvuus kärsii nielemisen ja hengityksen tuomasta pienestä virheestä: Stubb nielee usein puheensa lopputavut, jopa toisinaan lauseensa viimeisen sanan kuulumattomaksi, kuiskaukseksi. Näkövammaiselle hänen puheensa ei siis kaikilta osiltaan ole vielä täysin moitteetonta.

Alexander Stubbille ominaista hymyä tai hänelle luontaista hyväntahtoista ilmettään ei nyt löytynyt hänen uudenvuoden 2025 puhujakasvoiltaan. Ehkä tarkoituksella hän tällä yksinomaan asiallisella olemuksella astui puheellaan julkiseen rooliinsa – Suomen Tasavallan Presidentiksi.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-72685259

Parahin lukijani: Kerro mielipiteesi Alexander Stubbin puheesta Lahenuutisia -kommentteihin!

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri yhteiskunta

Femokratialla päin miesten järkkymättömän pinnallista yksinvaltaa

Sain jälkipolveni ihanilta lähimmäisiltäni joulupaketiksi kirjan, jossa uudistuu moni yksityinen mielipiteeni, suomen kieleni vanhentunut kalske moderniksi nykypoljennoksi, muotosisältö asioista suoraan kirjoittamiseksi juuri sellaisina kuin ne ovat. Ennen muuta maan pisteliäimmin, suorasukaisimmin yhteiskuntamme päätöskoneistoa satiirisen loistavasti ja terävästi pistelevä ja todistava ajattelu tuntuu kirjan lukijan silmät avaavalta, kaikkialla sielussa ja ruumissa kuin terapeuttisena elinympäristömuutoksena. Sen lisäksi teoksen kuvat ovat valloittavan hallittua piirrostaidetta.

Miesvallan peittäneeseen Suomeemme leviää aitoa, asiallista, tutkittua ja tilastoitua (8 sivua lähdeluetteloa) femokratiaa kuin lähes kadonneen demokratian virkistäväksi korvikkeeksi. Nyt tämän pikku Suomen kovin korrektiksi pynttäytynyt paikallinen kunnallinen ylimystömme, sen järkkymätön miesten ylivalta ja naiseuden ulottuvuudet nousevat valtiokoneistomme ylimmälle tasolle punnittaviksi ja vallan pinnallisuuden riivaama miesparlamentarismi kansanedustajistamme läpivalaistaan historian ja nykypäivän lasikatot murskaten naisen näkökulmasta ronskisti ja viisaasti.

Jessi Jokelainen oli monta vuotta kirjoittanut blogia, jossa hän erityisesti yritti selvittää, miksi miesvalta on yhä kaikkien vääryyksien takana ja lisää kansalaisten miesvihaa. Hän oli saanut kirjoituksiinsa lukemattomia kommentteja ja oli viimein kyllästynyt niiden samankaltaiseen asenteeseen. Ehkä tämä kuva kertoo tuon parikymppisen nais-kielenopiskelijan ajatustilan:

Tuo kirja kuvaa ensin nuoren Jessi Jokelaisen, suomen kielen laitoksella ahertavan, toiveikkaan opiskelevan kaksikymppisen ajatuksia, kertoo  monta todellista kohtausta hänen elämästään nuorena naisena jo ennen politiikkaan ryhtymistä. Tässä vain yksi.

Kun 22-vuotiaana nuorena olin juuri valmistunut filosofian maisteriksi, pääsin heti pitkään opettajan sijaisuuteen ammattikouluun. Amiksessa olin ensimmäisessä työpaikassani – niin kuin me kaikki tuon ensimmäisen työpaikkamme yleensä opiskelun jälkeen muistamme – innostunut ja ahersin valmistamalla tunnit huolella. Ja tajusin hiljalleen murrosiästä eroon tempoilevista opiskelijoista kuorituvan innokkaita keskustelijoita, kirjoittajia ja itseluottamusta kanniskelevia nuoria aikuisia.

”Ensimmäistä kertaa mun elämässä äikän opiskelu on kivaa,” 17-vuotias autojannu sanoi kerran. Olin pakahtua työni hienouteen ja merkityksellisyyteen.

Varsinaiseen politiikkaan Jessin johti liittyminen opiskelijoiden laajoihin mielenilmauksiin, joukkoliikehdintään – Sipilän-Stubin hallitus lupasi kaikkien opiskeluun liittyvien etujen säilymisen ja kuitenkin heti perään perui kaikki lupauksensa vähentäen entisestään opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia.

Juuri hiljattain kesäkuussa 2024 eduskunnan ensimmäisellä varasijalla ollut Oulun vaalipiirin Jessi Jokelainen (s.1996) sai ukaasin ja käskyn tulla eduskunnan kansanedustajaksi europarlamentaarikoksi siirtyneen edeltäjänsä Merja Kyllösen seuraajana.

Jokelaisen kirja Femokratia ilmestyi pari kuukautta sitten ja se myytiin heti loppuun. Femokratia-kirja antaa piirrosmuodollaan mallia siitä, mihin kirjat näinä päivinä suuntautuvat: sarjakuvalliseen, piirrosmaiseen muotoon. [Kerroin tästä kirjallisuusuutuudesta jo syksyn Lahden kansanopiston näytelmäteon muodossa, jossa kuuluisan ruotsalaisen Liv Strömquistin Punainen ruusu puhkeaa kukkaan, kymmenille kielille käännetystä piirroskirjasta oli tehty hieno kokoillan näytelmä:

https://lahenuutisia.fi/2024/11/16/raikasta-teatteriestetiikkaa-rakkauden-tarjottimella/].

En aio Femokratia-teosta yksityiskohtaisemmin selostaa. Sen yhdistetty piirros- ja tekstimuoto on niin valloittavan omaperäistä, että – parhain lukijani – teos kannattaa itse kokea. Rohkenen liittää tähän artikkeliini vielä pari tekijän täsmäiskua kuvaotoksena monesta kymmenestä, myös yleisön tiedossa olevasta maamme korkeimman päätösvallan, eduskunnan tapahtumasta ja tilanteesta sekä niiden korjaamiseksi tehdyistä epäonnistuneista yrityksistä – miesänkyrämentaliteetin johtaessa 200 kansanedustajan korkeinta päättävää elintämme omavaltaisella tyhmyydellään lopulta täydelliseen moraalittomuuteen.

Suomen eduskunta 1917-2020:

Kirjassa selviää, miksi Porijazzissa kahdelta pääministeriltä (Marin ja Orpo) kysyttiin täysin erilaisia elämänasioita, tai miten yhdessä hallituskaudessa eduskuntaan syntyi 10 lasten äitiä, joista neljä oli ministereitä. Sydämestä lähtevän hienoa kokemuksen kypsyttämää ajattelua politiikan merkityksestä Jessi sai tultuaan valituksi aikanaan Oulun valtuustoon sen nuorimpana jäsenenä – valtuuston vanhimman jäsenen kertoessa kokemuksestaan eduskuntaan pääsemisessä ja siellä olemisessa. Samoin kirjan lukija saa myös aprikoitavaksi tasa-arvoasioita, kuten miksi kansanedustajien kannattaa mennä vanhempainvapaalle, vaikka tavallisen kansalaisen on vaikea päästä edes työelämään lapsentekoiässä. Eikä kielenkäyttö miesten malliin, jossa kirosanat vilistävät luontevasti läpi koko teoksen ja niinku-sana sekä ja-sana on usein korvattu nykypuhekielen vittu-sanalla, saa aikaan modernista sujuvuudestaan ja taitavasta käyttötavasta johtuen kovinkaan suurta kirjan torjuntaa meissä varttuneemmissa, kielenkäyttöön kovin sivistyneesti lukkiutuneessa sukupolvessa.

 

FEMOGRAFIA

Teksti ja kuvat Jessi Jokelainen

ISBN 978-952-7160-81-7

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri viro yhteiskunta

Suomen Kansallisteatterin kevään 2025 ensi-illat

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus ovat ydinarvomme.  Tavoitteemme on olla vastuullisen toiminnan edelläkävijä esittävän taiteen tekijöiden joukossa.

Kansallisteatterin kevään 2025 ensi-illat:

 

ELÄINTEN VALLANKUMOUS

Kuva Tuomo Manninen

George Orwellin kirjoittama Eläinten vallankumous (Animal Farm) julkaistiin elokuussa 1945, kun toisen maailmansodan taistelut jo olivat ohi Euroopassa ja maailma seisoi kylmän sodan kynnyksellä. Eläinten vallankumous on satiirisen tarkkanäköinen ja historiallinen allegoria, jonka Orwell puki eläinsadun muotoon. Se on pysyvästi ajankohtainen analyysi diktatuurin luonteesta ‒ siitä, kuinka vallankumous pettää jalot ihanteensa ja muuttuu omaksi irvikuvakseen.

Michael Baranin tulkinta tuo tämän modernin klassikon ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin näyttämölle. Poliittinen eläinsatu perkaa vallan korruptoivaa luonnetta ja totalitarismin syntymekanismeja ja on ansaitusti kohonnut yhdeksi maailmankirjallisuuden tunnetuimmista teoksista.

 

Rooleissa Jani Karvinen, Verneri Lilja, Pirjo Luoma-aho, Pirjo Määttä, Antti Pääkkönen, Wenla Reimaluoto ja Marketta Tikkanen sekä Seela Sella (videolla)

Muusikko Juhani Nuorvala / Turkka Inkilä

Ohjaus, dramatisointi ja suomennos Michael Baran Lavastus- ja pukusuunnittelu Tarja Simone Valo- ja videosuunnittelu Mikki Kunttu Musiikki Juhani Nuorvala Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi

Ensi-ilta Taivassalissa keskiviikkona 15.1.2025

 

 

OPPITUNTEJA ELÄVILLE

Kuva Katri Naukkarinen

Akse Petterssonin uusi näyttämöteos Oppitunteja eläville on varovaisen optimistinen esitys henkilökohtaisesta tyhmyydestä ja tutkimusmatka ihmisen rajallisuuteen.

1970-luvulla Suomen valtio perusti salaisen tutkimuslaitoksen, jonka tarkoituksena oli valmistella kansaa tulevaisuuden mullistuksia varten. Siellä kolme ihmistä (Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue ja Janne Reinikainen) yrittävät suoriutua haasteista, joita valtion tiedemiehet ja kouluttajat (Ringa Manner, Karin Mäkiranta ja Heikki Pitkänen) ovat heille asettaneet. Päivät vaihtuvat vuosiksi, mutta tuoko projekti heidät lähemmäksi tieteellistä sensaatiota ‒ yhteyden saamista tulevaisuuteen, tai edes itseensä?

Freelancerina ja Kansallisteatterin kotiohjaajana toimivan Akse Petterssonin uusi teos käsittelee ajan ulkopuolella olemisen kokemusta, epämukavuutta, hämmennystä ja ymmärtämisen vaikeutta ‒ inhimillistä peruskokemusta omasta tyhmyydestä. Oppitunteja eläville jatkaa Petterssonin suursuosion saavuttaneiden esitysten jäljillä yhdistäen tutun ja epätavallisen, naurun ja melankolian, syvällisen ja banaalin omalakiseksi näyttämöteokseksi.

Näyttämöllä Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue, Heikki Pitkänen, Janne Reinikainen

Muusikot Ringa Manner ja Karin Mäkiranta

Ohjaus ja käsikirjoitus Akse Pettersson Lavastussuunnittelu Katri Rentto ja Akse Pettersson Pukusuunnittelu Auli Turtiainen Valosuunnittelu Anna Pöllänen Videosuunnittelu Ida Järvinen Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 12.2.2025

 

JUMALAT

Kuva Samuli Karala

Merkittävän suomalaisteatterin johtajalla on kovat paineet: rahoitusta leikataan ja muutosneuvottelujen uhka leijuu ilmassa. Onneksi päänäyttämöllä nähdään pian ensi-ilta, joka pelastaa teatterin niin taiteellisesti kuin taloudellisesti!

Anneli von Griechen, kansainvälisesti ylistetty ohjaaja, on saapunut tekemään näkemyksellisen tulkintansa Sofokleen Kuningas Oidipuksesta. Jo etukäteen tapaukseksi julistettu teos on määrä esittää Ateenan Akropoliilla ‒ osana Suomen ja Kreikan välisiä velkajärjestelyjä.

Oidipuksen näyttämöharjoituksissa käy kuitenkin ilmi, että esitys on jotain ihan muuta kuin mitä teatteri on luullut tilanneensa. Ja kun Anneli sattuu olemaan teatterinjohtaja Basil ”Pasi” von Griechenin äiti, taiteelliset erimielisyydet ajautuvat vääjäämättä henkilökohtaiselle tasolle.

Annelin tytär ja Pasin siskopuoli Krista on myös mukana produktiossa. Kolmikon selvittämättömät perheasiat, kunnianhimo ja yhteensopimattomat näkemykset sotkeutuvat juonenkäänteiden vyyhdiksi, joka alkaa hämmästyttävästi muistuttaa antiikin Kreikan jumaltarustoa.

Jussi Moilan kirjoittama ja Juhana von Baghin ohjaama Jumalat on karnevalistinen komedia eurooppalaisesta identiteetistä tässä ja nyt. Sen ytimessä ovat muinaiset kreikkalaiset myytit, jotka edelleen elävät ja hengittävät meissä.

Jäävätkö länsimaisen sivistyksen pylväät pystyyn, kun ne törmäytetään nykyajan kanssa? Missä kulkee kulttuurisen omimisen raja? Kenelle antiikin traditio lopulta kuuluu? Onko meille enää mikään pyhää? Voittaako sivistys väkivallan?

Jumalat tuo näyttämölle ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa yhdistyvät koreografinen liikekieli, Minttu Vesalan puvut, Kati Lukan lavastus, Kalle Ropposen valot  ja Tatu Nenosen musiikki ja äänisuunnittelu. Energisen ja visuaalista glamouria säteilevän esityksen rooleissa nähdään suurenmoinen näyttelijäensemble.

Rooleissa Wanda Dubiel, Aksa Korttila, Anni Koskinen, Inke Koskinen, Pyry Nikkilä, Alen Nsambu, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Otto Rokka

Kantaesitys Suurella näyttämöllä torstaina 13.2.2025

 

JÄÄHYVÄISET ELÄIMILLE

Kuva Samuli Niittymäki

Jäähyväiset eläimille (Adieu aux bêtes) on sveitsiläisen Antoine Jaccoudin kirjoittama surumielisen hauska monologi katumuksesta peruuttamattoman edessä. Eläin, tuo ihmisen paras ystävä, alistettu, mysteeri, kulkuväline, rakas, proteiinin lähde, luonnonvara. Nyt ne ovat kadonneet ja jättäneet ihmisen yksin. Miten tässä näin kävi? Voivatko he antaa meille anteeksi?

Jäähyväiset eläimille on yritys puhua ihmisen tekemä tekemättömäksi. Se kantaesitettiin Théâtre de Vidyssa, Lausannessa vuonna 2017.

Näyttelijä Marja Salo vastaa esityksen näyttämöllepanosta ja roolityöstä.

Suomen kantaesitys Omapohjassa tiistaina 18.2.2025

 

 

LAURA

Kuva Stefan Bremer

Pasi Lampelan uutuusdraama Laura on ajankohtainen näytelmä vastuusta ja täynnä intohimoa ja rakkautta kaikissa sen muodoissa.

Harri on paiskinut koko ikänsä rakennusalan töitä kohoten apupojasta menestyväksi yrittäjäksi. Huipulla kilpailu on kuitenkin kovaa, stressi ja unettomuus painavat. Harrin vaimo Reetta on ollut miehensä tukena ja kumppanina jo viisitoista vuotta, mutta Harrin todellinen intohimon kohde on hänen nuoruutensa rakastettu Laura. Raskaiden vuosien paino harteillaan Harri haluaa repäistä itsensä irti vanhoista kuvioista, kääntää elämässään uuden sivun, kokea jotain todellista. Todellisuudessa on kuitenkin valuvika: se on arvaamaton.

Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotantoa tähdittävät valovoimaiset näyttelijät molemmista teattereista.

Rooleissa Maria Kuusiluoma (SKT), Hannu Lintukoski (JKT), Esa-Matti Long (SKT), Piia Mannisenmäki (JKT) ja Jukka-Pekka Mikkonen (JKT) sekä pankkimiehen rooli videolla Juha Varis (SKT)

Ohjaus ja käsikirjoitus Pasi Lampela Lavastussuunnittelu Markus Tsokkinen Pukusuunnittelu Tellervo Syrjäkari (JKT) Valosuunnittelu Japo Granlund (JKT) Sävellys ja äänisuunnittelu Juuso Voltti Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Niina Vattulainen (JKT) Videosuunnittelu Ville Virtanen (SKT)

Kantaesitys oli Jyväskylän kaupunginteatterissa 31.10.2024

Helsingin ensi-ilta on Kansallisteatterin  Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 26.2.2025

Yhteistuotanto Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa

 

RAKKAUDESTA SÄHKÖÖN

Kuva Marko Djeska

Marc Gassot’n ja Karl Sinkkosen Rakkaudesta sähköön on kuolettavan hauska fyysinen komedia. Esitys sisältää slapstickiä, pelkoa, vihaa, naurua, tanssia, elävää musiikkia, lisää naurua, sekä miimistä splätteriä. Mikä piilee päähenkilön vihan taustalla? Onko hänen kohtalonaan vapaus vai kuolema? Mikä on hänen tarkoituksensa tällä tyhjyydessä pyörivällä avaruuskivellä, jota Maaksi kutsutaan?

Rakkaudesta sähköön -esityksen ohjaa maailmankuulu klovni Aitor Basauri brittiläisestä Spymonkey-teatterista. Näyttämöllä nähdään Marc Gassot, Tanjalotta Räikkä ja Karl Sinkkonen, joka on myös säveltänyt esityksen musiikin. Laulujen sanoista vastaa Saara Törmä ja valosuunnittelusta Mikko Hynninen. Upeat puvut ovat Saija Siekkisen käsialaa. Naamiointi Petra Kuntsi Ohjaajan assitentti Susanna Pukkila

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 19.3.2025

Yhteistyössä mukana Tampereen Teatteri.

 

KAARLO BERGBOMIN KOOTUT KÄRSIMYKSET

Kuva Teppo Järvinen, grafiikka Elina Vilpakka

Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan historiallinen draamakomedia Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset sukeltaa suomenkielisen teatterin kiehtoviin varhaisvaiheisiin. Suuri päivä on koittava huhtikuussa 1902: suomenkielisen sivistyksen kulmakivi, Suomalainen Teatteri, saa vihdoin oman rakennuksen! Avajaisjuhlan aattona ovat valmistelut tosin vielä pahasti kesken niin ohjelmiston kuin teatteritalon osalta.

Teatterinjohtajat Kaarlo ja Emilie Bergbom saavat kaiken kukkuraksi tietoonsa, että painoasiain ylihallituksen virkamies on saapumassa tarkastuskäynnille. Tämä tietää ongelmia, sillä virkaintoisten byrokraattien kanssa ei pelleillä. Jos lupaa ei saada sensuuriviranomaisilta, uhkana ei ole vain avajaistilaisuuden peruminen, vaan vaakalaudalla on koko teatterin tulevaisuus. Asia päätetään salata henkilökunnalta, joten pian sen tietävät kaikki.

Näin viihdyttävää esitystä suomalaisesta teatterihistoriasta et ole ennen nähnyt!  Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan kirjoittama Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset on hilpeänhaikea ylistyslaulu teatterille ja suomenkieliselle kulttuurille. Musiikkia, visuaalista teatteria ja koreografiaa mielikuvitukselliseksi spektaakkeliksi yhdistävä esitys marssittaa näyttämölle enemmän tai vähemmän tunnettuja historian merkkihenkilöitä, jotka taistelivat sivistyksen puolesta sortokauden Suomen vihamielisessä ilmapiirissä.

Tutkimuskirjallisuudesta inspiroitunut mutta fantasian siivin lentävä näyttämöteos kohdistaa valokeilan niin arkkidiiva Ida Aalbergiin ja näyttelijä-pedagogi Kaarola Avellaniin kuin myös jokapaikanhöylä Jalmari Finneen ja vapaaherra Sebastian Gripenbergiin. Erityisen puheenvuoron saa taustalle jättäytynyt, mutta vaikuttajana olennainen Emilie Bergbom. Luvassa on näyttelijäntyön riemujuhlaa ja kenties kaikkien aikojen viihdyttävin esitys suomalaisesta teatterihistoriasta.

Tiina Puumalaisen ohjaaman esityksen lavastuksen on suunnitellut Teppo Järvinen. Puumalaisen ja Järvisen perustama The Wild Company -teatterikollektiivi on tunnettu ja tunnustettu kokonaisvaltaisesta näyttämöestetiikastaan.

Rooleissa Kristiina Halttu, Maria Kuusiluoma, Linnea Leino, Petri Liski, Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen, Carl-Kristinan Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen, Joakim Berghäll

Ohjaus Tiina Puumalainen  Lavastus Teppo Järvinen  Puvut Heli Hynynen  Musiikki Joakim Berghäll Valot Kalle Ropponen  Ääni Esa Mattila Koreografia Osku Heiskanen Naamiot Anna Pelkonen

Kantaesitys Suurella näyttämöllä keskiviikkona 2.4.2025

 

LEIKIN LOPPU

Kuva Gabriela Urm

Samuel Beckettin Leikin loppu on absurdi klassikkonäytelmä, joka nähdään Heikki Huttu-Hiltusen ohjaamana Maalaamosalissa.

Samuel Beckettin absurdissa klassikkonäytelmässä sokea Hamm ja häntä palveleva Clov pelaavat loputtomalta tuntuvaa valtapeliä. Näytelmä on tuttu ja tunnettu eikä sen tekstistä saa muuttaa piiruakaan. Kuitenkin kun teokseen nyt tarttuvat liikenneonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen ja pakolaisena maahan tullut näyttelijä Bakr Hasan, on palvelijan ja palveltavan roolien lisäksi kysymys monesta muusta tasosta ‒ eikä kaikki ole niin ilmeistä kuin päältä näyttää. Kaksikon alkuasetelma on selkeä: maahanmuuttaja palvelijana ja ”eurooppalainen” pyörätuoliin vaipunut valittaja palveltavana.

Esitys jakaantuu kahteen osaan: johdantoon ja Leikin loppu -näytelmään. Johdanto on dokumenttiteatterin keinoin tehty kuvaus Bakr Hasanin kokemuksista Beckettin näytelmien työstämisestä Irakissa. Hänen ohjatessaan Beckettiä Bagdadissa työtä sabotoitiin monin tavoin. Yksi työryhmän jäsen katosi jäljettömiin ja on kaikella todennäköisyydellä jo kuollut. Toinen saman ryhmän näyttelijä pahoinpideltiin, häpäistiin ja lopulta tapettiin. Bakr Hasanin omat kokemukset taiteen tekemisestä Bagdadissa ovat karmeita. Niistä on edelleen hengenvaarallista puhua Irakissa, jossa sanan- ja taiteenvapautta ei ole.

Produktio on työryhmän, Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin yhteistyö.

Näyttämöllä Bakr Hasan, Pekka Heikkinen, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen

Ohjaus ja valosuunnittelu Heikki Huttu-Hiltunen Musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio Lavastus- ja pukusuunnittelu työryhmä Vastaava tuottaja Teatteri Siperia/Marika Heiskanen

Ensi-ilta Maalaamosalissa keskiviikkona 9.4.2025

 

ETIOPIALAINEN YSTÄVÄ

Kuva Harri Hinkka

Etiopialainen ystävä on yhtä aikaa kantaaottava ja ajankohtainen, esteettisesti kaunis ja karkea. Erityisen hieno esimerkki siitä, mitä tärkeä teksti, hieno tanssiesitys ja svengaava musiikki yhdessä voivatkaan olla.

Etiopialainen ystävä 2 on ajankohtaista ja koskettavaa musiikkiteatteria, johon Sanna Kekäläinen on luonut uuden ohjauksen ja koreografian juuri Taivassalin esitystilaa varten.

Etiopialainen ystävä 2 käsittelee omaleimaisella ja tuoreella tavalla meidän kaikkien yhteistä todellisuuttamme rinnastaen pakolaisuuden ja paperittomuuden ilmastokriisiin ja joukkosukupuuttoon. ”Jokainen ihminen tulee Etiopiasta”, on ajatuksellinen kertosäe, joka kiteyttää teoksen ydinajatuksen.

Etiopialainen ystävä 2 yhdistää useita taiteenlajeja ja lajityyppejä: nykytanssia, esitystaidetta, musiikkia ja kirjallisuutta. Teoksessa kohtaavat Sanna Kekäläisen käsitteellinen, uusmaterialistinen ajattelutapa, Jussi Tuurnan musiikkiteatteri ja Kari Hukkilan jälkidraamallinen, näyttämölle kirjoitettu teksti.

Näyttämöllä Suvi Eloranta, Sanna Kekäläinen, Anniina Kumpuniemi, Janne Marja-aho, Samuli Roininen, Esko Grundström, Sara Puljula, Jussi Tuurna

TYÖRYHMÄ

Rakenne, kokonaisdramaturgia, ohjaus, koreografia ja tila Sanna Kekäläinen Teksti Kari Hukkila Musiikki Jussi Tuurna Äänisuunnittelu Jaakko Kulomaa Valosuunnittelu Lauri Sirén

Ensi-ilta Taivassalissa torstaina 8.5.2025. Näytännöt 17.5.2025 asti.

 

LALLUKKA, KAUPPANEUVOS KARJALASTA

Vesa Vierikon kuva Tuomo Manninen, Karlo Haapiaisen kuva Laura Malmivaara.

Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakotisäätiön satavuotisjuhlaesitys kertoo valovoimaisten näyttelijöiden tähdittämän tarinan kauppaneuvos Juho Lallukasta, suuresta suomalaisesta mesenaatista.

Petri Liskin ohjaama esitys perustuu Inkeri Kilpisen näytelmään, jonka on sovittanut Eva Buchwald. Historiallinen henkilökuva karjalaisen paimenpojan kasvusta menestyväksi suurliikemieheksi ja merkittäväksi taiteen tukijaksi vie katsojat värikkäälle aikamatkalle 1900-luvun alun Karjalaan ‒ Räisälään, Käkisalmeen ja Viipuriin.

Jo paimenessa ollessaan Juho osoittaa poikkeuksellisia lukuhaluja ja vankkaa pyrkimystä kohti parempia elinoloja. Räisäläläisen räätälioppilaan matka johtaa ompeluspöydältä kohti kasvavia haasteita: puukhollariksi Käkisalmeen ja ensirakkauden hetkiin, nöyryytykseen ja häpeälliseen paluuseen synnyinkonnuille. Sisuuntunut Juho löytää rinnalleen Marian. Yhdessä he perustavat ensimmäisen oman maalaispuotinsa, siirtyvät sitten isommille markkinoille takaisin Käkisalmeen ja sieltä kansainväliseen Viipuriin. Yhteiskunnallisen ja kansallisen heräämisen myötä Juho Lallukasta kasvaa monipuolinen vaikuttaja, suurliikemies, hyväntekijä ja taidemesenaatti. Raha ei koskaan ollut hänelle itsetarkoitus, vaan kulttuuri ja sivistys, jotka raha mahdollisti.

Juho Lallukka (1852‒1913) oli ensimmäisiä menestyneitä suurliikemiehiä Karjalan Kannaksella. Hänen työllään oli ratkaiseva vaikutus suomenkielisen väestönosan mahdollisuuksiin edetä Venäjän keisarinvallan alaisessa yhteiskunnassa. Nuoren Juhon roolissa nähdään nouseva tähti Karlo Haapiainen ja varttuneempana Juhona kaikkien tuntema Vesa Vierikko.

Näyttämöllä Petri Bäckström, Akseli Ferrand, Karlo Haapiainen, Sari Havas, Juha Kandolin, Lasse Karkjärvi, Kristian Koskenvirta, Lotta Kuusisto, Antti Laukkarinen, Esa-Matti Long, Pirjo Luoma-aho, Mathias Löfstedt, Jaakko Mero, Irina Pulkka, Marketta Tikkanen, Helena Vierikko ,Vesa Vierikko

Pukusuunnittelu Laura Malinen Lavastussuunnittelu Katri Rentto Valo- ja videosuunnittelu Ville Virtanen Äänisuunnittelu Esa Mattila  Koreografia Lotta Kuusisto Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen

Näytännöt Suurella näyttämöllä 16.5.-17.5.2025

Esitys on Helsingin Juhlaviikkojen esitys ja osa Juho ja Maria Lallukan Taitelijakotisäätiön satavuotisjuhlaohjelmaa.
Lisätietoja: www.taiteilijakoti.fi

 

MEFISTO

Kuva: Gabriela Urm

Helsingin juhlaviikot tuo Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle Viron draamateatterin huikaisevan tulkinnan Klaus Mannin Mefisto-romaanista. Mannin yhä ajankohtainen teksti perkaa vallan, moraalin, politiikan ja taiteen ristiaallokkoa intensiivisellä otteella. Kertu Moppel sai Mefiston ohjaustyöstä Viron valtion kulttuuripalkinnon vuonna 2022 ja oli ehdolla Viron teatteriliiton ohjaajapalkinnon saajaksi. Juhan Ulfsak sai Mefiston pääosasta Viron valtion kulttuuripalkinnon.

Ollaan 1930-luvun Saksassa. Hendrik Höfgen on loistava näyttelijä, yhdistelmä suurta taiteilijaa ja huikeaa showmiestä. Kun kansallissosialistit pääsevät valtaan, Höfgen joutuu vaikean valinnan eteen: jatkaisiko hän nousujohteista näyttelijänuraansa, vaikka se edellyttäisi yhteistyötä hänen vastustamiensa poliittisten tahojen kanssa, vai pysyisikö uskollisena periaatteilleen ja heittäisi uralleen hyvästit?

Esitys perustuu Klaus Mannin romaaniin Mefisto (1936). Saksalainen Klaus Mann (1906–1949), kirjailija Thomas Mannin vanhin poika, aloitti kirjailijanuransa jo 19-vuotiaana ja kirjoitti näytelmiä, romaaneja ja esseitä. Hendrik Höfgenin esikuva oikeassa elämässä oli kuuluisa saksalainen teatterintekijä Gustaf Gründgens (1899–1963), joka muistetaan karismaattisena näyttelijänä. Gründgensin legendaarisia rooleja olivat Mefistoteles ja Hamlet, joissa hänet nähtiin satoja kertoja. Kaikkiaan hän ehti tehdä 250 roolia. Nuorena Gründgens oli Klaus Mannin läheinen ystävä (ja oli lyhyesti naimisissa tämän siskon Erikan kanssa). Henkilökohtaiset ja ideologiset hankaukset kuitenkin erottivat ystävykset. Natsihallinnon aikana Gründgens teki loistokasta uraa ja vietti ylellistä elämää. Hänet nähtiin usein kansallissosialistien juhlissa. Gründgens oli homoseksuaali, mutta välttyi vainoilta, sillä oli Göringin suojeluksessa. Vuonna 1933 Gründgensistä tuli Preussin valtionteatterin johtaja, kun taas Klaus Mann joutui pakenemaan Saksasta pelastaakseen henkensä.

Vironkielinen esitys tekstitetään suomeksi.
Vierailua tukee Viron kulttuuriministeriö sekä Viron suurlähetystö Helsingissä.

Esitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä pe 15.8. klo 19 ja la 16.8. klo 13.
Ensi-ilta oli 12.2.2021 Viron draamateatterin Suurella näyttämöllä.

Näyttämöllä Sandra Ashilevi, Lauri Kaldoja, Guido Kangur, Markus Luik, Hilje Murel, Karmo Nigula, Merle Palmiste, Teele Pärn, Gert Raudsepp, Inga Salurand, Indrek Sammul, Britta Soll, Hendrik Toompere Jr ja Juhan Ulfsak sekä Viron kansallisooppera Estonian poikakuoro Juhanid, Kuoronjohtajat Jaanika Kuusik ja Maret Poll

Ohjaus ja dramatisointi Kertu Moppel Alkuteos Klaus Mann Romaanin käännös saksasta viroon Rita Tasa Lavastussuunnittelu Arthur Arula Koreografia Jüri Nael Valosuunnittelu Priiasdu Adl Äänisuunnittelu Lauri Kaldoja Videosuunnittelu Epp Kubu Esityksen suomennos ja tekstitys Varja Arola Järjestäjä Johannes Tammsalu Äänisuunnittelussa käytetyt tallenteet Joel Remmel, Heikko Remmel, Ahto Abner

 

Kansallisteatterin koko kevään ohjelmistokalenteri:

https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistokalenteri

https://www.kansallisteatteri.fi/palvelut/lipunmyynti

Lisätietoja:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 044 593 8130

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 040 833 7382