Kategoria: kansainvälisyys

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide yhteiskunta

Pääkirjaston aulassa julisteiden herkkua

Hätkähdyttävän puhuttelevia ja visuaalisesti taitavia julisteita saa harvoin kokea Lahdessa. Vahinko, että julisteille varattu tila on ollut kovin pieni ja niiden katsominen kauempaa ei näyttelysermien ahtaudessa toimi julisteiden upean laadun ja taiteellisuuden veroisesti.

Lahden kansanopistossa toimivan Vapaan akatemian Kuvitus ja graafinen suunnittelu -koulutuksen opiskelijat suunnittelivat kevään aikana julisteita osana julistesuunnittelun kurssia. Työt toteutettiin PasteUp Warsaw -festivaalia varten ja kahdeksan opiskelijoiden julistetta on tällä hetkellä esillä Varsovassa. Julisteita voi nähdä myös Lahden kaupunginkirjastossa.
PasteUp Warsaw -festivaalin teema oli avoin, mikä antoi opiskelijoille mahdollisuuden lähestyä julistetta omasta näkökulmastaan ja käsitellä aiheita, jotka he itse kokivat tärkeiksi. Kurssilla harjoiteltiin paitsi visuaalista sommittelua ja typografiaa, myös oman ajatuksen tiivistämistä selkeäksi ja vaikuttavaksi kuvalliseksi viestiksi.
“Juliste on edelleen vahva visuaalisen viestinnän muoto. Tässä projektissa opiskelijat pääsivät työskentelemään todellisen tapahtuman ja kansainvälisen kontekstin parissa. Samalla he saivat mahdollisuuden kertoa visuaalisesti asioista, jotka ovat heille itselleen merkityksellisiä”, kertoi kurssin opettaja Radek Karkulowski.
Lahden kaupunginkirjastossa esillä oleva kahdentoista julisteen kokonaisuus tuo opiskelijoiden työn paikallisen yleisön nähtäväksi. Näyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen, millaisia visuaalisia näkökulmia ja aiheita nuoret tekijät nostavat esiin julisteen keinoin.
Vapaan akatemian Kuvitus ja graafinen suunnittelu -koulutus antaa opiskelijoille valmiuksia oman visuaalisen ajattelun, portfolion ja jatko-opintopolun kehittämiseen. Koulutuksessa työskennellään muun muassa kuvituksen, graafisen suunnittelun, typografian, julkaisusuunnittelun, hahmosuunnittelun ja visuaalisen tarinankerronnan parissa.
Näyttely on avoinna 1.-26.6. 2026 Lahden kaupunginkirjaston tuloaulassa.
Kannattaa  poiketa laatutaidetta ihailemaan!
Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kansallisteatterin komea syyskauden 2026 ohjelma

Suomen Kansallisteatterin tulevan syksyn 2026 uusimmat ensi-illat ja koko syyskauden taiteellisesti monipuolinen ja vahva ohjelmisto teatterivierailuineen ovat upeita.

Satu Linnapuomin ohjaama satuseikkailu Taru hohtavasta helmestä hurmaa Suurella näyttämöllä. Pienellä näyttämöllä nähdään L. Onervan aikansa kohuromaaniin pohjautuva Mirdja, jonka ohjaa Liila Jokelin. Nuorten Kansallisteatterin improvisoiden syntyvän uutuuden, jos meiltä kysytään, konsepti ja ohjaus ovat Tamara Searlen käsialaa. Suuri näyttämö täyttyy musiikista, kun Timo Tuomisen Rendez-vous avec Brel sekä Veera Salmen Puluboi-kirjoihin perustuva ja Maija Ruuskasen säveltämä Puluboin ja Ponin lauluja -konsertti valloittavat näyttämön. Janne Reinikaisen ohjaama Viides askel palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Vierailuesityksinä nähdään Lahden kaupunginteatterin Haapajärven Elvis, käsikirjoitus ja ohjaus Lauri Maijala, näyttelijä Miiko Toiviaisen monologi Kepeä elämäni ja tammikuussa 2027 Sirkku Peltolan kirjoittama ja ohjaama Kärpäset.

Taru hohtavasta helmestä on täynnä mielikuvituksen ja teatterin taikaa


Kuva: Tuomo Manninen, grafiikka Marko Kovero. Pajukaaren luomisessa apuna käytetty tekoälyä.

Taru hohtavasta helmestä perustuu Aili Somersalon (1887–1957) rakastettuun satuklassikkoon Mestaritontun seikkailut. Kiehtovalla tavalla suomalaisia kansantaruja ja satujen taikamaailmaa yhdistelevä teos kertoo tarinan rohkeudesta. Esitys on Minna Leinon dramatisoima ja Satu Linnapuomin ohjaama. Luvassa on jännittävä mutta lämminhenkinen seikkailu, joka hehkuu mielikuvituksen ja teatterin lumoa.

Tarina esitetään näyttämöllä nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Upeasti visualisoidun esityksen rooleissa nähdään timanttinen näyttelijäensemble vahvistuksenaan taitava joukko nuoria tanssinharrastajia. Mestaritontun roolissa loistaa Sari Puumalainen.

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 18.11.2026

Suosittelemme esitystä yli 7-vuotiaille.

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy.

Työryhmä

Rooleissa Yasmin Ashanullah, Jesse Gyllenbögel, Jani Karvinen, Maria Kuusiluoma, Raoul Mahjneh, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen ja Wenla Reimaluoto

Tanssija-avustajat Alva Ervasti, Elsa Färkkilä, Gisele Konttinen, Sara Kuusela, Vivian Kuusinen, Vivienne Lemmetty, Almi Luostarinen, Iisa Melaluoto, Hilma Nieminen, Tilda Oljemark, Anna Reijonen ja Levi Vettenranta

Mirdja – aikansa kohuromaani vihdoin näyttämölle

Kuva: Mitro Härkönen

L. Onervan esikoisromaani Mirdja vuodelta 1908 (SKS) on kotimaisen kirjallisuuden harvinainen helmi – dekadentti romaani, joka kertoo omaa itseään kiihkeästi etsivän naisen elämäntarinan. Sovinnaisen roolin hylkäävä ja seksuaalisuudestaan nauttiva nainen olivat aiheita, jotka herättivät suuren kohun aikalaisten keskuudessa. Teoksen ydintä ovat naisen identiteetti, nähdyksi tulemisen tarve ja pyrkimys itsemääräämisoikeuteen.

Kansallisteatterissa ensi kertaa esitettävä Mirdja on vaikuttava, elegantti näyttämöteos, jossa visuaalinen maailma, musiikki ja koreografinen liike sulautuvat valovoimaiseen näyttelijäntyöhön. Mirdjaa eri elämänvaiheissa esittävät Inke Koskinen ja Kristiina Halttu. Esityksen on dramatisoinut Eva Buchwald, joka on myös hiljattain kääntänyt alkuteoksen englanniksi (Mirdja: A Decadent New Woman, 2025). Mirdja on ohjaajana, kirjailijana, dramaturgina ja muusikkona tunnetun Liila Jokelinin debyyttiohjaus Kansallisteatterissa.

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 25.11.2026

Työryhmä

Rooleissa Kristiina Halttu, Kasper Korpela, Aksa Korttila, Inke Koskinen, Esa-Matti Long, Pyry Nikkilä, Ilja Peltonen ja Timo Tuominen

Ohjaus Liila Jokelin Dramatisointi Eva Buchwald Lavastussuunnittelu Salli Kari Pukusuunnittelu Riikka Mäntymaa Valosuunnittelu Elli Maria Kujansuu Musiikki Veli-Ville Sivén Äänisuunnittelu Jani Peltola Koreografia Niina Rajaniemi Naamioinnin suunnittelu Joonas Lampi

 

Nuorten Kansallisteatterin esitys jos meiltä kysytään syntyy improvisoiden

Kuva: Henni Hyvärinen

Nuorten Kansallisteatteri on ryhmä nuoria teatterintekijöitä, jotka haastavat käsitystämme siitä, kuka saa tehdä teatteritaidetta ja kenelle sitä tehdään. Ryhmässä on mukana Afganistanista, Bangladeshista, Suomesta, Kurdistanista, Somaliasta ja Syyriasta kotoisin olevia nuoria tekijöitä, jotka työskentelevät yhdessä kokeneiden taiteilijoiden kanssa.

Nuorten Kansallisteatterin uutuusesitys jos meiltä kysytään ei perustu valmiiseen näytelmään. Se on rakennettu työryhmän kesken harjoitushuoneessa improvisaation keinoin ja pohjautuu nuorten itse tuottamaan materiaaliin. Esitys käsittelee kielen, totuuden, perinteiden ja nykymaailman kysymyksiä.

Esitys sisältää suomen, englannin, somalin, bengalin, arabian, turkin ja darin kieltä. Tekstitykset ovat saatavilla englanniksi ja suomeksi.

Esitys on osa Lähettiläät | Ambassadors -projektia, johon kuuluu myös työpajoja maahanmuuttajataustaisten nuorten yhteisöissä.

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 14.10.2026

 

Työryhmä

Rooleissa Ridwan Ahmed, Asma Akbari, Zahra Akbari, Maria Akter, Sabrina Ali, Adnan Almousa,
Maryam Barbery, Juho Hagan, Iiris Linna, Tilma Lucenius, Yusra Mohali, Iftah Mohamed, Arvand Rasul, Ada Safdari ja Kaneli Samola

Konsepti ja ohjaus Tamara Searle Konsepti ja esiintyminen Nuorten Kansallisteatterin esiintyjät Konsepti ja dramaturgia Ville Vuorikoski (TeaK) Video- ja äänisuunnittelu Olli Valkola Valosuunnittelu Miika Suomalainen Tuottaja Roosa Vaverka

 

Pakahduttavia tunteita Suurella näyttämöllä – Timo Tuominen: Rendez-vous avec Brel

Kuva: Tomi Palsa

Timo Tuomisen rakastetut Brel-tulkinnat keräävät ilta illan jälkeen katsomot täyteen. Syksyllä hän valloittaa yleisön pyynnöstä jälleen Suuren näyttämön.

Tuomisen Brel-repertuaari on kasvanut jo yli sataan, ja jokainen chanson on kuin näytelmä, pakahduttava kohtaaminen Pariisin taivaan alla, rendez-vous niin ystävien kuin kuoleman kanssa; kaipausta, rakkautta ja iloa, lohduttomuutta, tuskaa ja naurua. Tuominen on suomentanut kolmekymmentä uutta laulua, ja useimmat uutuuksista kuullaan myös Suurella näyttämöllä, joukossa todellisia harvinaisuuksia, kuten He’maman, jota Brel ei koskaan itse taltioinut jälkimaailmalle.

Brel ei koskaan kavahtanut kantaaottavuutta, joten joukossa kuullaan nyt myös ravistelevia lauluja, jotka käsittelevät tänäänkin yhteiskunnassamme raivoavia kipeitä ongelmia, kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai oikeistoradikalismin salakavalaa nousua.

Tuomista säestää huippuunsa hioutunut orkesteri: Tomi Rikkola (kitara, busuki ja alttoviulu), Jori Huhtala (kontrabasso), Tuomas Timonen (rummut) ja Marko Roininen (piano ja haitari).

Suurella näyttämöllä 7.11.2026

 

Puluboin ja Ponin lauluja –konsertti läiskyy ja pölisee

Kuva: Emmi Jormalainen

Hakaniemen toripulu nimeltänsä Puluboi lennättää kuulijansa musiikkimatkalle keskelle torihulinaa. Tapaamme hänen ystävänsä Minimillan ja Ponin. Saamme myös kuulla karkumatkasta ja siitä miten Puluboi pääsi naimisiin!

Luvassa vähän ÄLLIÄ ja paaaljon LAKKAUTTA!

Veera Salmen Puluboin ja Ponin kirjaan perustuva, Jukka Rantasen dramatisoima ja ohjaama musiikkinäytelmä Puluboin ja Ponin teatteri oli yleisön suursuosikki Kansallisteatterissa 2015. Musiikin esitykseen sävelsi Maija Ruuskanen ja lauluista julkaistiin seuraavana vuonna vauhdikas levy Puluboin ja Ponin lauluja (2016).

Puluboin ja Ponin lauluja on myös Kansallisteatterin Kulttuurin kummilapset -esitys syksyllä 2026.

Suosittelemme esitystä yli 4-vuotiaille.

Suurella näyttämöllä 3.10.2026 klo 13:00

Työryhmä

Näyttämöllä Jani Karvinen (Puluboi), Helena Haaparanta (Poni, laulu), Maija Ruuskanen (Minimilla, piano & laulu), Jaakko Kämäräinen (basso & laulu), Anssi Salminen (kitarat & laulu), Ville Salminen (kitarat Kulttuurin kummilapset -näytännöissä) ja Markus Malin (rummut)

 

Kepeä elämäni -monologi hurmaa ja riipaisee

Kuva: Rauni Kajo

Kepeä elämäni on näyttelijä Miiko Toiviaisen omakohtainen tarina siitä, miten transtausta voi kääntyä onnellisuuden lähteeksi. Se on runollista ja laulullista, leikkisää näyttelijäntyön ilotulitusta, kertomus kodin löytämisestä omasta itsestään.

Ensi-iltansa (2019) jälkeen ’Kepeällä’ on ollut esityksiä kymmenillä paikkakunnilla Tukholmaa myöten. Helmikuussa 2020 Kepeä elämäni nimettiin Valtakunnallisen Monologikilpailun voittajaksi ja samana keväänä Toiviainen sai monologista Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnon. Palkittu, rakastettu, riipaiseva ja hurmaavan vastaansanomaton monologi Kepeä elämäni saapuu Kansallisteatteriin juhlimaan 100. esitystään.

Esityksen laulut ja musiikin on säveltänyt Eeva Kontu, ohjaajana Riikka Oksanen, dramaturgina Aino Pennanen.

Lahden kaupunginteatteri esittää: Haapajärven Elvis

Kuva: Janne Vasama

Suuren yleisösuosion saavuttanut Haapajärven Elvis kantaesitettiin Lahden Kaupunginteatterissa ja esitys vierailee nyt Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Esitys on true crime -draama, joka perustuu Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina (Like, 2018). Se kertoo yhdestä Suomen rikoshistorian tunnetuimmasta ja hätkähdyttävimmästä rikoksesta. Näytelmän on kirjan pohjalta kirjoittanut Lauri Maijala, joka on myös ohjannut esityksen.

Yksi näytäntö Suurella näyttämöllä 26.11.2026, liput tulevat myyntiin toukokuun aikana.
Kantaesitys oli Lahden Kaupunginteatterin Studionäyttämöllä 18.2.2026

Suosittelemme esitystä yli 16-vuotiaille.

Työryhmä

Rooleissa Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Pitkämäki, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Vuori ja Lumikki Väinämö

Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Lauri Maijala Pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho Valosuunnittelu Jouni Nykopp Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa Naamioinnin suunnittelu Kati Keronen

Sirkku Peltolan Kärpäset vierailee tammikuussa Suurella näyttämöllä

Kuva: Kari Sunnari

Sirkku Peltolan uusin näytelmä on merkityksellinen tarina toisensa löytävistä veljeksistä sekä siitä, mikä elämässä todella on arvokasta.

Äidin hautajaisissa veljekset kohtaavat, mutta puhuvat ohi. Kärpäsen veljeksiä yhdistää lapsuus, mutta aikuisena elämä on kulkenut tyystin erilaisia polkuja – toisella bussikuskina, toisella oopperatähtenä.

Kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa 23.1.2025.

Kansallisteatterin esitysajankohta on tammikuu 2027. Vierailun tuottaa ATR-tuotanto.
Liput tulevat myyntiin toukokuun aikana.

Työryhmä

Rooleissa Petra Ahola, Aimo Räsänen ja Martti Suosalo

Näytelmäkirjailija ja ohjaus Sirkku Peltola Lavastus- ja pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava Koreografiat Reetta-Kaisa Iles Valosuunnittelu TJ Mäkinen Äänisuunnittelu Kyösti Kallio

Jatkavien ja palaavien esitysten syksyn liput myynnissä:

Kevätkaudelta jatkavien esitysten kaikkien näytäntöjen liput on nyt avattu myyntiin. Suuren yleisö- ja arvostelumenestyksen keränneet esitykset Toinen tasavalta (käsikirjoitus ja ohjaus Esa Leskinen), Muistopäivä (käsikirjoitus Elli Salo, ohjaus Riikka Oksanen) ja Lady T (käsikirjoitus ja ohjaus Tiina Puumalainen) jatkavat syyskaudella. Lisäksi syyskaudella 2025 ensi-iltansa saanut Viides askel (kirj. David Ireland, ohjaus Janne Reinikainen) palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä.

Alla Kansallisteatterin koko syyskauden 2026 esityskalenteri:

https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistokalenteri

Lisätiedot:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi

Lisätietoja: 

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 040 833 7382

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Ydinarvomme ovat taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus.

Kategoriat
jännitys kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Teatterimme johtajan syksyn 26 ohjelman vauhdikas esittelyshow

Kokeile, pysytkö perässä Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijalan häijyn nopeassa teatterimme syksyn 2026 esittelyssä! Ainakin nauraa saat sen vauhtihurjuudessa!

 

Tässä levollisemmin kertauksena  Lahen uutisia-julkaisun sama Lahden kaupunginteatterin syyskauden 2026 ohjelmiston esittely:

Ajatukset jo Lahden kaupunginteatterin syksyn teatteriantiin

Piirros näytelmästä Tea ja Tyhmentäjä

 

Lahden kaupunginteatterin syksyn ohjelmisto on monipuolinen kattaus kotimaisia kantaesityksiä, musiikkia ja koko perheen esityksiä.

Suuren näyttämön syyskauden avaavat syyskuussa ikoninen gangsterimusikaali Kolmen pennin ooppera sekä lokakuussa kantaesitys Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897.

 

 

Kolmen pennin ooppera on Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin legendaarinen mestariteos, joka mullisti teatterin 1900-luvun alussa. Se rikkoi illuusion, sekoitti kabareen, oopperan ja poliittisen satiirin ja pakotti katsojan katsomaan maailmaa ilman siloteltuja kulisseja.

Ikoniset laulut, hahmokavalkadi ja terävä huumori paljastavat Lauri Maijalan ohjauksessa rakenteet riemukkaan raadollisesti.

 


Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla pohjoisnavalle.

Linda%20%20Wallgren.jpg

Linda Wallgren

Näytelmän ovat kirjoittaneet Linda Wallgren ja Anna Kuusamo, jotka kuuluvat sukupolvensa eturivin teatterintekijöihin. Linda Wallgren myös ohjaa näytelmän. Heidän käsissään historiallisiin tositapahtumiin perustuva materiaali muuttuu koomiseksi, kohtuuttomaksi ja surrealistiseksi seikkailuksi.

 

Pienen näyttämön ja koko syyskauden ensimmäinen ensi-ilta on Salla Viikan kirjoittama näytelmä koko perheelle Tea ja Tyhmentäjä. Se on suuri seikkailunäytelmä mielikuvituksen ja ystävyyden mullistavasta voimasta ja tarjoaa ilottelua ja mielikuvituskavereita. Esityksen ohjaa Emma Mattila.

 

 

Elokuvan juliste, Erkki Ruuhinen 1968.

Lahen uutisiakin on vain pari kertaa ymmärtänyt (vuosina 2009 ja 2012) edes mainita lahtelaisesta Kerttu-Kaarina Suuosalmesta, kun hän kirjoitti myös elokuvien käsikirjoituksia omista teoksistaan. Erkko Kivikosken Kuuma kissa -elokuvassa (1968) oli peräti neljä harvinaisia lahtelaista filmitähteä ja elokuvan alastomuus oli aikakauden suurta ennenkokematonta kulttuuria. Suosalmen Hyvin toimeentulevat ihmiset kertoo myös lahtelaisperheestä 1960-luvulla.

Lokakuussa muistetaan unohduksiin jäänyttä mestarillista lahtelaiskirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmea. Hänen romaaninsa (1969) Hyvin toimeentulevat ihmiset taipuu Iira Halttusen dramatisoimana kantaesitykseksi, jonka ohjaa Laura Mattila. Esitys kertoo 1960-luvun keski-ikäisistä, keskiluokkaisista ihmisistä, joilla pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen.

 

Kuva Tiina Hauta-aho

Red Nose Companyn kanssa yhteistuotantona syntyy Studionäyttämölle 3-8 -vuotiaille tarkoitettu Ihmeellinen maalari. Esitys perustuu Kaarina Helakisan rakastettuun samannimiseen satuun. Se korostaa yhteistyön ja ystävyyden merkitystä ja ehdottaa onnen lähteeksi kanssaihmisten huomaamista.

lahdenkaupunginteatteri.fi

Syksyn ensi-illat Lahden kaupunginteatterissa ovat

2.9. Tea ja Tyhmentäjä
9.9. Kolmen pennin ooppera
16.9. Ihmeellinen maalari
14.10. kantaesitys: Hyvin toimeentulevat ihmiset
17.10. kantaesitys: Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897

Lahden kaupunginteatteri on Lahden keskeisimpiä vetovoimatekijöitä ja tuottaa monipuolista ja taiteellisesti korkeatasoista ohjelmistoa kaikenikäisille useita esityksiä viikottain. Teatteriesitykset valmistetaan alusta loppuun eri ammattilaisten voimin joko itse, tuotantoyhteistyönä tai vierailuina.

Piirrokselliset mainoskuvat Raana Lehtinen

You tube: Lahden kaupunginteatteri

Artikkelin muu kuvasto Lahen uutisia ja Lahden kaupunginteatterin kuvapankki

 

Alla Lahden kaupunginteatterin syksyn 2026 ja kevään 2027 esityskalenterit:

&https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/esityskalenteri/nbsp;

 

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kevään viimeiset teatteriherkut tänään

Meeri Karri  HUMORESQUE  *

Viimeiset valmiit, puhuttelevat, hauskat ja elämäämme monipuolisesti ajattelevat sekä ennen muuta taitavat teatteriesitykset ovat vielä tänään sunnuntaina 17.5.26 koettavissa Lahden kansanopiston Teatteri II teatterifestareissa.

Mikko Wilmi KOSTO **

Niissä selviää se, mikä palo ihmisellä on haluta teatterin ihmeelliseen maailmaan vaikka koko elämäksi.

 

***

Tai se, miten jokainen itse pystyy parin vuoden koulutuksen jälkeen valmistamaan meille katsojille nautittavaksi täydellisen näytelmän itse ja sen lavalla esittäen.

****

Vielä tänään ehditte katsomaan lähes kahdenkymmenen teatteritaiteilijan esitykset:

https://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/teatterifestarit-2026

ESITYSTEN aikataulut:

https://docs.google.com/document/d/1hDHlkX40-c8a24LVo6EsXRlne3D5cxyu_xrDL52usmg/edit?tab=t.0

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri viro yhteiskunta

Hyvää Äitienpäivää 2026

Äidin sydän

idin%20syd%C3%A4n%20suomeksi.jpg

Runo Lydia Koidula (1867), suomennos Hilja Haahti (1912)

Robert Theodor Hansenin säveltämä laulu Georg Malmstenin tulkintana Dallape-orkesterin säestyksellä  (vuodelta 1954)

https://www.youtube.com/watch?v=d6_el9EXw3o

 

Valkovuokot%20%C3%A4itinep%C3%A4iv%C3%A4

 

Äitienpäivää vietetään Suomessa aina toukokuun toisena sunnuntaina. Äitienpäivä on ollut virallinen liputuspäivä Suomessa vuodesta 1947 alkaen.

Artikkelin kuvat on otettu Äitienpäivänä Virtasten pihasta Lahden Pyhättömänmäeltä klo 7.00. Suomen lippu tuoreiden koivunoksien syleilyssä ja läheisen metsäluonnon tuuulentuomat valkovuokot pihan katupientareella teitä kaikkia tervehtien ja Äitejä onnitellen!

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu teatteri Teatteriuudistus viro yhteiskunta

Tampereen Teatterikesä 3.-9. elokuuta 2026

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis – kuvaaja Janne Vasama
Lahden kaupunginteatteri  on valittu  Tampereen Teatterikesän 2026 Pääohjelmistoon Lauri Maijalan ohjaaman Haapajärven Elvis näytelmällään –
sen esitykset on Tampereen Teatterin lavalla ti 4.8. klo 18 ja ke 5.8. klo 15.30.

–
Tampereen Teatterikesä 2026, taiteellinen johto
Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä
–
Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tuo kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta elokuussa Tampereelle. Pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Esitykset on valinnut pääohjelmiston taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Festivaali järjestetään 3.–9. elokuuta, nyt 57. kertaa.
–

Kansainväliset tuotannot Ruotsista, Norjasta ja Virosta

–

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg hurmasi Teatterikesä-yleisön vuonna 2024 ja palaa nyt Tampereelle uuden teoksensa kanssa. Sortistycken saa ensi-iltansa kesäkuussa Schauspiel Leipzigin residenssissä. Malmborgin kanssa teoksessa esiintyvät Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

–
Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä ja käsikirjoittaja Kate Pendry yhden naisen ja yhden live-kameran show’llaan. My Dinner with Putin -esityksessä Pendrylle tarjoutuu yllättäen rooli Robert De Niron tähdittämässä elokuvassa – jonka ohjaaja kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin. Sitten iskee pandemia, seuraavaksi Ukrainan sota. Esitys kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja se on valloittanut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.
–
Lisäksi festivaaliviikolla nähdään Viron Draamateatterin suosittu Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior.
–

Kotimaista teatteritaidetta kantaesityksin ja klassikkotulkinnoin

Kotimaisista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern, & Espoon teatteri, Lahden kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri ja Rovaniemen Teatteri. Lisäksi esityksiä nähdään pienemmiltä teatteritoimijoilta, kuten 20-vuotisjuhliaan viettävältä Teatteri Siperialta sekä Red Nose Companylta, joka esiintyy Teatterikesässä yhdessä Meta4-jousikvartetin kanssa. Ohjelmistossa vierailee myös työryhmiä sekä nähdään taiteellisia lopputöitä.

–

Kansallisteatteri tuo Tampereelle Elli Salon kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman Muistopäivä-esityksen. Kiitetty teos kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
–
Svenska Teaternilta nähdään Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Förgät mig, Espoon teatterilta puolestaan Sinna Virtasen teos Arakhne, jossa kohtaavat kudonta, showpaini ja hämähäkit.
–
–
Lauri Maijalan Lahden kaupunginteatterille ohjaama Haapajärven Elvis on tositapahtumiin perustuva esitys teosta, joka jäi suomalaiseen rikoshistoriaan – ja musiikista, joka voi pelastaa kokonaisen elämän. Näytelmä pohjaa Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina.
–
Kotkan kaupunginteatteri vierailee Tampereella Inke Dahlin ohjauksella Häiriö maisemassa, joka pohjautuu Raija Siekkisen samannimiseen romaaniin. Näyttämöllä nähdään Pirjo Lankinen.
–
Taija Helmisen Rovaniemen Teatterille kirjoittama Vesisaaren Alma kertoo lappilaisen kuvataiteilija Reidar Särestöniemen äidin elämäntarinan. Teatteria ja sirkusta yhdistävän esityksen on ohjannut Riku Innamaa ja sirkusosuuksien suunnitellusta vastaa Henna Kaikula. Esitys on tehty yhteistyössä Piste Kollektiivin kanssa.
–
–
Tornionjokilaakson maisemiin ja Lapin sotaan kuljettaa Mikko Roihan sovittama ja ohjaama Väylä, joka pohjautuu Rosa Liksomin romaaniin. Monologin tulkitsee Olavi Veistäjä -palkittu näyttelijä Ella Mettänen. Tuottajina ovat Vapaa Teatteri, Teatteri Jurkka, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.
–
Näyttelijä Hanna Raiskinmäki loistaa AntiG-esityksessä, joka ammentaa Sofokleen Antigone-tragediasta. Työryhmän ja Teatteri Takomon tuottaman esityksen dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaa Pauliina Hulkko.
–
Työryhmätaustainen esitys on myös näytelmäkirjailija Otto Sandqvistin palkittu Cowboy försvunnen, joka käsittelee muun muassa maniaa, masennusta ja vieraantumista sekä jaettua kokemusta yksinäisyydestä.
–
Yhteistyössä Tampere-talon kanssa festivaalille tuotetaan Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Voces-esitys. Teatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae.
–
Paikallista väriä festivaalille tuo juhlavuosiaan viettävä Teatteri Siperia, joka tarjoaa katsojille klassikkotulkinnan Samuel Beckettin näytelmästä Leikin loppu. Tiivistunnelmaisen esityksen pääroolit tulkitsee näyttelijäkaksikko Pekka Heikkinen ja Bakr Hasan, ohjauksesta vastaa Heikki Huttu-Hiltunen.
–
Klassikkoteokseen on tarttunut myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva ohjaaja Alise Polacenko, jonka taiteellinen opinnäyte Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta on toteutettu yhteistyössä Q-teatterin kanssa.
–
Pääohjelmistossa nähdään lisäksi toinen taiteellinen opinnäyte: Asko ”aamo!” Halosen lopputyö Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Nätyyn kantaa nimeä medium rare.
–
TelttaLabin monipuolisessa ohjelmistossa runoutta, teatteria ja mehevää groovea
–
Tampereen Teatterikesän TelttaLab-ohjelmisto pitää sisällään runoutta ja pienimuotoisia estradiesityksiä sekä leikkisää, groovempaa energiaa. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat sisarukset Laura ja Oona Airola, jotka palaavat nuoruusmuistoihin ja teinivuosiensa keikkaohjelmistoon.
–
Taiteilijaystävysten Miiko Toiviaisen ja Sinikka Sokan konsertti on ylistys toveruudelle ja unelmille.
–
Eino Leinon kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, ja runokonsertti Näin unta kesästä kerran kokoaa yhteen Leinon kuolemattomat runot näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin, sellisti Louna Hosian sekä pianisti Taina-Maaria Rautasuon voimin.
–
Seela Sella esiintyy niin ikään TelttaLabin avajaisesityksessä Rakkauskirjeitä yhdessä Esko Roineen kanssa.
–
Teatterillisempaa ohjelmistoa TelttaLabissa edustaa lisäksi Dave Malloyn säveltämä, sanoittama ja käsikirjoittama Kummituskvartetti, jonka kerroksellinen tarina on lumonnut yleisöjä ympäri maailmaa. Rooleissa nähdään tamperelaisen Näästi Teatterin monilahjakkaat musikaalikonkarit Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander.
–
Drag-taiteilija Pola Ivankan lavashow yllättää,
naurattaa ja liikuttaa. Mitä nyt, Lea? -esitystä rytmittävät Lea Lavenin ikivihreät laulut.
–
Soul-painotteisemman klassikkojen kimaran tarjoilee Jyväskylästä saapuva Masterpiece Orchestra ylistetyssä Stevie Wonder -tribuutissaan. Festivaaliviikon energiat pitää katossa myös suomalaisen funkin uranuurtaja Eternal Erection.
–
Mukaan ohjelmistoon mahtuvat yleisön hartaasti toivomat konsertit: Kansallisteatterin näyttelijä Timo Tuomisen 15-vuotinen työ Jacques Brelin chansonien parissa saa Teatterikesän lavalla ansaitun paikan.
–
Kirsi Poutanen puolestaan kutsuu katsojat pysähtymään maailman kaaoksen ja muutosten keskellä tarjoillen sielunhoitoa fadomusiikillaan.
–
Lipunmyynti Tampereen Teatterikesän esityksiin alkaa 6.5.26 klo 10.30.
Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.
–

Pääohjelmisto laajemmin esiteltynä Teatterikesän verkkosivuilla:
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

–
Festivaaliviikolla on yleisölle luvassa myös ilmaista katusirkusta ja -teatteria, joista vastaa muun muassa Circus Simon. Koko katuohjelmisto esitysaikoineen sekä festivaalin muut oheisohjelmistot julkistetaan kesän mittaan.
–
Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, p. 040 594 4600
Tiedotus- ja markkinointivastaava Tiina Hurskainen, p. 040 865 5852 | tiina.hurskainen@teatterikesa.fi

–
Tampereen Teatterikesä on Pohjoismaiden suurin ja pitkäikäisin teatterifestivaali, jossa nähdään kotimaisen teatterin kiinnostavimmat esitykset ja kansainvälisiä huippuvierailuja. Viikon mittainen tapahtuma järjestetään vuosittain elokuun alussa.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri Televisio yhteiskunta

Ylen mainontatapa antaa ylen

Yleisradion (Yle) toiminta perustuu lakiin ja se rahoitetaan pääosin yleisverolla. Lain mukaan Ylen tv-kanavilla, radiossa tai Areenassa ei esitetä kaupallisia mainoksia vuonna 2026, kuten ei myöskään aikaisemmin ole esitetty.

Ylen tehtävänä on tarjota ohjelmia ilman kaupallisia sidonnaisuuksia.

Huomioitavaa: Omien sisältöjen mainostaminen

Yle saa mainostaa omia ohjelmiaan, tapahtumiaan (esim. Yle Kesäfestivaali 2026) ja palveluitaan.

 

Miksi Yle sitten tuhoaa omat kanavansa mainostamalla omia ohjelmiaan jatkuvasti  niin moneen kertaan – jopa viime syksystä tähän kevääseen saakka – että kovin nopeasti saamme antipatiaoireet tulevista ohjelmista ja jätämme ne aina toistuvine mainoshöpötyksineen kokonaan katsomatta.

Monia kymmeniä kertoja uudestaan ja uudestaan Yle-monopoli saa tietenkin lähettää ohjelmiaan milloin haluaa, joka päivä ja pitkin päivää ja yleensä parhaassa mahdollisessa ajankohdassa – kuten juuri ennen ja jälkeen uutislähetysten ainakin. Kaikki otsikkokuvassa näkyvät ohjelmat ovat samanlaisessa typerässä mainosvyörytyksessä jatkuvasti meidän katsojien kiusana.

Laskin, että esimerkiksi Topin elokuvakerho -ohjelmaa oli yhtenä päivänä mainostettu liki 30 kertaa, Tarratoimikunta saa myös kylpeä mainoksissaan kuukaudet ja päivät pääksytysten. Näillä molemmilla ohjelmamainoksilla on lisäksi rasitteina toisessa sympatiaa herättävä sairaus, toisessa ahdas uskonlahko.

Mainostelevision mainostamisen ymmärrämme – sehän on bisnesmaailman maksamaa toimintaa. Tosin kyllästymme mainostelevisioiksi lukeutuvien TV-kanavien mainosohjelmiin hylkäämällä ne kulttuurisesti tyhjänpäiväisinä tai ärsyttävinä tai pitkinä mainospätkinä aina tärkeän, valitsemamme ainutlaatuisen ohjelman, filmin, dokumentin, viihteen hyvän ja kiinnostavan sisällön pilaten.

Nyt annamme kuitenkin pakollisen TV-maksumme koko rahan edestä Yleisradion nykyhallinnon pilata oman tärkeimmän jokapäiväisen entisen luotettavan viestimemme.

Olen lukenut näiden valtakunnallisten ohjelmien jälkeen aina samannimisen vastaavan päätoimittajan esiintyvän Ylen kaikissa ohjelmissa: hän on Panu Pokkinen.

Hänenkö arviollaan ja arvostuksellaan Yle pilaa asiallisen, luotettavan ja tasapuolisen Yleisradion ohjelmatason yksipuolisen kyllästyttävällä ja älyttömällä, tolkuttoman loppumattomalla mainossumalla!

Kategoriat
jännitys kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Betoniklubi – Kevään 2026 suomalaisen teatterin huippu

Betoniklubi on Lahden kaupunginteatterin oma keskusteluklubi, jossa tekijät haastattelevat tekijöitä teatterin tekemisestä, taiteesta ja elämästä yleensä. Betoniklubi on teatteritaiteilijoiden ja yleisön matalan kynnyksen kohtaamispaikka sekä uusien ajatusten ja oivallusten synnyinsija. Betoniklubiin on vapaa pääsy.

Betoniklubin isäntänä toimii teatterinjohtaja Lauri Maijala.

Ovet avautuvat klo 17, keskustelua klo 18-19, baari on avoinna klo 17-20.
Ohjelma kevätkaudella:

ti 13.1. Vieraina Kati Outinen ja Veikko Nuutinen / Mammal
ti 27.1. Vieraina Jarkko Lahti ja Eeva Soivio / Sivuraide
ti 3.2. Vieraina Heidi Herala / Maan ja veden välillä
ti 3.3. Vieraina Asko Argillander ja Vilma Kinnunen / Haapajärven Elvis
ti 14.4. Vieraina Tomi Enbuska, Joona Huotari-Andreou ja Aurora Manninen / Kolmen pennin ooppera
ti 5.5. Vieraina Linda Wallgren, Anna Kuusamo ja Tapani Kalliomäki /
Lentävä ruotsalainen

Seuraa livenä YouTubesta. Tallenteet ovat katsottavissa jälkikäteen. Alla viimeisin:

Kolmen pennin ooppera:
https://youtube.com/live/FXhMuPixcx0?feature=share

 

Tässä 5.5.26 BETONIKLUBIN keskusteluaihe

Lentävä ruotsalainen

Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla pohjoisnavalle. Milloin saavutusten jahtaaminen muuttuu kuolemanjanoksi? Onko olemassa raja, jota ei voi ylittää?

 

Näytelmän ovat kirjoittaneet Linda Wallgren ja Anna Kuusamo, jotka kuuluvat sukupolvensa eturivin teatterintekijöihin. Linda Wallgren myös ohjaa näytelmän.

Linda%20%20Wallgren.jpg

Linda Wallgren

Kolme tukholmalaista insinööriä saa vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla pohjoisnavalle. Paikkaan, jota ei vielä löydy yhdeltäkään kartalta. Heillä on kaikkea: tarkat suunnitelmat, yksityiskohtaiset laskelmat, muhkea rahoitus sekä suunnaton kunnianhimo ja ennen kaikkea kiihkeä tahto olla ensimmäisinä valloittamassa tuntematon ääripiste kotimaalleen – eli kaikkea, paitsi kokemusta luonnonvoimien mahdista tai arktisen todellisuuden lainalaisuuksista.

Lopputulos on historiaa muuttanut retki kohti maailman reunaa ja sen yli.

Linda Wallgren (s. 1988) ja Anna Kuusamo (s. 1987) kuuluvat sukupolvensa eturivin teatterintekijöihin, joiden käsissä historiallisiin tositapahtumiin perustuva materiaali muuttuu eläväksi, kiihkeäksi, kauniiksi ja rohkeaksi teatteriksi.
Wallgrenin edellisiä ohjauksia oli valtaisaksi arvostelu- ja yleisömenestykseksi noussut Angels in America Kansallisteatterissa.
Wallgren on palkittu Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla 2022 sekä Eino Kalima -ohjaajapalkinnolla 2024 myös Lahden kaupunginteatterissa nähdystä Aleksis Kivi -esityksestä.
Kuusamo puolestaan on lukuisten teatteri- ja elokuvatöiden ohella kiertänyt Pohjoismaita kansainvälisen Bravo Toga -ryhmän perustajajäsenenä.

Kantaesitys 17.10.2026 Suuri näyttämö

Näytelmä Linda Wallgren, Anna Kuusamo
Ohjaus Linda Wallgren
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Sanna Levo
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Videosuunnittelu Antti Rautava
Äänisuunnittelu Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Kuusamo, Aurora Manninen, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö

 

Seuraa 5.5.2026 BETONIKLUBIA allaolevasta linkistä:

https://youtube.com/live/DYOTl2xsFrs?feature=share

Lahen uutisia palaa keskustelun jälkeen sen synnyttämiin tuntemuksiin.

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Maukasta Vappua 2026

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide yhteiskunta

Taiteen elämää rauhoittava ihmeellisyys

Museoissa mieli lepää, silmä rakastuu ja ajatus pysähtyy unohtamaan maailman tilanteen ja omat huolet.

Kierros Viron Tallinnan Kumun taidemuseon yhdessä ainoassa sen viidestä esillä olevasta näyttelystä tuntui terapoineen suomalaisen turistiminän ihastumaan taiteen aina jokaiselle meistä rikasta antiaan vapaasti mielihalumme ja makumme huomioiden.

Karin Luts Kesäinen purjehdus, vesivärityö vuodelta 1953 on saanut monta erilaista kokeiluversiota ennen lopullista julkaisemistaan

ja yllä valmis työ

Tällä kertaa tuntui kuin olisin ollut mukana Karin Lutsin (1904-1993) turistiseurueessa milloin missäkin päin maailmaa ja erityisesti Eurooppaa kierrellen. Hänen taitonsa tallentaa kotimaataan Viroa, toista kotimaataan Ruotsia mutta erityisesti Ranskaa, Italiaa , Espanjaa – jopa Venäjää, jos myös Norjaa ja olipa Suomeakin matkallemme pienestä Haminan kaupungista ikuistunut. Kuvat ovat kuin kameran otoksia, joita riittää sadoittain valtavan suuren neljän näyttelyhallin seinillä asian todistamaan.

Myös kuvaturistiretkemme on harvinaisen pitkä: yli 80 vuotta saamme taiteilijan mukana kiertää maita, maailmaa, ihmisiä ja tunnelmia, heidän työtään, elinkeinojaan, vapaa-aikaansa, jotka erityisesti hänen lukuisissa akvarelleissaan ja piirustuksissaan eri aiheissa kuin pikkuhetkessä vain viipyen ovat meille katsojille maailmanmenosta viestittäneet.

Karin Luts  Venetsia-aihe vuodelta 1960, akvarelli

Ennen kaikkea hänen kynänsä ja ajatuksensa on saada silmämme kokemaan jokaisesta teoksesta valmis silmänautinto – vaikka monet niistä ovat todella nopeasti inspiroituja luomuksia  ja ilmeisesti juuri siksi niin tuoreita ja eläviä taideteoksia.

Karin Luts Komedia Francaise 1939, öljyvärityö Ranskasta kankaalle

Karin Luts Venetsia-aihe, vuodelta 1939 öljyvärityö kankaalle

On luonnollista, että hän on joskus myös pysähtynyt maalaamaan muutamat kuvat pitkän elämänsä aikana ihan  taidemaalarin öljyvärein. Kierroksellamme toteamme Karin Lutsin myös löytäneen erilaisia  ilmaisutapoja, sekä myös  jatkuvasti kyennyt perinteiset taidemaalarin ajatukset ja tekniikat vaihtamaan, muuttamaan ja kehittelemään vielä yllättäen – iän karttuessa entistä viitteellisemmiksi naturalismista etääntyneemmiksi, pelkistetymmiksi, turhat rönsyt karsituiksi taidetunnelmapelkistyksiksi. Jopa aivan määrätietoisen hullutteleviin voimakkaisiin väri-ilotteluihinsa hän meidät pystyy mukaansa tempaamaan.

Karin Lutsin maalaus Figuurit mustissa vuodelta 1939, öljyvärityö kankaalle, on löytänyt pieneen intiimiin museon kahvioruokalaan tyynyjen ja lampunvarjostimien somistuksiksi.

 

Loppuvaikutelma Karin Lutsin töistä useaan kertaan niitä katsoa kierrellen ja ihastellen tuntui, ettei moista käden, sydämen ja ajatuksen, maailman eri maisemien ja tunteiden ja kansojen vapaa-ajan opasta ja tulkkia ole koskaan ennen kokenut näin upean monipuolisena kuvatarjontajana ja harvinaisen pitkältä ajanjaksolta.

https://kumu.ekm.ee/syndmus/karin-luts-pildid-reisidelt/

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Niskavuorta teatteriharrastuksen toteutuksena

Lahden Harrastajateatterin teatterivuoden voimankoitos Hella Wuolijoen Niskavuorinäytelmistä osoittautui yllättävän tyylikkääksi, tosisuomalaiseksi, osaavaksi ja eheän kokonaiseksi teatterityöksi.

Esityksen ansiot ovat niskavuorelaisen maailman vahva yhteiskunnallinen tarina, Wuolijoen ajatusten selkeys ja repliikkien iskevyys sekä keskeisten esittäjien persoonalliset, laadukkaat roolityöt.


Siiri Kakko teatterin monitaiteilijana, käsikirjoittajana sovittajana, koreografina lavastajana ja äänisuunnittelijana tuntui kokonaisnäkemykseltään ja teatterikyvyiltään tämän esityksen toteuttajana teatterin todelliselta sielulta ja yhteishengen luojalta. Ohjauksen huippuoivalluksia oli taustanäyttämön varjoteatterilliset näkymien toimivuudet, eturampin yölliset lyhdyin tapahtuneet salaperäiset liikeseikkailut, tosikekseliäs tanssiliikuntakoreografiahetki ja ennen kaikkea koko näyttelijäkunnan usein pelkästään näyttämöllä seisonut suuri ryhmä, järkähtämättömällä keskittymistaidolla tunnelmia tarinan kohtaukseen ja näyttämölle yhdessä loihtien ja vahvistaen. Kokonaisnäyttelemisessä ja rooliluomuksissa kauttaaltaan oli jo laatua! Vain kohtausten loppujen hieman epämääräisissä iskuissa ja poistumisissa sekä varsinkin monissa juoppouden tyyppiluomuksissa olisi vielä ollut hiottavaa esityksen täydelliseksi onnistumiseksi.

Esityksen sovitus ja ohjaus tuntuivat sopivan onnistuneesti roolivalintoineen tarinan kerronnan henkeen – suomalaisteatterin perustaika seurata esitystä ja sen käänteitä vallitsi täyssalillisen varsin iäkkään aikuisyleisön usein hengitystä pidättelevällä äänettömyydellä ja tekstin sisällön useiden huumoripilkkeiden aidoin naurahduksin.

 

Marjut Tick näytteli tinkimättömän vahvan Niskavuoren matriarkaalisen vanhaemännän, jonka elämäntehtävä on säilyttää seudun suurin mahtitalo, sen perintö, kunnia ja omistaminen paikkakunnalla muusta henkilökemiasta juurikaan välittämättä. Maa ja mammona on hänelle tärkein, sitten suku ja vasta viimein tunteet – siinä hänen elämänsä tiukka elämäntehtävä. Tickin näyttelijätyö on sisäistynyt, horjumaton, viiltävän kylmä ja yht’aikaa velvoittava viisaan, paljon kokeneen naisen roolihahmotelma, jonka kestävässä henkilökuvauksessa Tick kantaa koko esityksen lähes dekkarimaisen jännityksellisen voimalatauksen upeana naiseuden esitaistelijana.

Antti Vinni loi suomalaisen hämäläismiehen perusidolin upealla korrella, eläytymisensä taidokkuudella vaikuttava-asemaisen Niskavuoren Aarnensa, jolle elämänarvot ahkeran maatyön ja suuren talon isännän perityssä tehtävässä sekä viinan mukana tuntuvat varsin nopeasti muuttuvan rakastumisen ja naiskauneuden edessä kohtalokkain seurauksin. Vinnin näyttelemisessä on kuin perittyä äitinsä niskavuorelaista juureutta, mutta sen lisäksi varsin itsekästä temperamenttista ja suurireaktioista luonteen heikkoutta päättää henkilökohtaisista asioista, joissa pian Niskavuori, aviovaimo ja neljä lasta jäävät kaikkein viimeisimmiksi. Vahvan äidin heikkoluonteinen poika saa ulkonaisesta komeudestaan ja rehellisyydestään rakastamansa naisen elämänsä suureksi palkkioksi – ja Vinnin näyttelijätyönä herkän miehisen roolitulkinnan.

Heidi Räsänen esitti kylään palkatun koulun opettajatar Ilona Ahlgrenin roolin ajan puristisista tavoista vapautuneeksi vapaamieliseksi naiseksi, jonka sensuelli kauneus jo heti saa kylän miesten mielenkiinnon ja naisten epäilevyyden persoonaansa. Räsäsen Ilonassa on teeskentelemättömän hurmaavaa viattomuutta ja luontevuutta, suoruutta ja valoisuutta, ahdasta kyläyhteisömaailmaa piristävää hauskuutta ja kaupunkilaista elämäntavan muodikkuutta maaseudun ihmetellä. Hänelle tilaisuus on ensimmäinen kerta tulla pois kaupungista ja työ lasten opettaja-ammatissa suuri, vilpitön ilo, ihme ja onni. Räsäsen opettajattaressa on myös viehättävyydessä sopivan eteeristä salaperäisyyttä ja määrätietoisuutta pohdittavaksi ja arvailtavaksi – eheän hienosti näytellyssä ja hiotussa roolityössään.

Suvi Pöllänen näytteli kolmannen vahvan naisen Martan, Niskavuoren emännän, joksi hän oli päässyt Aarnen vihittynä vaimona merkittävine myötäjäisvaroineen, joilla velkainen Niskavuori saatiin velattomaksi. Pölläsen näyttelemisessä on mahtipontista paasaavaa käskevyyttä ja vallanhalua Niskavuoren toisena omistajana. Martan hahmoon hän luo myös sopivaa mustasukkaisuutta ja oman tuntemuksensa itsemääräämisoikeuden tuomaa aikakauden moraalisuutta petetyn vihityn vaimon velvollisuutena. Pöllänen luo sitkeän, pontevan ja lähes vastustamattoman vastavoiman tähän niskavuorelaiseen taistelukenttään roolinsa vahvasti ja ronskin sumeilemattomasti eläytyen tulkiten.

Kylän väkeä pyöri Lahden Harrastajateatterin sukusaagan tapahtumissa kymmenittäin – älymystöä, Niskavuoren työntekijöitä, naapureita ja sukulaisia: Jari Kallion joviaaliluonteinen viinaan mieluusti haksahtava rovasti, Päivi Semerin miestään ja hänen viinahakuisuuttaan ryhdistävä rovastinna, Jutta Pitkän Niskavuoren toimelias ja valoisa tytär Anna-Liisa, Markus Lahtisen eloisa, hienosti näytelty ja hauskan liikunnallinen apteekkari, Kirsi Palomäen ja Ritva Immosen luoma juoruämmä-puhelinkeskuksen hurja hauskuuskaksikko Serafiina ja Sandra, Petri Ryytyn energisen toimelias kylänjuoppo Tohtori ja Suvi Norrin sekä Markus Ilkan harvinaisen luontevasti ja ammattitaitoisesti tulkitsemat Sallin ja Simolan isännän roolihahmot. Leena Tiaisen Marttilan emännän ja Saiman kaksoisroolityö sekä Päivi Semerin toinen rooli Ilonan sympaattisena äitinä ja Jari Kallion taiten näyttelemät puuhakkaan pehtorin ynnä Kaarlon sivuosat täydensivät näytelmän värikkään rooligallerian.

 

Hella Wuolijoen Niskavuoren Naiset ja Niskavuoren leipä -näytelmistä luotu teksti 1930-luvun torpparikysymyksen ja harvinaisen kieltolain ajoilta tuntui summana selkeältä seurattavaksi ja nautittavaksi.

Jotakin kovin vanhanaikaista, nykysukupolvelle tänään käsittämätöntä näytelmän suomalainen maanviljelyammatti yksipuolisena koko Suomen kattavana valta-ammattina ja sukupuolten eriarvoisuutta sekä syntyvyyden rajoittamattomuutta yhteiskuntamme todellisuutena saamme näin sukupolvien jälkeen ihmetellä. Mutta itse Juhani Tervapää/ Hella Wuolijoki luo tekstistä meille yhteiskunnan naisvallan harvinaista esimerkkiä – tuon vallan vasta tänään ollessa jo miesten kanssa lähes täydessä tasa-arvossa Suomessa, mutta yhä kaukana valtaosassa maailmastamme.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri taide yhteiskunta

Kirkon asema nurjahtaneessa inhimillisyydessämme

1. Yllä yksi ohjelma tämän kirkon kymmenistä konserteista.

 

Näin kirkollisen pääsiäisjuhlan aikoihin on hyvä edes joskus miettiä kirkossa käymisiään.

Lahen uutisia -toimittajana huomaan käyneeni mitä moninaisimmissa kirkkorakennuksissa ja niiden tilaisuuksissa, joista ilman tätä eräänlaista tiedottajan asemaani olisin varmaan kokonaan jäänyt paitsi.

 

Teinkin siksi lukijoilleni pienen visuaalisen kirkkorakennusten tietämyskokeen. Tunnistatko numeroidut kuvat – haravoin ne jutuistani 17 vuoden ajalta ja viimeisimmän sain puolisoltani vasta äskettäin.

Kirjoita kirkollisten rakennusten kuvausten nimet niiden numerojärjestyksessä ja lähetä vastauksesi, nimimerkkisi sekä sähköpostiosoitteesi – oikein kaikki 10 kirkkokuvaa ratkaisseiden kesken arvomme jälleen palkintoja.

 

2.

 

3.

 

4.

 

5.

6.

7.

8.

 

9.

10.

Vastausaikaa on 2 viikkoa (5.4.-19.4.2026) – toimituksen osoite on: lahenuutisia@gmail.com

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu Koulutus Urheilu

Uintia koko ikä

Lahtelainen uimaseura Speedo Masters Finland menestyi jälleen mainiosti lyhyen radan masters-suomenmestaruusuinneissa Rajamäellä viime viikonvaihteessa.

Petri Heikkilä voitti sarjassa 65-69 vuotiaat neljä Suomenmestaruutta ja ui kolme Suomen ennätystä. Jere Marjalahti ylsi 40-44 vuotiaiden sarjassa kahteen mestaruuteen ja Tommy Rundgren neljään mestaruuteen sarjassa 55-59 vuotiaat kilpailijat. Lari Sirnelä nappasi 40-44 vuotiaiden Suomen mestaruuden.

Speedo voitti yhdeksästä viestimestaruudesta kahdeksan ja sijoittui kerran hopealle.

Lähes 500 kilpailijan kolmepäiväisissä SM -kisoissa ehkä kovin tulos oli  60-vuotiaiden miesten 4×50 metrin sekauintiviesti, jonka uintisuoritus jäi sekunnin päähän Euroopan ennätyksestä. Speedo Masters Finlandin mestaruuden voittaneessa joukkueessa uivat Janne Virtanen, Tero Matkaniemi, Petri Heikkilä ja Tommy Rundgren.

Myös Lahden Uimaseura saavutti hyviä tuloksia ja mestaruuksia erityisesti naisten masters-sarjoissa.

Rajamäen SM-mestaruusuintien tuloksiin ja aikoihin voi perehtyä kilpailulähtöjen tarkkuudella linkistä:

https://live.swimify.com/competitions/lyhyen-radan-mastersmestaruusuinnit-2026-2026-03-27/events/all-events

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri luonto teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Vanja – uudenlaisen näyttelijäilmaisun loistotapaus

Anton Tšehovin Vanja-enon ensimmäinen alkuperäinen Eino Kaliman suomennos venäjän kielestä (1914) oli näytelmän suomalainen kantaesitys Kansallisteatterissa. Näyttämökaudelle 1965-66 Kalima ohjasi vielä näkemäni kolmannen versionsa Vanja-enosta Kansallisteatterin pienelle näyttämölle – se ja Paavo Westerbergin ajantasaistamaVanja- enon näyttämökieli (2014) ja ohjaus Suurelle näyttämölle liitelevät kaikki enää muistoissa runollisten tunnelmien, herkkien henkilökuvien Kansallisteatterin Vanja-näytelmistä.

Tänään 25.3.2026 Kansallisteatterin Taivassaliin kiitää varmoin siiveniskuin jo Broadwaylläkin menestystä saanut Brittein saarilla syntynyt Vanja-eno -uutuus. Tämä englantilais-irlantilaisen Simon Stephensin kolmen vuoden ikäinen näytelmän brittiversio Vanja tulee ensi-iltaansa suomenkielisenä nykyteatterina – näyttelijä Ilja Peltosen ja ohjaaja Johanna Freundlichin yhteisenä luomuksena – uudenlaista näyttelijäilmaisua mullistavana teatteritapauksena.

On syntynyt todellinen uusi näytelmämuoto – kiehtova polyfoninen dialogi, jossa tekstin kaikkien näytelmän kahdeksan roolin ajatukset, äänet, ilmeet, eleet sekä reaktiot ja näytelmän yhteisnäyttelemisen eetoksen ja psykologian tulkitsee yksi näyttelijä – Ilja Peltonen.

 

Ilja Peltonen näyttelee  

– Vanja-enoa – leikkisää, hulluttelevaa, pelleilevää persoonaa, jonka elämäntehtäväksi on langennut velvollisuus säilyttää kuolleen Anna-sisarensa jättämä rappiokartano ja viimein purkaa patoutumansa koko esityksen uskottavimpana, katkeransuolaisesti roiskuvana, hurjana ja silmittömänä elävänä ihmisvoimana.

– Sonjaa, Vanjan kuolleen Anna-sisaren tytärtä, joka nyt omistaa tilan ja on uhrannut itsensä tilan hoitamiselle, jonka nuoruuden rönsyävä energia tulvii elämän riehakasta sykettä, liikettä, toimintaa, kokemattomuuden ja koskemattomuuden valonsäihkeistä kaipuuta valloittavasti.

– Mikaelia, lääkäriä, jonka idealistista elämänvirettä lataava ihmiskohtalo luo läsnäolollaan ihmisväristä, kärsivää, tuntevaa, elämänmakuista lääkärivelvollisuuksien elämää koko näyttämön täydeltä ja jonka lämminsydäminen, älykäs, tunteva lääkäriolemus on verta, lihaa, luonnonsuojelua, kipuja ja elämän kätkemää hillitöntä rakkaudenjanoa täynnä ja raastaa meidät täyttymättömän rakkausjanonsa tuskaan, sen muutamaan hurmaavan roihuliekkisen intohimon pyörteeseen yhdessä mukaansa kaapaten.

– Aleksanderia, Vanjan kuolleen Anna-sisaren entistä puolisoa ja Sonjan isää, aikoinaan ylistettyä professoria, nykyisin seniiliä merkityksetöntä elokuvaohjaajaa, joka röyhkeästi on elänyt maatilan voitoilla jo vuosikymmeniä.

– Helenaa, jonka kuvankauniin hahmon elämä on ristiinnaulittu vanhan pikkuporvarillisen Aleksander- professorin uudeksi puolisoksi, intohimottomaan säätyläisavioliittoon, jossa näennäistiede luo päivien ja vuosien kierron mielikuvituksettoman, tiukan järjestyksen, työntäen syrjään, liian moniksi hetkiksi unohtaen, ihmisen ja hänen polttavan, tyydyttämättömän rakkaudennälkänsä.

– Elisaa, jo dementoitunutta Vanjan äitiä ja professorin ensimmäisen vaimon äitiä, joka ihailee professoria.

– Marttaa, kodinhoitaja-sisäkköä, jonka mielestä sivistynyt ihminen syö lounaansa kello yksi. Piste.

– Jaakkoa, köyhtynyttä maanomistajaa, joka tuo näytelmään juurevuutta, sivullisuutta, ihmisen yksinkertaisuuden naurettavuutta, velvoittavaa nöyryyden oikeutusta ja käytännönläheistä elämänmuotoa – tylsää, toimivaa arjen välttämättömyyttä.

 

Tällaiseen valtavan kirjavan 1800-luvun rappiotilan ihmisarsenaaliin Ilja Peltonen syöksyy rohkeasti Vanja-eno – näytelmän toteuttamaan.

Hän hallitsee koko aistikkaan idyllisen näyttämötilan suvereenisti. Hänen henkilökuvansa eivät juurikaan poikkea sisäisiltä olemuksiltaan sadan vuoden takaisista Tšehovin ihmisten pyrkimyksistä ja haaveista: ne tuntuvat olevan ihmislajilla sisäänrakennetut, lajiperityt ominaisuudet, tunnistettavat, samaistavat elämänpyrkimystemme ja haaveittemme sekä surujemme ominaispiirteet. Vain draamateoksen formulainen vauhti, roolivaihdosten salamainen muutossäihke aluksi häikäisee ja shokeeraa meidät.

Muutamassa sekunnissa tai yhdessä lauseessakin Peltonen pystyy vaihtamaan henkilönsä täysin toisiksi, näin syntyy uudenlainen kolmiulotteinen vuorokeskustelu, jossa henkilöiden lisäksi esittäjä on yhden sekunnin sadasosan vaihdon ajaksi tunnistettava kolmas pyörä. Peltonen muuntautuu pienin elein, usein pelkin silmänlihasliikkein tai kasvonsa lihasten lähes huomaamattomin muutoksin, äänenpainoin tai värein, tuhannesosasekunnin tauoin toiseksi henkilöksi – jotakin maagista, selittämättömän alkuperäisen silmänkääntöteatterin toimivaa, huumaavaa kansanteatteria saamme katsoa ja hurmaantuneena nauttia puolitoistatuntia. Emme rajatussa reagoimiskyvyssämme aina pysy esityksen vaudissa, mutta pystymme esityksen pikku suvannoissa nopeastikin hyppäämään takaisin sen kyytiin, alati vaihtuvien jo tuttujen hahmojen sielunsyvyyksiin, toisilleen sanomisiin. Suuret eleet ja liikkeet, näyttelijän liikeradan tai asemoinnin muutokset, käännökset selin ja siirtymiset estradilla ovatkin jo yhtä ohjaajan ja esittäjän mannaa meidän nauttia ja eläytyä hengitystä pidättämättäkin vapautuneesti mukaan.

Jäljittelemättömän vivahteikkaan, luontevan, lumoavan herkän ja taipuisan näyttelijälaatunsa Ilja Peltonen loihtii sisältään pulppuaviksi hetkiksi, jotka sytyttävät Vanja-tarinan uudenlaiseen eloon, sen rakkaudettomiin teeseihin, ihmistuskan ja rakastumisen klassisen ihaniin liekkeihin – koko Vanjaan meidän antautua – ja  taas kerran nyt toisella tavalla uudelleen rakastua teatteriin.

Lavastaja Katri Rentto on vanhan intiimin 1800-luvun ränstyneen kartanohuonemiljöön esineistöineen entisöinyt ja kunnostanut menneitten aikojen tyylipuhtaaksi herkistävän kauniiksi miljöökoruksi kuin alkuperäistekstiä lähes parinsadanvuoden taakse ajatuksiimme vielä palautettavaksi ja silmillemme menneitä aikoja unelmoidaksemme. Lavastus on kuin elämämme kauniiden kuvitelmien suuri palatsi, joka pala palalta oli jäänyt toteutumatta ja nyt valmis silmiemme tätä korua katsella. Vain kartanon kuolleen omistajan vanha piano kertoo venäläisen mystiikan ja palvotun epookin koskemattomana esineenä näyttämöllä – jopa kerran yksin sointiinkin enteellisesti puhjeten. Muutaman ajantasaistamisen verukkeella on näyttämöesineistöön luotu lumoavan epookkisuuden rinnalle pölyrievun sijaan yhdenkäden pikkuinen rikkaimuri, saasteisen tautisen aikakautemme puolipakolliset hengityssuojaimet lentelevät esityksessä ja vanhan katajasta taivutetun selänraapustimen viran hoitelee muotopalkinnon saanut puuteollisuuden sarjatuote.

Ihmismielen klassisten luonneominaisuuksien ja toteutumattomien elämänhaaveiden lisäksi esityksessä tähän aikaan siirtyvää tendenssiä Kansallisteatterin uudistuneessa Vanja-enossa on näyttämökieli tullut modernimmaksi, päivänpoltteisemmaksi puhekieleksi lauserakenteessaan ja puhetavassaan, pienissä nykykirosanoissaankin. Entistäkin vakuuttavammin tulevaisuus piirtyy Tšehovin alkuperäistekstin luonnonihailuksi, nyt näytelmärekvisiitan ihmisen elintapojensa mukana tuhoamien lähes puuttomien maisemien kuvatauluina meidät havahduttaen.

Ja ettemme jälkikuvaamme tästä tragikomedian hektisen keskustelusuman valtavamääräisistä tekstinautinnoista kyllästettyinä paria tehokeinoa unohtaisi – sen tunnelmien kauneutta vilvoittaa valaistus tunnelmoiden ja ylevöittää tavattoman kaunis Rene Ertomaan harmonisin melodiasävyin äänikulissoiva näyttämömusiikki.https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/vanja

Kategoriat
jännitys kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Koko elämäksi muistiin jäävää teatteritaidetta

Prinsessa ja herne on yksi Hans Christian Andersenin suosituimmista tarinoista ja siinä meille todistetaan, minkälainen on ihan oikea Todellinen prinsessa. Satu kertoi tällä kertaa tositarinan myös Juhana-prinssistä, joka oli etsinyt itselleen täydellistä puolisoa ympäri valtakuntia siinä kuitenkaan onnistumatta.

Eräänä myrskyisenä ukkosjumalanyönä linnan ovelle ilmestyy tavallisen näköinen tyttö, joka väittää olevansa todellinen prinsessa. 

Superteatterin tulkinta oli niin täydellisen suloinen ja kekseliäs, lapsia kunnioittavan jännittävä ja selkeä sekä siinä sivussa aikuisia mehevän myhäilevästi ja lämpimästi naurattava näyttelijätyönsä ja tosikkohuumorinsa täyspakkaus, ettei parempaa ensikertatutustumista teatteriesitykseen enää voisi toivoa! Kun näette palvelijan naaman syvät, pysähtyneet uurteet palveluammattiin koko ikänsä tottuneen todellisen nöyryyden ja alamaisuuden muovaamana rypykkäänä kasvokummajaisena tai pelkkään hyvään kohteluun, pelkässä pumpulissa ja yltäkylläisyydessä eläneen prinssin suunsa miltei O-kirjaimeksi muotoutuneet kasvojen ja huulten viipurinrinkeliset suunilmeet ja omalaatuisen hovitynnyrissä jäykistyneen olemuksen sekä liikkeensä tai itse Kuninkaan lähes yhtä suuren mahan kuin pituudenkin, ymmärrätte olevanne ihan oikeassa sadussa.

Linnan väki – itse Kuningas ja hänen poikansa prinssi Juhana – epäilee, ettei tyttö ole mikään oikea prinsessa. He päättävät tutkia prinsessan aitoutta muutamilla kuninkaallisilla koettelemuksilla: kielitaidolla, aterimien ammattimaisella ruokapöytiin asetteluosaamisella, kuninkaallisen ihokarvoituksen tutkimisella, sormikoukkuveto-koettelemuksella ja lopulta myös kuninkaalliset henkilöt paljastavalla unenlahjakokeella – perinteisellä herne patjan alla -testillä.​

Teatteriesitys voi joskus parhaimmillaan tarinaltaan, esityksensä näyttelijätyöltä, puvustukseltaan sekä lavastus- valo ja äänitehomaailmoiltaan olla katsojalle koko elämäksi muistiin jäävää ensikosketusta elävään kulttuuriin! Niin asian todisti eilinen sadun esitys ja katsojien eläytynyt lumoutuminen sadun tarinaan.

Lähes 50 minuuttia arviolta 3-4 -vuotiaiden ja muutaman aikuisen äärimmilleen keskittynyt täyssalillinen yleisö nautti esityksestä, eli sen mukana jännityksille nyrkkiäkin puristaen, hauskuuksille yhteisesti raikkaasti naurahdellen ja lopuksi vapautuneesti hienosta upeasta tarinan päätöksestä kiitokseksi yhdessä pitkään taputtaen.

Superteatterin loppukeväässä on vielä jäljellä muutama esitys.

PRINSESSA JA HERNE

TEKSTI: Hans Christian Andersen
SOVITUS & OHJAUS: Tero Porali
MUSIIKKI: Tero Porali
LAVALLA: Kati Taitonen, Anssi Hyvönen & Tero Porali

PUVUSTUS: Emilia Porali
LAVASTUS/TARPEISTO: Emilia & Tero Porali

ESITYKSEN KESTO: noin 45 min.
SUOSITUSIKÄ: 3+ (pienemmänkin kanssa saa tulla; suositusikä määritetty näytelmän keston mukaan)
​
​KUVAT: Tommi Mattila ja Emilia Porali

superteatteri.fi