Kategoriat
Historia kulttuuri tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kansallisteatterin Isän maa

Jussi Moilan ja Sini Pesosen teatteri on raikkaan fantastista, pelotonta ja säännötöntä, äärimmäisen impulssista teatteria, jossa nauru ja itku ovat toistensa veljiä, ymmärrys ja tyhmyys erottamattomasti yhteen kasvaneita ominaisuuksia ja ainoana totuutena se, että miehistä merkkiä kantaa hän, jolla on viikset. Kaikki muu on yks haileeta elämässä, menneisyydessä, tulevaisuudessa, kuolemassa ja vuosituhansien aikasaatossa.

Kansallisteatterin Taivassalin suurenmoinen uutuusanti on esityksen avarine kiehtovine lavastuksineen tulla miltei yleisön syliin, koskettaa spontaanisti väliin tanssivalla liikekielellä, hurjuudella, miesaivoituksilla, vallattoman sumeilemattomalla näyttelijätaiteen isähahmojen leikkimielellä.

Keskiössä näytelmää kirjoittava kirjailija viimeistelee kirjaansa ja kirjoittajan isä traditioista poiketen kaitsee kränäävää, venkoilevaa ja kirjoittamista häiritsevää nelivuotiasta lapsenlastaan, tapahtuma-aikana yksi yö. Kokonaistarinaan leikataan sitten monenlaista muuta aineistoa – aikatasoja, aikamme lääkitsemistarinoita, reseptejä, diagnooseja, muistikuvia, mielentiloja, kuvitelmia päälle- ja hauskan lapsekkaasti ristiin liimaillen. Pohdinta vie näyttelijät ja meidät katsojat utopioihin, suhteisiin, aikakausiin, toisiimme, sukulaisiimme sekä sukupolvesta toiseen niin tyystin vaienneeseen suomalaiseen itseemme. Mikä on se maa, missä isä asuu. Itselleni tulee jälkikuvasta lämpimän visuaalinen – että isän maa on se tuttu koivuinen, luminen metsä. Se riittää erottamaan muiden maiden isien maat omastamme. Siihen voi kotoisen suomalaisesti puunoksaan karskina miehisenä tyyppinä oman vaikenemisensa, häpeänsä ja uhmansa jokainen suomalaismies hirttonuoralla päättää.

Teoksen loputon kohtausrunsaus ja henkilögalleria rakentuvat niin monista todellisuuksista, että voi huoletta vapautua mielikuvitusrikkaan tarinan oikein- tai väärinymmärtämisestä. Jokainen isähahmo, jokaisen isän maa muotoutuu lopulta kuin elämän jälkijunassa.

Teoksessa on leikkisyyttä ja fantasiaa ja mieltä silti aueta niin moneen suuntaan. Esitys on saatu eheäksi kokonaisuudeksi. Viikset on leikkivä ja myös purkava suhde mieheyteen. Viiksillä voi näytellä miestä ajattelematta sitä miestä sinällään. Varsinaisesti miestä edustavat muut hahmot, joihin päähenkilö itseään sitten peilaa.  Lapselle vanhemman kanssa eläminen on kuin voimakentässä asumista, joka jättää jäljen molempiin.

Miten tämä moila-pesosen teatteritrendimäinen ajattelu oikein syntyykään meidän jokaisen katsojan ajatuksissa niin kiehtovaksi, ohjaaja- ja näyttelijätyönä jäsennykseltään täysin käsittämättömäksi, pitelemättömäksi, jos kohta jännitteiseksi ja kiinnostavaksi, että esitystä on pakko ja yhtä aikaa vapaus jäsentää päästämällä naurutervehdyksiä monien tuhansien vuosien taakse kaukaiselle homo sapiens sukulaismiehelle – kuin tositarinana todistaa tämän päivän pienen perheen, isovanhemman, äidin, isän ja nelivuotiaan lapsen maailman vuosituhansien jatkuminen jokaiselle vuosituhannen ja sukupolven edustajalle ja ihmisperimällemme.

Moilan toisaalta tosikko, terävä rivienvälien täyshuumori, aivan säälittä nauruhermojamme ruoskiva läiskiminen päin omaa tosikkouttamme, on meille jokaiselle tarpeen. Saamme Moilan pysähtymätöntä ihmistuhon perimää sukupolvelta ja sukupuolelta toiselle kuin naurusuin irvistellä ja myös perhekuntamme lohduttomassa kahden suvun vastapuoliasemassa ja yhtä aikaa sitä ylistämässämme perimässämme kurkuistamme kilpaa piiloista esiin karjua.

Siksi koko näyttämö väreilee täynnä itseämme gramman, kilon, sadan tai miljoonankilon painoisina hevosvoimina, kaikelle antautuaksemme, antaaksemme kaikessa inhimillisessä yhtäaikaa periksi ja antaaksemme turpiin vastavoimillemme tai ainakin sotiaksemme itsemme vähintään henkihieveriin, nollata tajuntamme ja tunteemme polttavan viettimäiseksi tuleksi.

Elämämme haperoina kuorina on yhden vuorokauden yksi yö siinä yrittää elää ja kuolla, tehdä sovinto yhtä aikaa perhekuntamme kanssa, kirjoittaa näytelmä valmiiksi, hoitaa nelivuotias poika näytelmäkirjoittajaa häiritsemättömäksi ja heittää kaikki  läheisyyden merkit ja standardihelvetit omaan suomalaiseen koivuun.

Moila ja Pesonen antavat meille tunteen voimat olla yhdessä samassa hahmossa lapsia, aikuisia, seuraava sukupolvi ja menneet sukupolvet. Mikäpä tässä on huvitella, hillittömästi nautiskella, taiteilla, hoivata, helliä – kaikkia elämän eliksiirejä erikseen ja yhtä aikaa. Näin saamme kerrankin elää yhdenpäivän yön erilaisissa olomuodoissa, huippuvaltavassa elämänriemun hehkussa, itsekkyyden, tuhon, sodankaunan, pilkan ylivallan, alistumisen kokemuksissa.

Työryhmän pitkälle mieltämät roolien muodonmuutokset ja voimakkaiden tunteiden aistillisuus, eläytymisen taidon rajattomuus on jotakin ennen kokematonta, tuoretta, kiehtovaa, läpikuultavaa rehellisyyden näyttelijäherkkua, vastustamatonta yhteisnäyttelemisen teatteriglooriaa, jonka tämä verraton, upea näyttelijäkvartetti meille tarjoaa.

 

Isän maa

Näytelmä Jussi Moila  Ohjaus Sini Pesonen Skenografia Camilla Nenonen Musiikki Tony Sikström Valosuunnittelu Eetu Hiltunen Äänisuunnittelu Pauli Riikonen Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen Valokuvat Mitro Härkönen

Rooleissa Jani Karvinen, Kaisa Leppänen, Harri Nousiainen ja Ilja Peltonen

Ensi-ilta Suomen Kansallisteatterin Taivassalissa 14.1.2026

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/isan-maa

Kategoriat
filmi kulttuuri taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Betoniklubin hurmaavassa syleilyssä

Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala, näyttelijä-filmitähti Kati Outinen, näytelmäkirjailija-Lahden kaupunginteatterin dramaturgi Veikko Nuutinen

Valokuva Lahen uutisia

 

Lahden kaupunginteatterin yleisötyö on kasvattanut taas uuden thalia-kukkatarhan. Teatterin johto on sijannut lämpiöalakertaansa teatterin kaariseinien sisäpuolelle oivallisen Betoniklubin, jonka suojiin kiirehti viime tiistai-iltana vieri viereen toistensa tuntumaan liki sata uteliasta kuulijaa ja katselijaa kohtaamaan uuden suomalaisen näytelmän tekijät silmästä silmään.

 

Mammal on näytelmä lapsuuden viimeisestä kesästä. Se kertoo kahden yksinäisen ihmisen hetkestä reunalla, elämän ja kuoleman rajalla, sukupolvien leikkauspisteessä.

Kantaesitys lauantaina 24.1.2026                                                Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö

Näytelmä Veikko Nuutinen
Ohjaus Minna Harjuniemi
Lavastus, pukusuunnittelu Minna Välimäki
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Kati Outinen, Nenna Tyni

Valokuva Lahden kaupunginteatteri

 

Teatterinjohtaja Lauri Maijala totesi heti alkuun:

”Suosio on lyönyt meidät älläkällä. Ilmainen kulttuuri kiinnostaa ilmaisenakin ja sehän on hyvä. Me olemme myös mainostamassa tänne teatterimme juttuihin. Tarve tällaiselle betoniklubille lähtee tarpeesta, että ihmiset puhuisivat enemmän taiteesta, puhuisivat enemmän teatterista ja kulttuurista, sen vaikutuksesta ja että taiteilijat saisivat tällaisen puheenvuoron. Meillä on tänään tekijät teoksen takana. Näytelmän vastuuhenkilöt avaavat juurta, kertovat missä mennään ja mihin ollaan suunnassa matkalla. Tällainen kulttuurikeskustelu on hirveän tärkeää maailmassa, jossa silmä ja viihteellisyys koko ajan vähenee ja puheelle olisi yhä enemmän tilaa. Me tarvitaan puhetta. Se on halpaa ja suoraan sydämestä. Ja vain sillä on merkitystä.

Tämä on vapaamuotoinen tilaisuus ja loppupuolella saadaan kerta kaikkiaan yleisölle tilaisuus kysellä ja panelistien jakaa nimikirjoituksia. Pidetään tämä vapaana keskusteluna ja minä olen yksi keskustelijoista kanssanne,” avasi Lauri Maijala tilaisuuden.

 

Poimin näiden kolmen teatteritaiteilijan osalta päällimmäisiksi nousseita puheenvuorosisältöjä.

Näytelmäkirjailija Veikko Nuutinen kertoi syistä, miksi kirjoitti juuri Mammal-näytelmänsä.

”Halusin kirjoittaa näytelmääni vanhan ihmisen. Itse vanhasta ihmisestä en ole paljoa kirjoittanut. Mutta kyllä se lähti siitä, että kävin noilla Astuvansalmen kalliomaalauksilla. Musta tuntuu, että sain silloin tunteen jonnekin kovin kauas menneisyyteen. Sitten mä ajattelin niin, että voisi siitä kirjoittaa näytelmän ja vielä aattelin, että voisko kirjoittaa esihistoriallisen ihmisen siihen näytelmään ja että mulla ei ole historian tuntemusta 4000 tai 5000 vuotta sitten, ne on aika lailla samoja. Mutta esihistoria löytyi tuolta 25 vuoden takaa. Piti tehdä sitten toinen matka, mielikuvitusmatka tuonne 25 vuoden taakse omaan mummolaan Jämsään. Siellä on myös paljon karjalaisia, tää Mammani on Karjalasta kotoisin.”

 

Kati Outinen kuvaili monipuolisesti mm. sitä, miksi hän suostui tulemaan Lahden kaupunginteatterin uutuusnäytelmän näyttelijäksi.

”Kun pyydettiin, mutta myös sen takia, että sitä ennen  pyysin saada lukea Veikko Nuutisen näytelmän. Ja ihastuin siihen silloin heti. Veikko on näytelmäänsä kirjoittanut sen jälkeen ihan lisää versioita,  mutta käsikirjoituksessa oli olemassa jo se kaunis ja hyvä, johon siinä ihastuin. Kun me nyt tehdään sitä näytelmää, niin minä tykästyn siihen lisää päivä päivältä, opin tuntemaan sitä lisää. Tekeminen on kuitenkin sellainen työryhmän tutkimusmatka sinne, miten ja mikä tää on. Ja mä olen tosi kiitollinen, että Veikko on kirjoittanut vanhan ihmisen, jossa ei tarvitse esittää yhtään vanhan ihmisen esittämisen klisettä. Se on toimintakykyinen ja aivot toimii tiettyyn rajaan asti. Siinä on arvaamattomuutta. Ja näytelmässä on kaikennäköistä luonteen piirrettä, toimintatapaa. Joo. Veikon näytelmä mut tänne toi.

Jos minua olis pyydetty vaan Lahteen, niin mä olisin keksinyt jonkin hyvän tekosyyn. Mut tuo sisältö. Sanoisin, et sitten kun se hyvä sisältö tulee vastaan, se on kuin lottovoitto.”

Kati Outinen johdatteli vielä meidät varsin yksityiskohtaisesti kaurismäkeläisyyteen, filmin merkitykseen yhteiskunnalle ja pienten ammattiteatterien näyttelijöiden köyhään arkeen sekä yleensä ihmisarvon merkitykseen elämässä ja taiteessa.

 

Lauri Maijala kuvasi oman käsityksensä muotoutumista vanhoihin ihmisiin, isovanhempiinsa, joiden kohtaaminen murrosiässä ja vähän sen jälkeen oli ongelmallista. Eräällä tavalla se oli kuolemanpelkoa, ajatus, että isovanhemmat pian kuolevat. Hän muisteli, miten usein kieltäytyi jollakin tekosyyllä lähtemästä äitinsä ja isänsä mukaan isovanhempiaan tapaamaan. Nyt vasta nelikymppisenä hän ymmärtää, mitä hän menetti, mitä elämänviisautta ja tarinaa ja elämänmuotoa ilman hän tyhmyyksissään jäi.

Maijala viritti vielä keskustelun siitä, miten vanhan ihmisen kohtelu on sidoksissa harjoitettuun yhteiskuntapolitiikkaan. Vanha ihminen on arvokas tai vähemmän arvokas politiikasta riippuen.

 

Täysi tunti kirjailija Veikko Nuutisen näytelmää Mammal, näyttelijä Kati Outisen filmitähti- ja taiteilijaelämää sekä viisasta, koettua elämänfilosofiaa ja Lauri Maijalan  huumorilatauksilla sekä omakohtaisella isovanhempiensa kohtelua liikuttavasti meitä herkistävällä puheenvuorolla nostivat mielenkiinnon tulevan näytelmän malttamattomaan ensi-illan odotukseen – ja tietenkin edessä keskustelevan kolmen suomalaisen huipputeatterilaisen asiantuntevuuden ihailuun.

 

Niinkuin hyville kulttuuritapahtumille usein käy, aika loppuu kesken – luvattua yleisökeskustelua ei ehtinyt syntyä kuin parin lausahdustyngän verran. Harmi, joka seuraavalla Betoniklubi-kerralla voidaan korjata:

KEVÄÄN 2026 muut KLUBI-ILLAT:

ti 27.1.26 klo 18–19
Vieraina Jarkko Lahti ja Eeva Soivio / Sivuraide

ti 3.2.26 klo 18–19
Vieraana Heidi Herala / Maan ja veden välillä

ti 3.3.26 klo 18–19
Vieraana Asko Argillander / Haapajärven Elvis

 

Asiasta kiinnostunut lukijani, voi perehtyä Betoniklubin vieraiden ajatuksiin tilaisuudesta valmistetun you tuubin avulla. Siitä ei tosin saa sitä tuntumaa, mitä livenä nämä persoonallisuudet äänillään, painotuksillaan, nopeilla vastapuheenvuoroillaan,varsin persoonallisilla temperamenteillaan, reaktioillaan ja keskustelutaidoillaan antoivat meille läsnäolijoille.

https://www.youtube.com/watch?v=zG9hS_1pKjQ

Kategoriat
kulttuuri teatteri yhteiskunta

Tragikomedia nykymiehen hämmennyksestä

 

 

Isän maa on ensimmäinen osa Jussi Kylätasku -dramaturgipalkinnolla huomioidun näytelmäkirjailijan teossarjasta Merkintöjä ekologisesta kriisistä. Moilan näytelmiä on esitetty useissa teattereissa ympäri Suomea ja ulkomaillakin. Kansallisteatterissa hänen teoksistaan on aiemmin nähty Jumalat (2025) sekä Neuvostoliitto ‒ tarina uskosta (2012). Näyttämöteoksen ohjaa Sini Pesonen, joka on aiemmin toiminut mm. Kokkolan kaupunginteatterin johtajana sekä ohjannut monia teoksia kotimaisiin teattereihin. Kansallisteatterissa Pesoselta on aiemmin nähty esitys Elämänvoima (2020), jonka hän kirjoitti ja ohjasi yhdessä Asta Honkamaan kanssa. Pesosen ja Moilan viimeisin yhteistyössä syntynyt esitys on Kuningatarnäytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa (2025).

Esitys kertoo isistä ja lapsista, mielestä ja sen hauraudesta, sukupolvelta toiselle siirtyvistä traumoista, kaunasta ja anteeksiantamisesta. Raskaista aiheistaan huolimatta mukana on kepeyttä sekä humoristisia ja fantastisia aineksia.

Kuva: Saara Autere

Rooleissa nähdään Jani Karvinen, Kaisa Leppänen, Harri Nousiainen ja Ilja Peltonen.

Esitys tapahtuu yhden illan ja yön aikana, jolloin kahden eri sukupolven miehet, isä ja poika, kohtaavat. Kehkeytyy törmäyskurssi, jonka polttopisteessä ovat arvoerot, erilaiset käsitykset isänä ja miehenä olemisesta sekä puhumattomuuden kierre. Molemmat osapuolet joutuvat pohtimaan vastuunkantamista sekä irti päästämisen vaikeutta. Päähenkilöidensä välienselvittelyn kautta esitys kutsuu pohtimaan, mitä on olla mies, isä ja vanhempi.

Isän maa saa kantaesityksensä Taivassalissa 14.1.2026

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Teatteritaiteilijoita silmästä silmään kohtaamaan

Betoniklubi on Lahden kaupunginteatterin oma keskusteluklubi, jossa tekijät haastattelevat tekijöitä teatterin tekemisestä, taiteesta ja elämästä yleensä. Betoniklubi on teatteritaiteiljoiden ja yleisön matalan kynnyksen kohtaamispaikka, sekä uusien ajatusten ja
oivallusten synnyinsija.

Betoniklubi avaa ovensa tiistaina 13.1.2026 klo 17.00.

Ensimmäiset vieraat teatterinjohtaja Lauri Maijalan kanssa keskustelemassa ovat Mammal-näytelmään liittyen näyttelijä Kati Outinen ja näytelmäkirjailija Veikko Nuutinen.

KEVÄÄN 2026 muut KLUBI-ILLAT:

ti 27.1.26 klo 18–19
Vieraina Jarkko Lahti ja Eeva Soivio / Sivuraide

ti 3.2.26 klo 18–19
Vieraana Heidi Herala / Maan ja veden välillä

ti 3.3.26 klo 18–19
Vieraana Asko Argillander / Haapajärven Elvis

 

Ovet avautuvat klo 17
Baari on auki klo 17–20
Tervetuloa!

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri taide yhteiskunta

Lahtelaisen kulttuuritietokisan kertaus

Lahtelaisen kulttuuritietokisan osanottoaikaa on vieläkin runsaasti.

Kysymysten vastauksia Lahen uutisia-postiin on tullut arvottavaksi asti. Silti toivoisin vielä lähes 170 lahtelaisen keskeisen päättäjän, joille kilpailutehtävä myös erikseen lähtettiin, osanottoa kisaan  vieläkin runsaammin nimellä tai nimerkillä ja tietenkin teitä kaikkia lukijoitani todistamaan, että Lahti on yhä kulttuurikaupunki sen parhaimmassa ominaisuudessa. Vastausten lähetysaika päättyy 19.1.2026 klo 16.00.

 

Tässä  vielä koko kulttuurikisa kertauksena.

Tarmo V

………………………………………………………………………………

Parahin lukijani. Alkaneen Uuden Vuoden 2026 ensimmäinen lahtelaista kulttuurin tuntemista mittaava kisa on nyt vuorossa.

Kuten ehkä muistatte, viime vuoden marraskuun viimeiseksi viikoksi olin mukaviisaudessani laatinut kisan niin vaikeaksi, ettei yhtään täysin oikeaa vastausta lopputarkastuksessa saatu – vain kaksi vastaajista pääsi kuuteen oikeaan vastaukseen seitsemästä kysymyksestä ja he saivat lohdutuspalkinnon. Tässä tuon syksyn kilpailun kysymykset vielä kertauksena:

Tällä kertaa kisailu on sanaristikon muodossa. Siinä on 14 numeroitua vaakasuoraa riviä. Jokaiselle riville pitää saada yksi edellisen, yllä olleen kisan nimistä kirjoitetttu etu- tai sukunimi.

Kun ne on löytyneet, ristikkoon muodostuu vielä viidestoista lahtelaisnimi kuin itsestään. Lähetä tuo näin syntynyt nimi Lahen uutisia -sähköpostiin lahenuutisia@gmail.com ja osallistut oikein vastanneiden kanssa arvontaan, jossa on hyvät palkinnot kolmelle. Muista laittaa lähetykseesi myös oma sähköpostiosoitteesi. Voit vastata nimimerkillä tai nimelläsi, kumpaakaan ei julkaista.

Tässä lahtelaiskulttuurin 2026 kisaristikko:

 

Tässä avuksi vihjeet vastauksiin:

1. Lahtelainen tuottelias nuortenkirjailija

2. Toimi myös Kannaksen Yhteislyseon kuvaamataidon opettajana

3. Lahtelaiskulttuurin tuorein ja hurmaavin piristys

4. Sodan kirojen tulkki monin paksuin teoksin

5. Kuuntele  häneltä näyte

 

6. Alias Topias

7. Merkittävimpiä suomalaisen kirjallisuuden romaanitaiteilijoita

8. Yksi Lahdessa toimineista naiskapellimestareista

9. Mezzotinta grafiikan taituri

 

10. Jäi 15 vuotta Lahtea palveltuaan eläkkeelle ja ryhtyi hiihtoputkiyrittäjäksi

11. Ensimmäinen Lahden kaupungin lasten ja nuorten kuvataidekoulun rehtori

12. Taidemaalari-graafikko, aikanaan kuuluisan Lahden Muotoiluinstituutin opettaja

13. Maailmankuulu tämän hetken lahtelaistaiteilija

14. Reunan palstan tarinoiden lahtelaisguru

Tämä kulttuuritietokisa alkaa tänään lauantaina 3.1.2026 ja päättyy maanantaina 19.1.2026 klo 16.00.

Tulokset julistetaan 23.1.2026 ilmestyvässä Lahen uutisia -artikkelissa.

 

Mielenkiintoa ja onnea kulttuurisen lahtelaisuuden pohtimiseen!

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide Tanssi yhteiskunta

Kansallisteatterin kevään ohjelmistouutuuksia

https://lahenuutisia.fi/2025/11/10/kansallisteatterin-kevaan-2026-ohjelmistoa/ 

Tiina Puumalaisen uutuusnäytelmä Lady T kertoo Britannian Rautarouva Margaret Thatcherin viimeisistä elinvuosista muistisairaana Lontoon The Ritz -luksushotellissa. Kristian Smedsin Lapin Faarao kutsuu esiin taiteen ja henkimaailman ikiaikaista liittoa ja luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota ja tietovisaa. Koreografi Sonya Lindforsin ONE DROP on yhteiskunnallisesti vaikuttava ja visuaalisen lumoava teos kolonialismin ja kapitalismin historiasta. Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama menestysesitys Leikin loppu palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Oboh on nuoren näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäytetyö. Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan tanssia ja monologeja yhdistävä sooloteos, joka ravistelee maskuliinista yhteiskuntaa vatsatanssin kautta. Lavaklubilla nähdään suosittujen Sarvivälke- ja Kuka minä olen -esitysten kiertueversiot.    

Lady T – Hyvää yötä, Margaret Thatcher

Kuva: Mitro Härkönen

Lady T on Tiina Puumalaisen kirjoittama ja ohjaama uutuusdraama Britannian Rautarouvan ja alipalkatun hotellityöntekijän kohtaamisesta.

Jouluna 2012 Lontoon The Ritz -hotelliin muuttaa muistisairauden kuluttama nainen. Hän on enää varjo entisestään, vaikka hetkittäin näkyviin ilmaantuu vielä viiltävän itsetietoinen poliitikko. Vain hyvin harvat tietävät, että Margaret Thatcher tekee hidasta kuolemaa sviittinsä yksinäisyydessä.

Yksi näistä harvoista on Linda, hotellin pätkätyöläinen, jonka palkka ei riitä elämiseen ilman lisätienestejä. Linda on kuihtuneen hiilikaivoskaupungin kasvatti, jonka elämään Thatcherin politiikalla on ollut järisyttävä vaikutus.

Kahden täysin erilaista maailmaa edustavan naisen kohtaamisesta syntyy vaikuttavaa teatteria poliittisten päätösten seurauksista yksittäisille ihmisille. Lady T:n ytimessä ovat peri-inhimilliset teemat: muistaminen, unohtaminen ja anteeksiantamisen vaikeus.

Maalaamosalin intiimillä näyttämöllä hehkuvat Kansallisteatterin näyttelijätaiturit: Paula Siimes Thatcherina ja Maria Kuusiluoma hotellityöntekijä Lindana.

Kantaesitys Maalaamosalissa 15.4.2026

Työryhmä

Rooleissa Maria Kuusiluoma ja Paula Siimes

Ohjaus Tiina Puumalainen  Lavastus- ja pukusuunnittelu Teppo Järvinen  Naamioinnin suunnittelu Niko Sahlman

 

Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä

Kuvat: Verneri Pohjola ja Särestöniemi-Museo: Taina Veikkolin. Kuvankäsittely: Marko Kovero

Lapin Faarao jatkaa ohjaaja Kristian Smedsin pohjoisen taiteilijoista inspiroituneiden, epäsovinnaisten näyttämöteosten sarjaa. Aiemmat Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä nähdyt esitykset ovat olleet Palsa (2014) ja Tabu (2015).

Taiteilija Reidar Särestöniemen henkinen jälki suomalaisessa taiteessa ja yhteiskunnassa on merkittävä. Hänen henkilöään ja taidettaan on vuoroin rakastettu ja vihattu, ylistetty ja pilkattu. Suurten ristiriitojen, värien ja visioiden taiteilija jätti jälkeensä ison puumerkin.

Esitys kutsuu esiin Särestöniemen henkistä perintöä. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin johdolla sukelletaan Lapin Faaraon ihmeelliseen maailmaan. Verneri Pohjolan ja Kirke Karjan esittämä musiikki puhaltaa ja soi läpi esityksen. On tarinankerrontaa ja runoutta. On hiljaisuutta ja havinaa. On rauhallista ja radikaalia.

Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä. Luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota, tietovisaa ja yhteyttä henkimaailmaan. Kertakaikkisen omalakista näyttämötaidetta.

Suurella näyttämöllä 12.5. ja 16.5.2026

Työryhmä

Näyttämöllä Hannu-Pekka Björkman, Kirke Karja ja Verneri Pohjola

Ohjaus ja teksti Kristian Smeds  Musiikki Verneri Pohjola

 

ONE DROP on rajoja rikkova teos kolonialismin ja kapitalismin historiasta

Kuva: Tuukka Ervasti

ONE DROP on palkitun koreografi Sonya Lindforsin viihdyttävä ja viiltävän analyyttinen teos, jossa teatterin, nykykoreografian, katutanssin ja oopperan maailmat vuotavat toisiinsa.

Yhteiskunnallisesti vaikuttava, visuaalisesti lumoava ja karismaattisen esiintyjäkaartin tähdittämä esitys on saanut ylistystä ympäri Eurooppaa. Suomalaisen mustan näyttämötaiteen merkkiteos vierailee Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä toukokuussa. Esitys jatkaa Lindforsin monivuotista teossarjaa, joka käsittelee valtaa, representaatiota ja mustan kehon politiikkaa.

Teoksen nimi viittaa sekä reggaemusiikin “one drop” -rumpurytmiin että Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa luotuun rotuerottelulakiin (Race Separation Act), jonka mukaan yksi pisara ”mustaa” verta teki ihmisestä ulkonäöstään huolimatta mustan. Yhden pisaran sääntö teki näkyväksi sen, miten rodun teknologia luotiin hallitsemaan ja epäinhimillistämään mustia ja ruskeita ihmisiä.

Suurella näyttämöllä 23.5. ja 25.5.2026
After Sweat -klubi 23.5. esityksen jälkeen Lavaklubilla

Työryhmä

Koreografia & ohjaus Sonya Lindfors Esiintyjät Antonia Atarah, Maele Sabuni, Kamilla Halid, Alen Nsambu, Marlon Moilanen, Isabella Shaw Äänisuunnittelu Jussi Matikainen Valosuunnittelu Erno Aaltonen Pukusuunnittelu Sanna Levo Lavastussuunnittelu Aino Koski Libretto Sonya Lindfors Muut tekstit Sonya Lindfors & työryhmä  Tuotanto UTT ry & Sonya Lindfors Osatuotanto Big Pulse Dance Alliance (Zodiak – Uuden tanssin keskus / FI, Dance Umbrella / UK, Julidans/NL), Goethe-Institut (International Coproduction Fund), Finnish Cultural Institute for the Benelux, Apap – FEMINIST FUTURES (a project co-funded by the Creative Europe Programme of the European Union), Beursschouwbourg

 Leikin loppu palaa ohjelmistoon

Kuva: Harri Hinkka

Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama Leikin loppu on työryhmän, Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin, yhteistuotanto ja se sai ensi-iltansa Maalaamosalissa 9.4.2025. Esitys keräsi runsaasti kiitosta sekä yleisöltä että kriitikoilta ja se palaa ohjelmistoon keväällä.

Samuel Beckettin absurdissa klassikkonäytelmässä tuhotun maailman raunioilla asuvat kellariinsa piiloutuneet viimeiset eloonjääneet: sokea Hamm ja häntä palveleva Clov. Dystopian keskellä jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin rippeet loputtomalta tuntuvasta valtapelistä, joka jatkuu jatkumistaan.

Näytelmä on tuttu ja tunnettu eikä sen tekstistä saa muuttaa piiruakaan. Kuitenkin, kun teokseen nyt tarttuvat liikenneonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen ja pakolaisena maahan tullut näyttelijä Bakr Hasan, palvelijan ja palveltavan roolien lisäksi kysymys on monesta muusta tasosta ‒ eikä kaikki ole niin ilmeistä kuin päältä näyttää. Kaksikon alkuasetelma on selkeä: maahanmuuttaja palvelijana ja ”eurooppalainen” pyörätuoliin vaipunut valittaja palveltavana. Aikaamme peilaava klassikkonäytelmä osoittaa jälleen olevansa ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Näytelmän suomennoksen on tehnyt Samuel Beckettin Endgame-näytelmän pohjalta Mika Leskinen (2011). Mika Leskisen suomennos on nimeltään Loppupeli.

Työryhmä

Näyttämöllä Bakr Hasan, Pekka Heikkinen, Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen

Ohjaus Heikki Huttu-Hiltunen  Suomennos Mika Leskinen Musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio  Lavastus- ja pukusuunnittelu työryhmä  Valosuunnittelu Ilkka Niskanen Vastaava tuottaja Teatteri Siperia / Marika Heiskanen

 

Näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäyte Oboh yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan

Kuva: Deepak Panglia

Oboh on nuoren ja taitavan Leo Ikhilorin Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Nätyn taiteellinen opinnäyte. Esitys on karkean lohdullinen ja autofiktiivinen tulkinta minuudesta – kertomus yksinolosta, yksinhuoltajaperheestä ja väkivallasta levottomien sielujen lähiössä.

Teos ammentaa inspiraationsa Lounais-Nigerian Esan-heimon kulttuuriperinteistä ja yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan. Se on taru, luomiskertomus ja kasvutarina pojasta nimeltä Oboh.

Esitys yhdelle näyttelijälle yhdistää tanssin, musiikin ja voimakkaan ruumiillisen ilmaisun monodraaman muotoon.

Maalaamosalissa 3.‒7.2.2026

Esityksen kielet ovat suomi, englanti ja esan.

Työryhmä

Esityskonsepti ja esiintyjä Leo Ikhilor

Valosuunnittelu Pinja Kokkonen  Avustava äänisuunnittelu Samuel Chezeck

 

Mascu-Fuck käsittelee epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia

Kuva: Kansallisgalleria | the Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan sooloteos, jossa uhmataan rajoittavaa miehen mallia vatsatanssilla. Esitystä ovat inspiroineet ikoniset egyptiläiset vatsatanssijat, kuten Suhair Zaki ja Samia Jamal.

Teos käsittelee homoksi kasvamista, hylkäämiskokemuksia, vanhempien vaikutusvaltaa lapsiinsa ja epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.

Esitykset Pienellä näyttämöllä 23.5. ja 25.5.2025.

Ensiesitys oli Kiasma-teatterissa 15.8.2023.

Työryhmä

Konsepti, teksti, ääni Moe Mustafa Lavastus- ja valosuunnittelu Julia Jäntti Puvustus Angela Culkin Mugisha

Alkuperäisteoksen tilaaja Kiasma-teatteri (2023) Alkuperäisteoksen tuotanto PALO Art Productions Alkuperäisteoksen tukijat Taike, Helsingin kaupunki, Saaren residenssi (Koneen säätiö)

Sarvivälke- ja Kuka minä olen –esitysten kiertueversiot Lavaklubille

Sarvivälke Lavaklubilla 10.2.2026

Kuva: Katri Naukkarinen

Arda Salaniemen kirjoittama Sarvivälke on väkevän todentuntuinen sukellus nuoren naisen elämään. Koskettavan päähenkilönsä kautta monologinäytelmä pohtii itsetuhoisia ajatuksia ja olemassaolon mielekkyyttä ‒ vaiettuja aiheita, jotka kuitenkin ovat todellisuutta liian monille.

Alkuperäisversion kantaesitys oli Omapohjassa 9.3.2024. Sarvivälke-esityksen kiertueversion sovituksen mahdollistivat Kansan Sivistysrahasto, Niilo Helanderin Säätiö sekä Kansallisteatterin saamat lahjoitukset. Lokakuussa 2025 esitys kiersi kaikissa Valtion koulukodeissa.

 

Duo Musaico: Kuka minä olen? Lavaklubilla 2.2.2026

Kuva: Jeroen Sebrechts, kuvankäsittely Samüel Vangerven

Angela Aldebsin ja Rami Thawin ovat Duo Musaico, ja heidän omista tarinoistaan syntynyt esitys Kuka minä olen? on tanssi- ja musiikkiesitys kodin löytämisestä. Aldebs on Syyriasta kotoisin oleva tanssija ja koreografi, joka on aiemmin esiintynyt muun muassa Kansallisteatterin Undocumented Love -esityksessä. Thawi on syyrialais-venezuelalainen muusikko, jonka musiikki yhdistelee eri mantereiden kulttuurisia vaikutteita.

Teoksessa eri kielten sanat ja tanssi sulautuvat kokonaisuudeksi kitaran, viulun ja lyömäsoitinten kanssa. Taiteilijat punovat arabiasta, englannista, suomesta ja espanjasta kielirajat ylittävän äänikudoksen, jossa sanat lakkaavat merkitsemästä ja tunteet puhuvat.

 

Lisätiedot:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Ydinarvomme ovat taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus.


Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Hyvää joulua

Kategoriat
Historia kotiseutu Koulutus kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Lahden kaupunginteatterin kalenterivuosi 2025 sekä ohjelmajulistus vuodelle 2026

Loistava ystäväni   kuva Antti Sepponen

Vuosi 2025 Lahden kaupunginteatterissa näyttäytyy numeroiden valossa hyvältä. Omien ja vierailuesitysten esityskertoja oli yhteensä 242 ja niissä oli katsojia reilu 50 000. Tapahtumiin ja maksullisiin esityksiin osallistui yhteensä 65 981 katsojaa.

Odotetusti suurimman katsojamäärän keräsi The Black Rider, jota esitettiin näytäntövuonna 2024-25 yhteensä 37 kertaa. Katsojia se sai yli 12 000.
Kevätkauden yleisö- ja arvostelumenestys oli Mikko Roihan ohjaama Niskavuoren Heta, joka saavutti 8 230 katsojaa.
Syysnäytäntökaudella ensi-iltansa saanut Elena Ferranten Napoli-sarjaan perustuva Loistava ystäväni on kerännyt tähän mennessä lähes 10 000 katsojaa. Se jatkaa ohjelmistossa 16.5.26 asti. Yhteistuotanto (Vapaa Teatteri, Teatteri Jurkka, Tampereen Työväen Teatteri, Lahden kaupunginteatteri) Väylä saavutti neljällä esityksellään 1480 katsojaa.

Pienen näyttämön suosituin esitys on tänä vuonna ollut Tuomo Rämön Onnekkaat. Sen ja syksyllä ensi-iltansa saaneen koko perheen näytelmän Nysä, jättiläismäisen pieni seikkailu eroa on vain muutama kymmenen katsojaa. Nysä jatkaa ohjelmistossa 2.5.26 asti.
Lauri Vennosen kirjoittama ja ohjaama näytelmä Kiljupunkkarityttö (ensi-ilta 15.10.25) on Lahti 120 v. -juhlanäytelmä. Esitykset jatkuvat 11.4.26 saakka.

Studionäyttämön vetovoimana on ollut Tapani Kalliomäen ohjaama näytelmä Kaaos, jonka ensi-ilta oli vuonna 2022. Se on palautettu ohjelmistoon kolme kertaa ja sijoittuu 90 esityksellään koko talon esityskertatilastossa vv. 1983-2025 sijalle 9. Viimeinen esitys nähtiin 13.12.2025.

Draamakasvatus ja yleisötyö

Lahden perusopetuksen kulttuuriohjelman mukaisesti kaikki kaupungin kolmasluokkalaiset (n. 1200 lasta) kutsutaan vuosittain Lahden kaupunginteatterin lastennäytelmän esitykseen. Tänä syksynä koululaiset pääsivät ihastumaan visuaalisesti kiehtovaan satuseikkailuun Nysä, jättiläismäisen pieni seikkailu. Osa kolmasluokkalaisia tulee katsomaan näytelmän kevätkaudella.
Valtakunnallisen Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman puitteissa 8.-luokkalaiset näkivät kevätkaudella näytelmän Thelma & Loviisa, syyskaudella Tule kotiin, tähtityttö!, jonka parissa osa Taidetestaajista jatkaa myös keväällä.
Kouluilla järjestettäviin teatterityöpajoihin sekä esityksen jälkeen tapahtuvaan taiteilijatapaamiseen sekä muuhun draamaopetukseen osallistui vuonna 2025 yli 5 386 oppilasta.

Yleisötyötapahtumia, kuten avoimet harjoitukset, avajaiset, asiakastilaisuudet, oli 92 ja niihin osallistui 11 947 henkilöä.

Kevät 2026

 

Teatterinjohtaja Lauri Maijalan ohjelmajulistus kevään näytäntökaudelle:

”Lahden kaupunginteatteri jatkaa keväällä 2026 vahvaa linjaansa uusien suomalaisten näytelmien esittäjänä. Koemme iloiseksi velvollisuudeksemme tuoda näyttämölle ennennäkemättömiä teoksia, sillä kukaan muu kuin suomalaiset itse ei kerro näitä tarinoita.

Suurella näyttämöllä saa kantaesityksensä talon dramaturgin Veikko Nuutisen Lahden kaupunginteatterille kirjoittama Mammal, ja pienellä näyttämöllä nähdään Sinna Virtasen runoilija Marja-Liisa Vartion elämästä ammentava Maan ja veden välillä. Yhteistuotantona saa meillä ensi-iltansa menestyskirjailija Juha Itkosen kantaesitys Sivuraide. Lisäksi uudelle katsomopaikoiltaan laajennetulle Studionäyttämölle valmistuu Katariina Vuoren Erään tapon tarina – kirjaan pohjautuva, allekirjoittaneen kirjoittama tositapahtumiin perustuva rikosdraama Haapajärven Elvis. Kaikki kevään ensi-iltojemme tekijänoikeudet jäävät suomalaisille kirjailijoille ja kaikki tarinat nousevat suomalaisesta elämästä ja historiasta.

Lahden kaupunginteatteri haluaa olla osana rakentamassa kotimaista kulttuurihistoriaa. Ja sitä historiaa ja tulevaisuutta kirjoittavat vain suomalaiset itse. Lahden kaupunginteatteri haluaa olla monimuotoisen suomalaisuuden peili ja ikkuna. Se on teatteri, joka ei pelkää käsitellä vaikeita aiheita, ja pysähtyä ihmettelemään pientä ja arkista, itäsuomalaista evakkomummoa ja hänen kaupunkilaista teinipoikaansa, juhlia suomalaista suurta runoilijaa, tai kertoa vaikka surullisesta tosielämän rikoksesta, joka kätkee sisälleen palan synkintä suomalaisuutta – ja toisaalta kuvauksen siitä miten taide, rock ja Elvis Presley voi pelastaa kokonaisen elämän. Nämä kaikki ovat osa niitä miljoonia suomalaisia ilmiöitä, jotka ovat saattaneet meidät tähän pisteeseen, missä nyt kansakuntana olemme.
Kevään 2026 ohjelmistomme on omistettu suomalaiselle yhteiskunnalle ja pienille ihmisille suuressa maailmassa.”

Kevään esityskausi käynnistyy 2.1.26, jolloin esitämme Tule kotiin, tähtityttö! Suurella näyttämöllä ja Kiljupunkkarityttö Pienellä näyttämöllä.

Betoniklubi
avaa ovensa ti 13.1.26 Lämpiönäyttämöllä. Ensimmäiset vieraat teatterinjohtaja Lauri Maijalan kanssa keskustelemassa ovat Mammal-näytelmään liittyen näyttelijä Kati Outinen ja näytelmäkirjailija Veikko Nuutinen.

 

Ps

Edelliset kylmät Lahden kaupunginteatterin välittämät numerotiedot ovat tietenkin teatterin talouden ylläpitäjille välttämättömiä.

Vuonna 2025 nähdyt teokset toivat semmoisen määrän aitoa suurta teatteri-illuusiota ja elämäntotuutta, että, parhain lukijani, en voi vielä kerran olla Lahen uutisia -kritiikkejäni tähän linkkeinä toteuttamatta. Lahden kaupunginteatterin kulunut vuosi oli suomalaisen teattterin uudistavinta huipputeatteria maasamme!

TV

 

https://lahenuutisia.fi/2025/10/12/tule-kotiin-tahtitytto-naytelman-kantaesitys-lahdessa/

https://lahenuutisia.fi/2025/08/31/ihana/

https://lahenuutisia.fi/2025/10/16/punk-musiikilla-lahtikaupunkia-rakentamaan/

https://lahenuutisia.fi/2025/09/13/upeiden-nayttelijatoiden-loistava-ystavani/

https://lahenuutisia.fi/2025/01/23/mikko-roihan-niskavuoren-heta/

https://lahenuutisia.fi/2025/02/21/kevaan-hurmaavin-ohjauksen-ja-nayttelijataiteen-teatteritapaus/

https://lahenuutisia.fi/2024/09/09/lauri-maijalan-teatteri-on-suurenmoisinta-teatteria-vuosikymmeniin/

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri luonto tiede yhteiskunta

Lahden kaksi kampusvaihtoehtoa

Kategoriat
kotiseutu Koulutus yhteiskunta

Lahtelaisille vapaa kaupunkitila Vesijärvimaisemin vaiko Lutille omistettu kampus-hirviö

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri tiede yhteiskunta

LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu

 

1. LUT-yliopisto

Tasavallan presidentti vahvisti 28.12.2018 lain, jonka mukaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston nimi muuttuu. Jatkossa yliopiston virallinen nimi on Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT. Laki astui voimaan vuoden 2019 alusta.

Samalla LUT kahmaisi ottolapsikseen Lahden ammattikorkeakoulun ja Saimaan ammattikorkeakoulun (Lappeenranta, Imatra, Kouvola).

Lahti haaveili omasta yliopistosta kohta kaupunkioikeudet 1905 saatuaan. Vuonna 1910 Suomalainen Tiedeakatemia kokoontui Lahdessa ja sieltä kaikui tieto, että yliopisto pitäisi saada mahdollisimman lähelle Helsinkiä. Lahti varasi heti tontin torin laidasta ja päätti sievoisen avustussumman yliopiston tuloon. Vuonna 1911 kokeiltiin vaihtaa taktiikkaa ja päätettiin anoa eläinlääketieteellistä korkeakoulua Lahteen ja vielä vuonna 1917 Suomen valtion pääministeri piti Lahtea hyvänä sijaintipaikkana maataloudelliselle korkeakoululle. Lahden kompastuskiveksi koituikin liian läheinen sijainti Helsinkiin, alkuperäinen etu muuttui siis rasitteeksi.

Kuten niin säännönmukaisesti aina ennenkin, historia toistaa vääjäämättömästi itseään. Tänä vuonna 2018 eläkkeelle väistynyt kaupunginjohtajamme Jyrki Myllyvirta oli kymmenvuotisen johtajuutensa aikana vannonut kaiken kehityksen tapahtuvan Helsingin läheisyyden suomalla erikoisasemallamme.

Vaan nytkin, kuten jo vuonna 1917 ainoa yhteistyökumppanimme löytyi mahdollisimman kaukaa, pois Helsingistä, Lappeenrannasta, joka LUT-Lappeenranta -nimisenä konsernina avosylin otti meidän yliopistonälkäiset lahtelaispäättäjämme oman piskuisen säilymisensä pieneksi takeeksi autonomiseen puristusotteeseensa.

Ylläoleva kaavio Suomen 14 yliopiston suosituimmuudesta vuonna 2018. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on yksi maamme pienimmistä yliopistoista.

Lutin%20kaksikko.jpg

Yllä organissation keskeiset LUT -konsernin päättäjät, lappeenrantalaiset  Liisa-Maija Sainio ja Juha-Matti Saksa  

LUT osti Lahden ammattikorkeakoulu Osakeyhtiön kokonaan omakseen kaikkine osakkeineen ja toimintoineen.

Nyt Lahdella eikä lähikunnilla (Heinola, Orimattila, Nastola, Hollola) ole enää mitään sananvaltaa Lahden ammattikorkeakoulun asemaan, tehtäviin tai rahoitukseen. Sen omistaa siis Lappeenrannan Teknillinen yliopisto. Sama yliopisto, lähinnä sen autonomista valtaa käyttävä rehtori, päättää siis yksin kaikista Lahden ammattikorkeakouluun liittyvistä asioista ja korkeakouluopinnoista. Rahoituksen takaa Suomen valtion opetus- ja kulttuuriministeriö. Lahden kaupunki on pyyhkäisty sivuun kaikesta vastuusta, suunnittelusta ja valtion rahavirroista.

Näin Lahden Lahden viimeisin oman yliopiston villitys alkuaan alkoi:

Valtuuston%20%20kokous.jpg

Lahden kaupunginvaltuuston suuruudenhulluus toteutuu – Suomen suurin 101 -jäseninen (Lahti+Nastola) kaupunginvaltuusto perustaa 20.3.17 omaa Lahden yliopistoa ja taputtaa itselleen.

Lahden kaupunginvaltuusto luuli päättäneensä kokouksessaan 20.3.2017 perustaa Lahteen viimeinkin oman yliopiston. Asia löytyy kaupunginvaltuuston kokousten arkistoista ja nauhoitetuista tallenteista nimellä:

Kuntien omistus Lahden ammattikorkeakoulussa ja LUT-konserniin liittyminen § 37.

Käyn läpi 37 §:n Lahden valtuuston kahden suurimman puolueen ensimmäisten puheenvuoronkäyttäjien valtuustopuheenvuorot.

Rosted-Nissinena.jpg

Ensimmäinen puheenvuoro

Juha Rostedt, ylioppilas, toimitusjohtaja. Lahden kaupunginhallituksen päätoiminen puheenjohtaja 5000 euron kuukausipalkka, veronmaksajien kustantama oma työhuone, vapaamuurari.

Puheenvuorossaan hän edustaa paitsi Lahden kaupunginhallitusta myös erityisesti Nastolan ja Lahden yhdistymishallituksen puheenjohtajuutta (Kok).

” Lahden ammattikorkeakoulun omistajakunnat ja Lappeenrannan tekninen yliopisto ovat neuvotelleet todellakin yhdistymisestä ja olemme neuvotelleet ammattikorkeakoulun osakkeiden myynnistä Lappeenrannan yliopistolle. Tämä neuvottelu on sujunut tässä kuukausien aikana äärimmäisen hyvin. Kaupunki asetti tietynlaisia tavoitteita tälle meidän neuvotteluille, keskinäisiä tavoitteita ja olemme saavuttaneet ne tavoitteet varsin hyvin. Lahden kaupungissa oman elämäni aikana on aina harmiteltu sitä, että Lahti jää niin monessa jälkeen, kun meillä ei ole omaa yliopistoa. Tämä on varmasti aika tuttua aika monellekin. Nyt meillä on se mahdollisuus saada oma yliopisto Lahteen. Toteutuessaan tämä neuvottelutulos ja kauppa tarkoittaa sitä, että meillä on tulevaisuudessa vuoden 2018 alusta oma yliopisto, periaatteella yksi yliopisto, kaksi kampusta, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Se sisältää myös sen, että nimi tulee muuttumaan. Me emme vielä tiedä, mikä se on, mutta sieltä poistuu se Lappeenranta nimenä. Toivottavasti tulee sellainen hyvä ja vetävä nimi. Meidän kannattaa olla tästä ylpeitä ja toivotaan, että päätökset menee maaliin myös muissa omistajakunnissa. Me voidaan olla siitä ylpeitä, että meille on tulossa oma yliopisto ja varmasti tapahtuu myös niin, että se vetovoima, minkä tämä yliopisto aiheuttaa tähän kaupunkiin, tuo meille uutta työtä, uusia työpaikkoja, yrittäjyyttä mutta myöskin vetovoimaa sinne yliopiston puolelle ja tarkoittaa sitä, että yliopisto lähtee täällä Lahdessa kasvamaan.”

Rostedtin vilpittömäntuntuinen lahtelaisylpeyden hykertelevä lietsonta ja tyytyväisyys omasta aikaansaannoksestaan, aidosta yliopistostatuksesta, on ennenaikaista ja pelkkää Rostedtin kuvitelmaa. Niihin on helppo saada muutkin asiantuntemattomat lankeamaan, sillä itsekin ihailen Rostedtin sujuvaa, papereista vapaata, miellyttävää puhetaitoa. Lukemalla Rostedtin ylistämien päätösasiakirjojen sopimukset ja liiteasiakirjat huolella saa selkeän ja yksiselitteisen kuvan asiasta: Rostedtin hehkuttelu yliopistostatuksella jää täysin perusteettomaksi.

LUT jatkaa tiedeyliopistona tehden akateemista, korkeatasoista tutkimusta ja antaen tutkimukseen perustuvaa ylintä koulutusta yliopistolain mukaisesti. LAMK puolestaan antaa ammattikorkeakoululain mukaisesti työelämälähtöistä koulutusta sekä tekee soveltavaa tki-toimintaa ja taiteellista toimintaa. Konsernilla on tarkoitus olla yliopistokampukset Lappeenrannassa ja Lahdessa. Mikäli LAMK liittyy mukaan LUT-konserniin, konsernissa on yhteensä noin 13 000 opiskelijaa, 1500 henkilökunnan jäsentä ja noin 140 miljoonan euron liikevaihto. ”

Vastoin Rostedtin luuloa sopimuksessa yliopiston syntymisestä Lahteen tulee selväksi, miten Lappeenrannan Teknillinen yliopisto LUT toimii yliopistolain mukaan ja Lahden ammattikorkeakoulu LAMK ammattikorkeakoululain mukaan.  LUT on konsernin yliopistotasoinen emoyhtiö ja LAMK sen ammattikorkeakoulutasoinen tytäryhtiö. Se, että tekstissä puhutaan yliopistokampuksesta ei tätä lain säätämää asetelmaa muuta. Fuusiossa LAMKille jää ammattikorkeakoululain edellyttämä keskeinen työelämään suuntautuva tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (tki). Mitään Lahden omaa yliopistoa ei tässä fuusiossa synny, vaan Lappeenrannan Teknillisen yliopiston monivuotinen yliopistotoiminta Lahdessa vahvistuu, selkiytyy ja vakiintuu.

Toinen puheenvuoro

Jarkko Nissinen, tradenomi, Lahden  kaupunginhallituksen 1.varapuheenjohtaja, kaupunginhallituksen jäsen, sen Elinvoima- ja työllisyysjaoston puheenjohtaja sivutoimisella kuukausipalkalla 2500€/kk (Sdp).

”Täällä erityisesti kaupunginhallituksen Elinvoima- ja työllisyysjaoston puheenjohtajan roolissa. Lappeenrannan teknisen yliopiston eli LUT, sen rehtori Juhis eli Juha-Matti Saksa kirjoitti muutama viikko sitten, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen brändit ovat tarkasteltavana, myös LUTin nimi on suurennuslasin alla. LUT-konsernin yhteydessä tarkastellaan, kuten arvoisa kaupunginhallituksen puheenjohtaja totesi, tarkistamaan konsernin nimi, mikä tulee tukemaan toiminnan uutta luonnetta. Muutama huomio tästä kokonaisuudesta, jota kaupunginhallituksen Elinkeino- ja työllisyysjaosto on työstänyt jo pitkään.

1. Jatkossa on LUT-yliopistollamme ja konsernilla kaksi yliopistokampusta. Yksi Lappeenrannassa ja toinen Lahdessa tai toisinpäin. LUTin yksi vahvuus on yritysrajapinta. Kiertotalous löytyy niin LUTin strategiasta kuin Lahden kaupunkiseudun viime vuoden loppupuolella hyväksytystä kilpailukykystrategiasta. Ja hieno asia, että meillä on yhteiset strategiset kärjet jo tässä vaiheessa, liekö sitten sattumaa.

2. Jatkossa Lahdessa aloittaa 80 diplomi-insinööriä ja 40 kauppatieteen maisteriopiskelijaa vuodessa. Ja professoreja on noin kymmenen tutkimusryhmineen.”

Inin%C3%B6%C3%B6reja%20ja%20tradenomeja%

trdenomeja%20jainsin%C3%B6%C3%B6rej%C3%A

Lehtileike Etelä-Suomen Sanomista 28.3.17, viikko jälkeen Nissisen puheenvuoron

”3. LAMKin ja eteläkarjalaisen Saimaa-ammattikorkeakoulun siirtyminen LUT-konserniin merkitsee nimen tarkastelua. Apuna käytetään kansainvälisiin brändeihin erikoistunutta mainostoimistoa. Rehtori Juhiksen mukaan brändi tulee olemaan päräyttävä. Lahden ammattikorkeakoulussa on omat vahvuutensa kuten Muotoiluinstituutti. Tilanne voidaan nähdä muotoilun kannalta mahdollisuutena. Muotsikan osaaminen täydentää LUT-konsernin vahvuuksia. Kuten todettu, LUT työstää uutta nimeä, jossa brändiin liittyvät vahvuudet pääsisivät nykyistäkin paremmin esille. Uuden brändin ennakoidaan julkistuvan syksyllä -18. Nimenmuutos päätetään eduskunnassa, onhan yliopiston nimet määrätty laissa. Suuntaviivoja nimeksi löytyy esimerkiksi Aalto-yliopistosta.

4. ja lopuksi. Suomessa oli Porvoon valtiopäivät. Niissä on tulkittu Suomen nousseen kansakunnaksi kansakuntien joukossa. Päätettävänä oleva pykälä toimii vastaavana isona askeleena, suorastaan jättiloikkana Lahden kaupungin matkassa yliopistokaupungiksi, valtiopäivien nimitystä odotellessa. Arvoisat valtuutetut, hyvä puheenjohtaja.

Noin neljännesvuosisadan alueellinen yhteistyö siirtyy uudelle tasolle siirtyessämme alueyksiköstä kampuskaupungiksi. Siirrymme yliopistokaupungiksi yliopistokaupunkien joukkoon.”

Nissisen pitkä, sinnikäs työura erilaisissa kaupunkimme työllisyyteen liittyvissä tehtävissä, toimikunnissa ja projekteissa nollautuu nolosti oheisessa ESS:n lehtileikkeessä. Hänellä ei tunnu olevan realismia edes siitä, mitä ammatteja maassa pitäisi lisätä ja mitä vähentää. Jo pitkään Lahden ammattikorkeakoulu on kouluttanut insinöörejä ja tradenomeja liudoittain suoraan työttömiksi. Nyt Nissinen vielä pröystäilee oikein yliopistollisella diplomi-insinöörien ja kauppatieteiden maisterien lahtelaiskoulutuksella. Nissisen ilmaisulle tuttu leuhkiminen ja puujalkavitsisyys eivät tässä asiassa peitä hänen asiantuntemattomuuttaan. Olisiko tulevassa kaupunginhallituksessa viimein jo nopeasti vaihdettava työllisyysasioiden korkein poliittinen johto.

SUMMA SUMMARUM

Näiden kahden herran puheenvuoroja leimaava omakehu tuntuu kovin naiivilta ja lapsekkaalta ja paljastaa heidän tietämättömyytensä koko yliopistomaailmasta. Heitä on ollut helppo vetää nenästä, sillä tittelit ja instituutioiden ylätasot ovat aina kiinnostaneet näitä miehiä. Brändäys on juuri nyt näiden kahden poliitikon yhteinen, pinnallinen keino pysyä poliittisen kentän kirkkaimmassa valokeilassa. Asioita ei kuitenkaan pelkästään brändäämällä hoideta.

Olisi luullut heillä olleen palkkansa edestä paljon tärkeämpääkin tehtävää omassa pesässä. He eivät edes taida tietää, että Lahden ammattikorkeakoulun hallinnollinen, strateginen sekä ennenkaikkea opetuksellinen tila on kaoottinen. Sen tärkeä ja ansiokas yritysmaailman edustaja erosi vastalauseena huonolle johdolle. Sen opetus on epäonnistuneiden säästötoimien seurauksena pudonnut tehottomiksi suurryhmäluennoiksi ja tärkeä tki-tehtävä yskii toimimattomuuttaan. Muotoiluinstituutti on joutunut jättämään omat hienot tilansa yhdenkään Lahden kaupunginvaltuuston jäsenen sen toimintaedellytyksiin puuttumatta. Näiden asioiden hoitamisessa kuntoon olisi ollut Rostedtille ja Nissiselle paljon akuutimpaa ja relevanttisempaa työsarkaa ennen yliopistohaihatteluja. Ja olisi vieläkin.

Asiassa käyttivät vielä puheenvuoroja mm. Francis McCarron, Antti Holopainen, Ville Skinnari ja Onerva Vartiainen kaikki  omalla panoksellaan, ja tavallaan tunnustautuivat ajaneensa, toimineensa ja nyt kannattavansa Lahden yliopiston syntymistä. Lopuksi kokouksen puheenjohtaja Mika Kari esitti koko valtuuston antamaan valtuustolle itselleen ja asian § 37 yksituumaiselle päätökselle aplodit. Niin tapahtui.

Tätä vuodatusta tänään kirjoittaessani edellisistä tapahtumista on kulunut jo puolitoista vuotta. Juha Rostedtin vakuuttelu, että tulevan uuden yliopiston nimestä poistuu sana Lappeenranta tai Jarkko Nissisen vannominen, että kansainvälisiä brändejä käyttävä mainostoimisto muokkaa Lahden oman yliopiston nimen ja Nissisen yliopiston rehtori Juha-Matti Saksalta lainaama varmuus, että nimi on päräyttävä – eivät pidä paikkaansa.

Nimi kun on tällä hetkellä kovin tavanomainen, vähemmän päräyttävä ja aika vaisu Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT – Lahden omaa yliopistoa emme siis saaneet.

 

PS

Miksi olisimmekaan, sillä meillähän on ollut yksi maamme parhaimpia, monipuolinen, toimiva ja tuloksellinen yliopisto jo vuodesta 1963 alkaen ja se toimii edelleen.

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/12/lahden-laajavaikutteisin-yliopisto

 

https://lahdenyliopistokampus.fi/lahden-yliopistokampuksen-koordinaatioyksikko/

https://www.hamewiki.fi/Lahden_Yliopistokampus

 

 

2. LAB-ammattikorkeakoulu:

(allaoleva linkki asiasta on Lahen uutisia -artikkelista 4. huhtikuuta 2019 -aiheena LAB-ammattikorkeakoulun nimen keksiminen)

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2019/04/kis-kis-kippurahanta

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide yhteiskunta

Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä

 

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri viro yhteiskunta

Lahtelaisjoulun varma merkki

Perinteinen vironkielinen jumalanpalvelus kokosi tänä vuonna kauniiseen Launeen kirkkoon niin eestinkielisiä kuin myös suomenkielisiä II Adventin sanomaa kuulemaan nelisenkymmentä henkeä.

Ann Tamme                                          Lauri Tõldsepp

Pühapäeval 7.12.25 klo 13.00 toimub eestikeelne jumalateenistus Lahti Laune kirikus. Teenivad diakon Ann Tamme (Viimsi kogudus, Eesti), praost Kaarina Koho-Leppänen ja kantor Lauri Tõldsepp (Joutjärve kogudus). Pärast teenistust on kohvilaud, muusikat ja ka jõululaule.

Jumalanpalveluksessa Ann Tamme (Viimsin seurakunnasta, Virosta) saarnasi, häntä avustivat Petri Vatanen (päivän teksti), Kaarina Koho-Leppänen sekä Anneli Kont (kantele) ja kanttorina Lauri Tõldsepp (Joutjärven seurakunta). Lopuksi nautittiin Pyhä ehtoollinen.

Vironkieliset joululaulut kaikuivat jumalanpalveluksen jälkeen yhteislauluin seurakuntasalissa Lauri Tõldsepin johdolla – herkullisten kahvipöydän antimien tuodessa lämmintä ja iloista, rauhaisaa joulumieltä II adventtipyhän vielä syksyisen sateiseen suomalaiseen sunnuntaihin.

Tilaisuuden järjestivät lahtelaiset vironkielen harrastajat ja Launeen seurakunta.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Hyvää itsenäisyyspäivää 2025!

Kategoriat
Historia kotiseutu Koulutus kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden kevyen musiikin maestro Ari Niskaselle elämäntyön kunniaa

Ari Niskanen ja Inge-Maarit Rautiainen

Lukijalleni voin kertoa, että tämä muusikkokaksikko on henkisistä käsistään aikanaan päästänyt niin Kansallisteatterin nykyisen pääjohtajan kuin monet nykyiset teatteriammattilaiset, useimmat aikamme alan pedagogit, näytelmäkirjailijat, teatteritaiteen professorit sekä teatteritaivaamme merkittävimmät musikaalikomeetat, näyttelijät ja filmitähdet, jotka Lahden kansanopistossa astelivat vasta teatteritaipaleensa ensimmäisiä polkuja. 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/08/lahden-taidelauantai-2017-1

 

Encorena vetäisi Ari Niskanen valloittavasti hanurillaan säestäen Lavin Laulajan testamentin. Se testamentti, elämänfilosofinen laulajan ralli, on Arin ajatuksin ja ohjauksin kirjoitettu lukemattoman monen teatterinälkäisen oppilaan laulurepertuaariin, kasvanut korkoa lukuisten teatteriammattilaisten työssä. Ari Niskasen testamenttikoukeroita, sympaattisen, osaavan ja opastavan laulamisen ilon ja huumorin laulunkukkia elää monissa yksittäisten laulajien ja kuorojen sävelissä ja sovituksissa kauan vielä ennen testamentin avaamista ja pitkään sen jälkeen. Nyt maestro jää monikymmenvuotisesta musiikkipedagogin työstä ansaitsemalleen eläkevapaalle.

 

Niskasen%20Ari%20ja%20haitari.jpg

Veikko Lavi: Laulajan testamentti

Sitten kun silmäni ummistan,
yksi pieni on toivomus mulla:
Eikö sopisi nyt maailman matkaajan
sinne laulajain joukkohon tulla.
Siellä ystävät armahat kohdata saan,
siellä murhe ja kauna on poissa.
Siellä leivotaan riemujen piirakkaa
ja se paistetaan laulujen voissa.

 

Edellä olevat tekstilainaukset ovat vuodelta 2017 ja viimeiset, jotka Lahen uutisia on julkaissut yli viidestäkymmenestä kevyen musiikin Ari Niskaseen liittyvästä artikkelista. Lahden kansanopiston musiikinopetus, monet kuorot, sävellykset, lauluyhtyeet ja konsertit ovat hänen musiikkitaitojensa avulla rikastuttaneet Päijät-Hämeen esittävää ja luovaa musiikkia.

 

Tasavallan Presidentti Alexander Stubb on myöntänyt 28.11.2025 musiikinopettaja Ari Niskaselle director musices -arvonimen

Lämpimät onnittelumme!