Kategoriat
Historia jännitys kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden Kolmen Pennin Oopperassa

Eturivi: Henrik Hammarberg, Aurora Manninen, Saana Rautavaara, Henna Wallin, Nenna Tyni, Laura Huhtamaa, Annukka Blomberg.
Keskellä: Veeti Vekola, Tomi Enbuska,
Takarivi: Jori Halttunen, Mikko Jurkka

Lahden kaupunginteatterin Kolmen pennin ooppera on Lauri Maijalan sydänjuurista ja katkeamattoman rikkaasta mielikuvituksellisesta ajatusmyllystä muokkautunut rajun komea musiikillinen, ajantuore teatteriohjaus, henkisessä voimassaan rajaton, selkeydessään ja sisällöllisessä ilmaisussaan jokaiselle katsojalle tosin kovin erilaisin poliittisin prosenttiluvuin avautuva, mutta vähintäänkin Brechtin runoin ja Weillin musiikin oopperallisin parodiamakuisin aarioin se vetää musikaalisen loistavasti tulkittuna hymykaaret kasvoillemme vakavankin kohtauksen taustalle elämän lämpöä ja tunteen herkkua meille sopivin pisaroin lohduksemme tarjoten.

Pelkästään ohjaajan ja lavastajan (Minna Välimäki) yhdessä loihtima vaikuttava lavastus, lavan takaseinän silhuetein, korkein telinein ja pylvästöin sekä esineistöin ja muutamin eturamppiin toisinaan hetkeksi ilmestyvin pikkuyksityiskohdin, kuvaa koko esityksen interiöörin menneen ja nykyelämämme maailmaksi, jossa matkaamme kuin suuressa tehtaassa koko ihmiskunta vauhdiltaan yhä vain kiihtyvine ja arvaamattomine liukuhihnaisine tapahtuminemme. Niissä ohi virtaavat yhtä hyvin menevät tai vastaantulevat ihmiset kuin esineetkin, tapahtumat jopa aikakautemme jatkuvasti kiihtyvät sotilasvarustukset loppumattomin asevalmistelujen sotilasajoneuvoin, ammuksien, tykkien, ajan panssarivaunujen ja ohjuksien jonoina silmiemme ohi, milloin minnekin päin mannertamme ja maailmaa taukoamatta siirtyen.

Samaan aikaan sivistynyt maailma jatkaa omalla näennäisellä varallisuudellaan siirtomaiden riistoa lähes ilmaiseksi ostamalla liukuhihnojen täydeltä eteläisten kehitysmaiden hedelmiä ja niitä sitten läntisen maailman liike-elämän voitoilla muka ostellen, ylenpalttisesti nautiskellen tai liikkuupa hihnalla uudet sähköjärjestelmätkin miltei jokaiselle paikkakunnalle noita akuutteja datajärjestelmäkokonaisuuksia kuljettaen.

Vain köyhien luokka on pudonnut tästä vauhdista. Se joutuu itsensä ja ruumiinsa uhraamaan nälän ja puutteen tielle, ammattimaisten hyväksikäyttäjien ja kyseenalaisten liikeyritysten komennossa leivänmurusensa ansaitsemaan.

Näyttämöllepano Lahden Suurelle teatterinäyttämölle koneistuksineen monine taitavine teknisine henkilöineen tekee koko esityksestä harvinaisen nykyaikaisen.

 

Entä Brecht ja hänen säveltäjänsä Weill? Ovathan hekin mukana, jos kohta aina valppaan Maijalan roolisateenvarjon alta tarkkaan pohdituin, harjoitetuin tarinan äkkikääntein ja hahmoin. Näyttelijöiden fasadit eli naamat ja rintamukset ovat aina yleisöön päin. Jo koko epäoopperan alku leikataan Brechtin tapaan tahallisesti poikki estäen katsojan samaistuminen tunnelmaan. Juuri silloin Brechtin tekstin ja esityksen klassisen satiirin kaikkinainen varma tae kera ainutlaatuisten Weillin sävellysten on helppo meihin uppoutua. Koko ensemblen 12 näyttelijän täydeltä, upein muotipuvuin (Joona Huotari-Andreou) koemme yksilöinä erottuvina ja nautittavina laajakirjoisen merkitsevästi esityksessä: verratonta, upeaa silmänruokaa kaupungissamme! Siihen, että köyhälistö ja äveriäisyys olisivat kovinkin ulospäin erilaiset Brechtin tapaan vielä tässä oopperallisessa esityksessä, emme tosin enää usko todellisuudessamme, sillä niin samankaltainen, sekasortoinen, epävarma ja kaaosmainen on aikamme luokkajakoinen maailma, että se ja näyttämön tapahtumat lähes yhtenevät.

Lauri Maijalan omatyylisiä henkilöitä kipuilee näyttämöllä jälleen – osattomia (Veeti Vekola) maailmankansalaisia henkisesti heppoisina ja niin aineellisesti kuin tarinallisesti turhaan maailmaan syntyneinä – vain osattomina kerjäläisinä maailman  syntisiksi tarpeellisia. He ovat jälleen esityksen suola, katsojan arvuuteltava esityksen elementti ja kas – ohjaajalle ominainen klisee paholaisesta (ensi-ohjauksensa The Black Ride -esityksen mukaan) näyttää tällekin esityksen ihmissuvulle siunaantuneen tarpeen olla aina läsnä – jälleen ontuvajalkaisena oliona (Henna Wallin).


Kolmen pennin oopperassa tarinan kauniinkiltin Polly Peachumin (Aurora Manninen) roolin viattomuus kääntyy tyypilliseksi kaikkien tyttöjen kapinaksi vanhempiaan vastaan hänen rakastuttuaan tunnettuun kuuluisuuteen suureen murhaajarikolliseen Puukko Macheathiin ja vielä karattuaan kotoa, mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Aurora Manninen tulkitsee naiseutensa pyyteet ehdottomuudeksi. Hänen ajattelunsa on luontevaa aitoudessa ja totuudellisuudessa, sillä hän on nähnyt omassa kodissaan lähes pelkästään köyhien hyväksikäyttöä – ei hänen kotinsa saati vanhempansakaan mitään vilpittömiä ole. Hän esittää myös esityksen yhden upeimmista Weillin melodioista unohtumattomasti ja kauniisti tulkiten.

Peachumin perhe omistaa eräänlaisen köyhyysvuokralaisbisneksen, mikä ottaa palvelukseensa pelkästään rahattomia kerjäläisiä, joille se vuokraa oikeuden saada kerjätä, ja varustaa heidät erilaisin kauppatavaroin: pääasiassa ihmisen tekojäsenin, jaloin, sormin, käsin. Kaupatut tavarat myytyään nämä vuokralaiset saavat muutaman pennin palkkioksi. Epäonnistuneet kaupustelijat pahoinpidellään perusteellisesti. Peachumit myyvät myös seksiä ja isä myy tytärtäänkin.

Isä Peachumin kauppiasluonteeen tulkitsee Mikko Jurkka estoitta virkistävän liukkaan rasvaiseksi ja ovelaksi, rehevän eläväksi piruilijaksi. Hän myös laulaa juuri oman aariansa, sen herkulliset suomalaiskääntäjien Brechtin riimit ja Weillin tahdit tarkan satiirisesti, hauskasti ja taidokkaasti. Hänen roolityönsä, mahtailevan itsekäs olemuksensa rikastavat esityksen hirtehistä elämänmahlaisuutta habituksellaan ja musikaalisuudellaan.

Äiti Peachumina Annukka Blomberg on yksniitisempi luonteeltaan, käytännöllinen ja röyhkeä kauppiasluonne hänelläkin ja myös tyypillinen äiti tyttärensä etua ajamassa, järkähtämätön mielipiteessään, rahanahneudessaan ja fanaattinen ajojahdissaan saada suurrikollinen vävykokelas ansaan ja tuomituksi hirteen. Blomberg laulaa musikaalisesti kylmän kaunisvärisellä alttoäänellään aariansa.

Tähän perheidylliin sijoittuu tietenkin itse sulhanen Puukko-Machie.

Tomi Enbuskan puukkomachiessa on voimaa, särmää, charmia, määrätietoisuutta, älyä, pelottavaa huumeen addiktiivisuutta, rikollisuuden harvinaista väkivaltaista karriääriä, sielullista machoutta ja katteeksi murhan yksinoikeutta – kuin maailman valloittajan räiskiä päät revolverillaan murskaksi keneltä vain, jopa Piispalta ylivertaiseksi saavutukseksi ja näytteeksi pelotusauktoriteetistaan. Naisten valloittajan karismallaan hän on tottunut saaman lumoihinsa jokaisen kohtaamansa tytön helposti.

Pollyn kanssa hän kuitenkin joutui paljastamaan aidon rakastumisensa, miehisen herkkyytensä, vaikka ensin totutusti yrittää ratkaista naisvalloituksensa infantiilisella hurjalla huudolla. Säilyttääkseen vapautensa hän piiloutuu poliisin alkaman ajojahdin seurauksena ja luovuttaa koko rikollisjenginsä omaisuuden ja johtamisen nuorikolleen Pollylle.

Toimelias poliisipäällikkö Tiikeri Brown (Laura Huhtamaa) on viimein saanut kiikkiin kalterien taakse Macheathin. Huhtamaan valloittavan vauhdikas roolityö tuntui suorastaan kutkuttavan jännittävältä.

Eikä tarinan käänteet tähän lopu. Paljastuukin Puukko Mackien jo ennen Pollya naineen Kapakka-Jennyn (Vilma Kinnunen). Jännitämme tietenkin, mihin heti asian selvittyä tämä katkera mieskilvoittelu ja aviopetos samasta rakastetusta oikein voi johtaa. Yllätymme, että se päättyy naisten keskinäiseen sovintoon, jossa Macheathen omaisuudesta ennen hänen mahdollista hirttämistään sovitaan vain hänen autoistaan, minkä värisen kumpikin hänen naisistaan ottaa.

Vilma Kinnunen on toinen esityksen suvereeneista laulajattarista, hänen aariansa Kapakka Jenny -balladin tulkinta on esityksen koskettavimpia, solistinen timantti. Kinnunen myös näytteli esityslavan siivoojan vaatimattomuuden ja tavallisuuden ihanan herkästi, taitavasti ja empaattisesti.

Henna Wallinin upea Lucky-laulelma soi kauniisti hänen tulkintanaan ja eläytymisenään ennen hirttotuomion toteuttamista.

 

Perinteisen loppuhuipennuksen sijaan kertoja keskeyttää kohtauksen ja niinkuin Brecht opettaa – käyttämällä epärealistista pelastusta satiirisesti paljastamaan yhteiskunnan tekopyhyyden: todellisuudessa asioita ratkaisevat raha ja suhteet eivätkä ihanteet ja myös Maijalan ratkaisussa: täysin Osaton nostetaan kansan taltuttamiseksi luonnollisesti Macheathin sijasta hirteen.

Koreografian (Jenni Nikolajeff) yllättävän tarkkakuvioinen japanilaisten taistelumiekkojen ilmatanssi tuo esitykseen hauskuutta, omaperäisyyttä, kaikenlaisen äksiisin arvaamattomuutta ja vauhtia.

Jämptisti toimivat valot ja äänimaailma sekä näyttelijöiden maskit tuntuivat valloittavilta, tarkasti kohtauksiinsa ja hahmoihinsa mietityiltä (Kari Laukkanen, Tommi Raitala, Anu Reijonen)

Monet näyttelijät tekivät maittavia sivurooleja, toivat joukkokohtauksiin henkilökemiaa, suurta monen sivuroolin muuntautumiskykyä (Jori Halttunen, Nenna Tyni) ja joskus tarpeellista etukäteen harjoiteltua rooleihin heittäytymistä varsinaisen rooliesiintyjän sairaustapauksissa (Henrik Hammarberg, Saana Rautavaara, Anna Pitkämäki).

 

Antti Vauramon harjoittama ja sovittama 11-jäseninen teatteriorkesteri on esityksen suuri ja monesti kohtauksen vaikuttavin, varmin elementti herkissä sovituksissa, jopa tunnerikkaissa solistien säestysversioissaan. Sen mukana pääsee helposti ihan ulkopuolisenakin taitavista sävellyksistä ja hienoista tulkinnoista nauttimaan.

Orkesterin piiloissa näyttämöaukon taustan yläilmoissa toiminut harvinainen livesoitto tuntui jo sinänsä harvinaisuudelta ja olisi toivonut edes loppukumarruksissa sen verrattomat musiikkitaiteilijat tulla esitellyiksi.

Pienen piirun kuitenkin saan heittää tarpeellista kritiikin sivallusta. Näyttelijät huutavat liikaa. Monet sanat jäävät tavujensa vangeiksi eikä muutamista tärkeistä repliikeistä saa selvää. Pidän asiaa myös näyttelijän ääntämisaparaattien kunnon työturvallisuuskysymyksenä.

 

 

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö klo 18.30

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Esityksen kuvat  Janne Vasama

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa 11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

https://lahenuutisia.fi/2026/09/09/suuri-ensi-ilta-kolmen-pennin-ooppera-tanaan/

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

SUURI ENSI-ILTA – Kolmen Pennin Ooppera tänään

Viime huhtikuussa Lahden kaupunginteatterin Betoniklubi-yleisökeskusteluun koko suuri teatterin ala-aulallinen täysin istumapaikoin oli taas tullut seuraamaan tätä uudenlaista, viisaanfiksua, tuoreuslämmintä, rennon oloista kulttuurikeskusteluantia – sinänsä jo suurta ja toimivaa kulttuuri-ihmettä Lahden urheilukaupungissa.

Tilaisuudessa saimme nähdä pukusuunnittelijan häikäisevän hienoja alamaailman rikkaiden puvustuksia, jotka kiersivät rooli roolilta meidän yleisön käsissä – tässä näyttelijä Aurora Manninen (oopperan Polly) katselee tulevaa hulppeaa roolilookia.

Lauri Maijalan Brecht & Weill on syksyn 2026 näytelmätuote, jollaista odottavat kaikki 16-96 -vuotiaat suomalaiset, sillä Kolmen Pennin oopperana se on myllännyt, ärsyttänyt ja ihastuttanut suomalaisen teatterin, ensin 1930-luvulla maamme Ruotsalaisen teatterin ja Suomen Kansallisteatterin – ja vasta 1960-luvulla maakuntateattereiden, kymmenien suomalaiskaupunkien teatterit tulkinnoillaan. Itäsaksalaisen kulttuurin alkuperänsä mukana se levisi kaikkiin teatterikeskittymiin ympäri maailman. Teatteri antoi kerrankin puheenaihetta ja yhtä aikaa rajua kritiikkiä ihmisen ahneudelle, juuri sellaisella tavalla, jota emme kenties edes itse olleet ennen haaveilleet, saati kokeneet.

Saksalaisen vanhan sivistyksen syntymäpesästä se tarttui 1960-luvulla nopeasti kaikkialle maailman sivistyslaitoksiin merkittävänä protestina ja satiirina, vastakohtana hitlerismille, stalinismille ja tiukasti auktoriteettisiä sääntöjä palvelevalle  tekokorrektien yhteiskuntien ja teatteritaiteen säädylliselle laitostuneelle kunnioittamiselle. Kaiken teatteriksi totutun taiteen se repi alas ja yhtälailla pudotti krumeluisesta pukeutumisnähtävyyshienoudesta aiheensa Lontoon alamaailman Sohon porttoloiden jännittävyyden, elämän mahlaisuuden ja oman eläimellisyytemme himonväkevyyden salat paljastaen. Sivistys oli ahmaissut normaalimaailman elementin, joka kiehtoi uudenlaisena kokea koko sivistyneen maailman ajattelutasona ja teatteritaiteena.

Yllä olevasta keskustelun taltioinnista selviää tämän päivän teemat, jotka Lahden kaupunginteatterin Betoniklubin keskustelun aikana paljastivat meille katsojille jälleen harvinaisen viisaasti luodut perusteet tämän näytelmän valinnalle Lahteen. Myös tämän ajan ihmiset tulevat tutuiksi Berthold Brechtin teatteriteorioihin, eeppiseen teatteriin sekä hänen värikkään rosoiseen ja terävän satiiriseen huumoriinsa. Kannattaa siis kuunnella ja katsoa vielä tuon tilaisuuden taltiointi – se on harvinaisen sisältörikas, provosoivan hauska, maallikolle sekä teatterituntijalle perusteemassaan vakavan yhteiskunnallinen ja huumoritäysi, itsenäisen ajatteluun meidät maanitteleva räväkkä taltiointi.

Kolmen pennin oopperan ohjaaja  Lauri Maijala ja puvustaja Joona Huotari-Andreou

 

Teoksen Puukko-Mackie Tomi Enbuska

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Suuri näyttämö klo 18.30

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

………………………………………..

 

Lahden KOLMEN PENNIN OOPERAN (Kerjäläisoopperan) ensi-esityksestä jo yli 60-vuotta

Miltä silloin reilu 60 vuotta sitten joulukuun 1.päivänä 1960 tuntui vielä alaikäisen (19 v.) lahtelaisen Virtasen, Heinolan opettajaseminaarioppilaan nähdä ja kokea kaupunginteatterimme Ammattikoulun näyttämöltä silloisen teatterinjohtajan Fritz-Hugo Backmanin ohjauksena, vierailevan itäsaksalaisen  Karl  Schusterin sanomalehtisivumateriaalein heijastaman visuaalisuuden ja uudistuneen Lahden kaupunginteatterin tuorein mittavin näyttelijäkiinnityksin koko ammattihenkilökunnan sekä laajan avustajakunnan ja vielä kahdeksanjäsenisen Lahden kaupunginorkesterin jazziin taipuvan orkesterin tähdittäminä suurtyöharvinaisuus ensikertaa kokea, ymmärtää ja omaksua.

Tässä vielä ennen muisteluani teatterissamme 60 vuotta sitten kokemani Brecht-esityksen keskeisten niukkojen muistikuvieni paljastumista pieni johdattelu:

MYT%C3%84J%C3%84INEN.jpg

Olin jo kahtena kesänä ja juuri Lahden Kerjäläisoopperan ensi-illan kesänä ihmetellyt yhtä uimarannan vasta esityksen ensi-iltana ratkaisemaani tapausta.

Toimin noina kesinä kaupungin liikuntatoimen rantakaitsijana ja uimaopettajana Lahden Tallinpassissa eli Mytäjäisten uimarannan, pienen ja syvän, puhdasvetisen lammen rannalla miltei kaupungin keskustassa. Hyvin usein rannalle, sen nurmikon reunalle pärisytti lahtelaisittain harvinainen skootteri kiharatukkaisen miehen ohjastamana. Hän pysäytti ajopelinsä nurmikon reunalle, riisuutui, pulahti uimaan ja usein jäi auringon paistaessa lekottelemaan uimarannan nurmikolle. Tehtäviini kuului opastaa moottorilaitteet ja polkupyörät mahdollisimman kauas rantaviivasta. Tälle miehelle ei niin tarvinnut tehdä, hän tajusi luonnon ja moottorin kaksinolon uimarannalla. Kävin häntä silloin tällöin jututtamassa, lähinnä säästä ja veden lämmöstä keskustelemassa.

 

MUISTAN MELKEIN brechtiläisyyttäkin Lahden kaupunginteatterin Kerjäläisoopperan 1.12.1960 ensi-illasta

Brechtin teatteriteorioista olin hieman lukenut – niistä yksi on rikkoa naturalistinen teatteri katsojalle ja estää hänen samaistaa itsensä esitykseen. Brecht halusi, että katsoja huomaa todella joka hetki esitystä olevansa teatterissa. Mutta tällä kertaa olin niin innoissani uutuuden lumoissa, etten voinut muuta kuin vastoin Brechtiä samaistua niin moneen näyttelijähahmoon, tarinan tunnelmaan ja näytelmän hurjiin, alamaailman karikatyyreihin sekä kuvitellun Sohon elämään, että jäin estoitta sen elävien alamaailman tyyppien ehdottomaksi huvittelukaveriksi.

Henkeä haukkoen, ällistyneenä totesin, että pääosaa Puukko-Mackietä, makean ja viettelevän Sohon naislauman syleilyssä, koko elämänsä ja viettien kauppiaaksi ja rahastajaksi suunnitellut, valtavan sulavasti tanssinut sekä eläytynyt ja aivan unohtumattomasti laulanut ja artikuloinut näyttelijä olikin Topi Reinikka, Tallinpassin skootterimies. Hänen kokonaisilmaisunsa tuntui niin petollisen keveältä, laulutaitonsakin uusimuotisen sävykkäältä ja koko hahmonsa vastoin Brechtiä niin realistisen elävältä, että niputin hänet heti koko esityksen kantavaksi tähdeksi – maailman salattujen, piilossa olevien rikollisvoimien häijyn ovelaksi pomoksi.

Olihan teatterin näyttelijäkunnassa muitakin yllätyksiä. Tuttujen oppikoulukavereiden äitejä ja isiä – kuten koulukaverini Pekan äiti ja isä – ammattinäyttelijöitä. Aina punaposkisen kerjäläisten johtajan Peacumin vaimon roolissa Dagi Angervo loisti hemaisevan kiihottavalla olemuksellaan ja tutun körmysävyisen karhun oloisena poliisikonstaapelina Ensio Jouko. Ylivoimainen tuttavani oli kuitenkin Hildegaard Koivisto oopperan Kapakka-Jenny (Irma-kaverini äiti), jonka matalan alton äänisävy ja metallisen karski laulu jäivät katsojan mieleen vahvana, rautaisen energisenä, julmana tulkintana – hän oli  käynyt kerran myös oppikouluni joulunäytelmää meille ohjailemassa.

Tottakai monet tutut näyttelijät – Fanni Halonen, Ilmari Aarre-Ahtio saati Ola Johansson lisäsivät tarinan petollisuutta, rouheutta ja miltei todellisuutta huimaavan ammattitaitoisilla tyypittelyillään.

Kahdeksanhenkisen hieman jazzahtavan Lahden kaupunginorkesterin Kurt Weillin musiikin taika, rytmit, laulujen riimein tarinaan iskevät sanat tutun pianovirtuoosi Ilmari Patrikaisen johdolla veivät väkisin mukanaan Weillin omalaatuisen kiehtovaan sävel- ja sävellysmaailmaan. Lahden kaupungin Teatteri ja Orkesteri olivat löytäneet toisensa harvinaisen tenhokkaasti, musikaalisesti – ja niin herkullisen hauskan ilkikurisen vapautuneesti.

 

……..

Tänään 9.9.2026 me teatterikatsojat saamme kokea tämän poikkeuksellisen epäooppera-harvinaisuuden toisen kerran kaupungissamme – yhdessä teatteripuitteiltaan ja taiteilijakunnaltaan Suomen hienoimmista teattereista – Lahden kaupunginteatterin  – yli 700 täyteen myydyn katsomon kanssa.

 

Kategoriat
kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Helsingin Kaupunginteatteri avasi teatterikautensa perinteisesti

Paavo Westerberg, Oliver Kollberg, Santeri Kinnunen

Maan suurimman teatterin 250 teatteriammattilaisen plus kymmenien vierailijoiden luoman vuosittaisen teatterimaailman ei tarvitse enää ohjelmistollaan yllättää.

Eilen ensi-illan saanut Suuri musikaali &Julia on jo syysnäytäntökaudelta kymmeniltätuhansilta lipuiltaan loppuunmyyty ja kevätnäytäntökautta alettu myydä vauhdikkaasti. Tämä Pop-maailman ykkösnimien musiikillinen teos tuntui minusta maalaispojasta lähinnä kesäiseltä festivaalilta, vauhdikkaan yksinkertaiselta musiikiltaan ja tutulta kikaltaan – Shakespearen ylösalaisin käännetyltä tarinalta – runsasväriseltä lavastukseltaan ja puvustukseltaan. Ennen kaikkea normaaliteatterista tulkinta eroaa nykyaikaiseksi volyymivyöryllään, joka maan suurimman teatterilavan kaikista tuuteista toistettuna on desibeleiltään lähes korvat rikkovaa hälyä. Alkuaan perheeni tuttu Lahden kaupunginteatterin Suuren salin joka kohtaa monella tavalla kuuluvaksi kokeillut ja kuntoon korjannut äänisuunnittelija on jo pitkään ollut tämän, maan ykkössalin ekspertti. Kyllä kuuluu! Huolissani olen eniten yleisön yli parituntia tässä volyymiylitarjonnassa vaurioituvien korvaelinten vioittumisesta – mutta nuoruus ja kokemus – siinä festivaalienkin tärkein täky. Ehkä taas kerran nyt melko tyhjän salin peräpenkissä mediatilaisuudessa istuessani olin tullut väärään aikaan, väärään paikkaan, kenties maan suurin teatterisali loppuunmyytyinä katsojien massallaan sisustamana pop-pyhättönä tarvitsee tällaisen kipupisteen yli nostetun hälyn ja liikevauhdin erottuakseen jo varsin meluisasta arjestamme salinkokoiseksi ainutkertaiseksi kokemukseksi.

Eikä tarvitse tämän teatterin juurikaan rahasta niuhotella, loppuunmyydyt näytökset, suomalaiset huippunäyttelijät, kevyen musiikin luojat ja tulkit pystytään pelkillä lippurahoilla jo palkkaamaan ja meille katsojille kevyenmusiikin lähiaikakausien soundeja tarjoilemaan.

Näytäntökauden avajaisista jäi muutenkin varsin vakiintunut junamainen kuva. Lahtelainen Helsingin Kaupunginteatterin sympaattinen myyntiekspertti, naapurikadun mies, veti esittelyn ja kaikkien teatterivuoden tekijöiden haastattelut. Nehän esittäviltä taiteilijoilta ja teatterin musiikin luojilta sekä käsikirjoittajilta saati ohjaajilta sujuvat aina selkeään ja jaarittemattoman varmaan malliin.

Eikä talon teatterijohtajan Kautta avatessaan tarvitse kuin myhäillä ja myydyin pääsylippuluvuin kehaista sekä antaa teosten tekijöiden itse kertoa tulevasta esityksestään.

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn 2026 Ohjelmisto on tässä Lahen uutisia –julkaisussa jo pariin kertaan kerrottu.

https://lahenuutisia.fi/2026/06/08/suurin-tuottavin-monipuolisin-teatterimme/

Otan siksi vain yhden, nyt tässä mediatilaisuudessa vastaan tulleen teatteriesityksen, joka mielestäni on ihan kunnon tuoretta nykyteatteria, suomalaista yleisötaidetta huimimmillaan.

 

NAURAVAN KULKURIN TARINA 

Sami Keski-Vähälän kirjoittama ja Paavo Westerbergin sovittama ja ohjaama uusi kotimainen musiikkidraama Nauravan kulkurin tarina on kertomus siitä, miten Vesa-Matti Loirista tuli koko Suomen kansan rakastama taiteilija.

Näytelmän esittelivät ohjaaja-sovittaja, teatterinmoniottelija Paavo Westerberg innostuneella hehkutuksellaan sekä nimiosaa esittävät Oliver Kollberg ja Santeri Kinnunen. Sain heidät myös kamerani kuvaan teatterin ylälämpiössä miettimässä tulevaa ensi-iltaansa.

Nauravan kulkurin tarina on koskettava, hauska ja runollinen ylistyslaulu taiteelle ja viihteelle, kerrottuna Vesa-Matti Loirin tarinan kautta ja hänen esittämänsä ajattoman musiikin siivittämänä.

Mitä yleisön rakastamien laulujen ja historiaan jääneiden koomisten ja traagisten roolien takana oli? Millaisesta intohimosta ja henkisestä kamppailusta Loirin taide syntyi? Ja mitä oli se elämä, mistä Vesku jäi paitsi?

Suurella näyttämöllä nähdään Veskun tunnetuimpia roolihahmoja Nasse-sedästä Turhapuroon. Kuullaan Loirille tärkeitä ja hänen itsensä esittämiä ja tulkitsemia musiikkikappaleita, kohdataan hänelle tärkeitä ihmisiä. Sivuhenkilöitä on kymmenkunta – maan osaavinta näyttelijäkapasiteettia lavan täydeltä.

 

Esityksen lavaesittelyn huippu oli Maria Ylipään ihanan sykähdyttävä lauluesitys, jonka kapellimestari Eeva Kontu on loihtinut loirimaisen ilmaisun & einoleinomaisen lyriikan hurmaavaksi uushitiksi.

Muihin teatterin näytelmien esittelyihin palaan ensi-iltojen yhteydessä ne katsottuani.

https://hkt.fi/esitykset/

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden kaupunginteatterin valloittava syksyn aloitus

Suomen sivistyksen ainutlaatuisimpia huvitapahtumia on Lahden kaupunginteatterin yleisölle maksuton teatterikauden avajaistilaisuus. Sen meklari, meedio, huvittajaharvinaisuus, totuudenpuhuja, helppoheikki, maailmantilanteen aito kartoittaja, fiinisti – tämän hetken ja tulevaisuuden skenaarioiden estoton hahmottaja ja niin suloisen rakastettava persoonallisuus ei voi jättää jälkeensä, puheliaisuutensa rikkaudessakaan mitään muuta kuin hyvää oloa.

Vaan menkääpä seuraavankin kerran teatterimme avajaisiin, toivottavasti vielä monta kertaa teatterinsa avaavaa, kesäisen raikasta, tulevaisuuden optimistista showpersoonaa Lauri Maijalaa kokemaan. Hän on todellinen, vilpitön ja vuodesta toiseenkin uudelleenkoettuna ainutlaatuinen maailmanluokan persoonallisuustapaus. Puhe kuuluu, räiskyy, tunnelmoi ja siitä saa selvän tuhannen katsojan salintäyteiseen peränurkkaankin.

Voisimmepa jokainen omaa työtämme saada niin rakastettavan sympaattisesti, tulevaisuususkoisesti toisillemme kertoa, sydämenuskoisesti kehua, ihastella – eikä oikeastaan edes siinä paljon valehdellakaan. Pari vuotta on kulunut tämän Maijala-ilmiön mukana. Tottakai se toimivuudellaan on löytänyt suomalaisesta teatterista eturivin areenan ja saanut kuuluisuutta ympäri maan ja tilaukset suoraan Helsingin ykkösteattereihin. Teatterimme on luonut itselleen kiinnostavan, pääosin suomalaisia uusia näytelmiä kantaesittävän ohjelman, koulinut entisistä rivinäyttelijöistään esitysmaneerit romukoppiin ja saanut lisävoimakseen maan muut huipputaiteilijat näytelmiinsä ja esityslavoilleen tai vierailijoikseen. Tällaista omahehkuista teatterityötä ja synnynnäistä teatteripersoonaa voisin haluta vaikka joka päivä pari hetkeä nauttia – iltauniini elämääni rakastuneena hymyten aina vaipua. Vuodatin tämän kehumistukun tähän alkuun niille lukijoilleni, jotka eivät vielä koskaan ole kokeneet tai mahdollisesti muuten vastaisuudessa eivät uskaltaisi näihin kansan maksuttomiin tunnin pituisiin sivistysbileisiin tulla. Onneksi nyt Suuren näyttämön täysi salillinen lahtelaisia sai tästä harvinaisuudesta nauttia, ihan kaikki eivät istumaankaan mahtuneet.

Teatteri tekijöineen, taiteilijoineen kertoi meille katsojille eilen 17. elokuuta 2026 Suuren salin yleisötapahtumassa tulevasta syksyn ohjelmistostaan.

Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala uskoo kotimaisiin kantaesityksiin ja harvinaisiin maailman klassisiin teatterinäytelmiin.

Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897

Kantaesityksenä syksyllä on Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897, jonka on ohjannut Linda Wallgren sekä myös kirjoittanut yhdessä Anna Kuusamon kanssa. Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla Pohjoisnavalle. Linda Wallgren ja Lauri Maijala keskustelivat ihmisen kaipuusta ja haaveesta tehdä elämässä jotakin koskaan ennen tapahtunutta – kuten tässä tositarinassa kolme nuorta insinööriä nyt lentää vetypallolla noin vain yhteistuumin vuonna 1897. Ideoijat taisivat ymmärtää fiinistä kattauksesta ja pöytänautinnoista enemmän kuin realismista matkan tarkoituksena ja huomionkohteena, koska pöytäliinoja ja viinipulloja oli otettu runsaasti mukaan, lämpimistä vaatteista viis, kun vetypoltin lämmitti ja kamerakin oli keksitty. Kylmää ei siis pelätty, saati muuta mahdollista matkalla vastaantulevaa. Oliko Pohjoisnavalla ennen ollut edes maanpintaa, elämää, eläimiä, ihmisiä…

Lopulta vasta 33 vuoden kuluttua vetypallon lähdöstä kohti taivaankantta retkikunnan rippeet löytyivät. Retkeläisten hyvinsäilyneillä päiväkirjoihin joka vuorokausi kirjoitetuilla muistiinpanoilla, kamerakuvilla ja esineistöjäämistöllä voidaan vieläkin heidän matkastaan paljon yksityiskohtia konkreettisesti todistaa.

Keskustelijat vielä hämmästelivät teoksen valtavan suurenmoista lavastemaailmaa, sen suurimmalta osalta vielä yksityiskohtia paljastamatta.

Kantaesitys lauantaina 17.10.2026 Suuri näyttämö

Näytelmä Linda Wallgren, Anna Kuusamo
Ohjaus Linda Wallgren
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Sanna Levo
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Videosuunnittelu Antti Rautava
Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Kuusamo, Aurora Manninen, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö 

 

Hyvin toimeentulevat ihmiset

Hyvin toimeentulevat ihmiset on Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin (1969) perustuva esitys 1960-luvusta ja keski-ikäisistä, keskiluokkaisista ihmisistä, joilla pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen.

Laura Mattilan ohjaama Hyvin toimeentulevat ihmiset perustuu lahtelaisen Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin 1960-luvun keskiluokkaisista, keski-ikäisistä ihmisistä. Se kertoo oikeastaan miehestä ja hänen  pinttyneestä unelmastaan rakentaa lähes pennittömänä ja taidottomana talo, jossa voisi valmistaa väitöskirjan, ja perheen vaimosta, taiteilijasta, jonka realismi ja unelmat koko ajan pyrkivät tuhoamaan ja sabotoimaan perheenpään aikomukset. Siitä syntyy avioliiton kestävä perheen sisäinen taistelu elämän sietämisestä ja onnesta.

Lauri Maijalalle valinta teatteriinsa näytelmän tekstiksi Suosalmen teos on hänen havahtumisensa Suosalmesta ensin miltei unohdettuna kirjailijana ja vasta vuosi sitten hänen monet teoksensa luettuaan käsitti niiden olevan modernia eurooppalaista kirjallisuutta parhaimmillaan.

Kantaesitys keskiviikkona 14.10.2026 Pieni näyttämö

Kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmi
Dramatisointi Iira Halttunen
Ohjaus Laura Mattila
Lavastus Tiina Hauta-aho
Pukusuunnittelu Riina Leea Nieminen
Valosuunnittelu Jouni Nykopp
Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa 
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen 

Rooleissa Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Teemu Palosaari, Anna Pitkämäki, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio, Nenna Tyni, Henna Wallin

 

Tea Tyhmentäjä

Kahdeksanvuotiaan Tean elämä on mennyt täysin uusiksi. Tea on muuttanut isänsä kanssa uuteen ankeaan kotiin. Muuttolaatikot ovat purkamatta, vessa ei vedä kunnolla eikä videoblogin pitämisessä ole mitään järkeä, kun isä ei anna julkaista sitä. 

”Mutta yllättäen muuttolaatikoiden keskeltä löytyy kummallisia uusia ystäviä – palsamoinnista haaveileva Muumiokissa, hiukan hassulta haiseva Kummituskakka ja Puru-Hai, jonka pyrstöstä koira on maistanut palasen. Häh, onko muuttolaatikoiden seassa piilossa vielä joku? Kyllä vain, kurjilla ja tyhmillä tunteilla herkutteleva Tyhmentäjä! ”, kuvaili Minna-ohjaaja esityksen salaisuuksia teatterinjohtajan kanssa hieman raoittaen.

Yli 3-vuotiaille ja koko perhekunnalle tämä hauska tarina soveltuu uutuudessaan mainiosti.

Ensi-ilta keskiviikkona 2.9.2026 Pieni näyttämö

Näytelmä Salla Viikka
Ohjaus Emma Mattila ja Minna Harjuniemi
Lavastus, pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Musiikki ja äänisuunnittelu Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa  Saana Hyvärinen, Anna Kuusamo, Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio

 

Ihmeellinen maalari

on Red Nose Companyn klovni-näyttelijä Timo Ruuskasen kirjoittama ja esittämä tarina heinolalaissyntyisen runotyttö Kaarina Helakisan samannimisestä sadusta. Esityksessä yhdistyy nukketeatteri, klovneria ja livemusiikki kauniiksi tarinankerronnaksi, taianomaiseksi maailmaksi suuren kaupungin yksinäisestä miehestä, maalari Sutisesta. Hänen elämänpyrkimyksensä on etsiä ja löytää parempi elämä, joksi hän ehdottaa onnen lähteeksi toisen huomaamista.

”Luin tätä satua omille lapsilleni viitisentoistavuotta sitten. Se upposi myös mielikuviini pysyvästi ja ajattelin, että siitä voisi joskus tehdä kenties esityksen, niin kaunis ja mielikuvituksellinen sen tarina on”, kertoi Timo Ruuskanen.

Teksti Kaarina Helakisa, Timo Ruuskanen
Ohjaus, esityskonsepti ja esiintyjä Timo Ruuskanen
Lavastus, puvut, nuket, videosuunnittelu, valokuva Tiina Hauta-aho
Äänisuunnittelu ja musiikki Jukka Vierimaa, Timo Ruuskanen
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen

Yhteistuotanto Red Nose Company ja Lahden kaupunginteatteri

Kantaesitys keskiviikkona 16.9.2026 klo 18.00 Studionäyttämöllä

 

Kolmen pennin ooppera

Syyskuussa Suurella näyttämöllä saa ensi-iltansa Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin musikaaliklassikko Kolmen pennin ooppera vallasta, rahasta ja uskollisuudesta. Esityksen ohjaa yksinoikeutetusti Lauri Maijala.

Maijalan ensimmäinen Suuren näyttämön merkittävä ohjaus syksyllä 2024 sai kuihtuneet teatteriajatukseni taas kerran ilmieloon, sillä näin kirjoitin 9.9.2024 Maijalan työstä:

”Lahden kaupunginteatterin ensi-ilta The Black Rider – on hurja, hurmaava, klassista, aitoa romantiikkaa, musiikin rajatonta kauneutta ja rytmiä, kohtalokasta kansantarinan sävyn tummankarheaa elämänkuvitelmien rosoisuutta, henkilöidensä todellisuudessa tavoittamiamme luontevuuksia ja yhtäaikaa kauhukummajaisia vuoroin unihoureista ja valveilla hätkähtäviä mielenmaailmojamme, mutta ajatuksemme voimakkaasti herättävää teatteriatmosfääriä salissa ja sieluissamme.”

Maijala on jälleen täysin omalla teatteri-ilmaisutontillaan. Tällä kertaa yksi maailmanluokan vaikuttavimmista näytelmistä (Bertold Brecht-Kurt Weill) oopperamusikaali Kolmen pennin ooppera saa maijalaisen rehevän uustulkinnan. Maijalan sisäinen habitus saa nyt kuin kirkastettua jatkoa The Black Rider-musikaalille vaikuttavalla aikanaan yhteiskuntaa mullistaneella harvinaisella teatteriklassikolla, joka pakotti tekijänsä aikakauden poliittisen konjuntuurin tyrmäävällä sisällöllään lähtemään henkensä edestä maanpakoon. Tilanne tänään sotaisessa, murhaavassa, eripuraisessa maailmassa on kuin kertaus.

Lahden kaupunginteatterin 12-jäseninen Kurt Weilliin erikoistunut teatteriorkesteri, 12 hengen suuruinen näyttelijöiden huippukerma tulkitsee meille ronkisti elämän, hien, seksin, rakkauden ja kuoleman nykyistä yhteiskuntaamme mustalla huumorilla kuorruttaen sen satavuotisella klassisella teatterigenrellä, omaperäiseen tekstin ja musiikin yhteisilmaisuun uudet ja vanhat ikäpolvet ihastuttaen.

”Lontoon alamaailmassa häävalmistelut ovat käynnissä. Macheath, hurmaava ja äärimmäisen vaarallinen rikollinen, on menossa naimisiin Polly Peachumin kanssa – vastoin morsiamen vanhempien tahtoa. Peachumit eivät tosin ole itsekään mitään pulmusia ja tuntevat kaupungin pimeät kulmat paremmin kuin kukaan. Kun avioliitto paljastuu, alkaa armoton valtapeli: kuka pettää kenet, kuka ostaa kenet ja voiko rakkaus selvitä maailmassa, jossa kaikki on kaupan ja moraali rahakysymys? Juuri kun köysi kiristyy ja loppu näyttää väistämättömältä, tapahtuukin jotain mitä ei koskaan pitäisi tapahtua, mutta tapahtuu silti…

Kolmen pennin ooppera on Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin legendaarinen mestariteos, joka mullisti teatterin 1900-luvun alussa. Se rikkoi illuusion, sekoitti kabareen, oopperan ja poliittisen satiirin ja pakotti katsojan katsomaan maailmaa ilman siloiteltuja kulisseja.”

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari-Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Meille katsojille tarjoiltiin esityksestä kaksi musiikkiversiotulkintaa, joissa kaksi erilaista hurmaavaa solistisooloa ja koko ensemble tavoittivat brechtiläisen väkevän, yksinkertaisen sanoman ihmisen osasta tässä maailmassa ja weilliläisen unohtumattoman musiikin iskevästi koukuttavan alamaailman tarkoituksellisesti mukakulttuurille irvistelevän sykkeen.

Ensi-ilta keskiviikkona 9.9.2026 Suuri näyttämö

 

Avajaistilaisuudessa teatterinjohtaja painotti teatterin merkitystä yhteiskunnassa ja puhui rakkaudesta.

– Tarvitsemme teatteria, jotta voisimme oppia rakastamaan ensin itseämme ja sitten ihmistä kaikkine virheineen. Siksi teatteri on rakkautta, Maijala tiivisti luettelemalla kolmisenkymmentä sadasta ajatelmastaan siitä, miksi teatteria tarvitaan….https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/esityskalenteri/

Artikkelin piirroskuvat Raana Lehtinen

Lahden kaupunginteatteriin tulevat näytäntökauden vierailuesitykset:

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

VOCES -sisäisiä ääniä elämämme teatterihuipuksi

VOCES Tampereen Teatterikesässä 2026

Tampere-talon pienen, steriilin, kauniin lähes 500 hengen loppuunmyytyyn saliin Tampereen Teatterifestivaaleille on tuotettu Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Antti Tikkanen (viulu) Minna Pensola (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu) ja Tomas Djupsjöbacka (sello) musiikkinäytelmä VOCES -SISÄISIÄ ÄÄNIÄ.

 

Esitys on suomalaisen teatterin ja näkemieni yli 40 Tampereen Teatterikesän tyyliharvinaisuutta. Klovniteatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi erityisesti Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae – teos syntymävuotensa 1909 kauneutta, kuoleman pelon lempeyttä ja välttämättömyyttä, sibeliaanisen persoonan ainutlaatuisuuden sydämemme sopukoihin sävelin piirtäen aina hänen oikkuihinsa tai sairauksiinsa, kuolemaansa saakka sekä hautajaisiinsa tyylikkäästi meidät kanssaan vieden, vilpittömästi ajatuksiemme, tunnelmiemme täydeltä meidät klovnikaksikon mukana esitykseen vähäeleisesti, niukkapuheisesti johdatellen.

Kaksi satoja vuosia vanhaa taidemuotoa – klovneria ja kamarimusiikki lehahtavat musiikkiteatterillisesti loistavaan uusimuotoisen yhteiseen ja hallittuun tinkimättömään teatterityyliin, näyttämöllisesti tasavahvaan, viisaaseen mutta hauskan totuudelliseen vuoropuheluun maailman huippusäveltäjien ja niiden mestarillisten suomalaistulkkien tunteitamme hellivään kuuloaistimme sävelihanuuteen – kahden äärettömän henkevän lähes kalmankalkkisen klovnineron tuodessa miltei sanattoman totuudellisen visuaalisen antimensa meille täysin uustyylipuhtaana ennenkokemattomana uutuusteatterina.

Ihmeellisen tyylipuhdas teatteri-ilmaisu on löytänyt teatteriin, ajatuksiimme ja mielialoihimme, maailman menoa ja meidän jokaisen tunteita lämmöllä helliväksi teatteritapaukseksi ilman tekokoreuksia tai teorioita: vain vahva, upeasti toteutettu jousikvartetin sävelvivahteita täysi ammattimaisen eläytynyt sävellysten livesoitto korvillemme ja kaksi taitavaa maailmanluokan sympaattista klovnia esityksen hahmogalleriaan vievät seitsemän varttia meitä mukanaan maailman menon yhtälailla selkeisiin kuvioihin kuin myös uppouttavat meitä salakavaliin, meitä jokaista julkisesti tai piilotajuntaamme kokeileviin rituaaleihin, menneitten jos myös nykyaikojen välttämättömiin uusiin yhteiskuntakokeiluihin sekä ennen kaikkea tunnemaailmoihin, henkisiin aatteellisfilosofisiin, vuosisadan taakse silloin kokeiltuihin ismeihin, arvostettujen persoonien lääkärikäynteihin ja hoitoarvausten suurten kansainvälisten lääkärigurujen potilaittensa elämänjatkamisyrityksiin.

Kaiken saimme kokea, ahmia kyllästymättä, itkeä ja nauraa täydeltä ihan ääneenkin kenenkään, edes täysin vieraan katsojan vieressä, esityksestä täysin ymmyrkäisinä ja yllättyneinä nauttien.

 

Jos olisin saanut ja pystynyt kokemaan koko Tampereen Teatterikesän 2026 viikon pääohjelmiston, VOCES asettuisi ensemblemäisen suomalaisen nykyteatterin häikäisevien, vaikuttavien, kauniiden, koskettavien, huumoririkkaiden, näyttelijätaiteellisten, kamarimusiikillisten ja teatteritaiteen kokonaistyyliltään uusimpien, kypsimpien absurdien moraliteettien täysin ennenkokemattomien kokeilujen eturivistöön. Sanon suoraan koketeeraamatta nauttineeni elämäni tyylipuhtaimman, valmiin tulevaisuuden thaliagenren  – häikäisevän timanttisen kulttuurisen uusmajakan, häikäisevän loistavan Red Nose Companyn & Meta4 – jousikvartetin yhteisesityksen SISÄISIÄ ÄÄNIÄ.

Väliajalle meidät toivotetaan hautajaisten kahveille ja pullalle ja luvataan toisessa näytöksessä laskea kukat arkulle ja muistovärssyt lukea.

 

Puheensorina tyylikkyydestä kaikuu ahtaassa lämpiössä esityksen riemastuttavan tunnelman näkyessä ihmismassan hymyinä ja vapautuneina ilmeinä ymmärtää koko esitys huumavassa omapiirteisyydessään.

Kun SISÄISIÄ ÄÄNIÄ vielä meille antaa mahdollisuuden kokea arkussa makaamista, meistä moni sinne mielellään menee kokeilemaan. Tai antaa meille käden nostamisen muodossa mahdollisuuden ilmoittautua jonkinasteiseksi rituaalien noudattajaksi joko vapaamuurariksi, lions-yhdistyksen tai S-liikkeen jäseneksi nousee kädet ja äänekäs riemu lähes sataprosenttisesti ja sydämellinen yhteisöllisyyskin saa riemunnan kattoon saakka kiiriväksi – Sibeliuksen vapaamuurariuskin arvostuksen.  Tai mahdollisuus viedä vainajan arkulle keltainen kukkanen – senkin moni mieluusti tekee. Kaunis keltainen näky ja tunnelma riittää vakuuttamaan kuolemamme pyhyydestä ja näytelmämuodon pelkistetystä kauneudesta, interaktiivisuuden harvinaisen tyylikkäästä ja hauskasta toimivuudesta.

Mutta kaiken – kauniin keltaisen kukituksen, klovnerian huumorin ja itkun taitavan vuorottelun – nostaa korkeisiin sfääreihin hautajaismusiikki, jonka kuuron säveltäjän (Ida Moberg) musiikin koskettavassa tunnelmassa klovnit lopulta aidosti kysyvät, minkälaista elämää me haluaisimme elää, jos meille sallittaisi vielä joitakin hetkiä kuolemamme jälkeen. Ymmärsin aivojeni filmikelauksella, etten oivaltaisi sitä millään tavalla edes kuvailla.

Esityksessä, sen lopun pitkässä jaksossa, esiintyjät antavat hekin vain oman ratkaisunsa. Muusikot soittavat itse valiten nykymusiikin klassikkoja, vielä elävienkin säveltäjien, vähintään Sibeliuksen musiikkiystävinä säveltäneiden, jopa Bethovenin kauneuden säveliä lähes vartin sävelten taivaita ja manaloita kuvittaen. Loistavat, kalpean valkeiksi kalkitut klovnimme niiden rytmien ja omien koreografioidensa perässä tanssivat, tanssivat kuin päättömästi ja liikkuvat täysin päämäärättömästi, jäsentymättömästi, tyylittömästi, hikisiksi yli parituntisen harjaantuneen kehonsa lopuksi uuvuttaen. Siinä on heidän ratkaisunsa, absurdiutensa heidän ja meidän kokea tositarina ja sen sädehtivä, kommentoiva klovnisen viisas elämänhuumorin ja kuoleman vakavuuden taitava vuorottelu.

Niin taitaisi meillekin käydä – ajattelen kun puolituhantinen loppuunmyyty katsojakokonaisuus hulmahtaa loppupimeyden koittaessa kuin salamaisesta iskusta seisomaan ja kättentaputukset moniminuuttisena paukkeena, oman turvakävelykeppinikin kädestä lattialle pompauttamaan.

Tampereen Teatterikesän ja suomalaisen ilmaisevan esitystaiteen huippu on nyt minun ja monensadan katsojan osalta koettu, nautittu ja lähtemättömäksi muistoksi sieluihimme ikuistettu.

 

Artikkelin kuvat  Juha Kukkonen

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 avajaiset

Tampereen ihmiset ovat ottaneet perinteeksi jättää muut askareensa ja tulla kuulemaan, mitä tulevalla teatteriviikolla on uutta koettavana ja meille katsojille annettavana.

Kansanpaljouden näky on aina sykähdyttävä ja todistaa jotakin pysyvää ja perinteitten taattua uskollisuuden palvontaa suomalaisista, ja tässä tapauksessa juuri tamperelaisista, kulttuurin kuluttajista.

 

TERVETULOA TEATTERIKESÄÄN!
Avajaisten juontaja, Tampereen teatterin näyttelijä Elisa Piispanen totuttuun miellyttävään tapaansa ohjelmanumerot ja esiintyjät esitellen.

 

CIRCUS SIMON
Sirkusartisti Simon Llewellyn toi avajaisiin sopivan maistiaisen pääohjelmistossa nähtävästä teoksestaan, jossa yhdistyvät Kirsi Kunnaksen runot, Silja Palomäen musiikki ja taidokas sirkuskoreografia. Jonglöörien mestaruutta ei oikein ehtinyt tavoittaa katsomon sivustoille ja reunustan vehreän puiston lehvien autuuteen..

 

AVAJAISTERVEHDYS
Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho.

”Kun Kokkolan kaupunginteatteriin ohjaamani esitys kutsuttiin Teatterikesään vuonna 1995 yli kolmekymmentä vuotta sitten, se  oli minulle suuri tapaus kuin lottovoitto. Kesä meni jotenkin kuin ilmassa leijuen, kun tiesi että tulen esittämään sitä täällä.  Se oli jollain tavalla erilainen kutsu ja pääsylippu – päästä oikeiden teatterintekijöiden yhteisöön. Tuntui, että se taide, jota teen, on arvostettua. Kaikkein hauskinta taas on se, että ohjaamassani esityksessä naispääroolia näytteli Tanjalotta Räikkä, joka nyt on kuulunut jo monia vuosia Teatterikesän taiteelliseen johtoryhmään. Näin ympyrät sulkeutuvat jollakin tavoin hauskasti. Teatterikesä on myös se teatterilaisten kohtaamispaikka. Se on foorumi, jonne kutsu merkitsee paljon.

Täällä vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia. Muistan Nekrosiuksen Hamletin tai Thomas Ostermaierin teatteriesitykset teatteriestetiikan edelläkävijöinä koko maailmassa ja ensimmäisinä Tampereen teatterikesistäni – ne ovat olleet merkityksellisiä ennen kaikkea siksi, että jokaisessa niissä on ollut se vahva, oma estetiikkansa, oma teatterikielensä….

Se, että teatterikesä kykenee jatkamaan laadukkaana ja merkittävänä taiteellisena foorumina, tarvitsee myös tukea. Olen ollut huolissani siitä, että tukia on leikattu. Ulkomaalaisten esitysten tuominen Suomeen on kallista. Suomenlahti täytyy ylittää, ja se nostaa esitysten hintoja huomattavasti. Kuitenkaan Tampereen Festivaalin budjetti ei ole kovin suuri, jos sitä verrataan ulkomaisten festivaalien budjetteihin. Juuri nyt kun maailma palaa, me tarvitsemme uusia ajatuksia. Itse uskon taiteelliseen teatteriin ja sen voimaan. Teatterikesämme toimii pienellä asiantuntijajoukolla, toiminnanjohtajalla ja kahdella asiantuntijalla: Hanna Rosendahl, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä katsovat huikean määrän esityksiä ja matkustavat eri festivaaleille ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Se on vaativaa työtä ja siitä isot kiitokset heille. Eikä pidä unohtaa tamperelaisia teattereita, jotka antavat elokuun ensimmäiseksi viikoksi kaikki tilansa teatterikesän käyttöön. Teattereiden henkilökunta on toimivaa, taitavaa ja yhteistyöhaluista toteuttaa tämäkin vuotuinen festivaali. Tähän on hyvä lopettaa. Hyvää festivaalia ja Suomen kesää! ”

 

VÄYLÄ
Näyttelijä Ella Mettänen esitti otteen pääohjelmiston esityksestään Väylä. Olin jo alkuperäisen esityksen nähnyt ja siitä kirjoittanut.

Kuva Juho Uusitalo

https://lahenuutisia.fi/2025/10/31/vayla-ella-mettasen-ja-mikko-roihan-teatterihurmaavuutta/
Merkittävää esityksessä oli, että Ella Mettänen on niitä  suurenmoisia näyttelijätaiteilijoita, jonka ilmaisu pystyi tavoittamaan intensiivisyydellään, eläytymisellään ottamaan koko suuren yleisönsä haltuunsa.

 

TAITEELLISEN JOHTORYHMÄN PUHEENVUORO

Teatterikesän taiteellinen johtoryhmä:

Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä.

Taiteellinen johtoryhmä kertoi kiinnostavasti jälleen teatterivalinnoistaan, vain kolmen ulkomaisen vierailun merkityksestä, erityisesti virolaisten jo pari vuoden takaisesta suurtyöstä Rahamaa-esityksestä, joka ottaa tiukasti kantaa Euroopan ja maailman sotaiseen kehityksen ja joka kyllä harmiksemme oli jo ennen Tampereen Teatterikesän avautumista esityksistä loppuunmyyty.

Teatteriteoriassa he havainnollistivat useita näkökulmia tavallisen kansalaisen teatterinälän tarjontaan. Yhtenä mahdollisuutena tulla tarjolla olevan ulkomaanmatkan, tuttava-illan, seksiseuran tai oman harrastuksen ja ajanvietteen rinnalle tulevana kilpailevana vaihtoehtona Teatterikesän valitsemaan esityksiä ja tapahtumia kokonaisen viikon harvinaisena laajana tarjontana itselleen ja ystävilleen.

Tässä heidän päävalintatarjontansa:

 

 

KIITOS KOTIMAISESTA NÄYTELMÄSTÄ -TUNNUSTUSPALKINNON & NUOREN NÄYTELMÄKIRJAILIJAN ORIGO-PALKINNON JAKO

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry (Sunklo) jakoi Tampereen Teatterikesän avajaisissa kaksi palkintoa: Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinnon.
Teatterin tiedotuskeskus palkittu Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksella

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on myöntänyt Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen Teatterin tiedotuskeskus TINFO:lle kiitokseksi kotimaisen näytelmän hyväksi tehdystä työstä Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2025. Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain teatterille tai taholle, joka on ohjelmistopolitiikassaan tai muuten tukenut kotimaista näytelmää. Palkinto jaettiin Tampereen Teatterikesän avajaisten yhteydessä 4.8.2026.

Palkinto myönnettiin Teatterin tiedotuskeskukselle seuraavin perusteluin:

Teatterin tiedotuskeskus TINFO on vienyt ansiokkaasti suomalaista ja suomenruotsalaista näytelmäkirjallisuutta kansainvälisen yleisön ja teatterivaikuttajien saataville Göteborgin kirjamessuilla, jotka ovat Pohjoismaiden merkittävin ja suurin kirjallisuustapahtuma. Vuonna 2025 messujen teemana oli draama, mikä antoi puitteet Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyölle. Messuille vietiin Suomesta yhdeksän näytelmäkirjailijaa, jotka pääsivät esittelemään teoksiaan ja kertomaan työstään ruotsalaiselle ja muulle kansainväliselle yleisölle.

TINFO on sitkeästi edistänyt näytelmän näkyvyyttä osana tapahtumaa. Messuja varten on valmistettu ohjelman ja käytännön järjestelyiden lisäksi yhdeksän näytelmän fyysiset painokset, esitteitä, yksityiskohtaiset aikataulut sekä kohtaamisia näytelmäkirjailijoiden ja mahdollisten yhteistyötahojen kanssa. TINFO:n luomat puitteet mahdollistivat myös suomalaisia näytelmäkirjailijoita edustavien agentuurien tehokkaan verkostoitumisen eri maiden teatterinjohtajien ja näytelmäagentuurien kanssa.

Kansainvälisen viennin edistämisen lisäksi TINFO tekee korvaamattoman arvokasta työtä esittävän taiteen alan tilastoinnin ja tiedonvälityksen parissa. Tämän pitkäjänteisen työn ansiosta suomalaisen esittävän taiteen vaikuttavuus, laajuus ja kehitys saadaan näkyväksi koko kentän eduksi ja viedään luotettavana tietona suoraan päättäjien ulottuville.

 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry edistää teatteria, tv-sarjoja ja elokuvia kirjoittavien jäsentensä ammatillisia, tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja. Yhdistyksessä on noin 600 jäsentä.

 

Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto Veikka Heinoselle

Vuoden 2026 Origo-palkinto myönnettiin näytelmäkirjailija ja dramaturgi Veikka Heinoselle Tampereen Teatterikesän avajaisissa 4.8.2026. Heinonen on vuonna 2022 Teatterikorkeakoulusta valmistunut freelancer-näytelmäkirjailija ja dramaturgi, joka on kirjoittanut näytelmiä ja audiodraamaa.

https://lahenuutisia.fi/2022/03/07/sukset-ristissa-hiihtourheilun-elamanhaaveissa/

 

MASTERPIECE ORCHESTRA
Tilaisuuden päätteeksi TelttaLab -ohjelmistossa vieraileva tribuuttiyhtye tulkitsi Stevie Wonderin tuotantoa solisteinaan Antti Kleemola ja Emma Balbatsu.

Lahen uutisia aikoi vielä avajaispäivän lopuksi käydä LiveLabin konsertissa tätä jo yli seitsemänkymmenvuotiasta syntymästään saakka sokean maailmanluokan monipuolista musiikin taituria ja rotusortoa vastustaneen ihmelapsen Stevie Wonderin musiikkia ihastelemassa.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesää 2026 vietetään koko viikko

Eesti Draamateater Rahamaa, kuva Heikki Leis|

Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä järjestetään ensi viikolla 3.–9. elokuuta 2026. Vuorossa on festivaalin 57. kerta. Tänä vuonna pääohjelmistossa on 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Lisäksi pääohjelmisto sisältää kaksi katuteatteriesitystä. Pääohjelmiston on suunnitellut taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa.

Teatterikesän ohjelmakokonaisuuteen sisältyvät pääohjelmiston lisäksi TelttaLab -esitykset G Livelab ‑klubilla sekä oheisohjelmistot OFF Tampere ja torstain Tapahtumien Yö. Festivaaliviikon aikana järjestetään myös alan keskusteluja sekä kokoontumisia.

Pääohjelmiston kansainväliset vierailutuotannot tulevat Virosta, Ruotsista ja Norjasta.

Festivaaliviikonloppuna nähdään Viron Draamateatterin Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior. Esityksen molemmat näytökset ovat loppuunvarattuja.

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg vierailee Tampereella toista kertaa. Kesäkuussa ensi-iltansa saaneessa Sortistyckenissä esiintyvät Malmborgin lisäksi Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä-käsikirjoittaja Kate Pendry esityksellään My Dinner with Putin. Tosipohjainen yhden naisen show kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja antaa katsojan kurkistaa vallan sisäpiiriin. Esitys on hurmannut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.

Tampereella vierailee tuttuun tapaan myös lukuisia kotimaisia taiteilijoita. Isoimmista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri (Muistopäivä), & Espoon teatteri (Arakhne), Svenska Teatern (Förgät mig), Lahden kaupunginteatteri (Haapajärven Elvis), Kotkan kaupunginteatteri (Häiriö maisemassa) ja Rovaniemen Teatteri yhdessä Piste Kollektiivin kanssa (Vesisaaren Alma).

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis

Pääohjelmiston esityksistä lisää: https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

 

Festivaalitunnelma näkyy myös kaduilla

Teatterikesän pääsymaksuton katuohjelmisto riemastuttaa yleisöä kahdella esityksellä: Circus Simonin SIRKUKSEEN! ja Sara Twisterin Ready.Aim.Fire! nähdään festivaaliviikolla tiistaista torstaihin.

 

TelttaLabin ohjelmistossa runoutta, teatteria ja konsertteja

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/telttalab/

Teatterikesä ja G Livelab Tampere toteuttavat TelttaLab-ohjelmiston festivaaliviikolla tiistaista lauantaihin. Ohjelmisto pitää sisällään niin runoutta, pienimuotoisia teatteriesityksiä kuin konsertteja.

Estradille nousevat muun muassa näyttelijäkaksikko Esko Roine ja Seela Sella, laulaja Kirsi Poutanen sekä näyttelijä Timo Tuominen. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat myös sisarukset Laura ja Oona Airola sekä taiteilijaystävykset Miiko Toiviainen ja Sinikka Sokka. Vauhdikkaammasta keikkamenosta vastaa esimerkiksi Masterpiece Orchestra Stevie Wonder ‑tribuutillaan.

OFF Tampere -oheisohjelmistossa 40 produktiota

Teatterikesän oheisohjelmisto OFF Tampere kokoaa yhteen ammatti- ja harrastajaryhmien esitykset. Tänä vuonna mukana on 40 erilaista produktiota ja tilaisuutta. Ohjelmistossa nähdään esimerkiksi Tampereen ja lähiseutujen suurimpien kesä- ja harrastajateattereiden esityksiä sekä vierailevia kokoonpanoja muualta Suomesta, kuten Turusta ja Imatralta.

Turkulainen Tehdas Teatteri ja Alma Rajala vierailevat festivaalilla esityksellä Pandora – Opening, joka yhdistelee esine- ja nukketeatteria sekä fyysistä teatteria. Imatralainen harrastajateatteri Vaientamaton vierailee puolestaan Riina Tanskasen sarjakuvateoksiin pohjautuvalla esityksellä Syrjäseutujen tytöt Kulttuuritalolla. Helsinkiläiseltä nuorisoteatterilta Tämän Päivän Teatterilta nähdään Minä olen Sanna Marin ‑esitys, joka tarkastelee politiikan, median ja vallankäytön kysymyksiä.

Tapahtumien valtaa kaupungin festivaaliviikon torstaina – luvassa noin 150 erilaista tapahtumaa

Tapahtumien Yö valtaa Tampereen festivaaliviikon torstaina 6.8. Luvassa on monipuolinen kattaus erilaisia tapahtumia, joista suurin osa on yleisölle maksuttomia.

Ohjelmisto sisältää musiikkia, kuvataidetta, tuli- ja LED-taidetta, pihakirppiksiä, elokuvanäytöksiä sekä uusina tulokkaina esimerkiksi Onda Arts & Music ‑kulttuurikahvilassa toteutettavan Alakulttuurifestin sekä Kulttuurikeskus Nekalabin tapahtuman.

Muu ohjelmisto tarjoaa tekijähaastatteluita ja alan kokoontumisia

Teatterikesän Muu ohjelmisto kokoaa yhteen festivaaliviikon aikana järjestettävät tekijähaastattelut, teatterialan keskustelut sekä ammattilaisten kokoontumiset.

Pääohjelmiston näytösten yhteydessä järjestetään kaikille avoimia tekijähaastatteluita, joiden avulla syvennytään tarkemmin esityksiin. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi mahdollisuus tutustua uusiin romaanidramatisointeihin sekä pohtia teatterin inklusiivisuuden kysymyksiä.

Avajaiset Laikunlavalla tiistaina 4.8.26

Teatterikesän avajaisia vietetään perinteiseen tapaan Laikunlavalla festivaaliviikon tiistaina klo 12–13. Avajaistervehdyksen tapahtumalle tuo tänä vuonna Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho. Yleisölle avoimessa tilaisuudessa kurkistetaan festivaalin eri ohjelmistoihin sekä jaetaan Kiitos kotimaisesta näytelmästä ‑tunnustus ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto.

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri luonto musiikki Tanssi yhteiskunta

Mallusjoen maankuulu Takinkääntöviikko 29.-31.7. 2026

Jo vuodesta 1992 järjestetty Mallusjoen Takinkääntöviikko tarjoilee jälleen mahtavat kesäiset musiikki-illat idyllisessä maalaismaisemassa.

Huomenna keskiviikkona klo 18.00 käynnistyy kovasykkeinen ja railakas kulttuuritapahtuma – kolmepäiväinen kevyenmusiikin kulttuuriviikko jatkuakseen joka päivä puolelle yötä saakka seuraavin ohjelmin ja vierailevin yhtyein:

Seuratalon mäki täyttyy iloisesta puheensorinasta, kun viehättävän omaleimainen & hilpeän rento tasokkaista esiintyjistään ja erinomaisesta tunnelmastaan kuuluisa musiikkifestari tuo juhlakansan hapankaaliannosten ja juhlajuomien äärelle! Laulua, soittoa, tanssia, ruokaa ja tunnelmaa nostattavia juomia! Musiikkia laidasta laitaan upeassa ympäristössä! Kattaus on tänä vuonna tuttuun tapaan erittäin monipuolinen ja varmasti jokainen löytää illoista oman suosikkinsa!
Ovet avautuvat klo 18 (torstaina jo klo 17) ja tunnelmasta nautitaan yömyöhään asti. Mikä erikoisinta, niin näille festareille on kaikilla vapaa pääsy! Hattu kiertää esiintyjille.Tervetuloa Mallusjoen Seuratalolle (os. Seuratalontie 37, Mallusjoki) nauttimaan kesäisestä elämyksestä, jota et mistään muualta tavoita ja joka tuo varmasti hymyn huulille!

Paikalle kannattaa tulla ajoissa heti porttien avautuessa, niin varmistat paikkasi salin puolella konserteista nauttien! Osa ulkotiloista on katettu sateen tai auringon paahteen varalta. Kortti- ja käteismaksu.

Takink%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6viikko%202016%

Autojen rivistö Mallusjoen Takinkääntöviikolle Seuratalolle on valtaisa ja kesäyön näkymä Mallusjärvelle lumoavan kauniin illanruskon punainen.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi Teatteriuudistus yhteiskunta

Kotivävy astuu ensi-iltaan 10.7.2026 klo19.00

Esityskuva Pauliina Tasala

Lahtelainen kesäinen teatterimaailma löytää jälleen kihelmöivän omatekoisen muotonsa ja sisältönsä, kun osana Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kesäopintoja tuotetaan upouusi, suomalainen musikaali.

Lahden kansanopiston suurella Aleksanterinkadun näyttämöllä täysin uusi musikaali innostusta sädehtivin, sielukkain ja osaavin näyttelijöin, raikaavan musikaalisin, puhdasäänisin ja kouliintunein lauluvoimin roolitettuna, live orkesterin (kosketinsoittimet, puhaltimet, rumpupatteri ja kitarat) rytmittämänä ja taitavan lavastaja-puvustajan visualisoimana lahtelaisharvinaisuutena KOTIVÄVY-queersuurmusikaali on juuri tulossa maailman ensi-iltaansa perjantaina 10.7.2026.

Esityksen  monisisältöinen valmistaminen oli täydessä käynnissä ja skenografi ehti tervehdyksensä vain huikata vierailijalle. Näkemäni kohtaukset olivat pieni murto-osa kokonaisuudesta, siksi keskitynkin tässä jutussa esityksen tekijöihin ja heistä saamaani käsitykseen.

 

Eppu Meriön, säveltämä ja käsikirjoittama musikaali tutkii sukupuolta ja seksuaalisuutta sekä käsittelee itsensä etsimistä.

-Mistä lähtökohdista musikaali syntyi, Eppu Meriö:

” Mulla oli ideassa alunperin tekstifraaseja ja fragmentteja. Mä kirjoitan runoja ja kuvailen paljon, ne olivat kuin valokuvia tulevasta näytelmällisestä esityksestä. Sitten keräsin materiaalia. Kaikki ne käsitteli jollakin tavoin sukupuolisia asioita. Löysin dramaturgi Roope Tervosen tuekseni, lähdettiin siitä koostamaan tarinaa. Sitten tässä keväällä mukaan löytyi loistava ohjaajakumppani Maija Antikainen. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että me lähdettäisiin kahdestaan tekemään tätä teosta. Lopulta tästä on tullut entistä tarinavetoisempi ja kokonaisempi – niistä alkuperäisistä kuvitelmapohdinnoista ja sukupuolirooleista, muoteista, joihin ihmisiä painostetaan. Ajatukseni tuntuikin kuin lähteneen jostain omakohtaisesta kokemuksesta.

Omat teatterityöni: Kaksi lyhyttä näytelmää, tämä on ensimmäinen kokoillan juttu. Kaikkein eniten olen tehnyt lauluja pöytälaatikkoon ja nyt niitäkin saan esityksellä julki. Tässä näytelmässä olen säveltänyt kaikki ja ollaan ohjaajan kanssa ne sanoitettu ja työryhmän kanssa yhdessä tarkennettu joitakin sanamuotoja soveltuvammiksi tulkintoihin.”

 

Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelija Maija Antikainen ohjaa teoksen opiskelynäytetyönään. Hän pohtii, millaista elämä voisi olla ilman isäntäkeskeistä eli patriarkaalista hierarkiaa. Jokainen katsoja voi tunnistaa lavalta kaipuuta rakkauteen, himoon ja vapauteen.

-Maija Antikainen:

”Sen jälkeen kun menin produktioon mukaan, esitys on tullut enemmän juonivetoisemmaksi, aikaisemmasta fragmentaarisen maalailevasta teoksesta. Nyt se on tiukempi rytmiltään ja tarinaan on tullut enemmän sukupuolia kuin vain yksi. Ehkä olen korostanut siihen semmosta näkökulmaa, että: miten niin kuin kaikkia sukupuolia painostetaan usein samaan muottiin, siihen miehen ja maskuliinisuuden muottiin painostaen, et pitää olla kova ja pärjätä, kova muija et pärjää tässä maailmassa, ja sitä miten nämä kaikki hahmot sitten yrittää olla aika kovia muijia tai sitten ne ei oikeasti oo, vaan jotkut löytää tapoja myös olla herkkiä ja haavoittuvaisia – se on myös tärkeä tässä teoksessa kertoa.

Omia ohjauksia: Isolde-näytelmä Teatterikorkeakoulussa 2025. Tämä Kotivävy on ensimmäinen suurmusikaali-ohjaukseni.

 

Työryhmä on täynnä eri-ikäisiä, upeita taiteilijoita eri lähtökohdista. Osa näyttelijöistä ja työryhmästä suorittaa Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kesäopintoja tämän produktion kautta.

Musiikkiteatteri kaappaa huomaansa monella eri tavalla tekijänsä ja esittäjänsä ja tietenkin myös meidät katsojansa!

Rooleissa:

AATOS Pieta Kiviranta
MERI Essi Karjalainen
RAUHA Kati Rättö
UTU Fiia Nurmi
ONNI Teemu Kalliokoski
TOIVO Eppu Meriö
SKENEÄIJÄ Owen Emmons
LEIDIT/KEIJUT Teemu Kalliokoski, Meeri Karri, Anna Koukku, Päivi Nikkanen, Fiia Nurmi

KIUSAAJAT Meeri Karri, Eppu Meriö, Fiia Nurmi

ÖYKKÄRIT Essi Karjalainen, Meeri Karri, Fiia Nurmi
UKOT ja OPETTAJAT Anna Koukku, Päivi Nikkanen

Käsikirjoitus & Sävellys: Eppu Meriö
Ohjaus & Käsikirjoitus: Maija Antikainen (Teak, ohjauksen koulutusohjelma)

Apulaisohjaus: Fiia Nurmi
Koreografia: Meeri Karri
Tekstidramaturgia: Roope Tervonen
Tuotanto: Minttu Viitamäki, Virva Järvelä
Lavastus & Puvustus: Outi Wright (Teak, lavastuksen koulutusohjelma)
Valosuunnittelu: Peppi Sorsa
Äänisuunnittelu: Aida Autio

 

Kuva esityksestä Lahden markkinoilla Minttu Viitamäki

 

Katso esityksen aikataulut:

Ensi-ilta 10.7. kello 19.00
11.7. kello 14.00 & kello 19.00
14.7. kello 19.00
15.7. kello 19.00
16.7. kello 19.00
17.7. kello 19.00
22.7. kello 19.00
23.7. kello 19.00
24.7. kello 19.00
25.7. kello 14.00 & kello 19.00

Esityksen kesto n. 1t 40 min

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/kotivavy-musikaali-kesaproduktio-2026

Juliste  Virve Järvelä

Palaamme ensi-illan tunnelmiin.

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri yhteiskunta

Kotivävy

Julisteen toteutus Virve Järvelä

Lahtelainen kesäinen teatterimaailma löytää jälleen kihelmöivän omatekoisen muotonsa ja sisältönsä, kun osana Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kesäopintoja tuotetaan upouusi, suomalainen musikaali.

Lahden kansanopiston suurella Aleksanterinkadun näyttämöllä sain viime keskiviikkona kolme varttia haukkoa henkeä ihastuksesta ja teatteritaiteen elävyydestä kymmenen näyttämötaiteilijan tulkitessa kolmea pientä kohtausta kera tyylikkäiden koreografisten tanssahdusten viikon päästä valmistuvan aidon, uuden musikaaliharvinaisuutensa tiedotustilaisuudessa.

Täysin uusi musikaali, innostusta sädehtivin, sielukkain ja osaavin näyttelijöin, raikaavan musikaalisin puhdasäänisin ja kouliintunein lauluvoimin roolitettuna, live orkesterin rytmittämänä ja aidon lavastaja-puvustajan visualisoimana lahtelaisharvinaisuutena KOTIVÄVY-queersuurmusikaali on tulossa maailman ensi-iltaansa perjantaina 10.7.2026.

Esityksen  monisisältöinen valmistaminen oli täydessä käynnissä ja skenografi ehti tervehdyksensä vain huikata vierailijalle. Näkemäni kohtaukset olivat pieni murto-osa kokonaisuudesta, siksi keskitynkin tässä jutussa esityksen tekijöihin ja heistä saamaani käsitykseen.

 

Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen alumnin, Eppu Meriön, säveltämä ja käsikirjoittama musikaali tutkii sukupuolta ja seksuaalisuutta sekä käsittelee itsensä etsimistä.

Eppu Meriö:

” Mulla oli ideassa alunperin tekstifraaseja ja fragmentteja. Mä kirjoitan runoja ja kuvailen paljon, ne olivat kuin valokuvia tulevasta näytelmällisestä esityksestä. Sitten keräsin materiaalia. Kaikki ne käsitteli jollakin tavoin sukupuolisia asioita. Löysin dramaturgin tuekseni eli Roope Tervosen, lähdettiin siitä koostamaan tarinaa. Sitten tässä keväällä mukaan löytyi loistava ohjaajakumppani Maija Antikainen. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että me lähdettäisiin kahdestaan tekemään tätä teosta. Lopulta tästä on tullut entistä tarinavetoisempi ja kokonaisempi – niistä alkuperäisistä kuvitelmapohdinnoista ja sukupuolirooleista, muoteista, joihin ihmisiä painostetaan. Ajatukseni tuntuikin kuin lähteneen jostain omakohtaisesta kokemuksesta.

Omat teatterityöni: Kaksi lyhyttä näytelmää, tämä on ensimmäinen kokoillan juttu. Kaikkein eniten olen tehnyt lauluja pöytälaatikkoon ja nyt niitä saan esityksellä julki. Tässä näytelmässä olen säveltänyt kaikki ja tässä ollaan ohjaajan kanssa ne sanoitettu ja työryhmän kanssa tarkennettu joitakin sanamuotoja soveltuvammiksi tulkintoihin.”

 

Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelija Maija Antikainen ohjaa teoksen, joka pohtii, millaista elämä voisi olla ilman isäntäkeskeistä eli patriarkaalista hierarkiaa. Jokainen katsoja voi tunnistaa lavalta kaipuuta rakkauteen, himoon ja vapauteen. Myös perunoita kasvatetaan.

Maija Antikainen:

”Sen jälkeen kun minä menin mukaan, esitys on tullut enemmän juonivetoisemmaksi, aikaisemman fragmentaarisen maalailevasta teoksesta. Nyt se on vähän tiukempi rytmiltään ja sitten tarinaan on tullut enemmän sukupuolia siihen kuin vain yksi. Ehkä mä olen korostanut siihen semmosta näkökulmaa, että: miten niin kuin kaikkia sukupuolia painostetaan usein samaan muottiin, siihen miehen ja maskuliinisuuden muottiin painostetaan, et pitää olla kova ja pärjätä, kova muija et pärjää tässä maailmassa, ja sitä miten nämä kaikki hahmot sitten yrittää olla aika kovia muijia tai sitten ne ei oikeasti oo, vaan jotkut löytää tapoja myös olla herkkiä ja haavoittuvaisia – se on myös tärkeä tässä teoksessa kertoa.

Omia ohjauksia: Isolde-näytelmä Teatterikorkeakoulussa 2025. Tämä Kotivävy on ensimmäinen suurmusikaali-ohjaukseni.

 

Työryhmä on täynnä eri-ikäisiä, upeita taiteilijoita eri lähtökohdista. Osa näyttelijöistä ja työryhmästä suorittaa Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kesäopintoja tämän produktion kautta.

Musiikkiteatteri kaappaa huomaansa monella eri tavalla tekijänsä ja esittäjänsä ja tietenkin myös meidät katsojansa!

Rooleissa:

AATOS Pieta Kiviranta
MERI Essi Karjalainen
RAUHA Kati Rättö
UTU Fiia Nurmi
ONNI Teemu Kalliokoski
TOIVO Eppu Meriö
SKENEÄIJÄ Owen Emmons
LEIDIT/KEIJUT Teemu Kalliokoski, Meeri Karri, Anna Koukku, Päivi Nikkanen, Fiia Nurmi

KIUSAAJAT Meeri Karri, Eppu Meriö, Fiia Nurmi

ÖYKKÄRIT Essi Karjalainen, Meeri Karri, Fiia Nurmi
UKOT ja OPETTAJAT Anna Koukku, Päivi Nikkanen

Käsikirjoitus & Sävellys: Eppu Meriö
Ohjaus & Käsikirjoitus: Maija Antikainen (Teak, ohjauksen koulutusohjelma)

Apulaisohjaus: Fiia Nurmi
Koreografia: Meeri Karri
Tekstidramaturgia: Roope Tervonen
Tuotanto: Minttu Viitamäki, Virva Järvelä
Lavastus & Puvustus: Outi Wright (Teak, lavastuksen koulutusohjelma)
Valosuunnittelu: Peppi Sorsa
Äänisuunnittelu: Aida Autio

PS

Lehdistötilaisuuden jälkeen ensemble riensi välittömästi Lahden heinäkuun kuukausimarkkinoille sen runsaalle yleisölle tiedottamaan esityksestään – muutaman laulelman Kotivävy-musikaalista tulkiten.

Kuva Minttu Viitamäki

Katso lisää esityksen aikataulusta ja lipuista:

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/kotivavy-musikaali-kesaproduktio-2026

Palaamme ensi-illan jälkeen esitykseen.

Kategoriat
Historia kulttuuri musiikki taide teatteri

Pesäteatterin Uskottu mies

Viktor Kärppä, Valentina Mihailovna, Max Paappa

Pesäteatteriksi nimensä muuttanut, entinen Pesäkallion kesäteatteri, toi torstaina 25.kesäkuuta 2026 näyttämölle veijarimaisen komedian, vauhdikkaan dekkarin. Matti Röngän romaaniin perustuva esitys Uskottu miesViktor Kärppä vie katsojat lähihistoriaan, Suomen ja Itänaapurimme sopuisaan aikaan, jolloin rajat olivat vielä auki.

Kovin kesäteatterimainen tämä teos ei ole – siinä on vähemmän kuin koskaan ennen tämän teatterin teoksissa – lempeä, rakkautta tai kiintymystä, ihmislajin lämpimiä tunteita. Näytelmän sisällön tunnemaailman korvaa esityksen valloittavimmaksi elementiksi kohoava live- näyttämömusiikki, joka luo syvyyttä ja ulottuvuutta ihmisen ja läheisyyden mahdollisuuksiin tässä mielettömässä mädäntyneessä bisnesmaailmassa. Pelkästään tuo esityksen musiikkinautinto jo palkitsee katsojan kesänäytelmämusikaaliset odotukset taitavilla sovituksilla, moniosaavilla orkesteritaiteilijoilla, huumavan hienoilla soololaulunumeroilla, aina lopun hienosti stemmoina soivaan loppulaulun tenhoon saakka.

 

Käsikirjoittajien ja ohjaajan kunniaksi on silti ylitse muiden luettava huima rohkeus tehdä varsin omaleimaisesta aiheesta näytelmällinen esitys, joka sentään kulkee koko esityksen sujuvasti. Draaman rakenne vaan jää niin silppuiseksi, tapahtumien pomppiessa edestakaisin Karjalan ja Helsingin väliä, että putoamme liian usein kärryiltä tai vähintään päitämme pyörryttää venäläisiin nimiin, jatkuviin uusiin tapahtumiin ja roolipersoonien nopeisiin vaihtumisiin mukaan päästä.

Käsikirjoitus on löytänyt myös kirjailijan edellisistä Kärppäkirjoista juonteen luonnehtia jo kuollut yrittäjä Teppo Korhonen näytelmään postuumina vahvana bisnesjohtaja-persoonana. Kaikki ohjaajan roolivalinnat ja henkilöohjaus toimivat ja tuovat esitykseen hyvin sopivaa tyypittelyä, elävää elämää.

Kesänäytelmään kuuluvat suuret joukkokohtaukset ja tanssinumerot jäävät tosin puuttumaan, vain paritansseina nyt toteutettuina. Ja joukkokohtausten väkivalta kutistuu oikeastaan pelkäksi leikittelyksi, eikä näyttämölle tekstissä ajateltu uhmakas tilanne saa realismia, vaan pelkistyy lähes lapselliseksi, leikkiväksi karateksi. Kirjailijan autentti nauhoitettu selkeä  kerronta luo esitykseen selkeyden ja seurattavuuden.

Rooliluomukset

Stefan Andersén näyttelee Kärppä-hahmonsa tyynesti, koruttomasti, järkeilevästi ja sisäisesti eläen hahmonsa ajatuksellisissa ytimissä. Hän uskoo menneeseen kokemukseensa ja sen antamaan johtajakarismaansa – rojaltiksi hän vielä laulaa kauniin musikaalisesti.

Anna Pukkila on tulkinnan esitysvoima, musikaalinen lauluihme ja näyttelevä karakteritaituri. Kypsyneellä ammattitaidollaan hän luo vaikuttavan tiukan, pelottavan vahvan Teppo Korhosensa niin, että selkäpiitämme karmii hetkessä pelottava käskyvoima ja pistoolinpiippu. Ja hänen laulamisensa, tähtiluokan miellyttävä-ääninen mahtavan kaunis alttonsa heittäytyy ja mukautuu näytelmän muutamaan lauluun niin hallitun tunteikkaasti, että joka kerta hänen astuessaan näyttämölle esitys sähköistyy aidon dekkaritunnelmansa tavoittaen. Hänen näyttelemänsä sivistynyt suomalaisvaimo Marja saa myös arkisen, uskottavan hahmon tarinan peruspilariksi.

Mirva Myllynen ihanana koomikkona antaa taatusti sitä aina näytelmään kaivattua sympaattista huumoria – ensin touhuavan valoisalla, herkullisen sädehtivällä, eloisalla ja naiivilla Oksana-luomuksellaan, sitten vanhuuden höperryttämänä sukunsa luo Suomeen tuotunaValentina Mihailovnana hän saa nauruhermomme ratkeamaan sanatarkkuudessa, vanhan naisen verrattomassa tyypittelyssään, laulutaitonsakin on kiehtovan mukaansatempaavaa.

Kenties juuri tuosta huumorista ja absurdiudesta olisi koko esitys värittynyt paljon aiottua koukuttavammaksi, sillä

Mikko Laine täräyttää koko teatteritapahtuman sisällön naurumaniaan marssittamalla (näinäkin päivinä puhutun) suomalaisen Suojelupoliisin päällikkö Marko Variksen hiihtointoilijana kesäisen hiihtoputken kautta suksineen ja sauvoinen aina teatterimontun yläreunalta asti alas laskien lavalle: onpa täydellinen klovnikohtaus, vailla vertaa! Eikä Laineen osuus siihen lopu. Hänen näyttelemisessään Max Paappana esitys taas liekehti kiinnostavuuttaan sisällöllisin, tulisin, energisin kannanotoin ja replikoinnein. Ja mitä vielä – hän liikkuu, tanssii ketterästi ja laulaa puhtaasti ja tavattoman miellyttävästi.

Ilmari Myllysen näyttelemät kolme eri hahmoa Karamazovista alkaen ovat esityksen hallituinta kantavaa ja sydämemme valloittavaa roolinäyttelemistä. Hänen hienosti laulamassaan Syyspihlajan alla -tangossa ihmettelin vain sen turhaa liikekieltä.

Kaikkiaan tämä loistava maestro taitaa mitä vain musiikissa ja musiikista: siksi olisin  halunnut juuri tässä suomi-venäjä -esityksessä hanurin kuuluvan muutaman kerran paljon nyt kuultua voimakkaammin orkesterin soundissa esityksen sovituksissa, kun muut soittimet tuntuivat vievän voiton mekaanisilla sävelvoima-vahvistuksillaan.

Ranssi Toiviainen toteutti tiukan tullivartijan ja näytelmän lavastekonstruoita avaavat kaksi hahmotelmatyyppiä sekä ennen kaikkea hillityn pirullisen Isä Hristoforos -näyttelijätaiturin luotettavina, erittelevinä luomuksina, joita on aina niin lumoavaa kokea, kuin myös hänen laulunsa pehmeän sympaattista sävyä.

Orkesterin jäsenet kantavat myös rooliluonnehdintansa esityksen kunniaksi kukin omalla persoonallisuudellaan. Heistä varsinkin

Astrid Blomqvist näyttelee musisointinsa lisäksi peräti neljä roolihahmoa tarkkavainuisesti ne eritellen. Pelkkä hänen kapteeni äksiisinsä on nautittavaa poljentotarkkuudessaan ja hänen tullivartijansa pistooliherkkyydessään sitä dekkarilta aina odotettavaa aitoa pelkoa herättävää uhmaavuudessaan. Blomqvist on kuitenkin se varma toinen täydellinen musiikkilaulaja kauniilla, ilmeikkäällä äänimateriaalilla ja sensuellilla heittäytymisellään: hänen soolonsa on yksi esityksen yksi musiikin kultajyvistä.

Esityksen laulut ja laulajat

Einari Toiviainen näyttelee edelleen myös taitavasti, mm. mystisen ennustukselliseen, vanhaan neuvostoliittolaiseen hän loi eteeristä aavemaisuutta.

 

Lavastusdekoraatiot nerokkaine avattavine luukkuineen toimii näppärästi, tehosteet ja äänentaso samoin, paitsi ensimmäinen puoliaika, jolloin puheäänen volyymi olisi jo vaatinut pykälän voimaa lisää eikä se täysin kuulunut jyrkästi nousevan katsomon viimeisille penkkiriveille. Puvustus on itse asiaa alleviivaavaa, ilmeikästä ja kekseliästä.

 

Kuuntelin koko Uskottu mies -teoksen Matti Röngän lukemana – kahtena eri päivänä – yhteensä yli seitsemän tuntia. Selkeästi, temperamentilleni sopivan hitaasti luettu romaani tuntui esityksen katsomisen ja esitysarvion kirjoittamisen edellytykseltä. Niin se olikin.

TV

Kärppä ja Marja

Lempeä, rakkautta ja kiintymystä, ihmislajin lämpimiä tunteita esityksessä on, mutta ne eivät näkyneet yläriveille asti.

https://lahenuutisia.fi/2026/06/21/lahden-seudun-kesateatterien-huippuavaus/

Kategoriat
Historia jännitys kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri musiikki teatteri yhteiskunta

Lahden seudun kesäteatterien huippuavaus

Nimiroolissa Kärppänä Stefan Andersén

Pesäteatteriksi nimensä muuttanut, entinen Pesäkallion kesäteatteri, tuo torstaina 25.kesäkuuta 2026 näyttämölle veijarimaisen komedian ja vauhdikkaan dekkarin. Matti Röngän romaaniin perustuva esitys Uskottu miesViktor Kärppä vie katsojat lähihistoriaan, Suomen ja Itänaapurimme sopuisaan aikaan, jolloin rajat olivat vielä auki.

Matti Röngän kirjan pohjalta tarinan ovat näyttämölle dramatisoineet Tapio Aarre-Ahtio ja Kalle Sulalampi, joka myös ohjaa esityksen. Matti Röngän tuttu ääni johdattaa tarinaa kertojana.

Näyttämöllä Mikko Laine, Anna Pukkila, Ilmari Myllynen, Pekka Airos, Mirva Myllynen, Einari Toiviainen, Julius Jansson, Astrid Blomqvist, Ranssi Toiviainen. Lavastus Minna Lavaste, puvustus Auli Kokkonen sekä tarpeisto Auli Kokkonen ja Myrsky Jääskeläinen, äänisuunnittelu Erkka Helenius, koreografia Mikko Laine, tuottaja Jenni Saario.

Kuten ”Pesiksen” perinteisiin kuuluu, esitystä tahdittaa teatteribändin tarjoilema kotimainen livemusiikki ja roima annos huumoria! Mukana on niin lännen kuin itäisen naapurimmekin iskelmää ja laulelmaa aina Ilkka Talasrannan sanoituksesta Seksipommi kaihoisaan Abramovich Frenkelin laulelmaan Kurjet ja vaikkapa Olavi Uusivirran Rakastajat  ja Arvo Koskimaan Syyspihlajan alla.Koskettimet Ilmari Myllynen ja Astrid Blomqvist
Kitara Einari Toiviainen
Basso Pekka Airos
Rummut Julius Jansson

Heinsuon suppanäyttämöllä ensi-ilta ja kantaesitys on siis torstaina 25.6.2026. Näytöksiä on 33 pääosin heinäkuussa.

Näytöskalenteri 2026:
to 25.6. klo 18 Ensi-ilta
su 28.6. klo 13 & 18
ti 30.6. klo 18
ke 1.7. klo 18
to 2.7. klo 13 & 18 (klo 18 näytös on loppuunmyyty)
su 5.7. klo 13 & 18
ti 7.7. klo 18
ke 8.7. klo 18
to 9.7. klo 13 & 18
ti 14.7. klo 18
ke 15.7. klo 18
to 16.7. klo 13 & 18
su 19.7. klo 13 & 18
ti 21.7. klo 18
ke 22.7. klo 18
to 23.7. klo 13 & 18
su 26.7. klo 13 & 18
ti 28.7. klo 18
ke 29.7. klo 18
to 30.7. klo 13 & 18
su 2.8. klo 13 & 18
to 6.8. klo 20 (Huom. myöhäinen kellonaika)
su 9.8. klo 13

Pesäteatteri
Heinsuon suppanäyttämö
Terveystie 10, Hollola

p. 044 279 0333
lipunmyynti@pesateatteri.fi
pesakallio@gmail.com

www.pesateatteri.fi
Facebook & Instagram

 

Lahen uutisia palaa esitykseen ensi-illan arvioin.

Kategoriat
kotiseutu Koulutus kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Nuoruus on seikkailu

Teatteri I:n Lauluilta – kuva esityksen taltioinnista Jani Enqvist

Lahden kansanopiston ensimmäisen vuoden teatteriopiskelijat 2025-26 toteuttivat oman lauluillan 7.5. ja 9.5.26 teatterikoulutuksensa suuressa salissa.

 

Tämän keväisen laulelmamusiikin sanat ovat täyttä vanhaa riimitettyä iskelmälyriikkaa sekä nykyistä käyttörunoutta jokainen. Itse olin taas yllättynyt tajuttuani koko 21esitysnumeroa sisältäneen musiikki-illan olleen suomen kieltä, ei ainuttakaan vieraskielistä sanaa kuulunut! Harvinaista tänä aikana englannin pökerryttämässä Suomen Lahti-kaupungissa. Rakastumista, haaveilua, pettymyksiä, monia kymmeniä elämän riemuja, iloja ja kokemuksia saimme esittäjien kanssa maistella ja niihin eläytyä sekä lämmintunteista, jopa ilkikurista hyvää huumoria mielialamme kohotukseksi nautiskella – pariin iskelmäklassikkoon jälleen samaistua.

 

Esittäjäensemblen yhteisöllisyys, tulkinta ja mukanaolo oli valloittavaa. Ilta oli täydellisesti mukava ja niin yhteismitallisen aito, niin suloisen lämmintunnelmainen välittämään ensemblen mutkattoman, reilun ja musiikille antautuvan yhteisöllisen musisoinnin, jokaisen jäsenensä laulamisriemun. Viuluin, perkussioin, huiluin, cajoin, kazooin, ukulelein, haitarein, kitaroin, bassokitaroin, triangelein, kosketinsoittimin heistä löytyi soittamiseen innostuneita kokeilijoita ja todellisia muusikkoja erimuotoisiin orkesterikokoonpanoihin – sekä vähintään elävän nuoruuden täysverisiä taustalaulajia lauluun kuin lauluun mukaan ja tekemään illasta ihanan ehyttä kokonaisilmaisun harvinaisuutta – kaikki niin luontevasti, vaivattomasti, taidollisen tarkasti, silti teeskentelemättömän henkevästi jokaiseen esitysnumeroon mukaan eläytyen.

Kansanopiston lauluillan uudenlaista luomisen hehkua ja musikaalisuutta olivat asiantuntevuudellaan ja monitaitoisuudellaan siirtäneet nuoriin opiskelijoihin alan taiturit, ohjaavat musiikinopettajat Taru Still ja Matti Hussi –heille suuret kiitokset yksilöllisestä laulunumeroiden ohjauksesta ja lauluillan kokonaisuudesta.

 

On tietenkin jo makuasia sitten itse teatterilaulaminen, joka näyttelijäkoulutukseen olennaisesti liittyy. Yksittäiset biisit toteutuivat varsin persoonallisesti kunkin taiteilijan osaamisalueen hienosti esitykseksi jalostaen. Huumorintaitajat antoivat oman osansa, huippumusikaaliset oman taitavuutensa soitintaitavuuksineen ja useat synnynnäisesti kauniit äänimateriaalinsa iltamme huippunautinnoiksi. Nautimme koko lauluillan vapautuneen, valloittavan laulamisen ihanuudessa.

 

Tietenkin teatterikatsojana tein tapani mukaan joitakin huomioita jokaisen lavalla esiintyneen laulutaiteilijan osuudesta.

1. Hauki – Ensemble   Kesäisen hitaan letkeä yhteishoilailu tra tramba bambaa tuntui niin soman vapauttavalta, leppoisalta, harmittomalta, ettei laulun suuri juju – sävel ja liikekieli, eläytymisen voima – enää pidemmälle meitä mukaan tunnelmaansa olisi voinut tartuttaa – tamburiinin, bassojyskeen ja ennen kaikkea vapauttavan keväisen kazoo-sirityksen mukana meitä vieden.

2. Uusia unelmia   Ihanan ohutääninen Eeva Hietamäki loi musikaalisella äänimateriaalillaan lisää uskoa ihmiseen – tarttuvin sävelin ja viisain sanoin meitä houkutellen vapaalla esiintymishelppoudellaan loputkin estomme seuraamisemme tieltä raivaten.

3. Vihreät niityt   Tutun klassikon 1960-luvulta Olavi Virrasta alkaen ja mielilaulajani Topi Sorsakosken tulkinnan muistiani vahvistaen soveltui Raul Nybergin herkän puhuvasti laulaman, kauniin kesäiseksi taustamaailmaksemme istua ja nauttia todellisen iskelmä-aikakauden tyyliin pukeutuneen iskelmätähden tavoin kauniin sävelen ja Helismaan sanojen ihanuuteen pianon soinnein ja suomalaisen haitarin haikein sävelvärein.

4. Kartta väärinpäin   Tämä rakkaudenkaipuun hidas ja hauskan valssimainen tulkinta kaikessa yksinkertaisuudessaan, kitaran ihanan tapailevissa otteissa tuntui suloiselta esitykseltä – sinnikkäässä keskittyneisyydessä kuin myös tapailevassa tulkinnallisessa ilmeessä Minea Filénin haaveilevan haikeaa tarinaa jäsentävässä pianorytmityksessä.

5. Älä mene pois  Euroviisukappaleemme 1970-luvulta soi Pieta Kivirannan tulkitsemana alkuperäisversion tapaan sävellyksen varsin pitkin lopputavuin musikaalisesti tarkoin pitkin kokonuotein, vaikka vielä ääni kaipaisikin sirun lisää pehmeyttä – mutta laulu, piano, cajon ja tamburiini yhteisesityksenä soivat jo nyt tyylikkäänä kokonaisuutena.

 

6. Säännöt rakkaudelle   Jo lähes viidentoista vuoden ikäinen laulu sävelensä korvamatotartuntoineen, taitavin runoriimilopuin ja referoivana sävelkoruna, mieliin ikuistuvana rytminä sai hienosovituksellisen säestysorkesterin ja erityisesti solisti Heljä Haurun tunnelmallisen alttoäänen tulkintana yhden rakkaustunteen täydellisimmän esitysanalyysin.

7. Päästä varpaisiin  Tatu Lääverin maskuliininen totisuus vakuutti tässä harvinaisen dramaattisessa rakkausviisussa ja sen sisällössä tunnistettavassa realismissaan ja rajuudessaan, viulun viiltävässä ja pianon sieluun takovassa jytkeessään, esittäjän tunteita sydämestä saakka välittäneessä toivottomuudessaan – vaikuttava esitystulkinta.

8. Missä tuulet kohtaa   Upean tsemppaava monen eri soittimen säestävä orkesteri ja Essi Karjalaisen viehättävän suloinen luontainen ääni saivat aikaan herkän surumielisen rakkauslaulukokonaisuuden, jonka melankolia tunteineen tarttui kuulijan sieluun ja vahvistui sovitustoimivuudella ja toimivan laajavärisellä taustamyötäilyllä.

9. Kerrasta poikki  Kauniin ilmaiseva Pihla Kettusen  äänimateriaali ja tulkintahahmo, vahvasti eläytyvät taustalaulajat ja kolmijäseninen taitavasoundinen orkesteri loi yhden illan selkeimmistä, elähdyttävimmistä ja mukaansa tempaavista tulkinnoista.

10. Huijausta jumalauta  Tehosekoittimen perinteisten renkutusten kaltaiset parhaat palaset takasivat Minttu ”Boss”Valtasen loistavan tulkinnan – Huijausta jumalauta – humööriä elämästä ja aikuisuudesta sekä vauhtia ja koreografiaa koko suuren salin täydeltä ja liikettä niin, että päätä huimasi – tekovakava ja varman hauska esitystulkinta -täydellinen rentoudessaan osaavuudessaan ja vauhtihirmuisuudessaan…sekä trionsa myötäelävässä rytmityksessä.

11. Näytelmä   Stephen Sandheimin musikaalista Vexi Salmi teki sanoituksen elämän todellisuudesta ja sen vaihtoehdosta laulun Näytelmä. Sanoiltaan veximäisen syvällinen, mutta erityisesti melodiana maailmankuulusta musikaalista on saanut paikkansa Little Night Musicalin perusmelodiasta kolmesta klovnista  -Send in the clowns- musikaalilaulajien perusteoksena ympäri maailman. Eikä Jalo Stenroosin eläytyminen lauluun hassummalta tuntunut, vaikkei se Frank Sinatran suvereniteettia vielä yrittänytkään ylittää, vaan toteutti kauniin, nöyrän tavallisen ihmisen vilpittömän ja puhuttelevan tulkinnan.

12. Eri suuntiin   Minttu Viitamäen Miriam Bryantin sävellys ja sanat on saanut tämän esityksen solistin kirjoittamaan aivan tämänvuotisen tuoreen suomennoksen – kunnioitettava teko konsertille!

Valitettavasti en esityksen laajasta orkestroinnista ja taustalauluista saanut oikein selvää, varsinkin tarkoituksella falsettinen tulkinta ei antanut jo kalkkeutuneille korvilleni kunnon hahmotusta tarinalle, joka liittyi sävellyksen (suomennettuun) teemaan.

Mielestäni hienon kiehtova, rytmivaihtelevainen mutta vaikea biisi näin laajoin orkestraalisin instrumentein ja taustalauluin oli rohkea yritys ja kelpo saavutus.

13. Lupaan olla    Aleksi Venho vetäisi varmasti ja vakuuttavasti rakkauslaulunsa luvaten viikot, vuodet olla sun. Niin on ihmiset ennenkin vannoneet, tämänkin biisin mukaan ainakin toistakymmentä vuotta ja kun mainio kolmen taustalaulajan kopla sinetöi Aleksin lupaukset – uskoman pitää – perusteellinen tämän rytmi ja laulun sisältö on meille lupauksen todisteeksi.

14. Matkustaja   Anton Avelan rytmitarkka tenorinen laulajamatkustaja hoilailee linja-automatkansa hienon eeppisenä kertojasävyllään, myös suorastaan monipuolinen bändi on hienossa vedossa – kitara-basso-viulu-huilu – ja taustalaulajakaksikko vauhdissa mukana – sovitus erinomainen samoin cajonin rytmianti täydellinen.

15. Samanlainen onni    Virva Järvelän soinnukas ääni heläjää jälleen yhden maailman kauneimpien elokuvasävellysten -Michel Legrandin sävellyksen- tulkkina yhdessä Tatu Lääverin ja Minttu Valtasen duettokosketuksen kanssa ja tarinan tenhoa kannattavin hienoin tauoin sävellys kenties lämmintunnelmaisimpana koko musiikkikonsertin kappaleena tuon taustalaulun balsamoimana silti aina 1968 vuodelta saakka Juha Vainion sanoin vielä katsellen entiseen.

 

16. Pääsi rinnallein painuu   Severi Niskanen jatkaa Paul Ankan 1958 ja Kirkan 1969 Pertti Reposen suomeksi kääntämää tunnettua hittiä musikaalisen taitavasti, tunteella ja ajatuksella, yksi esimerkki kauniin laulelman koruttoman hienosta tulkintaonnistumisesta esityskavalkadin vanhimpien kappaleiden joukossa.

 

17. Kahleet   Rania Valtosen laulullinen tarina ihmiselon vaiheista tuntuu koskettavan kaikenikäisiä. Ellinoora Leikas on eräänlainen aikakautemme arkifilosofi ja Rania Valtonen hänen tulkkinsa kertoa elämän kulku vakuuttavasti, todesti ja ajatteluttavasti. Valtosen musikaalisuus ja äänialueen miellyttävyys vievät esityksen sieluihimme asti eivätkä säestyssoittimet, tässä tapauksessa myös vahva ja tarkka ukulele voisi enää paremmin laulelman toteutukseen soveltua.

18. Linnnut, jotka löytää aina kotiinsa   Eemi Vuorinen on löytänyt tämän omaperäisen teatteritrubaduuri Antti Aution ajatukset ja sävellysmuodon, jolle säännöllisyys on vierasta, runomittakin omalajista ja jonka tulkinta vaatii taiteilijalta aina oman näkemyksen ja vapauden. Vain pieni musiikillinen tarkkuus olisi vielä tarvittu, sillä Autio muuttaa sävelkulkua pitkin esitystään. Silti kivan omalajinen autiotulkinta oli tämäkin – kera pikkuhauskojen taustalaulajien ja instrumentalistien.

 

19. Matkalaulu   Iida Lindholm on oikea kupletistinen ja heittäytyvän rökäleinen laulava humoristi, joka tavoittaa ihanasti PMMP:n huumorin kaikki rotkot ja huiput. Miten upeasti koko tarinan rytmi sujuikaan valloittavan hallitusti meidät kimppaansa koukaten. Ja tarinaakin oli vähän muutettu mies-nainen- akselilla esittäjilleen soveltuvammaksi. Myös rummut pitkästä aikaa mukana ja tuo matkalaisten aidon tuntuinen yhteisrallatus oli jo aidon rennosti toteutettua suurta kansanhuumoria.

20. Veri on vettä sakeampaa  Ona Eronen veti upean soolosarjan kafkamaiseen konsertin lopputunnelmaan kera ahdistavan tarkan runorytmin ja tummien ajatusten – eläytynyt, vaikuttava tulkintakokonaisuus rosoisen elämän, nälän ja janon ja himon kunniaksi. Magiikan läsnäolokin tuntui nurkan takana odottavan meitä ja tulkitsijoita.

 

21. Nuoruus on seikkailu – Ensemble

Voisiko tämän lauluihanuuden edes hennoa päättää muuten kuin tähän iki-ihanaan katrihelenamaiseen musiikkimaailman tunnelmaan. Koko teatterimusiikkitaitelijajoukko tulkitsi sen niin valtavan tunteikkaasti, sielun, ajatuksen, äänihuulten, puhtaiden sävelten ja villin ja vapaan nuoruuden voimalla.

teatteri@lahdenkansanopisto.fi

Kategoriat
Historia jännitys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden Kerjäläisooppera kuudenkymmenen vuoden välein

Tilaisuudessa saimme nähdä pukusuunnittelijan häikäisevän hienoja alamaailman rikkaiden puvustuksia, jotka kiersivät rooli roolilta meidän yleisön käsissä – nyt näyttelijä Aurora Manninen (oopperan Polly) katselee tulevaa hulppeaa roolilookia.

Lahden kaupunginteatterin Betoniklubi-yleisökeskusteluun koko suuri teatterin ala-aulallinen täysin istumapaikoin oli taas tullut seuraamaan tätä uudenlaista, viisaanfiksua, tuoreuslämmintä, rennon oloista kulttuurikeskusteluantia – sinänsä jo suurta ja toimivaa kulttuuri-ihmettä Lahden urheilukaupungissa.

Lauri Maijalan Brecht & Weill on syksyn 2026 näytelmätuote, jollaista odottavat kaikki 16-96 -vuotiaat suomalaiset, sillä Kolmen Pennin oopperana se on myllännyt, ärsyttänyt ja ihastuttanut suomalaisen teatterin, ensin 1930-luvulla maamme Ruotsalaisen teatterin ja Suomen Kansallisteatterin – ja vasta 1960-luvulla maakuntateattereiden, kymmenien suomalaiskaupunkien teatterit tulkinnoillaan. Itäsaksalaisen kulttuurin alkuperänsä mukana se levisi kaikkiin teatterikeskittymiin ympäri maailman. Teatteri antoi kerrankin puheenaihetta ja yhtä aikaa rajua kritiikkiä ihmisen ahneudelle, juuri sellaisella tavalla, jota emme kenties edes itse olleet ennen haaveilleet, saati kokeneet.

Saksalaisen vanhan sivistyksen syntymäpesästä se tarttui 1960-luvulla nopeasti kaikkialle maailman sivistyslaitoksiin merkittävänä protestina ja satiirina, vastakohtana hitlerismille, stalinismille ja tiukasti auktoriteettisiä sääntöjä palvelevalle  tekokorrektien yhteiskuntien ja teatteritaiteen säädylliselle laitostuneelle kunnioittamiselle. Kaiken teatteriksi totutun taiteen se repi alas ja yhtälailla pudotti krumeluisesta pukeutumisnähtävyyshienoudesta aiheensa Lontoon alamaailman Sohon porttoloiden jännittävyyden, elämän mahlaisuuden ja oman eläimellisyytemme himonväkevyyden salat paljastaen. Sivistys oli ahmaissut normaalimaailman elementin, joka kiehtoi uudenlaisena kokea koko sivistyneen maailman ajattelutasona ja teatteritaiteena.

Yllä olevasta keskustelun taltioinnista selviää tämän päivän teemat, jotka Lahden kaupunginteatterin Betoniklubin keskustelun aikana paljastivat meille katsojille jälleen harvinaisen viisaasti luodut perusteet tämän näytelmän valinnalle Lahteen. Myös tämän ajan ihmiset tulevat tutuiksi Berthold Brechtin teatteriteorioihin, eeppiseen teatteriin sekä hänen värikkään rosoiseen ja terävän satiiriseen huumoriinsa. Kannattaa siis kuunnella ja katsoa vielä tuon tilaisuuden taltiointi – se on harvinaisen sisältörikas, provosoivan hauska, maallikolle sekä teatterituntijalle perusteemassaan vakavan yhteiskunnallinen ja huumoritäysi, itsenäisen ajatteluun meidät maanitteleva räväkkä taltiointi.

Kolmen pennin oopperan ohjaaja  Lauri Maijala ja puvustaja Joona Huotari-Andreou

 

Teoksen Puukko-Mackie Tomi Enbuska

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Suuri näyttämö

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

…………………………………………………………………….

 

Miltä silloin reilu 60 vuotta sitten joulukuun 1.päivänä 1960 tuntui vielä alaikäisen (19 v.) lahtelaisen Virtasen, Heinolan opettajaseminaarioppilaan nähdä ja kokea kaupunginteatterimme Ammattikoulun näyttämöltä silloisen teatterinjohtajan Fritz-Hugo Backmanin ohjauksena, vierailevan itäsaksalaisen  Karl  Schusterin sanomalehtisivumateriaalein heijastaman visuaalisuuden ja uudistuneen Lahden kaupunginteatterin tuorein mittavin näyttelijäkiinnityksin koko ammattihenkilökunnan sekä laajan avustajakunnan ja vielä kahdeksanjäsenisen Lahden kaupunginorkesterin jazziin taipuvan orkesterin tähdittäminä suurtyöharvinaisuus ensikertaa kokea, ymmärtää ja omaksua.

Ohessa hieman taustaa katsojaminäni sen aikaisiin kykyihin ja puutteisiin:

Vielä ennen teatterissamme 60 vuotta sitten kokemani Brecht-esityksen keskeisten niukkojen muistikuvieni paljastumista pieni johdattelu:

MYT%C3%84J%C3%84INEN.jpg

Olin jo kahtena kesänä ja juuri Lahden Kerjäläisoopperan ensi-illan kesänä ihmetellyt yhtä uimarannan vasta esityksen ensi-iltana ratkaisemaani tapausta.

Toimin noina kesinä kaupungin liikuntatoimen rantakaitsijana ja uimaopettajana Lahden Tallinpassissa eli Mytäjäisten uimarannan, pienen ja syvän, puhdasvetisen lammen rannalla miltei kaupungin keskustassa. Hyvin usein rannalle, sen nurmikon reunalle pärisytti lahtelaisittain harvinainen skootteri kiharatukkaisen miehen ohjastamana. Hän pysäytti ajopelinsä nurmikon reunalle, riisuutui, pulahti uimaan ja usein jäi auringon paistaessa lekottelemaan uimarannan nurmikolle. Tehtäviini kuului opastaa moottorilaitteet ja polkupyörät mahdollisimman kauas rantaviivasta. Tälle miehelle ei niin tarvinnut tehdä, hän tajusi luonnon ja moottorin kaksinolon uimarannalla. Kävin häntä silloin tällöin jututtamassa, lähinnä säästä ja veden lämmöstä keskustelemassa.

 

MUISTAN MELKEIN brechtiläisyyttäkin Lahden kaupunginteatterin Kerjäläisoopperan 1.12.1960 ensi-illasta

Brechtin teatteriteorioista olin hieman lukenut – niistä yksi on rikkoa naturalistinen teatteri katsojalle ja estää hänen samaistaa itsensä esitykseen. Brecht halusi, että katsoja huomaa todella joka hetki esitystä olevansa teatterissa. Mutta tällä kertaa olin niin innoissani uutuuden lumoissa, etten voinut muuta kuin vastoin Brechtiä samaistua niin moneen näyttelijähahmoon, tarinan tunnelmaan ja näytelmän hurjiin, alamaailman karikatyyreihin sekä kuvitellun Sohon elämään, että jäin estoitta sen elävien alamaailman tyyppien ehdottomaksi huvittelukaveriksi.

 

Henkeä haukkoen, ällistyneenä totesin, että pääosaa Puukko-Mackietä, makean ja viettelevän Sohon naislauman syleilyssä, koko elämänsä ja viettien kauppiaaksi ja rahastajaksi suunnitellut, valtavan sulavasti tanssinut sekä eläytynyt ja aivan unohtumattomasti laulanut ja artikuloinut näyttelijä olikin Topi Reinikka, Tallinpassin skootterimies. Hänen kokonaisilmaisunsa tuntui niin petollisen keveältä, laulutaitonsakin uusimuotisen sävykkäältä ja koko hahmonsa vastoin Brechtiä niin realistisen elävältä, että niputin hänet heti koko esityksen kantavaksi tähdeksi – maailman salattujen, piilossa olevien rikollisvoimien häijyn ovelaksi pomoksi.

Olihan teatterin näyttelijäkunnassa muitakin yllätyksiä. Tuttujen oppikoulukavereiden äitejä ja isiä – kuten koulukaverini Pekan äiti ja isä – ammattinäyttelijöitä. Aina punaposkisen kerjäläisten johtajan Peacumin vaimon roolissa Dagi Angervo loisti hemaisevan kiihottavalla olemuksellaan ja tutun körmysävyisen karhun oloisena poliisikonstaapelina Ensio Jouko. Ylivoimainen tuttavani oli kuitenkin Hildegaard Koivisto oopperan Kapakka-Jenny (Irma-kaverini äiti), jonka matalan alton äänisävy ja metallisen karski laulu jäivät katsojan mieleen vahvana, rautaisen energisenä, julmana tulkintana – hän oli  käynyt kerran myös oppikouluni joulunäytelmää meille ohjailemassa.

Tottakai monet tutut näyttelijät – Fanni Halonen, Ilmari Aarre-Ahtio saati Ola Johansson lisäsivät tarinan petollisuutta, rouheutta ja miltei todellisuutta huimaavan ammattitaitoisilla tyypittelyillään.

Kahdeksanhenkisen hieman jazzahtavan Lahden kaupunginorkesterin Kurt Weillin musiikin taika, rytmit, laulujen riimein tarinaan iskevät sanat tutun pianovirtuoosi Ilmari Patrikaisen johdolla veivät väkisin mukanaan Weillin omalaatuisen kiehtovaan sävel- ja sävellysmaailmaan. Lahden kaupungin Teatteri ja Orkesteri olivat löytäneet toisensa harvinaisen tenhokkaasti, musikaalisesti – ja niin herkullisen hauskan ilkikurisen vapautuneesti.

Lopuksi

Kun Lahden kaupunginteatterin koko näyttelijäkunta runsaine avustajineen esitti suurtuotantonsa Kolmen Pennin oopperan – Kerjäläisooppera-nimisenä – olin itse niin ihastunut teatterimme harppauksesta kansainväliselle tasolle, että oitis menin sen säveliä ja lauluja seminaarin harmonin soittokoppiin heti joulun jälkeen muistelemaan ja uudenlaisia jalkoja ja kehoani itsestään liikuttavia tempoja ja ihania jazzahtavia laulelmia yrittämään.

Veinpä samana keväänä ohjaajana Heinolan Jyränkölän kansalaisopiston näytelmäpiiriin Brechtin-Vuolijoen Isontalon isäntä ja hänen renkinsä Matti -näytelmän tekstiäkin luettavaksi ja Weillin melodioin Puukko-Mackieta Brechtin laulutyylein opiskelijoitani pianolla säestäen kajauttamaan – näin saimme jonkinlaisen heinolalaisfilosofisvirtasellisen ymmärryksen Brecht-Weill -näytelmämusiikin hurmaavuudesta.

Kategoriat
filmi Koulutus kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Teatterikokeilun huimapäisyyttä keväällä, syksyllä Vesa-Matti Loirin elämä

Somatic Sitcom keväällä 2026

 

Helsingin Kaupunginteatterin uutuus haastaa näyttelijät: Perinteinen lähestymistapa on käännetty päälaelleen.

Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön Somatic Sitcom leikkii 1990‑luvun tv:n tilannekomedioiden estetiikalla ja kerrostaa näennäisen merkityksettömät eleet leikkisäksi ja liikuttavaksi koreografiaksi. Nykyesitys kutsuu näyttelijät ajattelemaan lavalla oloa toisesta näkökulmasta: psykologisen lähestymisen sijaan työskentelyn lähtökohtana ovat oman kehon tuntemukset. Yleisö puolestaan saa tulkita, mitä näyttämöllä tapahtuu, keitä esiintyjät ovat ja miksi he toimivat kuten toimivat.

Prosessiluontoisesti valmistettu Somatic Sitcom koostuu neljästä jaksosta. Teoksella ei ole perinteistä käsikirjoitusta, vaan näyttämötoiminnan taustalla ovat koreografi Anna Maria Häkkisen esiintyjille antamat erilaiset keholliset tehtävät. Prosessi on avannut näyttelijöille uusia tapoja lähestyä työtään ja lavalla olemista.

 

Lavalla nähdään viisi esiintyjää, mutta esitys ei määrittele heidän roolejaan tai suhteitaan, vaan jättää tulkinnan katsojalle. Realistinen huonelavastus puolestaan on kaikille tuttu 1990-luvun sitcom-sarjoista. Kun tutussa ympäristössä alkaakin tapahtua jotain hiukan vinksahtanutta, avautuu katsojalle mahdollisuus tarkastella olemisen kummallisuutta ja ihmeellisyyttä.

Somatic Sitcom -esityksen taustalla on koreografi Anna Maria Häkkisen, skenografi Erno Aaltosen ja dramaturgi Emil Santtu Uutun yhteinen kiinnostus 1990-luvun klassisia tilannekomedioita kohtaan. Työryhmä on katsonut satoja tunteja aikakauden sitcom-sarjoja, purkanut niiden rytmejä, eleitä ja tunnelmia ja siirtänyt ne osaksi nykytanssin ja ruumiillisen ilmaisun kieltä.

Kolmikko on työskennellyt ennenkin yhdessä teoksissa Phoenix – a deep relaxation serotonin release (2023), joka toteutettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssin opiskelijoille, sekä Afterglow, low lingering slips of light (2023), joka sai ensiesityksensä New Yorkin Performa-biennaalissa.

 

”Usein rakennamme roolia psykologisesti tunteiden ja tilanteiden kautta ja kysymme, miten ne näkyvät kehossa. Somatic Sitcomissa lähestymistapa on konkreettinen. Keskitymme kehollisiin tehtäviin, rytmiin sekä siihen, miten tila, esineet ja muut esiintyjät vaikuttavat kehoomme. Silti juuri tämä kehollinen muoto voi välittää katsojalle jotain psykologista tai luoda koomisiakin tilanteita asettuessaan television sitcomeista tuttuun lavasteeseen.

On ollut mahtavaa päästä työskentelemään tämän poikkitaiteellisen ryhmän kanssa koreografi Anna-Maria Häkkisen luotsaamana Nykyesityksen näyttämöllä. On tuntunut vapauttavalta olla maailmassa, jossa on saanut keskittyä täysin keholliseen kokemukseen. Se myös tuo esityksen hahmoihin tiettyä viattomuutta. He ovat läsnä hetkessä, eivätkä somessa. Teos antaa toivottavasti tilaa ja aikaa myös katsojan ajatuksille, tulkinta on jokaisen oma”, kuvaili näyttelijä Vappu Nalbantoglu.

Somatic Sitcomissa esiintyvät Hanna AhtiJuha Jokela, Vappu Nalbantoglu,  Esete Sutinen ja Antti Timonen. Teoksen ohjaa Anna Maria Häkkinen. Lavastus sekä valo- ja äänisuunnittelu Erno Aaltonen, dramaturgia Emil Santtu Uuttu, puvustus Paula Ojalan ja työryhmän yhteistyötä, naamiointi Ronja Nylund.

Tanssin ennakkotyöhön osallistuu tanssija Taru Aho. Lisäksi Niina Hosiasluoma antoi työryhmälle asiantuntijaluennon kokemuksellisesta anatomiasta.

Studio Pasilassa toimiva Nykyesityksen näyttämö tuo uusia esittävän taiteen muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoa. Nykyesityksen näyttämön tarkoitus on tehdä monimuotoisia nykyesityksiä suuremmille näyttämöille ja laajemmille yleisöille sekä luoda ainutlaatuisia kohtaamisia kiinteän ammattiteatterin ja vapaan kentän toimijoiden välille.

Somatic Sitcomensi-ilta 21.4.2026 ja esitykset 9.5.2026 saakka Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa (Ratamestarinkatu 5).

………………………………………………………………………

 

Uusi musiikkidraama Vesa-Matti Loirin elämästä Helsingin Kaupunginteatteriin syksyllä 2026

Suomalainen taide- ja viihdekenttä olivat 1970- ja 1980-luvuilla voimakkaasti erillään. Kunnes tuli taiteilija, Vesa-Matti Loiri, joka valloitti molemmat.

Nauravan kulkurin tarina on Paavo Westerbergin ohjaama musiikkidraama, jossa varttunutta Loiria näyttelee Santeri Kinnunen ja nuorta Oliver Kollberg.

Näytelmän ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 30. syyskuuta 2026.

Vesa-Matti Loiri (4.1.1945–10.8.2022) oli harvinaisen monipuolinen ja omaääninen taiteilija, joka liikkui suvereenisti taiteen ja viihteen välillä ja teki työtä niin elokuvien, television, teatterin kuin musiikin parissa. Mutta miten hänestä tuli kaikkien tuntema, rakastettu kansantaiteilija?

Sami Keski-Vähälän kirjoittama ja Paavo Westerbergin sovittama ja ohjaama Nauravan kulkurin tarina kertoo Loirista taiteilijana, joka luotti intuitioon ja sisäiseen ääneen. Näytelmässä kuljetaan Loirin keskeisten teatteri- ja televisiotöiden maailmassa ja kohdataan hänen tunnetuimpia elokuva- ja viihdehahmojaan. Samalla tarkastellaan sitä, millaisessa ajassa teokset ovat syntyneet.

Näytelmän painopiste on 1970- ja 1980-luvuissa, mutta mukana on välähdyksiä myös Loirin varhaisemmista vuosista ja myöhemmästä elämästä. Näytelmä pureutuu erityisesti yhtenäiskulttuurin aikaan, jolloin taide ja viihde nähtiin usein vastakkain.

”Tällainen päähenkilö, joka rakentaa siltoja taiteen ja viihteen, oikean ja vasemman välille, on parasta mahdollista sielunhoitoa aikana, jolloin meillä on polarisaatiota. Nauravan kulkurin tarina on tärkeä puheenvuoro taiteen voimasta tuoda ihmiset yhteen”, Paavo Westerberg kiteyttää.

Näytelmässä kuullaan Loirin tunnetuksi tekemää musiikkia, muun muassa Eino Leinon ja Uuno Kailaan runoihin pohjautuvia sävellyksiä uusina sovituksina ja tarinaan upotettuna. Lavalla on livebändi, jonka lisäksi lauluja tulkitsee 13-henkinen näyttelijäensemble.

Rooleissa nähdään Santeri Kinnunen, Oliver Kollberg, Maria Ylipää, Joel Hirvonen, Vuokko Hovatta, Jouko Klemettilä, Lasse Lipponen, Ella Lymi, Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Ursula Salo, Antti Timonen ja Kaisa Torkkel.

Dramaturgia Ari-Pekka Lahti, musiikkidramaturgia ja musiikin sovitus Eeva Kontu, lavastus Antti Mattila, pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, koreografi Valtteri Raekallio, valosuunnittelu Aku Lahti, videosuunnittelu Timo Teräväinen, äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta, naamiointi Milja Mensonen.

 

Paavo Westerberg on huomattava elokuva- ja teatteriohjaaja sekä käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija. Hänen edelliset ohjauksensa Helsingin Kaupunginteatterissa olivat 2:22 A Ghost Story, Fanny ja Alexander, Den besynnerliga händelsen med hunden om natten ja Hinta. Westerberg tunnetaan myös elokuvaohjauksistaan Terapia ja Viulisti ja hän on saanut Jussi-palkinnot elokuvien Valkoinen Kaupunki ja Paha Maa käsikirjoituksista.

 

Nauravan kulkurin tarinaensi-ilta 30.9.2026 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä (Eläintarhantie 5).

 

https://hkt.fi/esitykset/