Kategoria: musiikki
Valokuva Cata Portin
Helsingin Kaupunginteatterin Shed-musikaali Peter Pan on suomalaisen teatterivuoden 2025 kenties ainutlaatuisinta ja rakastettavinta nykyhetken musiikkiteatteria. Sen lähes 80 näyttelijää muodostavat teatteriseurueen, jonka teatteri-ilmaisun taitavuus, äärimmäisen hallittu karnevalistinen joukkovoima, railakkaan ilakoiva vauhti, huimat tanssikoreografiat, laulamisen ja yhteisilmaisun kohtausten vaikuttavat ikimuistettavat tunnelmat sekä täydellinen eläytyminen tuntuvat ylittäneen jo teatterifantasian rajat ja tehot sekä tehneet Peter Panin satuhahmosta kuolemattoman.
Studio Pasilan näyttämön Shed-teatterin tulkinnassa nuo alkuperäisen Peter Pan -tarinan ihmiselämän tummat virrat – kuolema ja kuolemattomuus – lakaistaan taitavasti rytmein, hurjin tanssein, musiikkihitein tarinan taka-alalle ja aikuiseksi kasvamisen vastenmielisyyttä laitetaan tarinaan karmivan jännittävänä teatterileikkinä katsojan ihokarvat pikkupelosta pystyyn nostaen, välillä taas tarinaa viisaalla huumorilla niin revittäen, että mahat kippuralla saamme estoitta nauraa synkkyytemme ja murheemme unohduksiin ja taas ryhdistäytyä uutta kohtausta malttamattomana odottamaan.
Tämä shed-teatteritaiteilijoiden upea draamatenho muodostuu synnynnäisen valloittavasta jokaisen näyttelijän pidäkkeettömästä heittäytymisenergiasta, replikointirytmin tarkkaosumallisista täsmäiskuista, poikkeuksellisen persoonallisesta näyttelijäilmaisusta ja huumorin ajoitustaidosta, joista syntyy rakastettavaa, luontaista, mukaansatempaavaa sädehtivää lavakarismaa kaksituntiseksi täysipainoiseksi musikaaliksi – jo leipiintyneiden teatteriammattilaisten ihastukseksi kuin myös teatteriaskeleita aloittavien ja tietenkin meidän teatterifriikkien sielut ja sydämet valloittavaksi täydelliseksi teatterinautinnoksi.
Selvästi koulumusikaaleja korkeammalle se nousee eri-ikäisten nuorten vapaaehtoisuuden ja ensemblessä vallitsevan keskinäisen empatian sekä ilon ja riemun täyttäessä ilmaisun ja kohtaukset taatusti tinkimättömin harjoituksin treenatuin, nyt tulkinnassa huumaavasti sädehtivin musiikkinumeroin ja koreografioin.
Kun vielä teatterin ammattitaitoiset teatterimusikaalin osat – live-teatteriorkesteri, jännittävän hienotunnelmaiset lavasteet, ennennäkemättömän mielikuvitusrikkain väritysskaaloin mietitty ja toteutettu täydellinen puvustus, valo-, ääni- ja naamiointitoteutukset, teatteritaiteen ammattikouluttajat ja suurenmoinen ohjaus – antavat kaikkensa näille 9-19- vuotiaille nuorille, on tulos unohtumattoman täydellinen teatteriluomus.
Esityksestä tajuaa, miten teatteritaide antaa mahdollisuuksia itsensä ilmaisemiseen ja arvostamiseen. Se on myös selvästi monelle tilaisuus nähdä ja kokea itsensä tasa-arvoisena taustasta ihonväristä tai erityistarpeista huolimatta ja tulla nähdyksi onnistujana suuren teatteriyhteisön jäsenenä.
https://www.shedsaatio.fi/tarinamme
Monikymmeninen teatteriensemble näytti harvinaisen teatteri-ilmaisunsa, jossa yhtään sekuntia kukaan taiteilijoista ei ollut pelkkänä statistina, vaan elävää, verevää toimivaa energistä teatteria saimme kokea jokaiselta näyttelijältä joka hetki ja estradin täydeltä. Ilmaisuvoima oli järisyttävän vahva, raikas voimallisuudessaan, äärimmäisen koskettava eläytymisessään.
Esityksen roolityöt tuntuvat kauttaaltaan hienosti mietityiltä ja tulkituilta. Tässä vain pari lyhyttä arviotani esimerkiksi:
Lenni Laukkasen näyttelemä Veeti on yksi tämän tarinan keskeisiä henkilöitä, näytelmän Kultasten kodin vanhin lapsi. Hänen roolihahmossaan on rutinoitua esiintymisvalmiutta, näyttelemisvarmuutta, reiluutta ja rehellisyyttä sekä kotoa häipyneiden nuorten luontaista johtamistavan oivallusta yhteisten asioiden hoitamiseksi. Hänen kaunisääninen laulunsa kruunaa sympaattisen persoonan tulevaksi johtohahmoksi taistelussa julmuuden ja erityisesti Kapteeni Koukun pahuuden nujertamiseksi.
Zoe Palosaaren Peter Pan näyttelee ja elää ihanan aidosti ja avoimesti harvinaisessa koko maailmaa syleilevässä roolissaan, jolle on siunaantunut henkiolennon sekä ihmisen hahmo ja voima. Hänen roolihahmossaan on varmuutta, energiaa, määrätietoista, horjumatonta oikeudenmukaisuuden ja heikkojen puolustamisen ehdottomuutta ja näyttelijäilmaisussaan suuret rehellisyyden tunteet, järki ja rohkeus tuntuvat niin luonnollisilta asioilta. Zoe Palosaaren tavattoman hillitty ja herkkä laulujen tulkinta vakuuttaa kauneudellaan ja musikaalisuudellaan.
Lenni Okkosen näyttelijätyössä synnynnäinen huumori valaisee tulkintaa ja säteilee koko esitykseen. Hänen älykäs rooliluomuksensa Haukka-merirosvona, sen sekunnin murto-osien tarkat näyttämöpuheen iskut, replikointi ja elävän sympaattinen persoona ovat kaikki juuri sitä, mikä Shed-näyttelemisessä voi jalostua korkeatasoiseksi teatteritaiteeksi. Lenni Okkosen teatterivainu on tarkkaa, kypsää ja valloittavaa tulkintaherkkua henkiseksi ravinnoksemme.
Helena Haaranen Kapteeni Koukkuna luo esitykseen järkähtämättömän vahvan kaikenlaisen pahuuden, ilkeyden, toisten ihmisten halveksunnan, itsekkyyden, koko maailman katkeruuden täyttämän noitamaisen persoonan. Pahuus tuntuu saaneen jo parin vuosisadan takaa Grimmin satujen kauhukertomusten noitien ja raakalaismaisten elämäntapojen julmuuksia verenkiertoonsa, niin vahva, väkevä ja sydämetön hänen kuoleman Kapteeninsa on tänäänkin näillä maailman merillä. Näyttelijätyö on täydellinen, tosin tämä korppikotkan kaltainen Kapteeni Koukkukin alkaa jo taisteluunsa väsyä, tuskan kyynel silmästä herahtaa, niin kovin vähän tuloksia hän on saanut aikaan Peter Panin maailmassa. Helena Haaranen luo komean, väkevän vihollisen roolityön – Peter Panin hyvyydellä nujerrettavaksi.
Helsingin Kaupunginteatterin Shed-esitys näytti herkästi ja koskettavasti oman teatterityylinsä, jossa erityisesti persoonallista poikkeavuutta pystyttiin taitavasti sulauttamaan yhteisilmaisuun: näin jopa pyörätuolit toimivat täysin suvereenisti keskeisten esittäjien ja heidän vaikuttavien roolitöidensä kantimina.
Olin useamman vuoden vain aikonut käydä tätä Studio Pasilan joulunajan musikaalitapahtumaa katsomassa. Nyt ensi kertaa sain sellaisen kokea, rakastua loppuelämäkseni poikkeuksellisen hellyttävään Shed-teatterimuotoon.
Peter Pan -musikaali esitetään vuoropäivinä kahdella eri roolituksella:
I Roolitus mustalla värillä II Roolitus sinisellä värillä
Ensi-illan rooleissa 3.12.2025:
Zoe Palosaari, Helena Haaranen, Oiva Ollila (Peter Pan, Kapteeni Koukku, Veeti)
Valokuva Otto-Ville Väätäinen
Ari Niskanen ja Inge-Maarit Rautiainen
Lukijalleni voin kertoa, että tämä muusikkokaksikko on henkisistä käsistään aikanaan päästänyt niin Kansallisteatterin nykyisen pääjohtajan kuin monet nykyiset teatteriammattilaiset, useimmat aikamme alan pedagogit, näytelmäkirjailijat, teatteritaiteen professorit sekä teatteritaivaamme merkittävimmät musikaalikomeetat, näyttelijät ja filmitähdet, jotka Lahden kansanopistossa astelivat vasta teatteritaipaleensa ensimmäisiä polkuja.
https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/08/lahden-taidelauantai-2017-1
Encorena vetäisi Ari Niskanen valloittavasti hanurillaan säestäen Lavin Laulajan testamentin. Se testamentti, elämänfilosofinen laulajan ralli, on Arin ajatuksin ja ohjauksin kirjoitettu lukemattoman monen teatterinälkäisen oppilaan laulurepertuaariin, kasvanut korkoa lukuisten teatteriammattilaisten työssä. Ari Niskasen testamenttikoukeroita, sympaattisen, osaavan ja opastavan laulamisen ilon ja huumorin laulunkukkia elää monissa yksittäisten laulajien ja kuorojen sävelissä ja sovituksissa kauan vielä ennen testamentin avaamista ja pitkään sen jälkeen. Nyt maestro jää monikymmenvuotisesta musiikkipedagogin työstä ansaitsemalleen eläkevapaalle.
Veikko Lavi: Laulajan testamentti
Sitten kun silmäni ummistan,
yksi pieni on toivomus mulla:
Eikö sopisi nyt maailman matkaajan
sinne laulajain joukkohon tulla.
Siellä ystävät armahat kohdata saan,
siellä murhe ja kauna on poissa.
Siellä leivotaan riemujen piirakkaa
ja se paistetaan laulujen voissa.
Edellä olevat tekstilainaukset ovat vuodelta 2017 ja viimeiset, jotka Lahen uutisia on julkaissut yli viidestäkymmenestä kevyen musiikin Ari Niskaseen liittyvästä artikkelista. Lahden kansanopiston musiikinopetus, monet kuorot, sävellykset, lauluyhtyeet ja konsertit ovat hänen musiikkitaitojensa avulla rikastuttaneet Päijät-Hämeen esittävää ja luovaa musiikkia.
Tasavallan Presidentti Alexander Stubb on myöntänyt 28.11.2025 musiikinopettaja Ari Niskaselle director musices -arvonimen
Lämpimät onnittelumme!
Kolmipäiväiselle Tallinna-matkallemme olimme jo Suomessa varautuneet kolmeen eri eestiläiseen taidekokemukseen hankkimalla liput nettitoimitusten kautta. Kaikkiaan kuusi pääsylippua oli mukanamme maahan saapuessamme.
Kolme valitsemaamme kulttuurikokemusta tuntuivat kansainväliseltä tasoltaan ja vaikuttavuudeltaan poikkeuksellisilta. Viron Oopperatalon ammattimainen ja perinteinen baletti – Anna Karenina – on harvinainen kokemus kovin länsimaistuneessa suomalaiskulttuurissa.
Viron Kansallisbaletilla on tarjottavana todellinen esittävän taiteen loistavan sädehtivä rubiini, trillerimäisen jännittävä tarina, hurmaavien maailmanluokan balettitanssijoiden ja ennen muuta ehyen, hienon koreografian sekä korvia hivelevän täyteläisen orkestroinnin vahvana, kuohuvana ja intohimoisena draamana. Teoksen verenkiertoa nostaa tunteissa arvaamattoman hurja ja sydämellä tunnistellen taivaallisen kaunis Sostakovitsin musiikki ottaen meidät vastustamattomasti pauloihinsa. Koreografi Marina Keslerin löytämä, luoma ja jalokiveksi kiillottama helmi on toisen hiojan, kapellimestari Lauri Sirpin varmoissa käsissä viisi vuotta sitten saanut päivänvalon ja on tänään kenties upeimmillaan, puhuttelevimmillaan, esitystaidollisesti tuoreimmillaan koettavissa.
Sen tolstoilaisen ajan hallinnollista ylivaltaa ruotivaan genreen meidät ohjaa visuaalisesti ruhtinaalliset ja tunteikkaat, salamannopeasti muuntuvat kohtausten lavastusatmosfäärit sekä ennen kokemattoman vaikuttava korumaisen yltäkylläinen hieno puvustus aikansa hovieliittiä kruunaten (Reili Evart), kera tarkoin ajateltujen valojen ja tehojen (Rasmus Rembel) sekä sovituksen ja ohjauksen (Marina Kesler) kirjoittama, tiiviiksi draamaksi keskittämä Leo Tolstoin Anna Kareninan keskustarina – tuo ehyt rakastumista, pettymystä ja kaipuun tunteitamme vellova, jännittävä draama, jonka tenho ja voima vie mukanaan katsojan ikään katsomatta.
Moderniksi tämän esityksen tekee sen rakenne, jossa katsoja joutuu juuri haltioituneena ihanan rakkauskohtauksen jälkeen kokemaan uuden erilaisen täysin pettymystunnelmaisen elämäntapahtuman. Näin koko baletin ajan miltei sadistisesti elämä vuorottelee vastakohtaisuuksissa onnen ja pettymysten vaihtuessa silmänräpäyksessä – vähitellen esitys loppuratkaisun ennakoimattomuudessa nousee äärimmäisen jännittäväksi trilleriksi.
Viisi vuotta on kulunut Keslerin luomasta baletin ensi-illasta. Korona häiritsi sen toteuttajia kohtalokkaasti, jopa estikin parin vuoden aikana monta esityskertaa.
Alkuperäisen vuoden 2020 ensi-illan soolotanssijoista ovat useat tänään nähdyssä teoksessa saaneet uudet tulkitsijansa. Viron Kansallisbaletilla on vuosisadan mittainen status: miltei jokainen esityksen tanssija, baletin soolotanssijat ja päätanssijat ovat saaneet balettikoulutuksen oman maansa balettikouluissa jo alakouluikäisten balettikouluissa aloittaen – Anna Kareninan tanssijatkin Kansallisbaletin omassa tanssiopetusyksikössä monet vuodet taitojansa harjoittaen, ulkomailla itseään lisää kouluttaen ja lopulta päätoimisesti omassa Kansallisbaletin koulutuksessa balettitaiteilijan ammattitutkinnon saavuttaen. Tällaisella hyvällä tavalla varmuuden tuova Viron baletin sisäänlämpiävyys mahdollistaa nyt Anna Kareninan uuden roolituksen ja uusien sekä vanhojen ensitanssijoiden mukanaolon: Vuoden 2020 ensi-illan solistejakin jälleen keskeisissä tehtävissä, useat vain ovat vaihtaneet tanssijaroolejaan, tuoreina ja nautittavina, taatusti tarinan osaavina taiteilijoina.
Leo Tolstoin romaanin tarinan tuntien esityksestä tuli todellinen elämys. Sen musikaalisesti ja tanssitaiteellisesti ehyt, väkevä tulkinta, huolellinen ja koskettavia tunteita täysi koreografia, ainutlaatuisen upea balettitanssija-ensamble ja elävä, täydellinen korkeantason oopperaorkesteri veivät jo sydämemme.
Harvinainen kulttuurimomentti oli esityksen tavallisen arkipäivän loppuunmyyty klo 12.00 alkava näytös – miten se on mahdollista. Totesimme vasta lämpiössä Anna Kareninan koululaisnäytökseksi. Saapuessamme suureen odotusaulaan se oli jo täyttynyt raikkaasta kattoon asti kiirivästä juttelusta ja innokkaista, teini-ikään ehtineiden nuorten keskusteluista. Entisenä yläkoulun rehtorina, vaimoni kouluvirkailijana pohdimme tällaisen klassisen tarinan ja sen esitysmuodon epäilyttävänä kulttuuritarjontana nykyiselle nuorelle.
Kun kauniin oopperasalin ovet avattiin ja selvästi opettajien johdolla teini-ikäinen katsojajoukko, meidän muutaman kymmenen aikuisen kanssa alkoi täyttää merkityt katsomopaikkansa, oli aktiivisuus vielä kihelmöivän spontaania. Opettajat vaihtoivat tuntemiensa villimpien, ongelmallisiksi kokemiensa opiskelijoiden paikkoja itseään lähemmäksi. Puheensorina ja ilmeet muihin penkkiriveihin olivat selvästi kuultavissa ja katseltavissa. Mitähän tästä tulee. Vihellyksiä ja ulosmarsseja ehkä – tiesin suomalaiskoulujen vastaavista kokemuksista.
Vaan kun esitys alkoi ja originelli hovimainen esittäjäjoukko kera sotilaiden alkoi tanssia, teos imaisi lavastuksen upein dekoraatioin ja liikekieli hämmentävän akrobaattisin ottein koko salin hiljaiseksi. Huippukohdissa,kohtausten lopuissa maltettiin taputtaa ja miten – näytelmän kohtauksen ymmärtäen, mallikkaasti ja tyylillä, asian ymmärtämisestä kertoen. Totesimme, että tällaista emme koskaan olleet kokeneet miltei ammattilaisina kriitikkoina – varhaisnuoria innostuneen, äärimmäisen keskittyneinä balettia seuraamassa.
Mitä itse esityksestä jo tässä väliajalla sanoisin. Taitavaa, mykistävää, lajina sellaista, joka pitää myös moderniin suomalaiseen nykybalettiin rekonstruoida.
Väliajalla totesin nuorison pukeutuneen juhlallisesti, kaikki vähintäänkin asiallisesti mukaviin siisteihin asuihin. Väliajalla erityisesti nuoret katsojat kiertelivät oopperatalon ympyränmuotoisia käytäviä tutkien ballerinoja, balettitanssijoita, heidän nimiään seinille ripustetuista kuvista ja monet löysivät juuri äsken baletin ensiosasta tunnistamiaan keskeisten tanssijoiden hienoja kasvopotretteja. Epookki kulttuurikeskustelu jylläsi Eesti Rahvusoopperan käytävillä suorastaan innosta kuhisten yleisössä jo valloittavasti tulkitun teoksen ensinäytöksen tunnelmakokemuksina.
Baletti Virossa on taidemuotona ollut meille länsimaalaistuneille harvinaisuus, mutta alkaa nyt olla teholtaan ja aiheiltaan entistäkin modernimpi. Kenties, kuten itse Anna Karenina -tarinassa, klassisen ihmiselämänajattelun, rakkauden, ihmisyksilöaseman, naisen arvostamisen aika on jo paljon koko maailmassa laventunut. Anna Kareninoja on nykyisin yhä useammassa siviilisäädyssä kohtaloineen, ruhtinaita entistä enemmän rahatukkuineen. Mutta rakkaus sekä sen vastakohdat pettymys ja nöyryytys ovat maailmassa yhä voimissaan.
Miksi juuri Viron Kansallisbaletti on tänään iskussaan, miksi sillä on voimaa käynnistää taiteen sykettä suoraan niin turtuneiden iäkkäiden kuin vasta haaveissaan unelmoivien teini-ikäisten ajatuksiin ja sydämiin.
Jätän roolianalyysini poikkeuksellisesti katsojille: yleisö tuntui olevan haltioissaan.
Viron Kansallisbaletin taidosta, sen balettiglamourista, juuri siitä tanssin tenhosta josta nuori yleisö tuntui olevan haltioissaan, esitän vain Kansallisoopperan lehdistölle taltioidut pari Runno Lahesoon valokuvaa ja balettinäytelmästä otettuja videopätkiä.
Keslerin luoman Anna Karenina -baletin tanssikoreografiat, hämmentävät nostot, vauhdit ja rytmivaihtelut, tunteenilmaisun aistilliset koreografiat, hypyt ja otteet, kolmiodraaman rakkausteemat vuorottelevat intohimon ja rakkauden torjumisen välissä. Teos huipentuu tragedialliseen kohtaukseen: siinä Kesler on Anna Kareninansa nostanut häikäiseviin valoihin, rautatien korkealle sillalle junantulon korvia vihlovaan äänimelun ja Sostakovitsin kalmaisen aavemaisen musiikin pauhatessa korvia huumaavassa fortessa – Annamme pudottautuu kuolemaansa veturin savuhöyryjen peittäessä viimeiset sekunnit hänen elämästään. Täysi, pohjaton pimeys täyttää teatterisalin.
Loppusuosionosoitusten laskuissani seitsemän kertaa esiripun noustessa ja taputusten mahtipontisen voimallisina jatkuessa syntyi suorainen eri-ikäiset ihmiset kruunaava yhteisöllinen katsomon ja esityksen toisiaan kunnioitava aito teatterihurmos.
Paluumatkalla balettiesityksestä huomasin äänen hyräileväni Sostakovitsin äärimmäisen kaunista, ihanaa pikku Valssia numero 2
https://www.youtube.com/watch?v=DuhJpXNFr4c
Arvio on kirjoitettu Eesti Rahvusoopperan esityksestä 12.11.2025
Alkuvuodesta 2026 Helsingin Kaupunginteatterissa ensi-iltansa saavat Samuel Harjanteen ohjaama farssikomedia Komedia pankkiryöstöstä, lämminhenkinen näytelmä ystävyydestä, rakkaudesta ja ikääntymisestä Kurtturuusut sekä Satu Rämön menestyskirjaan pohjautuvan Hildurin uusi dramatisointi. Lilla Teaternin kevään ensi-iltana nähdään absurdi työelämäkomedia Status quo. Suurella näyttämöllä jatkavat nykyaikaisen työelämän haasteita hykerryttävällä otteella käsittelevä Let’s Play Business sekä klassikkosatu Veljeni Leijonamieli. Pienellä näyttämöllä jatkaa suomalaisen ammattisotilaan tositarinaan perustuva Aleksi Suomesta ja Studio Pasilassa Mauri Kunnaksen kirjaan pohjautuva koko perheen musiikkinäytelmä Kuka kaappasi auringon.
Suuren näyttämön kevään ensi-iltana 5. helmikuuta nähdään timanttinen farssikomedia Komedia pankkiryöstöstä (The Comedy About a Bank Robbery), samoilta tekijöiltä kuin hittikomedia Näytelmä, joka menee pieleen. Näytelmässä nostalginen entisajan Helsinki yhdistyy kekseliääseen juoneen ja hauskoihin käänteisiin. Kyseessä on menestysohjaaja Samuel Harjanteen ensimmäinen puhenäytelmäohjaus Suurelle näyttämölle.
Ollaan 1950-luvun Helsingissä ja vanki Roger Rahikainen on suunnitellut kaikkien aikojen ryöstön yhdessä vanginvartija Tauno Kyykän kanssa. Tarkoitus on murtautua Hakaniemen Osakepankkiin, jossa säilytetään valtavaa timanttia. Samaan aikaan Hakaniemen Osakepankissa pankinjohtaja Jorma Kuusikko alaisineen virittää pankin turvajärjestelmiä äärimmilleen, jotta mittaamattoman arvokas timantti pysyisi turvassa. Pankinjohtajan tytär Aino on tavannut uuden hurmaavan poikaystävän, Veikan. Ongelmat alkavat, kun Veikka päätyy mukaan Roger Rahikaisen ryöstöporukkaan, varsinkin kun Rahikainen sattuu olemaan myös Ainon ex-heila. Huijareita kaikki, ja siksi koko suunnitelmasta tulee uskomaton odottamattomien sattumien sarja.
Rooleissa nähdään Rauno Ahonen, Risto Kaskilahti, Jouko Klemettilä, Samuel Kujala, Merja Larivaara, Linnea Leino, Lasse Lipponen, Kai Lähdesmäki, Martti Manninen, Samuli Pajunen, Sauli Suonpää, Kaisa Torkkel.
X
Pienellä näyttämöllä ensi-iltansa 4. helmikuuta saa Miika Murasen dramatisoima ja ohjaama Pirjo Tuomisen samannimiseen myyntimenestysromaaniin (Tammi, 2024) pohjautuva Kurtturuusut.
Kurtturuusut eli Paula, Eini, Erika ja Sirkka ovat neljä seitsemänkymppistä leskinaista ja ystävystä, jotka jakavat yhdessä elämäänsä. He eivät jää vaivojansa valittelemaan, vaan elävät itsensä näköistä elämää, nauttivat täysillä ja pitävät hauskaa yhdessä. Mutta jotain puuttuu. Rakkaus. Kurtturuusut syöksyvät rakkaudenetsintään rohkeasti, sillä jos haluaa jotain tehdä, se on tehtävä nyt. Naiset alkavat tapailla erilaisia miehiä, joukossa niin vanhoja tuttuja kuin netin kautta löytyneitä uusia tuttavuuksia.
Päärooleissa nähdään Helena Haaranen, Sari Havas, Aino Seppo ja Leenamari Unho. Muissa rooleissa näyttelevät Pekka Huotari, Lasse Karkjärvi, Santeri Kinnunen, Vappu Nalbantoglu ja Mikko Vihma.
Arena-näyttämön kevään ensi-iltana nähdään 28. tammikuuta Satu Rämön suositun dekkarisarjan ensimmäiseen ja samannimiseen osaan (WSOY, 2022) pohjautuva Hildur. Näytelmän uuden dramatisoinnin on tehnyt Satu Rasila ja sen ohjaa Tuomas Parkkinen
X
Hildur kertoo rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirista ja vie katsojat Islannin myyttisille Länsivuonoille, jossa Hildur selvittää kotikaupungissaan tapahtuneita murhia yhdessä suomalaiskollega Jakobin kanssa. Traumojensa kanssa taisteleva Hildur ja menneisyyttään pakeneva Jakob joutuvat keskelle omituista rikosvyyhtiä, joka kytkeytyy Hildurin omaan lapsuuteen.
Hildurin roolissa nähdään Elena Leeve ja Jakobin roolissa Paavo Kinnunen. Muissa rooleissa näyttelevät Sari Haapamäki, Sanna-June Hyde, Linda Hämäläinen, Unto Nuora, Jari Pehkonen, Ursula Salo ja Mauno Terävä.
X
Lilla Teaternissa 12. helmikuuta ensi-iltansa saa Jakob Höglundin ohjaama absurdi työelämäkomedia Status quo. Maja Zaden kirjoittama näytelmä pohtii sitä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan valtarakenteet käännetään ylösalaisin.
Status quo -teoksessa naiset ovat johtajia ja miehet kahvinkeittäjiä. Näytelmä seuraa uransa alkuvaiheessa olevaa nuorta Mikaelia, joka navigoi useiden eri ammattien läpi – kiinteistönvälittäjästä apteekkariharjoittelijaksi ja teatterinäyttelijäksi. Kaikkialla hän kohtaa samoja kaavoja: syrjintää, manipulointia ja seksuaalista lähentelyä. Kotona Mikael hoitaa kodin ja yrittää olla hyvä kumppani, mutta yhteiskunnassa, jossa naiset hallitsevat, jokainen Mikael on vain Micke. Näytelmä kääntää yhteiskunnan nykyisen status quon ylösalaisin ja kuvaa nokkelasti, kuinka tutut roolit ja maailmat muuttuvat absurdeiksi, kun naiset ottavat miehen paikan.
Mikaelin roolissa nähdään Alexander Wendelin ja muissa rooleissa Vuokko Hovatta, Peter Kanerva, Tiina Peltonen, Pia Runnakko, Joachim Wigelius.
Kevätkaudella Kaupunginteatterin ohjelmistossa jatkavat Suurella näyttämöllä työelämäkomedia Let’s Play Business sekä klassikkosatu Veljeni Leijonamieli. Pienellä näyttämöllä jatkaa tositarina suomalaisesta ammattisotilaasta Aleksi Suomesta ja Studio Pasilassa koko perheen musiikkinäytelmä Kuka kaappasi auringon sekä stand up -klubi Club act!one. Lisäksi Studio Pasilassa vierailee maaliskuussa Minna Kivelän ja Ria Katajan komedia Tuula ja Pirkko – Meil on aina Toro. Arena-näyttämöllä jatkaa ikisuosittu Kiviä taskussa, joka nähdään ohjelmistossa enää vuoden 2026 loppuun saakka. Lilla Teaternissa 13. marraskuuta ensi-iltansa saava Våldets historia jatkaa ohjelmistossa myös kevätkaudella. Lisäksi yleisön rakastamat Kahvilla kirjailijan kanssa -tapahtumat jatkuvat keväällä suuren näyttämön parvekelämpiössä.
Lue uusi Teatteriin-lehti täällä.
Seuraavat ensi-illat Helsingin Kaupunginteatterissa
12.11.2025 Project No. 2191, kor. Adrienn Hód
13.11.2025 Våldets historia, ohj. Jakob Höglund
- ja 3.12.2025 Peter Pan, ohj. Jyri Numminen X
28.1.2026 Hildur, ohj. Tuomas Parkkinen
4.2.2026 Kurtturuusut, ohj. Miika Muranen
5.2.2026 Komedia pankkiryöstöstä, ohj. Samuel Harjanne
12.2.2026 Status quo, ohj. Jakob Höglund
Keväällä 2026 ohjelmistossa jatkavat
Let’s Play Business, ohj. Juha Jokela
Veljeni Leijonamieli, ohj. Jakob Höglund
Aleksi Suomesta, ohj. Tuomas Rinta-Panttila
Kuka kaappasi auringon, ohj. Liila Jokelin
Kiviä taskussa, ohj. Pentti Kotkaniemi
X = Lahen uuttisia käy esitykset kokemassa
Esa Leskisen Toinen tasavalta jatkaa Leskisen demokratiaa käsittelevien näytelmien sarjaa ja nyt keskiöön nousee Kekkosen valtakauden Suomi.
Michael Baranin uutuusnäytelmä Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta kertoo monologien kautta kolmen naisen tarinat, joista jokainen kietoutuu Israel-Palestiina –
Isän maa on Jussi Moilan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama tragikoominen esitys nykymiehen hämmennyksestä.
Simon Stephensin Vanja on tuore sovitus Anton Tšehovin klassikosta. Esityksen ohjaa Johanna Freundlich ja kaikki kahdeksan roolia näyttelee Ilja Peltonen.
Nämä juhlat jatkuvat vielä on Kati Kaartisen kirjoittama ja Laura Mattilan ohjaama esitys sukupolvet ylittävästä ystävyydestä.
Näyttelijä Timo Tuomisen tulkintoja Jacques Brelin lauluista kuullaan Suurella näyttämöllä.
Toinen tasavalta – tarinoita pelon ja toivon vuosikymmeniltä
Kuva: Mitro Härkönen
Esa Leskisen Toinen tasavalta on tarina kansakunnasta, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä kykeni torjumaan itseensä kohdistuneet uhat, sopimaan keskinäiset riitansa ja samalla rakentamaan tasa-arvoisen, kaikki kansalaiset huomioon ottavan hyvinvointiyhteiskunnan.
Älykäs, viihdyttävä ja elävän ajankuvan värittämä esitys vyöryttää kansalliselle päänäyttämölle historian äkkikäänteitä ja henkilöitä sodanjälkeisistä vaaran vuosista 1980-luvun juppiaikaan ja neuvostoimperiumin romahdukseen.
Dokumentaarisen esityksen keskushenkilönä ja aikakautensa itseoikeutettuna symbolina toimii Urho Kekkonen. Nuoren Kekkosen roolissa nähdään Janne Reinikainen, vanhempaa valtiomiestä esittää Vesa Vierikko. Toinen tasavalta on jatkoa huippusuositulle Ensimmäinen tasavalta -teokselle (2022) ja se on Leskisen demokratia-aiheisen esityssarjan neljäs osa.
Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 12.2.2026
Työryhmä
Rooleissa Kristiina Halttu, Katariina Kaitue, Petri Liski, Esa-Matti Long, Taisto Oksanen, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen, Janne Reinikainen, Valtteri Simonen, Vesa Vierikko
Muusikko Jussi Tuurna
Ohjaus Esa Leskinen Lavastussuunnittelu Kati Lukka Pukusuunnittelu Tarja Simone Musiikki Jussi Tuurna Valosuunnittelu Ville Toikka Videosuunnittelu Paula Lehtonen Livevideosuunnittelu Ida Järvinen Äänisuunnittelu Esa Mattila Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi Taustoittava tutkija Riku Luostari Ohjaajan assistentti Helena Vierikko
X
Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta
Kuvan suunnittelu Kimmo Viskari, toteutus Marko Kovero
Michael Baranin uutuusnäytelmä, Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta, on hätkähdyttävä aikalaiskuvaus, jossa henkilökohtainen kohtaa maailmanpolitiikan. Monologien kautta se kertoo kolmen naisen tarinat, joista jokainen kietoutuu tavalla tai toisella Israel-Palestiina –
Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta puhuu lähihistorian julmimmista ja surullisimmista tapahtumista kiertoteitse, yksilön näkökulmasta. Esitys on kunnianhimoinen yritys käsitellä aiheita, jotka järkyttävyydessään ja monimutkaisuudessaan pakenevat hahmotuskykyämme, ymmärrystämme ja helppoja totuuksia.
Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 4.2.2026.
Suosittelemme esitystä yli 15-vuotiaille
Työryhmä
Rooleissa Inke Koskinen, Pirjo Määttä, Wenla Reimaluoto, Sofia Smeds
Muusikko Mariola Aniolek / Niina Ranta
Ohjaus Michael Baran Visuaalinen suunnittelu Kimmo Viskari Musiikki Juhani Nuorvala Valosuunnittelu Kalle Ropponen Äänisuunnittelu Jani Peltola Naamioinnin suunnittelu Anna Pelkonen
X
Isän maa
Kuva: Mitro Härkönen
Jussi Moilan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama Isän maa kertoo isistä ja lapsista, mielestä ja sen hauraudesta, sukupolvelta toiselle siirtyvistä traumoista, kaunasta ja anteeksiantamisesta. Se näyttää, miten Suomen sotien historia vaikuttaa edelleen yllättävin tavoin jokapäiväiseen elämäämme ja miten yksilön ongelmia ei voi erottaa laajemmista kysymyksistä, jotka koskevat ihmislajia ja sen tulevaisuutta.
Kirjoittajan omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä näytelmä tutkii miehistä itsestä kertomisen perinnettä tavalla, jossa minä ei ole voittamaton sankari, vaan tunteidensa kanssa elävä ihminen – sekä lapsi että vanhempi. Näyttämöllä nähdään armottoman inhimillinen ja lennokkaan humoristinen kuvaus yksilön kamppailusta itseään suurempia ongelmia vastaan.
Pesosen ja Moilan viimeisin yhteistyössä syntynyt esitys on Kuningatarnäytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa (2025).
Kantaesitys Taivassalissa 14.1.2026
Suosittelemme esitystä yli 15-vuotiaille.
Isän maa on kirjoitettu osana Teatteri 2.0:n Uuden näytelmän ohjelmaa. Näytelmän kirjoittamista / esityksen valmistamista ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Koneen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Helsingin kaupunki.
Työryhmä
Rooleissa Jani Karvinen, Kaisa Leppänen, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen
Ohjaus Sini Pesonen Skenografia Camilla Nenonen Musiikki Tony Sikström Valosuunnittelu Eetu Hiltunen Äänisuunnittelu Pauli Riikonen Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen
Vanja
Kuva: Nico Backström
Brittidramaatikkojen kärkikaartiin lukeutuvan Simon Stephensin Vanja on yhdelle näyttelijälle kirjoitettu tuore sovitus Anton Tšehovin klassikosta. Alkuteos Vanya kantaesitettiin Lontoon Duke Of York’s Theatressa lokakuussa 2023.
Suomen kantaesitys Taivassalissa 25.3.2026
Työryhmä
Näyttämöllä Ilja Peltonen
Ohjaus Johanna Freundlich Teksti Simon Stephens Anton Tšehovin Vanja-enon pohjalta Suomennos Ilja Peltonen ja Eva Buchwald Musiikki Rene Ertomaa Lavastussuunnittelu Katri Rentto Pukusuunnittelu Heli Hynynen Valo- ja videosuunnittelu Eetu Hiltunen Dramaturgi Eva Buchwald
Nämä juhlat jatkuvat vielä
Kuva: Satu Kemppainen
Nämä juhlat jatkuvat vielä on elämänviisautta rönsyilevä, vuoroin terävä, vuoroin lempeä tapauskertomus kansalliskirjailija Eeva Kilven ja kustannustoimittaja Anna-Riikka Carlsonin sukupolvet ylittävästä ystävyydestä.
Kati Kaartisen kirjoittama näytelmä pohjautuu Carlsonin vuonna 2024 ilmestyneeseen kaunokirjalliseen tietokirjaan Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY). Esityksen ohjaa Laura Mattila, Maija Ruuskanen on säveltänyt musiikin, joka soi läpi teoksen. Tekstin ja kappaleet herättävät eloon rakastetut näyttelijät Jonna Järnefelt ja Eija Ahvo. Esitys on Turun Kaupunginteatterin ja Suomen Kansallisteatterin yhteistuotanto.
Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 26.2.2026.
Kantaesitys Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 23.10.2025.
Työryhmä
Näyttämöllä Eija Ahvo, Jonna Järnefelt, Maija Ruuskanen
Alkuperäisteos Anna-Riikka Carlson Teksti Kati Kaartinen Sävellys Maija Ruuskanen Lyriikat Eeva Kilpi ja Kati Kaartinen Ohjaus Laura Mattila Visualisointi ja valosuunnittelu Veli-Ville Sivén
Timo Tuominen avec Brel!
Kuva: Tomi Palsa
Näyttelijä Timo Tuomisen voimalliset tulkinnat Jacques Brelin lauluista saavuttivat niin suuren suosion loppuunmyydyllä Lavaklubilla, että keväällä Tuominen astuu yleisön pyynnöstä jälleen Suurelle näyttämölle!
Tuomisen alati kasvava Brel-repertuaari sisältää rakastetuimpien klassikoiden lisäksi yllättäviäkin jalokiviä chansonin mestarin laajasta laulukirjasta, jossa jokainen laulu on itsessään kuin kokonainen maailma.
Tuomista säestää huippuunsa hioutunut orkesteri: Tomi Rikkola (kitara ja alttoviulu), Jori Huhtala (kontrabasso), Tuomas Timonen (rummut), Marko Roininen (piano ja haitari) ja Juho Kanervo (sello).
Esitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 13.2.2026
https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistokalenteri
X= Lahen uutisia käy kokemassa esityksen
Parahin lukijani. Tässä lahtelaisuuttasi testaava kilpailu kulttuurituntemuksesta.
Kilpailun kysymykset on kirjoitettu vihreällä ja vastaukset pyydän lähettämään sähköpostiin – osoitteeseen lahenuutisia@gmail.com
Anna vastauksesi kysymyksiin liittyvässä aakkosjärjestyksessä pelkin numeroin 0 -10 (nollasta kymmeneen).
Osanottajien nimiä ei paljasteta, mutta pyydän lähettämään vastausrivin yhteydessä sähköpostiosoitteen, jonne voin ottaa yhteyden kilpailun jälkeen. Oikein vastanneiden kesken arvomme vaikuttavan kirjapalkinnon.
Kilpailu alkaa 24.10.25 ja päättyy 31.10.25. Oikea vastausrivi ja lopputulos julkaistaan 2.11.25, jolloin myös kerrotaan oikean vastausrivin antaneiden määrä (ja arvonnan tulos voittajalle).
Lahden kulttuurituntemuksen kilpailu
Aito lahtelaisuutemme voidaan mitata myös kaupunkimme hallinnoista ja taiteista. Katselin kymmenen kaupunginjohtajan, kymmenen teatterinjohtajan, kymmenen Lahden kaupunginorkesterin kapellimestarin, kymmenen kuvataiteilijan ja kymmenen lahtelaiskirjailijan nimiluettelot. Ruksasin, kuinka monen hallinnossa tai taiteessa olen saanut olla mukana.
Kaupunginjohtajien hallintokiemuroissa olen ollut mukana kahdeksan eri kaupunginjohtajan johtamassa Lahdessa. Teatterinjohtajien kohdalla saan arvosanakseni täyden kymmenen eri johtajien ohjauksia ja tapaamisia. Kapellimestareiden kohdalla päädyn sitä vastoin tyydyttävään numeroon seitsemän. Kuvataiteilijoista saan numerokseni täyden kympin muistaessani heidän näyttelynsä ja tapaamisensa – heidän taiteensa hankinnoista saan vain välttävän kutosen. Kirjailijoista olen kaikkien kymmenen teoksia lukenut, kahdeksan heistä myös tavannut. Huomaan siis puutteeni vakavan musiikin kohdalla. Syntyperäisenä jo melko varttuneena lahtelaisena lienen kuitenkin melkoinen kulttuuripalvelujen käyttäjä – ja myös osaltani niiden toteuttaja.
LAHDEN KAUPUNGINJOHTAJIA
Teemu Hiltunen Kari Salmi Olavi Kajala Niko Kyynäräinen Uuno Takki Jyrki Myllyvirta Tarmo Pipatti Pekka Timonen Seppo Välisalo Otto Lyytikäinen
A. Montako kaupunginjohtajaamme toimi myös ministerinä?
B. Kuinka moni heistä on syntynyt Lahdessa?
LAHDEN KAUPUNGINTEATTERIN JOHTAJAT
Fritz-Hugo Backman Raija-Sinikka Rantala Aimo Hiltunen Veikko Manninen Kari Rentola Maarit Pyökäri Ilkka Laasonen Lauri Maijala Sakari Jurkka Lasse Lindeman
C. Montako teatterinjohtajistamme on syntynyt Lahdessa?
D. Tällä hetkellä pääkaupunkimme merkittävimmät taiteelliset teatterit ovat Suomen Kansallisteatteri, Helsingin Kaupunginteatteri ja Q-Teatteri. Montako luetelluista teatterijohtajistamme on saanut ohjata noissa kaikissa kolmessa teatterissa?
LAHDEN KAUPUNGINORKESTERIN KAPELLIMESTARIT
Dalia Stasevska Martti Similä Urpo Pesonen Jouko Saari Ulf Söderblom Osmo Vänskä Jukka-Pekka Saraste Okko Kamu Dima Slobodeniouk Hannu Lintu
E. Montako kapellimestareistamme on syntynyt Lahdessa?
LAHDESSA TYÖSKENNELLEITÄ KUVATAITEILIJOITA
Olavi Lanu Tuomo Lukkari Veikko Leppänen Ritva Leinonen Olavi Ryyppö Soile Yli-Mäyry Thelma Salo Martti Keränen Matti Vesanen Jorma Karden
F. Kuinka monella heistä on ollut tai on ateljee Lahden Pyhättömänmäellä?
LAHTELAISIA KIRJAILIJOITA
Kalle Veirto Seppo Jääskeläinen Kerttu-Kaarina Suosalmi Markku Koski Risto Ahti Timo Sandberg Toivo Kauppinen Reino Helismaa Aune Peippo Mila Teräs
G. Moniko ylläluetelluista kirjailijoista on syntynyt Lahdessa?
H. Kuinka monen draamamuotoisia näytelmiä on esitetty Suomen Kansallisteatterissa?
(Yllä olevista luetteloista vain esittävän taiteen luettelot ovat täydellisiä – orkesteri ja teatteri. Muut luettelot ovat sattumanvaraisesti, eri vuosikymmeniltä kerättyjä, otsikkoon liittyviä lahtelaisnimiä.)
Hyvää vastaamisinnostumista toivotellen
Tarmo V
lahenuutisia@gmail.com
A.— B.— C.— D.— E.— F.— G.— H.—
YK:n päivä
SUPER teatteri juhlistaa kotikaupunkimme syntymäpäivää lokakuun viimeisellä viikolla.
Lahti 120–juhlavuoden seikkailukonsertti
Konsertissa seikkaillaan pitkin Lahtea vieraillen useissa lapsille tutuissa kohteissa. Matkan varrelta etsitään vihjeiden avulla kirjaimia, jotka oikeaan järjestykseen asettuessaan kertovat meille jotain hyvin oleellista kotikaupungistamme Lahdesta.
Seikkailukonserttia johdattelee seremoniamestari Tero Porali mukanaan SUPER teatterin lastenmusiikkiorkesterin muusikot Matias Partanen & Teemu Kari.
Konsertin kesto on noin 40 min.
KE 29.10. klo 10 & LA 1.11. klo 13
Konsertti kuullaan SUPER teatterissa ja se sopii koko perheelle.
Elävät patsaat
Valovoimainen ja vahvasti visuaalinen kolmen tanssijan teos, jossa valo leikittelee musiikin ja liikkeen kanssa. Eläviin patsaisiin olemme saaneet kaikki kolme SUPER teatterin tanssijaa vihdoin samaan teokseen. Esityksessä nähtävien tanssijoiden upean valopuvustuksen ovat valmistaneet Muotoiluinstituutista valmistuneet puettavan muotoilun ammattilaiset Emmi Saavalainen & Siiri Ahonen. Teoksen monipuolisen musiikin on säveltänyt ja kokonaisuudessa myös soittanut Tero Porali. Esitys nähdään Keskustalon ”valokäytävällä”, johon on esitysten ajan kulku suoraan Aleksanterinkadulta.
TANSSIJAT: Salla Santanen, Sonja Pälli & Kati Taitonen
MUSIIKKI: Tero Porali
PUVUSTUS: Emmi Saavalainen & Siiri Ahonen
Esityspaikka: Keskustalon valokäytävä. Sisäänpääsy tilaan Aleksanterinkatu 12 kohdalta.
Ajankohta: PE 31.10. kaksi esitystä, klo 18:45 & 20:00
Kesto: noin 20 min.
Elävät patsaat on osa Lahen Hohto -valotapahtumaa ja esityksiin on vapaa pääsy.
Lahden kaupungin imagoon kuuluu hyvien asukkaille suunnattujen palveluiden ja perinteiden, muunkin kuin hyppyrimäkien ja hiihtostadionin muodossa pyrkiä näkyvyyteen juhliessaan olemassaolonsa 120-vuotisvuotta.
Lahden kaupunginteatteri on omana tarjontanaan uskaltautunut sukeltamaan kaupunkimme nuorisomaailmaan. Lahden lähihistoriaa sivuava nostalginen punk-musiikkinen Kiljupunkkarityttö –uutuusnäytelmä kohottaa äärimmäisellä instrumenttien kuuloluita ravistavilla äänitehoilla ja rumpupatterien taitavasti esitetyillä volyymeillä juhlavuoden juhlinnan kattoon ja sivelee herkillä melodioillaan sielumme vastaanottaviksi tuon metelisen musiikin taivaallisia sävel- ja lyriikkatuntoja juhlinnan kunniaksi.
Näytelmän kirjoittaja Lauri Vennosella on itsellään punk-bändien kokemusta 1990-luvun molemmin puolin porvoolaisesta punk-yhtyeen soittajamenneisyydestään. Suurelle yleisölle tämä punk on Lahdessa ollut tunnetuinta lähinnä lahtelaisen Tehosekoittimen ja täällä vierailleiden Punk-yhtyeiden konserteista Kasisalilla.
Näytelmänä Kiljupunkkarityttö on tietenkin vain alan asiantuntijan kuvaus, mutta antaa kokemuspohjaisella tiedollaan ja tunnelmallaan esimerkin uudenlaisen punk-musiikin tulosta maahan, Lahteen, määrätynikäisten avoimen kapinahengen omaavien nuorten terveeksi, vaikuttavaksi harrastamis- ja pätemisvälineeksi. Vennosen näytelmä kartoittaa jo 1970-luvulla alkanutta julkista valtaa vihaavaa ja sitä vastaan kapinoivaa rocksävyistä punk- musiikkiaikaa, jota aina yhteiskuntatieteiden väitöskirjatasoille saakka tehtiin tunnetuksi sekä markkinoitiin maailman ja oman maamme iskelmämusiikin uutena musiikinlajina.
Kiljupunkkarityttö kertoo kovin paksussa punaisessa langassaan Minna Pesolan (Laura Huhtamaa) elämän lapsuuden ja nuoruusajan kodin komplisuudesta sekä hänen leipätyönsä, musiikkiterapiakasvattajan arjesta eri kuvaelmin, vuoroin yksityiselämän kotielämän kipukohtauksina, vuoroin ryhmäterapiatyöskentelyn sessioina Minnan elämää kuvaten.
Saamme kokea, miten Minna 45-vuotiaana, yksinhuoltajana, 8-vuotiaan tytön äitinä, ammattiterapeuttina pohtii ryhmäterapiassa kohtaamansa, eri syistä syrjäytyneiden aikuispotilaiden kertomat elämäntaustat, pyrkii niitä yhdessä ryhmänsä kanssa sanallisesti avaamaan, mutta erityisesti laittamalla koko ryhmän musiikin, soiton ja laulun tuomalla voimaannuttamisella toimintaan. Vähintäänkin rummuin ja ylivolyymein, itse tehdyin lyriikoin ja biisein, musiikkiyhteisharjoituksin potilaat valmennetaan omaa alakuloisuuttaan ja vihaa yhteiskuntaa kohtaan purkamaan ja sen tehotonta yksilöä huomioimatonta, rikkinäistä maailmaa ymmärtämään.
Terapoitavat ja terapeutti
Mikko Jurkka, Tomi Enbuska, Deogracias Masomi, Saana Hyvärinen, Annukka Blomberg, Mikko Pörhölä ja
ja Laura Huhtamaa
Minnan elämän fyysisestä ympäristöstä taakse jäänyt lapsuuskoti on yhä hänen jatkuva murheensa. Äiti (Annukka Blomberg) on joutunut työttömäksi ja alkanut murheeseensa juoda, veli Pirkka (Mikko Pörhölä) on jättänyt jo kodin ja isä Pertti (Mikko Jurkka) saa väsähtäneenä, vanhana eläkeläismiehenä potea tylsyyttä, kokea vain haaveissaan uuden salatun Anneli -ihastumisromanssinsa. Jatkuvilla, hellittämättömillä lapsekkailla kysymyksillään ahdistava tytär Aino (Saana Hyvärinen) ahdistaa Minnaa äitivelvollisuuspyynnöillään. Minnan ajatuksissa on liian monta ratkaisematonta ja mieltä vellovaa kipupistettä. Vain hänen miesystävänsä Mosi (Deogracias Masomi) tuo aitoa sympatiaa sekä läheisyyttä Minnan elämään. Tuntuu, että tällä kohden Lahden esitys on tehoillaan, tarkoituksellaan ja vaikuttavan pääosanäyttelijänsä Laura Huhtamaan sisäistämillä upean syvälle pureutuneilla, elämänkypsyttämillä näyttelijätaidoilla tulkittua tätä päivää.
Näytelmä kuitenkin pomppii kovin sattumallisesti eri aikakausien kuvaelmissa, sekoittaen tahallaan vallinneen punk-aikakauden ja nykyhetken niissä Kiljupunkkaritytön psyykeä kuin suurennuslasilla tarkoituksella toisiinsa meille rinnastaen.
Muutamissa kohtauksissa hileilee sentään suomalaista talvista huumoriakin. Kun tytär, bändikaveri ja isä päättävät lähteä keikalle Porvoosta Lahteen Kasisalille Porvoonjokea pitkin 80 kilometriä hiihtäen – kohtaus on näytelmäkirjoittaja-ohjaajan absurdia hauskuutta myös näyttämöllisenä toteutuksena.
Minna, bändikaveri ja isä hiihtomatkalla Porvoosta Lahteen 80 km pitkin Porvoonjoen jäätä
Yhteiskunnallista vakavaa ironista huumoria esitys tulkitsee Petteri Orpon hallitusohjelmalla ”Vahva ja Välittävä Suomi” pohjalta pitkän biisinsä sen sanomaan pitäytyen.
Myös täyttä valistusasiaa, kun Tippa Tappaa -biisissä popparit ottavat tiukasti yhteen alkoholin mukanaan tuomasta persoonakohtaisesta yhteiskuntakapinan syntymästä tai kuolemasta ja mittaavat fyysisiä siivousvoimiaan siinä, kuka on aito punkkari.
Mistä tuntee aidon punkkarin: Mikko Pörhölä (Punk-Toni), Laura Huhtamaa (punkkari Minna), Tomi Enbuska (Minnan bändikaveri)
Teoksen dramaturgian musiikinomainen vuoropuhelu, jossa kymmenkunta punk-sävellystä limitetään näytelmään, tuo esitykseen varsinaisen tarinan punk-tuulahduksen parinkymmenen vuoden osalta. Tyylikkäästä ohjelmalehtisestä, sen punk-historia-osuudesta löydänkin vielä näin esityksen jälkeen oman katsojakokemukseni tunnelmien sinetiksi asiatietoja.
Lyriikaltaan ja melodialtaan voisin tietenkin yrittää arvottaa kaikki esityksen kymmenkunta biisiä – vain muutaman valitsen niistä tässä esimerkiksi näytelmän genreen mainiosti istuvaksi:
1.Vartavasten Lauri Vennosen tekemät, hauskan repaleiset ja terävät yhteiskuntakriittiset sanoitukset ja melodiahunajaiset sävelosumat, kuten
Ylinnä tuon Suomen Petteri Orpon hallituksen ALKOHOLIPOLITIIKAN UUDISTAMINEN asiakirjapohjan punkkinsa sisällöksi
tai aivan hurjan, sähkösanomaisen HÄTÄHUUTO -runon pistokset yhteiskunnalle.
2. Lahtelaisesta aidosta Punk-yhtye musiikista erityisesti Tuu ja rakasta mua – tämä TEHOSEKOITTIMEN kaunis biisi istuu tarinaan vankan vakuuttavasti ja yleensäkin sen kaunis sävelkieli rakkausteemaan miltei maailmanlaajuisesti – taatuksi korvamadoksi muuttuen tai
Seikkailuun KARKKIAUTOMAATTI- yhtyeen maagisesti mukaansa vetävä säveltenho ja sisältö yksinäisyyden autuudesta – sä vinkin saat… ja vielä
Armo APULANNAN kaunis – Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista – kuin loppusanoiksi koko KILJUPUNKKARITYTÖN tarinasta.
Näytelmän roolitöiden vaikuttavuutta
Laura Huhtamaan punkkari-musiikiterapeuttihahmo kasvaa koko esityksen voimalataukseksi, suurenmoisen elämänmakuiseksi, yhtä aikaa kovia kestäneeksi ja herkäksi persoonaksi – uljaan omasävyiseksi, aidon vaikuttavaksi roolityöksi.
Saana Hyvärisen oikkuileva lapsihahmo varastaa usein hymyni ja loistava Valtiovarainministerin soololaulunsa siirtää Hyvärisen gaalamaisen suvereenin punk-tulkinnan syksyn musiikilliseen glooria-aarteistoon.
Deogracias Masomi näyttelee hienovireisen empaattisen ystävän lämpimällä tunteella ja laulaa illan yhden upeimmista sooloista suoraan sydämiimme.
Annukka Blomberg tekee äitihahmonsa elämän pettymyksissä alistuneeksi, neuvottomaksi ihmiseksi – ja laulaa oman, punkista poikkeavan soolonsa kauniisti.
Mikko Jurkka löytää näyttelijäherkkyytensä jälleen, ihastuaksemme myötätunnosta hänen kaiken itsestään antaneeseen isähahmonsa pysähtyneeseen neuvottomuuteen.
Mikko Pörhölä tulkitsee Minnan veli-hahmon tyypittelyn hyvällä maulla ja keskeisiä Punk-staroja terävästi, timanttisilla karakteriluomuksilla. Pörhölän musisointi instrumentein tuntuu sopivan taidokkaalta.
Tomi Enbuska näyttelee Minnan bändikaverin, yhden punk-ikonin sekä on bändin yksi keskeinen bändinsoittajaihme eri instrumentein ja aivan mainio pääministeri-imitaatiossaan.
Juha Räsänen tähdittää koko esityksen musiikkitaitavuuden valloittavaksi ja hallitsevaksi elementiksi näytelmän biisien tulkinnoissa ja tehoissa, ammattimaisella rumpupatterinsa häikäisevällä ja eläytyvällä lyömäsoitinten virtuoosisella taiteellaan.
Mara Peippo tuo joviaalit esityksen musiikkisovitukset ja punk-musiikille harvinaisen puhallinsaundin kruunaamaan bändin soittovarmuuden.
Esityksen jykevän, järkähtämättömän metallisen miljööpohjan ja rekvisiitan sekä puvustuksen suomalaispunkkiuden kokonaisuudelle on laatinut Minna Välimäki timantilla tyylitaidollaan. Upeasti toimivat ja vaikuttavat valot, äänet, videotyöskentely sekä poikkeuksellisen monet maskit ja naamiot ansaitsevat esityksen kunniamaininnan, samoin koko lähes viidentoista näyttämöhenkilön osuudet tarkkarytmisen esityksen käänteiden ja interiöörien toteuttajina – heidän kaikkien esiinmarssina näytelmän päättymisen kumarrusmanöövereihin.
Artikkelin valokuvat Antti Sepponen
Kasisalin oma maksuton äänitysstudio oli Lahden kaupungin nuorisotyön loistava idea. Tuon lahtelaisen Kasisalin moni-ilmeinen käyttö – harrastusten askartelukeskus, veneiden rakentamispaikka, purjelennokkien huoltopiste, discot, nuorten sirkus, eläkeläisten tanssisali, yleinen juhlahuoneisto, äänitysstudio, lounasravintola tuli tiensä päähän sisäilmaongelmien vallattua sen 2020. Kasisali on jättänyt monelle lahtelaiselle paljon muistoja musiikkikeikoista, tapahtumista, diskoista ja harrastamisesta. Vuosikymmenten aikana Kasisalilla ovat esiintyneet muun muassa punk-tulkit Juustopäät, Brädi, uransa Kasisalilla aloittanut Cheek, Tehosekoitin, Dingo, Apulanta ja moni muu.
https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelma/kiljupunkkaritytto/
https://lahenuutisia.fi/2025/10/14/lahden-120-vuotisjuhlanaytelman-punkhehkussa/
Kategoriat
Kuningatarnäytelmä
Teatterina Kuningatarnäytelmä näyttää valokuvissaan komeasti toteutetulta pukunäytelmältä, joka suorastaan veisi meidät täysin eri aikaan, vain yläluokan ihmisten ruhtinaalliseen pukeutumisen maailmaan, harvinaisuuteen kansan nähdä ja kokea.
Tosiasiassa Helsingin Kaupunginteatterin Pienen näyttämön Kuningatar Kristiina on aivan muuta – huippumoderni näytelmä. Se on asiantuntemattomallekin kihelmöivän vastustamaton historiallinen ja elävä Sini Pesosen vaikuttava aikamme viihdenäytelmän herkkuluomus, vitaalinen ohjaus ja tiivistunnelmaisen rikas teatteritulkinta. Näytelmä on yhden pohjoisen pienen valtion Kuningatar Kristiinan (1626–1689) poikkeuksellista elämän historiaa, jota elähdyttää dokumenttipohjainen hallitsijansa maailmanluokan kulttuuri- ja sivistysnälkä. Teoksen vastapainona aika on miesten hallinnoima maailma, johon tämä nuori nainen kymmeneksi vuodeksi hallitsijaksi 18-vuotiaana pakkoistutetaan isä-kuninkaan kuoltua valloitussotansa taistelussa.
Nopean 1600-luvun palautuksen tapahtumien sotaiseen aikaan saa ohjaajan ja eri teatteritaiteilijoiden hallittu yhteistyö – Tinja Salmen visuaalisesti ja toiminnallisesti loistava lavastus, Toini Nissisen elävöittävä videomaailma, Henna-Riikka Taskisen uhkean valloittavat puvut, Pia Malmbergin tunnelmia syventävät naamiot, Kari Leppälän moneen atmosfääriin keskittävät ja syventävät valot.
Perusytimiltä näytelmä on muodoltaan suuren musiikkiteatterin Aleksi Sauran säveluutuuksien aarreaitta ja yhtä aikaa tyylitarkka, nuorekas, elävän vauhdikas aikakausien ja tiedollisen maailmanmenon Jussi Moilan kirjoittama utopia uuteen maailmaan tavoittelevissa ihmisten unelmissa.
Viihteenä näytelmämuoto on ennenkokematonta musiikkinäytelmää: eräänlaista rentouttavaa, menneiden vuosisatojen rajaamaa hymnimäistä kerrontaa, hieman vinoon hymyilyttävää kovin mahtipontisilla sävelsävyillään ja fortemaisella äänimaailmalla, mutta sisällöltään ja säveliltään hienoa, musikaalista kerrontaa ja vuoropuhelua tusinallisella täysin uusia kertovia ja lyyrisiä lauluja erilaisin huippukokoonpanoin ja instrumentein uljaasti nauhalle toteutettuina sekä tulkittuina unohtumattoman omaperäisinä, hienoina sävel- ja kielirikkauksina nautittavanamme.
Itse kuningatar Elsi Sloan niin säihkyvän elävä, viisas, akrobaatin notkea nainen tai mies yhtä aikaa, että katsomisherkkua on poikkeuksellisesti koko teatterin kaksi ja puolituntinen jo pelkästään hänessä. Hänen eisukupuolisessa katsannossaan on aikamme nykyhetken aitoa cheeriä ja hänen näyttelijäkarismassaan ennenkokematonta luontevuutta, rakastettavaa itsepäisyyttä ja nuoruuden pidäkkeetöntä tahdonvoimaa läpäistä maailma omalla ajatuksellaan. Tosin tämä Kristiinamme haluaa olla mies siinä, ettei synnytä lapsia ja nainen siinä, että on suloinen, fiksu ja sydämellinen, mutta tulisesti rakastunut ihminen – hovinsa kauneimpaan, Belle-hovinaiseensa (sensuelli Aino Sirje) sekä pyrkii löytämään sellaisen viisauden maailmassa, että rauha olisi koko maailman tulevaisuuden pohdinnassa ihmiskunnan tarkoitus.
Esitys on myös Kaisa Torkkelin koreografiankäytön loistavaa jäsennystä, jolla pelkin askelin, liikkein ja herkin, ekonomisin elein saadaan vuosisatojen takainen piiloissa pidetty maailma, sen tempo ja piirteet erinomaisesti meille havainnollisesti välitettyä.
Kuningatarnäytelmä on sellaisella sielun sykkeellä, nuoruuden innolla ja sivistyshistorian tulevaisuususkolla luotu teos, että se herättää todellisen mielenkiinnon kuvitella maailmaa ennen ja nyt, spontaanin halun verrata sitä aikamme kulttuurittomasti pysähtyneeseen samanoloisuuteen ympäri niin kutsutun sivistyneen maailman. Esityksen genre on niin houkutteleva, että se vie mukanaan ja antaa katsojalle mielenrauhan ja nautinnon seurata ja vain hykerrellä naiseuden ja miehisyyden ottaessa yhteen kerrankin miehisyyden jäädessä sotimisineen alakynteen. Ehkä päätämme puistelemme siitä, ettei mikään ole Kuningatar Kristiinan yrityksistä huolimatta yhä täysin miesvallaksi sukupuolittunutta maailmanmenoa ja hallintaa muuttanut.
Kuningatarnäytelmä
Dramaturgi Henna Piirto, rooleissa Elsi Sloan (vier.), Aino Sirje (vier.) Alvari Stenbäck, Aino Seppo, Rauno Ahonen, Pekka Huotari, Vappu Nalbantoglu, Mikko Vihma, Joachim Wigelius, Vilma Sippola, kansan äänet Sini Pesonen, Toini Nissinen, Myrsky Moila, Aleksi Saura, Kari Leppälä.
Kaj Chydeniuksen viisivarttinen konsertti Tampereen Teatterikesän 2025 Livelab yökerhotunnelmassa muotoutui monenkirjavaksi Chydenius-sävellysten muistelukavalkadiksi. Aitoa äänimateriaalin ja sävelkulun puhdasta herkkyyttä, joihin olimme vuosikymmenet tottuneet, ei juuri löytynyt.
Melko lailla samannimisin sukunimin varustettu orkesterienemmistö sovituksineen säesti mukavan laatuisasti, ei kovin mutkikaskoruisesti, mutta vaihteeksi kookkaan säestysorkesterin laaja-alaisella instrumenttikuosilla konsertti läheni kansanmusiikkista tutunomaista laulamistilaisuutta. Chydeniuksen omiin taitaviin pianosäestyksiin ja hänen huumorikypsän älykkäisiin juontoihinsa tottuneena saimme nyt vastineeksi musiikillisesti iskelmäkeskeistä ja showlaulamisen kaltaista näyttelijätulkintaa sekä iskevän tendenssisen 1970-luvun musiikkia, tuttuja slaagereitakin Sinua, sinua rakastan, Nuoruustango, Laulu kuolleesta rakastetusta, Kalliolle kukkulalle, Kosolan tulolaulu, Natalia, Kenen joukoissa seisot – elokuvasävelmiäkin jopa esittäjätaidon historiaa, harvinaista kuplettista tulkintahauskuutta chydenius-sävelin.
Laulajista Laura Malmivaara oli kauniin sävelpuhdasääninen tulkitsija ja hänen lauluissa eläytyminen, vaikka omissa häissäänkin laulamaansa nuoruustangoon oli aitoa menneen ajan tuntua – Anu Kaipaisen sanoitus sujui kuin nuoruusmuistoisena tuttuna kuittina menneistä ajoista. Duetoissa Malmivaara myös taisi Chydeniuksen säveltarkkuuden ja ilmaisun erinomaisesti sekä loi tunnelmakypsät tulkintansa koruttomuuden kauniilla äänimateriaalilla iloksemme.
Musikaalisin laulajista lienee kuitenkin itse Antti Heikkinen, jonka varsin laaja-alainen äänimateriaali ihastutti säveltarkkuudellaan. Vahinko, että Heikkistä selvästikin viehätti teatterishow-ilmaisu, jossa taidot jäivät puolitiehen. Varsinkin ylipitkässä Jurvan sanoittamassa Savolaisuusballadissa tulkinta oli yleisönaurattajan kömpelön kulmikasta, ylilyövää teatteria, joka olisi vähintään tarvinnut vauhtivariaatioissaan eri säkeistöissä hillitsevää ilmaisua, keskittävää ohjausta. Hänen Kosola-numeronsa Lapualaisoopperasta vertautui vastaavaan nuoren Vesa-Matti Loirin tulkintaan ja himmeni sen tiukan terävän ilmaisun rinnalla pelkäksi äänekkääksi huudoksi. Myös mikrofonin käyttö jossakin herkässä rakkaustunnelmakappaleessa liian lähellä suuta ja äänihuulia tuntui salissa kovin epäselvältä mörinältä. Timon laulu Seitsemän veljeksen Turun Holmberg-Långbackan esityksestä oli hieno valinta. Myös Antin iloinen juontaminen sujui ja hänen positiivinen, innostunut ja nuorekas asenteensa eheytti koko konsertin.
Ehkä tuo kokonaisuus leimautui hieman nonstoppiseksi kirjoksi, jota tietenkin kehysti Chydeniuksen yhtenäinen sävelkuori. Herkät pienet laulelmat, uutuudet tietenkin jäivät kovin taka-alalle.
Teatterilaulajana ja illan luontevana, tyylikkäänä johdattelijana Puntti Valtonen oli taituri. Sävelpuhtaus hieman ontui tulkinnoissa, jotka silti aitoina paneutumisina lämmittivät tunteemme ja mielihyvämme tätä sympaattista näyttelijämaestroa ihailemaan.
Valtosen duetot Malmivaaran kanssa soivat illan esitysten tulkintahuippuina. Puntti Valtosen tulkinta kera jousien hienosta Uuno Kailaan tummasta runosta oli suoranainen koru pohjoisen tähtitaivaalle – laulamisen persoonallista herkkää tulkintaa.
Kookas harjaantunut Nyhtö-orkesteri viuluin, pianoin, haitarein, rummuin, kontrabassoin oli löytänyt sovituksiinsa jo paljon omaäänistä Chydenius-sävyä.
Sukupolvi Chydenius-tulkinnoissa on nyt vaihtunut. Elämä ja chydeniusmusiikki jatkuu. Yleisö piti konsertista, se on Chydenius-jatkuvuudelle tärkeintä. Eikä Kalliolle kukkulalle, tuo ensimmäisiä Chydeniuksen klassikkoja, hullummin soinutkaan konsertin esittäjien, Nyhtö-orkesterin ja meidän salintäyden yleisön loppulaulelmana Tampereen iltaan ja viereisen Tammerkosken virtaan.
Lavalla
Laura Malmivaara
Puntti Valtonen
Antti Heikkinen
& Nyhtöpelimanni:
Piano, Antti Janka-Murros
Haitari, Maarit Halonen
Viulu, Anna Janka-Murros
Lyömäsoittimet, Matias Janka-Murros
Kontrabasso, Ilkka Taavitsainen
Kaj Chydenius -konsertti Tampereen Teatterikesän Livelab-ohjelmassa 5.8.2025 klo 18.00
Mallusjoen perinteinen Takinkääntöviikko on suomalaisittain ja maailmanlaajuisesti harvinainen vuotuinen kulttuuritapaus.
Aikanaan tapahtuma Mallusjoen seurantalolla kesti koko viikon, jokaisena iltana klo 18-24. Suomalaista kansankultuurista parhainta musiikkikärkeä olivat illat täynnä – jokaisena iltana eri aihe ja huippuvierailijat. Pitkään vakio-ohjelmaan kuului myös Kaj Chydeniuksen konsertti-ilta itse maestron säestäessä ja tarinoidessa sekä vaihtelevien huippusolistien laulaessa tuttuja ja uusia Chydeniuksen sävellyksiä.
Tässä tämän vuoden 2025 Takinkääntöviikon – nykyisin kolmipäiväisen tapahtuman – ohjelma. Harvinaisuutta on tilaisuuksien rento meininki ja vapaa pääsy: koko seurantalon täyttyä ja seinien pullistella!
Viron kirjallisuus, teatteri ja musiikki antoivat eestiläisille ja taatusti myös pohjoisen suomalaisnaapureille täydellistä teatteria, parasta lapsille ja perheille viime keskiviikon Haapsalun teatteripremiäärissä.
Ruotsalaisen satukirjailija Astrid Lindgrenin teosten eestiläis-ruotsalaisen maailmanluokan kuvittaja Ilon Wiklandin 95-vuotispäivän kunniaksi toteutettiin aikamme kiehtova koko perheen ja kaikkien maailmanlasten musiikkinäytelmä Ilon Wiklandin elämästä.
Rikassisältöisen, puhuttelevan, Viron lähimenneisyyden totuuspohjaisen, hauskan ja lasten elämänläheisen, ymmärrettävän jännittävän, elävän näytelmätekstin sekä kuin kirkkaiksi rubiineiksi ihastuttavan lyriikan sen lauluihin oli kirjoittanut ja dramatisoinut kirjailija Indrek Koff. Mielikuvituksellisen kauniin, rytmisesti ja melodisesti herkän, hienotunnelmaisen sävellysteoksen koko näytelmää syventäväksi, erityisesti teoksen valloittavat uniikit lauluteokset kuin tulvivat tenhollaan säveltäjä Tauno Aintsin sielun ja sydämen musiikillisista, ehtymättömistä sävelaarrelähteistä. Koko laajan kehämäisen, luonnollisin aidoin ja rakennuksin kehystetyn kuin kattavan modernisti katsojan näkökentässä pyörivän näyttämön monine eri interiööreineen toteutti mestarillisella, huumoritäydellä suvereenilla ammattitaidolla ja kekseliäisyydellä lavastaja-puvustaja Inga Vares. Lavastuksen useiden vaativien lisärakenteiden toteutuksista vastasi Tõnis Kask.
Kiteytettynä: Viron teatteritaiteen tuotteliaat, mielikuvitusrikkaat tämän päivän asiantuntijat loivat puitteet näytelmäuutuudelle kaikenikäisen, monikielisen yleisön ihastella, yllättyä ja nauttia ainutlaatuisesta virolaisesta teatterielämyksestä.
PIIP JA TUUT OTSIVAT ILONIT -esitys on tietenkin näyttelijätyönä sen sisällön ja vaikuttavuuden julkiasu, jonka jo viidentoistavuoden ikäinen Piip ja Tuut Teatteri valloittavana, entistä rakastettavampana, maailman etevimpien humoristiklovnien perheteatterina toteutti hurmaavana musikaalisena näytelmäesityksenä.
Ennen muuta tämän teatteriperheen uusin, ihastuttavin, näyttelijätaidoiltaan tuorein ja luonnollisin, Emma Tross tekee nuoren näyttelijän komean debyytin, joka Ilon-roolinsa mukana vie meidät ensi-ihastuneina isovanhempiensa kanssa vietettyihin lapsuuden ihaniin vuosiin, lähimmäisten huolehtivaisiin ja maaseudun arkisiin aitouksiin, sitten nuoruutensa sotalapsen erolähdön raskaisiin tunnelmiin, elämänsä sairauksiin Ruotsissa, viimein tädin löytämiseen Ruotsissa ja piirtämisen opiskelun loputtomiin elämäniloihin. Emma Tross Ilonina kantaa esityksen alusta loppuun saakka tarinaa, hän laulaa musikaalisesti, kaunis, herkkä äänimateriaali tuntuu sielumme sopukoihin saakka ja hänen mutkaton, taitava näyttelijätyönsä Ilon-hahmona kasvaa vaikuttavaksi seurata, nauraa jos kohta myös itkeä surut ja elämän onnenhetket hänen kanssaan – näyttelijätyön lapsuuden aitoudessa, elämänkohtalon empaattisuudessa ja inhimillisyydessä hän tavoittaa suuria ja herkkiä tunteita, jotka hän välittää meille lumoavasti.
Teatteriperheen varsinaiset mestariklovnit Piip ja Tuut saavat meidät tietenkin mukaansa kuin sormiaan kevyesti napsauttaen: heidän, maailmanluokan suurten mimiikkataitureiden käsissä meidän kaikenikäisten on ilo saada vaikka pelkästään vain nauttia klovneriataiteen nauruhermojamme jatkuvasti hivelevästä autuudesta ja lepuuttavasta omasta nauramisestamme.
Se on vasta osa tämän duon tehtävästä tässä näytelmässä. Haide Männamäe muuntautuu ensin tuoksi punanenäiseksi aina käskeväksi, harkitsevaksi, oikeudenmukaiseksi, välillä hassuttelevaksi Piip-hahmoksi ja ohjailee Tuuttia monissa käytännön asioissa ja toljailuissa. Entäpä kun Piipistä räpäyksessä kasvaa kaviokävelystä, hirnunnasta ja laukasta tunnistettava, kirmaava hevonen, jolla näytelmässä ajella tohotellaan. Oi mikä ja miten aito hevonen! Suorastaan hihkumme riemusta! Tai kun Piip muuttuu ajuriksi ja kuljettaa vauhdilla kahta kyydittäväänsä. Voi, miten hauskan kavionkapseista ja keveää tämä maailma toisinaan onkaan. Tästä näyttelijäklovnista välittyy koko esitykseen tomera, lämminsydäminen, hyvänsuopa isoäiti, joka järjestelee Ilonin maanpakoon lähtöä. Vielä hän hoitajana lääkitsee ja huoltaa kovin kipeää Ilonia sairaalassa: vakavoidumme pitkäksi toviksi Haide Männamäen tulkitseman sairaanhoitajan kanssa Ilonin tervehtymistä jännittämään. Viimein oma täti Tukholmasta löytää sukulaistyttö Ilonin ja ottaa hänet sydämellisiin huomiinsa sekä johtaa hänet taideopiskelujen tielle. Taisin laskuissani löytää jo seitsemän hahmoa, jotka tuo näyttelijäihme Haide tarinaan sydänjuurin hahmotellen, uskottavuudella pystyy meille tulkitsemaan.
Toomas Tross luo sitä ainutlaatuista, hurmaavaa klovneriaa ihanana, sympaattisena pikkuhöpsönä Tuuttina. Nyt yleisöhuvin mieliluomukseksi hän kuitenkin näyttelee aivan mahdottoman monipuolista koiraa, jonka vauhti, älynvälähdykset, tottelevaisuus, temperamenttisuus, haukut ja uppiniskaisuus ovat maailmanluokan suurta komiikan huvia. Koira on esityksen neronleimauksellista karikatyyriä, jollaista emme ole koskaan kuvitelleet saavamme kokea! Isoisänä Toomas Tross luo vahvan, myhäilevän vankan hahmon ja tuen Ilonin elämän alkutaipaleille sekä myös taitavana hevosajurina laatuisan hahmon, saati koko pakolaislaivan kapteenina Toomas Tross näyttelee asiallisen ja luotettavan miehen, jolle neljätoistavuotias Ilon on olosuhteitten pakko antaa vietäväksi sodasta pakoon Ruotsiin.
Huiman pikkutarkkaa akrobatiaa, naurut remahduttavaa, ihmettelyt loihtivaa jonglööritaidetta Piip ja Tuut luovat vielä tarinan kevennykseksi jännittävyyden lomaan.
Näyttelijäkolmikon yhteistyö oli sujuvaa ja kohtaukset taitavaa, tarkasti ajoitettua ja toteutettua teatteria. Monet kohtausepisodit ansaitsisivat tarkat kuvauksensa.
Musiikin ja tekstin jännittävyys ja henkevyys toteutuvat esityksen äänikulisseina soitetuissa, kuin kaukaisia kansantarinoiden tunnelmia viestivissä modernin romanttisissa, melodisissa Aintsin sävelkuvioissa – jotka tulkittiin kauniisti viulun ja kitaran hivelevän ihastuttavin livesoundein.
Unohtumattoman kaunis Emma Trossin laulutulkinta Tauno Aintsin säveltämään ja Indrek Koffin tekemään elämänfilosofiseen runoon oli vain yksi esityksen monista täydellisistä taiteellista kypsistä hedelmistä, jolle yleisö spontaanisti puhkesi aplodeeraamaan, kunnes havaitsi, että tunnelmatäysi esitys on niin herkkä, ettei edes käsientaputuksilla henno sitä rikkoa.
Loppuaplodit sitä vastoin olivat sitäkin mittavammat, moniminuuttiset, iloon ja riemuun puhkeavat triumfimaiset kiitollisen yleisön juhlinnat näytelmälle ja sen ensemblelle. Hieno uusi, upea, hauska, kaikille soveltuva musiikkinäytelmäesitys oli saanut loistavan maailman ensiesityksensä.
Seuraavat esitykset:
https://piipjatuut.ee/
Lahen uutisia on jo viestinyt elokuussa pidettävän Tampereen Teatterikesän pääohjelmistosta sekä Ilmaisesityksistä:
https://lahenuutisia.fi/2025/05/24/tampereen-teatterikesan-2025-ohjelmakatsaus/
https://lahenuutisia.fi/2025/06/15/tampereen-teatterikesan-hienoa-ilmaistarjontaa/
Esittelyvuorossa on nyt festivaaliin olennaisesti liittyvä teatterimusiikin ja runouden esittely.
Tampereen Teatterikesän musiikkipitoisesta TelttaLab -ohjelmistosta löytää niin tunnelmallisia konsertteja kuin villimpää keikkamenoa ja estraditaidettakin. Esitykset nähdään ja kuullaan tiistaista lauantaihin 5.–9.8.2025 edellisvuosien tapaan G Livelab Tampere -musiikkiklubissa.
Avajaispäivään kuuluu perinteisenä osana Kaj Chydeniuksen musiikki, joka elää vahvasti Antti Heikkinen & Nyhtöpelimanni ‑yhtyeen sekä Laura Malmivaaran ja Puntti Valtosen tulkinnoissa. (Otsikkokuva Ville Kurki)
Myös teatterimusiikin juhlallisuudet ja kunnianosoitukset käynnistetään avajaispäivänä, kun kotimaisen musiikkiviihteen Grand Old Man Olli Ahvenlahti sekä mm. televisiorooleistaan ja Lapinlahden linnuista tunnettu näyttelijä Tapio Liinoja heittäytyvät juhlimaan pitkiä taiteilijanuriaan. Musiikillista matkaa ryydittävät monet tarinat, runot ja keskinäinen huulenheitto. (Kuva Juha Suhonen)
Liisa Tavin (1956–2023) tuotannon ympärille paneudutaan useamman sukupolven voimin: solisteina loistavat Kielo Kärkkäinen, Monna Kamu ja Minja Koski. (Kuva Antti Sepponen)
Kokkolan kaupunginteatterin ensemble puolestaan johdattaa yleisön menneille vuosikymmenille Carolan musiikin siivin. (Kuva Tomas Jakobsson)
(Kuva Mikko Malmivaara)
(Kuva Ville Malja)
(Kuva Tuukka Lempinen)
Myöhäisillan energisimmistä keikkahetkistä vastaavat musisoinneillaan etnopopin kuningatar Vilma Jää, ripeiden balkanilaisrytmien mestari Jaakko Laitinen & Väärä raha sekä Suomen suurin, kaunein ja pitkäikäisin skiffle-orkesteri Werner Bros.
TelttaLabin ohjelmistossa sukelletaan hetkeksi myös unimaisemiin: Panu Savolaisen vibrafoneista ja marimbasta koostuva kolmihenkinen yhtye tuo lavalle omaperäisiä versioita rakastetuista, uniaiheisista sävellyksistä Brahmsin kehtolaulusta lähtien. Konsertin kertojana toimii Eppu Nuotio.(Kuva Otto Virtanen)
TelttaLabin päätöspäivässä on ripaus kansainvälisyyttä.
Reetta Ristimäki kuljettaa yleisön estradi-ilottelussaan 20-luvun Berliiniin. (Kuva Markku Pihlaja)
Jorma Uotinen tarjoilee draamakonsertissaan mm. viipaleen Piazzollan Argentiinaa. (Kuva Mika Toivonen)
Lipunmyynti TelttaLabin esityksiin:
Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.
Lisätiedot:
www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/telttalab
Virolainen Piip ja Tuut Teatteri ja Iloni Imedemaa -museo Haapsalussa juhlistavat Astrid Lindgrenin satukirjojen kuvittajan Ilon Wiklandin 95-vuotissyntymäpäivää lasten ja perheiden esityksellä Piip ja Tuut etsivät Ilonia. Ensi-ilta on keskiviikkona 9.7.2025 klo 18 Haapsalun Iloni Imedemaa -museossa. Lahen uutisia matkustaa ensi-iltaan.