En aikoihin ole kokenut viime keskiviikkoisen arki-illan kaltaista taidelöylytystä, täydellisesti yllättävää yli sadan hengen yleisön aktiivista mukanaoloa ja keskustelun pituutta, kun asia koski kulttuuria. Oli kiinnostava ilta. Selvästi Lahdessa on tilausta kunnon kulttuurikeskustelulle.
Yhdeksän eri puolueen edustajat saivat käyttää puheenvuoronsa, esitellä itsensä ja vastailla yleisön kysymyksiin sekä varsinkin mainion Lahti-asiantuntija, tilaisuuden vetäjä, toimittaja Marjo Pirilän suoriin kysymyksiin ehdokkaan omasta käsityksestä kulttuurista ja sen asemasta elämässään ja Lahden kaupungissa.
Kaikki paneelin yhdeksän ehdokasta osoittautuivat kulttuurille myönteisiksi, useat ihan itse kulttuuria tekeviksi ja monet puheissaan laajasti eri kulttuurimuotoja tunteviksi. Kulttuurin vastustajia ei panelisteista löytynyt.
Edustajat Lahden kaupungintalon keskustelussa
Minkä kulttuurielämyksen olet kokenut viimeksi?
Tiitu Saastamoinen Vihreät, sosiaalityöntekijä ja Radio- ja tv-säätiön jäsen. Viimeksi olin Sibeliustalolla kuuntelemassa Elokuvasäveliä -konsertin.
Mia Mironoff, Kokoomus, tanssitaiteilija, Nurmijärven tanssiopiston rehtori. Olin juuri viikon Roomassa kulttuurikonferenssissa, siellä katsoin Caravaggion näyttelyn, se oli liikuttava.
Jenny Liuksiala Kristillisdemokraatit, erityisopettaja ja ihan tuore lahtelainen. Astuttuani tähän aivan upeaan rakennukseen, totesin myös nyt, että tämä on aivan uskomatonta. Tämä on aivan liikuttava julkinen tila ravintolasaleineen.
Elisa Lientola, Vasemmistoliitto, valtuutettu, kuvataiteilija, Taidemaalariliiton toiminnanjohtaja. En voi olla sanomatta, että kun minulla on työsuhde-etuna tilaisuus käydä näyttelyissä, olin juuri katsomassa tulevan näyttelyn piengalleriassa.
Pia Tyyskä Ruotsalainen Kansanpuolue, sairaanhoitaja. Kävin viimeksi katsomassa Disco Pigsin Lahden kaupunginteatterissa se oli upea, ajatuksia herättävä.
Tia Taivalmäki Sosialidemokraatit, muotoilija ja viestintätaiteilija. Olen myös Helsingin yliopiston kirjoilla, venäjän kielen ja kirjallisuuden opiskelija. Kulttuurielämyksistä varmaan ainakin viimeisimpänä muistan Sibeliustalon Chydenius-konsertin, joka oli tosi hieno.
Mira Nieminen, Perussuomalaisten kansanedustaja, kaupunginhallituksen jäsen. Minulla on ollut ilo osallistua kulttuuriin ja tässä viimeaikaisia kulttuuritapahtumia on ollut: päällimmäisimpänä ehkä Helsingin Kaupunginteatterin esitys Sinun, Margot, Lahden Sinfonia-orkesterin konsertti Lahti 125, tekstiilitaiteilija Maija Lavosen näyttely Helsingissä ja Ateneumissa oli upea Rajojen rikkojat -näyttely.
Pauliina Palo Keskustapuolue, maa- ja maatalousyrittäjä, entinen Vihreiden varajäsen. Kulttuuritilaisuuksista viimeisin oli kisaperjantaina Etelärinteen pojat -elokuvan ensiesitys 200 henkilön täydelle katsomolle, tunnelma käsinkosketeltava ja sen jälkeen Salpausselän kisoissa konserttiin – 50 henkilön yleisölle, sumussa pakkasessa, sekin hieno tapahtuma.
Juho Seilola, LIIKE Nyt, aikaisemmin Vihreitten ehdokas. Itse olen sairaanhoitaja, tradenomi, mutta myös taiteilija. Viimeisin kulttuurikokemus on tältä päivältä Galleria Kipinässä käynti. Edellisen kulttuurikokemuksen koin Arja Korisevan konsertissa.
Marjo Pirilä kertasi vielä vaaliliitot, joissa Kokoomus ja RKP muodostavat Lahdessa yhden, ja Kd, Keskusta ja LIIKEnyt toisen vaaliliiton. Juontaja nostatti vielä kädet ylös, että näimme, mitkä puolueet keräävät ääniä samaan pussiin.
Ensin keskustelutilaisuuden tärkein alustus referaattina kulttuurilaitostemme – orkesteri, teatteri, museo – merkityksestä:
Artikkelin lopuksi haravoin sattumallisia omia kokemuksiani illan keskusteluista:
Ensin kaupunginvaltuustoon pyrkivistä ehdokkaista:
1. Me paikallaolijat jouduimme pohtimaan huolestuneina tulevissa vaalivalinnoissamme Pro Lahti -liikettä, jota itse pidin alkuaan lahtelaisuuden tärkeänä äänitorvena. Pro Lahti -liikkeen yli 50 kuntavaaliehdokkaasta ei yksikään ollut vaivautunut paikalle edustamaan liikkeensä kulttuurisia ajatuksia ja ehdokkaittensa omia mielipiteitä. Ilmeisesti Pro Lahti suurella määrällä kuntavaaliehdokkaitaan kokee kulttuurin kaupungissamme täysin arvottomaksi. Kuluvalla vaalikaudella se ainakin kannanotoissaan on värittynyt äärioikeistolaisimmaksi ryhmittymäksi kaupungissamme. Mutta en ennen tätä kulttuurikeskustelua tiennyt, että Pro Lahti -liike on noin haksahtanut ajattelussaan vähättelemään kulttuurin merkitystä ihmiselle, hänen hyvinvoinnilleen ja koko kaupunkiyhteisöllemme.
2. Oikeistoa paneelissa edustaneet Perussuomalaiset ja Kokoomus sentään ymmärsivät jotakin taiteesta ja sen merkityksestä ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnille. Tosin keskustelussa Perussuomalaisten kansanedustajatasoinen kuntavaaliehdokas puuttui kulttuurisanaan perusopetuksen muodossa ja väitti, ettei mitään ole leikattu nykyisen hallituksen aikana perusopetuksesta eikä leikata vuoteen 2027 mennessä. Tosiasiassa kouluja lakkautetaan edelleen roppakaupalla, yhdistetään siten, että pienetkin lapset saavat matkata koulupäivänsä linja-autoilla tai takseilla edestakaisin, kun lähikoulu tai kyläkoulu toisensa jälkeen kiihtyvään tahtiin on hävitetty. Voisi koulutilanteessa katsoa vaikka Launeen Lähteen koulua, jossa kaupunkimme koululakkautukset ovat johtaneet monen lähikoulun lakkautukseen ja tuhannen oppilaan mammuttikoulun rakentamiseen sekä kolmen rehtorin palkkaukseen. Tällaiseen peruskouluajatteluun ei tosiaankaan kulu rahaa! Rajallisesti tai rajattomasti lahjakasta oppilasta ei tällaisessa säästöbuumissa ole ajateltu yhtään. Perussuomalainen kansanedustaja-kuntavaaliehdokas myös torppasi täysin yleisön puheenvuoron, jossa esiin nostettiin monivuotinen kulttuuria harrastavien toive, että Lahdessa olisi jokin kaupunkimme kulttuurista aidosti tiedottava, suunnitteleva ja kuntalaisten yhteydenoton mahdollistava taho, toimisto ja kulttuurijohtaja käytettävissä joka päivä. Tosiasiassa yli kolmekymmentä vuotta sitten jo oli kulttuuritoimisto, sen kanslia ja kulttuuritoimenjohtaja, jotka nämä toiveet silloin pystyivät toteuttamaan. Sama vaaliehdokas piti myös vasemmistoliikkeen ehdokkaan ihastelemaa rouheaa kaupunkikulttuuria graffiteineen ja spraytempauksineen ymmärrettävänä, muttei suotavana. Monien kaupungin keskustassa olevien tyhjien rakennuksien yleisöihmettelijälle, hän käyttäjiksi esitti yksityisiä toimijoita.
Myös kokoomuksen (toinen hallituspuolue) edustaja, balettitanssia työkseen tehnyt ja sen pedagogiaa tunteva vaaliehdokas puheliaisuudessaan ei aina tajunnut puuttumisillaan moniin asioihin jo hieman rassaavan sietokykyämme, mutta osoittautui hyvätasoiseksi kultuurista paljon tietäväksi ja kokeneeksi ammattilaiseksi. Tosin lahtelaisten kulttuurilaitosten kohdalla hän hieman haksahti torumaan teatterin menoja, eikä tiennyt niiden budjetoinnin perustuvan täysin laitosten omiin taseyksikköihin. Kokoomuksen paneeliedustajan mielestä taiteen perusopetukselle ei olla tekemässä mitään leikkauksia vuoteen 2027 mennessä – uutta lakia ollaan muotoilemassa asiasta eikä supistuksia myöskään toteuteta Lahdessa. Myös taiteen eri laitokset ja opistot pystyvät vielä tässä nykytilanteessa hänen käsityksensä mukaan toimimaan. (?!)
Kristillisdemokraattien tuiki tuore vasta kuukauden ikäinen lahtelainen vakuutti aitoudellaan hänen ihaillessaan Kaupungintalomme sisäpihan hienoa tilaisuuden järjestämisatmosfääriä. Hän kuvaili esimerkkinä kokemaansa yhteisöllisyyttä asuessaan Espanjassa, jossa kaikki kylän tapahtumat kokosivat luontevasti asukkaat yhteisiin, elävän yhteisön tapahtumajärjestelyihin ja ohjelmiin mukaansa.
NYT-Liikkeen ehdokas piti elävä-kulttuurikaupunki –käsitettä syntyvän kokemuksensa mukaan missä tahansa kun pienet tai suuret ihmisjoukot kokoontuvat kaupungilla, asuinpaikan kohtaamis- ja tapahtumapaikoilla – keskustelevat ja seurustelevat.
Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Demarien vaalipanelistit osoittivat viisautta kertoessaan viimeisimpien kulttuurielämystensä syntyneen juuri lahtelaisissa kulttuurilaitoksissa.
Keskustapuolueen ehdokas ajatteli, että näinä vaikeina yhteiskunnallisina aikoina teatterin on esitettävä vain kaunissisältöisiä näytelmiä ankeuden korvikkeeksi. Yleisö naurureaktiollaan oli toista mieltä.
Vihreä ehdokas kuitenkin käytti mielestäni illan kokeneimpia ja järkevimpiä puheenvuoroja pitkäaikaisena kaupunkimme työntekijänä. Hänen tuntemuksensa perustuivat syntyperäiseen taiteen ja elämän lahtelaiskokemukseen, josta hän totesi merkittävän taidekoulutuksen, muotoilu- ja taideinstituutin hävittämisen sekä musiikki- ja draamainstituutin lakkauttamisen ja oikean yliopiston puuttumisen. Entisen muotoilukoulutuksen tason palauttamista ja lakkautettujen koulutusten paluuta hän toivoi keskeisenä elvyttävänä kulttuuritekona Lahden tulevaisuutta ajatteleville päättäjille: niin houkuttelevana, tarpeellisena koulutuksena kuin asukkaidenkin muuttoina ja asettumisina kaupunkiimme. Samoin hän huomautti, ettei täällä ole sitä -vaikka niin puhutaan juhlapuheissa – korkeinta opiskelutasoa edustavaa yliopistoa aitona kaupungin statuksena ja houkutuksena. Hän myös huomautti, että nykyisin kaikkiin taidekoulutuksiin tarvitaan perheen varoja. Samoin, ettei alustuksessa kerrottu ja puheenvuoroissa suunniteltu lasten ja nuorten taide-elämysten saavuttaminen yllä läheskään kaikkiin lahtelaisperheisiin: on paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan nähneet kuvataidetta, teatteriesitystä tai kokeneet konserttia – niitä lapsia on yhtä hyvin Liipolassa kuin Jalkarannassakin.
Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas osoittautui kuitenkin kaikin tavoin ylivertaiseksi kulttuuriasiantuntijaksi miltei kaikissa illan kulttuurisissa keskusteluaiheissa. Puheliaskin hän oli, joskus ihan sooloiluun saakka. Vilpitön ja ronski ote asioihin on hänen synnyinlahjansa. Hän ansaitsisi ehdottomasti oman sivunsa tähänkin Lahen uutisia – kulttuuriin keskittyvään artikkeliin.
Ehkäpä hauskinta olikin yleisön seurata vasemmistoliiton ja perussuomalaisen ehdokkaan jatkuvaa nokittelevaa vuorokeskustelua kulttuuriasioista. Vasemmistoliiton räväkkä ja räiskyvä edustaja osasi asiansa viestittää pitkäaikaisena tuottavana ja taitavana taiteilijana, valtakunnallisen taiteen organisaattorina, nykyisin myös Taidemaalariliiton toiminnanjohtajana ja perussuomalaisten edustaja asiallisella kylmällä kyynisyydellään, hyvillä puhelahjoillaan pyrki kansanedustaja-auktoriteetillaan väittämään vastaan joskus kovin vähän tuntemistaankin asioista. Keskustelu tuntui herkulliselta – tietävä ja tietämätön väittelivät.
Kulttuurilaitoksistamme oli siis paikalla Kaupunginorkesterimme intendentti asiallisella alustuksellaan. Teatterinjohtajammekin seurasi innostuneena koko pitkän illan mukana, nautti tilaisuuden ilmapiiristä kansalaisten aktiivisuutta hämmästellen ja myös oikoi onneksi panelistien teatterista esittämiä asiavirheitä hienon diplomaattisesti. Hän myös totesi syntyperäisenä lahtelaisena, nyt täysmeriittisenä helsinkiläisenä ammattitaiteilijana Lahdesta aidon yliopiston puuttumisen.
Museon puheenvuoro puuttui?
Sen sijaan Lahden seudun Yrittäjien puheenvuoro oli mielestäni (lapsiosuutta lukuunottamatta) niin idealistisen itsekehuva saavutuksissaan ja tulevaisuuskuvitelmallisessa merkityksessään, että siihen yleisön olisi mieli tehnyt rajusti puuttua. Mutta jääköön se toiseen kertaan.
Paljon jäi vielä puimatta. Lahtelaiset yhdistykset olivat saaneet harvinaisen keskustelevan tilaisuuden aikaan. Olisi myös ollut huippua, jos ykköspoliitikot sekä kaupungin johtava ja esittelevä virkalaiskunta olisivat olleet paikalla. Myös nykyinen valtuusto olisi saanut oivan esimerkin siitä, miten kulttuuriasioista keskustellaan monen panelistin, yli satapäisen yleisön kanssa innostuneesti miltei kolme tuntia.
