Kategoriat
kotiseutu luonto

Tänään kesäkuun viimeisenä

tuoksuvat jasmiinit viimeiset huumaavat kukkansa puutarhamme kesäparatiisissa – alkaakseen jo huomenna hiljaa lyhyen unohtumattoman ihmeellisen tenhonsa hellittää.

Kategoriat
Historia kulttuuri musiikki taide teatteri

Pesäteatterin Uskottu mies

Viktor Kärppä, Valentina Mihailovna, Max Paappa

Pesäteatteriksi nimensä muuttanut, entinen Pesäkallion kesäteatteri, toi torstaina 25.kesäkuuta 2026 näyttämölle veijarimaisen komedian, vauhdikkaan dekkarin. Matti Röngän romaaniin perustuva esitys Uskottu miesViktor Kärppä vie katsojat lähihistoriaan, Suomen ja Itänaapurimme sopuisaan aikaan, jolloin rajat olivat vielä auki.

Kovin kesäteatterimainen tämä teos ei ole – siinä on vähemmän kuin koskaan ennen tämän teatterin teoksissa – lempeä, rakkautta tai kiintymystä, ihmislajin lämpimiä tunteita. Näytelmän sisällön tunnemaailman korvaa esityksen valloittavimmaksi elementiksi kohoava live- näyttämömusiikki, joka luo syvyyttä ja ulottuvuutta ihmisen ja läheisyyden mahdollisuuksiin tässä mielettömässä mädäntyneessä bisnesmaailmassa. Pelkästään tuo esityksen musiikkinautinto jo palkitsee katsojan kesänäytelmämusikaaliset odotukset taitavilla sovituksilla, moniosaavilla orkesteritaiteilijoilla, huumavan hienoilla soololaulunumeroilla, aina lopun hienosti stemmoina soivaan loppulaulun tenhoon saakka.

 

Käsikirjoittajien ja ohjaajan kunniaksi on silti ylitse muiden luettava huima rohkeus tehdä varsin omaleimaisesta aiheesta näytelmällinen esitys, joka sentään kulkee koko esityksen sujuvasti. Draaman rakenne vaan jää niin silppuiseksi, tapahtumien pomppiessa edestakaisin Karjalan ja Helsingin väliä, että putoamme liian usein kärryiltä tai vähintään päitämme pyörryttää venäläisiin nimiin, jatkuviin uusiin tapahtumiin ja roolipersoonien nopeisiin vaihtumisiin mukaan päästä.

Käsikirjoitus on löytänyt myös kirjailijan edellisistä Kärppäkirjoista juonteen luonnehtia jo kuollut yrittäjä Teppo Korhonen näytelmään postuumina vahvana bisnesjohtaja-persoonana. Kaikki ohjaajan roolivalinnat ja henkilöohjaus toimivat ja tuovat esitykseen hyvin sopivaa tyypittelyä, elävää elämää.

Kesänäytelmään kuuluvat suuret joukkokohtaukset ja tanssinumerot jäävät tosin puuttumaan, vain paritansseina nyt toteutettuina. Ja joukkokohtausten väkivalta kutistuu oikeastaan pelkäksi leikittelyksi, eikä näyttämölle tekstissä ajateltu uhmakas tilanne saa realismia, vaan pelkistyy lähes lapselliseksi, leikkiväksi karateksi. Kirjailijan autentti nauhoitettu selkeä  kerronta luo esitykseen selkeyden ja seurattavuuden.

Rooliluomukset

Stefan Andersén näyttelee Kärppä-hahmonsa tyynesti, koruttomasti, järkeilevästi ja sisäisesti eläen hahmonsa ajatuksellisissa ytimissä. Hän uskoo menneeseen kokemukseensa ja sen antamaan johtajakarismaansa – rojaltiksi hän vielä laulaa kauniin musikaalisesti.

Anna Pukkila on tulkinnan esitysvoima, musikaalinen lauluihme ja näyttelevä karakteritaituri. Kypsyneellä ammattitaidollaan hän luo vaikuttavan tiukan, pelottavan vahvan Teppo Korhosensa niin, että selkäpiitämme karmii hetkessä pelottava käskyvoima ja pistoolinpiippu. Ja hänen laulamisensa, tähtiluokan miellyttävä-ääninen mahtavan kaunis alttonsa heittäytyy ja mukautuu näytelmän muutamaan lauluun niin hallitun tunteikkaasti, että joka kerta hänen astuessaan näyttämölle esitys sähköistyy aidon dekkaritunnelmansa tavoittaen. Hänen näyttelemänsä sivistynyt suomalaisvaimo Marja saa myös arkisen, uskottavan hahmon tarinan peruspilariksi.

Mirva Myllynen ihanana koomikkona antaa taatusti sitä aina näytelmään kaivattua sympaattista huumoria – ensin touhuavan valoisalla, herkullisen sädehtivällä, eloisalla ja naiivilla Oksana-luomuksellaan, sitten vanhuuden höperryttämänä sukunsa luo Suomeen tuotunaValentina Mihailovnana hän saa nauruhermomme ratkeamaan sanatarkkuudessa, vanhan naisen verrattomassa tyypittelyssään, laulutaitonsakin on kiehtovan mukaansatempaavaa.

Kenties juuri tuosta huumorista ja absurdiudesta olisi koko esitys värittynyt paljon aiottua koukuttavammaksi, sillä

Mikko Laine täräyttää koko teatteritapahtuman sisällön naurumaniaan marssittamalla (näinäkin päivinä puhutun) suomalaisen Suojelupoliisin päällikkö Marko Variksen hiihtointoilijana kesäisen hiihtoputken kautta suksineen ja sauvoinen aina teatterimontun yläreunalta asti alas laskien lavalle: onpa täydellinen klovnikohtaus, vailla vertaa! Eikä Laineen osuus siihen lopu. Hänen näyttelemisessään Max Paappana esitys taas liekehti kiinnostavuuttaan sisällöllisin, tulisin, energisin kannanotoin ja replikoinnein. Ja mitä vielä – hän liikkuu, tanssii ketterästi ja laulaa puhtaasti ja tavattoman miellyttävästi.

Ilmari Myllysen näyttelemät kolme eri hahmoa Karamazovista alkaen ovat esityksen hallituinta kantavaa ja sydämemme valloittavaa roolinäyttelemistä. Hänen hienosti laulamassaan Syyspihlajan alla -tangossa ihmettelin vain sen turhaa liikekieltä.

Kaikkiaan tämä loistava maestro taitaa mitä vain musiikissa ja musiikista: siksi olisin  halunnut juuri tässä suomi-venäjä -esityksessä hanurin kuuluvan muutaman kerran paljon nyt kuultua voimakkaammin orkesterin soundissa esityksen sovituksissa, kun muut soittimet tuntuivat vievän voiton mekaanisilla sävelvoima-vahvistuksillaan.

Ranssi Toiviainen toteutti tiukan tullivartijan ja näytelmän lavastekonstruoita avaavat kaksi hahmotelmatyyppiä sekä ennen kaikkea hillityn pirullisen Isä Hristoforos -näyttelijätaiturin luotettavina, erittelevinä luomuksina, joita on aina niin lumoavaa kokea, kuin myös hänen laulunsa pehmeän sympaattista sävyä.

Orkesterin jäsenet kantavat myös rooliluonnehdintansa esityksen kunniaksi kukin omalla persoonallisuudellaan. Heistä varsinkin

Astrid Blomqvist näyttelee musisointinsa lisäksi peräti neljä roolihahmoa tarkkavainuisesti ne eritellen. Pelkkä hänen kapteeni äksiisinsä on nautittavaa poljentotarkkuudessaan ja hänen tullivartijansa pistooliherkkyydessään sitä dekkarilta aina odotettavaa aitoa pelkoa herättävää uhmaavuudessaan. Blomqvist on kuitenkin se varma toinen täydellinen musiikkilaulaja kauniilla, ilmeikkäällä äänimateriaalilla ja sensuellilla heittäytymisellään: hänen soolonsa on yksi esityksen yksi musiikin kultajyvistä.

Esityksen laulut ja laulajat

Einari Toiviainen näyttelee edelleen myös taitavasti, mm. mystisen ennustukselliseen, vanhaan neuvostoliittolaiseen hän loi eteeristä aavemaisuutta.

 

Lavastusdekoraatiot nerokkaine avattavine luukkuineen toimii näppärästi, tehosteet ja äänentaso samoin, paitsi ensimmäinen puoliaika, jolloin puheäänen volyymi olisi jo vaatinut pykälän voimaa lisää eikä se täysin kuulunut jyrkästi nousevan katsomon viimeisille penkkiriveille. Puvustus on itse asiaa alleviivaavaa, ilmeikästä ja kekseliästä.

 

Kuuntelin koko Uskottu mies -teoksen Matti Röngän lukemana – kahtena eri päivänä – yhteensä yli seitsemän tuntia. Selkeästi, temperamentilleni sopivan hitaasti luettu romaani tuntui esityksen katsomisen ja esitysarvion kirjoittamisen edellytykseltä. Niin se olikin.

TV

Kärppä ja Marja

Lempeä, rakkautta ja kiintymystä, ihmislajin lämpimiä tunteita esityksessä on, mutta ne eivät näkyneet yläriveille asti.

https://lahenuutisia.fi/2026/06/21/lahden-seudun-kesateatterien-huippuavaus/

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu taide tiede viro yhteiskunta

Tallinnan uusia menneisyyden näkymiä

Lahtelaiset vironkielen puolitoistatusinaa harrastajaa on taas joka viikko koko lukuvuoden ajan kokoontunut pariksi tunniksi kertaamaan ja ajantasaistamaan eestinkieltään keskelle Lahtea varaamaansa Lahden kaupungin monikielisten tapahtumien kokoustila Multi-Cultiin.

Heille on tullut tutuksi myös varsin tuore maailmanluokan virolainen taidenainen, Maarja Merivoo-Parro, joka on käväissyt Lahdessa kertomassa Suomi-Eesti -tutkimusprojektistaan Jyväskylän yliopistossa, sen vaiheista ja muita kuulumisiaan.

Okupatsiooni ja Vabadusvõitluse Muuseum – Viron miehitysmuseo, Toompea 8, Tallinna

Kuluneena keväänä museota johtamaan on valittu siis tuttavamme Maarja Merivoo-Parro.  Hän  on kansainvälisesti tunnustettu historioitsija, joka pyrkii tuomaan yhteen tiedemaailman ja laajemman yhteiskunnan. Maarja aloittaa työnsä elokuussa 2026.

”Odotan innolla, että pääsen mukaan Vabamu-kollektiiviin, jotta voimme yhdessä testata uusia asioita, tapoja välittää Viron tarinaa rehellisesti, selkeästi ja inspiroivasti. Silmissäni Vabamuseo ei ole vain talo, vaan samalla isolla kirjaimella sukupolvien yli menevä keskustelu kansallisista rajoista ja identiteeteistä. Ajatukseni on uusia museossa sen jo vanhentunutta sisältöä pieni osa kerrallaan ja museo on koko uudistusajan myös avoinna.

Johtajan vaihto tapahtuu aikana, jolloin Vabamun viesti vapauden tärkeydestä on niin laajalle levinnyt Baltiassa. Tavoitteena on tarjota Viron tasavaltajuhlavuonna 2028 vierailijakokemus, joka vetoaa ja kutsuisi myös uuden sukupolven mukaan,” kuvaili tulevaa työtään Maarja.

Vuodesta 2024 museota johtanut Ivo Lille jättää tehtävänsä ja haluaa siirtyä uusiin haasteisiin: ”Kokemukseni Vabamun johtajana on ollut positiivinen ja monipuolinen, tunsin, että oli aika luovuttaa ohjat jollekin, joka vie museon seuraavaan kehitysvaiheeseen. Maarja on yksi kuraattoreista, joiden alaisuudessa nykyinen pysyvä näyttely avattiin lähes kymmenen vuotta sitten. Odotan innolla, kuinka hän vapauttaa Vabamun fyysisen tilan ja kulttuurisen roolin kehittyä.”

 

Liitän tähän pienen katkelman Lahen uutisia -artikkelistani vuodelta 2008:

Viron lähimenneisyydestä Tallinnassa

Tallinnankävijälle on uudenlainen kokemus löytää Eestin miehitysajasta kertova pieni, arkkitehtuuriltaan tyylikkään moderni museo. Viron neuvosto- ja natsimiehityksen pitkistä, kansalle tuhoisista ajanjaksoista museo välittää ihmisen arkipäivän. Alkusyksyn kokemuksena se oli yksi elämäni puhuttelevimpia museokäyntejä.

Sisälle astuessasi vastassasi on monta kymmentä matkalaukkua: jokaisella niistä on oma tarinansa. Jokaisen niistä on tuonut takaisin Siperian vuosiltaan Eestiin sen omistaja, joka sitten on lahjoittanut laukkunsa museolle. Laukut ovat kokeneet kymmenien vuosien pakkotyötuskat, toiveet, pitkät matkansa, omistajansa kotikaipuun, unelmat, itkut ja kuitenkin kotiinpaluun. Nimiluettelot Siperiaan karkotetuista museon monissa asiakirjoissa muuntuvat yksityisiksi ihmisten elämänkohtaloiksi.

Museon keskellä on rivi eestiläisille tuttuja vankiloiden ovia. Ne ovat avautuneet useasti ja eristäneet pitkiksi, tuskallisen määräämättömiksi ajoiksi eestiläiset sukulaisistaan, ystävistään ja yhteisöstään. Ne merkitsevät viikkokausien kuulusteluja, painajaisia. Vallankäytön symboleina ne vakavoittavat, puistattavat. Rikokseksi kun on riittänyt olla eestiläinen.

Lohtua tänä painostavana aikana ovat antaneet nautintoaineet. Tupakkalaatujen valikoima on nykyaikaan verrattuna kymmenkertainen. Nikotiinihuumeessa on ollut aikakauden lohtu.

Miehitysvallasta kertovia painotuotteita, propagandajulkaisuja, rahaa, käyttöesineitä ja asepukuja on museossa mittava vitriinimäärä.

Häivähdyksen miehitysajan hurjista tapahtumista aistii veneestä, joka kertoo paosta meritse turvaan Gotlantiin vieressä kelluvia ajomiinoja vältellen.

Eihän vaikeista ajoista voi selvitä ilman huumorin kaikkitehoavaa lääkettä. Museossa on kymmenittäin esillä miehitysvallan insinööritaidon keksintöjä ja luomuksia, kookkaimpana invalidiauto.

Satiirikon ajatuksin, vakavan ja puhuttelevan museokäynnin lopuksi, rohkenen minäkin kuiskata muutaman valikoidun mielipiteen museon hämärään kellarikerrokseen päätyneen ideologin korvaan.

Kategoriat
Historia jännitys kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri musiikki teatteri yhteiskunta

Lahden seudun kesäteatterien huippuavaus

Nimiroolissa Kärppänä Stefan Andersén

Pesäteatteriksi nimensä muuttanut, entinen Pesäkallion kesäteatteri, tuo torstaina 25.kesäkuuta 2026 näyttämölle veijarimaisen komedian ja vauhdikkaan dekkarin. Matti Röngän romaaniin perustuva esitys Uskottu miesViktor Kärppä vie katsojat lähihistoriaan, Suomen ja Itänaapurimme sopuisaan aikaan, jolloin rajat olivat vielä auki.

Matti Röngän kirjan pohjalta tarinan ovat näyttämölle dramatisoineet Tapio Aarre-Ahtio ja Kalle Sulalampi, joka myös ohjaa esityksen. Matti Röngän tuttu ääni johdattaa tarinaa kertojana.

Näyttämöllä Mikko Laine, Anna Pukkila, Ilmari Myllynen, Pekka Airos, Mirva Myllynen, Einari Toiviainen, Julius Jansson, Astrid Blomqvist, Ranssi Toiviainen. Lavastus Minna Lavaste, puvustus Auli Kokkonen sekä tarpeisto Auli Kokkonen ja Myrsky Jääskeläinen, äänisuunnittelu Erkka Helenius, koreografia Mikko Laine, tuottaja Jenni Saario.

Kuten ”Pesiksen” perinteisiin kuuluu, esitystä tahdittaa teatteribändin tarjoilema kotimainen livemusiikki ja roima annos huumoria! Mukana on niin lännen kuin itäisen naapurimmekin iskelmää ja laulelmaa aina Ilkka Talasrannan sanoituksesta Seksipommi kaihoisaan Abramovich Frenkelin laulelmaan Kurjet ja vaikkapa Olavi Uusivirran Rakastajat  ja Arvo Koskimaan Syyspihlajan alla.Koskettimet Ilmari Myllynen ja Astrid Blomqvist
Kitara Einari Toiviainen
Basso Pekka Airos
Rummut Julius Jansson

Heinsuon suppanäyttämöllä ensi-ilta ja kantaesitys on siis torstaina 25.6.2026. Näytöksiä on 33 pääosin heinäkuussa.

Näytöskalenteri 2026:
to 25.6. klo 18 Ensi-ilta
su 28.6. klo 13 & 18
ti 30.6. klo 18
ke 1.7. klo 18
to 2.7. klo 13 & 18 (klo 18 näytös on loppuunmyyty)
su 5.7. klo 13 & 18
ti 7.7. klo 18
ke 8.7. klo 18
to 9.7. klo 13 & 18
ti 14.7. klo 18
ke 15.7. klo 18
to 16.7. klo 13 & 18
su 19.7. klo 13 & 18
ti 21.7. klo 18
ke 22.7. klo 18
to 23.7. klo 13 & 18
su 26.7. klo 13 & 18
ti 28.7. klo 18
ke 29.7. klo 18
to 30.7. klo 13 & 18
su 2.8. klo 13 & 18
to 6.8. klo 20 (Huom. myöhäinen kellonaika)
su 9.8. klo 13

Pesäteatteri
Heinsuon suppanäyttämö
Terveystie 10, Hollola

p. 044 279 0333
lipunmyynti@pesateatteri.fi
pesakallio@gmail.com

www.pesateatteri.fi
Facebook & Instagram

 

Lahen uutisia palaa esitykseen ensi-illan arvioin.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri taide

Heinola, residenssikaupungin harvinaiskulttuuria

Heinolan seminaarin arvorakennukset ovat vielä juuri ja juuri pystyssä.

”Heinolan seutu oli pitkään eränkäyntialuetta, jossa liikkui säännöllisesti metsästäjiä ja kalastajia. Pysyvää asutusta Heinolan alueelle tuli vasta Keskiajalla. Hämeen Härkätien varteen syntyi Vierumäen kylä, jota seurasi vakituisten asumusten synty Jyränköön ja Lusiin. Ensimmäinen kirkko valmistui pitäjään vuonna 1755.

Heinola nousi Pohjoismaiden kartalle vuonna 1776, kun kuningas Kustaa III uudisti lääninjakoa ja perusti uuden hallintopaikan, maaherran residenssin Heinolaan. Heinolasta tuli talouden ja hallinnon keskus, jonne ryhdyttiin rakentamaan hallintorakennuksia ja palveluja. Mahtikäskystä syntyneen residenssin asukasluku nousi 1800-luvulla jo lähelle tuhatta asukasta.”

Näin on Heinolaa aikanaan kuvattu kulttuurisena houkutuksena, keskeisenä suomalaiskaupunkina maaherroineen. Yksi Ruotsi-Suomen kuuluisimmista suomalaiskaupungeista sai sittemmin kuuluisan Heinolan kylpylaitoksen (1892) ja Heinolan opettajaseminaarin (1899) ja valtakunnallisen Reumasairaalan (1946) ja syntyihän siellä myös suomalaisen lyriikan poikkeuksellinen nero Uuno Kailas (1901).

 

Mitä tuosta residenssiydestä on jäljellä? Velkainen kaupunki, vailla kylpylöitä, seminaaria, Reumasairaalaa sekä maakunnallisia ja lääniin liittyviä hallintoviskaaleja – kaupunki, joka retuuttaa arvokiinteistöjensä rasittamana kurjuuttaan ja mennyttä arvokasta rakennuskulttuuriaan velkaisena kerjäläisenä.Vain raikasvirtanen Kymi-joki virkistää tummelmia kaupungin menneisyydetä sekä nykyisyydestäkin silmien ja ajatuksien täydeltä.

 

Taiteesta ja residenssiajoista siellä loistavat enää Taidemuseo ja Kaupunginmuseo Kivalterintaloineen sekä Käkisalmimuseo. Taidemuseolla on menneen ajan vahvaa residenssimerkitystä, se tarjoaa vaihtuvia näyttelyjä ympäri vuoden. Sen omia kokoelmia esitellään nk. Heinola-galleriassa, jossa on yksi harvinainen kirjastokokonaisuus-lahjoitus pysyvästi esillä – Ministeri P. J. Hynnisen kirjasto, lähes 5000 nidettä, jossa kirjaharvinaisuuksia, jopa kaksi kappaletta Kalevalan alkuperäispainosta. Spranger ja Henry Lönnforsin kokoelmat esittelevät eurooppalaista posliinia 1700–1900 -luvuilta. Taidemuseon saleissa kävellessä harvinainen historiallinen havina ja miljöötuntuma kahden korkean kakluunin muodossa viestii säilyneestä residenssiajan loistosta.

 

On siksi surrealistista kokea Heinolan historian loisto vasten moderneja abstrakteja taidemaalauksia talo täynnä: mennyt ja nykyaika läiskivät irvokkaasti toisiaan.

Näyttely: Maallisia iloja. Mari Rantasen maalauksia

Maallisia iloja. Mari Rantasen maalauksia. Heinolan taidemuseo, Heinola. 23.5.2026 – 6.9.2026. Mari Rantanen: Remake the world, 2021
Annankin maallikkouteni suosiolla Mari Rantasen taiteilijamäärityksen alan huippututkija, tohtori  Marja Sakarille. Hän toimi Ateneumin taidemuseon johtajana 2018–2023. Aikaisemminn Sakari oli Kiasman intendentti ja Suomen Ranskan-instituutin johtaja:

 

 

Heinolaan kannattaa mielenvirkistykseksi mennä huumaavaa menneisyyttä ja käsittämätöntä nykyisyyttä kokemaan ja istahtaa vielä Kailaan Uunon patsaan reunalle, kentän viereen tuttuja säkeitä kertaamaan. Linja-autokyyti ei maksa Lahden seudun perusmaksua (3€) enempää! Ja museokortilla pääsee kaiken ylläkerrotun visuaalisen ja tunnelmallisen kokemaan.

 

Uuno Kailas

Pallokentällä

Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä… Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.
Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

Kokoelmasta Paljain jaloin, 1928.

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri luonto yhteiskunta

Juhannuksena 2026

Lahen uutisia  toivottaa lukijoilleen kaunista ja muistorikasta suomalaisen suven 2026 juhlaa!

1764500.jpg

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri luonto Matkailu taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kesän 2025 upein teatterielämys myös tänä kesänä koettavana

Rakkauden tekoja

Monologi taiteesta, naiseudesta ja naistaiteilijuudesta Laila Pullisen sanoin

 

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo
Sotungintie 4, 01200 Vantaa
www.lailapullinen.fi

 Katso esityksen traileri

Näytöspäivät 2026:

to 4.6. klo 17.30
pe 5.6. klo 17.30
la 6.6. klo 17.30
su 7.6. klo 17.30
to 11.6. klo 17.30
pe 12.6. klo 17.30
la 13.6. klo 17.30
su 14.6. klo 17.30
to 25.6. klo 17.30
pe 26.6. klo 17.30
la 27.6. klo 17.30
su 28.6. klo 17.30
Lisäesityksiä elokuussa:
pe 7.8. klo 17.30
su 9.8. klo 17.30
to 13.8. klo 17.30
pe 14.8. klo 17.30
la 15.8. klo 17.30
su 16.8. klo 17.30

 

Laila Pullinen – veistospuisto & kotimuseon uraauurtava ja ennakkoluuloton projekti Rakkauden tekoja on Laila Pullisen säätiön, Teatteri Vantaan ja Vantaan kaupungin yhteistuotanto.

Haastattelumateriaaliin pohjaava dramatisoitu monologi herättää henkiin Laila Pullisen hahmon totta ja tarua sekoittavalla tavalla. Teatteri Vantaan voimanainen Anne Nielsen pukee yllensä Laila Pullisen työhaalarit antaen samalla äänen kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa. Nissbackan ateljeessa esitettävä teos hyödyntää ateljeessa esillä olevia Laila Pullisen työkaluja ja veistämisen eri prosesseihin liittyvää esineistöä.

Ohjaaja Osku Heiskanen:
”Lähtökohtana tehdä monologiesitystä taidelegendasta hänen omalla työhuoneellaan, omassa elinympäristössään ja poikansa kirjoittaman tekstin kautta tuntuu haastavalta. Tutustuimme Jeanin kautta syvemmin Lailaan ihmisenä, saimme oppitunnin Lailan työmenetelmistä ja kuuntelimme Lailan lempimusiikkia. Nissbackan luonto ja lukuisat teokset ympärillämme saimme luoda oman tarinamme hänestä. Lailan alkuperäisessä työhaalarissa Anne Nielsen herättää Lailan ajatukset ja tunteet eläväksi hetkeksi. Nämä ovat hienoimmat hetket ohjaajan elämässä, kun saa tuoda katsojille jotain ainutlaatuista.”

Arvioita:
”Teksti ja esitys ovat parhaimmillaan, kun ne ovat henkilökohtaisimmillaan. Kirjoittajat eivät usein pääse kirjoittamaan omasta syntymästään niin kuin Jean Ramsay tässä. Laila Pullisen ristiriitaiset tunteet synnyttämäänsä lapseen on esityksen huippukohtia. Vastasyntynyt oli ”kuin nyljetty jänis”.
-Timo Erkki-Heino / Taidelehti

Jean Ramsayn rehellinen, sydämellinen, työnkunnioituksellinen hurmaavan ihmisläheinen käsikirjoitus vakuuttaa hienolla sisällöllään.
Rakkauden tekoja -esityksen voima ja lataus on ennen muuta suuren Laila Pullinen -taiteilijapersoonan tavoittava Anne Nielsenin häikäisevän vaikuttava, yhtä aikaa arkisen järkevä, unelmoiva, rehellinen ja aito näyttelijätyö – joka elää ja räiskyy henkilökuvansa ehdottomuudessa, koskettavassa äitiydessä, taiteellisessa ajattelussa – kohoaa vuosikymmeniemme taiteita yhdistäväksi huipputeokseksi.
Eivätkä teatteriohjaaja Osku Heiskasen tarkkanyanssinen draamakokonaisuus tai esityksen harvinainen esitystila, uniikin sisältörikas taiteilija-ateljee työkaluineen, veistosaihioineen, ehjine, tunnelmallisine puitteineen jätä enää mitään toivomusten sijaa. Kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa Vantaan Sotungin Nissbackan kartanon ateljeessa esitettävä näytelmä on kesän taiteellinen, innostava, unohtumaton kokemus.”
-Tarmo Virtanen / Lahen uutisia

Heidi Santosen / Himo Matkustaja blogikirjoitus 5.6.2026 esityksestä:
https://www.himomatkustaja.fi/2026/06/07/rakkauden-tekoja-nissbackassa-kun-naytelma-muuttuu-elavaksi/

Lue myös Kaisa Virtasen/ Naiseloblogikirjoitus la 13.6.2026 esityksestä:
https://www.lily.fi/blogit/naiselo/2026/06/14/rakkauden-tekoja/

Ohjaus: Osku Heiskanen
Teksti: Jean Ramsay
Laila Pullinen: Anne Nielsen

Kesto: n. 1h
Paikkoja 45 (1 pyörätuolipaikka, varaus teatterin toimistolta 09 836 1919. Tilaan ei valitettavasti voida ottaa sähköpyörätuolia.)
Liput: 45 / 42 / 35 €, sis. Netticketin palvelumaksut

Tervetuloa Nissbackaan!

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo
Sotungintie 4, 01200 Vantaa

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri taide yhteiskunta

Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen huima finaali

”Olemme saaneet nauttia kaksi päivää kirjailijakokouksessa kirjailijan työn ääressä. Olen SIRI KOLU, yksi tämänvuotisen kirjailijakokouksen kirjailijoista.

Kuulemme tässä kokouksen päätöstilaisuudessa yhdeksää runoilijaa ja tämä on ilta, jossa saamme nauttia paitsi runoilijoista, myös upeista käännöksistä. Tässä takana olevalla taululla tulee olemaan ihan teitä varten myös käännöksiä näistä runoista. Tämä on siis runon, käännöksen ja kielen hehkua. ”

 

Tanskalaisella PETER DYREBORGilla on ollut työkenttää myös teatterissa 13 vuotta.  Hän on runoilija,  spoken word -artisti, opettaja, pitää omaa kirjallista kouluaan. Saimme kuulla kaksi hänen runoaan, joista toinen on eräänlainen yleisön taustakuoron vaativa esitysluento inhimillisyydestä ja ihmisestä: vahvista olevasi ihmisolento, että näytät ihmiseltä, sillä juuri tämän ihmiset pystyvät vahvistamaan ja omaksumaan jos he ajattelevat asiaa, paitsi jos olet ihan sydämetön, niin muista silloin, että sydämettömyyskin on inhimillistä…

Lähinnä runon kuuntelemisen muoto siihen osana yleisöä itse mukautuen oli Dyreborgin hauska keino pitää meidät kuulijat hereillä ja ovela tapa ujuttaa esityksen sanomaan, kuulijoiden piilotajuntaan paljonkin asioita.  Siis hieman menneitten aikojen kansankokousten ja laumajohtamisten ideaa, jossa johtajan kepeä hauskuus tuo mukanaan vakavankin tekstin pakkosyöttöä tajuntaamme. Toinen Dyreborgin runo oli minusta esitysmuotona lähinnä videomainen eläinkunnasta tehty vesivärilaveerauksin kuvitettu filmi-faabelinen esityskokeilu.

 

MALGORZATA LEBDA, Puola

Hän on runoilija, prosaisti, valokuvaaja, ultramaratonien juoksija, romaani Ahnaat vuodelta 2023  jo seitsemälle kielelle käännetty teos ja tuore Tapani Kärkkäisen -suomennoskin oli juuri 10.6.26 ilmestynyt ja filmikäsikirjoitusvalmis julkaistavaksi 2027.

Ahnaat on puolalaisen nykykirjallisuuden merkkiteos, jonka lumoava tunnelma ja ilmava kerronta tuovat luonnon kaikessa kauneudessaan ja villiydessään lukijan iholle.”

Tänään kuulimme kuolemassa olevaa ranskalaista jäätikköä koskevaa aihetta, meditaation kehon ja luonnollisen maailman suhteesta.

 

Lebdan käyttämä satakonsonanttinen puolan kieli tuntui vaikuttavalta ihmispuheen harvinaisuutena suomalaiskorvaan ja muutenkin kirjailijan esiintyminen oli vuorenvarmaa keskittynyttä kirjallisuuskulttuurin viestinnän nautintoa.

 

 SILJA JÄRVENTAUSTAlla on seitsemän runokokoelmaa: Ensimmäinen vuodelta 2006 Patjalla meren yli ja viimeisin 2025 Vuorosana pihapiirissä. Parnasso: Hän ilmentää 2000-luvun persoonallisinta syntaksia.

Hänen luontokuvauksensa ja sanojen ja käsitteittensä luonnonläheisyys, uusi merkityksellisyys on puhuttelevaa. Tässä yksi säeryhmä hänen viimeisestä kokoelmastaan.

Tahdoin elää kasteen uppoamisen pellolle,/ miten ilta tulee aikaisin tavoin, joilla päivästä kolme neljännestä/ on vielä paikalla maatyössä, eväsleivän kääreessä./ Sitten lähteä täältä.”

Järventaustan esiintyminen on levollisuudessaan, pitkässä ajattelevassa tauottelussaan, tyyneydessään ja katseensa avoimuudessa harvinaista runon ääneen tulkintaa esimerkiksemme ja nautinnoksemme.

 

KAI AARELEID, Viro

Kai on opiskellut Suomen Teatterikorkeakoulussa dramaturgiksi ja näytelmäkirjailijaksi, hänen tuotannossaan on romaaneja, näytelmiä, runoja.

Laitan tähän ensikosketukseni Kai Aareleidin taiteilijatyöstä vuodelta 2020 – hänen oman romaaninsa näytelmäversiosta, dramaturgisesta omaperäisyydestään ja työnsä upeudesta:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2020/02/poltetut-kaupungit-1

Lopuksi vielä viimeiset säkeet hänen pitkästä, satiirisesta ja osin neljällä eri kielellä taitavalla huumorilla katetusta ja sielukkaasta runosta Lue minua, hänen kirjailijakokouksen puheenvuorostaan – ihaile hänen runoutensa ekonomiaa:

 

 

MARTIN HÖGSTRAND , Suomi Ahvenanmaa

Kirjailija, kirjallisuuden tutkija, pianisti, musiikin kriitikko, matemaatikko, on myös ollut Ahvenanmaan radion pitkäkestoisen kulttuurisarjan toimittaja. Hänen viides romaaninsa on Kesäyöt olivat meidän (2025). Tänään hän aloitti Chopinin pianosävellyksellä illan ja kuulimme monia hänen runojaan (suomentajat Jaana Nikula ja Juhani Lindholm):

 

RIINA TANSKANEN, Suomi /Imatra/ Tampere

Kirjailija, sarjakuvapiirtäjä, yhteiskuntakriitikko, kuvataiteilija. Hän esitti koko reilun 10-minuuttisen kirjansa ”Syrjäseutujen tytöt”. Vivahteikas, luonteva, arkikielinen, vauhdikas ja tunteikas, rohkea, ammattitaitoisen teatterillinen esitys – jonka kirjallisuuteen vihkiytynyt yleisö palkitsi valtaisin taputuksin ja pyysi hänet vielä nousemaan ylös kaiken kansan nähtäväksi. Uusi tulenkantaja, uusin kirjallisin ja suullisin sekä ennen kaikkea ajatuksellisin huippukyvyin sai kirjallisuuden ystävät esityksellään ja sanomallaan haltioihinsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Riina_Tanskanen

 

MARIUS BUROKAS, Liettua on freelancer-kirjailija, kääntäjä ja kirjallisuuskriitikko.

Hänen teoksensa Ideogrammit syntyi vuonna 1999, Olemisen tilat 2005 ja kolmas Olen oppinut olemaan olematta 2011. Nyt hän valmistelee seuraavaa runokirjaansa Murhan suunnittelu. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille ja hänet tunnetaan erityisesti Charles Bukowskin kääntäjänä ja hän paljasti saavansa ideat kirjaansa kuuntelemalla ääniä ympärillään, äänittämällä niitä ja vakoillen julkisissa liikennevälineissä.

Kirjailijan näytteet tuntuivat syvällisen huolestuneilta maailmantilanteemme kartoitukseltaan ja ajatuskuvioidensa teräviltä huomioilta. Tässä pari näytettä:

 

 

RIINA KATAJAVUORI, Suomi

Runoja, romaaneja, lastenkirjoja, laulujen sanoituksia, erilaisten lehtien, eri viestimien ja tapahtumien hallitusammattilainen ja kommentaattori-kirjoittaja 1988-2018 ym…

Teoksia mm: Varkaan kirja 1992, Koko tarina 2005, Mennään jo kotiin 2017, Oravien sota 2022, Kerttu ja Hannu 2007, Omakuvat 2011, Maailma tuulenkaatama 2018, Vasemman käden runot 2023 ym ym…

 

Saamme nyt kuulla toisenlaista katajavuorilyriikkaa – haikuja, jotka ovat julkaisemattomia ja nyt avautuvat meille ensi-esityksenä. Erityinen kirjailijan näkökulma on, että ne kirjoitetaan ja esitetään aina kahteen kertaan -tässä pieni ote Katajavuoren haiku-sarjasta:

 

 

Kirjailijan Tokiossa kuulemat haiku-runot esitettiin myös peräkkäin kaksi samaa haikua. Selvästi huomaamme, miten tuo esitystapa luo lisää kiireetöntä rauhaa ja hiljaisuutta mielialaamme.

 

INGA PITZANE, Latvia

Runoilija, luovan kirjoittamisen opettaja, lauluntekijä, valokuvaaja ja taitava sekä suosittu esiintyjä. Hänellä on kolme runokokoelmaa. Kuulemme hänen runojaan kolmella eri kielellä. Julkaisut vuonna 2016 Et ole lunta, 2019 Seinä joka eristää ja vuonna 2022 Sama epätoivo, vain kukkien kanssa.

Neljä naista nuoralla – Latvian naisten vuosista -teos on Mirja Hovilan kääntämänä erinomainen tapa tutustua latvialaiseen runouteen.

 

Lahen uutisia nautti aidosta, elävästä kultttuurista reilun puolitoista tuntia maailmantilanteemme sodan, jalkapallon ja jääkiekon jatkuvista ahdistuksista kulttuurin ihanuuksiin päästyään. Päätöstilaisuuden  runot ja runoilijat olivat sellainen anti, ettei ainakaan salintäyteinen nauttiva yleisö voinut enempää enää toivoa – aina tilaisuuden loistavaa johdattelijaa ja täysin yksilöllisiä runoilijapersoonallisuuksia myöten.

 

Tapahtumaa rahoittivat: Lahden kaupunki, Taide- ja kulttuurivirasto (Kuvi), Svenska Kulturfonden, Suomen Kirjailijaliitto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Into Kustannus ja Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö ry. Päijät-Hämeen kesäyliopisto, Eino Leinon Seura, Runomaraton, TAKU Taiteen ja kulttuurin ammattijärjestö

sekä tapahtumapaikat: Sokos Hotel, Lahden Seurahuone, Opiston Kunkku, Teatteri Vanha Juko, Tirra.

https://www.liwre.fi/liwre-2026/ 

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Lahden kaupunginvaltuutettujen puheripulia

 

Lahden kaupunginvaltuuston kolmetuntinen maratonkokous (8.6.2026 klo 18.00-22.15) tuntui seuraajasta lähinnä monen useasti eri kertaan äänessä olleen valtuutetun sietämättömän kiusalliselta puhumistarpeen tyydyttämiseltä. Liian useat pyrkivät ottamaan puheenvuoron vain pelkän muodon vuoksi tullakseen kerrankin kuulluksi ja niinpä lähes 40 puheenvuoroa tai kommenttia tuntuivat lopulta kiusallisesti käsittävän kaiken, mitä Lahden kaupunginvaltuuston puhumista rakastavilla valtuutetuilla oli sydämellään aina hampaankoloissa uinuneita vielä kovin kypsymättömiä ajatuksenalkuja myöten (Falk, Jaatinen, Aaltonen, Rautapää, Bruneau, Kari sekä pyynnöstä puheenvuoroja käyttäneet virkamiehet Kyynäräinen ja Alho).

 

Kovin ympäripyöreä, tarkoitushakuisen myönteinen ja pikkudetaljinen tuo päätettävä §36 hyvinvointisuunnitelma on. Ei siis ihme, että kaupunginhallitusta tai yleensäkin Lahden kaupungin laillisuusperiaatteita kovin puutteellisesti tunteva kaupunkimme lakiasioiden johtaja oli ollut taas laittomilla teillä, tehnyt pahan virkavirheen antamalla lopullisesti Lahden kaupunginhallituksen päättää koko hyvinvointisuunnitelman, vaikka kaupunginhallitus ei sen tekemisessä ole kuin esittelevä instanssi ja lain mukaan siitä päättää Lahden kaupunginvaltuusto.

Hyvinvointimme ainoana asiana kuuluu vielä terveydenhoitomme lainkäytön osalta juuri kaupunginvaltuustojen päätettäväksi – kun kaikki muu terveyteemme liittyvä on annettu terveyden ja hyvinvointialueen päätettäväksi. Asia perustuu lakiin, jonka toteuttamisesta ja muodosta määrää ja vastaa kaupungissamme Lahden kaupunginvaltuusto.

 

https://lahti-prod.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=20261305-7

Samanaikaisesti katselin valtuutettujen asiapapereihin liitettyä hyvinvointisuunnitelman painettua värikkään selkeää ja hienoa, 31 sivuista esitemäistä julkaisua.

Alla on kaavaesitys siitä, miten Lahden kaupungin hyvinvointialue jokaista sen kansalaista myöten on toiminut euromääräisesti. Se tarkoittaa, että meille jokaiselle kaupunkilaiselle valtion antamat eurot ovat sitä suuremmat, mitä paremmin Lahden kaupunki on hyvinvointiasiat pystynyt lain mukaan hoitamaan.

On kovin kohtalokasta, että jokaisena vuonna valtiolta saamamme euromäärä on laskenut. Hyvinvointimme ei siis ole noussut, vaan kolmen vuoden suunta on koko ajan ollut laskeva.

Keskustelussa ei myöskään yllä olevaa taulukko-osaa nostettu esille, saati laitettu asiasta vastaavia virkamiehiä ja lautakuntia tilille tehtäviensä laiminlyömisestä, vaikka valtuutettu Seppo Korhonen puheenvuorossaan niin yritti tehdä.

Strategia taas on se pirun raamattu, jonka nimeen voidaan kaikki mahdollinen hyvä ja huono laskea kuuluvaksi, kun halutaan vain uppiniskaisesti päättää jotakin (laitontakin). Näin saadaan aina pääasiaan jollakin tavoin liittyviä puheenvuoroja strategialla perustellen. Tällä kohden mestariksi leimautui jo hyvinvointisuunnitelman alkupuheenvuorossa kaupunginhallituksen päätoiminen puheenjohtaja Pekka Komu, joka mielestään oli sangen huolestunut kaupunkimme lapsista ja nuorista. Miksi? En saanut hänen puheestaan asiaa selväksi, onhan hän ollut päättävissä kaupunkimme asioissa keskeisesti mukana lähes parikymmentä vuotta.

 

Pekka Komu

”Ei köyhyyttä ei nälkää. Sen sijaa terveyttä ja hyvinvointia, hyvää koulutusta, sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista elämää ja talouskasvua. Näin todetaan käsillä olevassa dokumentissa ja kyseessä on tietenkin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet lueteltu, siihen perustuu hyvinvointisuunnitelmamme. Muistutan, että olemme yhdessä päättäneet strategiasta, jonka mukaan edistämme lahtelaisten merkityksellistä elämää, edistämme ja vahvistamme monimuotoista luontoa, joka on hyvinvoinnin perusta sekä edistämme liikunnallista ja aktiivista elämäntapaa. Ehkä hieman pienemmälle huomiolle on jäänyt sinänsä kovat mutta pehmeät vaatimukset siitä, että emme jätä ketään yksin ja että jokainen lahtelainen on arvokas. Olen kuullut kollegoilta ympäri Suomea, että nämä sanat ovat herättäneet kiinnostusta kovien tavoitteiden ja lukujen seassa – uskallamme vaatia ihmisarvoista elämää. Tässä syksyn ja kevään aikana aluepalvelutoimikunta on tehnyt laadukasta työtä ja siellä on tullut tavoite purkaa segregaatiota. Olemme yhdessä päättäneet myös avainluvuista ja me mittaamme sitä, miten lahtelaiset liikkuvat terveellisesti, miten lahtelaiset kokevat elämänsä merkitykselliseksi, miten nuorten päihteidenkäyttö vähenee ja ehkä kovimpana päätöksenä, jonka olen myös kentältä kuullut, että jokaisella koululaisella on ystävä. Lisäksi mittaamme yksinäisyyden vähenemistä. Kuten tässä suunnitelmassa todetaan, niin iso osa lahtelaisista oikeastaan voi hyvin. Kun puhumme haasteista, huono-osaisuudesta ja elämän nurjasta puolesta, niin on minusta tärkeää aina muistuttaa itseään siitä, että aika iso osa asukkaista kokee turvaa, osallisuutta että asiat ovat aika hyvin. Olen käynyt aika usein opettajien kanssa keskusteluja ja eräs opettaja, joka on ollut alalla viisikymmentä vuotta, totesi minulle. Että kun aikaisemmin meillä oli se pieni huippu oppilaita ja pieni osa oppilaita, jotka meinasivat pudota kelkasta pois, ja kaikki muut siellä keskellä, niin nyt meille on kolkyt, kolkyt ja kolkyt – niin ainakin minun huoli on, että miten meidän lapset ja nuoret pärjäävät tässä maailmassa ja miten me pystymme heihin vaikuttamaan. Uskon, että monella menee hyvin, mutta jos lapsella tai nuorella menee nyt huonosti, niin tämä haaste säilyy läpi koko elämän. Me on tässä dokumentissa määritelty painopistealueet, dokumentit, arviointimittarit ja nyt ollaan enää vain toteuttamassa niitä valmiiksi.”

 

Myös monet muut liian pitkään jo valtuustossa olleet ja paljon puhuneet olivat saman tarttuvan puhejargonin riivaamia. Erityisesti haittasi monen naisvaltuutetun monessa eri puolueessa käyttämät jatkuvat esityksen liitetiedostoista tempaistut prosenttiluvut, jotka muka todistivat heidän perehtymistään kokouksen asioihin. Siinäkö on käytäntöä, toimenpiteitä ja konkretiaa lahtelaiselle hyvinvoinnille!

Minusta ainakin koko suunnitelmasta ja kokouksen sisällöstä puuttui kokonaan perhe, vanhemmat ja perheen jäsenet, jotka ovat hyvinvoinnin pienin yhteisöllinen mittari. Miten ne ja niiden elämä voi Lahdessa?

Siksi on syytä jälleen nostaa esille yksi koko kokouksen selkeimmistä, elävimmistä ja totuuspohjaisimmista puheenvuoroista, se on nuorisovaltuutettu Laura Kantosaaren selkeä toiminnallinen ehdotus koko kaupunkimme hyvinvoinnin kattamaan.

Laura Kantosaari

”Hyvinvointisuunnitelmassa on paljon myönteistä erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. On tärkeää, että suunnitelmassa panostetaan harrastusmahdollisuuksiin, koulutukseen ja osallisuuteen sekä mielen hyvinvointiin. Niihin kaikkiin keskittyminen tukee lapsen tulevaisuususkoa, mikä on laskenut.

Haluaisin kuitenkin nostaa esiin muutamia kehittämiskohtia. Tässä suunnitelmassa voi kuitenkin nähdä, että nuorilla on edelleen haasteita hyvinvoinnissa. Merkittävä osa nuorista kokee yksinäisyyttä. Liian harvalla on kokemus, että he voivat keskustella koulussa aikuisen kanssa mieltä painavista asioista. Pidän huolestuttavana, että seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat kokemuksena näinkin yleisiä. Niiden tulee olla nolla toleranssi. Ei vaan sanoin vaan teoin. Ensimmäinen on tunnistaa ongelma, siksi pidän tärkeänä, että näihin tunnistettaviin ongelmiin olisi hyvä liittää konkreettisia toimenpiteitä ja asettaa selkeät tavoitteet. Erityisesti mielenterveyden tukeminen, turvallinen kouluympäristö sekä nuorten osallistumisen mahdollisuudet tulisi näkyä mahdollisuuksina myös käytännön toteutuksissa. Jatkossa toivon, että nuoria kuullaan jatkossa aktiivisemmin hyvinvointisuunnitelman toteutuksessa ja selittämisessä. Meidän näkemyksemme on välttämättömiä, kun rakennetaan Lahdessa hyvinvointisuunnitelman lasten- ja nuorten kaupunkia.”

 

Myös vanhat jermut kuten Juha Rostedt tuntuivat liian väsyneiltä enää puuttumaan muihin asioihin kuin omiin mielihaluihinsa tuntemaansa yksityisautoasioiden jatkuvaan itsekkääseen puoltamiseen, saati valtuutettu Aaltonen, joka on jo täysin jumittunut keksimään uudelleen pyörää nuorison ja lasten päihdeongelmiin ja jota risoo lahtelaiset vanhemmat, lahtelainen koululaitos, nuorisotyötä ja raittiustyötä tehneet, liimanhaistelun, huumetablettien ja alaikäisten alkoholiprosenttien kitkijöinä ansiokkaasti työtä tehneet viimeiset kuusi vuosikymmentä ja tekevät yhä ilman aaltosmaisia 1800-luvun lopun  jäykistynyttä  ja  pakkokasvatusohjeitakin.

 

Ehkä toinen uudistava ja rehellinen puheenvuoro valtuuston maratonkokouksessa olikin Kimi Uosukaisen puheenvuoro, jossa hän penäsi §37 päätettävästä,  rakennusjärjestykseemme tehdystä hätiköidystä muutosesityksestä. Sen oli maanantain valtuustokokousta edeltävänä lauantaina lähettänyt valtuutetuille kokoomuksen Toni Putula, kokoomukselaisen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja McCarronin suostumuksella.

 

Toni Putula

”Kaupunginvaltuusto hyväksyy Lahden kaupungin rakennusjärjestyksen 2026. Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää seuraavan periaatekirjauksen. Lahden kaupunginvaltuusto edellyttää, että asemakaavoituksessa ja kaavoituksen ohjeissa tunnustetaan perinteinen ja klassinen rakentamiskieli tasavertaisena vaihtoehtona. Kaupunkiympäristölautakunta ja kaavoittajat ottavat tämän periaatteen huomioon kaavavalmisteluissa ja tontinluovuttamisehdoissa sekä rakentamistapaohjeita laadittaessa…. Päätös laitetaan voimaan mahdollisista valituksista huolimatta 1.7.2026 alkaen.”

Asiasta käyttivät puheenvuoroja useat valtuutetut omia mielipiteitään, makujaan ja kaupungin kustantamilla tutustumismatkoilla saatuja kokemuksiaan ihaillen ja omia kokemuksiaan luetellen. Kriittisen sarkastisesti lisäystekstiin suhtautui valtuutettu, jonka insinööritehtäviin kuuluu asiaan liittyvät Lahden kaupungin rakentamisen suunnitelmat käytännössä.

Koko esitys taisi taas tulla (arvoisa Lahden kaupungin lakiasiainjohtaja) tuon laillisen päättämisen rajan ulkopuolelle – valituskelpoiseksi siis!

 

Kimi Uosukainen

”Tässä salissa lienee vahva yhteisymmärrys siitä, että Lahti tarvitsee laadukasta arkkitehtuuria. Me tarvitsemme viihtyisiä asuinalueita, paikkoja harrastaa, käydä töissä, nauttia kaupungista ja toisaalta me tarvitsemme myös omaleimaisuutta ja parhaimmillaan se voi myös tukea yhteisöllisyyttä – kuten me puhumme myös Ruolan torneista tai Hakatorneista – ympäristö on siis sitä todellista yhteisöllisyyttä, missä me elämme ja siksi se on merkityksellinen. Sen takia rakentamiseen pitää suhtautua vakavasti, se on monen asian summa. Siihen vaikuttaa niin lainsäädäntö, meillä hyväksytty apollo-ohjelma, rakennusmääräykset sekä kaikki yksityiskohdat ja määräykset, kuten ulkonäkömääräykset, joita uskon, että monet kaupungin päättäjät niin kaupungin lautakunnissa kuin kaupunginhallituksessa ja tässä salissa pääsevät varsin paljon päättämään. Kyse on siis monen asian summasta ja vapaasta harkinnasta, jota tarvitaan. Lahti on hieno ja moninainen kaupunki. Meillä kaupungissamme näkyy sujuvasti eri vuosikymmenet. Niiden sisällään pitämät erilaiset ihanteet on ne sitten olleet sosiaalisia tavoitteita tai millaisilla tyyleillä kaupunkia on rakennettu. Keskeinen on kuitenkin ihminen ja asuinympäristön viihtyisyys. Kun kirjataan määrätynlaiseen tyyliin rakentamisen periaate, niin mitä silloin vielä vanhan tilalle tai tyhjille tonteille suunniteltaessa purettaisiin, mitä jätettäisiin tekemättä ja millä perusteilla ja hinnalla ja miksi? En ole tässä kokouksessa, enkä muutenkaan kuullut asiasta keskusteltavan. Valtuutettuna haluan tietää siis, minkälaisesta asiasta (Putulan kokousta edeltävänä lauantaina valtuutetuille lähettämä esitys) ollaan päättämässä. Olisin pitänyt tärkeänä, että tällaiset rakentamisen periaatteet olisi tuotu ensin jo kaupunginhallituksen, sen rakennusasiantuntijoiden valmistamien yksityiskohtien käsittelyyn.”

 

Miten noloksi ja hampaattomaksi sitten muuttuikaan taas valtuustomme, jossa se kokouksessa nyt äänesti tuon Putulan lisäyksen puolesta tai vaihtoehtona kaupunginhallituksen päätösesityksen puolesta.

Tulos oli Lahden kaupungingin poliittiselle elämälle, sen kirjallisesti sovitulle yhteistyölle täydellinen fiasko -laillisuuden puolesta äänesti 29 valtuutettua ja hätiköidyn (laittoman) muutosesityksen puolesta 30 kaupunginvaltuutettua.

Tämän artikkelin loppusanoiksi lainaan Kimi Uosukaisen puheenvuoronsa lopuksi esittämää tekstiä: ”Viittaisin erityisesti kaikkia valtuutettuja ja erityisesti niitä, jotka haluavat klassista rakentamista kaupungissa edistää, perehtymään Marcus Vitruviuksen antiikin aikaan antamiin rakennusteknillisiin ajatuksiin ensimmäiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Hän totesi, että hyvällä rakentamisella on kolme ehtoa – lujuus, käytännöllisyys ja ilo. Näitä Vitruviuksen kolmea periaatetta pystytään noudattamaan meillä monenlaisella arkkitehtuurilla yhä tässä ajassa eli lujuutta, käytännöllisyyttä ja iloa myös 2030-lukua rakennettaessa.”

Kategoriat
kulttuuri teatteri yhteiskunta

Suurin, tuottavin, monipuolisin teatterimme

Näin teattereiden viettäessä ansaittua kesätaukoa lienee uskolliselle lukijalleni tarpeellista – ehkä mieluistakin – lukea menneen teatteriesityskauden numeraalisia tuloksia näytännöistä ja yleisömääristä sekä tulevan syksyn 2026 ohjelmiston olennaista sisältöä.

 

…………………………………

Helsingin Kaupunginteatterissa yli 270 000 katsojaa näytäntövuonna 2025–2026 

Helsingin Kaupunginteatteri – Kurtturuusut – Kuvassa Sari Havas, Aino Seppo, Leenamari Unho, Helena Haaranen – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Helsingin Kaupunginteatterissa kävi näytäntövuonna 2025–2026 yli 270 000* katsojaa. Lisäksi yleisötyötoimintaan ja erilaisiin tapahtumiin osallistui yhteensä yli 13 400 henkilöä. Teatterin viidellä näyttämöllä nähtiin kaikkiaan 764 esitystä ja 32 eri tuotantoa, joista 17 oli ensi-iltoja. Myös syksyn 2026 ohjelmisto on kiinnostanut teatteriyleisöä. Maan suurin teatteri on myös vienyt ympäristötyötään eteenpäin.

”Onnistuneen näytäntövuotemme taustalla on jälleen suuri joukko osaavia, sitoutuneita ja luovia ihmisiä. Haluan kiittää lämpimästi koko henkilökuntaamme, taiteilijoita, yhteistyökumppaneita sekä yleisöämme. Vaikuttavien ja mieleenpainuvien esitystemme valmistamisen rinnalla olemme ottaneet määrätietoisia askeleita kohti kestävämpiä tuotantotapoja ja kehittäneet toimintaamme Teatterin vihreän kirjan mukaisesti. Tänä keväänä julkaisimme kehitystyötämme ohjaavan Ilmastotiekartan vuosille 2026–2030. Haluamme varmistaa, että teatteri ei ainoastaan kuvaa maailmaa, vaan myös toimii vastuullisesti osana sitä”, sanoo teatterinjohtaja Kari Arffman.

Edellisen vuoden tapaan eniten katsojia näytäntövuonna keräsi Suuren näyttämön ohjelmistossa syksystä 2024 alkaen jatkanut Moulin Rouge! Musikaali (50 000 katsojaa), jonka kokonaiskatsojamäärä nousi lähes 170 000 katsojaan. Myös Suuren näyttämön kevään 2026 ensi-ilta Komedia pankkiryöstöstä kiinnosti yleisöä (34 400), samoin Veljeni Leijonamieli (19 700), joka niin ikään jatkoi ohjelmistossa edelliseltä näytäntövuodelta keräten kaikkiaan 45 900 katsojaa.

Arena-näyttämön molemmat ensi-illat saivat yleisön liikkeelle: keväällä Satu Rämön menestysdekkariin pohjautuva Hildur (26 700) ja syksyllä Sandy Rustinin komedia Sutinaa ja säätöä (23 800). Pienen näyttämön vetonaula oli riemukas ja lämminhenkinen Kurtturuusut (10 000), joka jatkaa ohjelmistossa myös syksyllä.  Eikä kannata unohtaa upeaa Kuningatarnäytelmää, vaikkei sen numeraaliset saldot tästä tiedotteesta löydykään.

Ruotsinkielisellä Lilla Teaternin näyttämöllä eniten katsojia sai Édouard Louis -dramatisointi Våldets historia (3 600), Studio Pasilan katsotuin esitys oli koko perheen musiikkinäytelmä Kuka kaappasi auringon (11 367). Teatterin tanssiryhmän Helsinki Dance Companyn katsomoita täytti Fernando Melon painovoimaa uhmaava Out of Order (3 413).

Nykyesityksen näyttämön kaksi tuotantoa keräsivät yhteensä 2 300 katsojaa, yleisön suosikki oli 2000-luvun internettiin sukeltava, little_star95 – ooksä online? (1 623), joka on myös Nykyesityksen näyttämön kaikkien aikojen eniten katsojia saanut esitys.

 

Syksyn uutuudet kiinnostavat yleisöä – lähes 80 000 lippua myyty

Syksyn 2026 ohjelmisto houkuttelee yleisöä, sillä esityksiin on myyty jo lähes 80 000 lippua ja kaikkien näyttämöiden tämänhetkinen täyttöaste on 44 prosenttia.

Syyskausi käynnistyy elokuussa ensin Studio Pasilassa soidintansseista ja showpainista ammentavalla teoksella Birds of Paradise ja Suurella näyttämöllä odotetulla & Julia -musikaalilla, jossa soivat 90- ja 2000-luvun alun hitit.

Syyskuun viidestä ensi-illasta neljä on kotimaisia kantaesityksiä: Niina Lahtisen ja Joonas Nordmanin komediauutuus Kotijoukot Arena-näyttämöllä, Iida Turpeisen menestysromaanin dramatisointi Elolliset Pienellä näyttämöllä, Lilla Teaternin aikalaissatiiri De obehöriga, huipputekijätiimin hauska lasten musiikkinäytelmä Fretti Mercury etsii onnea Studio Pasilassa ja Vesa-Matti Loirin elämästä kertova musiikkidraama Nauravan kulkurin tarina Suurella näyttämöllä.

Santeri Kinnunen

Suomalainen taide- ja viihdekenttä olivat 1970- ja 1980-luvuilla voimakkaasti erillään. Kunnes tuli taiteilija, Vesa-Matti Loiri, joka valloitti molemmat.

Nauravan kulkurin tarina on Paavo Westerbergin ohjaama musiikkidraama, jossa varttunutta Loiria näyttelee Santeri Kinnunen ja nuorta Oliver Kollberg.

Näytelmän ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 30. syyskuuta 2026.

Syksyn ehdoton tanssitapaus on Kenneth Kvarnströmin ikonisen, 30-vuotiaan tanssiklassikon no-no paluu ensi-iltaan 19. marraskuuta Pienellä näyttämöllä.

Yli tuhat esitystä saanut kestosuosikki Kiviä taskussa jatkaa ohjelmistossa vielä marraskuulle saakka. Myös Kurtturuusut ja Club act!one jatkavat ohjelmistossa syyskaudella.

Lisäksi vierailuesityksenä nähdään Iikka Kivi – Protestinauru stand up show Arena-näyttämöllä marraskuussa.

Loput syksyn 2026 ensi-illat julkistetaan elokuussa.

Helsingin Kaupunginteatterin vuosikertomus 2025 on luettavissa teatterin verkkosivuilla:

*Vertailuna edellisten näytäntövuosien katsojaluvut: 2024–2025: 327 000, 2023–2024: 267 000.

Helsingin Kaupunginteatterin lipunmyynti ja asiakaspalvelu puhelimitse (09) 394022 ma-pe klo 10-17. Lippumyymälät Ensi linja 2, ma-pe klo 12-17, Eläintarhantie 5, la (esityspäivinä) klo 11-18 ja tuntia ennen esitystä (lippumyymälät kesätauolla 16.5.-26.7.) sekä Lippu.fi, ma-la klo 9-19, su klo 12-16, puh. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) www.hkt.fi

…………………………

Tämän artikkelin tiedot on teatterin viestintäpäällikkö Kaisa Pelkosen toimittamat medialle ja Lahen uutisia on ne kursoorisesti tähän muotoillut.

Viestintäpäällikkö Kaisa Pelkonen, kaisa.pelkonen@hkt.fi, 040 552 3788
Helsingin Kaupunginteatteri, Ensi linja 2, 00530 Helsinki

Lahen uutisiaarviot Helsingin kaupunginteatterin  näytelmistä on merkitty tässä artikkelissa nimellä ja ne löytyvät kirjoittamalla esityksen nimi julkaisun etusivun Etsi-ruutuun.

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide yhteiskunta

Pääkirjaston aulassa julisteiden herkkua

Hätkähdyttävän puhuttelevia ja visuaalisesti taitavia julisteita saa harvoin kokea Lahdessa. Vahinko, että julisteille varattu tila on ollut kovin pieni ja niiden katsominen kauempaa ei näyttelysermien ahtaudessa toimi julisteiden upean laadun ja taiteellisuuden veroisesti.

Lahden kansanopistossa toimivan Vapaan akatemian Kuvitus ja graafinen suunnittelu -koulutuksen opiskelijat suunnittelivat kevään aikana julisteita osana julistesuunnittelun kurssia. Työt toteutettiin PasteUp Warsaw -festivaalia varten ja kahdeksan opiskelijoiden julistetta on tällä hetkellä esillä Varsovassa. Julisteita voi nähdä myös Lahden kaupunginkirjastossa.
PasteUp Warsaw -festivaalin teema oli avoin, mikä antoi opiskelijoille mahdollisuuden lähestyä julistetta omasta näkökulmastaan ja käsitellä aiheita, jotka he itse kokivat tärkeiksi. Kurssilla harjoiteltiin paitsi visuaalista sommittelua ja typografiaa, myös oman ajatuksen tiivistämistä selkeäksi ja vaikuttavaksi kuvalliseksi viestiksi.
“Juliste on edelleen vahva visuaalisen viestinnän muoto. Tässä projektissa opiskelijat pääsivät työskentelemään todellisen tapahtuman ja kansainvälisen kontekstin parissa. Samalla he saivat mahdollisuuden kertoa visuaalisesti asioista, jotka ovat heille itselleen merkityksellisiä”, kertoi kurssin opettaja Radek Karkulowski.
Lahden kaupunginkirjastossa esillä oleva kahdentoista julisteen kokonaisuus tuo opiskelijoiden työn paikallisen yleisön nähtäväksi. Näyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen, millaisia visuaalisia näkökulmia ja aiheita nuoret tekijät nostavat esiin julisteen keinoin.
Vapaan akatemian Kuvitus ja graafinen suunnittelu -koulutus antaa opiskelijoille valmiuksia oman visuaalisen ajattelun, portfolion ja jatko-opintopolun kehittämiseen. Koulutuksessa työskennellään muun muassa kuvituksen, graafisen suunnittelun, typografian, julkaisusuunnittelun, hahmosuunnittelun ja visuaalisen tarinankerronnan parissa.
Näyttely on avoinna 1.-26.6. 2026 Lahden kaupunginkirjaston tuloaulassa.
Kannattaa  poiketa laatutaidetta ihailemaan!
Kategoriat
kotiseutu Matkailu yhteiskunta

Liian vähän tiedottajia

Yllä olevat keltaisilla rasteilla mitätöidyt Lahden seudun liikenteen autoja koskevat pysäkkiopasteet oli mitätöity heti kesäkuun alussa meille matkustajille näillä rasteilla. Saattoi olla, että joku kanssamatkustajistamme havaitsi maksettuaan kertamaksun (3,10 €) matkustavansa suoraan Padasjoelle, koska matkan hinta joukkoliikennelautakunnan päätöksellä Päijät-Hämeen lähikuntiin on sama.

Ei näköjään kolmestatoista Lahden kaupunginkanslian tiedottajastakaan kukaan ehtinyt tiedottaa asiasta.

https://www.lahti.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/viestintapalvelut/

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri yhteiskunta

Lahden kaupunginvaltuusto tänään median käsissä

Lahdessa on ollut pitkään tapana järjestää kaupunginvaltuuston kokousta edeltävänä torstaina Lahden kaupungintalolla eräänlainen tiedotustilaisuus käsiteltävistä asioista.

Kutsutut median edustajat ja tiedotustilaisuuteen saapuneet mahdolliset valtuutetut voivat siellä keskustella tulevista maanantaina 8.6.2026 klo 18.00 alkavan kokouksen asioista.

Tässä Lahden kaupunginvaltuuston kesäkuun kokouksen esityslista:

 

30 Laillisuus ja päätösvaltaisuus
31 Pöytäkirjan tarkastajat
32 Tarkastuslautakunnan vuoden 2025 arviointikertomus
33 Lahden kaupungin tilinpäätös vuodelta 2025, tilintarkastuskertomus ja vastuuvapaus
34 Talouden ja toiminnan seurantaraportti 1.1.-31.3.2026
35 Lahden osallistuvan budjetoinnin toimintamallin 2020–2025 arvioinnin tulokset ja jatkokehittäminen
36 Lahden kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026-2029
37 Rakennusjärjestyksen hyväksyminen
38 Eron myöntäminen Elisa Leonoffille käräjäoikeuden lautamiehen tehtävästä ja uuden lautamiehen valitseminen
39 Sidonnaisuusilmoitukset tiedoksi kaupunginvaltuustolle
40 Valtuustoaloite: Lahden peruskouluissa 2. luokan lopussa tehtävästä arviointikokeesta lukutaidossa, kirjoittamisessa ja matematiikassa
41 Valtuustoaloite: Lahden Kisapuiston pesäpallokentälle johtavan portin, tai muuten sopivan ko. kentän portin, nimeäminen Heikki Laineen portiksi
42 Valtuustoaloite vähäpäästöisten ajoneuvojen pysäköintimaksujen alentamiseksi kadunvarsipysäköinnissä ja kaupunkikonsernin omistamissa pysäköintilaitoksissa yhtiön mahdollis…
43 Valtuustoaloite: Mahdollistetaan talviulkoilureittien ylläpito vapaaehtoisten toimesta hallinnollisesti kevyellä menettelyllä
44 Valtuustoaloite: Lahden kaupunki linjaa, että jokaisen kaupungin peruskoulun oppilaan sekä henkilökunnan tulee olla tunnistettavissa koko koulupäivän ajan
45 Valtuustoaloite ikävaikutusten arvioinnin lisäämiseksi osaksi päätöksentekoa
46 Valtuustoaloite: Ikäihmisten osallistuminen turvattava päätöksenteon valmistelussa ja seurannassa
47 Talousarviomuutoksia vuoden 2026 talousarvioon
48 Lahden kaupungin luonnonsuojeluohjelma 2030
49 Lisäys kaupunginvaltuuston v. 2026 seminaaripäiviin
50 Valtuustoseminaarin 7.-10.10.2026 kustannusten hyväksyminen
51 Asemakaavan muutosehdotus A-2930, Kilpiäinen, Valkamankatu 7 sekä siihen liittyvä tonttijakoehdotus M-25-168
52 Kokouksessa jätettävät valtuustoaloitteet

Asioita on nyt siunaantunut niin paljon, että ennustan valtuutetuille järjestyvän myös tukevan väliaikaruokailun ja pitkän kokousillan.

Poimin ensin esimerkiksi eräiden valtuutettujen ryhmineen tekemiä aloitteita, joita kenties käsitellään tässä valtuustokokousta ennakoivassa tilaisuudessa, joka ei päätä mistään, jossa median edustajat ja paikalla olevat valtuutetut voivat ottaa asioita esille ja keskustelun pohjalta toimittajat niistä jo etukäteen kirjoittaa.

§40 Ikäihmisten huomioiminen kaikissa Lahden kaupungin päätöksissä. Aloite on tärkeä siksi, että vastaava aloite on tehty  kymmenien muidenkin kuntien valtuustoissa juuri ihmisten lisääntyvää korkeaa elinkää ja tulevia kuntavaaleja ajatellen.

§44  Aloite on sekä rasistinen että ei rasistinen sisällöltään, mahdolliselta toteutukseltaan ja valvonnaltaan.

§40 on jyväskyläläisen ensimmäisen suomalaisen erityisopetukseen keskittyneen yliopistohenkilön Niilo Mäen  (1902-1968) jälkeen muodostetun instituutiksi nimetyn vapaamuotoisen asiantuntijatoiminnan nimeen perusteltu aloite, joka on jo kyseenalaisempi ja hieman vanhentunut testeihin luottava peruste muuttaa lahtelaista peruskoulua – erityisopetushan Lahdessa on alkumuodossaan ja tehokkuudessaan lakkautettu.

§36 osbuksi nimetyn toiminnan varaukseton Elina Laavin ylistely tuntuu – esittelevän tekstinsä rivienvälien perusteella kovin itsekehuiselta.

Viime kerralla valtuuston vastaavassa tiedotustilaisuudessa kristillisten edustaja, asiat hyvin tunteva mutta nyt hieman huomionkipeä Pertti Arvaja otti käsittelyyn Lahden teatterinjohtajan työn. ESS:n ennen luotettava toimittajakin teki siitä yllättävän asiantuntemattoman raflaavan tapauksen ja niinpä kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen luuli tällä tavalla Lahden kaupunginteatterin saaneen ansaitsemansa huomion kirjoittamalla asiasta puolustavan oman kannanottonsa.

Kyllä kaupunginteatterimme huomio on tullut laajasti ihan toisaalta – ei valtuustolta tai kaupunginjohtajalta – vaan suurelta asiantuntevalta yleisöltä – katsojilta Lahdesta ja ympäri Suomen ja maailman – heidän ihastuksestaan ja luottamuksestaan lahtelaiselle teatterille, sen esityksille ja teatterin johtajalle.

Sitäpäitsi rahanahneisimmat valtuutetut – huhupuheiden mukaan – käyvät näissä tiedotuskokouksissa osin myös siksi, että saavat niistä täyden valtuutetun kokouspalkkion.

Mitkä asiat Sinua, parahin lukijani, tulevassa Lahden kaupunginvaltuuston kokouksessa kiinnostavat? Vai kiinnostaako koko kokous lainkaan?

Kommentointi on vapaa!

 

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä

Kategoriat
Historia kotiseutu yhteiskunta

Markkinoiden muistikuvia

Eliel Saarisen piirtämä uljas Lahden kaupungintalo  on  yli satavuotiaanakin harvinainen kansallinen arkkitehtuurikomeus markkinaperinteen kehysten sinettinä tänäänkin keskiviikkona 3.6.2026.

Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona Lahti –kaupunkiin syttyy lahtelaiset kokoava kansantapahtuma  – kuukauden markkinapäivä. Viipurinrinkilät, karjalanen puhe, hämäläinen suomenkieli, paikalliset poliitikot, ihmeliimat, rottinkiesineet, huonekalut, arvat, leivät, vaatteet, kalastusvälineet, teltat, kalatuotteet, puukäsityöt, työvälineet, kankaat, kakut, palvilihat, pölypussit, imurisuuttimet, keksit, piirakat, poliitikot, taontatuotteet, halinallet, nahkavalmisteet, kengät, puhdistusaineet, leijat, hatut, kukat ja ne muut monetkymmenet ihmiselämän arkipäivää ryydittävät, ei ihan välttämättömät myyntiartikkelit ovat tuoneet Lahteen montakymmentä kauppiasta  kesäisen torin suloiseen muistojen ja tradiitioiden toistensa kohtaamisten iloiseen sekamelskaan.

 

 

Torin lumo

Äitini oli 1950-1970 luvut Lahden torin vihanneskauppias. Lapsuuteeni kesät kuluivat Lahden torilla. Aamuneljältä kukat, taimet ja vihannekset kärrättiin torikärryin lähikerrostalon pihasta torille. Toripöytä telttakatoksineen rakennettiin ja somistettiin. Kello seitsemältä alkoi virallinen myyntiaika. Sitä ennen myyjälle saattoi toripoliisi Väliö räpsäyttää sakot, samoin myyntiajan päättymisen klo 13 jälkeen tapahtuneesta kaupanteosta. Tiukkoja kaupantekoaikoja valvottiin vainoharhaisesti, myyntiajoista lipsuneet kauppiaskollegat saatettiin tahallaan käräyttää.

Aamuvarhaisella torilla lahtelaisten raadollinen elämä tuli tutuksi: kunnallispoliitikot – narrit ja herrat – vaelsivat torin poikki, pari vakiotyyppiä porkkananipun krapulansa lääkkeeksi ostaen, yöjalasta palaavat miehet ja naiset suuntasivat kotiinsa torin poikki, monet tulivat tutuiksi ja tervehtivät. Torikauppiaiden yhteiselo oli alituista kyynärpäätaistelua: vaikka välttämättömät aamutervehdykset ehdittiin sanoa, oltiin koko päivä toistensa kanssakilpailijoita. Kauppiaiden välinen taistelu huipentui viimeistään kerran vuodessa toripaikoista käydyssä kaupungin huutokaupassa: siellä ukkosilmankaltaisessa tunnelmassa saatettiin kiusalla huutaa jonkun torikauppiaan paikka niin kalliiksi, että tämän oli lopetettava koko elinkeinonsa tai ainakin tyydyttävä syrjäisemmälle toripaikalle työtään jatkamaan.

Torin lumo syntyi kuitenkin sen monenkirjavista ihmisistä, sen ulkoilmasta, sen hetkellisyydestä ja säiden mukaan muuntuvasta ilmapiiristä. Jokainen päivä oli omaleimaisensa. Pienen pojan toripäiväni kruunasi torikärryjen vienti Aleksanterinkatu 9:n pihaan. Pihasta pääsi suoraan Keskisen jäätelötehtaaseen, josta joka päivä sain ostaa kokonaisen pienen pesuvadillisen jäätelöä päiväpalkaksi ahmittavakseni.

954537.jpg

Väinö Hämäläisen maalaus Lahden markkinat vuodelta 1921. Valtion taidemuseon omistama/Lahden taidemuseon kokoelmassa.