Kategoria: kulttuuri

Lahden kaupunginvaltuuston kolmetuntinen maratonkokous (8.6.2026 klo 18.00-22.15) tuntui seuraajasta lähinnä monen useasti eri kertaan äänessä olleen valtuutetun sietämättömän kiusalliselta puhumistarpeen tyydyttämiseltä. Liian useat pyrkivät ottamaan puheenvuoron vain pelkän muodon vuoksi tullakseen kerrankin kuulluksi ja niinpä lähes 40 puheenvuoroa tai kommenttia tuntuivat lopulta kiusallisesti käsittävän kaiken, mitä Lahden kaupunginvaltuuston puhumista rakastavilla valtuutetuilla oli sydämellään aina hampaankoloissa uinuneita vielä kovin kypsymättömiä ajatuksenalkuja myöten (Falk, Jaatinen, Aaltonen, Rautapää, Bruneau, Kari sekä pyynnöstä puheenvuoroja käyttäneet virkamiehet Kyynäräinen ja Alho).

Kovin ympäripyöreä, tarkoitushakuisen myönteinen ja pikkudetaljinen tuo päätettävä §36 hyvinvointisuunnitelma on. Ei siis ihme, että kaupunginhallitusta tai yleensäkin Lahden kaupungin laillisuusperiaatteita kovin puutteellisesti tunteva kaupunkimme lakiasioiden johtaja oli ollut taas laittomilla teillä, tehnyt pahan virkavirheen antamalla lopullisesti Lahden kaupunginhallituksen päättää koko hyvinvointisuunnitelman, vaikka kaupunginhallitus ei sen tekemisessä ole kuin esittelevä instanssi ja lain mukaan siitä päättää Lahden kaupunginvaltuusto.

Hyvinvointimme ainoana asiana kuuluu vielä terveydenhoitomme lainkäytön osalta juuri kaupunginvaltuustojen päätettäväksi – kun kaikki muu terveyteemme liittyvä on annettu terveyden ja hyvinvointialueen päätettäväksi. Asia perustuu lakiin, jonka toteuttamisesta ja muodosta määrää ja vastaa kaupungissamme Lahden kaupunginvaltuusto.

https://lahti-prod.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=20261305-7

Samanaikaisesti katselin valtuutettujen asiapapereihin liitettyä hyvinvointisuunnitelman painettua värikkään selkeää ja hienoa, 31 sivuista esitemäistä julkaisua.

Alla on kaavaesitys siitä, miten Lahden kaupungin hyvinvointialue jokaista sen kansalaista myöten on toiminut euromääräisesti. Se tarkoittaa, että meille jokaiselle kaupunkilaiselle valtion antamat eurot ovat sitä suuremmat, mitä paremmin Lahden kaupunki on hyvinvointiasiat pystynyt lain mukaan hoitamaan.

On kovin kohtalokasta, että jokaisena vuonna valtiolta saamamme euromäärä on laskenut. Hyvinvointimme ei siis ole noussut, vaan kolmen vuoden suunta on koko ajan ollut laskeva.

Keskustelussa ei myöskään yllä olevaa taulukko-osaa nostettu esille, saati laitettu asiasta vastaavia virkamiehiä ja lautakuntia tilille tehtäviensä laiminlyömisestä, vaikka valtuutettu Seppo Korhonen puheenvuorossaan niin yritti tehdä.

Strategia taas on se pirun raamattu, jonka nimeen voidaan kaikki mahdollinen hyvä ja huono laskea kuuluvaksi, kun halutaan vain uppiniskaisesti päättää jotakin (laitontakin). Näin saadaan aina pääasiaan jollakin tavoin liittyviä puheenvuoroja strategialla perustellen. Tällä kohden mestariksi leimautui jo hyvinvointisuunnitelman alkupuheenvuorossa kaupunginhallituksen päätoiminen puheenjohtaja Pekka Komu, joka mielestään oli sangen huolestunut kaupunkimme lapsista ja nuorista. Miksi? En saanut hänen puheestaan asiaa selväksi, onhan hän ollut päättävissä kaupunkimme asioissa keskeisesti mukana lähes parikymmentä vuotta.

Pekka Komu

”Ei köyhyyttä ei nälkää. Sen sijaa terveyttä ja hyvinvointia, hyvää koulutusta, sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista elämää ja talouskasvua. Näin todetaan käsillä olevassa dokumentissa ja kyseessä on tietenkin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet lueteltu, siihen perustuu hyvinvointisuunnitelmamme. Muistutan, että olemme yhdessä päättäneet strategiasta, jonka mukaan edistämme lahtelaisten merkityksellistä elämää, edistämme ja vahvistamme monimuotoista luontoa, joka on hyvinvoinnin perusta sekä edistämme liikunnallista ja aktiivista elämäntapaa. Ehkä hieman pienemmälle huomiolle on jäänyt sinänsä kovat mutta pehmeät vaatimukset siitä, että emme jätä ketään yksin ja että jokainen lahtelainen on arvokas. Olen kuullut kollegoilta ympäri Suomea, että nämä sanat ovat herättäneet kiinnostusta kovien tavoitteiden ja lukujen seassa – uskallamme vaatia ihmisarvoista elämää. Tässä syksyn ja kevään aikana aluepalvelutoimikunta on tehnyt laadukasta työtä ja siellä on tullut tavoite purkaa segregaatiota. Olemme yhdessä päättäneet myös avainluvuista ja me mittaamme sitä, miten lahtelaiset liikkuvat terveellisesti, miten lahtelaiset kokevat elämänsä merkitykselliseksi, miten nuorten päihteidenkäyttö vähenee ja ehkä kovimpana päätöksenä, jonka olen myös kentältä kuullut, että jokaisella koululaisella on ystävä. Lisäksi mittaamme yksinäisyyden vähenemistä. Kuten tässä suunnitelmassa todetaan, niin iso osa lahtelaisista oikeastaan voi hyvin. Kun puhumme haasteista, huono-osaisuudesta ja elämän nurjasta puolesta, niin on minusta tärkeää aina muistuttaa itseään siitä, että aika iso osa asukkaista kokee turvaa, osallisuutta että asiat ovat aika hyvin. Olen käynyt aika usein opettajien kanssa keskusteluja ja eräs opettaja, joka on ollut alalla viisikymmentä vuotta, totesi minulle. Että kun aikaisemmin meillä oli se pieni huippu oppilaita ja pieni osa oppilaita, jotka meinasivat pudota kelkasta pois, ja kaikki muut siellä keskellä, niin nyt meille on kolkyt, kolkyt ja kolkyt – niin ainakin minun huoli on, että miten meidän lapset ja nuoret pärjäävät tässä maailmassa ja miten me pystymme heihin vaikuttamaan. Uskon, että monella menee hyvin, mutta jos lapsella tai nuorella menee nyt huonosti, niin tämä haaste säilyy läpi koko elämän. Me on tässä dokumentissa määritelty painopistealueet, dokumentit, arviointimittarit ja nyt ollaan enää vain toteuttamassa niitä valmiiksi.”

Myös monet muut liian pitkään jo valtuustossa olleet ja paljon puhuneet olivat saman tarttuvan puhejargonin riivaamia. Erityisesti haittasi monen naisvaltuutetun monessa eri puolueessa käyttämät jatkuvat esityksen liitetiedostoista tempaistut prosenttiluvut, jotka muka todistivat heidän perehtymistään kokouksen asioihin. Siinäkö on käytäntöä, toimenpiteitä ja konkretiaa lahtelaiselle hyvinvoinnille!

Minusta ainakin koko suunnitelmasta ja kokouksen sisällöstä puuttui kokonaan perhe, vanhemmat ja perheen jäsenet, jotka ovat hyvinvoinnin pienin yhteisöllinen mittari. Miten ne ja niiden elämä voi Lahdessa?

Siksi on syytä jälleen nostaa esille yksi koko kokouksen selkeimmistä, elävimmistä ja totuuspohjaisimmista puheenvuoroista, se on nuorisovaltuutettu Laura Kantosaaren selkeä toiminnallinen ehdotus koko kaupunkimme hyvinvoinnin kattamaan.

Laura Kantosaari

”Hyvinvointisuunnitelmassa on paljon myönteistä erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. On tärkeää, että suunnitelmassa panostetaan harrastusmahdollisuuksiin, koulutukseen ja osallisuuteen sekä mielen hyvinvointiin. Niihin kaikkiin keskittyminen tukee lapsen tulevaisuususkoa, mikä on laskenut.

Haluaisin kuitenkin nostaa esiin muutamia kehittämiskohtia. Tässä suunnitelmassa voi kuitenkin nähdä, että nuorilla on edelleen haasteita hyvinvoinnissa. Merkittävä osa nuorista kokee yksinäisyyttä. Liian harvalla on kokemus, että he voivat keskustella koulussa aikuisen kanssa mieltä painavista asioista. Pidän huolestuttavana, että seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat kokemuksena näinkin yleisiä. Niiden tulee olla nolla toleranssi. Ei vaan sanoin vaan teoin. Ensimmäinen on tunnistaa ongelma, siksi pidän tärkeänä, että näihin tunnistettaviin ongelmiin olisi hyvä liittää konkreettisia toimenpiteitä ja asettaa selkeät tavoitteet. Erityisesti mielenterveyden tukeminen, turvallinen kouluympäristö sekä nuorten osallistumisen mahdollisuudet tulisi näkyä mahdollisuuksina myös käytännön toteutuksissa. Jatkossa toivon, että nuoria kuullaan jatkossa aktiivisemmin hyvinvointisuunnitelman toteutuksessa ja selittämisessä. Meidän näkemyksemme on välttämättömiä, kun rakennetaan Lahdessa hyvinvointisuunnitelman lasten- ja nuorten kaupunkia.”

Myös vanhat jermut kuten Juha Rostedt tuntuivat liian väsyneiltä enää puuttumaan muihin asioihin kuin omiin mielihaluihinsa tuntemaansa yksityisautoasioiden jatkuvaan itsekkääseen puoltamiseen, saati valtuutettu Aaltonen, joka on jo täysin jumittunut keksimään uudelleen pyörää nuorison ja lasten päihdeongelmiin ja jota risoo lahtelaiset vanhemmat, lahtelainen koululaitos, nuorisotyötä ja raittiustyötä tehneet, liimanhaistelun, huumetablettien ja alaikäisten alkoholiprosenttien kitkijöinä ansiokkaasti työtä tehneet viimeiset kuusi vuosikymmentä ja tekevät yhä ilman aaltosmaisia 1800-luvun lopun  jäykistynyttä  ja  pakkokasvatusohjeitakin.

Ehkä toinen uudistava ja rehellinen puheenvuoro valtuuston maratonkokouksessa olikin Kimi Uosukaisen puheenvuoro, jossa hän penäsi §37 päätettävästä,  rakennusjärjestykseemme tehdystä hätiköidystä muutosesityksestä. Sen oli maanantain valtuustokokousta edeltävänä lauantaina lähettänyt valtuutetuille kokoomuksen Toni Putula, kokoomukselaisen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja McCarronin suostumuksella.

Toni Putula

”Kaupunginvaltuusto hyväksyy Lahden kaupungin rakennusjärjestyksen 2026. Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää seuraavan periaatekirjauksen. Lahden kaupunginvaltuusto edellyttää, että asemakaavoituksessa ja kaavoituksen ohjeissa tunnustetaan perinteinen ja klassinen rakentamiskieli tasavertaisena vaihtoehtona. Kaupunkiympäristölautakunta ja kaavoittajat ottavat tämän periaatteen huomioon kaavavalmisteluissa ja tontinluovuttamisehdoissa sekä rakentamistapaohjeita laadittaessa…. Päätös laitetaan voimaan mahdollisista valituksista huolimatta 1.7.2026 alkaen.”

Asiasta käyttivät puheenvuoroja useat valtuutetut omia mielipiteitään, makujaan ja kaupungin kustantamilla tutustumismatkoilla saatuja kokemuksiaan ihaillen ja omia kokemuksiaan luetellen. Kriittisen sarkastisesti lisäystekstiin suhtautui valtuutettu, jonka insinööritehtäviin kuuluu asiaan liittyvät Lahden kaupungin rakentamisen suunnitelmat käytännössä.

Koko esitys taisi taas tulla (arvoisa Lahden kaupungin lakiasiainjohtaja) tuon laillisen päättämisen rajan ulkopuolelle – valituskelpoiseksi siis!

Kimi Uosukainen

”Tässä salissa lienee vahva yhteisymmärrys siitä, että Lahti tarvitsee laadukasta arkkitehtuuria. Me tarvitsemme viihtyisiä asuinalueita, paikkoja harrastaa, käydä töissä, nauttia kaupungista ja toisaalta me tarvitsemme myös omaleimaisuutta ja parhaimmillaan se voi myös tukea yhteisöllisyyttä – kuten me puhumme myös Ruolan torneista tai Hakatorneista – ympäristö on siis sitä todellista yhteisöllisyyttä, missä me elämme ja siksi se on merkityksellinen. Sen takia rakentamiseen pitää suhtautua vakavasti, se on monen asian summa. Siihen vaikuttaa niin lainsäädäntö, meillä hyväksytty apollo-ohjelma, rakennusmääräykset sekä kaikki yksityiskohdat ja määräykset, kuten ulkonäkömääräykset, joita uskon, että monet kaupungin päättäjät niin kaupungin lautakunnissa kuin kaupunginhallituksessa ja tässä salissa pääsevät varsin paljon päättämään. Kyse on siis monen asian summasta ja vapaasta harkinnasta, jota tarvitaan. Lahti on hieno ja moninainen kaupunki. Meillä kaupungissamme näkyy sujuvasti eri vuosikymmenet. Niiden sisällään pitämät erilaiset ihanteet on ne sitten olleet sosiaalisia tavoitteita tai millaisilla tyyleillä kaupunkia on rakennettu. Keskeinen on kuitenkin ihminen ja asuinympäristön viihtyisyys. Kun kirjataan määrätynlaiseen tyyliin rakentamisen periaate, niin mitä silloin vielä vanhan tilalle tai tyhjille tonteille suunniteltaessa purettaisiin, mitä jätettäisiin tekemättä ja millä perusteilla ja hinnalla ja miksi? En ole tässä kokouksessa, enkä muutenkaan kuullut asiasta keskusteltavan. Valtuutettuna haluan tietää siis, minkälaisesta asiasta (Putulan kokousta edeltävänä lauantaina valtuutetuille lähettämä esitys) ollaan päättämässä. Olisin pitänyt tärkeänä, että tällaiset rakentamisen periaatteet olisi tuotu ensin jo kaupunginhallituksen, sen rakennusasiantuntijoiden valmistamien yksityiskohtien käsittelyyn.”

Miten noloksi ja hampaattomaksi sitten muuttuikaan taas valtuustomme, jossa se kokouksessa nyt äänesti tuon Putulan lisäyksen puolesta tai vaihtoehtona kaupunginhallituksen päätösesityksen puolesta.

Tulos oli Lahden kaupungingin poliittiselle elämälle, sen kirjallisesti sovitulle yhteistyölle täydellinen fiasko -laillisuuden puolesta äänesti 29 valtuutettua ja hätiköidyn (laittoman) muutosesityksen puolesta 30 kaupunginvaltuutettua.

Tämän artikkelin loppusanoiksi lainaan Kimi Uosukaisen puheenvuoronsa lopuksi esittämää tekstiä: ”Viittaisin erityisesti kaikkia valtuutettuja ja erityisesti niitä, jotka haluavat klassista rakentamista kaupungissa edistää, perehtymään Marcus Vitruviuksen antiikin aikaan antamiin rakennusteknillisiin ajatuksiin ensimmäiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Hän totesi, että hyvällä rakentamisella on kolme ehtoa – lujuus, käytännöllisyys ja ilo. Näitä Vitruviuksen kolmea periaatetta pystytään noudattamaan meillä monenlaisella arkkitehtuurilla yhä tässä ajassa eli lujuutta, käytännöllisyyttä ja iloa myös 2030-lukua rakennettaessa.”