Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri luonto Matkailu taide teatteri tiede yhteiskunta

Lentävät ruotsalaiset vetyilmapallolla pohjoisnapaa valloittamaan

Lentävä ruotsalainen -teoksen aihe ja toteutus ovat harvinaista, maailman ensi-esitysten suomalaisluokkaa, täysin Lahden kaupunginteatteriin tehty näytelmäkäsikirjoitus kuuluisasta kolmen ruotsalaismiehen Salomon August Andréen, Nils Strindbergin ja Kurt Frankelin tutkimusmatkasta vetyilmapallolla valloittaamaan Pohjoisnapa vuonna 1897.

Vetyilmapallon lähdön jälkeen norjalaisen Jäämeren rannalta kohti Pohjoisnapaa heistä ei enää kuulunut mitään. Retkeläiset katosivat vuosikymmeniksi tietymättömiin, kunnes löytyivät 33 vuotta myöhemmin napajäätikköalueen pieneltä Valkosaarelta kehojäännöksineen ja retkivarustuksineen jäätyneinä.

Tähän tositapaukseen Lahden kaupunginteatteri tarttui selvittääkseen ihmisen loputonta tarvetta näyttää kyvyillään mahdollisimman suuria saavutuksia tullakseen mahtavan luonnon hallitsijaksi ja maailman kuuluisimmiksi.

Komeaa matkaa vetyilmapallolla Pohjoisnapaa kohti hallitsee tarkkatunteinen roolityö näyttelijöiden suurenmoisella ammattitaidolla sekä ohjaajan varmistettu tarkoin laskettu, mietitty, varmennettu esityskokonaisuus.

Lahden kaupunginteatterin Suuren näyttämön ainutlaatuisesta näytelmäkattauksesta Lentävä ruotsalainen muotoutui hallittu teatteritapahtuma, jonka tositarina, fantasia ja tavattoman rikas ihmeellinen lavastus lepuuttavat ja ihastuttavat pitkään kokijansa sielua, mielikuvitusta ja taiteen sekä tieteen luomaa elämän ymmärtämistä.

Esitys kulkee kuin junamaisen tarkasti tekstinsä kohtauksiin aikataulutettuna tarinana käsikirjoituksessa ja tapahtumissa, sen päätöskohtauksiin juurikaan liikaa moraalia tai opetusta saati tuskallisuutta paasaamatta tai tapahtumia dramatisoimatta.

(Teksti Linda Wallgren & Anna Kuusamo, Ohjaus Linda Wallgren)

Teoksen suurinta taiteellista antia hallitsee sen kauneudessaan, herkkyydessään, vaikuttavuudessaan puhuttelevat ja lumoavat napamantereen jäätiköitten näkymät, äänet ja atmosfäärit.

Pelkästään pilvenhattaran laskeutuessa avaruudesta alas näyttämölle täyden katsomon täydellisessä hiljaisuudessa emme jäykkänä mielikuvituksettomana persoonana voi kuin syttyä täysin itsemme yllättävään spontaanin vilpittömään ihailuun. Valtavat kilometriset valkovihertävät jäisyydet saavat väkevät kuvamaailmansa, jääkarhuiset, merilintujen taivaita ja jäätä hamuilevat levottomat äänekkään parvilentonsa, luonnon vielä olemassa olevina ihmeinä meille ihmisille ensi kertaa näyttäytyvinä jäätikkömaisemina – kuu sekä maapallo allegorisen puoliavaruutta täyttävänä hallitsee maisemanäkyä muhkein täyspallomaisin kolmiulotteisin olemuksin. Kaikki tuolla pohjoisessa maailmankolkassa on läsnä joka hetki pimeässä päivässä sekä valoisassa yössä, tuiskussa, tuulessa ja kymmenien pakkasasteitten kylmyydessä – lähes kolme kuukautta retkikuntaa enää elossa pitäen.

(Lavastus ja esityskuvat Janne Vasama, Valaistus Harri Peltonen, Äänet Tatu Virtamo, Piirros Raana Lehtinen)

 

[Ensimmäisen näytöksen hieman tekninen ja laskuopillinen luonne, inventoiminen tulevaa naparetken lähtöä varten pitkitti esityksen kestoa. Tavaroita ja tarvikkeita varmistettiin ja lueteltiin pitkin suurta estradia insinöörimäisellä tarkkuudella kysymyksiä ja vastauksia kovin pitkien matkojen takaa kailottaen.]

Mutta Tukholmaan jääneiden sukulaisten ja ystävien sekä suuren kansanjoukon muodostama yleisötilaisuus toteutui 1897 retken alkutapahtumina ja sai aikakauden mediamaailmassa harvinaisen Tukholmassa järjestetyn yleisötilaisuuden luonteen.

Juhlassa tutkimusretken johtajan Andréen, kymmenportaiselta jo maailmanmaineen yläilmoihin korotetulta puhujakorokkeelta suitsuttama omakehu tuntui arvovaltaisten läsnäolijoiden tutkimusmatkailija Nansenin sekä erityisesti Kuningas Oskar II ja raharuhtinas Alfred Nobelin läsnäollessa tapahtuneen naparetken avustussummien kahden jälkimmäisen kisana jännitystä laukaisevalta varsin komedialliselta juhlatilaisuudelta.

Jari-Pekka Rautiainen loi tilaisuudessa pari äänekkään raikasta, eleillään valloittavaa tyyppiä esityskavalkadin elävyydeksi, yhden Strindberg-suvun kellokkaan,  Liisa Vuori ja Saana Hyvärinen myös tärkeät Strindberg-perheen naisedustajat ja Annukka Blomberg vakuuttavan huolestuneen Andréen äiti -roolin. Lumikki Väinämö vetäisi neljä eri silloisen Ruotsin kuuluisimman henkilön rooliluomusta huiman karrikoivalla tarkkamaalisen hurmaavalla huumorilla teoksen maantasaiselle valoisuudelle ja toiveikkuudelle ne riemuksemme eritellen.

Samalla  huvittavalla esitystavalla kevennetään joukkotulkintaa erilaisin luonnoneläinten tai aikaan kuuluvien kellokkaiden naamiastanssimaisilla koreografioilla, milloin jääkarhujen, milloin hoviväen jopa lentoon pyrähtävien kirjekyyhkyjen tanssinpyrähdyksin.

Esityksen elämänpaloista tunnetasoa, jäätävää odotusta ja polttavaa kaipuuta kuohuu kotiin jäänyt rakastunut naiskaksikko.

Gurdi Linder ja Anna Charier

Aurora Manninen toteutti tärkeän Anna Charlier -roolin – Strindbergiin aidosti rakastuneen pianistin, joka jää malttamattomasti odottamaan rakastettunsa nopeaa paluuta retkeltä. Manninen luo optimistisella olemuksellaan aina tarpeellisia voimakkaan sensitiivisiä tunnetasoja esitykseen.

Anna Kuusamo Gurlina tulkitsi näytelmän lopun varsin pitkän kyseenalaisen feministisen monologin kuin oudon infantiilisena yläkoululaistytön pitkänä rakastumisvuodatuksena – ajattelin näyttelijän poikkeuksellista ilmaisutapaa Gurlin-roolissaan hänen ja Andréen salarakkaussuhteen mieltä helpottavana julkisena paljastuksena.

Nils Strinberg  ja Anna Charlier

Rakastuneet jättävät onnelliset näkemisiin -suudelmatoivotuksensa kohdatakseen pian toisensa onnistuneen Pohjoisnaparetken jälkeen.

 

Enempää, parahin lukijani, en Andréen retkikunnan matkasta kerro. Katsoja saa matkalaisten muistiinpanoista, monistakymmenistä tutkimusjulkaisuista, kirjoista ja asiakirjalähteistä näytelmän kirjoittajien ja ohjaajan luoman tapahtumakronikan mukana kokea tutkimusmatkalaisten retken epäonnistumisen – ilmapallon yllättävästi tyhjentyessä ja pudottua muutaman vuorokauden lennettyään, tutkimusmatkalaisten jatkaessa matkaansa kolmea rekeä vetäen useita kilometrejä paksun jäätikön pinnalla, niiden railoja varoen, jääkarhuja ja hylkeitä ruoakseen ampuen kohti kompassin osoittamaa lähintä maankamaraa. Heidän yhteiselämänsä, kaveruutensa, elämänvoimansa ja viimeiset viestinsä matkan alusta sen loppuun päättyivät löydettyjen muistiinpanojen mukaan kolmen kuukauden jälkeen vetyilmapallon noususta ilmaan Norjan rannikolla – pienelle arktiselle Valkosaarelle, josta olisi vielä ollut 1400 kilometriä Pohjoisnavalle.

Kurt Frankel, Nils Strindberg, August Andrée – Lentävät ruotsalaiset – esityksen ehkä viimeisissä elämänvaiheissaan – kenties juuri tässä hereonia mielenrauhansa viimeiseksi avuksi vielä naukaten ja samalla koko katsomon kokeman esityksen atmosfäärimaailman vaikuttavasti hetkeksi utuiseksi sumentuessa.

Tapani Kalliomäki näytteli itseoikeutetun vahvan retken ideoijan ja johtajan Andréen. Hänen insinöörimäinen maailmanvalloituksensa väistää lähes kaikki ihmisen normaalit tunteet, vain laskelmat ja premissit ovat tärkeitä, salarakkaansa Gurli Linderinkin visusti naparetkihehkutuksissaan kätkien. Ainoa julkisuuteen näkyvä rakkausaistimus on Andréen emotionaalinen tunne äidinrakkaus, jota hänestä tihkuu hyvästellessään äitiään ilmapallon lähdön hetkellä. Retken epäonnistuessa hänestä löytyy kuitenkin vastuuntuntoa ja kannustusta toisten retkeläisten mielialan kohentamiseksi toverillisen lämpimillä kannustuksillaan.

Veeti Vekola hahmotteli Strindbergin, nuoren insinöörinsä, kamerankäyttäjä-muistiinkirjoittelijansa valoisan toiveikkaaksi, touhukkaaksi idealistiksi. Hän vielä retken lähtöpäivinä elää näytelmän kahden toisiinsa rakastuneen tulevaisuuden uskoista elämän tavoitetta rakastettunsa kanssa. Vekola todistaa rakastumistunteensa päivittäin muistiinpanoissaan taitavasti tunnistettavana ja elämänvoiman antajana.

Vilma Kinnunen tulkitsi kolmannen naparetkeläisen Kurt Frankelin innostuneen realistiseksi, järkeilevän luontevaksi elämän ymmärtäjäksi. Hänestä järkevä miehekkyys ja mutkattomuus on avain selvitä elämässä ja sen jatkuvissa koettelemuksissa. Kinnusen naparetkeläisestä välittyy arjen viisautta ja luontevaa kaveruutta pitää matkatoverinkin ajatukset koossa ja yhteensovitussa järjestyksessä.

 

 

Kun vuonna 1933 ensimmäiset retkikunnan löytäjät palaavat Tukholmaan Andréen pohjoisnaparetkikunnan jäänteiden suurta keräyskuormaa mukanaan kantaen, syntyy vaikuttavan isänmaallinen vastaanottojuhla.

Juhlassa lauletaan Du gamla du fria – Ruotsin kansallislaulu – ja niin tässä esityksessäkin: komean kauniisti, sävelpuhtaissa äänistemmoissa kuin huippukuorot suurissa Valtiopäivien avajaisissa.

Ruotsi oli nyt tullut koko maailman kuuluisuuteen tällä kolmen lentävän ruotsalaisinsinöörin rohkealla epäonnistuneella vetyilmapallolla tapahtuneella Pohjoisnavan maailmanvalloitusyrityksellään.

 

Kantaesitys 17.10.2026 Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö

Esitysarvio kirjoitettu 6.11.26 esityksestä.

 

https://lahenuutisia.fi/2026/10/16/lahden-kaupunginteatterin-lentava-ruotsalainen/

 

Kategoriat
Historia kotiseutu kulttuuri Matkailu musiikki taide teatteri Televisio yhteiskunta

Annikki Tähden tarina

 

Ikitähti – Annikki Tähden tarina – Ensi-ilta pe 23.10. Esityksiä 12.12. asti. (Osa esityksistä K18)

Ikitähti – Annikki Tähden tarina

40-vuotisjuhlavuoden ensi-iltamme
Ikitähti – Annikki Tähden tarina
pe 23.10.2026 klo 18.30

Esityksiä 12.12.2026 saakka

Osa esityksistä K18-tilaisuuksia (anniskeluoikeus myös teatterisalisssa)


to 22.10. klo 18.30 ennakko
(Teatteri Vantaan Ystävät
-yhdistyksen jäsenilta)
pe 23.10. klo 18.30 Juhlavuoden ensi-ilta!
ti 27.10.2026 klo 14

to 29.10.2026 klo 14
ke 4.11.2026 klo 18.30
la 7.11.2026 klo 18.30 (K18-tilaisuus)
ti 10.11.2026 klo 14
to 12.11.2026 klo 18.30
la 14.11.2026 klo 14 (K18-tilaisuus)
ti 24.11.2026 klo 18.30 (K18-tilaisuus)
ke 2.12.2026 klo 14
to 3.12.2026 klo 14
ti 8.12.2026 klo 18.30
la 12.12.2026 klo 14 (K18-tilaisuus)

Legendaarinen Annikki Tähti vietti elämänsä viimeiset päivät köyhänä ja unohdettuna vantaalaisessa hoitokodissa vuonna 2017. Hän oli ensimmäinen kultalevyn saanut laulaja Suomessa.

Näytelmä tuo Silkkisalin näyttämölle syksyllä 2026 palasen mennyttä maailmaa, muistojen kauneutta ja maanläheisen laulajan rakastetut iskelmät.

Ikitähti piirtää henkilökuvan tinkimättömästä taiteilijasta, joka säilytti halki uransa uskon musiikin ja tarinankerronnan voimaan. Se on myös erään perheen tarina.

Mikko Koivusalon kirjoittamassa musiikkinäytelmässä tapaamme muitakin muistojemme tuikkivia tähtiä ja heitä, jotka pyörittivät levylautasella Suomen tanssivan kansan pyörryksiin!

Annikki Tähden tarina on riipaiseva, mutta se tuodaan eteemme sydämenlämpimänä viihdyttäen! Upean tekijäjoukon monipuolinen taituruus tempaa mukaansa iloineen, suruineen ja monine vaiheineen vuosikymmenien matkalle, halki muuttuvan kotimaamme. Esityksessä kuullaan rakastetuimmat Annikki Tähden kappaleet, kuten Muistatko Monrepos’n, Kuningaskobra ja Balladi Olavinlinnasta.

”Teatteri on mielestäni aina leikkiä. Milloin saamme kuljettaa tarinoita mielikuvitushahmojen parissa, milloin kirjoittajat ovat luoneet meille seikkailuja historiasta, tulevaisuudesta ja aina jonkun päähenkilön silmin katsottuna. Haastavaa on hypätä tähän leikkiin, kun edessäni on meille kaikille tunnettu ja olemassa ollut suuri persoona. Hänen taiteensa on puhutellut meistä monia monien vuosikymmenien aikana. Hänen musiikkinsa herättää monissa muistoja menneestä ajasta ja silti se on myös tässä päivässä.
Edelleenkin on olemassa ihmisiä, jotka tunsivat Annikin, siksi haluamme tehdä meidän Ikitähdestä esikuvansa näköisen ja kunnioittavan, mutta silti meidän oman teoksen. Teatteri Vantaassa on aina ilo tarttua haasteisiin. On hienoa toimia tämän laivan kapteenina, joka ohjaa Ikitähden ensi-iltaan lokakuussa!”
-ohjaaja Osku Heiskanen

Teksti: Mikko Koivusalo
Sovitus ja ohjaus: Osku Heiskanen
Näyttelijät: Anne Nielsen, Tuija Rantalainen, Teemu Koskinen, Veera Railio ja Jussi Miilunpalo
Puvustus: Terhi Ursin
Tekninen suunnittelu: Esko Paavola

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry.

Osa esityksistä K18-tilaisuuksia (anniskeluoikeus myös teatterisalissa)

Lahen uutisia palaa esitykseen arvioin.

https://teatterivantaa.fi/ohjelmistokalenteri/ 

Kategoriat
Historia jännitys kansainvälisyys kulttuuri luonto Matkailu taide teatteri tiede yhteiskunta

Lahden kaupunginteatterin Lentävä ruotsalainen

Tapani Kalliomäki, Veeti Vekola, Vilma Kinnunen  – Kuva Janne Vasama

 

Lahden kaupunginteatterin Lentävä ruotsalainen

 

Lahden kaupunginteatterin Suuren näyttämön ensi-illat ovat aina aiheiltaan ja teatteritoteutuksiltaan poikkeuksellisen kiinnostavia. Näytäntövuoden musikaalin rinnalle saa tällä viikolla ensi-illan Lentävä ruotsalainen – teoksen aihe ja toteutus ovat harvinaista, maailmanensi-esityksen luokkaa, täysin Lahden kaupunginteatteriin tehtynä näytelmäkirjoitus kuuluisasta kolmen ruotsalaismiehen Salomon August Andreen, Nils Strindbergin ja Kurt Frankelin tutkimusmatkasta vetyilmapallolla valloittamaan Pohjoisnapa vuonna 1897 ja matkan epäonnistumisesta niin, että he monine tavaroineen, päiväkirjoineen luuranko- ja vaatejäännöksineen, kameroineen, telttoineen, aseineen löytyivät jäätikköalueen pieneltä Valkosaarelta sattumalta 33 vuotta myöhemmin. He olivat neulotuttaneet Pariisissa silkkikankaasta kolminkertaisen ilmapallon, jonka piti kestää 90 päivän matka pohjoisnavalle, he varustivat oman matkustamistilansa yli 600 kg vetyilmapallon liikuteltavaksi ja kantavaksi, monen kuukauden ruoka- ja vesivaroin, lääkkein, kameroin, asein ja suunnistusvarustein. Koko maailma oli kiinnostunut tähän vedyllä kohta ilmaan lähtevään naparetkeilijöiden matkaan.

 

 

Anna Albertina Constantia Chalier on yhden tämän napaseurueen kihlattu, joka jäi odottamaan matkailijain paluuta. Hänelle  matkaajien päiväkirjoissa kirjoitetut ja jäältä  löydetyt kirjeet ovat todellista suurta romantiikkaa. Neitokaisen nimi ranskaksi merkitsee vetykaasuilmapalloa.

 

 

Kaksi rohkeaa suomalaista teatterieksperttiä ohjaaja-käsikirjoittajat Linda Wallgren ja Anna Kuusamo olivat päättäneet valmistaa tämän tosikertomuksen ja löytäneet Lahden kaupunginteatterin myöntyväiseksi tämän suuren dokumenttisen, uhkarohkean tutkimusmatkan meille näytelmänä Lentävä ruotsalainen toteuttaa.

 

Teatterikriitikon tehtävä tietenkin on aina ottaa etukäteen selvää esitysten sisällöistä. Lahden kaupunginteatteri järjesti jo viime keväänä Betoniklubinsa tämän aiheen ympärille ja paikalla olivat käsikirjoittajat, ohjaaja ja yksi keskeinen näyttelijä kertomassa mitä syksyllä on tulossa.

 

Tuossa tiedotustunnissa selvisi, että ruotsalaisia naparetkeilijöitä sekä eri alojen nimekkäitä tutkijoita Ruotsista ja muista maista on näihin päiviin saakka, yrittänyt selvittää analysoiden erilaisin laboratoriokokein tuon 1897 lähteneen ja vasta 33 vuoden päästä 1400 kilometrin päässä Pohjoisnavasta löytyneen tutkijakolmikon jäänteet, jäätyneet tapahtumat useaan kertaan selvittääkseen tutkimusmatkalaisten matkan epäonnistumisen: mihin he kuolivat, miksi he eivät päässeet lähellekään pohjoisnapaa. Puhelinta heillä ei ollut, ei postia, ei radiota, onneksi kamera ja muistiinpanovälineet. Kirjekyyhkyjä oli mukana kolme tusinaa, mutta niille ei ollut opetettu pitkää matkaa napajäätiköltä takaisin Ruotsiin.

Kuinka he kuolivat?

Miksi he kuolivat?

Mitä tapahtui?

 

Itselleni tuosta tilaisuudesta avautui siellä kerrottu uusin asiasta – vuonna 2013 kirjoitettu 300-sivuinen teos, ruotsalaisen lääkäri Bea Uusman (s.1966) teos NAPARETKI, Minun rakkaustarinani. Kirjoittaja on myös kirjailija ja kuvittaja ja hän sai Ruotsin tietokirjallisuuden August-palkinnon tästä kirjasta vuonna 2013.

 

Päätin oitis hankkia kirjan. Vaan miten oli käydä? Kirja oli loppuunmyyty. Onneksi divarista, Helsingissä löytyi sellainen. Niinpä sovin yhden opiskelijoiden kevättöiden näyttelykäynnin yhteydessä noutaa tuon teoksen myyjältä. Kaikki toimikin hienosti. Myyjä tuli Vantaan lähiössä sijainneesta asunnostaan kadulle ja toi teoksen käteemme ja hintakin oli varsin kohtuullinen. Teos tuntui avaamattomalta.

Onneksi myös Lahden kaupunginkirjastosta löytyi yksi teos luettavaksi.

Olin niin innostunut sekä Betoni-klubin tilaisuudesta että kirjan sisällön totuudellisuudesta. Naapurin poika oli jo meidät kutsunut lakkiaisiinsa. Vaan mitä lahjaksi? No tietenkin tuo teatterimme tuleva huippuesitys. Mutta Lahden kaupunginteatterilla ei lippuluukut  kesäloman vuoksi enää olleet avoinna eikä Sibeliustalon aukiolevalta lippuluukultakaan saanut ostaa lippuja. Päätimme siis antaa lahjana tämän lukemattoman divari-kirjan ja sen väliin rahat pääsylippujen lunastamiseksi Lentävä ruotsalainen -näytelmään.

Saimme myös pian lakkiaisten jälkeen kiitoksen harvinaisesta, mieluisasta lahjasta ylioppilaalta itseltään.

 

En aio kertoa enempää, vaikka olenkin Bea Uusman kirjan jokaisen sivun, jokaisen matkalaisten kirjoittaman päiväkirjalehden,  valokuvaajan säilyneet kuvat sekä kirjassa kerrotut eri tieteenharjoittajien suorittamat tutkimukset ja tulokset, kehojen mittaukset sekä monet erilaiset arviot onnettomuuden syistä ja matkalaisten kuolemasta lukenut ja jäänyt niitä pohtimaan.

Laitoin vain muutaman Uusman kirjan monista kymmenistä aidoista dokumenttisivuista tähän kopioskannauksena todisteeksi: vanhat kuvat vuosilta 1897 ja kaksi uusinta viimeisimmistä asian 2000- vuosituhannen lääketieteellisistä tutkimuksista.

 

Myös naapurin ylioppilas odottaa malttamattomana – luulen -ylioppilaslahjansa toista osaa – Lahden kaupunginteatterin Lentävä  ruotsalainen -näytelmän esitystä.

Kantaesityksen Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897, on ohjannut Linda Wallgren sekä myös kirjoittanut yhdessä Anna Kuusamon kanssa. Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla Pohjoisnavalle.
Linda Wallgren ja Lauri Maijala keskustelivat Betoniklubissa ihmisen kaipuusta ja haaveesta tehdä elämässä jotakin koskaan ennen tapahtunutta – kuten tässä tositarinassa kolme nuorta insinööriä nyt lentää vetypallolla noin vain yhteistuumin vuonna 1897. Ideoijat taisivat ymmärtää fiinistä kattauksesta ja pöytänautinnoista enemmän kuin realismista matkan tarkoituksena ja huomionkohteena, koska pöytäliinoja ja viinipulloja oli otettu runsaasti mukaan, lämpimistä vaatteista viis, kun vetypoltin lämmitti ja kamerakin oli keksitty. Kylmää ei siis pelätty, saati muuta mahdollista matkalla vastaantulevaa. Oliko Pohjoisnavalla ennen ollut edes maanpintaa, elämää, eläimiä, ihmisiä…

Lopulta vasta 33 vuoden kuluttua vetypallon lähdöstä kohti taivaankantta retkikunnan rippeet löytyivät. Retkeläisten hyvinsäilyneillä päiväkirjoihin joka vuorokausi kirjoitetuilla muistiinpanoilla, kamerakuvilla ja esineistöjäämistöllä voidaan vieläkin heidän matkastaan paljon yksityiskohtia konkreettisesti todistaa.

Keskustelijat vielä hämmästelivät teoksen valtavan suurenmoista lavastemaailmaa, sen suurimmalta osalta vielä yksityiskohtia paljastamatta.

Kantaesitys lauantaina 17.10.2026 Suuri näyttämö

Näytelmä Linda Wallgren, Anna Kuusamo
Ohjaus Linda Wallgren
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Sanna Levo
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Videosuunnittelu Antti Rautava
Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Kuusamo, Aurora Manninen, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö 

 

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri Matkailu taide tanssi Teatteriuudistus yhteiskunta

Muistatko Aleksis Kiven Lahden Kaupungintalon sisäpihalla

Lahden kaupungintalon pihalla 1973

Eturivi Mari Renvall, Kari Lohko, Anneli Panusalo, toinen rivi Tarmo Virtanen, Matti Pukkila, Minna Jokinen, Pekka Liski, Sirpa Stenroos, ylärivi Yrjö Juhani Renvall,Tarja Valkama, Juha Liski  Kuva Mitä Missä Milloin –teoksesta 1975, sivulta 366

Lahden kaupungintalon sisäpihalla, Eliel Saarisen luomassa teatteritilaharvinaisuudessa näyteltiin 1970-80 -luvuilla. Teatterikomeljanttariseurueen, rekisteröityneen yhdistyksen nimi oli Nostoväkinäyttämö. Yksi sen muistorikkaimmista, valtakunnallisesti maineikkaimmista tuotannoista oli Aleksis Kiven elämästä kertova näytelmäspektaakkeli Aleksis Kivi -vainaa. Näytelmän käsikirjoitus, jonka Nostoväkinäyttämön kaksikko Renvall-Virtanen laati, sisälsi paljon ennenjulkaisematonta Kivi-tietoutta ja kohtauksia, joista mm. Kalle Achtén Nostoväkinäyttämölle varta vasten luovuttamat Kiven Lapinlahden sairaalan diagnoosit ja loppulausunnot paljastivat Kivestä inhimillisen, elävän, hauskankin, mutta hauraan ihmisen.

 

Kivi identiteettituotteena yli 100 vuotta

Kun Aleksis Kivi uudenvuodenyönä 31.12.1872 kuoli syrjittynä ja täysin unohdettuna, silloinen kirjallisuushegemonia ja kansallinen etu tekivät miehestä oitis sankarin, suurmiehen, kansakuntamme myytin. Aleksi Kivi oli yli 100 vuotta nostettuna kansakuntamme kaapinpäälle, korkealle jalustalle. Sieltä meille tätä suurmiestä näytettiin yhtälailla itsenäisyytemme aamunkoitossa tai pulavuosina sekä niin rauhanaikoina kuin sotien tiimellyksessä. Hänestä tehtiin kansallisen itsetunnon tuote, jota maan korkeimmilta virkapaikoilta tarjoiltiin useille suomalaissukupolville. Hänen tekstejään sävellettiin kilvan, niistä tehtiin elokuvia. Kiveä paasattiin yhtäaikaa niin itsenäisyysjuhlien juhlapuheissa kuin pienten asumusten köyhissä kotikirjastoissa Seitsemää veljestä koulun opetussuunnitelmien vaatimuksesta päähän päntättäessä. Oppikirjoista Kiven teokset iskostettiin vikureimpiinkin päihin kyllästymiseen asti, samoin Kiven runouden omalaatuinen riimipoljento.

Näin koko Suomen nuoriso kyllästettiin ja kyllästytettiin Aleksis Kiven tuotannolla. Kiven näytelmät olivat sota-ajan jälkeisen suomalaisen teatterielämän vakio-ohjelmistoa, perinteisine esitystyylitraditioineen. Nummisuutarit, Kihlaukset, Leot ja Liinat, Yöt ja päivät sekä Kullervot avautuivat harrastaja- ja ammattiteattereitten, koulunäyttömöittenkin esirippujen takaa vuodesta toiseen.

Vaan kirjailijasta itsestään välitettiin pinttyneesti koko valtakuntaan, maailmallekin tuo patsasmaisen harras, tyyni, suomalaista itsetuntoa lujittava suuren suomalaisen rikkumaton kallisarvoisen korun kaltainen henkilökuva. Kiven kasvoista piirustetut kipsiset pienoispäät, nahkakantiset Seitsemät veljekset löysivät tiensä suomalaiskoteihin.

 

Aleksis puhalletaan eloon

TURUN%20SEITSEM%C3%84N%20VELJEST%C3%84-n

Kalle Holmbergin ohjaama Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä vuodelta 1972: eturivissä Esko Salminen (Juhani) ja Juha Muje (Eero)

Aleksis Kiven sodanjälkeisestä uudelleenarvioinnista oli ensimmäinen Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä 1972, huiman villi, raivoisan vauhdikas teatteriversio lauluineen, akrobaattisine liikuntoineen ja nuorekkaine veljeksineen. Asialla olivat silloiset uuden polven ohjaajat Ralf Långbacka ja Kalle Holmberg, musiikkinero Kaj Chydenius ja suomalainen näyttelijätähdistö, joka oli hakeutunut juuri Turun kaupunginteatteriin. Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan teatteriajattelu oli fantastista ja uutta  – Holmbergin ohjaama Seitsemän veljeksen iloriemuinen, kaikista esitystraditioista pölyt pyyhkinyt, elämänmakuinen tulkinta oli uudenmakuista kokokansan teatteria. Unohtumaton elämys.

 

Nostoväkinäyttämön Aleksi Kivi -vainaa oli toinen Kiven uudelleenarviointi. Siinä pureuduttiin ensi kertaa itse Aleksis-kirjailijaan, hänen mittavan kirjeenvaihtonsa kautta. Kivestä paljastuu elämäniloinen ja myönteinen, herkkävaistoinen, kirjallisen kutsumuksen läpitunkema nuorukainen, sitten äärimmäisen inhimillinen, määrätietoisen varmaotteinen kirjallisuusammattilainen, humoristi, lahjakkuus.

 

 

Nostoväkinäyttämö teki teoksessaan valoisan, elämäniloisen ja raikkaan Aleksis Kivi -kuvan, josta ei elämäniloa puuttunut. Elämän tanssinkeveä ilo ja raskas tragiikka vuorottelivat Kiven elämässä ja näytelmän tekstillisessä tulkinnassa. Nostoväkinäyttämö Aleksis Kivi -vainaineen arvostettiin uudenlaiseksi kulttuuri-ilmiöksi. Kaupungintalon sisäpihan esitykset  kahtena kesänä saivat runsaan katsojakunnan. Esitys kutsuttiin vierailemaan Tampereen Teatterikesään, Aleksis Kivi -seuran vuosijuhlaan Helsinkiin, kouluihin, lähikaupunkeihin. Sitä tilattiin erilaisiin tilaisuuksiin ja Aleksis Kivi-seura antoi esitykselle vuoden Eskon Puumerkki -tunnustuksensa.

Heti Nostoväkinäyttämön Aleksis Kivi -vainaan jälkeen Veijo Meri teoksellaan Aleksis Stenvallin elämä liittyi kolmantena Kiven uudelleen henkiinpuhaltajien rintamaan.

 

Aleksis Kivi –vainaa esityksen perillisiä

Aleksis Kivi -vainaan esitys myös todisti käsikirjoituksineen, uusine Kivi -tietoineen, sävellyksineen, koreografioineen määritelmät ammattilais/harrastajateatterista keinotekoisen turhiksi.

Eivätkä  esityksen silloiset tekijät kulttuurista ajatteluaan ole vieläkään hellittäneet.

Pääosan, Aleksis Kiven, esittäjä Yrjö Juhani Renvall on Tampereen yliopiston näyttelijätyönlaitoksen professori, ohjaaja Timo Paavola  Kansallisoopperan monivuotinen ohjaaja, koreografian tehnyt Marjo Kuusela tanssin akateemikko. Luetteloa voisi jatkaa, mutta hännänhuipuksi kirjaan tuon kaupungintalon sisäpihan Nostoväkinäyttämön oman järjestysmiehen Heikki Hellmanin: ensin kolmisenkymmentä vuotta Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen toimittajana, sen esimiehenä, väliin Tampereen yliopiston professorina, sen Tiedotusopin laitoksessa ja nykyisin saman yliopiston osastojohtajana Viestinnän, median ja teatterin yksikössä.

 

Minä elän

Lopuksi lainaan Rauno Ketosta, Helsingin kaupunginteatterin ja radioteatterin lahjakasta näyttelijää, joka artikkelissaan Aleksis Kivestä muutama vuosi sitten lausui Kiven viimeisiä sanoja pohtiessaan näin:

”Yleisestihän tämä sairaan Kiven kidutuksen viime aika puettiin heti hengen lähdettyä mitä kauneimpiin ja valheellisiin sanasoitantoihin. Tarkiaisesta lähtien on lyöty mynttiä ja myyttiä siitä, kuinka kauniisti kansalliskirjailija puhtaiden pitsilakanain välissä ja läheisten hellässä hoidossa jätti kiitollisena hyvästit rakkaille kotikunnaille ja kirkastunein katsein hymyten haastoi: Minä elän, minä elän!

Ehkäpä ensimmäisen kerran tätä tosikkovalhetta murenteli aikoinaan eräs Suomen parhaimmista teattereista, lahtelainen Nostoväkinäyttämö, Kiven elämää ja työtä käsittelevässä älykkäässä ja taidokkaassa esityksessään.”

http://viestivihko.blogspot.com/2006/10/aleksis-kiven-viimeiset-sanat.html

Lahden kaup.talolippu.png

Katseeni tavoittaa tänään saman kaupungintalon tornin, sen huipulla Aleksis-kirjailijan kunniaksi liehuvan sinivalkoisen lipun – ja maailma unholaan jääköön!

Kynäö.png

Tämän artikkelin Lahen uutisia julkaisi  Aleksis Kiven päivänä 10.10.2011. Artikkeli ja sen alkuperäiset kuvat  kertovat yhdestä lahtelaisesta kulttuuriajanjaksosta, jossa  Aleksis Kiven elämä, hänen kirjallinen neroutensa, kielensä ja hieno runoutensa saivat uudenlaisen päivityksensä – sekä  jälleen tänään Aleksis Kiven päivänä 10.10.2026

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri Matkailu taide yhteiskunta

Ateneumissa taiteen klassisessa hyväilyssä

Lahen uutisia on kuvataiteiden liiankin harvoin ilmestyneisiin artikkeleihinsa pitänyt tapana käydä Lahdessa yleisölle maksuttomissa näyttelyissä – kuten Lahden pääkirjaston aulaan ripustetuissa taide-esittelyissä, Lahden Muotoiluinstituutin oppilaiden näyttelyissä ja lahtelaisuuden erityisyyden, Taidegalleria Kipinän tuoreissa, aina vain pari viikkoa kestävissä, vaihtuvissa, taiteilijoiden itsensä pystyttämissä taidenäyttelyissä.

Helsingin melko tiheiden teatterikäyntieni yhteydessä pidin pitkään tapanani käydä samalla upean lasiseinäisen Sanomatalon pienessä, yleisölle maksuttomassa Lahden Villähteen Kaarisillan työkeskuksen taideopiskelijoiden näyttelyissä, Kaarisillan Helsingin Galleriassa. Se oli harvinaisen hieno, lievästi kehitysvammaisten artesaaniksi opiskelevien taiteilijoiden taiteen aina uusi taidekokemus – lyhyen piipahduksenkin arvoinen, viehättävä ja puhutteleva kokemus. Sen on Kaarisilta kuitenkin joutunut lopettamaan kalliiden vuokrakustannusten vuoksi. Vahinko meille taiteen ystäville ja erityisesti noille lahjakkaille nuorille taiteilijoille. Valtakunnallinen, suuren yleisön Kaarisillassa koulutettujen taiteilijoiden taide ja sen laaja koettavuus on nolosti päättynyt. Onko tuo päätös lopullinen?

Me, joilla on ollut mahdollisuus ostaa itsellemme vuotuinen museokortti, olemme ottaneet uuden tavan käydä Helsinki-käynneillä siksi yhä useammin myös museoissa, erikoisesti taidemuseoissa. Niissä on pian oppinut sen, ettei koko laajaa taidemuseota näyttelyineen ja kerroksineen tarvitse kerralla kokea. Riittää vain käynti jonkun tutun kuvataiteen mielimestarin tai ennen kokemattoman taiteilijan tuotantoa katsomassa.

Elga Sesemann: Omakuva (1946), Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis

Elga Sesemann (1922–2007) oli meille kävijöille täysin tuntematon suomalainen taidemaalari, jonka töitä viime Helsinki-käynnillä oli yllätyksellisen upeaa kokea. Ateneumin valtakunnallisesti hienossa kunnossa olevassa, historian taidehavinaa väreilevässä rakennuksessa, sen ensimmäisen kerroksen kolmessa salissa on Elga Sesemannin teoksia puolisen sataa nähtävänä tulevaan jouluun saakka ja helmikuun 2027 jälkeen sama määrä hänen teoksiaan lisää: Sesemannin näyttely on avoinna vielä lähes vuoden.

Näyttely on elämäntarina ja esimerkki naistaiteilijan ammattiurasta Suomessa. Sesemann muutti Viipurin evakkona perheineen Helsinkiin talvisodan aikana. Vuonna 1945 taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä kiinnitti heti taideyleisön huomion. Nuori 23-vuotias taiteilija oli lupaava, omintakeinen värikkään maalaustaiteen edustaja, jonka taiteellinen tuotanto on mittava – ura jatkui aktiivisena ja ilmaisultaan monesti uudistuen 1990-luvun puoliväliin asti.

Elga Sesemann: Juna (1968). Kansallisgallerian kokoelma, Ateneumin taidemuseo, kokoelma Yrjö ja Nanny Kaunisto,  Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Sesemann palaa taiteessaan toistuvasti lapsuuden ja nuoruuden muistoihin Viipurissa sekä talvisodan syttymisen jälkeen alkaneeseen evakkomatkaan. Hänen teoksensa käsittelevät sota-ajan jättämiä jälkiä, kotiseudun menetystä ja elämänkulun katkeamista. Taiteilijan yksilölliset kokemukset toimivat samalla yhteisöllisen muistin rakentajina ja pohtivat mm. kysymyksiä omasta itsestä, olemassaolosta ja sivullisuudesta. Teokset tarjoavat samaistumispinnan myös nykyiseen maailmantilaan, joka pelottavasti laajenee lähes kokonaan nykymediassa joka päivä sotauutisten täyttämiin päivänuutisiin.

Elga Sesemann: Kukkia myytävänä (1946), Kuva:Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Elga Sesemann loi ekspressiivisiä, puoliabstrakteja maalauksia ihmisistä, maisemista ja sisätiloista. Teosten tunnelma heijastaa sodanjälkeistä yksinäisyyttä ja melankoliaa. Omakuvissa ja muotokuvissa katseet ovat poissaolevia, osin tai kokonaan siveltimen häivyttämiä. Sisätilat ja maisemat rakentuvat muistoista, lapsuuden kokemuksista ja unenomaisista hetkistä.

Näyttelyssä Sesemannin teoksista on puolet Kansallisgallerian omista kokoelmista ja loput muista museo- ja yksityiskokoelmista.

Näyttelyn kuraattori on Ateneumin intendentti Anu Utriainen. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan ensimmäinen Elga Sesemannia ja hänen tuotantoaan käsittelevä elämäkerta.

Modernit klassikot –näyttelysarja esittää kokoelmien taiteilijoita 1900-luvulta Ateneumin 1.kerroksen kolmessa näyttelysalissa. Ateneumin vastuualueella olevassa kokoelmassa on laajasti modernia taidetta, joka pääsee näyttelysarjan mukana paremmin esille. Ensimmäisen kerroksen näyttelyt kootaan pääasiassa Kansallisgallerian omasta kokoelmasta.

https://ateneum.fi/nayttelyt/modernit-klassikot-elga-sesemann/

Kategoriat
Historia jännitys kotiseutu Koulutus Matkailu tiede yhteiskunta

Kättä antamaan kaupunginjohtajalle ehkä tänä vuonna

Lahden menneisyydestä tähän päivään saakka kaupungin ilme näkyy selvimmin sen ylimmässä johdossa, kaupunginjohtajassa. Omassa paljasjalkaisuudessani olen saanut elää yhteensä yhdeksän eri kaupunginjohtajan luotsaamassa Lahti-kaupungissa.

Olavi Kajala (1942-1967) oli toimelias, kaupungin ilmeen ja infran amerikkalaistanut mies, jolle mikään suuri tai pieni ei ollut vierasta. Aina nuorisokulttuurista ja sen päätöksistä sekä runsaista tapahtumista alkaen hän rusetteineen ehti meitä kaikkia tervehtiä kädestä pitäen ja olla mukana monissa kulttuuririennoissa.

Teemu Hiltunen (1967-79) oli luotettava, harkitseva poliitikko, jolta Kajalan jälkeen ei vaadittu suuria ideoita toimia virkeän teollisuuskaupungin hyvinvoinnin jatkumiseksi. Enemmän hän keskittyi kaupunkilaisten kannalta urheiluun ja sen organisaatioihin. Häntä kättelin useasti erilaisissa juhlissa, jopa kulttuuripalkintotilaisuudessa.

Hiltusen valtiosihteeriajan hänen kaupunginjohtajavirkaansa hoiti sijaisena Kalervo Aattela (1974-79). Aattela oli kohtelias, harkitseva, pikkutarkan huolellinen virkamies, joka myös ymmärsi kulttuurisia pyrintöjä. Häntä olen useamman kerran niin kaupunginhallituksen kokouksissa kuin eri tilaisuuksissa, jopa myöhemmin Imatran kaupunginjohtajana kätellyt.

Seppo Välisalo (1980-95) oli enemmän urheiluun keskittynyt johtajamme, muistan hänet vain muutamista suurista kokouksista, joissa hän kokoonsa nähden pitkällä, valaistulla karttakepillä kertoi asioitaan kalvolta tai kartalta näyttäen. Välisalon aikana kunnallispolitiikka oli rauhaisaa ja kiireetöntä ja hänen oli helppo saada kaupungille slogan Lahti the Business City. Oopperasta hän kyllä oli jonkinverran kiinnostunut, mutta jäi lopulta kansalaisten mieliin johtajuutensa jälkeisenä hiihtoputkiyrittäjänä. Häntä en saanut kätellä.

Kari Salmi (1995-2003) on minulle tutuin kaupunginjohtaja: tunsimme jo toistemme lapsuusperheet. Salmen pitkäaikainen apulaiskaupunginjohtajuus oli lähentänyt hänet meihin kulttuuri- ja opetustyöläisiin kiinteästi. Salmea olen kätellyt varmaankin ihan käsien kulumiseen saakka useasti ja jatkuvasti. Virkamiehenä hän hoiti tehtävänsä mielestäni hyvin, mutta luottamusmiehenä hän oli kovin vaisu ja saamaton.

Hänen kunniakseen on kuitenkin nimettävä vapaaehtoistyö, jolla hän on haalinut asiantuntijoita ihan viime vuoteen asti, suorittanut erilaisia rahoituspyyntöjä, hankintoja, kaikille kansalaisille kuuluvan Sibeliustalon maksuttomiin Suomalaiset Historipäivät -tapahtumaan, sen esityksiin, yleisökeskusteluihin ja maan ykkösasiantuntijoiden vierailuihin tässä kaksipäiväisessä vsltakunnallisesti merkittävässä yleisötapahtumassa.

Sitten kaupunginjohtajajärjestyksessä tuli virkaanTarmo Pipatti (2003-2007), joka mainiosta etunimestään ja heinolalaistaustaisuudestaan huolimatta alkoi haukkua koko kaupunkimme omaksi reviirikseen. Hän nuoren uroskoiran ilon lailla yritti uudistaa kaikki hallintokunnat, ehtipä puhetaidollaan kirkon arvokeskusteluihinkin, toi tiimiajattelun kaupunkiin sekä höyrysi niin, ettei kukaan pysynyt perässä. Jopa linja-autoaseman hävitys ja matkakeskusajatus olivat hänen haukkujohtamisensa ideoita. Eikä hän tuossa pikajuoksussaan ehtinyt minuakaan, tavallista kaupunkilaista tässä roimavauhtisessa menossaan kätellä. Nykyisin hän on jo Rakennusteollisuusjohtajan korkeasti palkatusta toimestakin eläkkeellä ja on yksi suomalaisen Lahden Salpausselän harjujen puhtaan pohjaveden ulkomaille myyvän pullottamon – ilmeisesti hyvätuloinen osakas.

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (2007-2018 ) sen sijaan joutui miltei alkajaisiksi kättelemään Ranta-Kartano -kansalaisvaikuttajaryhmämme.

Hän on sittemmin käsittänyt insinöörillisessä fiksuudessaan kaupungin poliittisen elämän repaleisuuden, päämäärättömyyden ja ajattelutason mataluuden ja käyttänyt sitä taitavasti hyväkseen. Näin toriparkit, ohitiet, hölmöistä hölmöin keskustaeheytys, Ranta-Kartanot, joukkoliikennetoteutussurkeus, koulujen alasajo ja hävitys sekä Lahden kulttuurikaupunki-ilmeen tuhoaminen ovat päässeet Myllyvirran suosiollisessa hyväksynnässä tapahtumaan kenenkään juurikaan vastaanharaamatta – helpoin kaikista tietenkin Nastolan ottaminen meidän lahtelaisten rahapussien ja veronmaksukyvyn kontolle. Hän on myös yhtynyt hävyttömän tyhmään ajatukseen ja tekoon myydä Lahti Energiamme. Myllyvirralta toisinaan riitti harrastusta vastailla kaupunkilaisten kysymyksiin, tosin niissä hän paljastaa itsensä ja täydellisen osaamattomuutensa yhteisiin asioihimme ja Lahden todellisiin menestystekijöihin. Tuon ensi kerran jälkeen en ole häntä saanut kätellä, vain tervehtiä vastaantullessa nyökkäyksellä tai sähköpostitse kirjallisesti.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/04/kaupunginjohtajan-piinapenkki

Pekka Timonen (2018-2023)

Kaupunginjohtaja Timosen ensiotteet Lahden Kaupungintalon puutarhajuhlassa 1.9.18 tuntuivat aluksi kovin välittömiltä, puhe mukavan luontevalta häntä kätellessämme, keskustellessamme ja silmiin katsoessamme – ero katsekontaktia vältelleeseen edeltäjäänsä oli myönteinen kokemus. Muutaman viikon ensikokemuksen jälkeen ja viiden vuoden kokonais-saldona Timosen otteet herättävät enää vain pelkkää kummastusta.

Yksi jo liian usein julkisuuteen törmäilevä on ollut näkyvyydessään ylivoimainen – kaupunginjohtajamme Pekka Timonen, jonka asema sinänsä oikeuttaa julkisuuteen. Hänen asiantuntemattomuutensa kilpistyy huippuun kouluverkkopäätöksessä, julkimo (Lahti-säätiö) pinnallisuudessa, täysin hahmottomassa rakennusyhtiöiden määräämäksi temmellyskentäksi ryöstäytyneessä kaupungin kaavoituksessa (Rantakartano), Ahtialantien bunkkerityhmyydessä ja greenkaupunki-asiantuntijakiinnitysvirheissä (Milla Bruneau) sekä Liisu-liikennesuunnitelman ja Iitin moottorirata-tuhlauksen kaltaisissa kaupunkimme imagoa tuhoavissa epäonnistumisissa.

Lahden luonnonmaiseman ainutlaatuisuus, kaupungin järvien vetovoima ja ennen kaikkea asukkaitten mielipiteet ovat Timoselle täysin vieraita käsitteitä.

Outo taipumus Timosen kyltymättömässä julkisuushakuisuudessa vei hänet mierontielle pitämään koko Suomea ja Eurooppaa alueenaan. Hän ei aina tajua, edustaako hän toimissaan Lahden veronmaksajien kustantamaa kaupunginjohtajuutta vai tv-ruutuihin paljon kaupunginjohtajaa useammin säntäävää Tapahtumateollisuus r.y:n puheenjohtajuutta.

Tällaisen julkisuushaluisen kaupunginjohtajan varmaan kaikki muutkin kunnat haluaisivat johtajakseen, saadakseen siinä samalla näkyvyyttä paikkakuntana – kuten Vantaakin, jonne hänet avosylin valittiin.

 

Niko Kyynäräinen (2023-)

3.10.2023 Lahden kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuutetut jättivät äänestysliput nimenhuudon mukaisessa järjestyksessä kolmesta loppusuoralle päässeestä kaupunginjohtajaehdokkaasta: Rinna Ikola-Norrbacka sai 25 ääntä, Niko Kyynäräinen 28 ääntä ja José Valanta 6 ääntä.

Koska kukaan ei ollut saanut yli puolta annetuista äänistä, toimitettiin uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen välillä. Toisella kierroksella Rinna Ikola-Norrbacka sai 28 ääntä ja Niko Kyynäräinen 31 ääntä. Näin ollen kaupunginvaltuusto valitsi Lahden kaupunginjohtajan virkaan Niko Kyynäräisen.

Demokraattiset luvut 28 -31 eivät kovin yksimielistä käsitystä antaneet valtuutettujemme valinnasta. Emme me, eivätkä hekään ilmeisesti riittävästi tiedä, minkälaisen sian säkissä tai timantin kultarasiassa onnistuivat johtajaksemme  arpomaan.

On ymmärrettävää, että Niko Kyynäräinen vasta reilu parisen vuotta kestäneessä kaupunginjohtaja-pestissään on vielä miltei kirjoittamaton luku, eräänlainen matalaa profiilia käyttävä uuslahtelainen, monenlaiseen oljenkorteen tarttuva tapaus, mutta kovin epäkonkreettinen perusteissaan.

Tyypillisen kuntahallitsemisen typeryyden hän tosin on jo päätöstehtailussaan aloittanut. Hänkin ajattelee, että rahaa tulee roppakaupalla myymällä kaupungin omaisuutta. Lahti-Energian myyminen oli jo pelkkänä ehdotuksena ja ajatuksena lahtelaisuudelle melko vieras ja ensikuulemalta jo tuhoon tuomittu yritys. Se tyrmättiin tylysti.

Karamellitehtaan hän ilmeisesti sai vakuuttumaan Lahteen edellisten kaupunginjohtajien huolellisesti petaamana tuloksena sillä, että työpaikkojakin tulee siinä suklaan sivussa.

Hänen osuutensa koulutuksessa sen sijaan on kovin haparoivaa. Hän on ihastunut koulutuksen ylätasoihin, erikoisesti yliopisto-sanaan ja kampuksiin ja aikoo väkisin tunkea tuon tarpeettomuuden lahtelaiseen kansallismaisemaan, Vesijärven idyllimaiseman ja asukkaiden yksinoikeuden kauniiseen yhteisömaisemaan pilaten. Toivottavasti hänen ja muiden demarien saati Lappeenrannan yliopistoruhtinaan päät saa lahtelaisen luonnon ainutlaatuisuuden tarkoituksen täällä asuvan lahtelaiskansan oikeutena ja nautintona säilymään koskemattomana.

Eikä hullumpaa olisi, että itse kaupunginjohtajamme alkaisi nostaa lasten merkitystä, peruskoulutustamme kunnallisin uudistuksin maan ykköstasolle, jossa se leijui vielä Pisa-todistein maailman ykköskuntana muutama vuosikymmen sitten.

Pari päivää sitten Kyynäräinen yritti vakuuttaa Televisiossa täydestä hulluudesta rakentaa Datakeskuksia joka paikkaan Suomea, Lahteenkin kahta. Eikä hänen puheensa vakuuttanut, kun katsoimme oman perheemme sähkölaskua ja sen suuruutta. Kyllä kapasiteettia riittää datakeskuksille, kun maksajia löytyy kuntalaisista! Mihin niitä ulkomaisten omistajien datapalatseja sitten me lahtelaiset tarvitsemme – ei osannut Kyynäräinenkään selittää.

 

Mutta armahduksen Niko Kyynäräinen saa meiltä kriitikoilta ja taiteilijoilta asiantuntevasta kulttuurisesta kannanotostaan Lahden kaupunginteatterin ohjelmistoon ja teatterinjohtajaamme huhtikuisessa blogissaan:

”Lahden kaupunki seisoo teatterinsa takana. Kaupunki tukee teatterin työtä, sen pitkäjänteistä kehittämistä sekä teatterinjohtajan vastuullista taiteellista johtamista. Me luotamme kaupunginteatterin johtoon ja henkilöstöön ja haluamme yhdessä kehittää arvostettua taideinstituutiotamme avoimessa vuoropuhelussa, erilaisia näkemyksiä kuunnellen ja arvostaen.”

Kyynäräinen käytti itsestään Lahden kaupunki -nimitystä. Se on hieno oivallus -sitä vastuullista nimitystä meistä jokainen lahtelainen voisi myös itsestään käyttää!

Ehkä odotamme silti vielä vaikkapa tuota otsikon lämmintä kättelyä tutustuaksemme – me kaupunkilaiset – häneen aidosti, ei vain yhdessä pitkässä esittäytymispuheessa Lahden kaupungintalon sisäpihalle etukäteen ilmoittautuneelle lahtelaiskermalle ajatuksiaan luetellen.

Meille hämäläisille ei kuulu normaalisti kätellä lähimmäisiämme, mutta yleisiin kohteliaisiin tapoihin se kuuluu luontevasti, siitä numeroa tekemättä. Meitä kaupunkilaisia eivät juurikaan nämä miesjohtajavirkamiehemme ole (paria poikkeusta lukuunottamatta) pitäneet edes kädestä tervehtimisen arvoisina. Siksi on tarpeen tehdä asiasta jälleen tällainen ajankohtainen villisikamainen haloo-numero.

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri luonto Matkailu taide

Lahtelaisen taiturin taide ja puutarha kuin sivistyksen muinainen kehto

Lahtelainen taiteen kokemisen harvinainen, paratiisinen kokemus keskellä kylmää, kivistä ja kallioista, louhittua kaupunkiamme on jälleen muutamaksi päiväksi Lahden entisen Haulitehtaan lämpimin keskieurooppalaisin puittein, vehrein puuhapuutarhoin ja ennen kaikkea runsain sisätilojen uusin ja pieneltä osin tutuin veistoksin koettavanamme.

Jotakin jälleen tuoretta ilmaisua koen Matti Vesasen ateljeenäyttelyn teoksista piirtyvän muistoihini silmään ja tuntoihini.

Uutuus on nähdä, miten kivikova, lähes rikkoutumaton materiaali tämän taiteilijan ajatuksissa ja käsissä sulautuu kevyen liehuvaksi kangasmaiseksi viitaksi tekijänsä vierellä hänen ajatuksensa mukaan liehumaan lähes valtoimenaan – balettitanssijan tuhansien vuosien kuosisena toogamaisena ilmestyksenä. Siinä on jotakin silmänräpäyksellisesti koettavaa taitavuutta, kuvanveistäjän ajatonta uniikkiutta herkimmillään.

Toinen uutuushavainto on pienen, kivisen näyttelyhuoneen valkaistuista seinistä piirtyvät parin kolmen uutuusteoksen hahmotus paljaan kehon kellakkaan lämpimän värisenä – ne täyttävät teosten ilmiasun kuin inhimillisellä ihomaisen kevyellä hunnulla. Sopivan ja luontevan lämmintä ihomme oikeastaan onkin katsellessani juuri noita näytteillä olevia uutuuksia kymmeniltä värityksensä piirteiltä – kuin elävinä lilliputtisina hahmoina ne kuvitellen.

Vanhat ikoniset teosten värit ja klassiset muodot vakuuttavat yhä Vesasen omaksumasta tuhansien vuosien takaisesta patsaiden tekijöistä, tutuista kokeiluista, tahallaan osiksi särjetyistä teoshahmotteluista tai jälleen odottamistani kasvonaamioista: tämän taiteilijan hyvästä mausta harvinaisen menneen taiteen tulkkina.

Yllätys on myös tämän näyttelyn uutuus – pronssivalukokeilu

Puutarhakin alkaa jo potea ikäänsä. Kivetys ei enää jaloilleni ole ilman kävelykeppiä suosiollinen. Puutarhan pari teosta tuntuvat nekin laihoissa olemuksissaan kuin viluisina odottavan syksyn tuloa vasta vain harvoin kellastunein lehdin.

Tai portaiden jyrkkyys ilman nyt turvallista rautakaidetta saattaa oudompaa kävijää estää sisään nousemasta. Mutta se kannattaa taas tänäkin vuonna tehdä. Hyvälle mielelle tästä taiteilijasta, hänen harvinaisuuslajinsa kokemisesta ja puutarhansa sivistyneestä keskieurooppalaisuudesta tulee lyhyestäkin käynnistä.

 

Lahden Vanha Haulitehdas
Mattilanmäenpolku 3, 15140 Lahti
Näyttely avoinna 26.8.-6.9.2026, ke-pe 13–16, la-su 11–17
mkvesanen@gmail.com / 040-7010297
www.mattivesanen.com

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus viro yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 ohjelmisto

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis – kuvaaja Janne Vasama

Lahden kaupunginteatteri on valittu Tampereen 57. Teatterikesän 2026 Pääohjelmistoon Lauri Maijalan ohjaaman Haapajärven Elvis näytelmällään, sen esitykset ovat Tampereen Teatterin lavalla ti 4.8.26 klo 18 ja ke 5.8.26 klo 15.30.
Tampereen Teatterikesä 2026, taiteellinen johto
Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä
Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tuo kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta elokuussa Tampereelle. Pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Esitykset on valinnut pääohjelmiston taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Festivaali järjestetään 3.–9. elokuuta, nyt 57. kertaa.

Pääohjelmisto

Kansainväliset tuotannot Ruotsista, Norjasta ja Virosta

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg hurmasi Teatterikesä-yleisön vuonna 2024 ja palaa nyt Tampereelle uuden teoksensa kanssa. Sortistycken saa ensi-iltansa kesäkuussa Schauspiel Leipzigin residenssissä. Malmborgin kanssa teoksessa esiintyvät Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä ja käsikirjoittaja Kate Pendry yhden naisen ja yhden live-kameran show’llaan. My Dinner with Putin -esityksessä Pendrylle tarjoutuu yllättäen rooli Robert De Niron tähdittämässä elokuvassa – jonka ohjaaja kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin. Sitten iskee pandemia, seuraavaksi Ukrainan sota. Esitys kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja se on valloittanut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.
Lisäksi festivaaliviikolla nähdään Viron Draamateatterin suosittu Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior.

Kotimaista teatteritaidetta kantaesityksin ja klassikkotulkinnoin

Kotimaisista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern, & Espoon teatteri, Lahden kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri ja Rovaniemen Teatteri. Lisäksi esityksiä nähdään pienemmiltä teatteritoimijoilta, kuten 20-vuotisjuhliaan viettävältä Teatteri Siperialta sekä Red Nose Companylta, joka esiintyy Teatterikesässä yhdessä Meta4-jousikvartetin kanssa. Ohjelmistossa vierailee myös työryhmiä sekä nähdään taiteellisia lopputöitä.

 

Kansallisteatteri tuo Tampereelle Elli Salon kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman Muistopäivä-esityksen. Kiitetty teos kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Svenska Teaternilta nähdään Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Förgät mig, Espoon teatterilta puolestaan Sinna Virtasen teos Arakhne, jossa kohtaavat kudonta, showpaini ja hämähäkit.
Lauri Maijalan Lahden kaupunginteatterille ohjaama Haapajärven Elvis on tositapahtumiin perustuva esitys teosta, joka jäi suomalaiseen rikoshistoriaan – ja musiikista, joka voi pelastaa kokonaisen elämän. Näytelmä pohjaa Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina.
Kotkan kaupunginteatteri vierailee Tampereella Inke Dahlin ohjauksella Häiriö maisemassa, joka pohjautuu Raija Siekkisen samannimiseen romaaniin. Näyttämöllä nähdään Pirjo Lankinen.
Taija Helmisen Rovaniemen Teatterille kirjoittama Vesisaaren Alma kertoo lappilaisen kuvataiteilija Reidar Särestöniemen äidin elämäntarinan. Teatteria ja sirkusta yhdistävän esityksen on ohjannut Riku Innamaa ja sirkusosuuksien suunnittelusta vastaa Henna Kaikula. Esitys on tehty yhteistyössä Piste Kollektiivin kanssa.
Tornionjokilaakson maisemiin ja Lapin sotaan kuljettaa Mikko Roihan sovittama ja ohjaama Väylä, joka pohjautuu Rosa Liksomin romaaniin. Monologin tulkitsee Olavi Veistäjä -palkittu näyttelijä Ella Mettänen. Tuottajina ovat Vapaa Teatteri, Teatteri Jurkka, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.
Näyttelijä Hanna Raiskinmäki loistaa AntiG-esityksessä, joka ammentaa Sofokleen Antigone-tragediasta. Työryhmän ja Teatteri Takomon tuottaman esityksen dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaa Pauliina Hulkko.
Työryhmätaustainen esitys on myös näytelmäkirjailija Otto Sandqvistin palkittu Cowboy försvunnen, joka käsittelee muun muassa maniaa, masennusta ja vieraantumista sekä jaettua kokemusta yksinäisyydestä.
Yhteistyössä Tampere-talon kanssa festivaalille tuotetaan Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Voces-esitys. Teatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae.
Paikallista väriä festivaalille tuo juhlavuosiaan viettävä Teatteri Siperia, joka tarjoaa katsojille klassikkotulkinnan Samuel Beckettin näytelmästä Leikin loppu. Tiivistunnelmaisen esityksen pääroolit tulkitsee näyttelijäkaksikko Pekka Heikkinen ja Bakr Hasan, ohjauksesta vastaa Heikki Huttu-Hiltunen.
Klassikkoteokseen on tarttunut myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva ohjaaja Alise Polacenko, jonka taiteellinen opinnäyte Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta on toteutettu yhteistyössä Q-teatterin kanssa.
Pääohjelmistossa nähdään lisäksi toinen taiteellinen opinnäyte: Asko ”aamo!” Halosen lopputyö Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Nätyyn kantaa nimeä medium rare.

TelttaLab

Tampereen Teatterikesän TelttaLab-ohjelmisto pitää sisällään runoutta ja pienimuotoisia estradiesityksiä sekä leikkisää, groovempaa energiaa. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat sisarukset Laura ja Oona Airola, jotka palaavat nuoruusmuistoihin ja teinivuosiensa keikkaohjelmistoon.
Taiteilijaystävysten Miiko Toiviaisen ja Sinikka Sokan konsertti on ylistys toveruudelle ja unelmille.
Eino Leinon kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta ja runokonsertti Näin unta kesästä kerran kokoaa yhteen Leinon kuolemattomat runot näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin, sellisti Louna Hosian sekä pianisti Taina-Maaria Rautasuon voimin.
**
Seela Sella esiintyy niin ikään TelttaLabin avajaisesityksessä Rakkauskirjeitä yhdessä Esko Roineen kanssa.
Teatterillisempaa ohjelmistoa TelttaLabissa edustaa lisäksi Dave Malloyn säveltämä, sanoittama ja käsikirjoittama Kummituskvartetti, jonka kerroksellinen tarina on lumonnut yleisöjä ympäri maailmaa. Rooleissa nähdään tamperelaisen Näästi Teatterin monilahjakkaat musikaalikonkarit Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander.
Drag-taiteilija Pola Ivankan lavashow yllättää,
naurattaa ja liikuttaa. Mitä nyt, Lea? -esitystä rytmittävät Lea Lavenin ikivihreät laulut.
Soul-painotteisemman klassikkojen kimaran tarjoilee Jyväskylästä saapuva Masterpiece Orchestra ylistetyssä Stevie Wonder -tribuutissaan. Festivaaliviikon energiat pitää katossa myös suomalaisen funkin uranuurtaja Eternal Erection.
Mukaan ohjelmistoon mahtuvat yleisön hartaasti toivomat konsertit: Kansallisteatterin näyttelijä Timo Tuomisen 15-vuotinen työ Jacques Brelin chansonien parissa saa Teatterikesän lavalla ansaitun paikan.
Kirsi Poutanen puolestaan kutsuu katsojat pysähtymään maailman kaaoksen ja muutosten keskellä tarjoillen sielunhoitoa fadomusiikillaan.
Lipunmyynti Tampereen Teatterikesän esityksiin on parhaillaan käynnissä.
Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.

Pääohjelmisto laajemmin esiteltynä Teatterikesän verkkosivuilla:
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

 

YLEISÖLLE  ILMAISTA OHJELMAA

Järjestyksessään 57. Tampereen Teatterikesä käynnistyy perinteisesti Festivaalien avajaistilaisuudella tiistaina 4. päivä elokuuta klo 12-13 Laikun lavalla, jonka jälleen täyttää  monituhatpäinen katsojakansa. Festivaaliviikolla on yleisölle luvassa myös ilmaista katusirkusta ja -teatteria, joista vastaa muun muassa Circus Simon. Tiistain koko katuohjelmisto esitysaikoineen sekä festivaalin muut oheisohjelmistot julkistetaan kesän mittaan.
Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, p. 040 594 4600
Tiedotus- ja markkinointivastaava Tiina Hurskainen,                          p. 040 865 5852 | tiina.hurskainen@teatterikesa.fi

Artikkelin kuvamateriaali teatterien kuvapankeista ja Tampereen teatterikesän lehdistökuvista.
Kategoriat
kotiseutu kulttuuri Matkailu teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tulevan syksyn Lahden kaupunginteatterin ohjelmistokertaus

Tässä kesän vihreydessä ajatukset jo siirtyvät suomalaisen kulttuurin kukintoaikaan, joka synkkenevän maailman ja pimenevän maiseman vuoksi on Suomessa ehdottomasti kulttuuri: konsertteineen, teattereineen, kirjauutuuksineen, määrärahojen pienentymisineen, kuvataidenäyttelyineen, taiteilijoineen jopa oikeat kylttyyritilaisuudet. Käymme aluksi läpi lahtelaisten lähietäisyyden kannalta helpoimmin tavoitettavat kolme ohjelmistoiltaan merkittävintä suomalaisteatteria ja Tampereen Teatterikesän ohjelmiston.

Lahden kaupunginteatteri elää nyt suomalaisen teatterin uudistavan teatterin aikakautta, jonka tulokset osin uuden henkilökunnan ja ennen muuta sen taiteellisen johtajan Lauri Maijalan muhkean taiteellisen panoksen ja ideoinnin avulla on jo yksi kolmesta suomalaisesta mielenkiintoisimmasta teatterista.

Laitan siksi näin voipilasaikani katteeksi vielä uudelleen Lahden kaupunginteatterin syyskauden ohjelman tähän kertauksena. Pari sen jo julkaistua osaa olen tässä artikkelissa laajentanut vielä yksityiskohtaisemmiksi.

Nyt on hyvä aika varata lippuja näytäntöihin!

Kokeile, pysytkö perässä Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijalan häijyn nopeassa teatterimme syksyn 2026 esittelyssä! Ainakin nauraa saat sen vauhtihurjuudessa!

 

Tässä levollisemmin kertauksena  Lahen uutisia -julkaisun sama Lahden kaupunginteatterin syyskauden 2026 ohjelmiston esittely:

Ajatukset jo Lahden kaupunginteatterin syksyn teatteriantiin

SUURI NÄYTTÄMÖ

Suuren näyttämön syyskauden avaa syyskuussa ikoninen gangsterimusikaali Kolmen pennin ooppera.

Kolmen pennin ooppera on Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin legendaarinen mestariteos, joka mullisti teatterin 1900-luvun alussa. Se rikkoi illuusion, sekoitti kabareen, oopperan ja poliittisen satiirin ja pakotti katsojan katsomaan maailmaa ilman siloteltuja kulisseja.

Musiikki, laulut, hahmokavalkadi ja terävä huumori paljastavat Lauri Maijalan ohjauksessa rakenteet riemukkaan raadollisesti.

9.9.-18.12.26

Lontoon alamaailmassa häävalmistelut ovat käynnissä. Macheath, hurmaava ja äärimmäisen vaarallinen rikollinen, on menossa naimisiin Polly Peachumin kanssa – vastoin morsiamen vanhempien tahtoa. Peachumit eivät tosin ole itsekään mitään pulmusia ja tuntevat kaupungin pimeät kulmat paremmin kuin kukaan. Kun avioliitto paljastuu, alkaa armoton valtapeli: kuka pettää kenet, kuka ostaa kenet ja voiko rakkaus selvitä maailmassa, jossa kaikki on kaupan ja moraali rahakysymys? Juuri kun köysi kiristyy ja loppu näyttää väistämättömältä, tapahtuukin jotain mitä ei koskaan pitäisi tapahtua, mutta tapahtuu silti…

Ikoniset laulut (joista omia versioitaan ovat levyttäneet mm. Frank Sinatra, Nina Simone, Louis Armstrong ja Nick Cave), huikea hahmokavalkadi ja terävä huumori paljastavat yhteiskunnan rakenteet tavalla, joka on yhtä viihdyttävä kuin armoton.

Tänäänkin Kolmen pennin ooppera osuu kipeän tarkasti nykyaikaan. Rahan valta, luokkaristiriidat ja eriarvoisuuden julmat lieveilmiöt eivät ole kadonneet minnekään – ne ovat vain vaihtaneet muotoaan. Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä, teatterinjohtaja Lauri Maijalan ohjauksessa, tämä klassikko herää eloon pisteliään vimmaisena musikaalina, joka paljastaa mistä hyvinvointimme koostuu ja ketkä sen lopulta aina maksavat.

Ensi-ilta 9.9.26 Suuri näyttämö

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari-Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kuva Raana Lehtinen

Suosittelemme esitystä yli 15-vuotiaille.

 

 

Lokakuussa 17.10.26 saa maailman kantaesityksen Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897.

Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla Pohjoisnavalle.

Linda%20%20Wallgren.jpg

Linda Wallgren

Näytelmän ovat kirjoittaneet Linda Wallgren ja Anna Kuusamo, jotka kuuluvat sukupolvensa eturivin teatterintekijöihin. Linda Wallgren myös ohjaa näytelmän. Heidän käsissään historiallisiin tositapahtumiin perustuva materiaali muuttuu koomiseksi, kohtuuttomaksi ja surrealistiseksi seikkailuksi.

 

PIENI NÄYTTÄMÖ

Pienen näyttämön ja koko syyskauden ensimmäinen ensi-ilta on Salla Viikan kirjoittama näytelmä koko perheelle Tea ja Tyhmentäjä. Se on suuri seikkailunäytelmä mielikuvituksen ja ystävyyden mullistavasta voimasta ja tarjoaa ilottelua ja mielikuvituskavereita. Esityksen ohjaa Emma Mattila. Ensi-ilta on 2.9.26.

Piirros näytelmästä Tea ja Tyhmentäjä

Elokuvan juliste, Erkki Ruuhinen 1968.

Lahen uutisiakin on vain pari kertaa ymmärtänyt (vuosina 2009 ja 2012) edes mainita lahtelaisesta Kerttu-Kaarina Suosalmesta, joka kirjoitti myös elokuvien käsikirjoituksia omista teoksistaan. Erkko Kivikosken Kuuma kissa –elokuvassa (1968) oli peräti neljä harvinaista lahtelaista filmitähteä ja elokuvan alastomuus oli aikakauden suurta ennenkokematonta kulttuuria.

Nyt lokakuussa muistetaan unohduksiin jäänyttä mestarillista lahtelaiskirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmea. Hänen romaaninsa (1969) Hyvin toimeentulevat ihmiset taipuu Iira Halttusen dramatisoimana kantaesitykseksi, jonka ohjaa Laura Mattila. Esitys kertoo 1960-luvun keski-ikäisistä, keskiluokkaisista ihmisistä, joilla pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Ensi-ilta on 14.10.26.

 

STUDIONÄYTTÄMÖ

Kuva Tiina Hauta-aho

Red Nose Companyn ja Lahden kaupunginteatterin yhteistuotantona syntyy Studionäyttämölle 3-8 -vuotiaille tarkoitettu Ihmeellinen maalari. Esitys perustuu Kaarina Helakisan rakastettuun samannimiseen satuun. Se korostaa yhteistyön ja ystävyyden merkitystä ja ehdottaa onnen lähteeksi kanssaihmisten huomaamista.

Esitys on Red Nose Companyn Mike & Zin -duosta tutun Timo Ruuskasen sooloteos, joka yhdistää klovneriaa, nukketeatteria, tarinankerrontaa ja live-musiikkia. Ensi-ilta on 16.9.26 Lahden kaupunginteatterissa.

Timo Ruuskanen luki Kaarina Helakisan Ihmeellinen maalari -satua jo vuosia sitten omille lapsilleen iltasaduksi ja halusi välittömästi tehdä siitä myös teatteriesityksen. Satu kertoo ystävyyden etsimisestä ja yhteistyön tärkeydestä. Ruuskanen kokee, että tarina muistuttaa meitä siitä, että onni löytyy usein läheltä tavallisista asioista ja kanssaihmisistä.

Ihmeellinen maalari -esityksessä yhdistyy Timo Ruuskasen yli kahdenkymmenen vuoden kokemus nukketeatterista ja palkittu ura teatteriklovnerian parissa. “Tämä on itselleni uusi, kahden rakastamani taidelajin yhdistelmä. Olen myös tosi innoissani musiikkimaailmoista, joita luon esityksen aikana loopperin ja erilaisten instrumenttien avulla.” Ruuskanen kokee, että nuket tuovat teatteriin leikkiä ja runollisuutta. “Me tiedämme, että nukke tai klovni ’ei ole totta’ ja juuri se vapauttaa meidät uskomaan esitykseen. Sekä nukketeatteri että teatteriklovneria pitävät sisällään ajatuksen siitä, että koskettavia ja tärkeitä asioita voidaan käsitellä yllättävillä tavoilla. Molemmat taiteenlajit ovat usein myös hauskoja ja mielikuvituksellisia.”

Esityksen Helsingin ensi-ilta nähdään Annantalossa joulukuussa 2026. Vuonna 2027 Ihmeellinen maalari pääsee osaksi Helsingin kaupungin Kulttuurin kummilapset -toimintaa. Esitys jatkaa kiertueella Red Nose Companyn ohjelmistossa.

 

Lahden kaupunginteatterin syksyn 2026 ohjelmistossa on vapaa pääsy kahden tunnin mittaiseen Betoniklubiin, joita riittää jokaisen ensi-iltanäytelmän osalta koko syyskauden.  Klubissa esityksen kirjailijat, ohjaajat ja näytelmien taiteilijat esittelevät näytelmäänsä ja yleisö keskustelee – myös Betonibaari on koko illan auki.

 

Syksyn 2026 ensi-illat Lahden kaupunginteatterissa: 

2.9.26 Tea ja Tyhmentäjä
9.9.26 Kolmen pennin ooppera
16.9.26 Ihmeellinen maalari
14.10.26 kantaesitys: Hyvin toimeentulevat ihmiset
17.10.26 kantaesitys: Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897

 

Katso koko syksyn 2026 uusien esitysten aikataulut, ja ohjelmisto joissa on runsaasti vierailijanäytelmiä sekä kuluneen vuoden näytelmiä:

https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/esityskalenteri/

https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/

lahdenkaupunginteatteri.fi

 

Lahden kaupunginteatteri on Lahden keskeisimpiä vetovoimatekijöitä ja tuottaa monipuolista ja taiteellisesti korkeatasoista ohjelmistoa kaikenikäisille useita esityksiä viikottain. Teatteriesitykset valmistetaan alusta loppuun eri ammattilaisten voimin joko itse, tuotantoyhteistyönä tai vierailuina.

Piirrokselliset mainoskuvat Raana Lehtinen

You tube: Lahden kaupunginteatteri

Artikkelin muu kuvasto Lahen uutisia ja Lahden kaupunginteatterin kuvapankki

Kategoriat
Historia kotiseutu kulttuuri Matkailu taide yhteiskunta

Päijät-Hämeen kuvataiteen päivä 10.7.2026

Perjantaina 10. heinäkuuta 2026 järjestettävän Päijät-Hämeen kuvataiteen päivänä on ennätys määrä tekijöitä laajasti Lahdessa ja Nastolassa. Kaikki toiminta tapahtuu vapaaehtoisten / talkoolaisten voimin eri kohteissa.
Vuodesta 2019 on järjestetty Päijät-Hämeen kuvataiteen päivää Lahdessa ja tavoite on saada runsaasti kulttuurin ystäviä eri kohteisiin päivän aikana.
Suomen kuvataiteen päivää vietetään samana päivänä useilla eri paikkakunnilla. Päivän on alulle laittanut Suomen Akvarellitaiteen yhdistys vuonna 2004.


Mikä juttu 2026?
Yhdeksän eri toimijaa järjestää 16 tapahtumaa mm. taidetyöpajoja, opastuksia, luentoja ja taidenäyttelyitä virallisena kuvataiteen päivänä, joka on mm. Helene Schjerfbeckin ja Olavi Lanun syntymäpäivä. Päivä tuo näkyväksi päijäthämäläistä kuvataidetta, alueen kuvataiteilijoita sekä kentällä kuvataiteen hyväksi toimivien organisaatioiden toimintaa.

Kaikki tapahtumat, kellonaikoineen karttoineen löytyvät www.paijathameenkuvataiteenpaiva.com
Lisätietoa tapahtumista:
Kariniemiseura / pirjo.varumo@gmail.com
Kauno ry / nelli.penna@gmail.com
Lahden Taidegraafikot ry / Keltainen talo / tiinasalmi.sutela@gmail.com
Lahden Taideyhdistys ry / lahdentaideyhdistys@gmail.com
Lahden Taiteilijaseura ry / katijalli@gmail.com
Päijät-Hämeen Taidemuseoyhdistys ry / kirsti.nenye@gmail.com
Taidekeskus Taarasti / eija.lehtinen@lut.fi
Toivonojan galleria / info@toivonojankesanayttely.com
Luennot Radio- ja tv-museo Mastolassa / lphannula@gmail.com ja riitta.niskanen@gmail.com
Lanu-puiston opastettu kierros / inga.lingva@gmail.com
Visuaalisten taiteiden museo Malva / johanna.immeli@lahti.fi

Tapahtumaa tukevat Lahden Kaupunki, LähiTapiola, Grano

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu taide tiede viro yhteiskunta

Tallinnan uusia menneisyyden näkymiä

Lahtelaiset vironkielen puolitoistatusinaa harrastajaa on taas joka viikko koko lukuvuoden ajan kokoontunut pariksi tunniksi kertaamaan ja ajantasaistamaan eestinkieltään keskelle Lahtea varaamaansa Lahden kaupungin monikielisten tapahtumien kokoustila Multi-Cultiin.

Heille on tullut tutuksi myös varsin tuore maailmanluokan virolainen taidenainen, Maarja Merivoo-Parro, joka on käväissyt Lahdessa kertomassa Suomi-Eesti -tutkimusprojektistaan Jyväskylän yliopistossa, sen vaiheista ja muita kuulumisiaan.

Okupatsiooni ja Vabadusvõitluse Muuseum – Viron miehitysmuseo, Toompea 8, Tallinna

Kuluneena keväänä museota johtamaan on valittu siis tuttavamme Maarja Merivoo-Parro.  Hän  on kansainvälisesti tunnustettu historioitsija, joka pyrkii tuomaan yhteen tiedemaailman ja laajemman yhteiskunnan. Maarja aloittaa työnsä elokuussa 2026.

”Odotan innolla, että pääsen mukaan Vabamu-kollektiiviin, jotta voimme yhdessä testata uusia asioita, tapoja välittää Viron tarinaa rehellisesti, selkeästi ja inspiroivasti. Silmissäni Vabamuseo ei ole vain talo, vaan samalla isolla kirjaimella sukupolvien yli menevä keskustelu kansallisista rajoista ja identiteeteistä. Ajatukseni on uusia museossa sen jo vanhentunutta sisältöä pieni osa kerrallaan ja museo on koko uudistusajan myös avoinna.

Johtajan vaihto tapahtuu aikana, jolloin Vabamun viesti vapauden tärkeydestä on niin laajalle levinnyt Baltiassa. Tavoitteena on tarjota Viron tasavaltajuhlavuonna 2028 vierailijakokemus, joka vetoaa ja kutsuisi myös uuden sukupolven mukaan,” kuvaili tulevaa työtään Maarja.

Vuodesta 2024 museota johtanut Ivo Lille jättää tehtävänsä ja haluaa siirtyä uusiin haasteisiin: ”Kokemukseni Vabamun johtajana on ollut positiivinen ja monipuolinen, tunsin, että oli aika luovuttaa ohjat jollekin, joka vie museon seuraavaan kehitysvaiheeseen. Maarja on yksi kuraattoreista, joiden alaisuudessa nykyinen pysyvä näyttely avattiin lähes kymmenen vuotta sitten. Odotan innolla, kuinka hän vapauttaa Vabamun fyysisen tilan ja kulttuurisen roolin kehittyä.”

 

Liitän tähän pienen katkelman Lahen uutisia -artikkelistani vuodelta 2008:

Viron lähimenneisyydestä Tallinnassa

Tallinnankävijälle on uudenlainen kokemus löytää Eestin miehitysajasta kertova pieni, arkkitehtuuriltaan tyylikkään moderni museo. Viron neuvosto- ja natsimiehityksen pitkistä, kansalle tuhoisista ajanjaksoista museo välittää ihmisen arkipäivän. Alkusyksyn kokemuksena se oli yksi elämäni puhuttelevimpia museokäyntejä.

Sisälle astuessasi vastassasi on monta kymmentä matkalaukkua: jokaisella niistä on oma tarinansa. Jokaisen niistä on tuonut takaisin Siperian vuosiltaan Eestiin sen omistaja, joka sitten on lahjoittanut laukkunsa museolle. Laukut ovat kokeneet kymmenien vuosien pakkotyötuskat, toiveet, pitkät matkansa, omistajansa kotikaipuun, unelmat, itkut ja kuitenkin kotiinpaluun. Nimiluettelot Siperiaan karkotetuista museon monissa asiakirjoissa muuntuvat yksityisiksi ihmisten elämänkohtaloiksi.

Museon keskellä on rivi eestiläisille tuttuja vankiloiden ovia. Ne ovat avautuneet useasti ja eristäneet pitkiksi, tuskallisen määräämättömiksi ajoiksi eestiläiset sukulaisistaan, ystävistään ja yhteisöstään. Ne merkitsevät viikkokausien kuulusteluja, painajaisia. Vallankäytön symboleina ne vakavoittavat, puistattavat. Rikokseksi kun on riittänyt olla eestiläinen.

Lohtua tänä painostavana aikana ovat antaneet nautintoaineet. Tupakkalaatujen valikoima on nykyaikaan verrattuna kymmenkertainen. Nikotiinihuumeessa on ollut aikakauden lohtu.

Miehitysvallasta kertovia painotuotteita, propagandajulkaisuja, rahaa, käyttöesineitä ja asepukuja on museossa mittava vitriinimäärä.

Häivähdyksen miehitysajan hurjista tapahtumista aistii veneestä, joka kertoo paosta meritse turvaan Gotlantiin vieressä kelluvia ajomiinoja vältellen.

Eihän vaikeista ajoista voi selvitä ilman huumorin kaikkitehoavaa lääkettä. Museossa on kymmenittäin esillä miehitysvallan insinööritaidon keksintöjä ja luomuksia, kookkaimpana invalidiauto.

Satiirikon ajatuksin, vakavan ja puhuttelevan museokäynnin lopuksi, rohkenen minäkin kuiskata muutaman valikoidun mielipiteen museon hämärään kellarikerrokseen päätyneen ideologin korvaan.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri luonto Matkailu taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kesän 2025 upein teatterielämys myös tänä kesänä koettavana

Rakkauden tekoja

Monologi taiteesta, naiseudesta ja naistaiteilijuudesta Laila Pullisen sanoin

 

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo
Sotungintie 4, 01200 Vantaa
www.lailapullinen.fi

 Katso esityksen traileri

Näytöspäivät 2026:

to 4.6. klo 17.30
pe 5.6. klo 17.30
la 6.6. klo 17.30
su 7.6. klo 17.30
to 11.6. klo 17.30
pe 12.6. klo 17.30
la 13.6. klo 17.30
su 14.6. klo 17.30
to 25.6. klo 17.30
pe 26.6. klo 17.30
la 27.6. klo 17.30
su 28.6. klo 17.30
Lisäesityksiä elokuussa:
pe 7.8. klo 17.30
su 9.8. klo 17.30
to 13.8. klo 17.30
pe 14.8. klo 17.30
la 15.8. klo 17.30
su 16.8. klo 17.30

 

Laila Pullinen – veistospuisto & kotimuseon uraauurtava ja ennakkoluuloton projekti Rakkauden tekoja on Laila Pullisen säätiön, Teatteri Vantaan ja Vantaan kaupungin yhteistuotanto.

Haastattelumateriaaliin pohjaava dramatisoitu monologi herättää henkiin Laila Pullisen hahmon totta ja tarua sekoittavalla tavalla. Teatteri Vantaan voimanainen Anne Nielsen pukee yllensä Laila Pullisen työhaalarit antaen samalla äänen kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa. Nissbackan ateljeessa esitettävä teos hyödyntää ateljeessa esillä olevia Laila Pullisen työkaluja ja veistämisen eri prosesseihin liittyvää esineistöä.

Ohjaaja Osku Heiskanen:
”Lähtökohtana tehdä monologiesitystä taidelegendasta hänen omalla työhuoneellaan, omassa elinympäristössään ja poikansa kirjoittaman tekstin kautta tuntuu haastavalta. Tutustuimme Jeanin kautta syvemmin Lailaan ihmisenä, saimme oppitunnin Lailan työmenetelmistä ja kuuntelimme Lailan lempimusiikkia. Nissbackan luonto ja lukuisat teokset ympärillämme saimme luoda oman tarinamme hänestä. Lailan alkuperäisessä työhaalarissa Anne Nielsen herättää Lailan ajatukset ja tunteet eläväksi hetkeksi. Nämä ovat hienoimmat hetket ohjaajan elämässä, kun saa tuoda katsojille jotain ainutlaatuista.”

Arvioita:
”Teksti ja esitys ovat parhaimmillaan, kun ne ovat henkilökohtaisimmillaan. Kirjoittajat eivät usein pääse kirjoittamaan omasta syntymästään niin kuin Jean Ramsay tässä. Laila Pullisen ristiriitaiset tunteet synnyttämäänsä lapseen on esityksen huippukohtia. Vastasyntynyt oli ”kuin nyljetty jänis”.
-Timo Erkki-Heino / Taidelehti

”Jean Ramsayn rehellinen, sydämellinen, työnkunnioituksellinen hurmaavan ihmisläheinen käsikirjoitus vakuuttaa hienolla sisällöllään.
Rakkauden tekoja -esityksen voima ja lataus on ennen muuta suuren Laila Pullinen -taiteilijapersoonan tavoittava Anne Nielsenin häikäisevän vaikuttava, yhtä aikaa arkisen järkevä, unelmoiva, rehellinen ja aito näyttelijätyö – joka elää ja räiskyy henkilökuvansa ehdottomuudessa, koskettavassa äitiydessä, taiteellisessa ajattelussa – kohoaa vuosikymmeniemme taiteita yhdistäväksi huipputeokseksi.
Eivätkä teatteriohjaaja Osku Heiskasen tarkkanyanssinen draamakokonaisuus tai esityksen harvinainen esitystila, uniikin sisältörikas taiteilija-ateljee työkaluineen, veistosaihioineen, ehjine, tunnelmallisine puitteineen jätä enää mitään toivomusten sijaa. Kymmenen vuotta sitten kuolleelle taiteilijalle tässä ja nyt, silmiemme edessä – hänen oman luomisensa tilassa Vantaan Sotungin Nissbackan kartanon ateljeessa esitettävä näytelmä on kesän taiteellinen, innostava, unohtumaton kokemus.”
-Tarmo Virtanen / Lahen uutisia

Heidi Santosen / Himo Matkustaja blogikirjoitus 5.6.2026 esityksestä:
https://www.himomatkustaja.fi/2026/06/07/rakkauden-tekoja-nissbackassa-kun-naytelma-muuttuu-elavaksi/

Lue myös Kaisa Virtasen/ Naiseloblogikirjoitus la 13.6.2026 esityksestä:
https://www.lily.fi/blogit/naiselo/2026/06/14/rakkauden-tekoja/

Ohjaus: Osku Heiskanen
Teksti: Jean Ramsay
Laila Pullinen: Anne Nielsen

Kesto: n. 1h
Paikkoja 45 (1 pyörätuolipaikka, varaus teatterin toimistolta 09 836 1919. Tilaan ei valitettavasti voida ottaa sähköpyörätuolia.)
Liput: 45 / 42 / 35 €, sis. Netticketin palvelumaksut

Tervetuloa Nissbackaan!

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo
Sotungintie 4, 01200 Vantaa

Kategoriat
kotiseutu Matkailu yhteiskunta

Liian vähän tiedottajia

Yllä olevat keltaisilla rasteilla mitätöidyt Lahden seudun liikenteen autoja koskevat pysäkkiopasteet oli mitätöity heti kesäkuun alussa meille matkustajille näillä rasteilla. Saattoi olla, että joku kanssamatkustajistamme havaitsi maksettuaan kertamaksun (3,10 €) matkustavansa suoraan Padasjoelle, koska matkan hinta joukkoliikennelautakunnan päätöksellä Päijät-Hämeen lähikuntiin on sama.

Ei näköjään kolmestatoista Lahden kaupunginkanslian tiedottajastakaan kukaan ehtinyt tiedottaa asiasta.

https://www.lahti.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/viestintapalvelut/

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu teatteri Teatteriuudistus viro yhteiskunta

Tampereen Teatterikesä 3.-9. elokuuta 2026

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis – kuvaaja Janne Vasama
Lahden kaupunginteatteri  on valittu  Tampereen Teatterikesän 2026 Pääohjelmistoon Lauri Maijalan ohjaaman Haapajärven Elvis näytelmällään –
sen esitykset on Tampereen Teatterin lavalla ti 4.8. klo 18 ja ke 5.8. klo 15.30.

–
Tampereen Teatterikesä 2026, taiteellinen johto
Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä
–
Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tuo kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta elokuussa Tampereelle. Pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Esitykset on valinnut pääohjelmiston taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Festivaali järjestetään 3.–9. elokuuta, nyt 57. kertaa.
–

Kansainväliset tuotannot Ruotsista, Norjasta ja Virosta

–

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg hurmasi Teatterikesä-yleisön vuonna 2024 ja palaa nyt Tampereelle uuden teoksensa kanssa. Sortistycken saa ensi-iltansa kesäkuussa Schauspiel Leipzigin residenssissä. Malmborgin kanssa teoksessa esiintyvät Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

–
Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä ja käsikirjoittaja Kate Pendry yhden naisen ja yhden live-kameran show’llaan. My Dinner with Putin -esityksessä Pendrylle tarjoutuu yllättäen rooli Robert De Niron tähdittämässä elokuvassa – jonka ohjaaja kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin. Sitten iskee pandemia, seuraavaksi Ukrainan sota. Esitys kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja se on valloittanut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.
–
Lisäksi festivaaliviikolla nähdään Viron Draamateatterin suosittu Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior.
–

Kotimaista teatteritaidetta kantaesityksin ja klassikkotulkinnoin

Kotimaisista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern, & Espoon teatteri, Lahden kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri ja Rovaniemen Teatteri. Lisäksi esityksiä nähdään pienemmiltä teatteritoimijoilta, kuten 20-vuotisjuhliaan viettävältä Teatteri Siperialta sekä Red Nose Companylta, joka esiintyy Teatterikesässä yhdessä Meta4-jousikvartetin kanssa. Ohjelmistossa vierailee myös työryhmiä sekä nähdään taiteellisia lopputöitä.

–

Kansallisteatteri tuo Tampereelle Elli Salon kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman Muistopäivä-esityksen. Kiitetty teos kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
–
Svenska Teaternilta nähdään Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Förgät mig, Espoon teatterilta puolestaan Sinna Virtasen teos Arakhne, jossa kohtaavat kudonta, showpaini ja hämähäkit.
–
–
Lauri Maijalan Lahden kaupunginteatterille ohjaama Haapajärven Elvis on tositapahtumiin perustuva esitys teosta, joka jäi suomalaiseen rikoshistoriaan – ja musiikista, joka voi pelastaa kokonaisen elämän. Näytelmä pohjaa Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina.
–
Kotkan kaupunginteatteri vierailee Tampereella Inke Dahlin ohjauksella Häiriö maisemassa, joka pohjautuu Raija Siekkisen samannimiseen romaaniin. Näyttämöllä nähdään Pirjo Lankinen.
–
Taija Helmisen Rovaniemen Teatterille kirjoittama Vesisaaren Alma kertoo lappilaisen kuvataiteilija Reidar Särestöniemen äidin elämäntarinan. Teatteria ja sirkusta yhdistävän esityksen on ohjannut Riku Innamaa ja sirkusosuuksien suunnitellusta vastaa Henna Kaikula. Esitys on tehty yhteistyössä Piste Kollektiivin kanssa.
–
–
Tornionjokilaakson maisemiin ja Lapin sotaan kuljettaa Mikko Roihan sovittama ja ohjaama Väylä, joka pohjautuu Rosa Liksomin romaaniin. Monologin tulkitsee Olavi Veistäjä -palkittu näyttelijä Ella Mettänen. Tuottajina ovat Vapaa Teatteri, Teatteri Jurkka, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.
–
Näyttelijä Hanna Raiskinmäki loistaa AntiG-esityksessä, joka ammentaa Sofokleen Antigone-tragediasta. Työryhmän ja Teatteri Takomon tuottaman esityksen dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaa Pauliina Hulkko.
–
Työryhmätaustainen esitys on myös näytelmäkirjailija Otto Sandqvistin palkittu Cowboy försvunnen, joka käsittelee muun muassa maniaa, masennusta ja vieraantumista sekä jaettua kokemusta yksinäisyydestä.
–
Yhteistyössä Tampere-talon kanssa festivaalille tuotetaan Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Voces-esitys. Teatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae.
–
Paikallista väriä festivaalille tuo juhlavuosiaan viettävä Teatteri Siperia, joka tarjoaa katsojille klassikkotulkinnan Samuel Beckettin näytelmästä Leikin loppu. Tiivistunnelmaisen esityksen pääroolit tulkitsee näyttelijäkaksikko Pekka Heikkinen ja Bakr Hasan, ohjauksesta vastaa Heikki Huttu-Hiltunen.
–
Klassikkoteokseen on tarttunut myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva ohjaaja Alise Polacenko, jonka taiteellinen opinnäyte Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta on toteutettu yhteistyössä Q-teatterin kanssa.
–
Pääohjelmistossa nähdään lisäksi toinen taiteellinen opinnäyte: Asko ”aamo!” Halosen lopputyö Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Nätyyn kantaa nimeä medium rare.
–
TelttaLabin monipuolisessa ohjelmistossa runoutta, teatteria ja mehevää groovea
–
Tampereen Teatterikesän TelttaLab-ohjelmisto pitää sisällään runoutta ja pienimuotoisia estradiesityksiä sekä leikkisää, groovempaa energiaa. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat sisarukset Laura ja Oona Airola, jotka palaavat nuoruusmuistoihin ja teinivuosiensa keikkaohjelmistoon.
–
Taiteilijaystävysten Miiko Toiviaisen ja Sinikka Sokan konsertti on ylistys toveruudelle ja unelmille.
–
Eino Leinon kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, ja runokonsertti Näin unta kesästä kerran kokoaa yhteen Leinon kuolemattomat runot näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin, sellisti Louna Hosian sekä pianisti Taina-Maaria Rautasuon voimin.
–
Seela Sella esiintyy niin ikään TelttaLabin avajaisesityksessä Rakkauskirjeitä yhdessä Esko Roineen kanssa.
–
Teatterillisempaa ohjelmistoa TelttaLabissa edustaa lisäksi Dave Malloyn säveltämä, sanoittama ja käsikirjoittama Kummituskvartetti, jonka kerroksellinen tarina on lumonnut yleisöjä ympäri maailmaa. Rooleissa nähdään tamperelaisen Näästi Teatterin monilahjakkaat musikaalikonkarit Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander.
–
Drag-taiteilija Pola Ivankan lavashow yllättää,
naurattaa ja liikuttaa. Mitä nyt, Lea? -esitystä rytmittävät Lea Lavenin ikivihreät laulut.
–
Soul-painotteisemman klassikkojen kimaran tarjoilee Jyväskylästä saapuva Masterpiece Orchestra ylistetyssä Stevie Wonder -tribuutissaan. Festivaaliviikon energiat pitää katossa myös suomalaisen funkin uranuurtaja Eternal Erection.
–
Mukaan ohjelmistoon mahtuvat yleisön hartaasti toivomat konsertit: Kansallisteatterin näyttelijä Timo Tuomisen 15-vuotinen työ Jacques Brelin chansonien parissa saa Teatterikesän lavalla ansaitun paikan.
–
Kirsi Poutanen puolestaan kutsuu katsojat pysähtymään maailman kaaoksen ja muutosten keskellä tarjoillen sielunhoitoa fadomusiikillaan.
–
Lipunmyynti Tampereen Teatterikesän esityksiin alkaa 6.5.26 klo 10.30.
Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.
–

Pääohjelmisto laajemmin esiteltynä Teatterikesän verkkosivuilla:
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

–
Festivaaliviikolla on yleisölle luvassa myös ilmaista katusirkusta ja -teatteria, joista vastaa muun muassa Circus Simon. Koko katuohjelmisto esitysaikoineen sekä festivaalin muut oheisohjelmistot julkistetaan kesän mittaan.
–
Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, p. 040 594 4600
Tiedotus- ja markkinointivastaava Tiina Hurskainen, p. 040 865 5852 | tiina.hurskainen@teatterikesa.fi

–
Tampereen Teatterikesä on Pohjoismaiden suurin ja pitkäikäisin teatterifestivaali, jossa nähdään kotimaisen teatterin kiinnostavimmat esitykset ja kansainvälisiä huippuvierailuja. Viikon mittainen tapahtuma järjestetään vuosittain elokuun alussa.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri Matkailu taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Teatterikesän 2025 avajaiset

Tampereen ihmiset ovat ottaneet perinteeksi jättää muut askareensa ja tulla kuulemaan, mitä tulevalla teatteriviikolla on uutta koettavana ja meille katsojille annettavaa.

Kansanpaljouden näky on aina sykähdyttävä ja todistaa jotakin pysyvää ja perinteitten taattua uskollisuuden palvontaa suomalaisista, ja tässä tapauksessa juuri tamperelasista, kulttuurin kuluttajista.

TERVETULOA TEATTERIKESÄÄN!
Avajaiset juonsi perinteisesti näyttelijä Elisa Piispanen

SORIN SIRKUS
Sorin Sirkuksen nuoret taiteilijat tarjoilivat otteita Teatterikesä-viikolla tapahtuvista katuesityksistä.

AVAJAISTERVEHDYS
Teatteritaiteilija, muusikko ja kirjailija Liila Jokelin

PELTIENKELIT
Näyttelijä Arttu Soilumo kertoi pääohjelmiston esityksestään Peltienkelit, joka on interaktiivinen työ yleisön seurata näytelmällistä esitystä pitkin esitysmuodolle kuuluvia omasisältöisiä tapahtumapaikkoja kaupungissa.

TAITEELLISEN JOHTORYHMÄN PUHEENVUORO

Teatterikesän taiteellinen johtoryhmä Taija Helminen, Tanjalotta Räikkä  ja Hilkka-Liisa Iivanainen tuntuu mielestäni jo leipiintyneen monivuotisesta valintaurakka-pravuuristaan. Nyt he kaikki kokivat rakastuvansa uudelleen silloin, kun valot sammuvat ja teatteriesitys alkaa. Onhan sitä teatteria muunkinlaista! Moitin jo itseänikin, kun ajattelin, että jospa ensi kesäksi tulisikin tuoreempi kolmikko vetämään ja valitsemaan näitä esityksiä – eikä vaan aina superylistämään valintojaan. Eniten minua harmitti, että yksi heidän kehumispuheenvuoronsa tuli Espoon kaupunginteatterin esityksestä ja sen erinomaisuudesta, vaikka se juuri tänään oli peruutettu. Harmitti ainakin itseäni moiset kehumiset esityksestä, johon meistä moni oli satsannut koko festivaalimielenkiintonsa.

OLAVI VEISTÄJÄN PALKINTO
Aamulehden pitkäaikasen teatterispesialistin, Olavi Veistäjän nimeen perustettu Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahastosta jaetaan Olavi Veistäjän palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistetään teatteritaidetta.

Iloitsin erityisesti, että näyttelijä Ella Mettänen sai toisen noista kyppitonnisista -hänhän on aina, opiskeluajoistaan saakka päivänpoltteinen, elävä ja hehkuva, originelli näyttelijäahkeruus ja -ihanuus.

Kolmas Tila – Tredje Rummet ry.: Seppo Parkkinen, Tuomas Rinta-Panttila, Kristina Vahvaselkä & Kaisa Ilmonen

Myös turkulainen eri kultttuurieksperttejä teatterityössä edustava uusi kokoonapano Kolmas Tila sai oman Veistäjä -kymppitonnisen. Onnitelut myös heille – uusia ilmaisukokonaisuuksia tarvitaan aina tuoreuden takuuksi.

TAPIO LIINOJA & OLLI AHVENLAHTI
Tilaisuuden päätti pitkänlinjan taiteilijakaksikko Tapio Liinoja ja Olli Ahvenlahti musiikillisella maistiaisella TelttaLabin juhlakonsertistaan, josta sitten myöhemmin konserttikokemuksen jälkeen muutama ajatus lisää.

***

Pohjoismaiden suurin ja pitkäikäisin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä järjestetään tänä vuonna 4.–10.8.2025. Lisätietoa tapahtumasta täällä.