Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala, näyttelijä-filmitähti Kati Outinen, näytelmäkirjailija-Lahden kaupunginteatterin dramaturgi Veikko Nuutinen
Valokuva Lahen uutisia
Lahden kaupunginteatterin yleisötyö on kasvattanut taas uuden thalia-kukkatarhan. Teatterin johto on sijannut lämpiöalakertaansa teatterin kaariseinien sisäpuolelle oivallisen Betoniklubin, jonka suojiin kiirehti viime tiistai-iltana vieri viereen toistensa tuntumaan liki sata uteliasta kuulijaa ja katselijaa kohtaamaan uuden suomalaisen näytelmän tekijät silmästä silmään.
Mammal on näytelmä lapsuuden viimeisestä kesästä. Se kertoo kahden yksinäisen ihmisen hetkestä reunalla, elämän ja kuoleman rajalla, sukupolvien leikkauspisteessä.
Kantaesitys lauantaina 24.1.2026 Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö
Näytelmä Veikko Nuutinen
Ohjaus Minna Harjuniemi
Lavastus, pukusuunnittelu Minna Välimäki
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen
Rooleissa Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Kati Outinen, Nenna Tyni
Valokuva Lahden kaupunginteatteri
Teatterinjohtaja Lauri Maijala totesi heti alkuun:
”Suosio on lyönyt meidät älläkällä. Ilmainen kulttuuri kiinnostaa ilmaisenakin ja sehän on hyvä. Me olemme myös mainostamassa tänne teatterimme juttuihin. Tarve tällaiselle betoniklubille lähtee tarpeesta, että ihmiset puhuisivat enemmän taiteesta, puhuisivat enemmän teatterista ja kulttuurista, sen vaikutuksesta ja että taiteilijat saisivat tällaisen puheenvuoron. Meillä on tänään tekijät teoksen takana. Näytelmän vastuuhenkilöt avaavat juurta, kertovat missä mennään ja mihin ollaan suunnassa matkalla. Tällainen kulttuurikeskustelu on hirveän tärkeää maailmassa, jossa silmä ja viihteellisyys koko ajan vähenee ja puheelle olisi yhä enemmän tilaa. Me tarvitaan puhetta. Se on halpaa ja suoraan sydämestä. Ja vain sillä on merkitystä.
Tämä on vapaamuotoinen tilaisuus ja loppupuolella saadaan kerta kaikkiaan yleisölle tilaisuus kysellä ja panelistien jakaa nimikirjoituksia. Pidetään tämä vapaana keskusteluna ja minä olen yksi keskustelijoista kanssanne,” avasi Lauri Maijala tilaisuuden.
Poimin näiden kolmen teatteritaiteilijan osalta päällimmäisiksi nousseita puheenvuorosisältöjä.
Näytelmäkirjailija Veikko Nuutinen kertoi syistä, miksi kirjoitti juuri Mammal-näytelmänsä.
”Halusin kirjoittaa näytelmääni vanhan ihmisen. Itse vanhasta ihmisestä en ole paljoa kirjoittanut. Mutta kyllä se lähti siitä, että kävin noilla Astuvansalmen kalliomaalauksilla. Musta tuntuu, että sain silloin tunteen jonnekin kovin kauas menneisyyteen. Sitten mä ajattelin niin, että voisi siitä kirjoittaa näytelmän ja vielä aattelin, että voisko kirjoittaa esihistoriallisen ihmisen siihen näytelmään ja että mulla ei ole historian tuntemusta 4000 tai 5000 vuotta sitten, ne on aika lailla samoja. Mutta esihistoria löytyi tuolta 25 vuoden takaa. Piti tehdä sitten toinen matka, mielikuvitusmatka tuonne 25 vuoden taakse omaan mummolaan Jämsään. Siellä on myös paljon karjalaisia, tää Mammani on Karjalasta kotoisin.”
Kati Outinen kuvaili monipuolisesti mm. sitä, miksi hän suostui tulemaan Lahden kaupunginteatterin uutuusnäytelmän näyttelijäksi.
”Kun pyydettiin, mutta myös sen takia, että sitä ennen pyysin saada lukea Veikko Nuutisen näytelmän. Ja ihastuin siihen silloin heti. Veikko on näytelmäänsä kirjoittanut sen jälkeen ihan lisää versioita, mutta käsikirjoituksessa oli olemassa jo se kaunis ja hyvä, johon siinä ihastuin. Kun me nyt tehdään sitä näytelmää, niin minä tykästyn siihen lisää päivä päivältä, opin tuntemaan sitä lisää. Tekeminen on kuitenkin sellainen työryhmän tutkimusmatka sinne, miten ja mikä tää on. Ja mä olen tosi kiitollinen, että Veikko on kirjoittanut vanhan ihmisen, jossa ei tarvitse esittää yhtään vanhan ihmisen esittämisen klisettä. Se on toimintakykyinen ja aivot toimii tiettyyn rajaan asti. Siinä on arvaamattomuutta. Ja näytelmässä on kaikennäköistä luonteen piirrettä, toimintatapaa. Joo. Veikon näytelmä mut tänne toi.
Jos minua olis pyydetty vaan Lahteen, niin mä olisin keksinyt jonkin hyvän tekosyyn. Mut tuo sisältö. Sanoisin, et sitten kun se hyvä sisältö tulee vastaan, se on kuin lottovoitto.”
Kati Outinen johdatteli vielä meidät varsin yksityiskohtaisesti kaurismäkeläisyyteen, filmin merkitykseen yhteiskunnalle ja pienten ammattiteatterien näyttelijöiden köyhään arkeen sekä yleensä ihmisarvon merkitykseen elämässä ja taiteessa.
Lauri Maijala kuvasi oman käsityksensä muotoutumista vanhoihin ihmisiin, isovanhempiinsa, joiden kohtaaminen murrosiässä ja vähän sen jälkeen oli ongelmallista. Eräällä tavalla se oli kuolemanpelkoa, ajatus, että isovanhemmat pian kuolevat. Hän muisteli, miten usein kieltäytyi jollakin tekosyyllä lähtemästä äitinsä ja isänsä mukaan isovanhempiaan tapaamaan. Nyt vasta nelikymppisenä hän ymmärtää, mitä hän menetti, mitä elämänviisautta ja tarinaa ja elämänmuotoa ilman hän tyhmyyksissään jäi.
Maijala viritti vielä keskustelun siitä, miten vanhan ihmisen kohtelu on sidoksissa harjoitettuun yhteiskuntapolitiikkaan. Vanha ihminen on arvokas tai vähemmän arvokas politiikasta riippuen.
Täysi tunti kirjailija Veikko Nuutisen näytelmää Mammal, näyttelijä Kati Outisen filmitähti- ja taiteilijaelämää sekä viisasta, koettua elämänfilosofiaa ja Lauri Maijalan huumorilatauksilla sekä omakohtaisella isovanhempiensa kohtelua liikuttavasti meitä herkistävällä puheenvuorolla nostivat mielenkiinnon tulevan näytelmän malttamattomaan ensi-illan odotukseen – ja tietenkin edessä keskustelevan kolmen suomalaisen huipputeatterilaisen asiantuntevuuden ihailuun.
Niinkuin hyville kulttuuritapahtumille usein käy, aika loppuu kesken – luvattua yleisökeskustelua ei ehtinyt syntyä kuin parin lausahdustyngän verran. Harmi, joka seuraavalla Betoniklubi-kerralla voidaan korjata:
KEVÄÄN 2026 muut KLUBI-ILLAT:
ti 27.1.26 klo 18–19
Vieraina Jarkko Lahti ja Eeva Soivio / Sivuraide
ti 3.2.26 klo 18–19
Vieraana Heidi Herala / Maan ja veden välillä
ti 3.3.26 klo 18–19
Vieraana Asko Argillander / Haapajärven Elvis
Asiasta kiinnostunut lukijani, voi perehtyä Betoniklubin vieraiden ajatuksiin tilaisuudesta valmistetun you tuubin avulla. Siitä ei tosin saa sitä tuntumaa, mitä livenä nämä persoonallisuudet äänillään, painotuksillaan, nopeilla vastapuheenvuoroillaan,varsin persoonallisilla temperamenteillaan, reaktioillaan ja keskustelutaidoillaan antoivat meille läsnäolijoille.
