Kategoria: taide

Kategoriat
Historia jännitys kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden Kolmen Pennin Oopperassa

Eturivi: Henrik Hammarberg, Aurora Manninen, Saana Rautavaara, Henna Wallin, Nenna Tyni, Laura Huhtamaa, Annukka Blomberg.
Keskellä: Veeti Vekola, Tomi Enbuska,
Takarivi: Jori Halttunen, Mikko Jurkka

Lahden kaupunginteatterin Kolmen pennin ooppera on Lauri Maijalan sydänjuurista ja katkeamattoman rikkaasta mielikuvituksellisesta ajatusmyllystä muokkautunut rajun komea musiikillinen, ajantuore teatteriohjaus, henkisessä voimassaan rajaton, selkeydessään ja sisällöllisessä ilmaisussaan jokaiselle katsojalle tosin kovin erilaisin poliittisin prosenttiluvuin avautuva, mutta vähintäänkin Brechtin runoin ja Weillin musiikin oopperallisin parodiamakuisin aarioin se vetää musikaalisen loistavasti tulkittuna hymykaaret kasvoillemme vakavankin kohtauksen taustalle elämän lämpöä ja tunteen herkkua meille sopivin pisaroin lohduksemme tarjoten.

Pelkästään ohjaajan ja lavastajan (Minna Välimäki) yhdessä loihtima vaikuttava lavastus, lavan takaseinän silhuetein, korkein telinein ja pylvästöin sekä esineistöin ja muutamin eturamppiin toisinaan hetkeksi ilmestyvin pikkuyksityiskohdin, kuvaa koko esityksen interiöörin menneen ja nykyelämämme maailmaksi, jossa matkaamme kuin suuressa tehtaassa koko ihmiskunta vauhdiltaan yhä vain kiihtyvine ja arvaamattomine liukuhihnaisine tapahtuminemme. Niissä ohi virtaavat yhtä hyvin menevät tai vastaantulevat ihmiset kuin esineetkin, tapahtumat jopa aikakautemme jatkuvasti kiihtyvät sotilasvarustukset loppumattomin asevalmistelujen sotilasajoneuvoin, ammuksien, tykkien, ajan panssarivaunujen ja ohjuksien jonoina silmiemme ohi, milloin minnekin päin mannertamme ja maailmaa taukoamatta siirtyen.

Samaan aikaan sivistynyt maailma jatkaa omalla näennäisellä varallisuudellaan siirtomaiden riistoa lähes ilmaiseksi ostamalla liukuhihnojen täydeltä eteläisten kehitysmaiden hedelmiä ja niitä sitten läntisen maailman liike-elämän voitoilla muka ostellen, ylenpalttisesti nautiskellen tai liikkuupa hihnalla uudet sähköjärjestelmätkin miltei jokaiselle paikkakunnalle noita akuutteja datajärjestelmäkokonaisuuksia kuljettaen.

Vain köyhien luokka on pudonnut tästä vauhdista. Se joutuu itsensä ja ruumiinsa uhraamaan nälän ja puutteen tielle, ammattimaisten hyväksikäyttäjien ja kyseenalaisten liikeyritysten komennossa leivänmurusensa ansaitsemaan.

Näyttämöllepano Lahden Suurelle teatterinäyttämölle koneistuksineen monine taitavine teknisine henkilöineen tekee koko esityksestä harvinaisen nykyaikaisen.

 

Entä Brecht ja hänen säveltäjänsä Weill? Ovathan hekin mukana, jos kohta aina valppaan Maijalan roolisateenvarjon alta tarkkaan pohdituin, harjoitetuin tarinan äkkikääntein ja hahmoin. Näyttelijöiden fasadit eli naamat ja rintamukset ovat aina yleisöön päin. Jo koko epäoopperan alku leikataan Brechtin tapaan tahallisesti poikki estäen katsojan samaistuminen tunnelmaan. Juuri silloin Brechtin tekstin ja esityksen klassisen satiirin kaikkinainen varma tae kera ainutlaatuisten Weillin sävellysten on helppo meihin uppoutua. Koko ensemblen 12 näyttelijän täydeltä, upein muotipuvuin (Joona Huotari-Andreou) koemme yksilöinä erottuvina ja nautittavina laajakirjoisen merkitsevästi esityksessä: verratonta, upeaa silmänruokaa kaupungissamme! Siihen, että köyhälistö ja äveriäisyys olisivat kovinkin ulospäin erilaiset Brechtin tapaan vielä tässä oopperallisessa esityksessä, emme tosin enää usko todellisuudessamme, sillä niin samankaltainen, sekasortoinen, epävarma ja kaaosmainen on aikamme luokkajakoinen maailma, että se ja näyttämön tapahtumat lähes yhtenevät.

Lauri Maijalan omatyylisiä henkilöitä kipuilee näyttämöllä jälleen – osattomia (Veeti Vekola) maailmankansalaisia henkisesti heppoisina ja niin aineellisesti kuin tarinallisesti turhaan maailmaan syntyneinä – vain osattomina kerjäläisinä maailman  syntisiksi tarpeellisia. He ovat jälleen esityksen suola, katsojan arvuuteltava esityksen elementti ja kas – ohjaajalle ominainen klisee paholaisesta (ensi-ohjauksensa The Black Ride -esityksen mukaan) näyttää tällekin esityksen ihmissuvulle siunaantuneen tarpeen olla aina läsnä – jälleen ontuvajalkaisena oliona (Henna Wallin).


Kolmen pennin oopperassa tarinan kauniinkiltin Polly Peachumin (Aurora Manninen) roolin viattomuus kääntyy tyypilliseksi kaikkien tyttöjen kapinaksi vanhempiaan vastaan hänen rakastuttuaan tunnettuun kuuluisuuteen suureen murhaajarikolliseen Puukko Macheathiin ja vielä karattuaan kotoa, mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Aurora Manninen tulkitsee naiseutensa pyyteet ehdottomuudeksi. Hänen ajattelunsa on luontevaa aitoudessa ja totuudellisuudessa, sillä hän on nähnyt omassa kodissaan lähes pelkästään köyhien hyväksikäyttöä – ei hänen kotinsa saati vanhempansakaan mitään vilpittömiä ole. Hän esittää myös esityksen yhden upeimmista Weillin melodioista unohtumattomasti ja kauniisti tulkiten.

Peachumin perhe omistaa eräänlaisen köyhyysvuokralaisbisneksen, mikä ottaa palvelukseensa pelkästään rahattomia kerjäläisiä, joille se vuokraa oikeuden saada kerjätä, ja varustaa heidät erilaisin kauppatavaroin: pääasiassa ihmisen tekojäsenin, jaloin, sormin, käsin. Kaupatut tavarat myytyään nämä vuokralaiset saavat muutaman pennin palkkioksi. Epäonnistuneet kaupustelijat pahoinpidellään perusteellisesti. Peachumit myyvät myös seksiä ja isä myy tytärtäänkin.

Isä Peachumin kauppiasluonteeen tulkitsee Mikko Jurkka estoitta virkistävän liukkaan rasvaiseksi ja ovelaksi, rehevän eläväksi piruilijaksi. Hän myös laulaa juuri oman aariansa, sen herkulliset suomalaiskääntäjien Brechtin riimit ja Weillin tahdit tarkan satiirisesti, hauskasti ja taidokkaasti. Hänen roolityönsä, mahtailevan itsekäs olemuksensa rikastavat esityksen hirtehistä elämänmahlaisuutta habituksellaan ja musikaalisuudellaan.

Äiti Peachumina Annukka Blomberg on yksniitisempi luonteeltaan, käytännöllinen ja röyhkeä kauppiasluonne hänelläkin ja myös tyypillinen äiti tyttärensä etua ajamassa, järkähtämätön mielipiteessään, rahanahneudessaan ja fanaattinen ajojahdissaan saada suurrikollinen vävykokelas ansaan ja tuomituksi hirteen. Blomberg laulaa musikaalisesti kylmän kaunisvärisellä alttoäänellään aariansa.

Tähän perheidylliin sijoittuu tietenkin itse sulhanen Puukko-Machie.

Tomi Enbuskan puukkomachiessa on voimaa, särmää, charmia, määrätietoisuutta, älyä, pelottavaa huumeen addiktiivisuutta, rikollisuuden harvinaista väkivaltaista karriääriä, sielullista machoutta ja katteeksi murhan yksinoikeutta – kuin maailman valloittajan räiskiä päät revolverillaan murskaksi keneltä vain, jopa Piispalta ylivertaiseksi saavutukseksi ja näytteeksi pelotusauktoriteetistaan. Naisten valloittajan karismallaan hän on tottunut saaman lumoihinsa jokaisen kohtaamansa tytön helposti.

Pollyn kanssa hän kuitenkin joutui paljastamaan aidon rakastumisensa, miehisen herkkyytensä, vaikka ensin totutusti yrittää ratkaista naisvalloituksensa infantiilisella hurjalla huudolla. Säilyttääkseen vapautensa hän piiloutuu poliisin alkaman ajojahdin seurauksena ja luovuttaa koko rikollisjenginsä omaisuuden ja johtamisen nuorikolleen Pollylle.

Toimelias poliisipäällikkö Tiikeri Brown (Laura Huhtamaa) on viimein saanut kiikkiin kalterien taakse Macheathin. Huhtamaan valloittavan vauhdikas roolityö tuntui suorastaan kutkuttavan jännittävältä.

Eikä tarinan käänteet tähän lopu. Paljastuukin Puukko Mackien jo ennen Pollya naineen Kapakka-Jennyn (Vilma Kinnunen). Jännitämme tietenkin, mihin heti asian selvittyä tämä katkera mieskilvoittelu ja aviopetos samasta rakastetusta oikein voi johtaa. Yllätymme, että se päättyy naisten keskinäiseen sovintoon, jossa Macheathen omaisuudesta ennen hänen mahdollista hirttämistään sovitaan vain hänen autoistaan, minkä värisen kumpikin hänen naisistaan ottaa.

Vilma Kinnunen on toinen esityksen suvereeneista laulajattarista, hänen aariansa Kapakka Jenny -balladin tulkinta on esityksen koskettavimpia, solistinen timantti. Kinnunen myös näytteli esityslavan siivoojan vaatimattomuuden ja tavallisuuden ihanan herkästi, taitavasti ja empaattisesti.

Henna Wallinin upea Lucky-laulelma soi kauniisti hänen tulkintanaan ja eläytymisenään ennen hirttotuomion toteuttamista.

 

Perinteisen loppuhuipennuksen sijaan kertoja keskeyttää kohtauksen ja niinkuin Brecht opettaa – käyttämällä epärealistista pelastusta satiirisesti paljastamaan yhteiskunnan tekopyhyyden: todellisuudessa asioita ratkaisevat raha ja suhteet eivätkä ihanteet ja myös Maijalan ratkaisussa: täysin Osaton nostetaan kansan taltuttamiseksi luonnollisesti Macheathin sijasta hirteen.

Koreografian (Jenni Nikolajeff) yllättävän tarkkakuvioinen japanilaisten taistelumiekkojen ilmatanssi tuo esitykseen hauskuutta, omaperäisyyttä, kaikenlaisen äksiisin arvaamattomuutta ja vauhtia.

Jämptisti toimivat valot ja äänimaailma sekä näyttelijöiden maskit tuntuivat valloittavilta, tarkasti kohtauksiinsa ja hahmoihinsa mietityiltä (Kari Laukkanen, Tommi Raitala, Anu Reijonen)

Monet näyttelijät tekivät maittavia sivurooleja, toivat joukkokohtauksiin henkilökemiaa, suurta monen sivuroolin muuntautumiskykyä (Jori Halttunen, Nenna Tyni) ja joskus tarpeellista etukäteen harjoiteltua rooleihin heittäytymistä varsinaisen rooliesiintyjän sairaustapauksissa (Henrik Hammarberg, Saana Rautavaara, Anna Pitkämäki).

 

Antti Vauramon harjoittama ja sovittama 11-jäseninen teatteriorkesteri on esityksen suuri ja monesti kohtauksen vaikuttavin, varmin elementti herkissä sovituksissa, jopa tunnerikkaissa solistien säestysversioissaan. Sen mukana pääsee helposti ihan ulkopuolisenakin taitavista sävellyksistä ja hienoista tulkinnoista nauttimaan.

Orkesterin piiloissa näyttämöaukon taustan yläilmoissa toiminut harvinainen livesoitto tuntui jo sinänsä harvinaisuudelta ja olisi toivonut edes loppukumarruksissa sen verrattomat musiikkitaiteilijat tulla esitellyiksi.

Pienen piirun kuitenkin saan heittää tarpeellista kritiikin sivallusta. Näyttelijät huutavat liikaa. Monet sanat jäävät tavujensa vangeiksi eikä muutamista tärkeistä repliikeistä saa selvää. Pidän asiaa myös näyttelijän ääntämisaparaattien kunnon työturvallisuuskysymyksenä.

 

 

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö klo 18.30

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Esityksen kuvat  Janne Vasama

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa 11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

https://lahenuutisia.fi/2026/09/09/suuri-ensi-ilta-kolmen-pennin-ooppera-tanaan/

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

SUURI ENSI-ILTA – Kolmen Pennin Ooppera tänään

Viime huhtikuussa Lahden kaupunginteatterin Betoniklubi-yleisökeskusteluun koko suuri teatterin ala-aulallinen täysin istumapaikoin oli taas tullut seuraamaan tätä uudenlaista, viisaanfiksua, tuoreuslämmintä, rennon oloista kulttuurikeskusteluantia – sinänsä jo suurta ja toimivaa kulttuuri-ihmettä Lahden urheilukaupungissa.

Tilaisuudessa saimme nähdä pukusuunnittelijan häikäisevän hienoja alamaailman rikkaiden puvustuksia, jotka kiersivät rooli roolilta meidän yleisön käsissä – tässä näyttelijä Aurora Manninen (oopperan Polly) katselee tulevaa hulppeaa roolilookia.

Lauri Maijalan Brecht & Weill on syksyn 2026 näytelmätuote, jollaista odottavat kaikki 16-96 -vuotiaat suomalaiset, sillä Kolmen Pennin oopperana se on myllännyt, ärsyttänyt ja ihastuttanut suomalaisen teatterin, ensin 1930-luvulla maamme Ruotsalaisen teatterin ja Suomen Kansallisteatterin – ja vasta 1960-luvulla maakuntateattereiden, kymmenien suomalaiskaupunkien teatterit tulkinnoillaan. Itäsaksalaisen kulttuurin alkuperänsä mukana se levisi kaikkiin teatterikeskittymiin ympäri maailman. Teatteri antoi kerrankin puheenaihetta ja yhtä aikaa rajua kritiikkiä ihmisen ahneudelle, juuri sellaisella tavalla, jota emme kenties edes itse olleet ennen haaveilleet, saati kokeneet.

Saksalaisen vanhan sivistyksen syntymäpesästä se tarttui 1960-luvulla nopeasti kaikkialle maailman sivistyslaitoksiin merkittävänä protestina ja satiirina, vastakohtana hitlerismille, stalinismille ja tiukasti auktoriteettisiä sääntöjä palvelevalle  tekokorrektien yhteiskuntien ja teatteritaiteen säädylliselle laitostuneelle kunnioittamiselle. Kaiken teatteriksi totutun taiteen se repi alas ja yhtälailla pudotti krumeluisesta pukeutumisnähtävyyshienoudesta aiheensa Lontoon alamaailman Sohon porttoloiden jännittävyyden, elämän mahlaisuuden ja oman eläimellisyytemme himonväkevyyden salat paljastaen. Sivistys oli ahmaissut normaalimaailman elementin, joka kiehtoi uudenlaisena kokea koko sivistyneen maailman ajattelutasona ja teatteritaiteena.

Yllä olevasta keskustelun taltioinnista selviää tämän päivän teemat, jotka Lahden kaupunginteatterin Betoniklubin keskustelun aikana paljastivat meille katsojille jälleen harvinaisen viisaasti luodut perusteet tämän näytelmän valinnalle Lahteen. Myös tämän ajan ihmiset tulevat tutuiksi Berthold Brechtin teatteriteorioihin, eeppiseen teatteriin sekä hänen värikkään rosoiseen ja terävän satiiriseen huumoriinsa. Kannattaa siis kuunnella ja katsoa vielä tuon tilaisuuden taltiointi – se on harvinaisen sisältörikas, provosoivan hauska, maallikolle sekä teatterituntijalle perusteemassaan vakavan yhteiskunnallinen ja huumoritäysi, itsenäisen ajatteluun meidät maanitteleva räväkkä taltiointi.

Kolmen pennin oopperan ohjaaja  Lauri Maijala ja puvustaja Joona Huotari-Andreou

 

Teoksen Puukko-Mackie Tomi Enbuska

KOLMEN PENNIN OOPPERA

Ensi-ilta 9.9.2026 Suuri näyttämö klo 18.30

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari- Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Kurt Weillin näytelmään säveltämän musiikin ja säestyksen toteuttaa11-jäseninen jazzahtava teatteriorkesteri.

………………………………………..

 

Lahden KOLMEN PENNIN OOPERAN (Kerjäläisoopperan) ensi-esityksestä jo yli 60-vuotta

Miltä silloin reilu 60 vuotta sitten joulukuun 1.päivänä 1960 tuntui vielä alaikäisen (19 v.) lahtelaisen Virtasen, Heinolan opettajaseminaarioppilaan nähdä ja kokea kaupunginteatterimme Ammattikoulun näyttämöltä silloisen teatterinjohtajan Fritz-Hugo Backmanin ohjauksena, vierailevan itäsaksalaisen  Karl  Schusterin sanomalehtisivumateriaalein heijastaman visuaalisuuden ja uudistuneen Lahden kaupunginteatterin tuorein mittavin näyttelijäkiinnityksin koko ammattihenkilökunnan sekä laajan avustajakunnan ja vielä kahdeksanjäsenisen Lahden kaupunginorkesterin jazziin taipuvan orkesterin tähdittäminä suurtyöharvinaisuus ensikertaa kokea, ymmärtää ja omaksua.

Tässä vielä ennen muisteluani teatterissamme 60 vuotta sitten kokemani Brecht-esityksen keskeisten niukkojen muistikuvieni paljastumista pieni johdattelu:

MYT%C3%84J%C3%84INEN.jpg

Olin jo kahtena kesänä ja juuri Lahden Kerjäläisoopperan ensi-illan kesänä ihmetellyt yhtä uimarannan vasta esityksen ensi-iltana ratkaisemaani tapausta.

Toimin noina kesinä kaupungin liikuntatoimen rantakaitsijana ja uimaopettajana Lahden Tallinpassissa eli Mytäjäisten uimarannan, pienen ja syvän, puhdasvetisen lammen rannalla miltei kaupungin keskustassa. Hyvin usein rannalle, sen nurmikon reunalle pärisytti lahtelaisittain harvinainen skootteri kiharatukkaisen miehen ohjastamana. Hän pysäytti ajopelinsä nurmikon reunalle, riisuutui, pulahti uimaan ja usein jäi auringon paistaessa lekottelemaan uimarannan nurmikolle. Tehtäviini kuului opastaa moottorilaitteet ja polkupyörät mahdollisimman kauas rantaviivasta. Tälle miehelle ei niin tarvinnut tehdä, hän tajusi luonnon ja moottorin kaksinolon uimarannalla. Kävin häntä silloin tällöin jututtamassa, lähinnä säästä ja veden lämmöstä keskustelemassa.

 

MUISTAN MELKEIN brechtiläisyyttäkin Lahden kaupunginteatterin Kerjäläisoopperan 1.12.1960 ensi-illasta

Brechtin teatteriteorioista olin hieman lukenut – niistä yksi on rikkoa naturalistinen teatteri katsojalle ja estää hänen samaistaa itsensä esitykseen. Brecht halusi, että katsoja huomaa todella joka hetki esitystä olevansa teatterissa. Mutta tällä kertaa olin niin innoissani uutuuden lumoissa, etten voinut muuta kuin vastoin Brechtiä samaistua niin moneen näyttelijähahmoon, tarinan tunnelmaan ja näytelmän hurjiin, alamaailman karikatyyreihin sekä kuvitellun Sohon elämään, että jäin estoitta sen elävien alamaailman tyyppien ehdottomaksi huvittelukaveriksi.

Henkeä haukkoen, ällistyneenä totesin, että pääosaa Puukko-Mackietä, makean ja viettelevän Sohon naislauman syleilyssä, koko elämänsä ja viettien kauppiaaksi ja rahastajaksi suunnitellut, valtavan sulavasti tanssinut sekä eläytynyt ja aivan unohtumattomasti laulanut ja artikuloinut näyttelijä olikin Topi Reinikka, Tallinpassin skootterimies. Hänen kokonaisilmaisunsa tuntui niin petollisen keveältä, laulutaitonsakin uusimuotisen sävykkäältä ja koko hahmonsa vastoin Brechtiä niin realistisen elävältä, että niputin hänet heti koko esityksen kantavaksi tähdeksi – maailman salattujen, piilossa olevien rikollisvoimien häijyn ovelaksi pomoksi.

Olihan teatterin näyttelijäkunnassa muitakin yllätyksiä. Tuttujen oppikoulukavereiden äitejä ja isiä – kuten koulukaverini Pekan äiti ja isä – ammattinäyttelijöitä. Aina punaposkisen kerjäläisten johtajan Peacumin vaimon roolissa Dagi Angervo loisti hemaisevan kiihottavalla olemuksellaan ja tutun körmysävyisen karhun oloisena poliisikonstaapelina Ensio Jouko. Ylivoimainen tuttavani oli kuitenkin Hildegaard Koivisto oopperan Kapakka-Jenny (Irma-kaverini äiti), jonka matalan alton äänisävy ja metallisen karski laulu jäivät katsojan mieleen vahvana, rautaisen energisenä, julmana tulkintana – hän oli  käynyt kerran myös oppikouluni joulunäytelmää meille ohjailemassa.

Tottakai monet tutut näyttelijät – Fanni Halonen, Ilmari Aarre-Ahtio saati Ola Johansson lisäsivät tarinan petollisuutta, rouheutta ja miltei todellisuutta huimaavan ammattitaitoisilla tyypittelyillään.

Kahdeksanhenkisen hieman jazzahtavan Lahden kaupunginorkesterin Kurt Weillin musiikin taika, rytmit, laulujen riimein tarinaan iskevät sanat tutun pianovirtuoosi Ilmari Patrikaisen johdolla veivät väkisin mukanaan Weillin omalaatuisen kiehtovaan sävel- ja sävellysmaailmaan. Lahden kaupungin Teatteri ja Orkesteri olivat löytäneet toisensa harvinaisen tenhokkaasti, musikaalisesti – ja niin herkullisen hauskan ilkikurisen vapautuneesti.

 

……..

Tänään 9.9.2026 me teatterikatsojat saamme kokea tämän poikkeuksellisen epäooppera-harvinaisuuden toisen kerran kaupungissamme – yhdessä teatteripuitteiltaan ja taiteilijakunnaltaan Suomen hienoimmista teattereista – Lahden kaupunginteatterin  – yli 700 täyteen myydyn katsomon kanssa.

 

Kategoriat
Historia jännitys Koulutus kulttuuri luonto taide yhteiskunta

Neljänkymmenen kilometrin päässä maailmantaiteesta

Anish Kapoor, Edeltäjä, 2026, sekatekniikka

Mitä Suomen metsä kymmenin tuhansin parisataavuotisin kirveshakkuineen ja jalostuksineen on luonut arkeemme. Ainakin koko Mäntän kaupungin merkittävine puuteollisuuksineen, tehdasyhteisöineen ja vielä nykyisinkin miltei jokaisen suomalaiskodin Serlachius-vessapaperin näin jälkipolville jokapäiväiseksi muistutukseksi.

Rikkaat, alkuaan pääosin muista pohjoismaista Suomeen muuttaneet suvut saattavat liikebisneksissään keskittyä vain rahan hankkimiseen paisuttaakseen omaisuuttaan. Joskus – kuten Mäntässä – on käynyt myös toisin. Taiteeseen tykästyneet omistajat ovat pitäneet jo yli satavuotta myös köyhiä suomalaistaiteilijoita ja ulkomaisiakin aikakauden huippukuvataiteilijoita arvossa ja antaneet heille tilat tehdä rauhassa, nälättä taiteilijatyötään omissa taiteilijoille osoitetuissa tiloissa, ateljeissa ja residensseissä. Vastineeksi nämä mesenaatit saivat mitä harvinaisimpia, taidokkaimpia taiteilijoiden uniikkeja maalauksia ja veistoksia. Näin syntyivät perusteokset myös tänne Serlachius-taidesäätiön museoille.

Tänne Mänttään maamme kenties nykyaikaisimman ja monipuolisimman taidemuseon taiteen tutustumiseen tarvitaan yksityisauto, mikäli ei ole vielä polkupyöräilykuntoinen tai satu pääsemään melko usein Tampereelta varta vasten Serlachius-taidesäätiöön järjestettäville retkille mukaan. Meille Virtasille on onnenpotku, että kaukainen Päijänne-kesämökkimme on vain 40 kilometrin päässä Mäntän taidemuseoista.

Paikka on suomalaisluonnon ainutlaatuisuus, luonnonkaunis, siisti useiden kymmenien hehtaarien rauhaisa puistomaisen rauhoittavaksi suunniteltu hieno, järvinen suomalaisautuus.

Parkkipaikkojakin riittää sadoille ja niiltä hiljalleen museota kohti käyskentelevää kävijää tervehtii heti Emil Wikströmin Kuokkamies vuoden 1908 taiteen huipputekijöiden aikalaisena. Kanssakulkijani havaitsi yhden yksityiskohdan, ties kuinka monta kertaa jo tuon useiden vuosien aikana näkemästämme veistoksesta, että Kuokkamies oli saanut tuon joka seitsemännen suomalaisen ominaisuuden mukaansa meille muistutukseksi sukujemme perinnöistä – Kuokkamies on vasenkätinen. Samalla kohdalla leveän sisääntulopolun toisella puolen tervehtii miltei yhtä iäkäs suomalaisen vanhan julkisen taiteen perusteos Nuori Hirvi -patsas (1923) Jussi Mäntysen luomana Joenniemen Kartanoon johtavan tien vierellä kuin meitä uteliaita vain huolimattomasti taakseen vilkaisevana.

Gösta Serlachius -museon modernin puolen valtaisat lasiset ovifondit tervehtivät jo kaukaa menneitten näyttelyiden ryhmäteoksella ja Anish Kapoorin näyttelyn kookkaalla sisääntulojulisteella meitä.

Harvoin on tarvinnut taidenäyttelystä lähteä sovinnolla melko nopeasti ja tyytyväisenä. Anish Kapoorin töistä saa vajaassa tunnissa ainakin vakuuttavan kuvan niiden maailmanluokan ainutlaatuisuudesta. Kannattaa tuon lisäksi katsoa selkeä taiteilijan itse juontama varsin nykyaikaista työskentelyä kuvaava kolmetoistaminuuttinen, apulaistensa työtä ja sen hengenvaarallisuutta – happinaamarein ja erikoisilmastoinnein, sirkkelein, hitsauslaittein – hyvin viestivä lähes teknisen laboratorionomainen ateljeevideo.

Tämä taiteilija perustaa taiteilijatyönsä väriensä omanäkemykselliseen teoriaan. Punainen on hänen päävärinsä ja musta ja valkoinen sen pehmeät sekä kovat kumppanivärit. Teokset eivät esitä mitään vaan kahlitsevat jopa neljäntoistatuhannen kilon painollaan tai yli kymmenmetrisillä tauluripustuksillaan ja kolmiulotteisuudellaan meidät lumoutumaan taiteen nykyhetkeen. Taide ei suinkaan tarvitse sanallista tulkkia. Se vaikuttaa itseisarvona.

Toinen Kapoorin peruspohja teoksilleen on tilakäsitys, joka tuntuu meistä avaruudellisen rajattomalta. Yllättävää on, että hän useat teoksensa lähtökohdat perustaa lapsuuskaupunkinsa äärettömien korkeiden vuorten ja syvien laaksojen tilavuorottelujen ja arkkitehtuurin vaikuttimiin. Kapoorille oman intialaisen suhteellisuusteorian sopeutumisen lontoolaiseen hektiseen aikamme ihmismassavilinään on ollut ilmeisen helppoa: niin Kapoorin synnyinkaupunki Intian Mobai kuin jo 18-vuotiaana opiskelukaupungikseen muodostunut Lontoo ovat molemmat asukasmääriltään 12-miljoonaisia. Meille erakko-suomalaisille jo pelkän oman sisäisen minän tavoittaminen vaati suurta taitoa ja työrauhaa, hiljaisuuttakin. Sen Kapoor hallitsee ja välittää meille ajatuksemme kiehtoen ja turhat puheemme mykistäen.

Anish Kapoor, kuva George Darrell

Pieni yksityiskohta hänen moneen tekniikkaansa, materiaaliin ja kokeiluihin perustuvista töistään on myös mielenkiintoinen. Tivoleista ja huvituksista me suomalaiset olemme kokeneet peileissä niiden kuperuuden hauskaksi viihteeksi. Peilisalit, joissa kasvomme tai naapurimme näyttävät moninkertaisen paksuilta tai luurangonlaihoilta, ovat olleet meille taattua huvia nähdä ja kokea.

Kapoor sen sijaan on pitkään tutkinut peilien koveruutta ja saa teoksensa niin eläviksi, että miltei pelästymme itseämme tai naapuria kanssamme niistä peilatessamme: mittasuhteet ja perspektiivit, läheisyys ja kaukaisuus sekoittuvat yllättävän salamannopeasti maailman koveruudessa.

Pieni silmäys Kapoorin havaintopsykologiseen leikittelyyn: tältä puolen teosten mustat kuviot näyttävät hyvin yksinkertaisilta, käykääpä katsomassa teokset niiden eri kääntöpuolilta – hämmästytte!

Tällä käynnillä viiletimme läpi näyttelyn monta kookasta näyttelyhallia, yhden täysin sysimustan, toisen mustin havintopsykologisen vekkulamaisesti mietittyjen kuva-arvoitusten sisältöpistoksia yrittäen turhaan ratkaista moniuloitteisine kuvineen ja keskityimme hänen pääteokseensa Edeltäjä, joka 13 rekka-auton kuormana koottiin hallitsemaan koko valtavaa monisataneliöistä näyttelyhallia hehkuvan elävän punaisuutensa tenholla.

Kauniita Kapoorin teokset ovat – pysähdyttäviä, rauhoittavia ja harmonisia. Jotakin sisällämme, ajatuksissamme ja tunteissamme saa liikahtamaan niitä kokiessamme. Siinä Kapoorin maailmantaiteen ydin.


https://serlachius.fi/

 

Anish Kapoorin näyttely

Serlachius Kartanossa Mänttä-Vilppulassa 27.6.2026–4.4.2027. [1, 2]

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Tarina nähdyksi tulemisen kaipuusta

Petri Liski, Juho Uusitalo, Pyry Nikkilä

Lyle Kesslerin kirjoittama näytelmä Orvot on sydäntä raastava draamakomedia ilman äitiä ja isää kasvavista veljeksistä ja heidän elämäänsä ajautuvasta lavean tien kulkijasta.

Lyle Kesslerin (1936) kirjoittama Orvot (The Orphans, 1983) edustaa modernia amerikkalaista näytelmäkirjallisuutta. Se on sydäntä särkevä ja surun täyttämä tarina veljeksistä, jotka ovat kasvaneet nuoren miehen ikään keskenään, ilman äitiä ja isää. Veljekset ovat liian varhain jääneet yksin kantamaan vastuuta itsestään sekä elämästään ja äidinkaipuu on kova, vaikka sitä ei tohdi ääneen sanoa.

Vailla vanhempien rakkautta elämä kulminoituu vapauden, veljeyden ja väkivallan akselille. Isoveli Treat pitää talossa pomon paikkaa ja hankkii elannon pikkurötöksillä. Reteänä koviksena esiintyvä Treat uskottelee pikkuveljelleen Philipille tämän olevan pahasti allerginen ja estää siten pikkuveljen itsenäistymisen ja oppimisen. Lapsenomainen Philip elelee omassa kuplassaan neljän seinän sisällä. Eräänä iltana, humalassa ja tahtomattaan, veljesten seuraan ajautuu sliipattu lavean tien kulkija Harold, jolla on mukanaan kallisarvoinen osakesalkku. Treat päättää ratkaista rahahuolet kertalaakista ja nappaa Haroldin panttivangiksi. Itsekin orpona kasvanut Harold asettuu veljesten elämään, mutta millaisin seurauksin?

Tapio Kalliomäen ohjaamana Orvot sai ensi-iltansa Taivassalissa 2.9.26 ja avasi Kansallisteatterin syysnäytäntökauden ensi-iltojen sarjan. Orvot on Kalliomäen debyyttiohjaus Kansallisteatterissa. Näyttelijänä Lahden kaupunginteatterissa työskentelevän Kalliomäen ohjauksessa korostuu tarkkuus, joka heijastuu näyttelijöiden roolityössä erityisenä herkkyytenä.

Esityksen rooleissa loistaa kolme näyttelijää. Pyry Nikkilän Treat uhoaa voimaa, mutta treenatun kropan ja itsevarman käytöksen takana lymyää rikkinäinen nuori aikuinen. Juho Uusitalo näyttelee pakahduttavasti sympaattista, lapsenkenkiin jäänyttä Phillipiä, jolla olisi edellytykset vaikka mihin, mutta ei ilman aikuisen turvaa. Petri Liskin Harold on oman elämänsä kulkuri, jonka rennonletkeä olemus peittää orpona kasvamisen syvää haavaa.

Tapani Kalliomäki

“Kesslerin teksti on todella ansiokas, ja kahden nuoren isänä se kolahtaa minuun kovaa. Näytelmä kertoo pitkälti nähdyksi tulemisesta. Minä toivon, kuten näytelmämme Harold, että jokainen ihminen saisi aika ajoin tuntea hartioillaan hellän, rohkaisevan puserruksen”, ohjaaja Tapani Kalliomäki sanoo.

Taivassali tarjoaa Orvot-esityksen katsojalle intiimin katsomiskokemuksen. Auli Turtiaisen visuaalinen suunnittelu luo näyttämölle rosoisen ja ajattoman kokonaisuuden, jonka kodinomainen lavastus sulautuu hienosti yhteen Taivassalin näyttämön erityispiirteiden, tumman lattian ja tiiliseinän, kanssa. Ville Virtasen valot ja videot sekä Sami Hassisen äänimaailma luovat tiivistunnelmaisia vaikutelmia kasvottoman suurkaupungin ympäröimästä yksinäisyydestä.

Tämän ennakkojutun esityskuvat: Stefan Bremer

Lahen uutisia käy katsomassa esityksen 4.9.26 ja palaa esityksen antamiin vaikutelmiin myöhemmin.

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/orvot

Kategoriat
kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri luonto Matkailu taide

Lahtelaisen taiturin taide ja puutarha kuin sivistyksen muinainen kehto

Lahtelainen taiteen kokemisen harvinainen, paratiisinen kokemus keskellä kylmää, kivistä ja kallioista, louhittua kaupunkiamme on jälleen muutamaksi päiväksi Lahden entisen Haulitehtaan lämpimin keskieurooppalaisin puittein, vehrein puuhapuutarhoin ja ennen kaikkea runsain sisätilojen uusin ja pieneltä osin tutuin veistoksin koettavanamme.

Jotakin jälleen tuoretta ilmaisua koen Matti Vesasen ateljeenäyttelyn teoksista piirtyvän muistoihini silmään ja tuntoihini.

Uutuus on nähdä, miten kivikova, lähes rikkoutumaton materiaali tämän taiteilijan ajatuksissa ja käsissä sulautuu kevyen liehuvaksi kangasmaiseksi viitaksi tekijänsä vierellä hänen ajatuksensa mukaan liehumaan lähes valtoimenaan – balettitanssijan tuhansien vuosien kuosisena toogamaisena ilmestyksenä. Siinä on jotakin silmänräpäyksellisesti koettavaa taitavuutta, kuvanveistäjän ajatonta uniikkiutta herkimmillään.

Toinen uutuushavainto on pienen, kivisen näyttelyhuoneen valkaistuista seinistä piirtyvät parin kolmen uutuusteoksen hahmotus paljaan kehon kellakkaan lämpimän värisenä – ne täyttävät teosten ilmiasun kuin inhimillisellä ihomaisen kevyellä hunnulla. Sopivan ja luontevan lämmintä ihomme oikeastaan onkin katsellessani juuri noita näytteillä olevia uutuuksia kymmeniltä värityksensä piirteiltä – kuin elävinä lilliputtisina hahmoina ne kuvitellen.

Vanhat ikoniset teosten värit ja klassiset muodot vakuuttavat yhä Vesasen omaksumasta tuhansien vuosien takaisesta patsaiden tekijöistä, tutuista kokeiluista, tahallaan osiksi särjetyistä teoshahmotteluista tai jälleen odottamistani kasvonaamioista: tämän taiteilijan hyvästä mausta harvinaisen menneen taiteen tulkkina.

Yllätys on myös tämän näyttelyn uutuus – pronssivalukokeilu

Puutarhakin alkaa jo potea ikäänsä. Kivetys ei enää jaloilleni ole ilman kävelykeppiä suosiollinen. Puutarhan pari teosta tuntuvat nekin laihoissa olemuksissaan kuin viluisina odottavan syksyn tuloa vasta vain harvoin kellastunein lehdin.

Tai portaiden jyrkkyys ilman nyt turvallista rautakaidetta saattaa oudompaa kävijää estää sisään nousemasta. Mutta se kannattaa taas tänäkin vuonna tehdä. Hyvälle mielelle tästä taiteilijasta, hänen harvinaisuuslajinsa kokemisesta ja puutarhansa sivistyneestä keskieurooppalaisuudesta tulee lyhyestäkin käynnistä.

 

Lahden Vanha Haulitehdas
Mattilanmäenpolku 3, 15140 Lahti
Näyttely avoinna 26.8.-6.9.2026, ke-pe 13–16, la-su 11–17
mkvesanen@gmail.com / 040-7010297
www.mattivesanen.com

Kategoriat
kulttuuri musiikki taide teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Helsingin Kaupunginteatteri avasi teatterikautensa perinteisesti

Paavo Westerberg, Oliver Kollberg, Santeri Kinnunen

Maan suurimman teatterin 250 teatteriammattilaisen plus kymmenien vierailijoiden luoman vuosittaisen teatterimaailman ei tarvitse enää ohjelmistollaan yllättää.

Eilen ensi-illan saanut Suuri musikaali &Julia on jo syysnäytäntökaudelta kymmeniltätuhansilta lipuiltaan loppuunmyyty ja kevätnäytäntökautta alettu myydä vauhdikkaasti. Tämä Pop-maailman ykkösnimien musiikillinen teos tuntui minusta maalaispojasta lähinnä kesäiseltä festivaalilta, vauhdikkaan yksinkertaiselta musiikiltaan ja tutulta kikaltaan – Shakespearen ylösalaisin käännetyltä tarinalta – runsasväriseltä lavastukseltaan ja puvustukseltaan. Ennen kaikkea normaaliteatterista tulkinta eroaa nykyaikaiseksi volyymivyöryllään, joka maan suurimman teatterilavan kaikista tuuteista toistettuna on desibeleiltään lähes korvat rikkovaa hälyä. Alkuaan perheeni tuttu Lahden kaupunginteatterin Suuren salin joka kohtaa monella tavalla kuuluvaksi kokeillut ja kuntoon korjannut äänisuunnittelija on jo pitkään ollut tämän, maan ykkössalin ekspertti. Kyllä kuuluu! Huolissani olen eniten yleisön yli parituntia tässä volyymiylitarjonnassa vaurioituvien korvaelinten vioittumisesta – mutta nuoruus ja kokemus – siinä festivaalienkin tärkein täky. Ehkä taas kerran nyt melko tyhjän salin peräpenkissä mediatilaisuudessa istuessani olin tullut väärään aikaan, väärään paikkaan, kenties maan suurin teatterisali loppuunmyytyinä katsojien massallaan sisustamana pop-pyhättönä tarvitsee tällaisen kipupisteen yli nostetun hälyn ja liikevauhdin erottuakseen jo varsin meluisasta arjestamme salinkokoiseksi ainutkertaiseksi kokemukseksi.

Eikä tarvitse tämän teatterin juurikaan rahasta niuhotella, loppuunmyydyt näytökset, suomalaiset huippunäyttelijät, kevyen musiikin luojat ja tulkit pystytään pelkillä lippurahoilla jo palkkaamaan ja meille katsojille kevyenmusiikin lähiaikakausien soundeja tarjoilemaan.

Näytäntökauden avajaisista jäi muutenkin varsin vakiintunut junamainen kuva. Lahtelainen Helsingin Kaupunginteatterin sympaattinen myyntiekspertti, naapurikadun mies, veti esittelyn ja kaikkien teatterivuoden tekijöiden haastattelut. Nehän esittäviltä taiteilijoilta ja teatterin musiikin luojilta sekä käsikirjoittajilta saati ohjaajilta sujuvat aina selkeään ja jaarittemattoman varmaan malliin.

Eikä talon teatterijohtajan Kautta avatessaan tarvitse kuin myhäillä ja myydyin pääsylippuluvuin kehaista sekä antaa teosten tekijöiden itse kertoa tulevasta esityksestään.

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn 2026 Ohjelmisto on tässä Lahen uutisia –julkaisussa jo pariin kertaan kerrottu.

https://lahenuutisia.fi/2026/06/08/suurin-tuottavin-monipuolisin-teatterimme/

Otan siksi vain yhden, nyt tässä mediatilaisuudessa vastaan tulleen teatteriesityksen, joka mielestäni on ihan kunnon tuoretta nykyteatteria, suomalaista yleisötaidetta huimimmillaan.

 

NAURAVAN KULKURIN TARINA 

Sami Keski-Vähälän kirjoittama ja Paavo Westerbergin sovittama ja ohjaama uusi kotimainen musiikkidraama Nauravan kulkurin tarina on kertomus siitä, miten Vesa-Matti Loirista tuli koko Suomen kansan rakastama taiteilija.

Näytelmän esittelivät ohjaaja-sovittaja, teatterinmoniottelija Paavo Westerberg innostuneella hehkutuksellaan sekä nimiosaa esittävät Oliver Kollberg ja Santeri Kinnunen. Sain heidät myös kamerani kuvaan teatterin ylälämpiössä miettimässä tulevaa ensi-iltaansa.

Nauravan kulkurin tarina on koskettava, hauska ja runollinen ylistyslaulu taiteelle ja viihteelle, kerrottuna Vesa-Matti Loirin tarinan kautta ja hänen esittämänsä ajattoman musiikin siivittämänä.

Mitä yleisön rakastamien laulujen ja historiaan jääneiden koomisten ja traagisten roolien takana oli? Millaisesta intohimosta ja henkisestä kamppailusta Loirin taide syntyi? Ja mitä oli se elämä, mistä Vesku jäi paitsi?

Suurella näyttämöllä nähdään Veskun tunnetuimpia roolihahmoja Nasse-sedästä Turhapuroon. Kuullaan Loirille tärkeitä ja hänen itsensä esittämiä ja tulkitsemia musiikkikappaleita, kohdataan hänelle tärkeitä ihmisiä. Sivuhenkilöitä on kymmenkunta – maan osaavinta näyttelijäkapasiteettia lavan täydeltä.

 

Esityksen lavaesittelyn huippu oli Maria Ylipään ihanan sykähdyttävä lauluesitys, jonka kapellimestari Eeva Kontu on loihtinut loirimaisen ilmaisun & einoleinomaisen lyriikan hurmaavaksi uushitiksi.

Muihin teatterin näytelmien esittelyihin palaan ensi-iltojen yhteydessä ne katsottuani.

https://hkt.fi/esitykset/

 

Kategoriat
Historia kansainvälisyys kotiseutu kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Lahden kaupunginteatterin valloittava syksyn aloitus

Suomen sivistyksen ainutlaatuisimpia huvitapahtumia on Lahden kaupunginteatterin yleisölle maksuton teatterikauden avajaistilaisuus. Sen meklari, meedio, huvittajaharvinaisuus, totuudenpuhuja, helppoheikki, maailmantilanteen aito kartoittaja, fiinisti – tämän hetken ja tulevaisuuden skenaarioiden estoton hahmottaja ja niin suloisen rakastettava persoonallisuus ei voi jättää jälkeensä, puheliaisuutensa rikkaudessakaan mitään muuta kuin hyvää oloa.

Vaan menkääpä seuraavankin kerran teatterimme avajaisiin, toivottavasti vielä monta kertaa teatterinsa avaavaa, kesäisen raikasta, tulevaisuuden optimistista showpersoonaa Lauri Maijalaa kokemaan. Hän on todellinen, vilpitön ja vuodesta toiseenkin uudelleenkoettuna ainutlaatuinen maailmanluokan persoonallisuustapaus. Puhe kuuluu, räiskyy, tunnelmoi ja siitä saa selvän tuhannen katsojan salintäyteiseen peränurkkaankin.

Voisimmepa jokainen omaa työtämme saada niin rakastettavan sympaattisesti, tulevaisuususkoisesti toisillemme kertoa, sydämenuskoisesti kehua, ihastella – eikä oikeastaan edes siinä paljon valehdellakaan. Pari vuotta on kulunut tämän Maijala-ilmiön mukana. Tottakai se toimivuudellaan on löytänyt suomalaisesta teatterista eturivin areenan ja saanut kuuluisuutta ympäri maan ja tilaukset suoraan Helsingin ykkösteattereihin. Teatterimme on luonut itselleen kiinnostavan, pääosin suomalaisia uusia näytelmiä kantaesittävän ohjelman, koulinut entisistä rivinäyttelijöistään esitysmaneerit romukoppiin ja saanut lisävoimakseen maan muut huipputaiteilijat näytelmiinsä ja esityslavoilleen tai vierailijoikseen. Tällaista omahehkuista teatterityötä ja synnynnäistä teatteripersoonaa voisin haluta vaikka joka päivä pari hetkeä nauttia – iltauniini elämääni rakastuneena hymyten aina vaipua. Vuodatin tämän kehumistukun tähän alkuun niille lukijoilleni, jotka eivät vielä koskaan ole kokeneet tai mahdollisesti muuten vastaisuudessa eivät uskaltaisi näihin kansan maksuttomiin tunnin pituisiin sivistysbileisiin tulla. Onneksi nyt Suuren näyttämön täysi salillinen lahtelaisia sai tästä harvinaisuudesta nauttia, ihan kaikki eivät istumaankaan mahtuneet.

Teatteri tekijöineen, taiteilijoineen kertoi meille katsojille eilen 17. elokuuta 2026 Suuren salin yleisötapahtumassa tulevasta syksyn ohjelmistostaan.

Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala uskoo kotimaisiin kantaesityksiin ja harvinaisiin maailman klassisiin teatterinäytelmiin.

Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897

Kantaesityksenä syksyllä on Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897, jonka on ohjannut Linda Wallgren sekä myös kirjoittanut yhdessä Anna Kuusamon kanssa. Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897 on villi ja (uhka)rohkea esitys ihmisen vimmaisesta kunnianhimosta, uskosta teknologiaan sekä omien rajojen ja kykyjen ylittämisestä. Se kertoo kolmesta tukholmalaisesta insinööristä, jotka saivat vuonna 1897 elämänsä mahdollisuuden tehdä jotain ennennäkemätöntä – lentää ensimmäisinä maailmassa vetykaasupallolla Pohjoisnavalle. Linda Wallgren ja Lauri Maijala keskustelivat ihmisen kaipuusta ja haaveesta tehdä elämässä jotakin koskaan ennen tapahtunutta – kuten tässä tositarinassa kolme nuorta insinööriä nyt lentää vetypallolla noin vain yhteistuumin vuonna 1897. Ideoijat taisivat ymmärtää fiinistä kattauksesta ja pöytänautinnoista enemmän kuin realismista matkan tarkoituksena ja huomionkohteena, koska pöytäliinoja ja viinipulloja oli otettu runsaasti mukaan, lämpimistä vaatteista viis, kun vetypoltin lämmitti ja kamerakin oli keksitty. Kylmää ei siis pelätty, saati muuta mahdollista matkalla vastaantulevaa. Oliko Pohjoisnavalla ennen ollut edes maanpintaa, elämää, eläimiä, ihmisiä…

Lopulta vasta 33 vuoden kuluttua vetypallon lähdöstä kohti taivaankantta retkikunnan rippeet löytyivät. Retkeläisten hyvinsäilyneillä päiväkirjoihin joka vuorokausi kirjoitetuilla muistiinpanoilla, kamerakuvilla ja esineistöjäämistöllä voidaan vieläkin heidän matkastaan paljon yksityiskohtia konkreettisesti todistaa.

Keskustelijat vielä hämmästelivät teoksen valtavan suurenmoista lavastemaailmaa, sen suurimmalta osalta vielä yksityiskohtia paljastamatta.

Kantaesitys lauantaina 17.10.2026 Suuri näyttämö

Näytelmä Linda Wallgren, Anna Kuusamo
Ohjaus Linda Wallgren
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Sanna Levo
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Videosuunnittelu Antti Rautava
Äänisuunnittelu ja musiikki Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa Annukka Blomberg, Saana Hyvärinen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Kuusamo, Aurora Manninen, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori, Lumikki Väinämö 

 

Hyvin toimeentulevat ihmiset

Hyvin toimeentulevat ihmiset on Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin (1969) perustuva esitys 1960-luvusta ja keski-ikäisistä, keskiluokkaisista ihmisistä, joilla pitäisi kaiken järjen mukaan mennä hyvin. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen.

Laura Mattilan ohjaama Hyvin toimeentulevat ihmiset perustuu lahtelaisen Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin 1960-luvun keskiluokkaisista, keski-ikäisistä ihmisistä. Se kertoo oikeastaan miehestä ja hänen  pinttyneestä unelmastaan rakentaa lähes pennittömänä ja taidottomana talo, jossa voisi valmistaa väitöskirjan, ja perheen vaimosta, taiteilijasta, jonka realismi ja unelmat koko ajan pyrkivät tuhoamaan ja sabotoimaan perheenpään aikomukset. Siitä syntyy avioliiton kestävä perheen sisäinen taistelu elämän sietämisestä ja onnesta.

Lauri Maijalalle valinta teatteriinsa näytelmän tekstiksi Suosalmen teos on hänen havahtumisensa Suosalmesta ensin miltei unohdettuna kirjailijana ja vasta vuosi sitten hänen monet teoksensa luettuaan käsitti niiden olevan modernia eurooppalaista kirjallisuutta parhaimmillaan.

Kantaesitys keskiviikkona 14.10.2026 Pieni näyttämö

Kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmi
Dramatisointi Iira Halttunen
Ohjaus Laura Mattila
Lavastus Tiina Hauta-aho
Pukusuunnittelu Riina Leea Nieminen
Valosuunnittelu Jouni Nykopp
Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa 
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen 

Rooleissa Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Teemu Palosaari, Anna Pitkämäki, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio, Nenna Tyni, Henna Wallin

 

Tea Tyhmentäjä

Kahdeksanvuotiaan Tean elämä on mennyt täysin uusiksi. Tea on muuttanut isänsä kanssa uuteen ankeaan kotiin. Muuttolaatikot ovat purkamatta, vessa ei vedä kunnolla eikä videoblogin pitämisessä ole mitään järkeä, kun isä ei anna julkaista sitä. 

”Mutta yllättäen muuttolaatikoiden keskeltä löytyy kummallisia uusia ystäviä – palsamoinnista haaveileva Muumiokissa, hiukan hassulta haiseva Kummituskakka ja Puru-Hai, jonka pyrstöstä koira on maistanut palasen. Häh, onko muuttolaatikoiden seassa piilossa vielä joku? Kyllä vain, kurjilla ja tyhmillä tunteilla herkutteleva Tyhmentäjä! ”, kuvaili Minna-ohjaaja esityksen salaisuuksia teatterinjohtajan kanssa hieman raoittaen.

Yli 3-vuotiaille ja koko perhekunnalle tämä hauska tarina soveltuu uutuudessaan mainiosti.

Ensi-ilta keskiviikkona 2.9.2026 Pieni näyttämö

Näytelmä Salla Viikka
Ohjaus Emma Mattila ja Minna Harjuniemi
Lavastus, pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho
Valosuunnittelu Harri Peltonen
Musiikki ja äänisuunnittelu Tatu Virtamo
Naamiointisuunnittelu Eija Nurminen

Rooleissa  Saana Hyvärinen, Anna Kuusamo, Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio

 

Ihmeellinen maalari

on Red Nose Companyn klovni-näyttelijä Timo Ruuskasen kirjoittama ja esittämä tarina heinolalaissyntyisen runotyttö Kaarina Helakisan samannimisestä sadusta. Esityksessä yhdistyy nukketeatteri, klovneria ja livemusiikki kauniiksi tarinankerronnaksi, taianomaiseksi maailmaksi suuren kaupungin yksinäisestä miehestä, maalari Sutisesta. Hänen elämänpyrkimyksensä on etsiä ja löytää parempi elämä, joksi hän ehdottaa onnen lähteeksi toisen huomaamista.

”Luin tätä satua omille lapsilleni viitisentoistavuotta sitten. Se upposi myös mielikuviini pysyvästi ja ajattelin, että siitä voisi joskus tehdä kenties esityksen, niin kaunis ja mielikuvituksellinen sen tarina on”, kertoi Timo Ruuskanen.

Teksti Kaarina Helakisa, Timo Ruuskanen
Ohjaus, esityskonsepti ja esiintyjä Timo Ruuskanen
Lavastus, puvut, nuket, videosuunnittelu, valokuva Tiina Hauta-aho
Äänisuunnittelu ja musiikki Jukka Vierimaa, Timo Ruuskanen
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen

Yhteistuotanto Red Nose Company ja Lahden kaupunginteatteri

Kantaesitys keskiviikkona 16.9.2026 klo 18.00 Studionäyttämöllä

 

Kolmen pennin ooppera

Syyskuussa Suurella näyttämöllä saa ensi-iltansa Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin musikaaliklassikko Kolmen pennin ooppera vallasta, rahasta ja uskollisuudesta. Esityksen ohjaa yksinoikeutetusti Lauri Maijala.

Maijalan ensimmäinen Suuren näyttämön merkittävä ohjaus syksyllä 2024 sai kuihtuneet teatteriajatukseni taas kerran ilmieloon, sillä näin kirjoitin 9.9.2024 Maijalan työstä:

”Lahden kaupunginteatterin ensi-ilta The Black Rider – on hurja, hurmaava, klassista, aitoa romantiikkaa, musiikin rajatonta kauneutta ja rytmiä, kohtalokasta kansantarinan sävyn tummankarheaa elämänkuvitelmien rosoisuutta, henkilöidensä todellisuudessa tavoittamiamme luontevuuksia ja yhtäaikaa kauhukummajaisia vuoroin unihoureista ja valveilla hätkähtäviä mielenmaailmojamme, mutta ajatuksemme voimakkaasti herättävää teatteriatmosfääriä salissa ja sieluissamme.”

Maijala on jälleen täysin omalla teatteri-ilmaisutontillaan. Tällä kertaa yksi maailmanluokan vaikuttavimmista näytelmistä (Bertold Brecht-Kurt Weill) oopperamusikaali Kolmen pennin ooppera saa maijalaisen rehevän uustulkinnan. Maijalan sisäinen habitus saa nyt kuin kirkastettua jatkoa The Black Rider-musikaalille vaikuttavalla aikanaan yhteiskuntaa mullistaneella harvinaisella teatteriklassikolla, joka pakotti tekijänsä aikakauden poliittisen konjuntuurin tyrmäävällä sisällöllään lähtemään henkensä edestä maanpakoon. Tilanne tänään sotaisessa, murhaavassa, eripuraisessa maailmassa on kuin kertaus.

Lahden kaupunginteatterin 12-jäseninen Kurt Weilliin erikoistunut teatteriorkesteri, 12 hengen suuruinen näyttelijöiden huippukerma tulkitsee meille ronkisti elämän, hien, seksin, rakkauden ja kuoleman nykyistä yhteiskuntaamme mustalla huumorilla kuorruttaen sen satavuotisella klassisella teatterigenrellä, omaperäiseen tekstin ja musiikin yhteisilmaisuun uudet ja vanhat ikäpolvet ihastuttaen.

”Lontoon alamaailmassa häävalmistelut ovat käynnissä. Macheath, hurmaava ja äärimmäisen vaarallinen rikollinen, on menossa naimisiin Polly Peachumin kanssa – vastoin morsiamen vanhempien tahtoa. Peachumit eivät tosin ole itsekään mitään pulmusia ja tuntevat kaupungin pimeät kulmat paremmin kuin kukaan. Kun avioliitto paljastuu, alkaa armoton valtapeli: kuka pettää kenet, kuka ostaa kenet ja voiko rakkaus selvitä maailmassa, jossa kaikki on kaupan ja moraali rahakysymys? Juuri kun köysi kiristyy ja loppu näyttää väistämättömältä, tapahtuukin jotain mitä ei koskaan pitäisi tapahtua, mutta tapahtuu silti…

Kolmen pennin ooppera on Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin legendaarinen mestariteos, joka mullisti teatterin 1900-luvun alussa. Se rikkoi illuusion, sekoitti kabareen, oopperan ja poliittisen satiirin ja pakotti katsojan katsomaan maailmaa ilman siloiteltuja kulisseja.”

Alkuperäisteos Bertolt Brecht (teksti) – Kurt Weill (musiikki), yhteistyössä Elisabeth Hauptmann
Suomennos Liisa Ryömä / Elvi Sinervo
Ohjaus Lauri Maijala
Kapellimestari Antti Vauramo
Lavastus Minna Välimäki
Pukusuunnittelu Joona Huotari-Andreou
Koreografia Jenni Nikolajeff
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tommi Raitala
Naamiointisuunnittelu Anu Reijonen

Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Henrik Hammarberg (vier.), Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Vilma Kinnunen, Aurora Manninen, Saana Rautavaara (vier.), Nenna Tyni, Henna Wallin, Veeti Vekola

Meille katsojille tarjoiltiin esityksestä kaksi musiikkiversiotulkintaa, joissa kaksi erilaista hurmaavaa solistisooloa ja koko ensemble tavoittivat brechtiläisen väkevän, yksinkertaisen sanoman ihmisen osasta tässä maailmassa ja weilliläisen unohtumattoman musiikin iskevästi koukuttavan alamaailman tarkoituksellisesti mukakulttuurille irvistelevän sykkeen.

Ensi-ilta keskiviikkona 9.9.2026 Suuri näyttämö

 

Avajaistilaisuudessa teatterinjohtaja painotti teatterin merkitystä yhteiskunnassa ja puhui rakkaudesta.

– Tarvitsemme teatteria, jotta voisimme oppia rakastamaan ensin itseämme ja sitten ihmistä kaikkine virheineen. Siksi teatteri on rakkautta, Maijala tiivisti luettelemalla kolmisenkymmentä sadasta ajatelmastaan siitä, miksi teatteria tarvitaan….https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/esityskalenteri/

Artikkelin piirroskuvat Raana Lehtinen

Lahden kaupunginteatteriin tulevat näytäntökauden vierailuesitykset:

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri taide yhteiskunta

13. Lahden Vanhan Haulitehtaan syysnäyttely

13. Lahden Vanhan Haulitehtaan syysnäyttely
Valo ja varjo – Matti Vesasen veistoksia
26.8.-6.9.2026

Lahden Vanhalla Haulitehtaalla ”Valo ja varjo” -näyttelyssä on esillä kuvanveistäjä Matti Vesasen veistoksia. Jo kolmattatoista kertaa järjestettävä Haulitehtaan syysnäyttely esittelee Vesasen uusimmat teokset.
Näyttelyn teosten pinnoilla valo ja varjo vaihtelevat konkreettisesti, mutta teokset tarjoavat näkymiä myös ihmismielen sisäisiin vastakohtiin. Valo ja varjo ovat läsnä elämän varrella koettavissa tunteissa, omaksutuissa rooleissa ja ihmisenä olemisen vaiheissa.
Näyttelykokonaisuuden veistoksissa näkyvät arjen inhimilliset hetket: toisaalta elämän vaikeammat ja yksinäisemmät puolet, mutta myös saavutettu rauha. Teosten aiheissa nousevat
esille myös ajattomat myytit ja vertauskuvat, jotka asettavat yksittäiset kokemukset ja havainnot laajempaan mittakaavaan. ”Valo ja varjo” -näyttely kutsuu katsojan pysähtymään hetkeksi, olemaan läsnä ja etsimään omia tulkintojaan siitä, mikä jää valoon ja mikä peittyy varjoon.
Näyttelyn aikana Vanhan Haulitehtaan sisätiloissa on esillä Vesasen viimeisimpiä veistoksia ja kävijä voi tutustua myös talon puutarhaan ja sinne sijoitettuihin veistoksiin.

Lahden Vanha Haulitehdas on vuonna 1908 rakennettu suojeltu entinen tehdasrakennus, joka toimii nykyisin
Vesasen perheen kotina.
Matti Vesanen (s.1975) on lahtelainen kuvanveistäjä, jonka työt pohjaavat klassisen kuvanveiston esittävään perinteeseen hakien samalla sen uusia suuntia.
”Valo ja varjo” -näyttely on myös osa valtakunnallista avointa Konstrundan-ateljeetapahtumaa.
https://www.konstrundan.fi/fi/

Lahden Vanha Haulitehdas
Mattilanmäenpolku 3, 15140 Lahti
Näyttely avoinna 26.8.-6.9.2026, ke-pe 13–16, la-su 11–17
mkvesanen@gmail.com / 040-7010297
www.mattivesanen.com

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri luonto taide tanssi yhteiskunta

Elokuun Runojuhla

Runomaraton kutsuu ihmisiä viivähtämään ja kohtaamaan Runojuhlaan. Sanajuurakoiden ohjelma tarjoaa mahdollisuuden tulla osaksi Sanajuurakoita – kuunnellen, katsellen ja osallistuen.

Päätapahtumapaikka on tänä vuonna Ant Brew -panimoravintola. Tapahtuma alkaa perjantaina 14.8. klubi-illalla, jossa on myös avoin runomikki. Illan aloittaa klo 18 lahtelaisen runoilijan Jonne Haapalan haastattelu ja esiintyminen. Haapalalta julkaistiin keväällä esikoisteos Poissaoloharjoituksia (WSOY 2026). Haapalaa haastattelee ja illan juontaa Mikko Kallio.

Haapalan jälkeen mikki on avoin kaikille halukkaille runoilijoille. Tapahtuman järjestäjät haastavat lavarunoilijoita kirjoittamaan esitettävät runot teemalla Sanojen juuret, runojen koti. Teemaa voi varioida vapaasti ja käsitellä luovasti. Halukkaita runoilijoita mahtuu mukaan 15. Ennakkoilmoittautumiset avoimeen runomikkiin  lealiisa.duurisointu@gmail.com

Kieli on mielen peili, josta ajattelumme heijastuu 

Lauantaina Runojuhla alkaa klo 13 Vuorisalilla, jossa näemme tanssitaiteilija Leena Keizerin ja muusikko Viljami Viippolan esityksen Vainoojapäiväkirjat. Vainoojapäiväkirjojen jälkeen keskustelemme myrkyllisten sanajuurakoiden vaikutuksesta ja taiteen mahdollisuudesta avata kipeitäkin henkilökohtaisia kokemuksia omalaisesti taiteen keinoilla.

Runot ja tarinat luovat omaehtoisia todellisuuksia, joista voimme löytää oivallusten uusia polkuja ja kulkea ennen näkemättömiin maisemiin 

Lauantai-illan ohjelma panimoravintola Ant Brewlla on luotu väljäksi, että ihmisillä on mahdollisuus tavata toisiaan, jutustella ja tunnelmoida.

Klo 17 illan aloittaa palkitun kirjailijan Emmi Itärannan haastattelu, jossa hän kertoo viimeisimmästä teoksestaan, Kalevalan Louhista innostuksensa saaneesta romaanista Lumenlaulaja (Teos 2025), Itärantaa haastattelee Tuulikki Norrlin. Toinen haastateltava kirjailija on Finlandia-palkinnonkin voittanut Helena Sinervo. Sinervo kertoo haastattelija Sanna Virran johdattelemana keväällä ilmestyneestä runokirjastaan Tiikerin tehtävät (Otava 2026).

Lahtelaista väriä iltaan tuo Möysän kirjallisuudenseuran perustaja ja sen ainoa jäsen, runoilija Jorma Martikainen, jota on odotettu Runomaratoniin jo useita vuosia.

Kirjallisen alkuillan jälkeen pääsemme nauttimaan musiikin väristä ja voimasta yhdistettynä runouteen. Lavarunoilija Jonna Nihkee Nummela (ennen Nihkee Akka) on useita palkintoja voittanut kansainvälisesti tunnetuin uudenpolven lavarunoilija. Nihkee esiintyy yhdessä Saarten tyttäret -laulukollektiivin kanssa. He tuovat Sanajuurakko-runojuhlaan teoksensa Äänetär. Saarten tyttäret työskentelevät kollektiivisesti säveltäen, sanoittaen ja esittäen uutta musiikkia suomalaisen kansanperinteen ja kalevalaisen runouden pohjalta.

Illan päättää neljä albumia julkaissut Rosita Luu (Merita Berg). Rosita Luu on omaehtoinen, omia kinttupolkujaan kulkeva artisti ja yhtye. Kiitetyillä albumeilla on kuultu ennakkoluulottomasti kaikuja laajalti musiikin eri tyylilajeista ja monipuolisuus lauluntekijänä onkin yksi artistin tavaramerkeistä vahvojen sanoitusten lisäksi. Lyriikoiden pohjavire on ihmisyyttä, erheitä ja isoja tunteita syvästi ymmärtävä eikä Rosita Luun maailmassa mikään ole mustavalkoista tai pyhää.

Lauantai-illan juontavat Sanajuurakko-tapahtuman suunnittelijat Lealiisa Kivikari ja Auli Kokkonen.

 

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän tuntoja ja tulevaisuuden hahmotteluja

Tampereen Teatterikesän ohjelmistovalinta on tullut vähitellen taloudelliseen solmukohtaan. Mittavat vierailuesitykset vievät tämän festivaalin kustannuksista niin suuren osan, että suomalaisen ja varsinkin ulkomaisten teatterien merkittävät esitykset suurine henkilökuntineen ja teatterilaitteistoineen on ollut pakko jättää harvoihin valittuihin. Siksi monologeista on tullut toisaalta kyllästyttävä muoto festivaaliohjelman perustaksi toisaalta taas monipuolisuudessaan myös sen taiteilijagallerian rikastajiksi.

Ensi kesän ohjelmavalinnan tekevät lähes Tampereen Teatterikesiin ikonivalitsijaksi kouliutunut Tanjalotta Räikkä ja raikas uusi tuttava teatteritöistään Juho Mantere, joilta voimme odottaa nyt kenties uudenlaistakin valintaperustetta aina kiinnostavaan Tampereen Kansainväliseen Teatterikesään 2027.

Omat viimeiset tuntoni näistä ensi kesän valitsijataiteilijoista rohkenen tähän valita monista heidän saavutuksistaan ihan viime vuodelta 2025. Samalla kriitikkona huomaan havainneeni heissä huipputaitojensa lisäksi myös molempien töistä samat esitysten keskeiset puutteet – ehkäpä teatterielämää yleisemminkin vaivaavina teatteritaiteemme vitsauksina.

 

TANJALOTTA RÄIKKÄ, näyttelijä

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/rakkaudesta-sahkoon

Esitysarvio on kirjoitettu Suomen Kansallisteatterin esityksestä 20.3.2025

Esityksen taikuusmagian lumon lisäksi kokonaisuus kietoi meidät väliepisodeillaan laadukkain Saara Törmän sanoituksin, moderninteknisine liveorkestraali-musiikkisävellyksin, tivolitaituriksi pukeutuneen solistin mukana kreiseihin, meheviin, kaunismelodisiin, sensuelleihin kabareemaisiin tunnelmiin. Vahinko, että aikamme tavan mukaan musiikin ylivolyymi valtasi salin ja tulkinnan ainoan tekstin sekä hemaisevan tumman alttoäänen, Tanjalotta Räikän väkevätunnelmaiset soolot sumentumaan musiikin hälyyn.

 

JUHO MANTERE, ohjaaja, näytelmäkirjailija

https://lahenuutisia.fi/2025/02/26/uusi-eden-suomalaisten-musikaalien-uusmoraalinen-herkku/

Esitysarvio on kirjoitettu Helsingin Kaupunginteatterin 22.2.2025 klo18.30 -esityksestä.

Uusi Eden -esitys oli yksi kevään 2025 ensi-iltatoivomuksistani ja syy valinnalleni perusteltu. Olin valmiiksi myyty jo ohjaaja-käsikirjoittaja Juho Mantereen teatteriuutuuden nähtyäni vuonna 2022 (Linna-Mantere: Tuntematon sotilas )https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/11/tuntematon-sotilas-tanaan Teatteri Vanha Jukon pelkistettynä, väkevänä uusversiona tänään ja halusin nyt kokea musikaaleista jotakin kenties sellaista, jonka tämä miettivä ja osaava Q-teatterin teatteriguru voisi tätä teatterilajia tuntemattomalle katsojalle löytää….

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

TAMPEREEN TEATTERIKESÄ 2026

Omalta kohdaltani jo siirryttyäni Lahdesta avajaispäivän aamuna junalla Tampereelle ja varaamaani hotellihuoneeseen, sain puhelinviestin, jonka luin avajaisia seuratessani tapahtumapaikan (otsikkokuva) Laikun lavan reunalla. Kuukausia odottamani erikoiskirurgi oli kutsunut jo seuraavaksi päiväksi minut tutkimuksiinsa P-Hämeen Keskussairaalaan. En voinut kieltäytyä.

Omaksi tämän kesän ohjelmakseni olin saanut neuvoteltua hotellin respaan lähetetyt mediakutsuliput:

Tiistai 4.8. 

15.00 AntiG – traaginen painirunoelma yhdelle naisruumiille
19.00 Voces – sisäisiä ääniä
21.30 Stevie Wonder 75V-tribuutti (TelttaLab)

Keskiviikko 5.8. 

13.00 Cowboy försvunnen
15.30 Haapajärven Elvis
19.00 Kolme sisarta

Neljällä eri taksikyydillä pystyin lopulta heikoksi muuttuneen kävelykepillä vahvistetun liikuntani vuoksi katsomaan ainoastaan 4.8. tiistain VOCES -esityksen. Maksetun hotellihuoneenkin jouduin jättämään ja matkaamaan junalla Lahteen, jossa olin klo 1.30 seuraavaa päivää varten.

VOCES olikin Tampereen Teatterikesäni pelastus, jonka onneksi sain nauttia.Näin sen arvioin Teatterikesän pääohjelmassa 4.8.2026 klo 19 Tampere-talon pienen näyttämön esityksenä.

https://lahenuutisia.fi/2026/08/06/voces-sisaisia-aania-elamamme-teatterihuipuksi/

 

Ensimmäinen  teatteriodotukseni liittyi Lahden kaupunginteatteriin, sen vierailevan ohjaajan ohjaustaitoon. Kolme sisarta olisin tahtonut nähdä juuri valmistuvista nykyohjaajista Taideyliopiston ohjaajakandidaatti Alice Polacenkon loistavan Nysä-ohjauksen täällä Lahdessa koettuani.

Näin sen ensi-esityksestä Lahden kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä kirjoitin 31.8.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/08/31/ihana/

Olisin halunnut kokea tämän nuoren neron teatteria nyt Tampereen Teatterikesän Kolme sisarta tsehovilaisklassikon ohjaajana.

Luettelen vielä Tampereen Teatterikesän 2026 ohjelmistoon kuuluneet esitykset, jotka olin jo Lahen uutisia –palstoilleni arvioinut – ennen Teatterikesää ne nähtyäni.

Erityisesti olisin halunnut kokea Haapajärven Elvis – Lahden kaupunginteatterin esityksen nyt neljännen kerran, toisenlaisessa, tamperelaisessa lavamiljöössä – esityksen, jonka taso viime viime näytäntokausien näkemistäni suomalaisista ensi-esityksistä on ollut taiteellisesti ja yhteiskunnallisesti ylivoimaisinta suomalaista teatteriuudistusta.

Näin siitä kirjoitin Lahden kaupunginteatterin studionäyttämön ensi-illassa 22.2.2026

https://lahenuutisia.fi/2026/02/22/lahden-kaupunginteatterin-haapajarven-elvis/

 

Kansallisteatterin Muistopäivä

Kansallisteatterin Pienen näyttämön ensi-illasta kirjoitin 26.11.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/11/26/muistopaiva-viidelletoistatuhannelle-suomalaiselle/

 

VÄYLÄ

Ella Mettäsen ja Mikko Roihan teatterihurmaavuutta, Lahden kaupunginteatterin Suuri näyttämö 31.10.2025

https://lahenuutisia.fi/2025/10/31/vayla-ella-mettasen-ja-mikko-roihan-teatterihurmaavuutta/

 

Tampereen Teatterikesä kokosi viime viikolla arviolta lähes 56 000 kävijää. Luvussa ovat mukana kaikki festivaalin ohjelmistot ja tilaisuudet. Teatterikesä järjestettiin maanantaista sunnuntaihin, 3.–9. elokuuta.

Pääohjelmiston maksulliset esitykset keräsivät yhteensä lähes 7 600 katsojaa. Näytöksiä oli kaikkiaan 31, ja katsomoiden täyttöaste oli erinomaiset 89,6 prosenttia. Eniten katsojia keräsivät Viron Draamateatterin Rahamaa, Lahden kaupunginteatterin Haapajärven Elvis, Rovaniemen Teatterin ja Piste Kollektiivin Vesisaaren Alma, Kansallisteatterin Muistopäivä sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Kolme sisarta.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Teatteriuudistus yhteiskunta

VOCES -sisäisiä ääniä elämämme teatterihuipuksi

VOCES Tampereen Teatterikesässä 2026

Tampere-talon pienen, steriilin, kauniin lähes 500 hengen loppuunmyytyyn saliin Tampereen Teatterifestivaaleille on tuotettu Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Antti Tikkanen (viulu) Minna Pensola (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu) ja Tomas Djupsjöbacka (sello) musiikkinäytelmä VOCES -SISÄISIÄ ÄÄNIÄ.

 

Esitys on suomalaisen teatterin ja näkemieni yli 40 Tampereen Teatterikesän tyyliharvinaisuutta. Klovniteatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi erityisesti Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae – teos syntymävuotensa 1909 kauneutta, kuoleman pelon lempeyttä ja välttämättömyyttä, sibeliaanisen persoonan ainutlaatuisuuden sydämemme sopukoihin sävelin piirtäen aina hänen oikkuihinsa tai sairauksiinsa, kuolemaansa saakka sekä hautajaisiinsa tyylikkäästi meidät kanssaan vieden, vilpittömästi ajatuksiemme, tunnelmiemme täydeltä meidät klovnikaksikon mukana esitykseen vähäeleisesti, niukkapuheisesti johdatellen.

Kaksi satoja vuosia vanhaa taidemuotoa – klovneria ja kamarimusiikki lehahtavat musiikkiteatterillisesti loistavaan uusimuotoisen yhteiseen ja hallittuun tinkimättömään teatterityyliin, näyttämöllisesti tasavahvaan, viisaaseen mutta hauskan totuudelliseen vuoropuheluun maailman huippusäveltäjien ja niiden mestarillisten suomalaistulkkien tunteitamme hellivään kuuloaistimme sävelihanuuteen – kahden äärettömän henkevän lähes kalmankalkkisen klovnineron tuodessa miltei sanattoman totuudellisen visuaalisen antimensa meille täysin uustyylipuhtaana ennenkokemattomana uutuusteatterina.

Ihmeellisen tyylipuhdas teatteri-ilmaisu on löytänyt teatteriin, ajatuksiimme ja mielialoihimme, maailman menoa ja meidän jokaisen tunteita lämmöllä helliväksi teatteritapaukseksi ilman tekokoreuksia tai teorioita: vain vahva, upeasti toteutettu jousikvartetin sävelvivahteita täysi ammattimaisen eläytynyt sävellysten livesoitto korvillemme ja kaksi taitavaa maailmanluokan sympaattista klovnia esityksen hahmogalleriaan vievät seitsemän varttia meitä mukanaan maailman menon yhtälailla selkeisiin kuvioihin kuin myös uppouttavat meitä salakavaliin, meitä jokaista julkisesti tai piilotajuntaamme kokeileviin rituaaleihin, menneitten jos myös nykyaikojen välttämättömiin uusiin yhteiskuntakokeiluihin sekä ennen kaikkea tunnemaailmoihin, henkisiin aatteellisfilosofisiin, vuosisadan taakse silloin kokeiltuihin ismeihin, arvostettujen persoonien lääkärikäynteihin ja hoitoarvausten suurten kansainvälisten lääkärigurujen potilaittensa elämänjatkamisyrityksiin.

Kaiken saimme kokea, ahmia kyllästymättä, itkeä ja nauraa täydeltä ihan ääneenkin kenenkään, edes täysin vieraan katsojan vieressä, esityksestä täysin ymmyrkäisinä ja yllättyneinä nauttien.

 

Jos olisin saanut ja pystynyt kokemaan koko Tampereen Teatterikesän 2026 viikon pääohjelmiston, VOCES asettuisi ensemblemäisen suomalaisen nykyteatterin häikäisevien, vaikuttavien, kauniiden, koskettavien, huumoririkkaiden, näyttelijätaiteellisten, kamarimusiikillisten ja teatteritaiteen kokonaistyyliltään uusimpien, kypsimpien absurdien moraliteettien täysin ennenkokemattomien kokeilujen eturivistöön. Sanon suoraan koketeeraamatta nauttineeni elämäni tyylipuhtaimman, valmiin tulevaisuuden thaliagenren  – häikäisevän timanttisen kulttuurisen uusmajakan, häikäisevän loistavan Red Nose Companyn & Meta4 – jousikvartetin yhteisesityksen SISÄISIÄ ÄÄNIÄ.

Väliajalle meidät toivotetaan hautajaisten kahveille ja pullalle ja luvataan toisessa näytöksessä laskea kukat arkulle ja muistovärssyt lukea.

 

Puheensorina tyylikkyydestä kaikuu ahtaassa lämpiössä esityksen riemastuttavan tunnelman näkyessä ihmismassan hymyinä ja vapautuneina ilmeinä ymmärtää koko esitys huumavassa omapiirteisyydessään.

Kun SISÄISIÄ ÄÄNIÄ vielä meille antaa mahdollisuuden kokea arkussa makaamista, meistä moni sinne mielellään menee kokeilemaan. Tai antaa meille käden nostamisen muodossa mahdollisuuden ilmoittautua jonkinasteiseksi rituaalien noudattajaksi joko vapaamuurariksi, lions-yhdistyksen tai S-liikkeen jäseneksi nousee kädet ja äänekäs riemu lähes sataprosenttisesti ja sydämellinen yhteisöllisyyskin saa riemunnan kattoon saakka kiiriväksi – Sibeliuksen vapaamuurariuskin arvostuksen.  Tai mahdollisuus viedä vainajan arkulle keltainen kukkanen – senkin moni mieluusti tekee. Kaunis keltainen näky ja tunnelma riittää vakuuttamaan kuolemamme pyhyydestä ja näytelmämuodon pelkistetystä kauneudesta, interaktiivisuuden harvinaisen tyylikkäästä ja hauskasta toimivuudesta.

Mutta kaiken – kauniin keltaisen kukituksen, klovnerian huumorin ja itkun taitavan vuorottelun – nostaa korkeisiin sfääreihin hautajaismusiikki, jonka kuuron säveltäjän (Ida Moberg) musiikin koskettavassa tunnelmassa klovnit lopulta aidosti kysyvät, minkälaista elämää me haluaisimme elää, jos meille sallittaisi vielä joitakin hetkiä kuolemamme jälkeen. Ymmärsin aivojeni filmikelauksella, etten oivaltaisi sitä millään tavalla edes kuvailla.

Esityksessä, sen lopun pitkässä jaksossa, esiintyjät antavat hekin vain oman ratkaisunsa. Muusikot soittavat itse valiten nykymusiikin klassikkoja, vielä elävienkin säveltäjien, vähintään Sibeliuksen musiikkiystävinä säveltäneiden, jopa Bethovenin kauneuden säveliä lähes vartin sävelten taivaita ja manaloita kuvittaen. Loistavat, kalpean valkeiksi kalkitut klovnimme niiden rytmien ja omien koreografioidensa perässä tanssivat, tanssivat kuin päättömästi ja liikkuvat täysin päämäärättömästi, jäsentymättömästi, tyylittömästi, hikisiksi yli parituntisen harjaantuneen kehonsa lopuksi uuvuttaen. Siinä on heidän ratkaisunsa, absurdiutensa heidän ja meidän kokea tositarina ja sen sädehtivä, kommentoiva klovnisen viisas elämänhuumorin ja kuoleman vakavuuden taitava vuorottelu.

Niin taitaisi meillekin käydä – ajattelen kun puolituhantinen loppuunmyyty katsojakokonaisuus hulmahtaa loppupimeyden koittaessa kuin salamaisesta iskusta seisomaan ja kättentaputukset moniminuuttisena paukkeena, oman turvakävelykeppinikin kädestä lattialle pompauttamaan.

Tampereen Teatterikesän ja suomalaisen ilmaisevan esitystaiteen huippu on nyt minun ja monensadan katsojan osalta koettu, nautittu ja lähtemättömäksi muistoksi sieluihimme ikuistettu.

 

Artikkelin kuvat  Juha Kukkonen

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 avajaiset

Tampereen ihmiset ovat ottaneet perinteeksi jättää muut askareensa ja tulla kuulemaan, mitä tulevalla teatteriviikolla on uutta koettavana ja meille katsojille annettavana.

Kansanpaljouden näky on aina sykähdyttävä ja todistaa jotakin pysyvää ja perinteitten taattua uskollisuuden palvontaa suomalaisista, ja tässä tapauksessa juuri tamperelaisista, kulttuurin kuluttajista.

 

TERVETULOA TEATTERIKESÄÄN!
Avajaisten juontaja, Tampereen teatterin näyttelijä Elisa Piispanen totuttuun miellyttävään tapaansa ohjelmanumerot ja esiintyjät esitellen.

 

CIRCUS SIMON
Sirkusartisti Simon Llewellyn toi avajaisiin sopivan maistiaisen pääohjelmistossa nähtävästä teoksestaan, jossa yhdistyvät Kirsi Kunnaksen runot, Silja Palomäen musiikki ja taidokas sirkuskoreografia. Jonglöörien mestaruutta ei oikein ehtinyt tavoittaa katsomon sivustoille ja reunustan vehreän puiston lehvien autuuteen..

 

AVAJAISTERVEHDYS
Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho.

”Kun Kokkolan kaupunginteatteriin ohjaamani esitys kutsuttiin Teatterikesään vuonna 1995 yli kolmekymmentä vuotta sitten, se  oli minulle suuri tapaus kuin lottovoitto. Kesä meni jotenkin kuin ilmassa leijuen, kun tiesi että tulen esittämään sitä täällä.  Se oli jollain tavalla erilainen kutsu ja pääsylippu – päästä oikeiden teatterintekijöiden yhteisöön. Tuntui, että se taide, jota teen, on arvostettua. Kaikkein hauskinta taas on se, että ohjaamassani esityksessä naispääroolia näytteli Tanjalotta Räikkä, joka nyt on kuulunut jo monia vuosia Teatterikesän taiteelliseen johtoryhmään. Näin ympyrät sulkeutuvat jollakin tavoin hauskasti. Teatterikesä on myös se teatterilaisten kohtaamispaikka. Se on foorumi, jonne kutsu merkitsee paljon.

Täällä vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia. Muistan Nekrosiuksen Hamletin tai Thomas Ostermaierin teatteriesitykset teatteriestetiikan edelläkävijöinä koko maailmassa ja ensimmäisinä Tampereen teatterikesistäni – ne ovat olleet merkityksellisiä ennen kaikkea siksi, että jokaisessa niissä on ollut se vahva, oma estetiikkansa, oma teatterikielensä….

Se, että teatterikesä kykenee jatkamaan laadukkaana ja merkittävänä taiteellisena foorumina, tarvitsee myös tukea. Olen ollut huolissani siitä, että tukia on leikattu. Ulkomaalaisten esitysten tuominen Suomeen on kallista. Suomenlahti täytyy ylittää, ja se nostaa esitysten hintoja huomattavasti. Kuitenkaan Tampereen Festivaalin budjetti ei ole kovin suuri, jos sitä verrataan ulkomaisten festivaalien budjetteihin. Juuri nyt kun maailma palaa, me tarvitsemme uusia ajatuksia. Itse uskon taiteelliseen teatteriin ja sen voimaan. Teatterikesämme toimii pienellä asiantuntijajoukolla, toiminnanjohtajalla ja kahdella asiantuntijalla: Hanna Rosendahl, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä katsovat huikean määrän esityksiä ja matkustavat eri festivaaleille ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Se on vaativaa työtä ja siitä isot kiitokset heille. Eikä pidä unohtaa tamperelaisia teattereita, jotka antavat elokuun ensimmäiseksi viikoksi kaikki tilansa teatterikesän käyttöön. Teattereiden henkilökunta on toimivaa, taitavaa ja yhteistyöhaluista toteuttaa tämäkin vuotuinen festivaali. Tähän on hyvä lopettaa. Hyvää festivaalia ja Suomen kesää! ”

 

VÄYLÄ
Näyttelijä Ella Mettänen esitti otteen pääohjelmiston esityksestään Väylä. Olin jo alkuperäisen esityksen nähnyt ja siitä kirjoittanut.

Kuva Juho Uusitalo

https://lahenuutisia.fi/2025/10/31/vayla-ella-mettasen-ja-mikko-roihan-teatterihurmaavuutta/
Merkittävää esityksessä oli, että Ella Mettänen on niitä  suurenmoisia näyttelijätaiteilijoita, jonka ilmaisu pystyi tavoittamaan intensiivisyydellään, eläytymisellään ottamaan koko suuren yleisönsä haltuunsa.

 

TAITEELLISEN JOHTORYHMÄN PUHEENVUORO

Teatterikesän taiteellinen johtoryhmä:

Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä.

Taiteellinen johtoryhmä kertoi kiinnostavasti jälleen teatterivalinnoistaan, vain kolmen ulkomaisen vierailun merkityksestä, erityisesti virolaisten jo pari vuoden takaisesta suurtyöstä Rahamaa-esityksestä, joka ottaa tiukasti kantaa Euroopan ja maailman sotaiseen kehityksen ja joka kyllä harmiksemme oli jo ennen Tampereen Teatterikesän avautumista esityksistä loppuunmyyty.

Teatteriteoriassa he havainnollistivat useita näkökulmia tavallisen kansalaisen teatterinälän tarjontaan. Yhtenä mahdollisuutena tulla tarjolla olevan ulkomaanmatkan, tuttava-illan, seksiseuran tai oman harrastuksen ja ajanvietteen rinnalle tulevana kilpailevana vaihtoehtona Teatterikesän valitsemaan esityksiä ja tapahtumia kokonaisen viikon harvinaisena laajana tarjontana itselleen ja ystävilleen.

Tässä heidän päävalintatarjontansa:

 

 

KIITOS KOTIMAISESTA NÄYTELMÄSTÄ -TUNNUSTUSPALKINNON & NUOREN NÄYTELMÄKIRJAILIJAN ORIGO-PALKINNON JAKO

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry (Sunklo) jakoi Tampereen Teatterikesän avajaisissa kaksi palkintoa: Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinnon.
Teatterin tiedotuskeskus palkittu Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksella

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on myöntänyt Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen Teatterin tiedotuskeskus TINFO:lle kiitokseksi kotimaisen näytelmän hyväksi tehdystä työstä Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2025. Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain teatterille tai taholle, joka on ohjelmistopolitiikassaan tai muuten tukenut kotimaista näytelmää. Palkinto jaettiin Tampereen Teatterikesän avajaisten yhteydessä 4.8.2026.

Palkinto myönnettiin Teatterin tiedotuskeskukselle seuraavin perusteluin:

Teatterin tiedotuskeskus TINFO on vienyt ansiokkaasti suomalaista ja suomenruotsalaista näytelmäkirjallisuutta kansainvälisen yleisön ja teatterivaikuttajien saataville Göteborgin kirjamessuilla, jotka ovat Pohjoismaiden merkittävin ja suurin kirjallisuustapahtuma. Vuonna 2025 messujen teemana oli draama, mikä antoi puitteet Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyölle. Messuille vietiin Suomesta yhdeksän näytelmäkirjailijaa, jotka pääsivät esittelemään teoksiaan ja kertomaan työstään ruotsalaiselle ja muulle kansainväliselle yleisölle.

TINFO on sitkeästi edistänyt näytelmän näkyvyyttä osana tapahtumaa. Messuja varten on valmistettu ohjelman ja käytännön järjestelyiden lisäksi yhdeksän näytelmän fyysiset painokset, esitteitä, yksityiskohtaiset aikataulut sekä kohtaamisia näytelmäkirjailijoiden ja mahdollisten yhteistyötahojen kanssa. TINFO:n luomat puitteet mahdollistivat myös suomalaisia näytelmäkirjailijoita edustavien agentuurien tehokkaan verkostoitumisen eri maiden teatterinjohtajien ja näytelmäagentuurien kanssa.

Kansainvälisen viennin edistämisen lisäksi TINFO tekee korvaamattoman arvokasta työtä esittävän taiteen alan tilastoinnin ja tiedonvälityksen parissa. Tämän pitkäjänteisen työn ansiosta suomalaisen esittävän taiteen vaikuttavuus, laajuus ja kehitys saadaan näkyväksi koko kentän eduksi ja viedään luotettavana tietona suoraan päättäjien ulottuville.

 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry edistää teatteria, tv-sarjoja ja elokuvia kirjoittavien jäsentensä ammatillisia, tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja. Yhdistyksessä on noin 600 jäsentä.

 

Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto Veikka Heinoselle

Vuoden 2026 Origo-palkinto myönnettiin näytelmäkirjailija ja dramaturgi Veikka Heinoselle Tampereen Teatterikesän avajaisissa 4.8.2026. Heinonen on vuonna 2022 Teatterikorkeakoulusta valmistunut freelancer-näytelmäkirjailija ja dramaturgi, joka on kirjoittanut näytelmiä ja audiodraamaa.

https://lahenuutisia.fi/2022/03/07/sukset-ristissa-hiihtourheilun-elamanhaaveissa/

 

MASTERPIECE ORCHESTRA
Tilaisuuden päätteeksi TelttaLab -ohjelmistossa vieraileva tribuuttiyhtye tulkitsi Stevie Wonderin tuotantoa solisteinaan Antti Kleemola ja Emma Balbatsu.

Lahen uutisia aikoi vielä avajaispäivän lopuksi käydä LiveLabin konsertissa tätä jo yli seitsemänkymmenvuotiasta syntymästään saakka sokean maailmanluokan monipuolista musiikin taituria ja rotusortoa vastustaneen ihmelapsen Stevie Wonderin musiikkia ihastelemassa.

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesää 2026 vietetään koko viikko

Eesti Draamateater Rahamaa, kuva Heikki Leis|

Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä järjestetään ensi viikolla 3.–9. elokuuta 2026. Vuorossa on festivaalin 57. kerta. Tänä vuonna pääohjelmistossa on 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Lisäksi pääohjelmisto sisältää kaksi katuteatteriesitystä. Pääohjelmiston on suunnitellut taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa.

Teatterikesän ohjelmakokonaisuuteen sisältyvät pääohjelmiston lisäksi TelttaLab -esitykset G Livelab ‑klubilla sekä oheisohjelmistot OFF Tampere ja torstain Tapahtumien Yö. Festivaaliviikon aikana järjestetään myös alan keskusteluja sekä kokoontumisia.

Pääohjelmiston kansainväliset vierailutuotannot tulevat Virosta, Ruotsista ja Norjasta.

Festivaaliviikonloppuna nähdään Viron Draamateatterin Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior. Esityksen molemmat näytökset ovat loppuunvarattuja.

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg vierailee Tampereella toista kertaa. Kesäkuussa ensi-iltansa saaneessa Sortistyckenissä esiintyvät Malmborgin lisäksi Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä-käsikirjoittaja Kate Pendry esityksellään My Dinner with Putin. Tosipohjainen yhden naisen show kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja antaa katsojan kurkistaa vallan sisäpiiriin. Esitys on hurmannut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.

Tampereella vierailee tuttuun tapaan myös lukuisia kotimaisia taiteilijoita. Isoimmista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri (Muistopäivä), & Espoon teatteri (Arakhne), Svenska Teatern (Förgät mig), Lahden kaupunginteatteri (Haapajärven Elvis), Kotkan kaupunginteatteri (Häiriö maisemassa) ja Rovaniemen Teatteri yhdessä Piste Kollektiivin kanssa (Vesisaaren Alma).

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis

Pääohjelmiston esityksistä lisää: https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

 

Festivaalitunnelma näkyy myös kaduilla

Teatterikesän pääsymaksuton katuohjelmisto riemastuttaa yleisöä kahdella esityksellä: Circus Simonin SIRKUKSEEN! ja Sara Twisterin Ready.Aim.Fire! nähdään festivaaliviikolla tiistaista torstaihin.

 

TelttaLabin ohjelmistossa runoutta, teatteria ja konsertteja

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/telttalab/

Teatterikesä ja G Livelab Tampere toteuttavat TelttaLab-ohjelmiston festivaaliviikolla tiistaista lauantaihin. Ohjelmisto pitää sisällään niin runoutta, pienimuotoisia teatteriesityksiä kuin konsertteja.

Estradille nousevat muun muassa näyttelijäkaksikko Esko Roine ja Seela Sella, laulaja Kirsi Poutanen sekä näyttelijä Timo Tuominen. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat myös sisarukset Laura ja Oona Airola sekä taiteilijaystävykset Miiko Toiviainen ja Sinikka Sokka. Vauhdikkaammasta keikkamenosta vastaa esimerkiksi Masterpiece Orchestra Stevie Wonder ‑tribuutillaan.

OFF Tampere -oheisohjelmistossa 40 produktiota

Teatterikesän oheisohjelmisto OFF Tampere kokoaa yhteen ammatti- ja harrastajaryhmien esitykset. Tänä vuonna mukana on 40 erilaista produktiota ja tilaisuutta. Ohjelmistossa nähdään esimerkiksi Tampereen ja lähiseutujen suurimpien kesä- ja harrastajateattereiden esityksiä sekä vierailevia kokoonpanoja muualta Suomesta, kuten Turusta ja Imatralta.

Turkulainen Tehdas Teatteri ja Alma Rajala vierailevat festivaalilla esityksellä Pandora – Opening, joka yhdistelee esine- ja nukketeatteria sekä fyysistä teatteria. Imatralainen harrastajateatteri Vaientamaton vierailee puolestaan Riina Tanskasen sarjakuvateoksiin pohjautuvalla esityksellä Syrjäseutujen tytöt Kulttuuritalolla. Helsinkiläiseltä nuorisoteatterilta Tämän Päivän Teatterilta nähdään Minä olen Sanna Marin ‑esitys, joka tarkastelee politiikan, median ja vallankäytön kysymyksiä.

Tapahtumien Yö valtaa kaupungin festivaaliviikon torstaina – luvassa noin 150 erilaista tapahtumaa

Tapahtumien Yö valtaa Tampereen festivaaliviikon torstaina 6.8. Luvassa on monipuolinen kattaus erilaisia tapahtumia, joista suurin osa on yleisölle maksuttomia.

Ohjelmisto sisältää musiikkia, kuvataidetta, tuli- ja LED-taidetta, pihakirppiksiä, elokuvanäytöksiä sekä uusina tulokkaina esimerkiksi Onda Arts & Music ‑kulttuurikahvilassa toteutettavan Alakulttuurifestin sekä Kulttuurikeskus Nekalabin tapahtuman.

Muu ohjelmisto tarjoaa tekijähaastatteluita ja alan kokoontumisia

Teatterikesän Muu ohjelmisto kokoaa yhteen festivaaliviikon aikana järjestettävät tekijähaastattelut, teatterialan keskustelut sekä ammattilaisten kokoontumiset.

Pääohjelmiston näytösten yhteydessä järjestetään kaikille avoimia tekijähaastatteluita, joiden avulla syvennytään tarkemmin esityksiin. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi mahdollisuus tutustua uusiin romaanidramatisointeihin sekä pohtia teatterin inklusiivisuuden kysymyksiä.

Avajaiset Laikunlavalla tiistaina 4.8.26

Teatterikesän avajaisia vietetään perinteiseen tapaan Laikunlavalla festivaaliviikon tiistaina klo 12–13. Avajaistervehdyksen tapahtumalle tuo tänä vuonna Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho. Yleisölle avoimessa tilaisuudessa kurkistetaan festivaalin eri ohjelmistoihin sekä jaetaan Kiitos kotimaisesta näytelmästä ‑tunnustus ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto.

Tampereen Teatterikesä

Teatterikesän festivaalilehti on ilmestynyt!

Tapahtumien Yön ohjelma on nyt julkaistu!

OFF Tampere ja Muu ohjelmisto täydentävät Teatterikesän tarjontaa

Festivaalitunnelma näkyy myös kaduilla!

Kategoriat
Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri luonto taide tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kansallisteatterin syksyn 2026 ohjelmiston kertaus

Suomen Kansallisteatterin tulevan syksyn 2026 uusimmat ensi-illat ja koko syyskauden taiteellisesti monipuolinen ja vahva ohjelmisto teatterivierailuineen ovat upeita.

Satu Linnapuomin ohjaama satuseikkailu Taru hohtavasta helmestä hurmaa Suurella näyttämöllä. Pienellä näyttämöllä nähdään L. Onervan aikansa kohuromaaniin pohjautuva Mirdja, jonka ohjaa Liila Jokelin. Nuorten Kansallisteatterin improvisoiden syntyvän uutuuden, jos meiltä kysytään, konsepti ja ohjaus ovat Tamara Searlen käsialaa. Suuri näyttämö täyttyy musiikista, kun Timo Tuomisen Rendez-vous avec Brel sekä Veera Salmen Puluboi-kirjoihin perustuva ja Maija Ruuskasen säveltämä Puluboin ja Ponin lauluja -konsertti valloittavat näyttämön. Janne Reinikaisen ohjaama Viides askel palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Vierailuesityksinä nähdään Lahden kaupunginteatterin Haapajärven Elvis, käsikirjoitus ja ohjaus Lauri Maijala, näyttelijä Miiko Toiviaisen monologi Kepeä elämäni ja tammikuussa 2027 Sirkku Peltolan kirjoittama ja ohjaama Kärpäset.

Taru hohtavasta helmestä on täynnä mielikuvituksen ja teatterin taikaa


Kuva: Tuomo Manninen, grafiikka Marko Kovero. Pajukaaren luomisessa apuna käytetty tekoälyä.

Taru hohtavasta helmestä perustuu Aili Somersalon (1887–1957) rakastettuun satuklassikkoon Mestaritontun seikkailut. Kiehtovalla tavalla suomalaisia kansantaruja ja satujen taikamaailmaa yhdistelevä teos kertoo tarinan rohkeudesta. Esitys on Minna Leinon dramatisoima ja Satu Linnapuomin ohjaama. Luvassa on jännittävä mutta lämminhenkinen seikkailu, joka hehkuu mielikuvituksen ja teatterin lumoa.

Tarina esitetään näyttämöllä nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Upeasti visualisoidun esityksen rooleissa nähdään timanttinen näyttelijäensemble vahvistuksenaan taitava joukko nuoria tanssinharrastajia. Mestaritontun roolissa loistaa Sari Puumalainen.

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 18.11.2026

Suosittelemme esitystä yli 7-vuotiaille.

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy.

Työryhmä

Rooleissa Yasmin Ashanullah, Jesse Gyllenbögel, Jani Karvinen, Maria Kuusiluoma, Raoul Mahjneh, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen ja Wenla Reimaluoto

Tanssija-avustajat Alva Ervasti, Elsa Färkkilä, Gisele Konttinen, Sara Kuusela, Vivian Kuusinen, Vivienne Lemmetty, Almi Luostarinen, Iisa Melaluoto, Hilma Nieminen, Tilda Oljemark, Anna Reijonen ja Levi Vettenranta

Mirdja – aikansa kohuromaani vihdoin näyttämölle

Kuva: Mitro Härkönen

L. Onervan esikoisromaani Mirdja vuodelta 1908 (SKS) on kotimaisen kirjallisuuden harvinainen helmi – dekadentti romaani, joka kertoo omaa itseään kiihkeästi etsivän naisen elämäntarinan. Sovinnaisen roolin hylkäävä ja seksuaalisuudestaan nauttiva nainen olivat aiheita, jotka herättivät suuren kohun aikalaisten keskuudessa. Teoksen ydintä ovat naisen identiteetti, nähdyksi tulemisen tarve ja pyrkimys itsemääräämisoikeuteen.

Kansallisteatterissa ensi kertaa esitettävä Mirdja on vaikuttava, elegantti näyttämöteos, jossa visuaalinen maailma, musiikki ja koreografinen liike sulautuvat valovoimaiseen näyttelijäntyöhön. Mirdjaa eri elämänvaiheissa esittävät Inke Koskinen ja Kristiina Halttu. Esityksen on dramatisoinut Eva Buchwald, joka on myös hiljattain kääntänyt alkuteoksen englanniksi (Mirdja: A Decadent New Woman, 2025). Mirdja on ohjaajana, kirjailijana, dramaturgina ja muusikkona tunnetun Liila Jokelinin debyyttiohjaus Kansallisteatterissa.

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 25.11.2026

Työryhmä

Rooleissa Kristiina Halttu, Kasper Korpela, Aksa Korttila, Inke Koskinen, Esa-Matti Long, Pyry Nikkilä, Ilja Peltonen ja Timo Tuominen

Ohjaus Liila Jokelin Dramatisointi Eva Buchwald Lavastussuunnittelu Salli Kari Pukusuunnittelu Riikka Mäntymaa Valosuunnittelu Elli Maria Kujansuu Musiikki Veli-Ville Sivén Äänisuunnittelu Jani Peltola Koreografia Niina Rajaniemi Naamioinnin suunnittelu Joonas Lampi

 

Nuorten Kansallisteatterin esitys jos meiltä kysytään syntyy improvisoiden

Kuva: Henni Hyvärinen

Nuorten Kansallisteatteri on ryhmä nuoria teatterintekijöitä, jotka haastavat käsitystämme siitä, kuka saa tehdä teatteritaidetta ja kenelle sitä tehdään. Ryhmässä on mukana Afganistanista, Bangladeshista, Suomesta, Kurdistanista, Somaliasta ja Syyriasta kotoisin olevia nuoria tekijöitä, jotka työskentelevät yhdessä kokeneiden taiteilijoiden kanssa.

Nuorten Kansallisteatterin uutuusesitys jos meiltä kysytään ei perustu valmiiseen näytelmään. Se on rakennettu työryhmän kesken harjoitushuoneessa improvisaation keinoin ja pohjautuu nuorten itse tuottamaan materiaaliin. Esitys käsittelee kielen, totuuden, perinteiden ja nykymaailman kysymyksiä.

Esitys sisältää suomen, englannin, somalin, bengalin, arabian, turkin ja darin kieltä. Tekstitykset ovat saatavilla englanniksi ja suomeksi.

Esitys on osa Lähettiläät | Ambassadors -projektia, johon kuuluu myös työpajoja maahanmuuttajataustaisten nuorten yhteisöissä.

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 14.10.2026

 

Työryhmä

Rooleissa Ridwan Ahmed, Asma Akbari, Zahra Akbari, Maria Akter, Sabrina Ali, Adnan Almousa,
Maryam Barbery, Juho Hagan, Iiris Linna, Tilma Lucenius, Yusra Mohali, Iftah Mohamed, Arvand Rasul, Ada Safdari ja Kaneli Samola

Konsepti ja ohjaus Tamara Searle Konsepti ja esiintyminen Nuorten Kansallisteatterin esiintyjät Konsepti ja dramaturgia Ville Vuorikoski (TeaK) Video- ja äänisuunnittelu Olli Valkola Valosuunnittelu Miika Suomalainen Tuottaja Roosa Vaverka

 

Pakahduttavia tunteita Suurella näyttämöllä – Timo Tuominen: Rendez-vous avec Brel

Kuva: Tomi Palsa

Timo Tuomisen rakastetut Brel-tulkinnat keräävät ilta illan jälkeen katsomot täyteen. Syksyllä hän valloittaa yleisön pyynnöstä jälleen Suuren näyttämön.

Tuomisen Brel-repertuaari on kasvanut jo yli sataan, ja jokainen chanson on kuin näytelmä, pakahduttava kohtaaminen Pariisin taivaan alla, rendez-vous niin ystävien kuin kuoleman kanssa; kaipausta, rakkautta ja iloa, lohduttomuutta, tuskaa ja naurua. Tuominen on suomentanut kolmekymmentä uutta laulua, ja useimmat uutuuksista kuullaan myös Suurella näyttämöllä, joukossa todellisia harvinaisuuksia, kuten He’maman, jota Brel ei koskaan itse taltioinut jälkimaailmalle.

Brel ei koskaan kavahtanut kantaaottavuutta, joten joukossa kuullaan nyt myös ravistelevia lauluja, jotka käsittelevät tänäänkin yhteiskunnassamme raivoavia kipeitä ongelmia, kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai oikeistoradikalismin salakavalaa nousua.

Tuomista säestää huippuunsa hioutunut orkesteri: Tomi Rikkola (kitara, busuki ja alttoviulu), Jori Huhtala (kontrabasso), Tuomas Timonen (rummut) ja Marko Roininen (piano ja haitari).

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 7.11.2026

 

Puluboin ja Ponin lauluja –konsertti läiskyy ja pölisee

Kuva: Emmi Jormalainen

Hakaniemen toripulu nimeltänsä Puluboi lennättää kuulijansa musiikkimatkalle keskelle torihulinaa. Tapaamme hänen ystävänsä Minimillan ja Ponin. Saamme myös kuulla karkumatkasta ja siitä miten Puluboi pääsi naimisiin!

Luvassa vähän ÄLLIÄ ja paaaljon LAKKAUTTA!

Veera Salmen Puluboin ja Ponin kirjaan perustuva, Jukka Rantasen dramatisoima ja ohjaama musiikkinäytelmä Puluboin ja Ponin teatteri oli yleisön suursuosikki Kansallisteatterissa 2015. Musiikin esitykseen sävelsi Maija Ruuskanen ja lauluista julkaistiin seuraavana vuonna vauhdikas levy Puluboin ja Ponin lauluja (2016).

Puluboin ja Ponin lauluja on myös Kansallisteatterin Kulttuurin kummilapset -esitys syksyllä 2026.

Suosittelemme esitystä yli 4-vuotiaille.

Suurella näyttämöllä 3.10.2026 klo 13:00

Työryhmä

Näyttämöllä Jani Karvinen (Puluboi), Helena Haaparanta (Poni, laulu), Maija Ruuskanen (Minimilla, piano & laulu), Jaakko Kämäräinen (basso & laulu), Anssi Salminen (kitarat & laulu), Ville Salminen (kitarat Kulttuurin kummilapset -näytännöissä) ja Markus Malin (rummut)

 

Veljekset Treat ja Phillip ovat orpoja.

Heidän ailahteleva isänsä on häipynyt ja äiti kuollut poikien ollessa pieniä. Koko tähänastisen elämänsä nuoret miehet ovat asuneet kahdestaan rivitalomurjussa Pohjois-Philadelphiassa. Lapsenkaltainen Phillip (Juho Uusitalo) ei koskaan poistu asunnosta, koska hän potee hengenvaarallista allergiaa. Tai niin ainakin hänen isoveljensä Treat (Pyry Nikkilä) väittää. Elämä ikkunan takana on Phillipille kiehtovaa, pelottavaa ‒ ja ehdottomasti kiellettyä. Epävakaa ja väkivaltainen Treat hankkii heille elannon rikoksilla.

Eräänä iltana Treat tuo asunnolle humalaisen Haroldin (Petri Liski), jolla on mukanaan kallisarvoinen osakesalkku. Myös Harold on orpo, joka on viettänyt lapsuutensa laitoksessa. Treat ottaa Haroldin panttivangiksi aikomuksenaan vaatia miljoonalunnaat tämän ystäviltä. Pian paljastuu, ettei Harold olekaan ihan tavallinen kaduntallaaja, eivätkä sitä ole myöskään Haroldin oletetut ystävät. Harold tekee veljeksille yllättävän tarjouksen, joka mullistaa heidän elämänsä. Mutta voiko rikkinäinen sielu päästä karkuun menneisyyttä, saati omaa itseään?

Moderni amerikkalaisklassikko kertoo koskettavan tarinan isättömistä ja äidittömistä pojista

Lyle Kesslerin Orvot (The Orphans, 1983) on uudemman amerikkalaisen näytelmäkirjallisuuden klassikko, tummanpuhuva draamakomedia, jonka rosoinen rehellisyys ei ole menettänyt lainkaan teräänsä. Yhä edelleen ympäri maailmaa esitettävä näytelmä on koskettava ja intensiivinen, trillerimäisesti etenevä tarina vailla vanhempia kasvaneiden poikien rakkauden kaipuusta, hylätyksi tulemisen traumasta, syrjäytymisestä ja pelkojen voittamisesta. Sami Parkkisen uusi suomennos tuo Kesslerin nokkelasti sanailevan dialogin tuoreena näyttämölle.

Tapani Kalliomäen ensimmäinen ohjaustyö Kansallisteatterissa on tarkasti ajateltua näyttelijöiden teatteria, jonka rooleissa esiintyy vaikuttava kolmikko: Petri Liski, Pyry Nikkilä ja Juho Uusitalo. Auli Turtiaisen visuaalinen suunnittelu, Ville Virtasen valot ja videot sekä Sami Hassisen äänimaailma luovat tiivistunnelmaisia vaikutelmia kasvottoman suurkaupungin ympäröimästä yksinäisyydestä.

Ensi-ilta Taivassalissa 2.9.2026

 

Kepeä elämäni -monologi hurmaa ja riipaisee

Kuva: Rauni Kajo

Kepeä elämäni on näyttelijä Miiko Toiviaisen omakohtainen tarina siitä, miten transtausta voi kääntyä onnellisuuden lähteeksi. Se on runollista ja laulullista, leikkisää näyttelijäntyön ilotulitusta, kertomus kodin löytämisestä omasta itsestään.

Ensi-iltansa (2019) jälkeen ’Kepeällä’ on ollut esityksiä kymmenillä paikkakunnilla Tukholmaa myöten. Helmikuussa 2020 Kepeä elämäni nimettiin Valtakunnallisen Monologikilpailun voittajaksi ja samana keväänä Toiviainen sai monologista Vuoden teatterinäyttelijä -palkinnon. Palkittu, rakastettu, riipaiseva ja hurmaavan vastaansanomaton monologi Kepeä elämäni saapuu Kansallisteatteriin juhlimaan 100. esitystään.

Esityksen laulut ja musiikin on säveltänyt Eeva Kontu, ohjaajana Riikka Oksanen, dramaturgina Aino Pennanen.

 

Lahden kaupunginteatteri esittää: Haapajärven Elvis

Kuva: Janne Vasama

Suuren yleisösuosion saavuttanut Haapajärven Elvis kantaesitettiin Lahden Kaupunginteatterissa ja esitys vierailee nyt Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Esitys on true crime -draama, joka perustuu Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina (Like, 2018). Se kertoo yhdestä Suomen rikoshistorian tunnetuimmasta ja hätkähdyttävimmästä rikoksesta. Näytelmän on kirjan pohjalta kirjoittanut Lauri Maijala, joka on myös ohjannut esityksen.

Yksi näytäntö Suurella näyttämöllä 26.11.2026, liput tulevat myyntiin toukokuun aikana.
Kantaesitys oli Lahden Kaupunginteatterin Studionäyttämöllä 18.2.2026

Suosittelemme esitystä yli 16-vuotiaille.

Työryhmä

Rooleissa Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Pitkämäki, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Vuori ja Lumikki Väinämö

Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Lauri Maijala Pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho Valosuunnittelu Jouni Nykopp Äänisuunnittelu Jukka Vierimaa Naamioinnin suunnittelu Kati Keronen

 

Sirkku Peltolan Kärpäset vierailee tammikuussa 2027 Suurella näyttämöllä

Kuva: Kari Sunnari

Sirkku Peltolan uusin näytelmä on merkityksellinen tarina toisensa löytävistä veljeksistä sekä siitä, mikä elämässä todella on arvokasta.

Äidin hautajaisissa veljekset kohtaavat, mutta puhuvat ohi. Kärpäsen veljeksiä yhdistää lapsuus, mutta aikuisena elämä on kulkenut tyystin erilaisia polkuja – toisella bussikuskina, toisella oopperatähtenä.

Kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa 23.1.2025.

Kansallisteatterin esitysajankohta on tammikuu 2027. Vierailun tuottaa ATR-tuotanto.
Liput tulevat myyntiin toukokuun aikana.

Työryhmä

Rooleissa Petra Ahola, Aimo Räsänen ja Martti Suosalo

Näytelmäkirjailija ja ohjaus Sirkku Peltola Lavastus- ja pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava Koreografiat Reetta-Kaisa Iles Valosuunnittelu TJ Mäkinen Äänisuunnittelu Kyösti Kallio

Jatkavien ja palaavien esitysten syksyn liput myynnissä:

Kevätkaudelta jatkavien esitysten kaikkien näytäntöjen liput on nyt avattu myyntiin. Suuren yleisö- ja arvostelumenestyksen keränneet esitykset Toinen tasavalta (käsikirjoitus ja ohjaus Esa Leskinen), Muistopäivä (käsikirjoitus Elli Salo, ohjaus Riikka Oksanen) ja Lady T (käsikirjoitus ja ohjaus Tiina Puumalainen) jatkavat syyskaudella. Lisäksi syyskaudella 2025 ensi-iltansa saanut Viides askel (kirj. David Ireland, ohjaus Janne Reinikainen) palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä.

Alla Kansallisteatterin koko syyskauden 2026 esityskalenteri:

https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistokalenteri

Lisätiedot:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi

Lisätietoja: 

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 040 833 7382

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Ydinarvomme ovat taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn 2026 ohjelmistoa

Näin teattereiden viettäessä ansaittua kesätaukoa lienee uskolliselle lukijalleni tarpeellista – ehkä mieluistakin – lukea menneen teatteriesityskauden numeraalisia tuloksia näytännöistä ja yleisömääristä sekä tulevan syksyn 2026 ohjelmiston olennaista sisältöä.

 

…………………………………

Helsingin Kaupunginteatterissa yli 270 000 katsojaa näytäntövuonna 2025–2026 

Helsingin Kaupunginteatteri – Kurtturuusut – Kuvassa Sari Havas, Aino Seppo, Leenamari Unho, Helena Haaranen. Kuva Otto-Ville Väätäinen

Helsingin Kaupunginteatterissa kävi näytäntövuonna 2025–2026 yli 270 000* katsojaa. Lisäksi yleisötyötoimintaan ja erilaisiin tapahtumiin osallistui yhteensä yli 13 400 henkilöä. Teatterin viidellä näyttämöllä nähtiin kaikkiaan 764 esitystä ja 32 eri tuotantoa, joista 17 oli ensi-iltoja. Myös syksyn 2026 ohjelmisto on kiinnostanut teatteriyleisöä. Maan suurin teatteri on myös vienyt ympäristötyötään eteenpäin.

”Onnistuneen näytäntövuotemme taustalla on jälleen suuri joukko osaavia, sitoutuneita ja luovia ihmisiä. Haluan kiittää lämpimästi koko henkilökuntaamme, taiteilijoita, yhteistyökumppaneita sekä yleisöämme. Vaikuttavien ja mieleenpainuvien esitystemme valmistamisen rinnalla olemme ottaneet määrätietoisia askeleita kohti kestävämpiä tuotantotapoja ja kehittäneet toimintaamme Teatterin vihreän kirjan mukaisesti. Tänä keväänä julkaisimme kehitystyötämme ohjaavan Ilmastotiekartan vuosille 2026–2030. Haluamme varmistaa, että teatteri ei ainoastaan kuvaa maailmaa, vaan myös toimii vastuullisesti osana sitä”, sanoo teatterinjohtaja Kari Arffman.

Lahen uutisia –arviot Helsingin kaupunginteatterin kevätkauden 2026 näytelmistä on merkitty tässä artikkelissa nimellä ja ne löytyvät kirjoittamalla esityksen nimi julkaisun etusivun Etsi-ruutuun.

Alla Helsingin Kaupunginteatterin tulevan syksyn ohjelmisto. Linkistä voit seurata näytelmien sisältöjä, aikatauluja ja taiteilijoita.

Edellisen vuoden tapaan eniten katsojia näytäntövuonna keräsi Suuren näyttämön ohjelmistossa syksystä 2024 alkaen jatkanut Moulin Rouge! Musikaali (50 000 katsojaa), jonka kokonaiskatsojamäärä nousi lähes 170 000 katsojaan. Myös Suuren näyttämön kevään 2026 ensi-ilta Komedia pankkiryöstöstä kiinnosti yleisöä (34 400), samoin Veljeni Leijonamieli (19 700), joka niin ikään jatkoi ohjelmistossa edelliseltä näytäntövuodelta keräten kaikkiaan 45 900 katsojaa.

Arena-näyttämön molemmat ensi-illat saivat yleisön liikkeelle: keväällä Satu Rämön menestysdekkariin pohjautuva Hildur (26 700) ja syksyllä Sandy Rustinin komedia Sutinaa ja säätöä (23 800). Pienen näyttämön vetonaula oli riemukas ja lämminhenkinen Kurtturuusut (10 000), joka jatkaa ohjelmistossa myös syksyllä. Eikä kannata unohtaa upeaa Kuningatarnäytelmää, vaikkei sen numeraaliset saldot tästä tiedotteesta löydykään.

Ruotsinkielisellä Lilla Teaternin näyttämöllä eniten katsojia sai Édouard Louis -dramatisointi Våldets historia (3 600), Studio Pasilan katsotuin esitys oli koko perheen musiikkinäytelmä Kuka kaappasi auringon (11 367). Teatterin tanssiryhmän Helsinki Dance Companyn katsomoita täytti Fernando Melon painovoimaa uhmaava Out of Order (3 413).

Nykyesityksen näyttämön kaksi tuotantoa keräsivät yhteensä 2 300 katsojaa, yleisön suosikki oli 2000-luvun internettiin sukeltava, little_star95 – ooksä online? (1 623), joka on myös Nykyesityksen näyttämön kaikkien aikojen eniten katsojia saanut esitys.

………………………………………………

Syksyn 2026 uutuudet kiinnostavat yleisöä – lähes 80 000 lippua myyty

Syksyn 2026 ohjelmisto houkuttelee yleisöä, sillä esityksiin on myyty jo lähes 80 000 lippua ja kaikkien näyttämöiden tämänhetkinen täyttöaste on 44 prosenttia.

 

Syyskausi käynnistyy elokuussa ensin Studio Pasilassa soidintansseista ja showpainista ammentavalla teoksella Birds of Paradise .

Birds of Paradise tarkastelee maskuliinisuutta ajassa, joka korostaa vahvuuden ihannetta 

Paratiisilintujen soidintansseista, showpainista ja sukupuolistereotypioista inspiroituva koreografi Tiia Kasurisen uusi tanssiteos Birds of Paradise pohtii, millaisia maskuliinisuuden malleja kulttuurimme palkitsee. Millaisia koreografioita linnut ja ihmiset rakentavat tullakseen huomatuiksi, hyväksytyiksi ja valituiksi? Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön kesäresidenssissä valmistunut teos saa ensi-iltansa 6. elokuuta studio Pasilassa.

”Sain teoksen alkukipinän värikkäiden uroslintujen luontodokumenteista tutuista kosintatansseista. Lintujen kosintarituaalien kautta halusin tarkentaa ihmiseen ja sukupuolinormeihin. Miten kohtaamme toisemme? Miten etsimme hyväksyntää tai rakkautta? Olen utelias tarkastelemaan soidinmenojen kautta ihmistä huumorilla ja lempeydellä, kuitenkaan kaihtamatta painavia teemoja, kuten valtaa, suostumusta ja äärimaskuliinisuutta”, teoksen kokonaiskonseptista, koreografiasta ja ohjauksesta vastaava Tiia Kasurinen kuvailee.

Lavalla nähdään neljä utopistista paratiisilintua, joiden näyttävät asut ovat pukusuunnittelija Leevi Ikäheimon hypermaskuliinisuutta tutkivasta No Pain No Glamour -mallistosta. Supersankarimaiset, voimakkailla väreillä ja muodoilla leikittelevät asut saavat pohtimaan, millaista maskuliinisuutta ja kehonkuvaa pojille ja miehille lapsuudesta saakka tarjotaan.

Teoksessa tanssivat Tiia Kasurinen, Kaisu Koittola sekä Lauri Lohi. Videokuvauksesta lavalla vastaa Samu Hakomäki. Pukusuunnittelusta vastaa Leevi Ikäheimo. Musiikin sävellyksestä ja äänisuunnittelusta vastaavat Iida Hägglund ja Tiikka Drama. Valosuunnittelusta vastaa Mikko Kaukonen. Lavastussuunnittelusta vastaavat Aino Koski ja Mikko Kaukonen.  Videosuunnittelu on Tiia Kasurisen ja Mikko Kaukosen. Christa Ropponen toimii teoksessa harjoittelijana.

Birds of Paradise -teoksen varhainen versio herätti kansainvälistä kiinnostusta jo vuonna 2024, jolloin se valittiin Danse Élargie -koreografiakilpailun finaaliin Pariisissa – ensimmäisenä suomalaisteoksena kilpailun historiassa. Helsingin Kaupunginteatterin esityskauden jälkeen Birds of Paradise tullaan näkemään myös muualla Pohjoismaissa.

Kasurinen valmistui Tukholman taideyliopistosta tanssitaiteen koulutusohjelmasta vuonna 2017. Hänen koreografioitaan on esitetty muun muassa Dance Basessa Yokohamassa Japanissa, One Dance -festivaalilla Bulgariassa, Inkonstissa Ruotsissa sekä Helsingin juhlaviikoilla ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa.

Studio Pasilassa toimiva Nykyesityksen näyttämö tuo uusia esittävän taiteen muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoa. Nykyesityksen näyttämön tarkoitus on tehdä monimuotoisia nykyesityksiä suuremmille näyttämöille ja laajemmille yleisöille sekä luoda ainutlaatuisia kohtaamisia kiinteän ammattiteatterin ja vapaan kentän toimijoiden välille.

Birds of Paradise -ensi-ilta 6.8.2026 ja esitykset 19.8.2026 saakka Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa (Ratamestarinkatu 5).

 

 

Suuri näyttämö aloittaa syksyn odotetulla & Julia -musikaalilla, jossa soivat 90- ja 2000-luvun alun hitit.

Syyskuun viidestä ensi-illasta neljä on kotimaisia kantaesityksiä: Niina Lahtisen ja Joonas Nordmanin komediauutuus Kotijoukot Arena-näyttämöllä, Iida Turpeisen menestysromaanin dramatisointi Elolliset Pienellä näyttämöllä, Lilla Teaternin aikalaissatiiri De obehöriga, huipputekijätiimin hauska lasten musiikkinäytelmä Fretti Mercury etsii onnea Studio Pasilassa ja Vesa-Matti Loirin elämästä kertova musiikkidraama Nauravan kulkurin tarina Suurella näyttämöllä.

Santeri Kinnunen

Suomalainen taide- ja viihdekenttä olivat 1970- ja 1980-luvuilla voimakkaasti erillään. Kunnes tuli taiteilija, Vesa-Matti Loiri, joka valloitti molemmat.

Nauravan kulkurin tarina on Paavo Westerbergin ohjaama musiikkidraama, jossa varttunutta Loiria näyttelee Santeri Kinnunen ja nuorta Oliver Kollberg. Näytelmän ensi-ilta on Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 30. syyskuuta 2026.

Syksyn ehdoton tanssitapaus on Kenneth Kvarnströmin ikonisen, 30-vuotiaan tanssiklassikon no-no paluu ensi-iltaan 19. marraskuuta Pienellä näyttämöllä.

Yli tuhat esitystä saanut kestosuosikki Kiviä taskussa jatkaa ohjelmistossa vielä marraskuulle saakka. Myös Kurtturuusut ja Club act!one jatkavat ohjelmistossa syyskaudella.

Lisäksi vierailuesityksenä nähdään Iikka Kivi – Protestinauru stand up show Arena-näyttämöllä marraskuussa.

 

Alla olevasta linkistä löytyy suurin osa Helsingin Kaupunginteatterin syksyn ohjelmistoa – siitä voit seurata esitysten ensi-illat, esitysajankohdat ja esiintyjät.

https://hkt.fi/esitykset/

Loput syksyn 2026 ensi-illat julkistetaan elokuussa.

 

Helsingin Kaupunginteatterin vuosikertomus 2025 on luettavissa teatterin verkkosivuilla:

*Vertailuna edellisten näytäntövuosien katsojaluvut: 2024–2025: 327 000, 2023–2024: 267 000.

Helsingin Kaupunginteatterin lipunmyynti ja asiakaspalvelu puhelimitse (09) 394022 ma-pe klo 10-17. Lippumyymälät Ensi linja 2, ma-pe klo 12-17, Eläintarhantie 5, la (esityspäivinä) klo 11-18 ja tuntia ennen esitystä (lippumyymälät kesätauolla 16.5.-26.7.) sekä Lippu.fi, ma-la klo 9-19, su klo 12-16, puh. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) www.hkt.fi

…………………………

Tämän artikkelin tiedot on teatterin viestintäpäällikkö Kaisa Pelkonen toimittanut medialle ja Lahen uutisia on ne kursoorisesti tähän muotoillut.

Yhteydet viestintäkoordinaattori Heta Tuppurainen, 050 475 7563   heta.tuppurainen@hkt.fi  31.7.26 saakka ja 3.8.26 alkaen viestintäpäällikkö Kaisa Pelkonen, kaisa.pelkonen@hkt.fi,   040 552 3788
Helsingin Kaupunginteatteri, Ensi linja 2, 00530 Helsinki