Kuukausi: heinäkuu 2025

Kategoriat
kansainvälisyys taide teatteri yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2025 ohjelmakatsaus

Hollantilaisiin menestyneisiin tanssiryhmiin kuuluva ISH Dance Collective vierailee Suomessa ensi kertaa. Koreografi ja ohjaaja Marco Gerris työryhmineen lupaa, ettei katsoja tule uskomaan silmiään.

Elements of Freestyle ottaa varaslähdön Teatterikesään, sillä esitys nähdään Tampere-talon Isossa salissa jo ennen festivaaliviikkoa lauantaina 2.8.2025.

 

Tampereen Teatterikesän pääohjelmisto on julkistettu


Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tarjoaa elokuussa persoonallisen kattauksen kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta. Festivaalin pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 19 produktiota, joista viisi on kansainvälisiä. Ulkomailta vieraita saapuu Ranskasta, Liettuasta, Hollannista, Irlannista ja Britanniasta. Festivaali järjestetään 4.–10.8.25 – nyt 56. kertaa.

Kansainvälisen ohjelman lisäksi Tampereella vierailee lukuisia kotimaisia esiintyjiä ja taiteilijoita. Pääohjelmistossa nähdään esityksiä Suomen Kansallisteatterilta, Teatteri Takomolta, Q-teatterilta, & Espoon teatterilta, Teatteri Jurkalta ja Lappeenrannan kaupunginteatterilta sekä Kuopion kaupunginteatterilta. Mukana on myös työryhmiä ja vapaan kentän kokoonpanoja, kuten Vauriomania ja Helsinki 98. Myös festivaalin kotikaupunki on tänä vuonna edustettuna, kun ohjelmistossa nähdään teokset niin Tampereen Teatterilta, Tampereen Työväen Teatterilta kuin Väki-kuorolta.

Esitykset on valinnut festivaalin kolmen teatteriekspertin taiteellinen johtoryhmä Taija Helminen, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Pääohjelmiston rakentamisessa on panostettu siihen, että kaikenikäisille teatterin ystäville löytyy koettavaa. Näin tiimi luonnehtii kokonaisuutta:

”Pääohjelmiston esitysten sisällöt, henkilöt ja toteutukset kulkevat rajalla – nautinnon ja tyhjyyden, lain ja moraalin tai elämän ja kuoleman rajalla. Näitä keskenään erilaisia esityksiä yhdistää häpeä ja häpeämättömyys, toiveikkuus ja lämpö. Ne nousevat näyttämöille, kulkevat kaupungin läpi tai rakentuvat sillan alle. Niissä kukoistaa rikkaruohon sitkeydellä kukkiva elämänvoima.”

 

Kansainvälisesti suurimmat tuotannot Hollannista ja Ranskasta

Teatterikesässä nähdään 2000-luvun menestyneimpiin hollantilaisiin tanssiryhmiin kuuluva ISH Dance Collective, joka vierailee nyt ensi kertaa Suomessa. Marco Gerrisin koko perheelle ohjaama teos Elements of Freestyle sulauttaa yhteen urbaanin urheilun ja taiteen. Luvassa on breakdancea, rullaluistelua, freestyle-koripalloa, rullalautailua, BMX-pyöräilyä ja vapaajuoksua. Se tuotetaan festivaalille yhteistyössä Tampere-talon kanssa.

 

Ranskalaissyntyinen kirjailija, ohjaaja ja kuvataiteilija Mohamed El Khatib hyödyntää näyttämötaiteessaan dokumentaarista aineistoa ja antaa äänen heille, joita harvoin kuulemme. La vie secrète des vieux ‑teoksessa joukko 76–90-vuotiaita valloittaa lavan tarinoillaan rakkaudesta ja intohimosta. Esitys pohjautuu lukuisiin ikäihmisten haastatteluihin ja sen tuotannosta vastaa Zirlib.

 

Skotlannista lähtöisin oleva taiteilija Katy Baird tuo festivaalille sooloteoksensa Get Off. Queer-esitystaiteen legendaksi kutsutun Bairdin anarkistinen ja hauska esitys vie olemassaolon kysymysten äärelle: mihin tämä niin kutsuttu elämä oikein kuluu?

Irlantilaisen koreografi Emma Martinin Birdboy-esitys juhlistaa kaikkia syrjään jääneitä outolintuja. Tanssia, ääntä ja esineitä hyödyntävä teos sopii niin kouluikäisille lapsille, nuorille kuin aikuisille. Esityksen tulkitsee tanssija ja esiintyjä Kévin Coquelard.

 

Liettualainen lasten tanssiteatteriin erikoistunut Dansema Dance Theatre vierailee festivaalilla esityksellään World Without Eyes. Pikkuväki pääsee hämmästelemään maailmaa aistiystävällisessä ja erityislapset huomioivassa tanssiteoksessa. Esitys on osa Liettualainen kulttuuri Tampereella 2025 ‑ohjelmaa, joka esittelee liettualaista nykytaidetta. Koreografiasta vastaa Birutė Banevičiūtė.

 

Kotimainen ohjelmisto vie katsojan teatteritilojen lisäksi kaduille ja sillan alle

Suomen Kansallisteatterilta nähdään Teatterikesässä kaksi esitystä. Akse Petterssonin kirjoittama ja ohjaama totinen komedia Oppitunteja eläville käsittelee inhimillistä peruskokemusta omasta tyhmyydestä.

Prima Facie on puolestaan Suzie Millerin lukuisasti palkittu näytelmä, jonka Suomen kantaesitys nähtiin Kansallisteatterissa huhtikuussa 2024. Monologinäytelmän seksuaalisesta väkivallasta ja yhteiskunnan valtarakenteista on ohjannut Susanna Kuparinen ja sen tulkitsee näyttelijä Annika Poijärvi.

 

Musikaalin festivaaliyleisölle tarjoaa vuoden teatterina palkittu & Espoon Teatteri. Minna Craucher – musikaali vallasta ja vallattomuudesta on teos kiistellystä ja kummastellusta naisesta, joka nousi köyhistä oloista seurapiiriemännäksi ja esimerkiksi Tulenkantajien vaikutuspiiriin. Esityksen on kirjoittanut Aino Pennanen, ohjannut Riikka Oksanen ja sen musiikista vastaa Eeva Kontu.

Q-teatterin Rikos ja rangaistus on puolestaan vimmainen näyttämötulkinta maailmankirjallisuuden suurimmasta rikoskertomuksesta. Ohjaaja Esa-Matti Smolanderin tulkinnassa Dostojevskin ihminen heitetään tämän päivän Helsinkiin.

Kuopion kaupunginteatteri tarjoaa Juha Hurmeen ohjaaman esityksen Maiju Lassilan romaanista Kuolleista herännyt. Hurmeen sovituksessa matkataan Pohjois-Savon seudulla ja komediallinen esitys peilautuu myös reaalimaailman kvartaaleihin, optioihin, vilunkeihin ja konkursseihin.

Vuonna 2024 perustetun Vauriomania-ryhmän esitys Haavemaa – Savolainen mayhem vie katsojat ”Mäyrävesi-pitäjään”. Juuso Timosen ohjaamassa teoksessa näyttelevät Paavo Kääriäisen ja Jonnakaisa Riston lisäksi groteskit nukkehahmot.

Teatterikesässä nähdään myös näyttelijä Samuli Niittymäen ja äänisuunnittelija Tatu Nenosen kolmas yhteistyö Kohina. Tuotannosta vastaa Teatteri Takomo, joka tuo Tampereelle toisenkin teoksen: Ami Karvosen kirjoittaman ja ohjaaman Luodut katseet -esityksen.

Teatteri Jurkan ja Lappeenrannan kaupunginteatterin yhteistuotanto A.K.A. (Toiselta nimeltään) käsittelee muun muassa sitä, miten rasismi ja ennakkoluulot voivat tuhota nuoren ihmisen elämän. Daniel J. Meyerin kirjoittaman monologiteoksen on ohjannut Tuomas Parkkinen ja näyttämöllä loistaa Carlos Orjuela.

Helsinki 98 -teatteriryhmä tutkii kysymystä: ”Mitä taide voi olla 24.2.2022 jälkeen?” Teatterikesässä nähtävä Neuvostoihmisen loppu pohjaa valkovenäläisen Nobel-kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin samannimiseen teokseen. Yleisömenestyksen saavuttanut esitys on ryhmän Aleksijevitš-trilogian ensimmäinen osa.

He sanoivat: Rajat kiinni -teos hyödyntää historia- ja tutkimusaineistoa ja purkaa suomalaisen fasismin pimeää kulttuuriperintöä. Teatterikesässä nähdään ohjaaja Fiikka Forsmanin ja monitaiteisen työryhmän vielä työstövaiheessa olevan teoksen lyhyt, esityksenomainen ulostulo. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu tutkijoiden vetämä keskustelutilaisuus. Teos tuotetaan yhteistyössä Teatteri Telakan kanssa.

Paikallista väriä festivaalille saadaan kolmen teoksen myötä. Tampereen Teatterin Peltienkelit-esitys muuttaa kaupungin keskustan queer-näyttämöksi. Eteläpuistosta käynnistyvä kaupunkikierros sukeltaa Tampereen sateenkaarihistoriaan ja tutustuttaa katsojat todellisiin paikkoihin ja ihmisiin – aina 30-luvulta tähän päivään. Ohjauksesta ja esiintymisestä vastaa näyttelijä Arttu Soilumo.

Tamperelainen Väki-kuoro kutsuu katsojat Ratinan sillan alle, Kesärannan skeittiparkkiin. Muusikko-säveltäjä Petra Poutasen johtaman sekakuoron teos Kalliolle, kukkulalle, sillan alle kertoo epätasa-arvosta, asunnottomuudesta, syrjässä olemisesta ja inhimillisen suojan tarpeesta.


Marc Gassot’n ohjaama esitys Nämä onnemme päivät on kuvaus kahden varttuneen, elämää nähneen ihmisen kohtaamisesta. Deirdre Kinahanin kirjoittama palkittu näytelmä (engl. These Halcyon Days) sai Suomen kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa syyskuussa 2024.

Pääohjelmiston rinnalla julkistetaan musiikkipitoinen TelttaLab-ohjelmisto. Festivaaliviikolla on luvassa yleisölle ilmaista katusirkusta ja -teatteria, josta vastaa muun muassa duo Kate & Pasi. Koko katuohjelmisto sekä tarkemmat tiedot ja esitysajat julkistetaan kesäkuussa.

Festivaalin lipunmyynti alkoi 8.5.25 klo 11.00. Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti Finlaysonin alueella.

Allaolevasta linkistä löydät pääohjelman näytelmät ja niiden esitysajankohdat koko festivaaliajalta:

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

Lahen uutisia palaa Tampereen Teatterikesän Pääohjelmistoon vielä tarkemmin Juhannuksen jälkeen – ja esittelee myös G Livelab Tampere -musiikkiklubilla järjestettävän teatterillisen TelttaLab-ohjelmiston ja muun teatterikesän ohjelmatarjonnan niiden varmistuttua jokaiselta ohjelmistoillalta.

https://lahenuutisia.fi/2025/07/05/tampereen-teatterikesan-telttalab-ohjelmisto/

https://lahenuutisia.fi/2025/06/15/tampereen-teatterikesan-hienoa-ilmaistarjontaa/

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri luonto taide yhteiskunta

Olavi Lanu hukutetaan toisarvoiseen vertailuun ja rinnastukseen

Sarja Olavi Lanun valokuvia muistuttaa teoksista, jotka hän oli valmistanut metalliverkoista ja kuosittanut luonnon materiaaleilla ruohoilla ja oksilla muistuttamaan luonnon vaikuttavista visuaalisista itsemuotoutuneista hahmoista.

 

Olavi Lanun nimeen lahtelaiset ja muutkin maailman kansalaiset rientävät Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvaan katsomaan, kokemaan ja ihmettelemään tämän Karjalasta Lahteen muuttaneen merkittävimmän suomalais-lahtelaisen taidemaalarin menneen elämän suurenmoisia töitä ja pohtimaan hänen niin moneen taipuvaa, aikaansaavaa ja klassiseksi jo muuttunutta uniikkia taiteelle perustunutta elämäänsä.

Itselleni ja varmaan suurimmalle osalle Olavi Lanun ja hänen taiteensa tunteneita näyttely on kuitenkin pettymys. Hienoissa ja mammuttisen laajoissa lahtelaisissa Malvan taidetiloissa Lanu on yritetty rinnastaa muihin enemmän tai usein vähemmän tunnettuihin taiteilijoihin. Yhdeksän eri taiteilijan teoksiin hänet hukutetaan uniikilla taiteellaan – suurimmasta osasta näitä taiteilijoita emme tunne minkäänlaista rinnastustarvetta.

Olavi Lanu jatkuvasti muuttuvana, työteliäänä, huippupersoonallisena suomalaisen kansallisomaisuuden – luonnon taiteen mestarina on taiteen suuri poikkeustapaus. Itse hän aina sanoi olevansa taidemaalari. Me maallikot tosin selitämme hänet kuvanveistäjäksi, mutta Ollin mukaan taiteilija aina maalaa, hän on taidemaalari kaikissa teoksissaan.

On outoa, että Lahden Malva kera suuren rypäleen asiantuntijoiksi ilmoittautuneita näyttelyn ammatillisesti sivistyneitä suunnittelijoita – etunenässä näyttelyn kuraattori – ovat ymmärtäneet jonkinlaiseksi asiantuntijuutensa korostamiseksi Olavi Lanun nousevan korkeammalle jalustalle laittamalla koko valtava museon 1. kerros täyteen taiteilijoita, jotka ovat tehneet ja tekevät yhä varsinaiset työnsä vasta nyt Lanun jo poistuttua. Rinnastukset Lanun aikalaisiin ja yhteistyökavereihin puuttuvat täysin. Lahti oli pitkään koko suomalaisen taiteen ja taideopetuksen mekka työskentelevine, ahkerine sodanjälkeisine taiteilijoineen ja taideopetuslaitoksineen 1960-1995.

Minne oli unohtunut lahtelainen Mauno Hartman ja Tuomo Lukkari tässä taiteiden uudistamisen rinnastamisuhossa. Esimerkiksi he molemmat ansaitsisivat tulla huomioiduksi, toinen vieläkin aktiivina lähes satavuotiaana taidetta tuottavana taiteen uudistajana.

 

Täällä Lahdessa on uppouduttu aiheissa, teoissa ja materiaaleissa luontoon ja luonnossa on toteutettu taiteen uudistamista, annettu taiteen ehtymätöntä voimaa meille katsojille vuosikymmenet – Olavi Lanu kärkiesimerkkinä. Taidekesät täynnä näitä jatkuvasti uutta luovia kuvataiteilijoita, taidemaalareita, näyttelyitä ovat vain yksi aidosti lahtelainen taidetapahtuma taiteen uudistamiseksi.

Lanu oli jo kaiken tehnyt, kun nyt tässä näyttelyssä itseään ilmaisevat maailman eräällä tavalla vasta nyt elettävää aikaa elävät ja tulkitsevat taiteilijat on rinnastettu Lanun vertaisiksi ja rinnastettaviksi. Kaukaa haettua. Ilmeisesti taiteen asiantuntijat mieltyvät nykyisin paremman puutteessa tahallaan shokeeraaviin taiteilijoihin – valokuvaajiin, elokuvantekijöihin, runoilijoihin, tanssijoihin ja digitaiteilijoihin sekä heidän luomaansa poikkeuksellisen taiteen mahdollisimman outoon eksotiikkaan ja keräsivät heitä kaikkiaan yhdeksän samalle viivalle Lanun kanssa Malvan suuret tilat täyttämään. Typerää.

 

Ei silti – juuri tällaisesta, elävästä, tivolisesta, karnevalistisesta taide-elämästä Lanu piti, järjesti ja loi siihen omaa räiskyvää, elämänhehkuista, hurmaavaa persoonaansa, taidettaan ja yhteisöllisyyttä. Hörönaurua ja voimakasäänistä terävää kommentointia hän varmaan päästelisi suuret salit kaikuen moisesta itseensä rinnastavasta banaalista rinnastettavuudesta.

 

Kaikki nuo yhdeksän Malvan näyttelyssä ollutta taiteilijaosuutta jätän pois Olavi Lanun suuren nimen seasta ja käsittelen pelkästään aitoa Olavi Lanua, hänen teoksiaan ja taidettaan tässä lyhyessä kuvallisessa taidekatsauksessani.

 

Olavi%20Lanu.jpg

Olavi Lanun (1925-2015) merkitys lahtelaiselle ja suomalaiselle taide-elämälle on poikkeuksellisen suuri. Olavi Lanu ja Tutta Vuori-Lanu tulivat Lahteen 1956 ja aloittivat yhdessä, molemmat varsin omaperäisillä persoonallisuuksillaan pitkän työuran (Lahden keskikoulussa, myöhempi nimi Launeen yhteiskoulu) koululaisten opastukseen taiteen saloihin. Pariskunta säteili omalla koulutuksellaan, opetusotteellaan, sisäisellä ja ulkonaisella olemuksellaan vetoavaa, tarttuvaa ranskalaista charmia meihin ajan nuoriin oppikoululaisiin.

Olavi Lanu taipui ilmaisussaan yhtähyvin herkäksi siveltimen käyttäjäksi, työtä pelkäämättömäksi betonivalun uurastajaksi kuin myös usein suuren yleisön edessä sanavalmiiksi luennoitsijaksi, hauskuuttajaksi tai suorasukaiseksi kriitikoksi.

Taideopetuksensa syvimmät jäljet Lanu uursi Lahden muotoilu- ja taideinstituutin pitkäaikaisena, pidettynä, taitavana, kiisteltynä ja räiskyvänä, taiteeseen ja sen raadolliseen työhön uppouttavana opettajana.  Hänen aktiivitaiteilijauransa oli pitkä ja monipuolisen ansiokas. Yksi sen merkittävistä, maailmanmaineisista saavutuksista oli osallistuminen kutsuttuna suomalaistaiteilijana Venetsian biennaaliin 1978.

Elämää suomalaismetsissä 1990-95 on Lanun läpimurtotyön toisinto Venetsian Biennaalista: materiaalina ruoho, risut, pudonneet metsien oksat hän teki hienoja installaatioita.

Kolme sulotarta 1970-79 on materiaalina Lanulle poikkeuksellinen, leikittelevä teos: katsojat voivat metallisesta teoksesta liikutella sen osia omiin haluamiinsa asentoihin. 

Näyttelyn mieliteokseni on kolmiulotteinen Laulutaulu, jossa Lanu leikittelee karun savimaisen materiaalin ja musiikin uudenlaisen nuottikeksinnön lumoissa.

Paju ja sen muotoilu on  Lanulle tyypillistä materiaalinkäytön neroutta. Suuri Lahden Kariniemen Lanu-puisto on pääosin pajusta muotoiltujen 12 suuren teoksen veistospuisto. Patsaat on valettu ja väritetty luonnonmukaisiin sävyihin lasikuitumuotin avulla sementtisiksi teoksiksi.

Puu ja sen kerroksellisuus toteutuvat useissa Lanun töissä yksityisinä ihmisfiguureina tai ryhmäteoksina. Auringonpalvoja on koko näyttelyn herkuteltavimpia ja tunnelmaa luovimpia töitä.

Keltaruusu on tyypillinen lanumainen materiaalivälähdys: suon laidasta löytynyt lehmänruho pääsi ateljeehen teokseksi valmisteltavaksi. Näin sulkeutuu Lanun ihmistä perinpohjin luotaava ja käsittelevä teosmaailma myös sympaattisesti ihmisten, kasvien ja eläinten yhteiseen eliökuntaan.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/05/olavi-lanu

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2023/02/olavi-lanun-elamasta-1

https://www.malvamuseo.fi/kategoria/nayttelyt/

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri musiikki taide yhteiskunta

Harvinainen maailmanluokan kulttuuriperinne

Mallusjoen perinteinen Takinkääntöviikko on suomalaisittain ja maailmanlaajuisesti harvinainen vuotuinen kulttuuritapaus.

Aikanaan tapahtuma Mallusjoen seurantalolla kesti koko viikon, jokaisena iltana klo 18-24. Suomalaista kansankultuurista parhainta musiikkikärkeä olivat illat täynnä – jokaisena iltana eri aihe ja huippuvierailijat. Pitkään vakio-ohjelmaan kuului myös Kaj Chydeniuksen konsertti-ilta itse maestron säestäessä ja tarinoidessa sekä vaihtelevien huippusolistien laulaessa tuttuja ja uusia Chydeniuksen sävellyksiä.

Tässä tämän vuoden 2025 Takinkääntöviikon – nykyisin kolmipäiväisen tapahtuman – ohjelma. Harvinaisuutta on tilaisuuksien rento meininki ja vapaa pääsy: koko seurantalon täyttyä ja seinien pullistella!

Kategoriat
kulttuuri luonto taide

Galleria Uusi Kipinä piristää uusilla tuulillaan

Viiden naisen luomissa omalaatuisissa tunnelmissa voi viettää rattoisia kesän kuumanpoltteisia, mutta raikkaan uusituulisia hetkiä Galleria Uusi Kipinän juuri avatussa näyttelyssä.
Osa teoksista on tietenkin omafilosofisia tekeleitä, joille voisi näyttelykävijä keksiä vaikka omasta päästään minkä tahansa nimen mielentilan toteutusnimeksi erottelemaan teokset toisistaan.

Osa taas on kuin sanakirja kaksikieliselle ihmiselle – toinen kuvataiteilijan kielellä toinen runoilijan verbaalisuudella (Annu Salminen & Kiti Saarinen) yhteistyönä valmistuneita aforismisen oloisia elämän pikavälähdyksiä. Summana toinen luo näkemästään vedoksesta runomuotoisen vaihtoehdon. Tai teoksen syntyminen voi vaihtaa tekijöiden järjestystä jo syntyessään. Näin kahden taitajan luomasta tunnelmasta tulee kekseliään neropattista sana-kuvakirjataidetta – runokuvasymbioosia. Vedosmaisista teoksista on vielä värityksellä mahdollisuus muuttaa runon sisällön antamia sävyjä toteutuksiin.

Entäpä koko suurimman galleriatilan valloittaneet Laura Havannon teokset ilman katsojiakin seinät ja lattian täyttävinä, vaikuttavina kokonaisteoksina houkuttavat perehtymään suurimman seinäkokonaisuuden antiin. Pienet piirrrosmaiset keramiikkatyöt leijuvat kuin avaruudessa suurelle kokoseinälle loihdittuina tarkkoina, huoliteltuina välähdyksinä elämänkokemuksista tai esineistä, jotka kiinnittyvät geometrisen piiruntarkkaan etäisyysasentoon toisistaan – näin yllättävän ehyt teos kaikkine pikkutarkkoine, muotoiltuine tilpehööreineen tavoittaa hallitun, rajatun kokonaisuuden. Tai taiteilijan elämänsä solmuisuuteen tykästynyt materiaali, jossa paksuketjuinen moderni tekniikka hallitsee veistosten erillisiä kokonaisuuksia vankasti seinillä ja lattialla: selkeydellä silattua, kiehtovaa kuvanveistollista ilmaisua.

Tuorein taitelijoista – Elina Hämäläinen – kiinnostaa lupaavana kokeilijana ilmaisunsa kahtiajakautuneella kuvataiteilijalajillaan (katso kollaasiomuodoksi luotu otsikkokuva). Hänellä on selvästi taidemaalarin muodon ja tunnelmahetken salamantarkkaa,  kunnon taidemaalarin hallittua ikuistamistajua. Hänen tekstitaulunsa taas löytävät taiteilijan sisältä ajatussyvänteitä vaikka joka hetkeen ihmiselle, tapauksille, kokemuksille kirjoiteltaviksi. Hieno, tiukkaan, hallittuun muotoon herkistynyt taideteksti vakuuttaa omaperäisellä, punnitulla tyylillään.

Sasa Saastamoisen näyttely Kukka-alkemiaa koostuu kaikki seinät täyttävistä piirustuksellisista, paperipohjaisista sekatekniikalla toteutetuista teoksista, joissa kuvitteelliset kasvit kukkivat ja kurkottavat keskusteluun ympäristönsä kanssa. Saastamoisen yritys toteuttaa teoksensa kertomaan luonnon eri elementtien yhteistyöstä toteutuvat hänen kuvissaan vielä kovin moniselitteisinä, usein kuin uudelleen parin kertaan henkiin herätettyinä minikollaaseina.
Tosin olin jo vuonna 2018 Tampereen Teatterikesässä retkahtanut uskomaan ei pelkästään silmiäni vaan myös korviani, kun Arboretum – Plant Series II toteutti kasvien aisteista esitysesseen, jonka instrumentteina toimivat kasvit.
https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/08/teatterikesan-moninaista-ohjelmaa
Jotakin oikeaa ja samalle tasolle pyrkivää visuaalista ilmaisua koin myös Saastamoisen teosten nykyvaihekokonaisuudessa.

https://galleriauusikipina.fi/

Kategoriat
kulttuuri taide

Galleria Uusi Kipinä heinä-elokuussa 2025

GUKin näyttelyt 23.7.–10.8.2025

Galleria Uusi Kipinä, Kymintie 1, 15140 Lahti
Tervetuloa!

 

 

Laura Havanto
–  Hukassa

Laura Havannon näyttelykokonaisuus Hukassa tarkastelee teosten kautta ihmisyydessä ja minäkuvassa tapahtuvia muutoksia ja käännekohtia elämän varrella. Näyttelyssä toistuvat teemat kuten muutos, keskeneräisyys, lohtu ja rakkaus. Näyttelyteokset koostuvat muun muassa ketjuista, jotka luovat visuaalisen ja symbolisen merkityksen siitä, kuinka erilliset osat voivat kietoutua yhteen ja luoda jotain uutta ja vahvaa. Se muistuttaa siitä, että vaikka olemme erillisiä niin voimme vahvistaa toisiamme, kaikki ovat osa suurempaa kokonaisuutta.

 

Elina Hämäläinen
– Kuin kuoleva katsoisi kaukaisuuteen

Melankolia on työskentelyni eteenpäin vievä voima. Kuvaan maailmaa sellaisena kuin se minulle näyttäytyy; mahdottomana voittaa, mahdottomana kuvitella päättyväksi muuhun kuin katastrofiin. Tarkastellessa surua, siitä voi toisinaan löytää myös koomisia vivahteita. Jostain sieltä; synkkyyden ja hauskuuden välistä, löytyykin etsimäni kauneus.

Kuin kuoleva katsoisi kaukaisuuteen koostuu realismiin pohjaavasta värikynäpiirustuksesta ja kaunokirjallisesta tekstistä. Teokset ovat ylistys ylenpalttiselle tunteellisuudelle.

 

Sasa Saastamoinen
– Kukka-alkemiaa

Sasa Saastamoisen näyttely Kukka-alkemiaa koostuu paperipohjaisista sekatekniikalla toteutetuista teoksista, joissa kuvitteelliset kasvit kukkivat ja kurkoittavat keskusteluun ympäristönsä kanssa.

Lähtökohtana on ollut filosofi Emanuele Coccian ajatus kasvien metafyysisestä merkityksellisyydestä. Kirjassaan Kasvien elämä hän korostaa kukintojen roolia elämän luovuuden ilmentäjinä. Kukat ovat kasvien tapa osoittaa luovuutta, ilmaista itseään ja kommunikoida ulkopuolisen maailman kanssa. Kukat houkuttelevat väreillään, muodoillaan ja tuoksuillaan ja niiden avulla kasvit ovat yhteydessä muihin lajeihin: pölyttäjiin, eläimiin, ihmisiin.

 

Annu Salminen & Kiti Saarinen
– Matkalla jossain päin Suomea

Näyttelyn teokset koostuvat kuvataiteilija Annu Salmisen grafiikasta ja runoilija Kiti Saarisen teksteistä.

Arjessa toistamme usein samoja asioita, kuljemme tuttuja reittejämme kuin automaattiohjauksella, näemme samat asiat. Matkalla virittäydymme usein toisin: meillä on aikaa katsella ympärillemme, olemme avoimia uusille kokemuksille, sallimme itsemme kuljeskella ilman selkeää päämäärää. Oma arkinenkin ympäristö saattaa näyttäytyä erilaisena, kun sitä katsoo matkailijan silmin.

 

Kategoriat
luonto

Toimitus lomailee

Kategoriat
kotiseutu luonto

Mänty oman pihan jasmiinin ihanatuoksuisessa syleilyssä

Lahen uutisia -artikkeleiden kesätauolla..

 

Kategoriat
Historia kulttuuri musiikki taide teatteri viro

Piip ja Tuut etsivät Ilonia

Viron kirjallisuus, teatteri ja musiikki antoivat eestiläisille ja taatusti myös pohjoisen suomalaisnaapureille täydellistä teatteria, parasta lapsille ja perheille viime keskiviikon Haapsalun teatteripremiäärissä.

Ruotsalaisen satukirjailija Astrid Lindgrenin teosten eestiläis-ruotsalaisen maailmanluokan kuvittaja Ilon Wiklandin 95-vuotispäivän kunniaksi toteutettiin aikamme kiehtova koko perheen ja kaikkien maailmanlasten musiikkinäytelmä Ilon Wiklandin elämästä.

 

Rikassisältöisen, puhuttelevan, Viron lähimenneisyyden totuuspohjaisen, hauskan ja lasten elämänläheisen, ymmärrettävän jännittävän, elävän näytelmätekstin sekä kuin kirkkaiksi rubiineiksi ihastuttavan lyriikan sen lauluihin oli kirjoittanut ja dramatisoinut kirjailija Indrek Koff. Mielikuvituksellisen kauniin, rytmisesti ja melodisesti herkän, hienotunnelmaisen sävellysteoksen koko näytelmää syventäväksi, erityisesti teoksen valloittavat uniikit lauluteokset kuin tulvivat tenhollaan säveltäjä Tauno Aintsin sielun ja sydämen musiikillisista, ehtymättömistä sävelaarrelähteistä. Koko laajan kehämäisen, luonnollisin aidoin ja rakennuksin kehystetyn kuin kattavan modernisti katsojan näkökentässä pyörivän näyttämön monine eri interiööreineen toteutti mestarillisella, huumoritäydellä suvereenilla ammattitaidolla ja kekseliäisyydellä lavastaja-puvustaja Inga Vares. Lavastuksen useiden vaativien lisärakenteiden toteutuksista vastasi Tõnis Kask.

Kiteytettynä: Viron teatteritaiteen tuotteliaat, mielikuvitusrikkaat tämän päivän asiantuntijat loivat puitteet näytelmäuutuudelle kaikenikäisen, monikielisen yleisön ihastella, yllättyä ja nauttia ainutlaatuisesta virolaisesta teatterielämyksestä.

 

PIIP JA TUUT OTSIVAT ILONIT -esitys on tietenkin näyttelijätyönä sen sisällön ja vaikuttavuuden julkiasu, jonka jo viidentoistavuoden ikäinen Piip ja Tuut Teatteri valloittavana, entistä rakastettavampana, maailman etevimpien humoristiklovnien perheteatterina toteutti hurmaavana musikaalisena näytelmäesityksenä.

 

Ennen muuta tämän teatteriperheen uusin, ihastuttavin, näyttelijätaidoiltaan tuorein ja luonnollisin, Emma Tross tekee nuoren näyttelijän komean debyytin, joka Ilon-roolinsa mukana vie meidät ensi-ihastuneina isovanhempiensa kanssa vietettyihin lapsuuden ihaniin vuosiin, lähimmäisten huolehtivaisiin ja maaseudun arkisiin aitouksiin, sitten nuoruutensa sotalapsen erolähdön raskaisiin tunnelmiin, elämänsä sairauksiin Ruotsissa, viimein tädin löytämiseen Ruotsissa ja piirtämisen opiskelun loputtomiin elämäniloihin. Emma Tross Ilonina kantaa esityksen alusta loppuun saakka tarinaa, hän laulaa musikaalisesti, kaunis, herkkä äänimateriaali tuntuu sielumme sopukoihin saakka ja hänen mutkaton, taitava näyttelijätyönsä Ilon-hahmona kasvaa vaikuttavaksi seurata, nauraa jos kohta myös itkeä surut ja elämän onnenhetket hänen kanssaan – näyttelijätyön lapsuuden aitoudessa, elämänkohtalon empaattisuudessa ja inhimillisyydessä hän tavoittaa suuria ja herkkiä tunteita, jotka hän välittää meille lumoavasti.

 

Teatteriperheen varsinaiset mestariklovnit Piip ja Tuut saavat meidät tietenkin mukaansa kuin sormiaan kevyesti napsauttaen: heidän, maailmanluokan suurten mimiikkataitureiden käsissä meidän kaikenikäisten on ilo saada vaikka pelkästään vain nauttia klovneriataiteen nauruhermojamme jatkuvasti hivelevästä autuudesta ja lepuuttavasta omasta nauramisestamme.

Se on vasta osa tämän duon tehtävästä tässä näytelmässä. Haide Männamäe  muuntautuu ensin tuoksi punanenäiseksi aina käskeväksi, harkitsevaksi, oikeudenmukaiseksi, välillä hassuttelevaksi Piip-hahmoksi ja ohjailee Tuuttia monissa käytännön asioissa ja toljailuissa. Entäpä kun Piipistä räpäyksessä kasvaa kaviokävelystä, hirnunnasta ja laukasta tunnistettava, kirmaava hevonen, jolla näytelmässä ajella tohotellaan. Oi mikä ja miten aito hevonen! Suorastaan hihkumme riemusta! Tai kun Piip muuttuu ajuriksi ja kuljettaa vauhdilla kahta kyydittäväänsä. Voi, miten hauskan kavionkapseista ja keveää tämä maailma toisinaan onkaan. Tästä näyttelijäklovnista välittyy koko esitykseen tomera, lämminsydäminen, hyvänsuopa isoäiti, joka järjestelee Ilonin maanpakoon lähtöä. Vielä hän hoitajana lääkitsee ja huoltaa kovin kipeää Ilonia sairaalassa: vakavoidumme pitkäksi toviksi Haide Männamäen tulkitseman sairaanhoitajan kanssa Ilonin tervehtymistä jännittämään. Viimein oma täti Tukholmasta löytää sukulaistyttö Ilonin ja ottaa hänet sydämellisiin huomiinsa sekä johtaa hänet taideopiskelujen tielle. Taisin laskuissani löytää jo seitsemän hahmoa, jotka tuo näyttelijäihme Haide tarinaan sydänjuurin hahmotellen, uskottavuudella pystyy meille tulkitsemaan.

 

Toomas Tross luo sitä ainutlaatuista, hurmaavaa klovneriaa ihanana, sympaattisena pikkuhöpsönä Tuuttina. Nyt yleisöhuvin mieliluomukseksi hän kuitenkin näyttelee aivan mahdottoman monipuolista koiraa, jonka vauhti, älynvälähdykset, tottelevaisuus, temperamenttisuus, haukut ja uppiniskaisuus ovat maailmanluokan suurta komiikan huvia. Koira on esityksen neronleimauksellista karikatyyriä, jollaista emme ole koskaan kuvitelleet saavamme kokea! Isoisänä Toomas Tross luo vahvan, myhäilevän vankan hahmon ja tuen Ilonin elämän alkutaipaleille sekä myös taitavana hevosajurina laatuisan hahmon, saati koko pakolaislaivan kapteenina Toomas Tross näyttelee asiallisen ja luotettavan miehen, jolle neljätoistavuotias Ilon on olosuhteitten pakko antaa vietäväksi sodasta pakoon Ruotsiin.

Huiman pikkutarkkaa akrobatiaa, naurut remahduttavaa, ihmettelyt loihtivaa jonglööritaidetta Piip ja Tuut luovat vielä tarinan kevennykseksi jännittävyyden lomaan.

Näyttelijäkolmikon yhteistyö oli sujuvaa ja kohtaukset taitavaa, tarkasti ajoitettua ja toteutettua teatteria. Monet kohtausepisodit ansaitsisivat tarkat kuvauksensa.

Musiikin ja tekstin jännittävyys ja henkevyys toteutuvat esityksen äänikulisseina soitetuissa, kuin kaukaisia kansantarinoiden tunnelmia viestivissä modernin romanttisissa, melodisissa Aintsin sävelkuvioissa – jotka tulkittiin kauniisti viulun ja kitaran hivelevän ihastuttavin livesoundein.

 

Unohtumattoman kaunis Emma Trossin laulutulkinta Tauno Aintsin säveltämään ja Indrek Koffin tekemään elämänfilosofiseen runoon oli vain yksi esityksen monista täydellisistä taiteellista kypsistä hedelmistä, jolle yleisö spontaanisti puhkesi aplodeeraamaan, kunnes havaitsi, että tunnelmatäysi esitys on niin herkkä, ettei edes käsientaputuksilla henno sitä rikkoa.

Loppuaplodit sitä vastoin olivat sitäkin mittavammat, moniminuuttiset, iloon ja riemuun puhkeavat triumfimaiset kiitollisen yleisön juhlinnat näytelmälle ja sen ensemblelle. Hieno uusi, upea, hauska, kaikille soveltuva musiikkinäytelmäesitys oli saanut loistavan maailman ensiesityksensä.

Seuraavat esitykset:
https://piipjatuut.ee/

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri taide teatteri

Hittikirjaa pyydystämässä

Teatterifriikkinä pyrin ennen kirjoista tehtyjen teatteriesitysten katsomista aina lukemaan alkuperäisteoksen saadakseni selville, mitä kirjailija teoksessaan on mielestäni kirjoittanut. Yleensä nuo teokset löytyvät paikkakunnan kirjastosta tai valtakunnan kirjastoluettelot selaten ja niiden saaminen on melko vaivatonta.

Poikkeuksen tekevät niin sanotut hittikirjat, jotka pieninä painoksina, uutuuksina ja usein myös kirjahuhuina kiinnostavuudestaan saavat lainaajat vauhdikkaasti liikkeelle.

Kun viikko ennen Pesäkallion kesäteatterin ensi-iltaa lähdin toiveikkaana Lahden pääkirjastoon lainaamaan teosta, johon kesäteatterin esitys perustuu, niin netistä näin, että alueen kirjastoista oli lueteltu kaikkiaan yhdeksän lainattavaa Juhani Karilan romaania Pienen hauen pyydystys. Paikalle kiiruhtaessani selvisi, että kaikki Päijät-Hämeen lastukirjastojen teokset olivat lainassa ja tilaajia tusina odottamassa teosta lainakseen. Kaukolainakin olisi liian hidas ja maksaisi 8 euroa. Pyysin palvelevaa Lahden kirjastonhoitajaa katsomaan nettikoneeltaan kirjan Helsingin tilannetta, koska minulla on myös Helsingin kirjaston lainauskortti. Ystävällinen virkailija totesi, että teoksia oli Helsingin kirjastolla yhdeksäntoista, mutta nekin kaikki lainassa ja odottajia yli kolmekymmentä. Ymmärsin nyt havittelevani lainaksi hittikirjaa, joka sentään oli jo vuonna 2022 painettu, mutta nyt ilmeisesti muuntunut tosi tavoitelluksi teokseksi. Enkö siis ehdikään lukea teosta ennen sen teatterisovituksen ensi-iltaa?

Nyt piti sitten mennä takaisin kotiin tietokonekäyttäjäksi yhdessä vaimon kanssa ja tutkia niiden lähialueiden kirjastojen tilanne, jotka jäävät tämän päijäthämäläisen kirjastoverkon ulkopuolelle. Nytpä löytyi. Kuhmoisissa oli kirjoja kaksi ja toinen vielä niistä vapaana lainattavaksi. Puhelinsoitto Kuhmoisten kirjastoon. Selvisi, että Kuhmoisista saisin kirjastokortin, jos menen siellä käymään. Nyt ongelma oli vain, ettei kirjaa voi edes varata, jos ei ole korttia – ja joku voi sen juuri nyt lainata. Huokaus. Neronleimahdus. Vaimollani on monen vuoden takaa Jyväskylän alueen kirjastokortti, siihen alueeseen myös Kuhmoinen kuuluu. Kysymys Kuhmoisten kirjastonhoitajalle: voiko vaimoni etävarata nyt tuon Karilan teoksen? Kyllä, tarvitaan vain kirjastokortin numero. Siis etsimään ja pianhan se löytyi. Nyt Kuhmoisissa odotti kirja Pienen hauen pyydystys vaimoni Jyväskylän kirjastokortin numero takuunaan.  Kirja tuli varatuksi, ystävällinen kirjastonhoitaja kertoi kirjaston oven avautuvan myös suljettuna aikana kirjaston asiakkaalle tuolla Jyväskylän kirjastokortilla. Ja niin seuraavana päivänä mökkimatkallamme Jämsään teimme välipysähdyksen Kuhmoisten kirjastoon, jonka varatut-hyllyssä Pienen hauen pyydystys odotti lainausleimaamme – ja oli samana iltana jo luettavana.

Hittikirja työllisti kirjastojemme toimeliaita, kekseliäitä ammattiasiantuntijoita eivätkä vielä jonkinlaiseen päättelyynkin kykenevät Virtaset edellä selostetut monimuotoiset koukerot koettuaan voi muuta kuin ihailla suomalaista, asiakkaita huippupalvelevaa, toimivaa kirjastoneroutta.

Kategoriat
Historia kulttuuri taide

Suomalaisen taiteen nautinnoissa nyt ja ennen

 

Kuvan modernein osa Serlachius-museoista sijaitsee luonnon rauhassa muutaman kilometrin päässä Mäntän keskustasta ja museon vanha puoli keskustassa, Serlachiuksen entisessä edustuskodissa, yhtiön historiaa esitellen.

Sadekesänä keskivertoinen suomalainen saattaa vielä matkustella tuttujen kohteiden luokse – niiden antia ja olemusta uudelleen kokemaan. Taide sellaisena kuin me sen koemme on yksi suomalaiskesän matkailuhoukutin.

 

Näinä aikoina Helsingin suuret, Suomen valtion ylläpitämät taidehoukuttimet pysyvät hyvin voimissaan: taidetta perin juurin opettavat, opiskelevat, tuntevat asiantuntijat, taiteilijat ja heidän sukunsa ja säätiönsä saavat esille taidetta, joka häikäisee menneisyyden neroutena yhä – myös meidät normaalikansalaiset.

Ateneum sivuhaaroineen houkuttaa yhä vanhalla suomalaisella ja kansainvälisellä laatutaiteellaan etunenässä eikä Kiasmaakaan moderniudessaan ole vaikea saavuttaa Helsinki-käyntien sivuaskeleina. Klassinen aika ja rokahtava nykyaika kohtaavat kuvainnollisesti näin pääkaupunkimme keskustassa toisensa ja meidät.

 

Taiteen mesenaatit, suurten teollisuuskonsernien ja sukuyhtiöiden taidetta harrastaneet omistajasuvut ympäri Suomen, ovat jaksaneet pitää taiteen lippua korkealla: hekin ovat tulleet alkuaan maahamme muista maista bisnestä vaikkapa puusta repimään. Aikanaan köyhiä, rahattomia taideneroja ja suuria kykyjä omissa tiloissaan ruokkineet, taiteentekemisen mahdollisuuksia antaneet teollisuuspatruunat ovat jo aikoja sitten maanmajoille menneet, mutta heidän hyvin hoidetut taidejäämistönsä, taidehankintansa, säätiönsä voivat tänäänkin erittäin hyvin.

 

Yksi elinvoimaisimpia on suomalaiselle metsälle, puulle ja vessapaperin keksinnöstä meille jokaiselle jotakin antanut Mäntän Serlachiuksen paperitehdas. Tänään sen tuottoisuuteen ja omistajiensa patruunalliseen taideinstituutioon perustuva, kahteen eri osaan Mäntän kaupunkia sijoitettu Serlachius-museo on yksi taidekokemusmatkustajan kohde lähes vuosittain. Varta vasten Mänttään kulkevat bussivuorot Tampereelta ja Helsingistä sekä museokortti ovat tuon houkutuksen kasvattaneet uuteen loistoonsa yleisömääriltään ja yksityisautot täyttävät laajat maksuttomat parkkialueet. Museo on myös harvinainen käyntikohde: se on avoinna jokaisena viikonpäivänä.

 

Mäntässä on huolella ripustettua nykytaidetta (jonka esittely tässä artikkelissa jää sivuun) ja vanhaa arvokasta taidetta nähtävänä maailman yhtenä arvostetuimpana museona – samalla matkalla mielen, maun sekä maailman parhaimman taideasiantuntemuksen, silmän kauneudentajun ja nykyaikaisimman kuvallisen maailmansivistyksen Euroopan huipulta.

 

Monogrammisti I.S. – Rembrandtin arvoituksellinen aikalainen

Taiteilija: Jan Lievens Karvalakkiin pukeutunut vanhus, Haltija: Serlacius-museot,Ajoitus 1600-luku, öljyy kankaalle 42 cm x35,5 cm, Originaalin valokuvaus 11.11. 2014, kuvaaja Yehia Eweis

Vuonna 1937 Gösta Serlachius hankki huutokaupasta Lontoosta maalauksen Karvalakkiin pukeutunut vanhus.

Tekijäksi oli mainittu Jan Lievens (1607-1674) – Rembrandtin aikalainen. Taidetutkimus on kuitenkin tullut lopulta päätelmään,  että teoksen on maalannut arvoituksellinen taiteilija, joka tunnetaan vain nimikirjaimistaan: Monogrammista I.S.  Ei siis ole ihme, että tätä monogrammisti I.S.:n maalaamaa teosta kaupiteltiin Lontoossa yhden ajan tunnetuimman taidemaalarin Jan Lievensin työnä.

Mäntässä pääsemme taiteen aitoon eurooppalaisuuteen tutustumalla ensi kertaa Suomessa järjestettävän Monogrammisti I.S. -taiteilijan ja hänen aikalaistensa töihin hienosti ja laajasti ripustetuissa, eri eurooppalaisista taidemuseoista lainatuista maalauksista. Harppaamme suoraan 1600-luvun öljyväritöihin, joista suurin osa on puulle maalattuja ja muutamat kankaille taiteiltuja teoksia. Ensi-ihmettely on ajan kulku. Edessämme on – ilmeisesti hyvin pidettyjä, jotkin hienosti konservoituja – maailman huipputöitä 1600-luvun eurooppalaisen maalaustaiteen sydämestä, Rembrandtin aikalaisista Hollannin Leidenin kaupungista yli neljänsadan vuoden takaa!  Leiden oli yksi 1600-luvun suurimpia taiteen kehittämisen kaupunkeja Alankomaissa.

Taiteilija: Monogrammisti I.S., Vanhan naisen rintakuva 1640–1645, öljyväri puulle, 47 x 38 cm, yksityiskokoelma. Kuva: Eva Steentjes

Toinen yhteispiirre teoksissa on kuvata ihmiskasvoja, usein iäkkäitä vanhuksia ja välittää niillä erittäin yksilöllisiä mallinsa kasvonpiirteitä, joista selvästi välittyy voimakas kuvattava tunne nyt neljäsataa vuotta myöhemminkin, puhumattakaan teosten kasvotutkielmien ryppyisen ihonkuvaajan taitoa ja koko ihmiselämänkaaren tuomaa puhuttelevaa sanomaa. Ajan tapaan esillä on myös joitakin ihmiskasvoikuistuksia luonnon muovaamista erikoisuuksista, kuten vaikkapa suurinenäisestä mieskasvoista.

Taiteilija : Gerrit Dou, Taiteilijan omakuva työhuoneessaan, n. 1632, öljyväri puulle, 60,5 x 44 cm, Museum De Lakenhal, Leiden

Kolmas yhtenäisyys, josta paljastuu myös tekijä Monogrammisti I.S., on paitsi vanhojen ihmisten kasvojen kuvaukset myös aikakauden oppineiden välittäminen tietoisuuteen monine rekvisiittoineen – työhuoneineen, kirjoineen ja pääkalloineen.

Neljänneksi näistä 1600-luvun maalauksista välittyy yleiseen keskusteluumme tänne vuodelle 2025 saakka salaisuus – oliko Monogrammisti I.S. nainen vaiko mies. Viitteet molempiin löytyvät hänen itsestään maalaamista henkilökuvista.

 

Vuonna 2022 Serlachius-museossa pidettiin seminaari Monogrammisti I.S. –mystikosta. Seminaarissa Serlachius-museo ja Alankomaiden Museum De Lakenhal sekä Amsterdamin Rembrandt-museo tutkijoineden perehtyivät tähän mystiseen taiteilijaan ja nyt tämä Mäntässä nähtävä teoskokonaisuus on ensimmäinen maailmassa tästä taiteilijasta pidetty teosesittely.

Yksi 1600-luvun alankomaalaisen taiteen suurista arvoituksista on nimikirjaimilla I.S. maalauksia signeeranneen taiteilijan identiteetti. Tämän salaperäisen mestarin teoksia on merkittävissä taidekokoelmissa, vaikka tunnettu tuotanto ei kovin laaja olekaan.

Merkittävää suomalaiselle taiteentuntemukselle on, että tämä harvinainen taidetutkimus ja taiteilija ovat kokeneet uudestisyntymisen suomalaismesenaatti Gösta Serlachiuksen sattumallisesta huutokauppaostoksesta Lontoon taidehuutokaupassa vuonna 1937.

Serlachiuksen näyttely – Monogrammisti I.S. – Rembrandtin arvoituksellinen aikalainen on siis ensimmäinen kokonaiskatsaus taiteilijan uraan. Lisäksi näyttelyssä nähdään muutamia maalauksia 1600-luvun hollantilaistaiteilijoilta. Näyttely- ja tutkimusprojekti toteutetaan yhteistyössä Leidenissa Alankomaissa sijaitsevan Museum De Lakenhalin kanssa, jonne näyttely jatkaa Mäntästä. Näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museon amanuenssi Tomi Moisio.

Artikkelin kuvat: Serlachius-museon mediapalvelusta

Tiedot: Tutustuminen Serlachius-museon Monogrammisti I.S. -näyttelyn teoksiin ja esitelehtiseen

https://serlachius.fi/

 

Onnistuuko vuosituhannen vaihteen maineikkaalle taidekeskus Retretille paluu?

Tällä vuosikymmenellä on moneen kertaan yritetty taas käynnistää Retrettiä. Yksi keskeinen  henkilö on kuollut, uusi konkurssikin koettu. Parhaillaan puuhahenkilöitä yritetään saada pois viroistaan. Korona ja Venäjän sotatoimet vievät osan tästä uudistamisinnon voimasta ja mielekkyydestä.

Kategoriat
Historia kulttuuri taide

Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide teatteri

Tampereen Teatterikesän TelttaLab -ohjelmisto

Lahen uutisia on jo viestinyt elokuussa pidettävän Tampereen Teatterikesän pääohjelmistosta sekä Ilmaisesityksistä:
https://lahenuutisia.fi/2025/05/24/tampereen-teatterikesan-2025-ohjelmakatsaus/

https://lahenuutisia.fi/2025/06/15/tampereen-teatterikesan-hienoa-ilmaistarjontaa/

 

Esittelyvuorossa on nyt festivaaliin olennaisesti liittyvä teatterimusiikin ja runouden esittely.

Tampereen Teatterikesän musiikkipitoisesta TelttaLab -ohjelmistosta löytää niin tunnelmallisia konsertteja kuin villimpää keikkamenoa ja estraditaidettakin. Esitykset nähdään ja kuullaan tiistaista lauantaihin 5.–9.8.2025 edellisvuosien tapaan G Livelab Tampere -musiikkiklubissa.

 

Avajaispäivään kuuluu perinteisenä osana Kaj Chydeniuksen musiikki, joka elää vahvasti Antti Heikkinen & Nyhtöpelimanni ‑yhtyeen sekä Laura Malmivaaran ja Puntti Valtosen tulkinnoissa. (Otsikkokuva Ville Kurki)

 

Myös teatterimusiikin juhlallisuudet ja kunnianosoitukset käynnistetään avajaispäivänä, kun kotimaisen musiikkiviihteen Grand Old Man Olli Ahvenlahti sekä mm. televisiorooleistaan ja Lapinlahden linnuista tunnettu näyttelijä Tapio Liinoja heittäytyvät juhlimaan pitkiä taiteilijanuriaan. Musiikillista matkaa ryydittävät monet tarinat, runot ja keskinäinen huulenheitto. (Kuva Juha Suhonen)

 

Liisa Tavin (1956–2023) tuotannon ympärille paneudutaan useamman sukupolven voimin: solisteina loistavat Kielo Kärkkäinen, Monna Kamu ja Minja Koski. (Kuva Antti Sepponen)

 

Kokkolan kaupunginteatterin ensemble puolestaan johdattaa yleisön menneille vuosikymmenille Carolan musiikin siivin. (Kuva Tomas Jakobsson)

 

(Kuva Mikko Malmivaara)

(Kuva Ville Malja)

(Kuva Tuukka Lempinen)

Myöhäisillan energisimmistä keikkahetkistä vastaavat musisoinneillaan etnopopin kuningatar Vilma Jää, ripeiden balkanilaisrytmien mestari Jaakko Laitinen & Väärä raha sekä Suomen suurin, kaunein ja pitkäikäisin skiffle-orkesteri Werner Bros.

 

TelttaLabin ohjelmistossa sukelletaan hetkeksi myös unimaisemiin: Panu Savolaisen vibrafoneista ja marimbasta koostuva kolmihenkinen yhtye tuo lavalle omaperäisiä versioita rakastetuista, uniaiheisista sävellyksistä Brahmsin kehtolaulusta lähtien. Konsertin kertojana toimii Eppu Nuotio.(Kuva Otto Virtanen)

 

TelttaLabin päätöspäivässä on ripaus kansainvälisyyttä.

Reetta Ristimäki kuljettaa yleisön estradi-ilottelussaan 20-luvun Berliiniin. (Kuva Markku Pihlaja)

Jorma Uotinen tarjoilee draamakonsertissaan mm. viipaleen Piazzollan Argentiinaa. (Kuva Mika Toivonen)

 

Lipunmyynti TelttaLabin esityksiin:

Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.

 

Lisätiedot:
www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/telttalab

Kategoriat
kotiseutu luonto

Yllätyslintu ikkunan takana omenapuussa

Kesäkuun viimeisen viikon aikoina vieraili omenapuun kirva-annoksilla yllätyslintu, kun me lusikoimme lounaskeittoa tässä ikkunan toisella puolella, Pyhättömänmäellä.

 

Kategoriat
kulttuuri musiikki teatteri viro

Kesänäytelmä kesäkaupunki Haapsalussa

Virolainen Piip ja Tuut Teatteri ja Iloni Imedemaa -museo Haapsalussa juhlistavat Astrid Lindgrenin satukirjojen kuvittajan Ilon Wiklandin 95-vuotissyntymäpäivää lasten ja perheiden esityksellä Piip ja Tuut etsivät Ilonia. Ensi-ilta on keskiviikkona 9.7.2025 klo 18 Haapsalun Iloni Imedemaa -museossa. Lahen uutisia matkustaa ensi-iltaan.