Simon Stephensin Vanja on yhdelle näyttelijälle kirjoitettu tuore sovitus Anton Tšehovin ajattomasta klassikosta. Esitys saa tänään 25.3.2026 klo 18.30 Suomen kantaesityksensä Kansallisteatterin Taivassalissa.
Esityksen ohjaa Johanna Freundlich ja kaikki kahdeksan roolia näyttelee valovoimainen Ilja Peltonen. Freundlichin auringontarkassa ohjauksessa Peltonen muuntuu henkilöstä toiseen ja kuljettaa yleisön läpi katkeransuloisten tapahtuminen, kipeiden tunteiden ja toteutumattomien unelmien.
Kuva: Saara Autere
Simon Stephens (s. 1971) on brittiläis-irlantilainen näytelmäkirjailija ja muusikko. Stephensin Vanja (Vanya) on tuore sovitus Anton Tšehovin rakastetusta klassikosta Vanja-eno ja se sai kantaesityksensä Lontoossa Duke Of York’s Theatressa vuonna 2023. Sovitus on melko uskollinen alkuperäiselle näytelmälle ja läsnä ovat ihmismielen kiemuroiden universaali ajattomuus sekä keskeneräiseen ihmiseen luotu ironinen, mutta myötäelävä katse. Erityistä on, että Stephensin Vanjassa kaikki roolit näyttelee yksi näyttelijä. Kahdeksan roolia, yksi näyttelijä.
Nimihenkilö Vanjan lisäksi näytelmän henkilögalleriaan lukeutuvat:
- Käytökseltään reteä elokuvaohjaaja Alexander
- Helena, jonka kauneus pistää kaikkien sukat pyörimään
- Alexanderin vaatimaton tytär Sonja, joka on Vanja-enonsa kanssa vuosikaudet uurastanut maatilalla itseään säästämättä
- Mikael, lääkäri, idealistinen luonnonsuojelija ja Sonjan päiväunelmien kohde
- Vanjan hupsahtanut äiti Elisa
- Kodinhoitaja Martta, jonka mielestä sivistynyt ihminen syö lounaansa kello yksi. Piste.
- Jaakko, maatilalla asusteleva vanha tyhjäntoimittaja
Riipaisevista aiheista huolimatta esityksessä vilahtelee hauskoja oivalluksia ja silmäkulmassa näkyy pilkettä.
Taivassali tarjoaa Vanjalle sopivasti intiimin tilan ja lavastaja Katri Rentto on hyödyntänyt näyttämön erityisominaisuuksia ansiokkaasti. Renton suunnittelema näyttämökuva on hurmaava ja Kansallisteatterin 30-luvulla rakennetun väliosan ulkoseinä on taidokkaasti valjastettu osaksi lavastusta. Eetu Hiltusen suunnittelemat valot luovat niin ikään huikean kauniita maailmoja. Rene Ertomaan orkestraalinen musiikki värittää tarinaa, täydentää tunnelmaa ja toimii eräänlaisena vastanäyttelijänä näyttämöllä yksin operoivalle näyttelijälle.
Palaamme ensi-illan tunnelmiin.