Helsingin Hakaniemen Osakepankin Johtaja Jorma Kuusikko , kassanhoitaja Hellä Moilanen ja prokuristi Arvo
”Ollaan 1950-luvun Helsingissä ja vanki Roger Rahikainen (Sauli Suonpää) ja vanginvartija Tauno Kyykkä (Martti Manninen) suunnittelevat suurta timanttiryöstöä Hakaniemen Osakepankkiin. Samalla pankinjohtaja Jorma Kuusikko (Risto Kaskilahti) virittää turvajärjestelmät äärimmilleen. Pankinjohtajan tytär Aino (Linnea Leino) on puolestaan tavannut hurmaavan uuden poikaystävän Veikan (Samuel Kujala), joka kuitenkin päätyy mukaan Roger Rahikaisen ryöstöporukkaan. Tilannetta ei helpota se, että Roger on myös Ainon entinen heila. Seuraa hillitön ketju väärinkäsityksiä ja läheltä piti -tilanteita, kun huijarit ottavat toisistaan mittaa.”
Henry Lewis – Jonathan Sayer – Henry Shields – komediaviihteen maailmankonkarit ovat luoneet teoksen, josta ohjaaja Samuel Harjanne, lavastaja Jani Uljas ja Suomen suurin näyttelijäestradi maan mainioimman näyttelijäarsenaalin voimin, parinkymmenen taiturin näyttelijäklovnerialla hauskuttaa meitä vilpittömyydellä ja riemullla teoksen puhtaasti huvina nauttiaksemme.
Täysin alkuperäisen brittiläisen käsikirjoituksen valloittavalla Paavo Leppäkosken suomennoksella saamme tarinan tapahtumaan Suomen Helsingin Hakaniemen Osakepankissa, suomalaisin rikollisin ja poliisivoimin 1950-luvulla. Jopa Helsingin Sanomien päätoimittaja käy toteamassa pankin luotettavuuden.
Maailmanluokan teatteriksi, uudenlaiseksi teatterin valloitukseksi tämä jo muutenkin täydellinen farssitarina kasvaa aidossa teatteriteknisessä jännittävyydessään viimeistään toisessa näytöksessä, kun saamme teatterin uuden tekniikan ihmeitä yleisönä vaihe vaiheelta seurata: miten yön pimeydessä rikollisjoukko tunkeutuu painovoimaa uhmaten pitkin kerrostalon kattojen ylätasanteita, sitten pitkin ahtaita ilmastointikanavia ryömien, lopulta vahvoin turvalukoin varustelluin pitkien monikymmenmetristen teräsköysin pankin syvään monimetriseen pankkiholviin pudottautuen ja timantin polttohitsaamalla mukaansa anastaen. Samalla saamme kokea harvinaista yleisön silmänkääntötemppua, kun painovoimakäsitteemme uhmataan toteuttamalla silmiemme edessä, miten pankkisalin lattia toteutetaan kattona ja tapahtumat tapahtuvat ylösalaisina henkilöiden ja pankkikonttorin kalusteiden sijoittuessa katossa tapahtuviksi. Hengenvaarallinen trapetsisirkus ja jonglöörit, silmänkääntötemput ovat tulleet mullistamaan teatterin viihdeimagon täydellisesti. Tarinan välikkeet toimivat modernin pyöreän lavan sisä- ja ulkokehän kiertäessä kahteen vastakkaisiin suuntiinsa, höyhenpukuisten can can can tanssijoiden hurjavauhtisen ryöstötarinan imponoidessa yleisön spontaanisti aplodeeraamaan tuttujen biisien mukana tunnelmaa.
Näyttelijätyössä ohukaispaksukaismainen huumori, läiskivyys, älyn ja älyttömyyden vuorottelu kohtauksissa sekä huima vauhti ja millintarkka tilanteiden ajoitus ovat loputonta nautintoa. Alussa tosin kielemme hienon suomennoksen tavujen ja sanan monimerkityksellisyys ja suomalaiskielen muuntelu on teoksen katsojille tuttua hauskuutta, mutta laimenee lopulta tarinan kerronnan vauhtiympyröihin temmattuaan meidät mukaansa. Niissä äänisuunnittelu, tehosteet, valo- ja videosuunnittelu, musiikkisuunnittelu toteuttavat roolien vauhdit, kokonaisrytmin sekä kymmenet showmaiset tunnelmakohtaukset. Tulkinnan erityisasemassa ovat monet kymmenet Elina Vätön puvustusvaihdot ja Milja Mensosen naamioinnit, joilla viisi-kuusikin eri henkilöä voi tulkita samaa roolia hämmentävän hauskasti, näyttävästi ja hokkuspokkusmaisen nopeasti – saati kuten luottonäyttelijä Lasse Lipponen runsaan tusinan erilaista pikkuroolia meille taikamaisesti erilaiset tyypittelyt hahmottaen.
Kokonaisroolitöissä tarjoilevat maittavimmat herkut Risto Kaskilahti ärskynä demonisena pankinjohtajana ja Jouko Klemettilä hänelle uskollisena pankin tunnollisena prokuristina -näiden kahden tulkintasymbioosi ja tyypittelyherkku on sitä salamantarkkaa näyttelijätyön harvinaista komediallista glamouria. Rauno Ahonen luo näytelmän yhden harvoista luonneskaalallisista rooleista ehyeksi hahmoksi.
Martti Manninen, Sauli Suonpää ja Samuel Kujala näyttelevät varsinaiset vankilan rosvot energialla, innolla ja rikollismaisella hurlum-hei -hurmahengellä teoksen ryöstötarinaa elävästi näyttelijätyönsä kutkuttavan omaperäisiksi hahmotellen.
Naisrooleja ei ryöstökomedia sisällä kuin kaksi. Pankinjohtajan tyttären Aino Kuusikon näyttelee Linnea Leino tavattoman suloiseksi, toimeliaaksi pankin luontevaksi käyntikortiksi.
Merja Larivaara tuo hienosti varioiden keskeisen tärkeän naisellisuuden rikostarinaan pankin kassanhoitaja Hellä Moilasena. Hänellä naiseuden viekkauden tuomana ominaisuutena on kyky vetää pankin toimintaa, pankin bisnestä, tarinan miesvaltaisuutta taikurin lailla taitavasti mielensä (ja hemaisevan seksuaalisuutensa) mukaan myös pankkiryöstön lopputulokseen saakka juonisäikeitä käsistään irrottamatta.
Tarinassa on muutamia härskejä, turhankin provokatorisia ja aktimaisia, minullekin ällöttäviä seksikohtauksia, joista käyttäisin suoraan pornon nimitystä. Lapsiperheille tai jännityslukemistoja ahmiville nuorille alaikäisille en esitystä suosittele.
Helsingin Kaupunginteatterin komedia nousee kansainvälisen viihteen teatteritapaukseksi omaperäisellä lavakarismallaan, huimalla lavastuksellaan ja ällistyttävän nerokkaalla teatteritekniikallaan, jossa nyt suomalaiset näyttelijäkomeetat nostattavat naurumyrskyt ja suomalaisten hauskuuskokemukset ikimuistettaviin timanttisiin taivaisiin.
Helsingin Kaupunginteatterin Suuri näyttämö
KOMEDIA PANKKIRYÖSTÖSTÄ
Ensi-ilta 5.2.2026
Suomennos Paavo Leppäkoski,dramaturgia Henna Piirto, lavastus Jani Uljas, puvut Elina Vättö, valot ja videot William Iles ja Toni Haaranen, musiikin sävellys ja sovitus Eeva Kontu, äänet Jaakko Virmavirta, naamiointi Milja Mensonen.
Rooleissa Samuel Kujala, Sauli Suonpää, Martti Manninen, Linnea Leino, Risto Kaskilahti, Jouko Klemettilä, Merja Larivaara, Rauno Ahonen, Lasse Lipponen, Kai Lähdesmäki, Samuli Pajunen, Raili Raitala, Kaisa Torkkel.
hkt.fi/esitykset/komedia-pankkiryostosta/
