Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri tiede yhteiskunta

Agricolan kunniaksi liput salkoon

928182.jpg

Lahdessa, Vuorikadun koulun kohdalla puhuu meille joka päivä Mikael Agricola

Tänään liput liehuvat suomen kielen kunniaksi. Historian ja kielen tutkijat kutsuvat tätä päivää Mikael Agricolan päiväksi.

Agricolan kuolinpäivään 9.huhtikuuta on almanakkamme laatija niputtanut myös Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivän – kuin suomalaisuuden sinetiksi.

Agricolan merkitys on  suomen kielen keksiminen, kehittäminen ja ensimmäisten suomen kielellä painettujen teosten painaminen lähes 500 vuotta sitten – lukutaidon kannalta Aapisen eli ABC-kirjan julkaiseminen vuonna 1543.

Agricola syntyi 1510 hämäläiseen kaksikieliseen Pernajan kuntaan. Hänen kotikielestään eli äidinkielestä on yhä vain arveluja. Hänen kirjojensa suomen kielessä on paljon kantahämäläisiä, synnyinpaikkansa Pernajan pitäjän sanoja. Myös seudun ruotsinkielinen asujaimisto ja sanasto on agricolalaisessa suomen kielessä mukana, jopa suomeksi Agricolan keksiminä ruotsin kielen väännöksinä.

On muistettava myös, että Mikael Agricola oli murrosikäinen 13-vuotias, kun Suomi siirtyi Ruotsin vallan alaisuuteen – myös virallisena kielenä seuraavat 300 vuotta maassamme käytettiin ruotsia.

Agricolan eri kielien hallinta oli poikkeuksellisen suuri – ensin latinan opiskeluun Wiipuriin ja viimein Saksaan uskontotieteiden opiskeluun kreikan, latinan ja saksan kielellä sekä kotiseudun molemmat äidinkielet suomi ja ruotsi.

Agricola keksi myös paljon sanoja suomen kieleen ja tutkijoiden mukaan lähes 60 prosenttia nykyisestä suomen kielestä on vieläkin Agricolan suomen kielen sanastoa.

Alla Agricolan aikanaan kirjoittamaa 1500-luvun tekstiä suomalaisten epäjumalista – oikealla puhemuotoon muutettuna:

EPeiumalat 1 monet tesse, Epäjumalat monet tässä
muinen 2 palueltin caucan ia lesse. 3 muinen palveltiin kaukan ja lässä.
Neite cumarsit 4 Hemelaiset, Näitä kumarsit hämäläiset,
seke Miehet ette Naiset. sekä miehet että naiset.
Tapio, Metzest Pydhyxet 5 soi, Tapio metsäst pyydykset soi,
ia Achti, wedhest Caloia toi. Ahti vedest kaloja toi.
Äinemöinen, wirdhet 6 tacoi, Äinämöinen virdet takoi,
Rachkoi, Cuun mustaxi iacoi. Rahkoi, kuun mustaksi jakoi.
Lieckiö, Rohot, iwret ia puudh, Liekkiö ruohot, juuret ja puut
hallitzi, ia sencaltaiset mwdh. hallitsi ja senkaltaiset muut.
Ilmarinen, Rauhan ia ilman 7 tei, 8 Ilmarinen, rauhan ja ilman tei
ia Matkamiehet edheswei. 9 ja matkamiehet edesvei.
Turisas, annoi 10 Woiton Sodhast, Turisas annoi voiton sodast,
Cratti, murhen 11 piti Tauarast. 12 Kratti murheen piti tavarast.
Tontu, Honen menon 13 hallitzi, Tonttu huoneen menon hallitsi,
quin 14 Piru monda willitzi. kuin piru monta villitsi.
Capeet, mös heilde Cuun söit, 15 Kapeet myös heiltä kuun söit,
Caleuanpoiat, Nijttut 16 ia mwdh löit. 15 Kalevanpojat niitut ja muut löit.

Hyvää Agricolan ja suomen kielen päivää!

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri tiede viro yhteiskunta

Suomalaisten spontaani humanitaarinen apu itsenäistyvän Viron tukena

Meillä Viron ystävillä, Virossa vierailleilla turisteilla, maassa käyneillä ja virolaisiin perheisiin, sen asukkaisiin tutustuneilla ja ystävystyneillä lahtelaisilla on viime viikkoina ollut harvinainen tilaisuus – saada vieraaksemme tohtoritutkija Maarja Merivoo-Parro, joka tohtorityönään Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella tutkii suomalaisten Viroon kohdistunutta epävirallista ja tuloksellista auttamishalua ja sen kiitollista virolaista vastaanottamista.

Olemme jo pari eri kertaa saaneet kohdata tämän innostuneen, empaattisen nuoren tutkijan hänen selostaessaan tutkimuksensa tietojen keräysvaiheita eri puolilta Suomea. Meistä muutama lahtelainen on ollut mukana kertomassa omista yhteyksistään hiljalleen länteen avautuneeseen Viroon ja sen asukkaisiin. Viimeksi Merivoo-Parro viime viikolla kävi meille kertomassa tutkimuksensa olevan jo kirjoitusvaiheessa ja että siitä laaditaan lähikuukausina kirja.

                     

Henkilökohtaisista kohtaamisista kansakunnan menestykseen (Fin-Est Connection; MSCA Postdoctoral Fellowship)

Neuvostohallinnon viimeisimmät viisi vuotta olivat perestroikan ja glasnostin aikaa, jonka ansiosta virolaiset pystyivät ilmaisemaan olevansa eri mieltä ja myös rakentamaan suhteita ihmisiin rautaesiripun toisella puolella. Yksi ensimmäisistä yhteyksistä oli kontaktit suomalaisten kanssa.

 

MSCA tutkijatohtori 2024–2026 Maarja Merivoo-Parro tutkii 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa näennäisen spontaanin, suomalaisilta virolaisille suuntautuneen humanitaarisen avun luonnetta Viron noustessa neuvostomiehityksen alta.

”Kaivan esiin rajat ylittävän, suomalaisilta virolaisille suuntautuneen spontaanin humanitaarisen avun historiaa neuvostovallan häviämisestä Viron itsenäistymiseen. Tutkimus tarkastelee kansalaisten henkilökohtaisten valintojen vaikutuksia yksilön elämän muokkaamiseen ja demokraattisen ja sosioekonomisen kehityksen vahvistamiseen.”

 

Hänen tutkimuksensa selostus on laajana seinätauluna koko kuluvan tammikuun ollut nähtävänä Lahden pääkirjaston suurten ovien vieressä sijaitsevissa, suurikokoisissa näyttelyvitriineissä.

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri tiede yhteiskunta

Nuutinpäivän menneisyys ja Suomen Järjestyslaki

Eilen sain tuttavaltani sähköpostin, jossa hän toivotti hyvää Nuutinpäivää. Eilinen päivä näkyy tämän jutun artikkelikuvassa: talven kaunein, kovan pakkasen ja auringon täyttämä tuttu Supankatu täällä Lahden Pyhättömänmäellä.

Kun tein tässä upeassa Suomen talvessa eilen vielä perinteisen Pyhättömänympärikävelykierrokseni, tajusin yllättäen tuttujen katujen ja talotonttien kohdalla monia täällä lapsuuteni vuosikymmeninä kokemiani tapahtumia, rähinöitä, niin iloisia kuin traagisiakin ja molempia usein viinan täyttämiä juhlimisia ainakin vähintään juhannuksina ja joulunseutuina.

Tätä artikkeliani varten kaivoin joitakin kansanarkistojen tietoja Nuutista, sen kirkollisesta perustasta ja maallisista viettotavoista, joista kuulimme lapsuudessa lähinnä Orimattilan suunnalta Pukkilasta, siellä vuosikymmeniä jatkuneista Nuuttipukki-perinteistä. Muistelen niistä lapsuudessani kantautuneen juttuja humalikkaiden tappeluista tänne hienoon sivistyneeseen Lahti-kaupunkiin.

Muistin, että Lahdella oli oikein oma Järjestyssääntö, jota kaikkien piti noudattaa. Yllättäen eilen huomasin, että tietoni oli vanhentunut, sillä jo vuonna 2003 oli eduskunta antanut kaikkia kaupunkeja ja taajamia koskevan Järjestyslain, jota kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien pitää noudattaa. Luin Järjestyslain hämmentyneenä ja siellähän annetaan yksityiskohtaisen tarkat ohjeet kanssaelämisestämme koko Suomessa – puhumattakaan juhlimisesta, sotkemisesta, melskaamisesta ja häiritsemisestä, jopa omistamiemme esineiden, kuten teräaseiden ja koirien pitämisestä. Kaikkea tätä 25-pykäläistä lakia valvoo ja lain rikkojalle määrää rangaistukset Poliisi.

Näin mutkan kautta ohjaan myös Sinut – parahin lukijani – suuntaamaan hetkiksi ajatuksesi meitä kaikkia sitovaan Järjestyslakiin, siihen miten me itse sitä noudatamme tai tietämättämme tai tahallamme jätämme noudattamatta sekä siihen, miten Poliisi lainvalvontatehtävässään mielestämme onnistuu.

Suomen Järjestyslaki

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030612

Valokuva PV

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide tiede yhteiskunta

Linnunradalle

Nykytaiteen museomme Kiasma tahtoo keskeisestä sijainnistaan huolimatta usein jäädä Helsinki-käynneissämme sivuun. Tänä syksynä sen edessä olevan vanhan Postitalon suuri rakennusprojekti vielä estää helpon kulun Rautatieasemalta suoraan museoon.

Jatkuva liikenne pääkaupunkimme vilkkaimmassa risteyksessä on aina vaaratekijä ylittää Helsingin keskustan teitä jalkaisin moottoriajoneuvojen sekaan, vaikka liikennevalot juuri jalankulkijalle hetken näyttäisivätkin vihreää: niiden ajoitus on kovin vilkasta huonompikulkuisten ylittää kahteen suuntaan tapahtuvaa liikennesolmuista risteystä – liukkaus ja sohjoisuus lisäävät jalankulkemisen riskejä.

Yksi käytännön este voi olla myös edellinen käyntikokemus: kun kerrankin on Kiasmaan päässyt, siellä on niin runsas näyttelytarjonta, että outouttaan ahmii taidemuseon kaikki kerrokset ja näyttelyt. Ne koluttuaan on lopen uupunut, kuva- ja teoskyllästetty museokokemusyksilö.


Kari Cavén 
1954 Suomi
Ball, Ball Ball…. 
2010 
roskakori, peili, pallot
Kiasman kokoelmat 

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Itse satuin ihan sattumalta oivaltamaan (museokortin omistajana), ettei koko laajaa Kiasmaa tarvitse kerralla kokea. Onnistuin mielestäni tavoittamaan ensi kertaa varsin modernin näyttelyn, jopa ymmärtämään sen sisällön, kokemaan keskittymisrauhan ja teosten yhteisen vaikuttavuuden katsomalla vain yhden näyttelyn Kiasman kuudesta tarjolla olevasta.

Itseäni tuo sana moderni on aina tympinyt – en ole osannut sitä sijoittaa vuosilukuihin, saati edes omaan persoonaani – olenko moderni vai vanhanaikainen ihminen. Nyt ymmärrän jotakin siitä, että modernilla tarkoitetaan uudenlaista näkemystä maailmasta, sen ilmiöistä, kehitysaskeleista, keksinnöistä, taiteesta ja tieteestä.

Björn Weckström 
1935 Suomi / Finland 
 Biomekaaninen käsi 
1978  
patinoitu pronssi
Taiteilijan omistuksessa  

Ripustuskuva
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kuulennot, avaruuskäynnit lähiplaneetoilla ovat jo tunnustelleet elämänmuotojen ja elämän mahdollisuuksia muissa taivaankappaleissa. Ne ovat kuitenkin yhä ratkomatta ja pelkkinä olettamuksina ja kuvitelmina täyttävät ihmiskunnan haave-ajattelun.

Pekka & Teija Isorättyä
1981 Suomi / Finland
Buko-robotti: Charles Bukowskin muotokuva
löytöesineet, keramiikka, elektroniikka, olut, kasvi
koodaus / Jaakko Niska
Taiteilijoiden omistuksessa
Ripustuskuva
Kuva: Kansallisgalleria/ Petri Virtanen

”Siinä missä tekoäly ja robotit kuuluivat vielä hetki sitten tieteisfantasioihin, nyt ne ovat arkipäivää. Kehitys herättää innostuksen ohella huolta: kuinka ihmisen kaltainen kone saa olla ja korvaako se lopulta työtä tekevän ihmisen – myös taiteilijan?”

Ihmisen yltäkylläinen elämäntapa on myös tuhoamassa omat kehyksensä, maapallon elämää ylläpitävät luonnonvarat: kulutusmaailma on pelkälle arjelle tarkoitettu liikebisnessuure, joka tosiasiassa alkaa olla tulokseltaan elämää estävä, vaarallinen hokema, tuloksena loppuunkäytetty luonto ja sen elinkelpoisuus. Monet luonnonilmiöt, kasvi- ja eläinkunta ovat tässä menossa joutuneet jo antautumaan ja kuolleet.

Linnunradalla (15.11.2024 – 23.3.2025)-näyttelyssä on esillä teoksia 22 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Mukana on maalauksia, valokuvia, kollaaseja, esinekoosteita, grafiikkaa, videoita, installaatioita ja yksi robotti. Näyttelyn vanhin teos on 1700-luvulta, tuoreimmat vuodelta 2024. Useimmat teoksista ovat esillä ensi kertaa Kiasmassa. Taideteosten lisäksi esillä on kirjallisuutta ja muuta aineistoa.


Veera Kaamos Pitkänen
The Bees
2019
kollaasi
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

 

PS  Kiasman pääsisäänkäynnin aulasta hissillä suoraan 4. kerrokseen – olet Linnunradalla.

https://kiasma.fi/nayttelyt/