Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri tiede yhteiskunta

Nuutinpäivän menneisyys ja Suomen Järjestyslaki

Eilen sain tuttavaltani sähköpostin, jossa hän toivotti hyvää Nuutinpäivää. Eilinen päivä näkyy tämän jutun artikkelikuvassa: talven kaunein, kovan pakkasen ja auringon täyttämä tuttu Supankatu täällä Lahden Pyhättömänmäellä.

Kun tein tässä upeassa Suomen talvessa eilen vielä perinteisen Pyhättömänympärikävelykierrokseni, tajusin yllättäen tuttujen katujen ja talotonttien kohdalla monia täällä lapsuuteni vuosikymmeninä kokemiani tapahtumia, rähinöitä, niin iloisia kuin traagisiakin ja molempia usein viinan täyttämiä juhlimisia ainakin vähintään juhannuksina ja joulunseutuina.

Tätä artikkeliani varten kaivoin joitakin kansanarkistojen tietoja Nuutista, sen kirkollisesta perustasta ja maallisista viettotavoista, joista kuulimme lapsuudessa lähinnä Orimattilan suunnalta Pukkilasta, siellä vuosikymmeniä jatkuneista Nuuttipukki-perinteistä. Muistelen niistä lapsuudessani kantautuneen juttuja humalikkaiden tappeluista tänne hienoon sivistyneeseen Lahti-kaupunkiin.

Muistin, että Lahdella oli oikein oma Järjestyssääntö, jota kaikkien piti noudattaa. Yllättäen eilen huomasin, että tietoni oli vanhentunut, sillä jo vuonna 2003 oli eduskunta antanut kaikkia kaupunkeja ja taajamia koskevan Järjestyslain, jota kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien pitää noudattaa. Luin Järjestyslain hämmentyneenä ja siellähän annetaan yksityiskohtaisen tarkat ohjeet kanssaelämisestämme koko Suomessa – puhumattakaan juhlimisesta, sotkemisesta, melskaamisesta ja häiritsemisestä, jopa omistamiemme esineiden, kuten teräaseiden ja koirien pitämisestä. Kaikkea tätä 25-pykäläistä lakia valvoo ja lain rikkojalle määrää rangaistukset Poliisi.

Näin mutkan kautta ohjaan myös Sinut – parahin lukijani – suuntaamaan hetkiksi ajatuksesi meitä kaikkia sitovaan Järjestyslakiin, siihen miten me itse sitä noudatamme tai tietämättämme tai tahallamme jätämme noudattamatta sekä siihen, miten Poliisi lainvalvontatehtävässään mielestämme onnistuu.

Suomen Järjestyslaki

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030612

Valokuva PV

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide tiede yhteiskunta

Linnunradalle

Nykytaiteen museomme Kiasma tahtoo keskeisestä sijainnistaan huolimatta usein jäädä Helsinki-käynneissämme sivuun. Tänä syksynä sen edessä olevan vanhan Postitalon suuri rakennusprojekti vielä estää helpon kulun Rautatieasemalta suoraan museoon.

Jatkuva liikenne pääkaupunkimme vilkkaimmassa risteyksessä on aina vaaratekijä ylittää Helsingin keskustan teitä jalkaisin moottoriajoneuvojen sekaan, vaikka liikennevalot juuri jalankulkijalle hetken näyttäisivätkin vihreää: niiden ajoitus on kovin vilkasta huonompikulkuisten ylittää kahteen suuntaan tapahtuvaa liikennesolmuista risteystä – liukkaus ja sohjoisuus lisäävät jalankulkemisen riskejä.

Yksi käytännön este voi olla myös edellinen käyntikokemus: kun kerrankin on Kiasmaan päässyt, siellä on niin runsas näyttelytarjonta, että outouttaan ahmii taidemuseon kaikki kerrokset ja näyttelyt. Ne koluttuaan on lopen uupunut, kuva- ja teoskyllästetty museokokemusyksilö.


Kari Cavén 
1954 Suomi
Ball, Ball Ball…. 
2010 
roskakori, peili, pallot
Kiasman kokoelmat 

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Itse satuin ihan sattumalta oivaltamaan (museokortin omistajana), ettei koko laajaa Kiasmaa tarvitse kerralla kokea. Onnistuin mielestäni tavoittamaan ensi kertaa varsin modernin näyttelyn, jopa ymmärtämään sen sisällön, kokemaan keskittymisrauhan ja teosten yhteisen vaikuttavuuden katsomalla vain yhden näyttelyn Kiasman kuudesta tarjolla olevasta.

Itseäni tuo sana moderni on aina tympinyt – en ole osannut sitä sijoittaa vuosilukuihin, saati edes omaan persoonaani – olenko moderni vai vanhanaikainen ihminen. Nyt ymmärrän jotakin siitä, että modernilla tarkoitetaan uudenlaista näkemystä maailmasta, sen ilmiöistä, kehitysaskeleista, keksinnöistä, taiteesta ja tieteestä.

Björn Weckström 
1935 Suomi / Finland 
 Biomekaaninen käsi 
1978  
patinoitu pronssi
Taiteilijan omistuksessa  

Ripustuskuva
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kuulennot, avaruuskäynnit lähiplaneetoilla ovat jo tunnustelleet elämänmuotojen ja elämän mahdollisuuksia muissa taivaankappaleissa. Ne ovat kuitenkin yhä ratkomatta ja pelkkinä olettamuksina ja kuvitelmina täyttävät ihmiskunnan haave-ajattelun.

Pekka & Teija Isorättyä
1981 Suomi / Finland
Buko-robotti: Charles Bukowskin muotokuva
löytöesineet, keramiikka, elektroniikka, olut, kasvi
koodaus / Jaakko Niska
Taiteilijoiden omistuksessa
Ripustuskuva
Kuva: Kansallisgalleria/ Petri Virtanen

”Siinä missä tekoäly ja robotit kuuluivat vielä hetki sitten tieteisfantasioihin, nyt ne ovat arkipäivää. Kehitys herättää innostuksen ohella huolta: kuinka ihmisen kaltainen kone saa olla ja korvaako se lopulta työtä tekevän ihmisen – myös taiteilijan?”

Ihmisen yltäkylläinen elämäntapa on myös tuhoamassa omat kehyksensä, maapallon elämää ylläpitävät luonnonvarat: kulutusmaailma on pelkälle arjelle tarkoitettu liikebisnessuure, joka tosiasiassa alkaa olla tulokseltaan elämää estävä, vaarallinen hokema, tuloksena loppuunkäytetty luonto ja sen elinkelpoisuus. Monet luonnonilmiöt, kasvi- ja eläinkunta ovat tässä menossa joutuneet jo antautumaan ja kuolleet.

Linnunradalla (15.11.2024 – 23.3.2025)-näyttelyssä on esillä teoksia 22 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Mukana on maalauksia, valokuvia, kollaaseja, esinekoosteita, grafiikkaa, videoita, installaatioita ja yksi robotti. Näyttelyn vanhin teos on 1700-luvulta, tuoreimmat vuodelta 2024. Useimmat teoksista ovat esillä ensi kertaa Kiasmassa. Taideteosten lisäksi esillä on kirjallisuutta ja muuta aineistoa.


Veera Kaamos Pitkänen
The Bees
2019
kollaasi
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

 

PS  Kiasman pääsisäänkäynnin aulasta hissillä suoraan 4. kerrokseen – olet Linnunradalla.

https://kiasma.fi/nayttelyt/