Museoissa mieli lepää, silmä rakastuu ja ajatus pysähtyy unohtamaan maailman tilanteen ja omat huolet.
Kierros Viron Tallinnan Kumun taidemuseon yhdessä ainoassa sen viidestä esillä olevasta näyttelystä tuntui terapoineen suomalaisen turistiminän ihastumaan taiteen aina jokaiselle meistä rikasta antiaan vapaasti mielihalumme ja makumme huomioiden.
Karin Luts Kesäinen purjehdus, vesivärityö vuodelta 1953 on saanut monta erilaista kokeiluversiota ennen lopullista julkaisemistaan
ja yllä valmis työ
Tällä kertaa tuntui kuin olisin ollut mukana Karin Lutsin (1904-1993) turistiseurueessa milloin missäkin päin maailmaa ja erityisesti Eurooppaa kierrellen. Hänen taitonsa tallentaa kotimaataan Viroa, toista kotimaataan Ruotsia mutta erityisesti Ranskaa, Italiaa , Espanjaa – jopa Venäjää, jos myös Norjaa ja olipa Suomeakin matkallemme pienestä Haminan kaupungista ikuistunut. Kuvat ovat kuin kameran otoksia, joita riittää sadoittain valtavan suuren neljän näyttelyhallin seinillä asian todistamaan.
Myös kuvaturistiretkemme on harvinaisen pitkä: yli 80 vuotta saamme taiteilijan mukana kiertää maita, maailmaa, ihmisiä ja tunnelmia, heidän työtään, elinkeinojaan, vapaa-aikaansa, jotka erityisesti hänen lukuisissa akvarelleissaan ja piirustuksissaan eri aiheissa kuin pikkuhetkessä vain viipyen ovat meille katsojille maailmanmenosta viestittäneet.
Karin Luts Venetsia-aihe vuodelta 1960, akvarelli
Ennen kaikkea hänen kynänsä ja ajatuksensa on saada silmämme kokemaan jokaisesta teoksesta valmis silmänautinto – vaikka monet niistä ovat todella nopeasti inspiroituja luomuksia ja ilmeisesti juuri siksi niin tuoreita ja eläviä taideteoksia.
Karin Luts Komedia Francaise 1939, öljyvärityö Ranskasta kankaalle
Karin Luts Venetsia-aihe, vuodelta 1939 öljyvärityö kankaalle
On luonnollista, että hän on joskus myös pysähtynyt maalaamaan muutamat kuvat pitkän elämänsä aikana ihan taidemaalarin öljyvärein. Kierroksellamme toteamme Karin Lutsin myös löytäneen erilaisia ilmaisutapoja, sekä myös jatkuvasti kyennyt perinteiset taidemaalarin ajatukset ja tekniikat vaihtamaan, muuttamaan ja kehittelemään vielä yllättäen – iän karttuessa entistä viitteellisemmiksi naturalismista etääntyneemmiksi, pelkistetymmiksi, turhat rönsyt karsituiksi taidetunnelmapelkistyksiksi. Jopa aivan määrätietoisen hullutteleviin voimakkaisiin väri-ilotteluihinsa hän meidät pystyy mukaansa tempaamaan.
Karin Lutsin maalaus Figuurit mustissa vuodelta 1939, öljyvärityö kankaalle, on löytänyt pieneen intiimiin museon kahvioruokalaan tyynyjen ja lampunvarjostimien somistuksiksi.
Loppuvaikutelma Karin Lutsin töistä useaan kertaan niitä katsoa kierrellen ja ihastellen tuntui, ettei moista käden, sydämen ja ajatuksen, maailman eri maisemien ja tunteiden ja kansojen vapaa-ajan opasta ja tulkkia ole koskaan ennen kokenut näin upean monipuolisena kuvatarjontajana ja harvinaisen pitkältä ajanjaksolta.