Kategoria: kansainvälisyys

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri tiede viro yhteiskunta

Suomalaisten spontaani humanitaarinen apu itsenäistyvän Viron tukena

Meillä Viron ystävillä, Virossa vierailleilla turisteilla, maassa käyneillä ja virolaisiin perheisiin, sen asukkaisiin tutustuneilla ja ystävystyneillä lahtelaisilla on viime viikkoina ollut harvinainen tilaisuus – saada vieraaksemme tohtoritutkija Maarja Merivoo-Parro, joka tohtorityönään Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella tutkii suomalaisten Viroon kohdistunutta epävirallista ja tuloksellista auttamishalua ja sen kiitollista virolaista vastaanottamista.

Olemme jo pari eri kertaa saaneet kohdata tämän innostuneen, empaattisen nuoren tutkijan hänen selostaessaan tutkimuksensa tietojen keräysvaiheita eri puolilta Suomea. Meistä muutama lahtelainen on ollut mukana kertomassa omista yhteyksistään hiljalleen länteen avautuneeseen Viroon ja sen asukkaisiin. Viimeksi Merivoo-Parro viime viikolla kävi meille kertomassa tutkimuksensa olevan jo kirjoitusvaiheessa ja että siitä laaditaan lähikuukausina kirja.

                     

Henkilökohtaisista kohtaamisista kansakunnan menestykseen (Fin-Est Connection; MSCA Postdoctoral Fellowship)

Neuvostohallinnon viimeisimmät viisi vuotta olivat perestroikan ja glasnostin aikaa, jonka ansiosta virolaiset pystyivät ilmaisemaan olevansa eri mieltä ja myös rakentamaan suhteita ihmisiin rautaesiripun toisella puolella. Yksi ensimmäisistä yhteyksistä oli kontaktit suomalaisten kanssa.

 

MSCA tutkijatohtori 2024–2026 Maarja Merivoo-Parro tutkii 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa näennäisen spontaanin, suomalaisilta virolaisille suuntautuneen humanitaarisen avun luonnetta Viron noustessa neuvostomiehityksen alta.

”Kaivan esiin rajat ylittävän, suomalaisilta virolaisille suuntautuneen spontaanin humanitaarisen avun historiaa neuvostovallan häviämisestä Viron itsenäistymiseen. Tutkimus tarkastelee kansalaisten henkilökohtaisten valintojen vaikutuksia yksilön elämän muokkaamiseen ja demokraattisen ja sosioekonomisen kehityksen vahvistamiseen.”

 

Hänen tutkimuksensa selostus on laajana seinätauluna koko kuluvan tammikuun ollut nähtävänä Lahden pääkirjaston suurten ovien vieressä sijaitsevissa, suurikokoisissa näyttelyvitriineissä.

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri Televisio yhteiskunta

YLEn uutisissa muhii laiskuus ja katsojien aliarvostaminen

Olemme perheenä vakituinen YLEn uutisten TV-lähetysten monikymmenvuotinen katsojakunta. Useimpina päivinä YLEn TV-uutiset on ainoa ajankohta vuorokaudessa, jolloin kodissamme televisio on auki.

Omituisia asioita sinne on viimeisen 10 miljoonaa euroa maksaneen TV-uutisstudion yhteydessä jäänyt kuin parhaaseen vintageviestimeen. Tätä  paikalleen pysähtynyttä uutismuotoa hoitaa kiinni-ankkuroitu aivoton, automatisoitu kamerarobotti.

Samat peruskuvaformaatit ovat jo siis yli puolivuotta aloittaneet uutisemme. Eikö ole kenellekään tullut edes mieleen ajantasaistaa niitä välillä yhteiskuntamme keskeisten uutisten tai maailmantapahtumien koko ajan muuttuessa itse tapahtumista kertoviksi tai raportoiviksi?

Katsojaa vähättelevää samaa välinpitämättömyyttä todistaa viittomakielinen uutislähetys,

jossa viittomakielinen uutistenlukija joutuu jatkuvasti kamppailemaan kuin jalkapalloilija saadakseen teknisen laitteen jalkapalloilijakonsteillaan pois kuvaruudusta: miten kaikki tuo on koko puoli vuotta kestäneen tv-uudistuksen ajan ollut mahdollista? Ei hupaisampaa kaksinottelua enää voisi meidän katsojien iloksi, kamerarobotin voitoksi enää tarvita.

Jatkuvat tv-uutisankkureiden toistamat kehotukset meille katsojille siirtyä uutisotsikon varsinaista sisältöä tv-viestimen muissa olomuodoissa itse selvittämään – verkossa – on täysin typerää uutisstudiosta vastaavien viitseliäisyyden passiivisuutta. Eikö juuri uutistoimituksen tehtävä ole selvittää tuo uutinen meille olennaisilta osilta ja kuvaesimerkeillä.

Samassa yhteydessä YLEn kanavat ovat muodostaneet ennen uutisia ja niiden  jälkeen uuden mainostoimiston (joista MTV- lähetyksiä katsomaton oli luullut päässeensä eroon), jossa YLE mainostaa kuin paraskin avuntarpeessa oleva yrittäjä esimerkiksi kulttuuriohjelmiaan, mitkä saavat samat mainokset kymmeniä kertoja vuorokaudessa ja viikkotolkulla pakkokatsottuaan katsojat kyllästymään täydellisesti koko asialle ja myös kulttuurille.

En tiedä, miten tv-ankkureiden ajatukset pystyvät keskittymään studion valtavassa heijastekuvataustojen tauottomassa vaihtuvuudessa – kiltit tv-uutisankkurit toteuttavat tätä typeryyttä tunnollisesti palkkansa edestä. Myös heille ajateltu muka luonteva lyhyt haastattelukeskustelu säätieteilijän kanssa ennen tämän lähipäivien sään ennustusta kartan edessä paljastaa luontevuuden olevan kaukana, sillä kaikki tv-uutisankkurit eivät tätä osaa luontevasti tehdä. Samaa uutisankkurin luontevuutta ja luotettavuutta haastatella studiossa suorassa lähetyksessä asiantuntijaa kaipaisi jo muutamalta uutisankkuriltamme lisää skarppausta.

Päivän uutistarjonnan huippu on tärkeän uutisaiheen aikana samanaikaisesti liikkuva ruudun alalaidan teksti, jossa vilisee ihan kaikkea mahdollista aiherunsautta. Tuo katsojan keskittymistä häiritsevä uutisvilinä normaalein kuulo- ja näköaistein varustetulle saati poikkeuksellisesti rajoittuneelle katsojalle on jo pelkkää uutisten selkeyden ja asiallisen luotettavuuden häirintää.

Uutisista vastaavat esihenkilöt on onneksi nimetty uutislähetyksen lopputeksteissä. Heidät on helppo siis vaihtaa – ja nopeasti.

 

Artikkelin kuvamateriaali – otoksia YLEn uutisohjelmista.

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri tiede yhteiskunta

Nuutinpäivän menneisyys ja Suomen Järjestyslaki

Eilen sain tuttavaltani sähköpostin, jossa hän toivotti hyvää Nuutinpäivää. Eilinen päivä näkyy tämän jutun artikkelikuvassa: talven kaunein, kovan pakkasen ja auringon täyttämä tuttu Supankatu täällä Lahden Pyhättömänmäellä.

Kun tein tässä upeassa Suomen talvessa eilen vielä perinteisen Pyhättömänympärikävelykierrokseni, tajusin yllättäen tuttujen katujen ja talotonttien kohdalla monia täällä lapsuuteni vuosikymmeninä kokemiani tapahtumia, rähinöitä, niin iloisia kuin traagisiakin ja molempia usein viinan täyttämiä juhlimisia ainakin vähintään juhannuksina ja joulunseutuina.

Tätä artikkeliani varten kaivoin joitakin kansanarkistojen tietoja Nuutista, sen kirkollisesta perustasta ja maallisista viettotavoista, joista kuulimme lapsuudessa lähinnä Orimattilan suunnalta Pukkilasta, siellä vuosikymmeniä jatkuneista Nuuttipukki-perinteistä. Muistelen niistä lapsuudessani kantautuneen juttuja humalikkaiden tappeluista tänne hienoon sivistyneeseen Lahti-kaupunkiin.

Muistin, että Lahdella oli oikein oma Järjestyssääntö, jota kaikkien piti noudattaa. Yllättäen eilen huomasin, että tietoni oli vanhentunut, sillä jo vuonna 2003 oli eduskunta antanut kaikkia kaupunkeja ja taajamia koskevan Järjestyslain, jota kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien pitää noudattaa. Luin Järjestyslain hämmentyneenä ja siellähän annetaan yksityiskohtaisen tarkat ohjeet kanssaelämisestämme koko Suomessa – puhumattakaan juhlimisesta, sotkemisesta, melskaamisesta ja häiritsemisestä, jopa omistamiemme esineiden, kuten teräaseiden ja koirien pitämisestä. Kaikkea tätä 25-pykäläistä lakia valvoo ja lain rikkojalle määrää rangaistukset Poliisi.

Näin mutkan kautta ohjaan myös Sinut – parahin lukijani – suuntaamaan hetkiksi ajatuksesi meitä kaikkia sitovaan Järjestyslakiin, siihen miten me itse sitä noudatamme tai tietämättämme tai tahallamme jätämme noudattamatta sekä siihen, miten Poliisi lainvalvontatehtävässään mielestämme onnistuu.

Suomen Järjestyslaki

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030612

Valokuva PV

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Lahtelainen teatterikevät 2025

Lahtelainen teatterikevät 2025 sisältää kaikkiaan kolme kantaesitystä ja yhden maailman ensi-illan. Teatterikaupunkina Lahti laajenee ohjelmatarjonnaltaan koko teatterikirjallisuuden  maailmanskaalaan: klassikoista uusien musiikkinäytelmien kantaesityksiin ja lastennäytelmän maailmankantaesitykseen.

Hyvä täällä teatterikaupungissa on näin monipuolista teatteria nauttia. Asialla ovat teatteriin monin eri tavoin kouluttautuneet teatteritaiteilijat ja ammattiohjaajat.

 

LAHDEN  KAUPUNGINTEATTERI

Katso myös allaolevista linkeistä Lahden kaupunginteatterin ylläkuvattujen kevään 2025 ensi-iltojen Lahenuutisia -artikkelien ennakkoesittelyt ja koko kevään näytelmien ohjelmisto:

https://lahenuutisia.fi/2024/10/27/teatterikaupunkimme-lahti-lehdistotilaisuuden-16-10-24-ensimmainen-osa/

https://lahenuutisia.fi/2024/11/02/teatterikaupunkimme-lahti-lehdistotilaisuuden-16-10-2024-toinen-osa/

https://lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-liput/

 

 

TEATTERI  VANHA JUKO

 

M

JukoKlubi Tätä on toivottu!

M – alias Minja Koski nähdään JukoKlubilla upean orkesterinsa kanssa.

Viiden julkaistun albumin myötä laulaja-lauluntekijälle on sadellut ylistäviä arvioita, ehdokkuuksia Emma- ja Teosto-palkinnoissa sekä keikkoja tärkeimmillä kotimaisilla festivaaleilla.

Lavalle Minjan kanssa nousevat Aleksi Kaufmann, Jussi-Pekka Parviainen, Simo Saukkola ja Miikka Ahlman. Keikalla kuullaan lauluja jokaiselta albumilta.

JukoKlubilla bändit ja artistit aloittavat soittonsa ohjelmistossa ilmoitetulla kellonlyömällä. Huomioithan, että saliin ei pääse enää keikan alettua. Musiikista nautitaan istumakatsomossa. JukoKlubien keikat ovat ikärajattomia.

Pe 31.1.2025 klo 18.00

 

SAIMA HARMAJAN PÄIVÄKIRJA

Kantaesitysmusikaali

Saima ja Maija ovat nuoria ja luovia. He ovat herkkiä, teräviä täydellisyyden tavoittelijoita. He taistelevat riittämättömyyden kanssa ja kertovat päiväkirjoilleen kaiken – sadan vuoden päässä toisistaan.

Saima Harmajan (1913–1937) päiväkirjamerkinnät tuovat Maijan elämään yllättävää turvaa ja inspiraatiota. Runot kannattelevat, lohduttavat ja herättävät musiikin eloon.

Toteutuvatko unelmat? Mitä sitten tapahtuu? Ja mitä tapahtui aikaisemmin? Aika on ja etenee vääjäämättä. Mitä jos voimme nähdä menneeseen tai kuulla tulevaisuuden?

Tervetuloa päiväkirjaan!

Käsikirjoitus ja sävellys: Anni-Maija Koskinen
Ohjaus: Tapani Kalliomäki
Runot: Saima Harmaja
Dramaturgia: Onerva Helne
Musiikin sovitus: työryhmä
Rooleissa: Anni-Maija Koskinen ja Elina Ruti
Muusikot: Niklas Hagmark (sello) ja Matti Hussi (piano)
Tuotanto: Saima-työryhmä, yhteistyössä Teatteri Vanha Juko
Kuva: Maria Mattelmäki

Käsikirjoitus ja osa lyriikoista pohjautuu Saima Harmajan päiväkirjoihin.Toteutettu Päijät-Hämeen rahaston (SKR) kärkihankeapurahalla. Esitys on vierailutuotanto.

Esitykset Teatteri Vanha Jukossa 5.2.–23.2.2025

 

 

TUKI-ILTAMAT – Jukon puolesta, leikkauksia vastaan!

Luvassa on ainutlaatuinen ilta yhdessä Jukon ensemblen ja Jukon rakkaiden ystävien kanssa. Kokoonnutaan yhteen! Ei luovuteta!

Tule mukaan pelastamaan Juko maamme hallituksen lyhytnäköisiltä leikkauksilta! Ohjelmassa laulua, puheita ja teatteritaidetta, väkemme suosikkeja vuosien varrelta! Pyrimme tämän tapahtuman tuotolla kattamaan edes pienen osan tulevista leikkauksista. Jokainen tähän konserttiin ostettu lippu auttaa meitä jatkossakin tekemään tinkimätöntä ja kunnianhimoista teatteritaidetta.

Estradilla Ola Blick, Suvi Blick, Ismo Haavisto, Marko Haavisto, Niklas Hagmark, Matti Hussi, Atte Härkönen, Markus Karekallas, Hannu Kella, Tuomas Korkia-aho, Minja Koski, Anni-Maija Koskinen, Minna Lavaste, Lätsä, Lauri Maijala, Maria Nissi, Matti Pajulahti, Elina Ruti, Mikael Saari, Jarkko Saarinen, Esa-Matti Smolander, Jaska Teuri, Lumikki Väinämö, Liisa Vuori, Lahko ja Lumos-kvartetti.
Mukana menossa ovat Tirra, Ant Brew ja Antti Sepponen.

Kokoonnutaan yhteen! Ei luovuteta! Lämpimästi tervetuloa iltamiin!

Liput oman valinnan mukaan: 50 / 100 / 150 €

Su 9.2.2025 klo 17.00

 

SININEN UNI

Sininen uni – Piinkova roadtrip Lahesta Huippuvuorille

Lahtelainen maaliskuu vuonna 1990. Tuulia, Pleksiä ja Nippeliä odottaa elämän ja kuoleman seikkailu, kun he saavat vihiä Piilaaksolaisten aikeista kaapata laitteillaan ensin ihmislajin huomio- ja keskittymiskyvyn, sitten mielikuvituksen – ja lopulta unet.

Ainut keino taistella ylivoimaa vastaan on viedä mahtidisketti viruksineen Piilaakson laitteiden prototyyppien huippupiiloon, Huippuvuorten jäänalaiseen holviin.

Alkaa eksistentiaalis-eksentrinen matka etelästä pohjoiseen, läpi läänien ja uutta vuosikymmentään aloittelevan puhelinkoppien Suomen.

Tässä maassa luottamuksella saa pankista lainaa, ja huoltoyhtiöt tehokkaine lakaisukojeineen siivoavat katukuvasta vanhat talkkarit harjoineen. Lisäksi Windows 3:n tilaajat saavat kymmenen litran ämpärit kaupan päälle, joten ei ihme, että suomalaiset ovat teknologisen muutoksen eturintamassa.

Mikään ei ole enää kuin ennen ja jokainen muutos on muutos huonomman tulevaisuuden puolesta. Vai onko?

Tuulin veli makaa Päijät-Hämeen Keskussairaalassa uudenkarheassa hengityskoneessa, jollainen ei vanhan maailman tuulin pyörisi. Ja mitä olisi lapsuus ilman 8-bittistä Nintendoa? Pysyykö ihminen elossa ilman huomisen viihdeuutisia?

Esitys saattaa perustua osittain faktoihin ja dataan, vaiko toisaalta mielikuvitukseen ja magiaan. Se, mikä toisille on pahinta, lienee toisille parhainta. Eikä niin monta aamua, kun tämä kaikki saattaa olla liiankin totta. Joka ilta, kun lamppu sammuu, on meidän päätöksemme: jatkammeko sinistä unta?

Sininen uni on Teatteri Vanhan Jukon ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yhteistuotanto.

Kantaesitys ke 19.3.2025 klo 18

Käsikirjoitus ja ohjaus: Miika Karvanen (Teak)
Näyttämöllä: Ola Blick, Akseli Ilvesniemi (Teak), Ronja Keiramo (Teak), Samuel Onatsu (Teak)
Skenografia: Hanna Erämaja (Teak)
Valosuunnittelu: Antti Haiko
Äänisuunnittelu: Janne Louhelainen

Esitys sisältää vilkkuvia valoja ja teatterisavua.

Esitys on Hanna Erämajan sekä Miika Karvasen taiteellinen opinnäytetyö.

Liput 25 / 20 / 15 €

 

 

Kaupungin rennoin galleria JukoArt

Anna-Liisa Kankaanmäki 

21.1.–22.5.2025 Näyttelyn avajaiset ti 21.1. klo 18

https://teatterivanhajuko.fi/

 

SUPERTEATTERI

KEVÄTLAULU

Tove Janssonin vuonna 1962 julkaistu Kevätlaulu-tarina saa maailman kantaesityksenä SUPER teatterin näyttämöllä!

Nuuskamuikkunen on taas talven jälkeen palaamassa Muumilaaksoon, mutta uusi kevätlaulu antaa vielä odottaa itseään. Laulu kuplii jo Nuuskamuikkusen hatun alla, mutta pieni metsässä kohdattu otus häiritsee Nuuskamuikkusen keskittymistä ja on karkottaa laulun tiehensä.

Näytelmän hahmoina nähdään Nuuskamuikkunen sekä Ti-ti-uu.
Maailman ensiesitys SUPER teatterissa lauantaina 8.2.2025.

TEKSTI: Tove Jansson
SOVITUS & OHJAUS: Tero Porali
MUSIIKKI: Tero Porali
LAVALLA: Anssi Hyvönen & Maria Nissi

NUKENRAKENNUS: (Ti-ti-uu hahmo) Amadeu Vives
PUVUSTUS: Minna Lavaste
LAVASTUS/TARPEISTO: Emilia & Tero Porali

SUOSITUSIKÄ: 3+
​
NÄYTELMÄN KESTO: noin 35 – 40 min. (tarkentuu lähempänä ensi-iltaa)

​ESITYSOIKEUDET: Agency North & Moomin Characters

https://www.superteatteri.fi/ohjelmisto.html

 

LAHDEN  LAUANTAINÄYTTÄMÖ

               HUOKAUSTEN LAAKSO

Huokausten laakso on Antti Raivion kirjoittaman “Skavaböle-trilogian” toinen osa. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1963-1983. Huokausten laakso on itsenäinen jatko-osa näytelmälle Skavabölen pojat.

Orvoiksi jääneet Rupert ja Evert ovat astumassa aikuisuuteen, kun Evert löytää äidin nuoruuden päiväkirjat. Perheen vanhat salaisuudet nousevat päivänvaloon, samalla kun veljekset opettelevat itsenäistymään ja irtautumaan niin lapsuudesta kuin toisistaankin. Vieläkö vanha verivala pitää?

Huokausten laaksossa kulkevat rinnakkain nuorten miesten kipeä kasvu ja heidän vanhempiensa surumielinen rakkaustarina. Skavabölen pojista tutulla tavalla se vyöryttää lavalle värikkään henkilögallerian ja häivyttää maagisella realismilla rajan ulkoisen todellisuuden ja sisäisen maailman väliltä.

Näytelmän ohjaa Lauantainäyttämölle Lahden kaupunginteatterin näyttelijä Tapani Kalliomäki, joka on ohjannut aikaisemmin Lauantainäyttämölle suuren suosion saavuttaneet ja palkitut esitykset Reviisori, Päällystakki, Jäniksen Vuosi sekä Skavabölen pojat.

Näyttämöllä rooleissa nähdään Lauantainäyttämön 17 hengen ensemble. Palkittu työryhmä tuo eteenne fantasian, leikin ja rakkauden voiman, jonka avulla lapsuus ja nuoruus saa jatkoa ja ehkä opimme itsestämme lisää sukupolvien jatkumossa.

Ensi-ilta Lahden Pikkuteatterilla Loviisankatu 8 su 9.3.2025

Lippukauppa on nyt auki osoitteessa:

https://lauantainayttamo.eventiolive.fi

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

PRESIDENTIN PUHE UUDENVUODEN PÄIVÄNÄ 2025

Alexander Stubb piti ensimmäisen uudenvuodenpuheensa maltilliseen, harjaantuneeseen hyvän julkisen esiintyjän korrektiin sävyyn yhteiskunnan merkittävimpiä vaaratekijöitä eli ulkopoliittisesti merkittävimpiä maailman tulehdustilanteita ja niiden joka päivä meitä kansalaisia mietityttäviä uhkia kuin vain sivuten. Stubb taitaa kameralle puhumisen mainiosti. Myös suoran tv-lähetyksen puheen kuvan leikkaaja oli perehtynyt hyvin valmiiksi kirjoitetun puheen elävyyteen tuomalla sen merkittävissä kohdissa puhujan lähemmäs katsojaa. Kuvaus oli rauhoittavan hallittua, kuten puhujan koko puhetapa ja hänen levollisen luonteva katsekontaktinsa meihin puheen seuraajiin.

Suuria ulkopoliittisia linjoja tai puhujan omia mielipiteitä Stubbin puhe ei sisältänyt. Venäjän ja Ukrainan hän nosti edelleen pääteemoiksi, maamme kannalta esimerkeiksi ratkaista. Sopivankokoisen miinuksen hän antoi eduskunnan päätöstehtailun hallituspuolueiden jatkuvalle sanelulle ja varoitti tuolla yhä useammin jo havaittavasta kansamme kahtiajakautumisesta – (yhtenäisyys suurissa päätöksissä on kaukana parlamentaarisesta toimivuudesta, kaikkien kansanryhmien huomioonottamisesta hän mielestäni tällä tarkoin harkitulla lausumallaan tarkoitti).

Toisaalta Stubbkin oli tuudittautunut meidän kansalaisten tavoin kaiken maailman mielipidemittauskyselyjen ansoihin, joissa jatkuvasti Suomi kehutaan maailman onnellisimman kansan maaksi – presidentti puheessaan hokemantapaisesti tuohon itsekehuun toistuvasti palasi.

Hänen puhetaitonsa on hyvää, muttei ihan kiitettävää, sillä puheen kuuluvuus kärsii nielemisen ja hengityksen tuomasta pienestä virheestä: Stubb nielee usein puheensa lopputavut, jopa toisinaan lauseensa viimeisen sanan kuulumattomaksi, kuiskaukseksi. Näkövammaiselle hänen puheensa ei siis kaikilta osiltaan ole vielä täysin moitteetonta.

Alexander Stubbille ominaista hymyä tai hänelle luontaista hyväntahtoista ilmettään ei nyt löytynyt hänen uudenvuoden 2025 puhujakasvoiltaan. Ehkä tarkoituksella hän tällä yksinomaan asiallisella olemuksella astui puheellaan julkiseen rooliinsa – Suomen Tasavallan Presidentiksi.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-72685259

Parahin lukijani: Kerro mielipiteesi Alexander Stubbin puheesta Lahenuutisia -kommentteihin!

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri yhteiskunta

Femokratialla päin miesten järkkymättömän pinnallista yksinvaltaa

Sain jälkipolveni ihanilta lähimmäisiltäni joulupaketiksi kirjan, jossa uudistuu moni yksityinen mielipiteeni, suomen kieleni vanhentunut kalske moderniksi nykypoljennoksi, muotosisältö asioista suoraan kirjoittamiseksi juuri sellaisina kuin ne ovat. Ennen muuta maan pisteliäimmin, suorasukaisimmin yhteiskuntamme päätöskoneistoa satiirisen loistavasti ja terävästi pistelevä ja todistava ajattelu tuntuu kirjan lukijan silmät avaavalta, kaikkialla sielussa ja ruumissa kuin terapeuttisena elinympäristömuutoksena. Sen lisäksi teoksen kuvat ovat valloittavan hallittua piirrostaidetta.

Miesvallan peittäneeseen Suomeemme leviää aitoa, asiallista, tutkittua ja tilastoitua (8 sivua lähdeluetteloa) femokratiaa kuin lähes kadonneen demokratian virkistäväksi korvikkeeksi. Nyt tämän pikku Suomen kovin korrektiksi pynttäytynyt paikallinen kunnallinen ylimystömme, sen järkkymätön miesten ylivalta ja naiseuden ulottuvuudet nousevat valtiokoneistomme ylimmälle tasolle punnittaviksi ja vallan pinnallisuuden riivaama miesparlamentarismi kansanedustajistamme läpivalaistaan historian ja nykypäivän lasikatot murskaten naisen näkökulmasta ronskisti ja viisaasti.

Jessi Jokelainen oli monta vuotta kirjoittanut blogia, jossa hän erityisesti yritti selvittää, miksi miesvalta on yhä kaikkien vääryyksien takana ja lisää kansalaisten miesvihaa. Hän oli saanut kirjoituksiinsa lukemattomia kommentteja ja oli viimein kyllästynyt niiden samankaltaiseen asenteeseen. Ehkä tämä kuva kertoo tuon parikymppisen nais-kielenopiskelijan ajatustilan:

Tuo kirja kuvaa ensin nuoren Jessi Jokelaisen, suomen kielen laitoksella ahertavan, toiveikkaan opiskelevan kaksikymppisen ajatuksia, kertoo  monta todellista kohtausta hänen elämästään nuorena naisena jo ennen politiikkaan ryhtymistä. Tässä vain yksi.

Kun 22-vuotiaana nuorena olin juuri valmistunut filosofian maisteriksi, pääsin heti pitkään opettajan sijaisuuteen ammattikouluun. Amiksessa olin ensimmäisessä työpaikassani – niin kuin me kaikki tuon ensimmäisen työpaikkamme yleensä opiskelun jälkeen muistamme – innostunut ja ahersin valmistamalla tunnit huolella. Ja tajusin hiljalleen murrosiästä eroon tempoilevista opiskelijoista kuorituvan innokkaita keskustelijoita, kirjoittajia ja itseluottamusta kanniskelevia nuoria aikuisia.

”Ensimmäistä kertaa mun elämässä äikän opiskelu on kivaa,” 17-vuotias autojannu sanoi kerran. Olin pakahtua työni hienouteen ja merkityksellisyyteen.

Varsinaiseen politiikkaan Jessin johti liittyminen opiskelijoiden laajoihin mielenilmauksiin, joukkoliikehdintään – Sipilän-Stubin hallitus lupasi kaikkien opiskeluun liittyvien etujen säilymisen ja kuitenkin heti perään perui kaikki lupauksensa vähentäen entisestään opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia.

Juuri hiljattain kesäkuussa 2024 eduskunnan ensimmäisellä varasijalla ollut Oulun vaalipiirin Jessi Jokelainen (s.1996) sai ukaasin ja käskyn tulla eduskunnan kansanedustajaksi europarlamentaarikoksi siirtyneen edeltäjänsä Merja Kyllösen seuraajana.

Jokelaisen kirja Femokratia ilmestyi pari kuukautta sitten ja se myytiin heti loppuun. Femokratia-kirja antaa piirrosmuodollaan mallia siitä, mihin kirjat näinä päivinä suuntautuvat: sarjakuvalliseen, piirrosmaiseen muotoon. [Kerroin tästä kirjallisuusuutuudesta jo syksyn Lahden kansanopiston näytelmäteon muodossa, jossa kuuluisan ruotsalaisen Liv Strömquistin Punainen ruusu puhkeaa kukkaan, kymmenille kielille käännetystä piirroskirjasta oli tehty hieno kokoillan näytelmä:

https://lahenuutisia.fi/2024/11/16/raikasta-teatteriestetiikkaa-rakkauden-tarjottimella/].

En aio Femokratia-teosta yksityiskohtaisemmin selostaa. Sen yhdistetty piirros- ja tekstimuoto on niin valloittavan omaperäistä, että – parhain lukijani – teos kannattaa itse kokea. Rohkenen liittää tähän artikkeliini vielä pari tekijän täsmäiskua kuvaotoksena monesta kymmenestä, myös yleisön tiedossa olevasta maamme korkeimman päätösvallan, eduskunnan tapahtumasta ja tilanteesta sekä niiden korjaamiseksi tehdyistä epäonnistuneista yrityksistä – miesänkyrämentaliteetin johtaessa 200 kansanedustajan korkeinta päättävää elintämme omavaltaisella tyhmyydellään lopulta täydelliseen moraalittomuuteen.

Suomen eduskunta 1917-2020:

Kirjassa selviää, miksi Porijazzissa kahdelta pääministeriltä (Marin ja Orpo) kysyttiin täysin erilaisia elämänasioita, tai miten yhdessä hallituskaudessa eduskuntaan syntyi 10 lasten äitiä, joista neljä oli ministereitä. Sydämestä lähtevän hienoa kokemuksen kypsyttämää ajattelua politiikan merkityksestä Jessi sai tultuaan valituksi aikanaan Oulun valtuustoon sen nuorimpana jäsenenä – valtuuston vanhimman jäsenen kertoessa kokemuksestaan eduskuntaan pääsemisessä ja siellä olemisessa. Samoin kirjan lukija saa myös aprikoitavaksi tasa-arvoasioita, kuten miksi kansanedustajien kannattaa mennä vanhempainvapaalle, vaikka tavallisen kansalaisen on vaikea päästä edes työelämään lapsentekoiässä. Eikä kielenkäyttö miesten malliin, jossa kirosanat vilistävät luontevasti läpi koko teoksen ja niinku-sana sekä ja-sana on usein korvattu nykypuhekielen vittu-sanalla, saa aikaan modernista sujuvuudestaan ja taitavasta käyttötavasta johtuen kovinkaan suurta kirjan torjuntaa meissä varttuneemmissa, kielenkäyttöön kovin sivistyneesti lukkiutuneessa sukupolvessa.

 

FEMOGRAFIA

Teksti ja kuvat Jessi Jokelainen

ISBN 978-952-7160-81-7

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri viro yhteiskunta

Suomen Kansallisteatterin kevään 2025 ensi-illat

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus ovat ydinarvomme.  Tavoitteemme on olla vastuullisen toiminnan edelläkävijä esittävän taiteen tekijöiden joukossa.

Kansallisteatterin kevään 2025 ensi-illat:

 

ELÄINTEN VALLANKUMOUS

Kuva Tuomo Manninen

George Orwellin kirjoittama Eläinten vallankumous (Animal Farm) julkaistiin elokuussa 1945, kun toisen maailmansodan taistelut jo olivat ohi Euroopassa ja maailma seisoi kylmän sodan kynnyksellä. Eläinten vallankumous on satiirisen tarkkanäköinen ja historiallinen allegoria, jonka Orwell puki eläinsadun muotoon. Se on pysyvästi ajankohtainen analyysi diktatuurin luonteesta ‒ siitä, kuinka vallankumous pettää jalot ihanteensa ja muuttuu omaksi irvikuvakseen.

Michael Baranin tulkinta tuo tämän modernin klassikon ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin näyttämölle. Poliittinen eläinsatu perkaa vallan korruptoivaa luonnetta ja totalitarismin syntymekanismeja ja on ansaitusti kohonnut yhdeksi maailmankirjallisuuden tunnetuimmista teoksista.

 

Rooleissa Jani Karvinen, Verneri Lilja, Pirjo Luoma-aho, Pirjo Määttä, Antti Pääkkönen, Wenla Reimaluoto ja Marketta Tikkanen sekä Seela Sella (videolla)

Muusikko Juhani Nuorvala / Turkka Inkilä

Ohjaus, dramatisointi ja suomennos Michael Baran Lavastus- ja pukusuunnittelu Tarja Simone Valo- ja videosuunnittelu Mikki Kunttu Musiikki Juhani Nuorvala Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi

Ensi-ilta Taivassalissa keskiviikkona 15.1.2025

 

 

OPPITUNTEJA ELÄVILLE

Kuva Katri Naukkarinen

Akse Petterssonin uusi näyttämöteos Oppitunteja eläville on varovaisen optimistinen esitys henkilökohtaisesta tyhmyydestä ja tutkimusmatka ihmisen rajallisuuteen.

1970-luvulla Suomen valtio perusti salaisen tutkimuslaitoksen, jonka tarkoituksena oli valmistella kansaa tulevaisuuden mullistuksia varten. Siellä kolme ihmistä (Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue ja Janne Reinikainen) yrittävät suoriutua haasteista, joita valtion tiedemiehet ja kouluttajat (Ringa Manner, Karin Mäkiranta ja Heikki Pitkänen) ovat heille asettaneet. Päivät vaihtuvat vuosiksi, mutta tuoko projekti heidät lähemmäksi tieteellistä sensaatiota ‒ yhteyden saamista tulevaisuuteen, tai edes itseensä?

Freelancerina ja Kansallisteatterin kotiohjaajana toimivan Akse Petterssonin uusi teos käsittelee ajan ulkopuolella olemisen kokemusta, epämukavuutta, hämmennystä ja ymmärtämisen vaikeutta ‒ inhimillistä peruskokemusta omasta tyhmyydestä. Oppitunteja eläville jatkaa Petterssonin suursuosion saavuttaneiden esitysten jäljillä yhdistäen tutun ja epätavallisen, naurun ja melankolian, syvällisen ja banaalin omalakiseksi näyttämöteokseksi.

Näyttämöllä Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue, Heikki Pitkänen, Janne Reinikainen

Muusikot Ringa Manner ja Karin Mäkiranta

Ohjaus ja käsikirjoitus Akse Pettersson Lavastussuunnittelu Katri Rentto ja Akse Pettersson Pukusuunnittelu Auli Turtiainen Valosuunnittelu Anna Pöllänen Videosuunnittelu Ida Järvinen Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 12.2.2025

 

JUMALAT

Kuva Samuli Karala

Merkittävän suomalaisteatterin johtajalla on kovat paineet: rahoitusta leikataan ja muutosneuvottelujen uhka leijuu ilmassa. Onneksi päänäyttämöllä nähdään pian ensi-ilta, joka pelastaa teatterin niin taiteellisesti kuin taloudellisesti!

Anneli von Griechen, kansainvälisesti ylistetty ohjaaja, on saapunut tekemään näkemyksellisen tulkintansa Sofokleen Kuningas Oidipuksesta. Jo etukäteen tapaukseksi julistettu teos on määrä esittää Ateenan Akropoliilla ‒ osana Suomen ja Kreikan välisiä velkajärjestelyjä.

Oidipuksen näyttämöharjoituksissa käy kuitenkin ilmi, että esitys on jotain ihan muuta kuin mitä teatteri on luullut tilanneensa. Ja kun Anneli sattuu olemaan teatterinjohtaja Basil ”Pasi” von Griechenin äiti, taiteelliset erimielisyydet ajautuvat vääjäämättä henkilökohtaiselle tasolle.

Annelin tytär ja Pasin siskopuoli Krista on myös mukana produktiossa. Kolmikon selvittämättömät perheasiat, kunnianhimo ja yhteensopimattomat näkemykset sotkeutuvat juonenkäänteiden vyyhdiksi, joka alkaa hämmästyttävästi muistuttaa antiikin Kreikan jumaltarustoa.

Jussi Moilan kirjoittama ja Juhana von Baghin ohjaama Jumalat on karnevalistinen komedia eurooppalaisesta identiteetistä tässä ja nyt. Sen ytimessä ovat muinaiset kreikkalaiset myytit, jotka edelleen elävät ja hengittävät meissä.

Jäävätkö länsimaisen sivistyksen pylväät pystyyn, kun ne törmäytetään nykyajan kanssa? Missä kulkee kulttuurisen omimisen raja? Kenelle antiikin traditio lopulta kuuluu? Onko meille enää mikään pyhää? Voittaako sivistys väkivallan?

Jumalat tuo näyttämölle ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa yhdistyvät koreografinen liikekieli, Minttu Vesalan puvut, Kati Lukan lavastus, Kalle Ropposen valot  ja Tatu Nenosen musiikki ja äänisuunnittelu. Energisen ja visuaalista glamouria säteilevän esityksen rooleissa nähdään suurenmoinen näyttelijäensemble.

Rooleissa Wanda Dubiel, Aksa Korttila, Anni Koskinen, Inke Koskinen, Pyry Nikkilä, Alen Nsambu, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Otto Rokka

Kantaesitys Suurella näyttämöllä torstaina 13.2.2025

 

JÄÄHYVÄISET ELÄIMILLE

Kuva Samuli Niittymäki

Jäähyväiset eläimille (Adieu aux bêtes) on sveitsiläisen Antoine Jaccoudin kirjoittama surumielisen hauska monologi katumuksesta peruuttamattoman edessä. Eläin, tuo ihmisen paras ystävä, alistettu, mysteeri, kulkuväline, rakas, proteiinin lähde, luonnonvara. Nyt ne ovat kadonneet ja jättäneet ihmisen yksin. Miten tässä näin kävi? Voivatko he antaa meille anteeksi?

Jäähyväiset eläimille on yritys puhua ihmisen tekemä tekemättömäksi. Se kantaesitettiin Théâtre de Vidyssa, Lausannessa vuonna 2017.

Näyttelijä Marja Salo vastaa esityksen näyttämöllepanosta ja roolityöstä.

Suomen kantaesitys Omapohjassa tiistaina 18.2.2025

 

 

LAURA

Kuva Stefan Bremer

Pasi Lampelan uutuusdraama Laura on ajankohtainen näytelmä vastuusta ja täynnä intohimoa ja rakkautta kaikissa sen muodoissa.

Harri on paiskinut koko ikänsä rakennusalan töitä kohoten apupojasta menestyväksi yrittäjäksi. Huipulla kilpailu on kuitenkin kovaa, stressi ja unettomuus painavat. Harrin vaimo Reetta on ollut miehensä tukena ja kumppanina jo viisitoista vuotta, mutta Harrin todellinen intohimon kohde on hänen nuoruutensa rakastettu Laura. Raskaiden vuosien paino harteillaan Harri haluaa repäistä itsensä irti vanhoista kuvioista, kääntää elämässään uuden sivun, kokea jotain todellista. Todellisuudessa on kuitenkin valuvika: se on arvaamaton.

Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotantoa tähdittävät valovoimaiset näyttelijät molemmista teattereista.

Rooleissa Maria Kuusiluoma (SKT), Hannu Lintukoski (JKT), Esa-Matti Long (SKT), Piia Mannisenmäki (JKT) ja Jukka-Pekka Mikkonen (JKT) sekä pankkimiehen rooli videolla Juha Varis (SKT)

Ohjaus ja käsikirjoitus Pasi Lampela Lavastussuunnittelu Markus Tsokkinen Pukusuunnittelu Tellervo Syrjäkari (JKT) Valosuunnittelu Japo Granlund (JKT) Sävellys ja äänisuunnittelu Juuso Voltti Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Niina Vattulainen (JKT) Videosuunnittelu Ville Virtanen (SKT)

Kantaesitys oli Jyväskylän kaupunginteatterissa 31.10.2024

Helsingin ensi-ilta on Kansallisteatterin  Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 26.2.2025

Yhteistuotanto Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa

 

RAKKAUDESTA SÄHKÖÖN

Kuva Marko Djeska

Marc Gassot’n ja Karl Sinkkosen Rakkaudesta sähköön on kuolettavan hauska fyysinen komedia. Esitys sisältää slapstickiä, pelkoa, vihaa, naurua, tanssia, elävää musiikkia, lisää naurua, sekä miimistä splätteriä. Mikä piilee päähenkilön vihan taustalla? Onko hänen kohtalonaan vapaus vai kuolema? Mikä on hänen tarkoituksensa tällä tyhjyydessä pyörivällä avaruuskivellä, jota Maaksi kutsutaan?

Rakkaudesta sähköön -esityksen ohjaa maailmankuulu klovni Aitor Basauri brittiläisestä Spymonkey-teatterista. Näyttämöllä nähdään Marc Gassot, Tanjalotta Räikkä ja Karl Sinkkonen, joka on myös säveltänyt esityksen musiikin. Laulujen sanoista vastaa Saara Törmä ja valosuunnittelusta Mikko Hynninen. Upeat puvut ovat Saija Siekkisen käsialaa. Naamiointi Petra Kuntsi Ohjaajan assitentti Susanna Pukkila

Kantaesitys Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 19.3.2025

Yhteistyössä mukana Tampereen Teatteri.

 

KAARLO BERGBOMIN KOOTUT KÄRSIMYKSET

Kuva Teppo Järvinen, grafiikka Elina Vilpakka

Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan historiallinen draamakomedia Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset sukeltaa suomenkielisen teatterin kiehtoviin varhaisvaiheisiin. Suuri päivä on koittava huhtikuussa 1902: suomenkielisen sivistyksen kulmakivi, Suomalainen Teatteri, saa vihdoin oman rakennuksen! Avajaisjuhlan aattona ovat valmistelut tosin vielä pahasti kesken niin ohjelmiston kuin teatteritalon osalta.

Teatterinjohtajat Kaarlo ja Emilie Bergbom saavat kaiken kukkuraksi tietoonsa, että painoasiain ylihallituksen virkamies on saapumassa tarkastuskäynnille. Tämä tietää ongelmia, sillä virkaintoisten byrokraattien kanssa ei pelleillä. Jos lupaa ei saada sensuuriviranomaisilta, uhkana ei ole vain avajaistilaisuuden peruminen, vaan vaakalaudalla on koko teatterin tulevaisuus. Asia päätetään salata henkilökunnalta, joten pian sen tietävät kaikki.

Näin viihdyttävää esitystä suomalaisesta teatterihistoriasta et ole ennen nähnyt!  Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan kirjoittama Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset on hilpeänhaikea ylistyslaulu teatterille ja suomenkieliselle kulttuurille. Musiikkia, visuaalista teatteria ja koreografiaa mielikuvitukselliseksi spektaakkeliksi yhdistävä esitys marssittaa näyttämölle enemmän tai vähemmän tunnettuja historian merkkihenkilöitä, jotka taistelivat sivistyksen puolesta sortokauden Suomen vihamielisessä ilmapiirissä.

Tutkimuskirjallisuudesta inspiroitunut mutta fantasian siivin lentävä näyttämöteos kohdistaa valokeilan niin arkkidiiva Ida Aalbergiin ja näyttelijä-pedagogi Kaarola Avellaniin kuin myös jokapaikanhöylä Jalmari Finneen ja vapaaherra Sebastian Gripenbergiin. Erityisen puheenvuoron saa taustalle jättäytynyt, mutta vaikuttajana olennainen Emilie Bergbom. Luvassa on näyttelijäntyön riemujuhlaa ja kenties kaikkien aikojen viihdyttävin esitys suomalaisesta teatterihistoriasta.

Tiina Puumalaisen ohjaaman esityksen lavastuksen on suunnitellut Teppo Järvinen. Puumalaisen ja Järvisen perustama The Wild Company -teatterikollektiivi on tunnettu ja tunnustettu kokonaisvaltaisesta näyttämöestetiikastaan.

Rooleissa Kristiina Halttu, Maria Kuusiluoma, Linnea Leino, Petri Liski, Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen, Carl-Kristinan Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen, Joakim Berghäll

Ohjaus Tiina Puumalainen  Lavastus Teppo Järvinen  Puvut Heli Hynynen  Musiikki Joakim Berghäll Valot Kalle Ropponen  Ääni Esa Mattila Koreografia Osku Heiskanen Naamiot Anna Pelkonen

Kantaesitys Suurella näyttämöllä keskiviikkona 2.4.2025

 

LEIKIN LOPPU

Kuva Gabriela Urm

Samuel Beckettin Leikin loppu on absurdi klassikkonäytelmä, joka nähdään Heikki Huttu-Hiltusen ohjaamana Maalaamosalissa.

Samuel Beckettin absurdissa klassikkonäytelmässä sokea Hamm ja häntä palveleva Clov pelaavat loputtomalta tuntuvaa valtapeliä. Näytelmä on tuttu ja tunnettu eikä sen tekstistä saa muuttaa piiruakaan. Kuitenkin kun teokseen nyt tarttuvat liikenneonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen ja pakolaisena maahan tullut näyttelijä Bakr Hasan, on palvelijan ja palveltavan roolien lisäksi kysymys monesta muusta tasosta ‒ eikä kaikki ole niin ilmeistä kuin päältä näyttää. Kaksikon alkuasetelma on selkeä: maahanmuuttaja palvelijana ja ”eurooppalainen” pyörätuoliin vaipunut valittaja palveltavana.

Esitys jakaantuu kahteen osaan: johdantoon ja Leikin loppu -näytelmään. Johdanto on dokumenttiteatterin keinoin tehty kuvaus Bakr Hasanin kokemuksista Beckettin näytelmien työstämisestä Irakissa. Hänen ohjatessaan Beckettiä Bagdadissa työtä sabotoitiin monin tavoin. Yksi työryhmän jäsen katosi jäljettömiin ja on kaikella todennäköisyydellä jo kuollut. Toinen saman ryhmän näyttelijä pahoinpideltiin, häpäistiin ja lopulta tapettiin. Bakr Hasanin omat kokemukset taiteen tekemisestä Bagdadissa ovat karmeita. Niistä on edelleen hengenvaarallista puhua Irakissa, jossa sanan- ja taiteenvapautta ei ole.

Produktio on työryhmän, Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin yhteistyö.

Näyttämöllä Bakr Hasan, Pekka Heikkinen, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen

Ohjaus ja valosuunnittelu Heikki Huttu-Hiltunen Musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio Lavastus- ja pukusuunnittelu työryhmä Vastaava tuottaja Teatteri Siperia/Marika Heiskanen

Ensi-ilta Maalaamosalissa keskiviikkona 9.4.2025

 

ETIOPIALAINEN YSTÄVÄ

Kuva Harri Hinkka

Etiopialainen ystävä on yhtä aikaa kantaaottava ja ajankohtainen, esteettisesti kaunis ja karkea. Erityisen hieno esimerkki siitä, mitä tärkeä teksti, hieno tanssiesitys ja svengaava musiikki yhdessä voivatkaan olla.

Etiopialainen ystävä 2 on ajankohtaista ja koskettavaa musiikkiteatteria, johon Sanna Kekäläinen on luonut uuden ohjauksen ja koreografian juuri Taivassalin esitystilaa varten.

Etiopialainen ystävä 2 käsittelee omaleimaisella ja tuoreella tavalla meidän kaikkien yhteistä todellisuuttamme rinnastaen pakolaisuuden ja paperittomuuden ilmastokriisiin ja joukkosukupuuttoon. ”Jokainen ihminen tulee Etiopiasta”, on ajatuksellinen kertosäe, joka kiteyttää teoksen ydinajatuksen.

Etiopialainen ystävä 2 yhdistää useita taiteenlajeja ja lajityyppejä: nykytanssia, esitystaidetta, musiikkia ja kirjallisuutta. Teoksessa kohtaavat Sanna Kekäläisen käsitteellinen, uusmaterialistinen ajattelutapa, Jussi Tuurnan musiikkiteatteri ja Kari Hukkilan jälkidraamallinen, näyttämölle kirjoitettu teksti.

Näyttämöllä Suvi Eloranta, Sanna Kekäläinen, Anniina Kumpuniemi, Janne Marja-aho, Samuli Roininen, Esko Grundström, Sara Puljula, Jussi Tuurna

TYÖRYHMÄ

Rakenne, kokonaisdramaturgia, ohjaus, koreografia ja tila Sanna Kekäläinen Teksti Kari Hukkila Musiikki Jussi Tuurna Äänisuunnittelu Jaakko Kulomaa Valosuunnittelu Lauri Sirén

Ensi-ilta Taivassalissa torstaina 8.5.2025. Näytännöt 17.5.2025 asti.

 

LALLUKKA, KAUPPANEUVOS KARJALASTA

Vesa Vierikon kuva Tuomo Manninen, Karlo Haapiaisen kuva Laura Malmivaara.

Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakotisäätiön satavuotisjuhlaesitys kertoo valovoimaisten näyttelijöiden tähdittämän tarinan kauppaneuvos Juho Lallukasta, suuresta suomalaisesta mesenaatista.

Petri Liskin ohjaama esitys perustuu Inkeri Kilpisen näytelmään, jonka on sovittanut Eva Buchwald. Historiallinen henkilökuva karjalaisen paimenpojan kasvusta menestyväksi suurliikemieheksi ja merkittäväksi taiteen tukijaksi vie katsojat värikkäälle aikamatkalle 1900-luvun alun Karjalaan ‒ Räisälään, Käkisalmeen ja Viipuriin.

Jo paimenessa ollessaan Juho osoittaa poikkeuksellisia lukuhaluja ja vankkaa pyrkimystä kohti parempia elinoloja. Räisäläläisen räätälioppilaan matka johtaa ompeluspöydältä kohti kasvavia haasteita: puukhollariksi Käkisalmeen ja ensirakkauden hetkiin, nöyryytykseen ja häpeälliseen paluuseen synnyinkonnuille. Sisuuntunut Juho löytää rinnalleen Marian. Yhdessä he perustavat ensimmäisen oman maalaispuotinsa, siirtyvät sitten isommille markkinoille takaisin Käkisalmeen ja sieltä kansainväliseen Viipuriin. Yhteiskunnallisen ja kansallisen heräämisen myötä Juho Lallukasta kasvaa monipuolinen vaikuttaja, suurliikemies, hyväntekijä ja taidemesenaatti. Raha ei koskaan ollut hänelle itsetarkoitus, vaan kulttuuri ja sivistys, jotka raha mahdollisti.

Juho Lallukka (1852‒1913) oli ensimmäisiä menestyneitä suurliikemiehiä Karjalan Kannaksella. Hänen työllään oli ratkaiseva vaikutus suomenkielisen väestönosan mahdollisuuksiin edetä Venäjän keisarinvallan alaisessa yhteiskunnassa. Nuoren Juhon roolissa nähdään nouseva tähti Karlo Haapiainen ja varttuneempana Juhona kaikkien tuntema Vesa Vierikko.

Näyttämöllä Petri Bäckström, Akseli Ferrand, Karlo Haapiainen, Sari Havas, Juha Kandolin, Lasse Karkjärvi, Kristian Koskenvirta, Lotta Kuusisto, Antti Laukkarinen, Esa-Matti Long, Pirjo Luoma-aho, Mathias Löfstedt, Jaakko Mero, Irina Pulkka, Marketta Tikkanen, Helena Vierikko ,Vesa Vierikko

Pukusuunnittelu Laura Malinen Lavastussuunnittelu Katri Rentto Valo- ja videosuunnittelu Ville Virtanen Äänisuunnittelu Esa Mattila  Koreografia Lotta Kuusisto Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen

Näytännöt Suurella näyttämöllä 16.5.-17.5.2025

Esitys on Helsingin Juhlaviikkojen esitys ja osa Juho ja Maria Lallukan Taitelijakotisäätiön satavuotisjuhlaohjelmaa.
Lisätietoja: www.taiteilijakoti.fi

 

MEFISTO

Kuva: Gabriela Urm

Helsingin juhlaviikot tuo Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle Viron draamateatterin huikaisevan tulkinnan Klaus Mannin Mefisto-romaanista. Mannin yhä ajankohtainen teksti perkaa vallan, moraalin, politiikan ja taiteen ristiaallokkoa intensiivisellä otteella. Kertu Moppel sai Mefiston ohjaustyöstä Viron valtion kulttuuripalkinnon vuonna 2022 ja oli ehdolla Viron teatteriliiton ohjaajapalkinnon saajaksi. Juhan Ulfsak sai Mefiston pääosasta Viron valtion kulttuuripalkinnon.

Ollaan 1930-luvun Saksassa. Hendrik Höfgen on loistava näyttelijä, yhdistelmä suurta taiteilijaa ja huikeaa showmiestä. Kun kansallissosialistit pääsevät valtaan, Höfgen joutuu vaikean valinnan eteen: jatkaisiko hän nousujohteista näyttelijänuraansa, vaikka se edellyttäisi yhteistyötä hänen vastustamiensa poliittisten tahojen kanssa, vai pysyisikö uskollisena periaatteilleen ja heittäisi uralleen hyvästit?

Esitys perustuu Klaus Mannin romaaniin Mefisto (1936). Saksalainen Klaus Mann (1906–1949), kirjailija Thomas Mannin vanhin poika, aloitti kirjailijanuransa jo 19-vuotiaana ja kirjoitti näytelmiä, romaaneja ja esseitä. Hendrik Höfgenin esikuva oikeassa elämässä oli kuuluisa saksalainen teatterintekijä Gustaf Gründgens (1899–1963), joka muistetaan karismaattisena näyttelijänä. Gründgensin legendaarisia rooleja olivat Mefistoteles ja Hamlet, joissa hänet nähtiin satoja kertoja. Kaikkiaan hän ehti tehdä 250 roolia. Nuorena Gründgens oli Klaus Mannin läheinen ystävä (ja oli lyhyesti naimisissa tämän siskon Erikan kanssa). Henkilökohtaiset ja ideologiset hankaukset kuitenkin erottivat ystävykset. Natsihallinnon aikana Gründgens teki loistokasta uraa ja vietti ylellistä elämää. Hänet nähtiin usein kansallissosialistien juhlissa. Gründgens oli homoseksuaali, mutta välttyi vainoilta, sillä oli Göringin suojeluksessa. Vuonna 1933 Gründgensistä tuli Preussin valtionteatterin johtaja, kun taas Klaus Mann joutui pakenemaan Saksasta pelastaakseen henkensä.

Vironkielinen esitys tekstitetään suomeksi.
Vierailua tukee Viron kulttuuriministeriö sekä Viron suurlähetystö Helsingissä.

Esitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä pe 15.8. klo 19 ja la 16.8. klo 13.
Ensi-ilta oli 12.2.2021 Viron draamateatterin Suurella näyttämöllä.

Näyttämöllä Sandra Ashilevi, Lauri Kaldoja, Guido Kangur, Markus Luik, Hilje Murel, Karmo Nigula, Merle Palmiste, Teele Pärn, Gert Raudsepp, Inga Salurand, Indrek Sammul, Britta Soll, Hendrik Toompere Jr ja Juhan Ulfsak sekä Viron kansallisooppera Estonian poikakuoro Juhanid, Kuoronjohtajat Jaanika Kuusik ja Maret Poll

Ohjaus ja dramatisointi Kertu Moppel Alkuteos Klaus Mann Romaanin käännös saksasta viroon Rita Tasa Lavastussuunnittelu Arthur Arula Koreografia Jüri Nael Valosuunnittelu Priiasdu Adl Äänisuunnittelu Lauri Kaldoja Videosuunnittelu Epp Kubu Esityksen suomennos ja tekstitys Varja Arola Järjestäjä Johannes Tammsalu Äänisuunnittelussa käytetyt tallenteet Joel Remmel, Heikko Remmel, Ahto Abner

 

Kansallisteatterin koko kevään ohjelmistokalenteri:

https://www.kansallisteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistokalenteri

https://www.kansallisteatteri.fi/palvelut/lipunmyynti

Lisätietoja:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 044 593 8130

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi
Puhelinnumero 040 833 7382

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide tiede yhteiskunta

Linnunradalle

Eero Enkenberg Beekeepers I 2021 öljy kankaalle 170x130cm Taiteilijan omistuksessa kuva: Eero Enkenberg

Nykytaiteen museomme Kiasma tahtoo keskeisestä sijainnistaan huolimatta usein jäädä Helsinki-käynneissämme sivuun. Tänä syksynä sen edessä olevan vanhan Postitalon suuri rakennusprojekti vielä estää helpon kulun Rautatieasemalta suoraan museoon.

Jatkuva liikenne pääkaupunkimme vilkkaimmassa risteyksessä on aina vaaratekijä ylittää Helsingin keskustan teitä jalkaisin moottoriajoneuvojen sekaan, vaikka liikennevalot juuri jalankulkijalle hetken näyttäisivätkin vihreää: niiden ajoitus on kovin vilkasta huonompikulkuisten ylittää kahteen suuntaan tapahtuvaa liikennesolmuista risteystä – liukkaus ja sohjoisuus lisäävät jalankulkemisen riskejä.

Yksi käytännön este voi olla myös edellinen käyntikokemus: kun kerrankin on Kiasmaan päässyt, siellä on niin runsas näyttelytarjonta, että outouttaan ahmii taidemuseon kaikki kerrokset ja näyttelyt. Ne koluttuaan on lopen uupunut, kuva- ja teoskyllästetty museokokemusyksilö.


Kari Cavén 
1954 Suomi
Ball, Ball Ball…. 
2010 
roskakori, peili, pallot
Kiasman kokoelmat 

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Itse satuin ihan sattumalta oivaltamaan (museokortin omistajana), ettei koko laajaa Kiasmaa tarvitse kerralla kokea. Onnistuin mielestäni tavoittamaan ensi kertaa varsin modernin näyttelyn, jopa ymmärtämään sen sisällön, kokemaan keskittymisrauhan ja teosten yhteisen vaikuttavuuden katsomalla vain yhden näyttelyn Kiasman kuudesta tarjolla olevasta.

Itseäni tuo sana moderni on aina tympinyt – en ole osannut sitä sijoittaa vuosilukuihin, saati edes omaan persoonaani – olenko moderni vai vanhanaikainen ihminen. Nyt ymmärrän jotakin siitä, että modernilla tarkoitetaan uudenlaista näkemystä maailmasta, sen ilmiöistä, kehitysaskeleista, keksinnöistä, taiteesta ja tieteestä.

Björn Weckström 
1935 Suomi / Finland 
 Biomekaaninen käsi 
1978  
patinoitu pronssi
Taiteilijan omistuksessa  

Ripustuskuva
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kuulennot, avaruuskäynnit lähiplaneetoilla ovat jo tunnustelleet elämänmuotojen ja elämän mahdollisuuksia muissa taivaankappaleissa. Ne ovat kuitenkin yhä ratkomatta ja pelkkinä olettamuksina ja kuvitelmina täyttävät ihmiskunnan haave-ajattelun.

Pekka & Teija Isorättyä
1981 Suomi / Finland
Buko-robotti: Charles Bukowskin muotokuva
löytöesineet, keramiikka, elektroniikka, olut, kasvi
koodaus / Jaakko Niska
Taiteilijoiden omistuksessa
Ripustuskuva
Kuva: Kansallisgalleria/ Petri Virtanen

”Siinä missä tekoäly ja robotit kuuluivat vielä hetki sitten tieteisfantasioihin, nyt ne ovat arkipäivää. Kehitys herättää innostuksen ohella huolta: kuinka ihmisen kaltainen kone saa olla ja korvaako se lopulta työtä tekevän ihmisen – myös taiteilijan?”

Ihmisen yltäkylläinen elämäntapa on myös tuhoamassa omat kehyksensä, maapallon elämää ylläpitävät luonnonvarat: kulutusmaailma on pelkälle arjelle tarkoitettu liikebisnessuure, joka tosiasiassa alkaa olla tulokseltaan elämää estävä, vaarallinen hokema, tuloksena loppuunkäytetty luonto ja sen elinkelpoisuus. Monet luonnonilmiöt, kasvi- ja eläinkunta ovat tässä menossa joutuneet jo antautumaan ja kuolleet.

Linnunradalla (15.11.2024 – 23.3.2025)-näyttelyssä on esillä teoksia 22 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Mukana on maalauksia, valokuvia, kollaaseja, esinekoosteita, grafiikkaa, videoita, installaatioita ja yksi robotti. Näyttelyn vanhin teos on 1700-luvulta, tuoreimmat vuodelta 2024. Useimmat teoksista ovat esillä ensi kertaa Kiasmassa. Taideteosten lisäksi esillä on kirjallisuutta ja muuta aineistoa.


Veera Kaamos Pitkänen
The Bees
2019
kollaasi
Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

 

PS  Kiasman pääsisäänkäynnin aulasta hissillä suoraan 4. kerrokseen – olet Linnunradalla.

https://kiasma.fi/nayttelyt/

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide yhteiskunta

Saven karnevaalisissa ihanissa pyörrytyksissä

Otsikkokuvan teos: Emma Helle, Mitään hänestä ei ole kadonnut, 2022. Taiteilijan ja Galerie Forsblomin luvalla, kuva Angel Gil

Suomessa on muutamia taidemuseoita, joissa välttämättömien Ateneumin ja Kiasman lisäksi on käytävä niiden näyttelyiden poikkeuksellisen omaperäistä aihetta ja korkeatasoista taidetta hämmästelemässä. Yksi niistä on Keravan intiimin tunnelmallinen taidemuseo Sinkka, minne silloin tällöin eksyminen on suomalaisen taiteen aina valloittavaa harvinaista ihmettä.

Aina loppiaiseen 2025 asti meillä on nautinnollinen mahdollisuus pistäytyä Keravan Sinkan Saven Karnevaalien pyörrytyksissä. Kerava on tunnettu maaperänsä omasävyisestä savesta ja sen menneisiin vuosikymmeniin liittyy seutukunnalle perustetut monet eri tiilitehtaat.

Savi taiteen perusmateriaalina on kautta maailman suosituin ja käytetyin veistotaiteen perusmateriaali myös astioille, edelleen jalostettuna polttamalla ja keramiikaksi kovettamalla. Keravan Saviossa ovat viihtyneet vanhat ja nyt myös nuoret savenveiston suomalaiset huipputaiteilijat – keraamikot. He ovat muodostuneet yhteisöksi, joka elää omalla työllään, työskentelee ja järjestää töittensä näyttelyitä. Kuulujen Arabian tuotteiden suunnittelijoina ja valmistajina saven taiteilijat loivat aikanaan paljolti koko Arabian maailmanmainetta ja suomalaiskotien käyttötarpeita palvelleen kotitalousastioiden malliston – sekä myös monien kotien taideteoksia.

Nykyisin Keravan tiilisen Klondyketalon suojissa työskentelee joukko Emma Helteen ja Mari Paikkarin kaltaisia taiteilijoita, joille savi ja siitä syntyvä keramiikka ovat luontevia ilmaisun välineitä. Näyttelyssä on mukana myös Savion taiteilijayhteisön perustajajäsen, nyt jo edesmennyt Merja Ranki (1955–2019).

Kuvan teos: Merja Ranki, Valvoja, 2015, posliini, puu, lasi, lehtikulta, Sinkan kokoelma, kuva Pekka Elomaa

Saviolla on työskennellyt myös nykyään Arabian taideosastolla Taideyliopiston Kuvataideajatemista ammattiinsa valmistunut Jasmin Anoschkin.

Kuvan teokset: Jasmin Anoschkin Golden Menstruation, 2019, Collection Kakkonen sekä pienemmät Anoschkinin teokset Lonervan ystävä ja Kajaali Lonerva, 2018, lasitettu keramiikka, kulta

Anoschkinin keraamisten luonto-olentojen syntyä saattoi seurata myös yleisö Saven karnevaaliin rakennetussa pop-up -studiossa, jossa hän työskenteli keraamisista popcorneista ja kasviornamentiikan reunustamista kuvastimistaan tunnetun Veera Kuljun kanssa  – jonka ammattiinvalmistuminen alkoi Laiden Taideinsituutissa ja kruunautui Aalto yliopistossa maisteritutkintoon.

Veera Kuljun vanhoihin vuosisatoja sitten menneisiin aikoihin ajatuksemme vievä työ – musta savi, lasite, musta alilasite, luuposliini -romantiikkaa – saven suurenmoista käsittelytaitoa ja tyylikkyyttä viestivä teos

Kuvan teos: Meri Oivo, Metsänpeitto – Known Unknown Forest, 2024, keraamisin pigmentein värjätty valuposliini, teräs, kuva Pekka Elomaa

Paikallisuus ja paikkasidonnaisuus näkyvät myös Meri Oivon ja Mariam Falailehin teoksissa, jotka on suunniteltu Sinkan tiloihin sekä nuorten ihmisten kuvaajana tunnetun Maisa Majakan veistoksissa, joiden materiaalina on Keravan Saleniuksen mäen takaa kaivettu savi.

Valokuvassa Maisa Majakan teoksia: Seinäreliefit Vantaan taidemuseo Artsi, muut teokset yksityiskokoelmat, Kokoelma LP ja taiteilijan omistuksessa, kuva Pekka Elomaa

Keravan kaupungin 100-vuotisjuhlan kunniaksi näyttelyssä on mukana myös keravalaisen itseoppineen Erkki Nousiaisen (1926–2016) keramiikkateoksia. Monet Nousiaisen teoksista olivat ”viestejä toisesta todellisuudesta”, joita hän tottui jo lapsena saamaan – erityisesti pidin hänen magiikkaan viittaavista herkistä, vahvatunnelmaisista seinälautasistaan.

Sinkan näyttelyssä karnevalistiset satuolennot kohtaavat ihmisyyden, nykyajan ilmiöt ja nuorten raikkaan optimistisen maailman, luonnon haurauden sekä menneisyyden mystiikan sysimustat salaisuudet.

 

SAVEN KARNEVAALI | 5.10.2024–12.1.2025

Lisätietoja näyttelystä: Saven karnevaali (sinkka.fi)

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri viro

Perinteinen eestinkielinen toisen adventin jumalanpalvelus

Täna 8.12.24 klo 13.00 toimud eestikeelne jumalateenistus Lahti Salpausselkä koguduse majas. Teenivad diakon Ann Tamme (Viimsi kogudus, Eesti) ja praost Kaarina Koho-Leppänen ja kantori Lauri Tõldsepp (Joutjärve kogudus). Pärast teenistust on kohvilaud, muusikat ja ka jõululaule. Korraldajad: Päijät-Häme Tuglase-selts ja Salpausselkä kogudus.

Ann Tamme (Viimsin seurakunnasta, Virosta) saarnassaan toivoi adventin sanoman rauhan viestin tavoittavan koko maailman. Häntä avustivat Anneli Kont (päivän teksti), Kaarina Koho-Leppänen ja Lauri Tõldsepp (Joutjärven seurakunta). Lopuksi nautittiin Pyhä ehtoollinen.

Perinteinen vironkielinen jumalanpalvelus kokosi tänä vuonna Salpausselän seurakunnan kauniiseen Jalkarannan seurakuntasaliin niin eestinkielisiä kuin myös suomenkielisiä II Adventin sanomaa kuulemaan nelisenkymmentä henkeä.

Vironkieliset joululaulut ja jouluvirret kaikuivat vielä jumalanpalveluksen jälkeen yhteislauluin seurakuntasalissa Lauri Tõldsepin johdolla – herkullisten kahvipöydän antimien tuodessa lämmintä ja iloista, rauhaisaa joulumieltä II adventtipyhän lumivalkoiseen suomalaiseen  sunnuntaihin.

Tilaisuuden järjesti Päijät-Hämeen Tuglas-seura ja Salpausselän seurakunta.

Kategoriat
kansainvälisyys teatteri

Teatteri on löytänyt viihteen pelastuksekseen

Moulin Rouge! Musikaaliin myyty jo yli 110 000 lippua – esitykset jatkuvat syksyllä 2025

 

Helsingin Kaupunginteatteri jatkaa suursuosion saaneen Moulin Rouge! Musikaalin esityskautta syksylle 2025. Musikaali rikkoi Kaupunginteatterin ennakkomyyntiennätyksen ennen ensi-iltaansa elokuussa 2024 ja nyt lippuja on myyty ja varattu jo yli 110 000.

”Yleisö on todella löytänyt Moulin Rouge! Musikaalin ja olemme tästä valtavan iloisia ja kiitollisia. Tämän syksyn esitysten täyttöaste on huikeat 99 % ja myös kevään lipuista on jo myyty ja varattu 83 %. Valtaisan kysynnän takia päätimme jatkaa musikaalin esityskautta ja avata esitykset myyntiin syksylle 2025”, sanoo teatterinjohtaja Kari Arffman.

Moulin Rouge! Musikaali sai odotetun ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 29. elokuuta 2024. Upean yleisömenestyksen ja ylistäviä arvioita keränneen musikaalin on ohjannut Anders Albien ja sen päärooleissa nähdään Jennie Storbacka (Satine), Martti Manninen (Christian) ja Risto Kaskilahti (Harold Zidler).

 

John Loganin käsikirjoittama musikaali perustuu Baz Luhrmannin ohjaamaan Oscar-palkittuun Moulin Rouge! -klassikkoelokuvaan vuodelta 2001. Yleisön ja kriitikot hurmannut musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2019. Se on voittanut kymmenen Tony-palkintoa, mukaan lukien Parhaan musikaalin -palkinnon. Mukana on yli 70 musiikkihistorian suurinta hittiä.

 

Teos on osa pohjoismaista yhteistuotantoa, jossa ovat mukana Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Musikaalin on ohjannut siis ruotsalainen Anders Albien ja apulaisohjaajana on toiminut Kirsi Karlenius. Vastaavana kapellimestarina toimii Eeva Kontu ja hänen työparinaan kapellimestari Ville Myllykoski. Lavastuksen on suunnitellut kansainvälisesti palkittu suunnittelija takis. Puvustuksen on suunnitellut Astrid Lynge Ottosen ja naamioinnin Maija Sillanpää. Valosuunnittelusta vastaa Palle Palmé ja äänisuunnittelusta Kai Poutanen. Koreografia on Jennie Widegrenin, Anja Gaardbon, Kirsty McDonaldin ja Zain Odelstålin käsialaa. Musikaalin on suomentanut Paavo Leppäkoski ja dramaturgina on toiminut Henna Piirto.

Musikaalin esityskieli on suomi. Kaikki esitykset tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Myös Lahen uutisia pyrkii lähimmän puolen vuoden sisällä lunastamaan liput tähän maailman teatteritaivaan ihme-esitykseen.

Helsingin Kaupunginteatterin lipunmyynti ja asiakaspalvelu puhelimitse (09) 394022 ma-pe klo 9-17. Lippumyymälät Ensi linja 2, ma-pe klo 12-17, Eläintarhantie 5, la (esityspäivinä) klo 11-18.30 ja tuntia ennen esitystä sekä Lippu.fi, ma-la klo 9-21, su klo 10-18, puh. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) www.hkt.fi

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

Tänään koko sivistyneen maailman liputuspäivä

Kuva Lahden Kaupungintalon puistosta

 

Lasten vanhempana ja isovanhempana, opettajana olen ymmärtänyt jo monta vuosikymmentä sitten, miten tilapäistä vanhempien osuus on koulukasvatuksen kokonaisuudessa oppivelvollisuutta suoritettaessa. Vanhemmat mukautuvat sopuisasti kritiikitttä kaikkeen heille tarjottuun. Alitajuisesti he ymmärtävät, että oppivelvollisuuskoulu on lapsen kohdalta vain välttämätön paha, tilapäinen 9-11 vuotta kestävä välivaihe, ja puuttuminen koulun tehtävään omien lasten kohdalta vaikeuttaa lapsen koulunkäyntiä.

LASTEN OIKEUDET:

https://www.oikeusasiamies.fi/fi/web/lasten-ja-nuorten-sivut/mita-lapsen-oikeudet-ovat-

 

Viime kuntavaalien alla, joista nyt syntynyt Lahden 59 valtuutetun kaupunginvaltuusto on seurauksena, kukaan ei esiintynyt lapsuuden ja Lahden seudulla elettävän lapsuusajan puolustajana. Vain muutamat ehdokkaat antoivat kannanotoissaan tuon tyhjäksi kuluneen fraasin syrjäytymisestä soida ilmoille. Syrjäytyminen lapsiasian kohdalla on ollut jo pari vuosikymmentä tyhjäksi osoittautunut pelkkä rahabudjetointi erilaisine projekteineen, jotka eivät ole tuottaneet mitään tulosta enempää kuntatasolla kuin koko valtiossakaan.

Lahdessa jo yli kaksi sukupolvea on turhautunut lasten oikeuksien kehnosta toteutumisesta. Viimeisen sukupolven, lähes kymmenen vuotta lahtelaisen oppivelvollisuuskoulun tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta vastanneet sivistysalan kyvyt ovat osoittautuneet kehnoiksi. Kuntabyrokratiassa olisi tarvittu intohimoinen, vanhempien luottamusta nauttiva ja periaatteellisesti oman etunsa unohtava virkahenkilö taistelemaan lahtelaislasten oikeuksien puolesta kaupungin budjetin rahantuhlauksen viidakossa. Tulevissa kuntavaaleissa valitsemamme päättäjät ja vastuulliset virkahenkilömme pystyvät tekemään täysmuutoksen kaupunkimme kaikkien lasten eduksi.

Kun vielä valtiovalta eli Suomen Hallitus on tehnyt lisää merkittäviä leikkauspäätöksiä juuri sivistyksestä nyt ja tuleviksi vuosiksi jo etukäteen, kaikkien veronmaksajien katseet on vielä kerran suunnattava omaan Lahden kaupunkiin ja sen päättäjiin sekä virkahenkilöihin.

Keskeinen asioiden ratkaisija budjetissa rahoja myönnettäessä lapsille, perheille, opetukseen ja opiskeluun on ollut viimekädessä Lahden kaupunginhallitus esittelyissään ja päätösesityksissään. Nyt on kaupunkilaisten syytä myös näin Kansainvälisenä Lasten Oikeuksien päivänä ottaa lasten ja nuorten asioissa yhteys kaupunginhallitukseemme, joka vielä viimeistelee tulevan vuoden 2025 Lahden kaupungin tulo- ja menoarviota päätöksen muotoon.

https://www.lahti.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/paatoksenteko/kaupunginhallitus/

 

 

Tänään 20.11. on Kansainvälinen

Lasten Oikeuksien liputuspäivä

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri teatteri

Tove Janssonin Kevättuulesta maailman ensi-ilta

SUPERTEATTERIN  Titiuu ja Maria Nissi

Pienen lahtelaisen Superteatterin seinät tarvitsisivat mittavampia tiloja, sillä eilen sen intiimin  kodikkaat teatterilämpiön seinät ja nurkat eivät oikein riittäneet, kun ne täyttyivät ansaituilla leveillä hymyillä ja myhäilyillämme maailmanluokan teatteriyllätyksen paljastuttua. Superteatteri on astumassa kansainvälisten teatteriuutuuksien keskiöön, Tove Janssonin koskaan aikaisemmin esitettyjen kertomusten esitysherkun yksinoikeutettuun omatekoiseen maailman kantaesitykseen.

Tulevan kevään helmikuussa on Tove Janssonin Näkymätön lapsi -kertomuskokoelman tarina Kevättuuli maailman kantaesityksenä kaikille 3-100 -vuotiaille koettavissa Mariankadun teatteri-ihmeessä nimeltä Superteatteri.

Paikalla olivat itse Nuuskamuikkunen Superteatterin hurmaava esittäjäkonkari Anssi Hyvönen, jolle jo nyt oli määrätty teosta varten pitkän tukan kasvattaminen ja viiksien poistaminen sekä tarinan toista päähenkilöä ennen koskaan Muumitarinoissa esiintyneen satuhahmon Titiuun tulkitsija lahtelaisteatterien tämän syksyinen loistava näyttelijäkomeetta Maria Nissi.

Teatteria ja kirjallisuutta ja muita taiteita tuntevat tietävät, miten esittäviä ja kirjallisia taiteita määrittelevät tarkat yksinoikeudet niitä valvovine asianmukaisine toimistoineen. Koko Muumien virallinen maailma on jo täysin kansainvälinen toimisto ja Muumeilla tarkka tekijänoikeuksien oma kansainvälinen byroo. Sieltä näin pienen suomalaisen teatterin mahdollisuudet saada omat oikeutensa Janssonin Muumitarinoiden esittämiseen tuntuvat mahdottomilta, mutta niin vaan on käynyt: mahdottomuus on mahdolliseksi jo ihan sopimuspapereilla tapahtunut.

Tero Poralin luomat käsikirjoitus, musiikki ja lavasteetkin ovat jo saaneet esihyväksynnät – kirjalliset sopimukset on allekirjoitettu tarkkoine muumiorganisaation yksinoikeusehtoineen, hyväksymisineen, sopimusmaksuineen.

 

Eikä siinä vielä kaikki tästä teatteriyllätyksen kokonaisuudesta. Hyväksytty on myös aikaisemmin vain pienenä mustavalkoisena piirroksena esiintynyt ja nyt ihan Superteatterin omassa nimikasteessa nimen saanut Titiuu-hahmo. Ja tietenkin vielä itse nastolalaisen lavastusihmetaituri Amadeu Vivesin luoma ihana hahmo on käynyt sekin itsensä hyväksyttämässä maailman teatterihahmojen harvinaisten luomusten joukkoon mukaan.

Esityksessä yhdistyvät perinteinen näyttelijäteatteri ja nukketeatteri.

Kevättuuli-esitys täyttää koko Superteatterin kevään 2025 ohjelmatarjonnan helmikuusta kesään saakka. Tarkoituksena on vielä sitä ennen laajentaa Superteatterin katsomoa muutamalla paikalla.

 

Kevättuuli

Teksti Tove Jansson

Näytelmäteksti, sovitus, ohjaus, lavastus ja musiikki Tero Porali

Puvut ja tuotanto Emilia Porali

Esittäjät Maria Nissi ja Anssi Hyvönen

Ensi-ilta 8.2.2025

http://www.superteatteri.fi/

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri yhteiskunta

Isänpäivä

Pudonneiden syyslehtien lomasta tuikkii sininen kukkaismeri Isänpäivänä 10.11.2024 Lahden Pyhättömänmäellä.

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

LAHDEN LOKATANSSIEN kymmenvuotista hurmaa

Aidosti lahtelainen nykytanssitapahtuma LOKATANSSIT on nyt 10-vuotias. Vuonna 2014 se toteutui Lahden Loviisankadun Pikkuteatterilla, kuten eilenkin 3.11.2024.

Kymmeneen vuoteen mahtuu lukuisia tanssitaiteilijoita esityksillään ja vierailevia teoksia ympäri Suomea. Myös esityspaikat ovat pari kertaa saaneet erilaisen estradin. Pääajatuksena kuitenkin on ollut saada lahtelaislähtöisten tanssitaiteilijoiden paikallista tanssitaidetta esille vuosittain. Tapahtumien tuotannoista on vastannut vuodesta 2016 lähtien Meri-Tuuli Risberg, vuodesta 2018 lahtelaislähtöinen tanssitaiteilija Lotta Halinen tuli mukaan Lokatanssien järjestelyihin. Hän johdatteli myös asiantuntevalla lämpimyydellä tämän 10-vuotisen juhlaillan esitykset meille katsojille. Useiden viimevuosien Lokatanssien esitysten äänimaailman ja valaistuksen on hoitanut Pikkuteatterin valomestari Joni Kallio.

 

TANSSILLISEN AKROBATIAN MAAILMANLAAJUISTA VÄKEVYYTTÄ

Salla Santanen & Mika Seppälä  J.S.Bachin Passacaglia in C minor –urkusävellyksen väkevyydessä, mahtipontisuudessa, ehdottomuudessa todistivat näiden kahden akrobaattitaiteilijan valtavan rinnakkaisvoiman tulkita omalla pitkälle harjaantuneella, hiotulla, herkistyneellä liike- ja akrobatiataiteellaan tuon järisyttävän sävellyksen kaltaisen tunnekokemuksen – joka saa meidät kokijat elämään Bachin lailla pauloihinsa. Kahden ihmiskehon tanssimaisen kerronnan äärettömiin mahdollisuuksiin nauttia toistemme läheisyydestä, emotionaalisesta ja fyysisestä etsimisestä, toistemme luottamuksesta ja herkästä kosketuksesta, silmien ja katseiden varmistamasta luottamuksesta. Latautuneista patoutumista purkautuva improvisaatiomaisen jännittävä kerronta, vahvat nostot, permannon ja lähes kattoon yltävien liikkeiden vuorottelut, kietoutuminen kuin maailmanlopun välähdyksellisen pituisiksi hetkiksi toisiinsa, yhteinen tanssillinen liike – kaikki loivat kokonaisuuden, josta ihmismieli pystyy yhdessä esittäjien uniikin taiteen voimin ja tenholla havahtumaan tämän kansainvälisen taiteen – tanssin -merkitykseen tänään kansainvälistyneessä maailmassa, myös Suomessa. Tarinan sanottava tulee kuin vyöryen käsitettäväksemme ilman sanoja.

Salla Santanen ja Mika Seppälä ovat kasvaneet ja syttyneet yhteisilmaisuun aikoinaan maineikkaassa Koulutuskeskus Salpauksen ammattiin valmistaneessa sirkusartistikoulutuksessa, harjaantuneet jo monet vuodet moniin pariesiintymisteoksiinsa, esiintyneet useissa tilaisuuksissa omin akrobatiatanssillisin ohjelmanumeroin sekä vierailleet teatteriesityksissä niiden keskeisinä taiteilijoina (mm. Superteatteri) ja Santanen myös monien teatteriesitysten koreografina ja liikeasiantuntijana.

 

HATTARAN KEVYTTÄ NYKYTANSSIN POHDINTAA

Katri Liikolan teatterillinen tuokio KEVYESTI NYT tuntui tämänvuotisen Lokatanssien huvinäytelmällisimpänä, hauskimpana teoksena lunastaneen paikkansa – vapautuneisuudentunteella, valoisuudellaan, mielikuvituksellisella ajatuskimarallisella sisällöltä ja rekvisiitaltakin.

Ilmeisesti paljon tanssipedagogin työssä, kuten esittävän teatteritaiteilijan työssä yleensä, on tarve välillä ilmaista myös itseään, omia esittäviä taitojaan, pelkästään omia mielenmaisemiaan ja omaa tulevaisuuttaan meille katsojille kuin ulkopuolisina varmistettavaksi. Nyt se onnistui. Eräänlainen revyymäinen hauskanmuotoinen sekasoppa taiteilijan ajatuksia, ahdistuksen ja vapauden tuntemuksia sai hänet ei vain taitavan liikunnallisella ammattikehollaan, vaan jopa verbaalisesti lausumaan jotakin meitä valloittavasti naurattavaa väsymyksestä, työn keveydestä ja raskaudesta – tanssitaiteilijan työstä. Ehkäpä Katri Liikola jo nykyteatterissa kovin väljähtäneen teatterisavurekvisiittansakin avulla halusi osoittaa haihtuvien pilvien kaltaisiksi myös unelmat ja turhanaikaiset paremman tulevaisuuden pohdinnat.

Itse arvelen hänen tällaisen runsaan satumaisen esine- ja rekvisiittavyörytyksensä olevan meille katsojillekin, ei vain taiteilijalle itselleen, leppoisan tanssillisen uran rekvisiitallinen menneen kertaus ja siksi vapauttavan mukava kokemus kaikkine monikymmenisine lapsuuden ajan tilpehööreineen ja valoineen, liikkeellisine pikkukohtauksineen. Muutama bravuuri tanssijan liike, hallittu alku ja loppu takasivat eräänlaisen tanssiteoksen laadun varmistuksen: turhan elämän ja ammatin vakavuuden, paremman huomisen, liiallisen miettimisen salvat näin avautuivat. Omatkin ryppyotsamme silenivät vapaamuotoisen esityksen hauskuuden mukana.

Katri Liikola on lahtelaissyntyinen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistunut taiteen maisteri (2015). Hän toimii teatterin ja viihteen kentillä koreografina, opettajana ja esiintyjänä. Viimeisin kokemistani hänen töistään Lahdessa oli 2023-24 Lahden kansanopiston Teatterin liikkeen ja tanssin koko lukuvuoden opetus sekä opiston päänäytelmään tekemä koreografia.

 

 

FILMILLINEN JA NYKYTANSSILLINEN MESTARITEOS

Meri-Tuuli Risbergin ja Sami Leutolan yhteisteos CLUE oli taitavan huipputanssijan ja monitaituri-kuvanveistäjän valloittavan ehyt teatterillinen, filmillinen ja tanssillinen mestariteos. Sen visuaalinen ilme oli laadittu taitavasti juuri esityspaikkaa hallitsemaan, kuvaksi yhtäaikaa maailmamme keinotekoisesta autuudesta ja mielialamme pinnallisuudesta, syömisnautinnon toimiessa koko esityksen vedet kielelle valuttavana katalysaattorina.

Pääosin suuret pitsankokoiset elävästi tähyävät pöllönsilmät tuijottivat meitä näyttämöaukon yläreunasta keskittyneesti, vain pari kertaa silmäluomia värähdyttäen. Muu selvästi kokonaisuutta pimeässä salissa hallitseva kuva oli eräänlaisen elämän suuren klovnin pää ja hänen ateriointinsa rouskuttaessaan koko esityksen ajan suuren näyttämösyvennyksen taustankokoisella suulla ahmivilla kasvoillaan täytekakkua amerikkalaisen hauskuttamisklovnin tavoin kourillaan kahmien suuhunsa, ylensyöntiin kuin tukehtuen. Elämän nautinnoissa, niiden tuskissa, ihmisen epävarmassa säilymisen kamppailussa pyöri ja liikkui  samanaikaisesti tanssija näyttämön permannolla-vieraantuneena kaikkeen kokemaansa, yltäkylläisyyteen ja sen tuskaiseen rajattomuuteen unissaankin hourailemaan, enää vain liikekielellä, jäsenillä ilmaisten kuin barometrit, metronomit, vaa’at ja kojeet olotilaamme tässä yltäkylläisyyden maailmassa.

Teoksen toisen niin visuaalisen kuin sanomallisen osan tarinassa kantoi Sami Leutolan äärimmäisen tehokas filmillinen ajattelu ja filmaustyö, jotka naulitsivat katsojan häkeltyneenä yltäkylläisyyden ja samalla elämämme epävarmuuden ja tasapainon suurta aikamme kysymystä pohtimaan – hienosti näytellyt (Meri-Tuuli Risberg) klovnikasvo filmillä ja tuo yksinäinen ihminen lattiatasossa – elämäänsä pohtiva, tuskainen ja epäilevä liikekielensä hämmentävissä tasapainottomuuksissa. Sitä vielä esityksen jälkeen jäimme ajatuksemme, mielikuvamme, illanantimme, koko lahtelaisen Lokatanssien 10-vuotisen historian aikaansaannosten päällimmäisimpänä, ainutlaatuisimpana, ehkä hienoimpana kokemuksena tanssitaiteen nykyteosten valloittavuuksista miettimään.

 

Meri-Tuuli Risbergin tanssipedagogiikkaa lahtelaiset ovat saaneet seurata vuosia useissa hänen toteuttamissaan Lokatanssien suunnitteluissa ja omissa tanssiteoksissaan. Pitkäaikainen, moniteoksinen yhteistyö kuvanveistäjä Sami Leutolan luomien ihmishahmojen kanssa oli kypsynyt upeaksi, harvinaiseksi hedelmäksi, staattisuuden ja liikkuvuuden huimaksi vuoropuheluksi.

Tanssin hieno rytmivaihtelu, liikkeen kiinteä ja kiihkeä intensiivisyys, liikekielen yhtä aikaa plastinen muoto ja suunnaton vauhti, energia ja omaperäisyys ovat käsittämättömän haltioittavaa ja uniikkia tässä tasavertaisessa, nyt korostuneesti kuvallisessa muodossa tanssitaiteilijan ja kuvataiteilijan yhteistyön upeassa saavutuksessa.

Erityisesti olen saanut nauttia vuosien varrella Meri-Tuuli Risbergin teatterinäytelmien koreografioista (Lahden kansanopiston Teatteri). Niissä nuoret teatteriopiskelijat ovat poikkeuksetta päässeet mukaan uudenlaiseen teatteri-ilmaisuun, liikekielen kokeiluihin – nykytanssiin – ja katsoja ilahtunut ja ihmetellyt Risbergin ehtymätöntä idearikkautta ja tuloksellista, vaativaa kehon ja ilmaisun opetusta.