Lahden Loviisankadun Pikkuteatterin sali kaarikattoineen kauniin jännittävästi tummuvine salivaloineen loistaa teatteritaiteen lahtelaismenneisyyttä ensimmäisenä ammattiteatterina vieläkin lähes 80 vuoden takaa. Viime tiistaina saimme kokea jälleen hyvin omaperäisen teatterilajin harvinaisuutta ja samalla näytelmän aiheen ajankohtaista tulevaisuutta.
Terhi Tuomikko nukketeatterillisella taikuudella ja tarinan jännittävällä liikekielellä, nukeillaan yhdessä Amadeu Vivesin ihmeellisellä hiekka-animaatiotaiteen harvinaisen elävällä lavastuksella sekä avaruudellisella, esityksen liikettä somasti soljuttavalla Marko Häkkisen orkestraalisella kokonaismusiikilla loihtivat uutuuttaan kihelmöivän tarinan, jossa meidän jo 2-90. -elinvuottaan tavoittelevien kaikenikäisten katsojien silmät ja ajatukset olivat taas kerran teatteri-ihmeestä ihastuksissa.
Nyt varsinaisen tarinan pikku Luna oli jo täysin kyllästynyt kaikenlaiseen kiusaamiseen, vaikka se 10 vuotta sitten* pikkulapsena samalla kotipihalla vielä nauratti makeasti hänen yrittäessään pyydystää surisevaa pörriäistä kaikilla nopeilla hyökkäyksillään, otuksen kiinnisaamisessa onnistumatta. (*Lennä-esitys)
Jatkuva rauhattomuus vain jatkui vuodesta toiseen ja tuntui vielä sitäkin kiusallisempana, kun Lunasta omat kaveritkin vaikuttivat kuin vain häntä kiusaavilta ja koko elämä tylsältä. Luna halusi elää kerrankin rauhassa, kiireettä ja yksin omaa elämäänsä.
Juuri tänä iltana surullisena taivaalle katsellessaan Luna haaveili menevänsä sellaiseen paikkaan, missä kiusaajien, räksyttävän koiran saati pörriäisten sietämättömyys olisi taatusti poissa hänen elämästään.
Luna kuiskaa Kuulle toiveen päästä tämän luo. Yllättäen toive toteutuu ja pian Luna jo katselee kuun pinnalta kaukana siintävää planeettaa nimeltä Maa.
Mielikuvitus oli lennättänyt hänet taivaalle Kuu-lennolle, sen painottomuuden ihmeellisyyksiin ja avaruusnäkymiin, joissa taivaankappaleet kuten Maa-planeettakin näyttivät pieniltä pallokappaleilta. Mutta pian Luna kyllästyi ja tajusi, ettei kuussa mitään tapahtunut, ei ollut kaverin kaveria saati pörriäisiä, joita ajankulukseen olisi voinut pyydystellä. Kaikki oli tylsääkin tylsempää. Miten sitten kävi. Käy itse kokemassa!
Yli tusinan vuosia olemme Lahden seudulla saaneet kokea alkuaan espanjalaisen, mutta tänne jo asumaan ja perheen perustaneen Amadeu Vivesin, lavastustaiteeseen erikoistuneen taiteilijan, eri teatterien suuria kokoillan upeita lavastuksia ja nyt taas kerran tämän nukkenäytelmän maailman harvinaisinta taidelajia hiekka-animaatiota.
Käsikirjoitus: Terhi Tuomikko ja työryhmä
Hiekka-animaatioiden, nukkejen ja tarpeiston suunnittelu ja toteutus: Amadeu Vives
Musiikin sävellys ja toteutus: Marko Häkkinen
Esiintyjät: Terhi Tuomikko ja Amadeu Vives
Kertojaääni: Terhi Tuomikko
Valosuunnittelu ja -toteutus, ohjausapu: Markus Karekallas
Valokuva kuusta (lavaste): Dave Brett
Nukenrakennusapu: Vilho Tohka