Kategoria: Tanssi

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri musiikki taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 avajaiset

Tampereen ihmiset ovat ottaneet perinteeksi jättää muut askareensa ja tulla kuulemaan, mitä tulevalla teatteriviikolla on uutta koettavana ja meille katsojille annettavana.

Kansanpaljouden näky on aina sykähdyttävä ja todistaa jotakin pysyvää ja perinteitten taattua uskollisuuden palvontaa suomalaisista, ja tässä tapauksessa juuri tamperelaisista, kulttuurin kuluttajista.

 

TERVETULOA TEATTERIKESÄÄN!
Avajaisten juontaja, Tampereen teatterin näyttelijä Elisa Piispanen totuttuun miellyttävään tapaansa ohjelmanumerot ja esiintyjät esitellen.

 

CIRCUS SIMON
Sirkusartisti Simon Llewellyn toi avajaisiin sopivan maistiaisen pääohjelmistossa nähtävästä teoksestaan, jossa yhdistyvät Kirsi Kunnaksen runot, Silja Palomäen musiikki ja taidokas sirkuskoreografia. Jonglöörien mestaruutta ei oikein ehtinyt tavoittaa katsomon sivustoille ja reunustan vehreän puiston lehvien autuuteen..

 

AVAJAISTERVEHDYS
Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Mika Myllyaho.

”Kun Kokkolan kaupunginteatteriin ohjaamani esitys kutsuttiin Teatterikesään vuonna 1995 yli kolmekymmentä vuotta sitten, se  oli minulle suuri tapaus kuin lottovoitto. Kesä meni jotenkin kuin ilmassa leijuen, kun tiesi että tulen esittämään sitä täällä.  Se oli jollain tavalla erilainen kutsu ja pääsylippu – päästä oikeiden teatterintekijöiden yhteisöön. Tuntui, että se taide, jota teen, on arvostettua. Kaikkein hauskinta taas on se, että ohjaamassani esityksessä naispääroolia näytteli Tanjalotta Räikkä, joka nyt on kuulunut jo monia vuosia Teatterikesän taiteelliseen johtoryhmään. Näin ympyrät sulkeutuvat jollakin tavoin hauskasti. Teatterikesä on myös se teatterilaisten kohtaamispaikka. Se on foorumi, jonne kutsu merkitsee paljon.

Täällä vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia. Muistan Nekrosiuksen Hamletin tai Thomas Ostermaierin teatteriesitykset teatteriestetiikan edelläkävijöinä koko maailmassa ja ensimmäisinä Tampereen teatterikesistäni – ne ovat olleet merkityksellisiä ennen kaikkea siksi, että jokaisessa niissä on ollut se vahva, oma estetiikkansa, oma teatterikielensä….

Se, että teatterikesä kykenee jatkamaan laadukkaana ja merkittävänä taiteellisena foorumina, tarvitsee myös tukea. Olen ollut huolissani siitä, että tukia on leikattu. Ulkomaalaisten esitysten tuominen Suomeen on kallista. Suomenlahti täytyy ylittää, ja se nostaa esitysten hintoja huomattavasti. Kuitenkaan Tampereen Festivaalin budjetti ei ole kovin suuri, jos sitä verrataan ulkomaisten festivaalien budjetteihin. Juuri nyt kun maailma palaa, me tarvitsemme uusia ajatuksia. Itse uskon taiteelliseen teatteriin ja sen voimaan. Teatterikesämme toimii pienellä asiantuntijajoukolla, toiminnanjohtajalla ja kahdella asiantuntijalla: Hanna Rosendahl, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä katsovat huikean määrän esityksiä ja matkustavat eri festivaaleille ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Se on vaativaa työtä ja siitä isot kiitokset heille. Eikä pidä unohtaa tamperelaisia teattereita, jotka antavat elokuun ensimmäiseksi viikoksi kaikki tilansa teatterikesän käyttöön. Teattereiden henkilökunta on toimivaa, taitavaa ja yhteistyöhaluista toteuttaa tämäkin vuotuinen festivaali. Tähän on hyvä lopettaa. Hyvää festivaalia ja Suomen kesää! ”

 

VÄYLÄ
Näyttelijä Ella Mettänen esitti otteen pääohjelmiston esityksestään Väylä. Olin jo alkuperäisen esityksen nähnyt ja siitä kirjoittanut.

Kuva Juho Uusitalo

https://lahenuutisia.fi/2025/10/31/vayla-ella-mettasen-ja-mikko-roihan-teatterihurmaavuutta/
Merkittävää esityksessä oli, että Ella Mettänen on niitä  suurenmoisia näyttelijätaiteilijoita, jonka ilmaisu pystyi tavoittamaan intensiivisyydellään, eläytymisellään ottamaan koko suuren yleisönsä haltuunsa.

 

TAITEELLISEN JOHTORYHMÄN PUHEENVUORO

Teatterikesän taiteellinen johtoryhmä:

Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä.

Taiteellinen johtoryhmä kertoi kiinnostavasti jälleen teatterivalinnoistaan, vain kolmen ulkomaisen vierailun merkityksestä, erityisesti virolaisten jo pari vuoden takaisesta suurtyöstä Rahamaa-esityksestä, joka ottaa tiukasti kantaa Euroopan ja maailman sotaiseen kehityksen ja joka kyllä harmiksemme oli jo ennen Tampereen Teatterikesän avautumista esityksistä loppuunmyyty.

Teatteriteoriassa he havainnollistivat useita näkökulmia tavallisen kansalaisen teatterinälän tarjontaan. Yhtenä mahdollisuutena tulla tarjolla olevan ulkomaanmatkan, tuttava-illan, seksiseuran tai oman harrastuksen ja ajanvietteen rinnalle tulevana kilpailevana vaihtoehtona Teatterikesän valitsemaan esityksiä ja tapahtumia kokonaisen viikon harvinaisena laajana tarjontana itselleen ja ystävilleen.

Tässä heidän päävalintatarjontansa:

 

 

KIITOS KOTIMAISESTA NÄYTELMÄSTÄ -TUNNUSTUSPALKINNON & NUOREN NÄYTELMÄKIRJAILIJAN ORIGO-PALKINNON JAKO

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry (Sunklo) jakoi Tampereen Teatterikesän avajaisissa kaksi palkintoa: Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen ja Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinnon.
Teatterin tiedotuskeskus palkittu Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksella

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on myöntänyt Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen Teatterin tiedotuskeskus TINFO:lle kiitokseksi kotimaisen näytelmän hyväksi tehdystä työstä Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2025. Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain teatterille tai taholle, joka on ohjelmistopolitiikassaan tai muuten tukenut kotimaista näytelmää. Palkinto jaettiin Tampereen Teatterikesän avajaisten yhteydessä 4.8.2026.

Palkinto myönnettiin Teatterin tiedotuskeskukselle seuraavin perusteluin:

Teatterin tiedotuskeskus TINFO on vienyt ansiokkaasti suomalaista ja suomenruotsalaista näytelmäkirjallisuutta kansainvälisen yleisön ja teatterivaikuttajien saataville Göteborgin kirjamessuilla, jotka ovat Pohjoismaiden merkittävin ja suurin kirjallisuustapahtuma. Vuonna 2025 messujen teemana oli draama, mikä antoi puitteet Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyölle. Messuille vietiin Suomesta yhdeksän näytelmäkirjailijaa, jotka pääsivät esittelemään teoksiaan ja kertomaan työstään ruotsalaiselle ja muulle kansainväliselle yleisölle.

TINFO on sitkeästi edistänyt näytelmän näkyvyyttä osana tapahtumaa. Messuja varten on valmistettu ohjelman ja käytännön järjestelyiden lisäksi yhdeksän näytelmän fyysiset painokset, esitteitä, yksityiskohtaiset aikataulut sekä kohtaamisia näytelmäkirjailijoiden ja mahdollisten yhteistyötahojen kanssa. TINFO:n luomat puitteet mahdollistivat myös suomalaisia näytelmäkirjailijoita edustavien agentuurien tehokkaan verkostoitumisen eri maiden teatterinjohtajien ja näytelmäagentuurien kanssa.

Kansainvälisen viennin edistämisen lisäksi TINFO tekee korvaamattoman arvokasta työtä esittävän taiteen alan tilastoinnin ja tiedonvälityksen parissa. Tämän pitkäjänteisen työn ansiosta suomalaisen esittävän taiteen vaikuttavuus, laajuus ja kehitys saadaan näkyväksi koko kentän eduksi ja viedään luotettavana tietona suoraan päättäjien ulottuville.

 

Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry edistää teatteria, tv-sarjoja ja elokuvia kirjoittavien jäsentensä ammatillisia, tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja. Yhdistyksessä on noin 600 jäsentä.

 

Nuoren näytelmäkirjailijan Origo-palkinto Veikka Heinoselle

Vuoden 2026 Origo-palkinto myönnettiin näytelmäkirjailija ja dramaturgi Veikka Heinoselle Tampereen Teatterikesän avajaisissa 4.8.2026. Heinonen on vuonna 2022 Teatterikorkeakoulusta valmistunut freelancer-näytelmäkirjailija ja dramaturgi, joka on kirjoittanut näytelmiä ja audiodraamaa.

https://lahenuutisia.fi/2022/03/07/sukset-ristissa-hiihtourheilun-elamanhaaveissa/

 

MASTERPIECE ORCHESTRA
Tilaisuuden päätteeksi TelttaLab -ohjelmistossa vieraileva tribuuttiyhtye tulkitsi Stevie Wonderin tuotantoa solisteinaan Antti Kleemola ja Emma Balbatsu.

Lahen uutisia aikoi vielä avajaispäivän lopuksi käydä LiveLabin konsertissa tätä jo yli seitsemänkymmenvuotiasta syntymästään saakka sokean maailmanluokan monipuolista musiikin taituria ja rotusortoa vastustaneen ihmelapsen Stevie Wonderin musiikkia ihastelemassa.

Kategoriat
kotiseutu kulttuuri luonto musiikki Tanssi yhteiskunta

Mallusjoen maankuulu Takinkääntöviikko 29.-31.7. 2026

Jo vuodesta 1992 järjestetty Mallusjoen Takinkääntöviikko tarjoilee jälleen mahtavat kesäiset musiikki-illat idyllisessä maalaismaisemassa.

Huomenna keskiviikkona klo 18.00 käynnistyy kovasykkeinen ja railakas kulttuuritapahtuma – kolmepäiväinen kevyenmusiikin kulttuuriviikko jatkuakseen joka päivä puolelle yötä saakka seuraavin ohjelmin ja vierailevin yhtyein:

Seuratalon mäki täyttyy iloisesta puheensorinasta, kun viehättävän omaleimainen & hilpeän rento tasokkaista esiintyjistään ja erinomaisesta tunnelmastaan kuuluisa musiikkifestari tuo juhlakansan hapankaaliannosten ja juhlajuomien äärelle! Laulua, soittoa, tanssia, ruokaa ja tunnelmaa nostattavia juomia! Musiikkia laidasta laitaan upeassa ympäristössä! Kattaus on tänä vuonna tuttuun tapaan erittäin monipuolinen ja varmasti jokainen löytää illoista oman suosikkinsa!
Ovet avautuvat klo 18 (torstaina jo klo 17) ja tunnelmasta nautitaan yömyöhään asti. Mikä erikoisinta, niin näille festareille on kaikilla vapaa pääsy! Hattu kiertää esiintyjille.Tervetuloa Mallusjoen Seuratalolle (os. Seuratalontie 37, Mallusjoki) nauttimaan kesäisestä elämyksestä, jota et mistään muualta tavoita ja joka tuo varmasti hymyn huulille!

Paikalle kannattaa tulla ajoissa heti porttien avautuessa, niin varmistat paikkasi salin puolella konserteista nauttien! Osa ulkotiloista on katettu sateen tai auringon paahteen varalta. Kortti- ja käteismaksu.

Takink%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6viikko%202016%

Autojen rivistö Mallusjoen Takinkääntöviikolle Seuratalolle on valtaisa ja kesäyön näkymä Mallusjärvelle lumoavan kauniin illanruskon punainen.

Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Matkailu taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus viro yhteiskunta

Tampereen Teatterikesän 2026 ohjelmisto

Kuva esityksestä Haapajärven Elvis – kuvaaja Janne Vasama

Lahden kaupunginteatteri on valittu Tampereen 57. Teatterikesän 2026 Pääohjelmistoon Lauri Maijalan ohjaaman Haapajärven Elvis näytelmällään, sen esitykset ovat Tampereen Teatterin lavalla ti 4.8.26 klo 18 ja ke 5.8.26 klo 15.30.
Tampereen Teatterikesä 2026, taiteellinen johto
Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä
Pohjoismaiden suurin teatteritapahtuma Tampereen Teatterikesä tuo kotimaista ja kansainvälistä näyttämötaidetta elokuussa Tampereelle. Pääohjelmistossa on tänä vuonna yhteensä 16 produktiota, joista kolme on kansainvälisiä. Esitykset on valinnut pääohjelmiston taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Festivaali järjestetään 3.–9. elokuuta, nyt 57. kertaa.

Pääohjelmisto

Kansainväliset tuotannot Ruotsista, Norjasta ja Virosta

Ruotsalaistaiteilija Iggy Malmborg hurmasi Teatterikesä-yleisön vuonna 2024 ja palaa nyt Tampereelle uuden teoksensa kanssa. Sortistycken saa ensi-iltansa kesäkuussa Schauspiel Leipzigin residenssissä. Malmborgin kanssa teoksessa esiintyvät Göteborgin kaupunginteatterin näyttelijät Mia Höglund-Melin ja Jesper Söderblom.

Kansainvälistä väriä festivaalille tuo myös näyttelijä ja käsikirjoittaja Kate Pendry yhden naisen ja yhden live-kameran show’llaan. My Dinner with Putin -esityksessä Pendrylle tarjoutuu yllättäen rooli Robert De Niron tähdittämässä elokuvassa – jonka ohjaaja kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin. Sitten iskee pandemia, seuraavaksi Ukrainan sota. Esitys kuvaa näyttelijän unelmaa lopullisesta läpimurrosta ja se on valloittanut katsojia ympäri Norjaa, jossa lontoolaistaustainen Pendry nykyisin asuu.
Lisäksi festivaaliviikolla nähdään Viron Draamateatterin suosittu Rahamaa-esitys, joka on yksi suurimpia kansainvälisiä tuotantoja, mitä Teatterikesässä on esitetty. Kansainvälisestä rahanpesuskandaalista kertovan teoksen on kirjoittanut Mehis Pihla ja ohjannut Hendrik Toompere junior.

Kotimaista teatteritaidetta kantaesityksin ja klassikkotulkinnoin

Kotimaisista teattereista pääohjelmistossa ovat mukana Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern, & Espoon teatteri, Lahden kaupunginteatteri, Kotkan kaupunginteatteri ja Rovaniemen Teatteri. Lisäksi esityksiä nähdään pienemmiltä teatteritoimijoilta, kuten 20-vuotisjuhliaan viettävältä Teatteri Siperialta sekä Red Nose Companylta, joka esiintyy Teatterikesässä yhdessä Meta4-jousikvartetin kanssa. Ohjelmistossa vierailee myös työryhmiä sekä nähdään taiteellisia lopputöitä.

 

Kansallisteatteri tuo Tampereelle Elli Salon kirjoittaman ja Riikka Oksasen ohjaaman Muistopäivä-esityksen. Kiitetty teos kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Svenska Teaternilta nähdään Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Förgät mig, Espoon teatterilta puolestaan Sinna Virtasen teos Arakhne, jossa kohtaavat kudonta, showpaini ja hämähäkit.
Lauri Maijalan Lahden kaupunginteatterille ohjaama Haapajärven Elvis on tositapahtumiin perustuva esitys teosta, joka jäi suomalaiseen rikoshistoriaan – ja musiikista, joka voi pelastaa kokonaisen elämän. Näytelmä pohjaa Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina.
Kotkan kaupunginteatteri vierailee Tampereella Inke Dahlin ohjauksella Häiriö maisemassa, joka pohjautuu Raija Siekkisen samannimiseen romaaniin. Näyttämöllä nähdään Pirjo Lankinen.
Taija Helmisen Rovaniemen Teatterille kirjoittama Vesisaaren Alma kertoo lappilaisen kuvataiteilija Reidar Särestöniemen äidin elämäntarinan. Teatteria ja sirkusta yhdistävän esityksen on ohjannut Riku Innamaa ja sirkusosuuksien suunnittelusta vastaa Henna Kaikula. Esitys on tehty yhteistyössä Piste Kollektiivin kanssa.
Tornionjokilaakson maisemiin ja Lapin sotaan kuljettaa Mikko Roihan sovittama ja ohjaama Väylä, joka pohjautuu Rosa Liksomin romaaniin. Monologin tulkitsee Olavi Veistäjä -palkittu näyttelijä Ella Mettänen. Tuottajina ovat Vapaa Teatteri, Teatteri Jurkka, Lahden kaupunginteatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.
Näyttelijä Hanna Raiskinmäki loistaa AntiG-esityksessä, joka ammentaa Sofokleen Antigone-tragediasta. Työryhmän ja Teatteri Takomon tuottaman esityksen dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaa Pauliina Hulkko.
Työryhmätaustainen esitys on myös näytelmäkirjailija Otto Sandqvistin palkittu Cowboy försvunnen, joka käsittelee muun muassa maniaa, masennusta ja vieraantumista sekä jaettua kokemusta yksinäisyydestä.
Yhteistyössä Tampere-talon kanssa festivaalille tuotetaan Red Nose Companyn kaksikon Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman sekä Meta4-jousikvartetin Voces-esitys. Teatteria ja klassista musiikkia yhdistävän teoksen ytimessä soi Jean Sibeliuksen säveltämä jousikvartetto Voces intimae.
Paikallista väriä festivaalille tuo juhlavuosiaan viettävä Teatteri Siperia, joka tarjoaa katsojille klassikkotulkinnan Samuel Beckettin näytelmästä Leikin loppu. Tiivistunnelmaisen esityksen pääroolit tulkitsee näyttelijäkaksikko Pekka Heikkinen ja Bakr Hasan, ohjauksesta vastaa Heikki Huttu-Hiltunen.
Klassikkoteokseen on tarttunut myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva ohjaaja Alise Polacenko, jonka taiteellinen opinnäyte Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta on toteutettu yhteistyössä Q-teatterin kanssa.
Pääohjelmistossa nähdään lisäksi toinen taiteellinen opinnäyte: Asko ”aamo!” Halosen lopputyö Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Nätyyn kantaa nimeä medium rare.

TelttaLab

Tampereen Teatterikesän TelttaLab-ohjelmisto pitää sisällään runoutta ja pienimuotoisia estradiesityksiä sekä leikkisää, groovempaa energiaa. Lämminhenkisiä musiikkihetkiä tarjoavat sisarukset Laura ja Oona Airola, jotka palaavat nuoruusmuistoihin ja teinivuosiensa keikkaohjelmistoon.
Taiteilijaystävysten Miiko Toiviaisen ja Sinikka Sokan konsertti on ylistys toveruudelle ja unelmille.
Eino Leinon kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta ja runokonsertti Näin unta kesästä kerran kokoaa yhteen Leinon kuolemattomat runot näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin, sellisti Louna Hosian sekä pianisti Taina-Maaria Rautasuon voimin.
**
Seela Sella esiintyy niin ikään TelttaLabin avajaisesityksessä Rakkauskirjeitä yhdessä Esko Roineen kanssa.
Teatterillisempaa ohjelmistoa TelttaLabissa edustaa lisäksi Dave Malloyn säveltämä, sanoittama ja käsikirjoittama Kummituskvartetti, jonka kerroksellinen tarina on lumonnut yleisöjä ympäri maailmaa. Rooleissa nähdään tamperelaisen Näästi Teatterin monilahjakkaat musikaalikonkarit Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander.
Drag-taiteilija Pola Ivankan lavashow yllättää,
naurattaa ja liikuttaa. Mitä nyt, Lea? -esitystä rytmittävät Lea Lavenin ikivihreät laulut.
Soul-painotteisemman klassikkojen kimaran tarjoilee Jyväskylästä saapuva Masterpiece Orchestra ylistetyssä Stevie Wonder -tribuutissaan. Festivaaliviikon energiat pitää katossa myös suomalaisen funkin uranuurtaja Eternal Erection.
Mukaan ohjelmistoon mahtuvat yleisön hartaasti toivomat konsertit: Kansallisteatterin näyttelijä Timo Tuomisen 15-vuotinen työ Jacques Brelin chansonien parissa saa Teatterikesän lavalla ansaitun paikan.
Kirsi Poutanen puolestaan kutsuu katsojat pysähtymään maailman kaaoksen ja muutosten keskellä tarjoillen sielunhoitoa fadomusiikillaan.
Lipunmyynti Tampereen Teatterikesän esityksiin on parhaillaan käynnissä.
Lippuja myyvät Lippu.fi ja Teatterikesän oma lipunmyynti osoitteessa Finlaysoninkuja 21 A.

Pääohjelmisto laajemmin esiteltynä Teatterikesän verkkosivuilla:
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

 

YLEISÖLLE  ILMAISTA OHJELMAA

Järjestyksessään 57. Tampereen Teatterikesä käynnistyy perinteisesti Festivaalien avajaistilaisuudella tiistaina 4. päivä elokuuta klo 12-13 Laikun lavalla, jonka jälleen täyttää  monituhatpäinen katsojakansa. Festivaaliviikolla on yleisölle luvassa myös ilmaista katusirkusta ja -teatteria, joista vastaa muun muassa Circus Simon. Tiistain koko katuohjelmisto esitysaikoineen sekä festivaalin muut oheisohjelmistot julkistetaan kesän mittaan.
Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, p. 040 594 4600
Tiedotus- ja markkinointivastaava Tiina Hurskainen,                          p. 040 865 5852 | tiina.hurskainen@teatterikesa.fi

Artikkelin kuvamateriaali teatterien kuvapankeista ja Tampereen teatterikesän lehdistökuvista.
Kategoriat
kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Tanssi teatteri yhteiskunta

Elämme hullun Rooman keisari Caligulan aikoja tänään

Lahden kansanopiston teatterikoulutus on yli neljänkymmenen vuoden iässä yhä verevä, ennakkoluuloton teatterilaboratorio, joka ei suuriakaan näytelmäteoksia kaihda. Eilen nähdyn Albert Camus’n Caligula-näytelmän mukana pääsemme syvälle ajanlaskumme alun Rooman keisari Caligulan ajan hullun keisarin valtaan tutustumaan, kaiken inhimillisyyden tarkoituksella hukkaamaan ja ihmisraunioksi hävittämään. Tutustumaan yksinvaltiaan kyltymättömyyteen ja suorastaan ryntäämään tämän päivän realismiin ja kaivamaan esille maailmantilanteemme julmurit ja kansojen tappajat. Menneet Camus’n Toisen maailmansodan aikaiset Hitlerit ja Stalinit ovat tänään Trumppeja, Putineja ja Netanjahuja, diktaattoreita ja kansanmurhaajia – historiallisia malleja tai todisteita emme enää tarvitse – niitä vapaan Suomen kansalaiset ovat jokapäiväisen uutistietouden muodossa kyllästettyinä täynnä.

 

Kun vallankäyttäjät epäonnistuvat ensin pienessä sitten lopulta kaikessa, miksi he eivät yritä rakentaa edes vähän parempaa maailmaa?

Kaikki ihmissuhteet rikottuaan, surmattuaan sisarensa ja morsiamensa, kaikki muutkin sukulaisensa tuhottuaan – Camus’n Caligulalla on pakkohaave saavuttaa jotakin, jota kukaan häntä ennen ole vielä saavuttanut. Ihmiset eivät ole onnellisia tässä maailmassa, siksi tarvitaan jotakin mahdotonta, sellaista, jota ei ole tässä maailmassa. Siksi Caligulan viimeisin toive on valloittaa kuu. Siinä sisäinen diktaattoriveri kiehuu ja kansakuntien veri valuu surmatuin ruumisröykkiöin kuolleina maahan, lähimmät sukulaiset ensin, sitten kaikki muut.

Caligulan viimeiset jäljelle jääneet avustajat sekä  henkivartijakaartilaiset odottavat jatkuvasti mihin Caligula on jäänyt, onko hän kenties kuollut….

(Eeva Hietamäki, Pihla Kettunen ja Iida Lindholm)

Lopulta Caligulalla on enää vain pieni avustajajoukko ympärillään ja senkin hän aikoo tappaa ja vasta viimeiseksi itsensä. Tottahan esityksessä viisaita puhutaan, tanssitaan, julistetaan, tuomitaan ja leikitään elämällä ja kuolemalla, joskus ehkä hieman pilkataan inhimillisyyteenkin erehtyen, kaipauksin ja runoin.

Monin huolellisin lisäkeinoin ammatillisella teatteritaitavuudella tämä teatteriautuus on myös ajattelevalle  teatteriyleisölle tarjoiltavana. Mitä erinomaisin näyttämön keskelle korokkeelle pystytetty kokokansan hydepark – tarkan, kuuluvan näyttämöpuheen, kiinnostavan keskustelun ja kasvojen liikkeet paljastavat tehot kuulumaan ja viestimään persoonallisesti – ja niin intiimin läheltä katsojia.

Caligula ja Caesonia

(Pieta Kiviranta ja Essi Karjalainen)

Mikä huoliteltu, analyyttinen roolityöarsenaali, puvustollinen ajattomuus, erotteleva maskeerauskin löytyvät kahdenkymmenen teatteriopiskelijan tyyppiaitoutta selkeyttämään ja värittämään. Entä niukka, muutamin tyylikkäin valo- ja äänitehoin muuntuva lavastus, saati koko esittäjätaiteilijajoukon kehonkielipersoonallisuuksillaan tulkitsemat ja meidät rytmeihin sytyttävät koreografiatuokiot teoksen psykedeelisiä tunnelmia tulkitsemaan! Kenties varsin vakavan teoksen pehmentävänä sisääntulona hauskan kekseliäs musikaalinen hääseremonia immersiivisenä alkukohtauksena sekä lopuksi kompromissina, tuttuna aikakautemme kehyksenä saamme vielä loppulaulun Jäähyväiset aseille komeana tulkintana ihan äänistemmoissa nauttia.

 

Kaksoismiehityksen Gula-version 10 keskusroolia ansaitsee myös pienen erittelynsä. Pieta Kiviranta, Severi Niskanen, Minttu Valtanen tulkitsevat yhdessä Caligula-roolin. Mielenkiintoisesti he ovat kaikki yhtä aikaa näyttämöllä ja repliikeissään kuin edustaisivat väkevän todesti saman , epäilevyyden, käskyjensä ehdottomuuden, ivallisuutensa ja ihmispilkkansa  yhteisen Caligulan pääkuoren sisältä tulevia erilaisia ajatuksia kuka temperamenttisesti, kuka valoisan hauskasti tai tunteikkaan valloittavasti. Näin saamme poikkeuksellisen aidon, vastenmielisen itsekeskeisen persoonan – hienon yhteisnäyttelemisen varioiman Caligulan – monine tuntemuksineen ja suunnitelmineen seurataksemme.

Ehkä myös Camus’n ajatuksissa on näytelmänsä keskeinen runoilijan osuus, jonka tässä esitysversiossa Scipiona Aleksi Venho näyttelee upeasti yhdeksi ehyimmistä, luontevimmista ja inhimillisimmistä näytelmän persoonista – sellaisesta, jolle Caligula-tyrannikaan ei kykene mitään vastaan sanomaan.

 

…………………………………………………………………..

Lisäarvio 28.3.2026 Cali-roolitus -esityksestä

 

Kaksoismiehityksessä on jo sinällään oma kiinnostavuutensa. Lahden kansanopiston teatterikoulutuksessa se on yksi perinteinen tärkeä muoto saada opiskelijoille mahdollisimman paljon roolien valmistamistehtäviä. Näinä päivinä, kun jopa Kansallisteatteri kokeilee näyttelemistaitoa tehdä kokonainen uusi näytelmäteksti Tsehovin Vanja-enosta vain yhdellä näyttelijällä dialogeineen, Lahden kansanopisto pystyy näyttelemään eräänlaisen kahden peilin näkymät meille katsojille Camus’n Caligula-esityksessään. Teatterinälkäisille pitäisikin antaa selkeä mahdollisuus ne molemmat kokea.

Summana kuitenkin jokainen esityksen 20 taiteilijaa, jokainen persoonallisine synnynnäisine hallittuine lahjoineen, eläytymispaneutumisineen loi yhteisen näyttämöteoksen niin kiinteän kokonaisuuden, että esitys tuntui enempää erittelemättä vaikuttaneen kokonaisuuden timanttiin lopputulokseen. Olen tahallani sen musiikillisesti vaikuttavan taustan, kymmenien visioiden merkittävän suuren muunneltavuuden, puvustuksen tärkeän roolitöiden selkeyttävyyden sekä kohtausten koko ensemblen yhdessä luomat painotukset jättänyt erittelemättä ja kehut niistä suitsuttamatta.

Käväisin kiinnostuksesta uudestaan tämän vaikuttavan Caligula-tulkinnan, nyt sen Gali-roolituksella tulkitsemat näyttelijätyöt edes puoliväliiin esitystä tunnistamassa.

Caligulat

Tatu Lääveri, Anton Avela ja Minttu Viitamäki tulkitsivat yhdessä Caligula-roolin. Ohjauksen jäljet oli tietenkin laajan näyttämön asemoinnissa edellisestä versiosta hyvin jo mietittyinä tunnistettavissa selkeinä kokonaisuuksina. Tällä kertaa tajusin Anton Avelan erittäin syvälle Caligulaansa eläytyneen ehjän, miltei inhimillisen tyrannin tulkinnan, sen äärimmilleen keskittyneen, vesivaloin puhdistuneen hahmottelun, joka kantoi keskitetysti koko esitystä. Myös Minttu Viitamäen selkeän arkinen, sujuvan vitaalinen hahmo sekä Tatu Lääverin rehentelevän äänekäs hahmotus toivat Caligulaan omat persoonalliset henkilömausteensa – kaikki kolme näyttelijää loivat yhteisen työn, jossa oli paljonkin uudenlaista virettä katsojan taas tajuta caligulamaista maailman äärimmäistä suurten valtarakenteiden maailmanherruutta.

Scipio ja Caeson

Runoilija Skipiolle löytyi toisenlaista esityksen painoarvoa Virva Järvelän eteerisen herkässä runoilijaolemuksessa – vastapainona julkeudelle katsoja ymmärsi esityksestä nyt ihmislajin, sen sympaattisuuden kuolemattomuuden. Mielenkiintoisesti esiintyjät ovat kaikki yhtä aikaa näyttämöllä ja repliikeissään eläytyivät kuin edustaen, tulkiten ja toteuttaen todesti saman Caligulan pääkuoren sisältä syntyviä ja tulevia erilaisia ajatuksia, käskyjä ja julmia ratkaisuja ja niiden vaihtoehtoja. Esityksen caligulalainen pääsanoma valtiontalous vai rakkaus ja rakastuminen kirkastui Camus-ajatusten mukaiseksi suurenmoiseksi esitysgenreksi.


Cherea, Helicon ja Metellus

Muutenkin nyt jo moneen esityskertaan edennyt tulkinta tuntui joukkokohtauksissaan entistä skarpimmalta ja erityisesti myös noiden keskeisten Caligulaa siipeilevien sekä vastustaneiden roolitöiden vaikuttavuudet terästyneemmiltä – esimerkkinä vaikkapa Eemi Vuorisen näyttelemän Heliconin rekisteröin tiukkaluonteisena, eheänä, hienosti replikoivana ja tulkittuna roolityönä, samoin Heljä Haurun taitavan kuulustelijaolemuksen tulkinnan. Eikä mykkä ja haamumainen Drusillakaan musiikkiaiheisessa sävelsumussa toteutettuna olisi enää mielikuvituksellisemmin voinut säväyttää kuin tässä versiossa teki.

 

…………………………………………………………………

Esityksen kautta työryhmä etsii vastausta kysymykseen: mikä saa ihmisen alistamaan ja tuhoamaan ja mitä tapahtuu, kun valta yhdistyy käsittelemättömään kipuun.

“Maailma, sellaisena kuin se on, ei ole siedettävä.
Joten tarvitsen kuun tai onnea, tai kuolemattomuuden,
jotain ehkä täysin mieletöntä.
Pääasia, ettei se ole tästä maailmasta.”

Väkevä esitys vallasta, surusta ja siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei kestä omaa kipuaan.

Käsikirjoitus: Albert Camus
Ohjaus: Aleksi Lavaste
Ohjaajan assistentti: Jade Manner
Äänisuunnittelu ja musiikin opetus: Virva Immonen
Koreografiat ja tanssin opetus: Katri Liikola
Puheen opetus: Heini Nikander

Lavalla: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus I
Anton Avela, Ona Eronen, Minea Filén, Heljä Hauru, Eeva Hietamäki, Virva Järvelä, Essi Karjalainen, Pihla Kettunen, Pieta Kiviranta, Iida Lindholm, Tatu Lääveri, Severi Niskanen, Raul Nyberg, Jalo Stenroos, Minttu Valtanen, Rania Valtonen, Aleksi Venho, Minttu Viitamäki, Eemi Vuorinen

Tuotanto: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus I

 

Esityskuvat Jani Enqvist

Esiintyjät ovat jakautuneet kahteen miehitykseen, mutta kaikki nähdään lavalla jokaisessa esityksessä. Toinen kokoonpano toimii ensemblen roolissa toisen ollessa puherooleissa kyseisessä esityksessä.

Roolitus CALI
(21.3. klo 13:00, 27.3. klo 19:00, 28.3. klo 18:00, 2.4. klo 19:00, 8.4. klo 19:00, 11.4. klo 13:00, 17.4. klo 19:00, 19.4. klo 18:00)
Avela, Filén, Hauru, Järvelä, Lääveri, Nyberg, Stenroos, Valtonen, Viitamäki ja Vuorinen

Roolitus GULA
(20.3. klo 19:00, 25.3. klo 19:00, 28.3. klo 13:00, 1.4. klo 19:00, 10.4. klo 19:00, 11.4. klo 18:00, 15.4. klo 19:00, 18.4. klo 13:00)
Eronen, Hietamäki, Karjalainen, Kettunen, Kiviranta, Lindholm, Niskanen, Stenroos, Valtanen ja Venho

 

Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide Tanssi yhteiskunta

Kansallisteatterin kevään ohjelmistouutuuksia

https://lahenuutisia.fi/2025/11/10/kansallisteatterin-kevaan-2026-ohjelmistoa/ 

Tiina Puumalaisen uutuusnäytelmä Lady T kertoo Britannian Rautarouva Margaret Thatcherin viimeisistä elinvuosista muistisairaana Lontoon The Ritz -luksushotellissa. Kristian Smedsin Lapin Faarao kutsuu esiin taiteen ja henkimaailman ikiaikaista liittoa ja luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota ja tietovisaa. Koreografi Sonya Lindforsin ONE DROP on yhteiskunnallisesti vaikuttava ja visuaalisen lumoava teos kolonialismin ja kapitalismin historiasta. Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama menestysesitys Leikin loppu palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Oboh on nuoren näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäytetyö. Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan tanssia ja monologeja yhdistävä sooloteos, joka ravistelee maskuliinista yhteiskuntaa vatsatanssin kautta. Lavaklubilla nähdään suosittujen Sarvivälke- ja Kuka minä olen -esitysten kiertueversiot.    

Lady T – Hyvää yötä, Margaret Thatcher

Kuva: Mitro Härkönen

Lady T on Tiina Puumalaisen kirjoittama ja ohjaama uutuusdraama Britannian Rautarouvan ja alipalkatun hotellityöntekijän kohtaamisesta.

Jouluna 2012 Lontoon The Ritz -hotelliin muuttaa muistisairauden kuluttama nainen. Hän on enää varjo entisestään, vaikka hetkittäin näkyviin ilmaantuu vielä viiltävän itsetietoinen poliitikko. Vain hyvin harvat tietävät, että Margaret Thatcher tekee hidasta kuolemaa sviittinsä yksinäisyydessä.

Yksi näistä harvoista on Linda, hotellin pätkätyöläinen, jonka palkka ei riitä elämiseen ilman lisätienestejä. Linda on kuihtuneen hiilikaivoskaupungin kasvatti, jonka elämään Thatcherin politiikalla on ollut järisyttävä vaikutus.

Kahden täysin erilaista maailmaa edustavan naisen kohtaamisesta syntyy vaikuttavaa teatteria poliittisten päätösten seurauksista yksittäisille ihmisille. Lady T:n ytimessä ovat peri-inhimilliset teemat: muistaminen, unohtaminen ja anteeksiantamisen vaikeus.

Maalaamosalin intiimillä näyttämöllä hehkuvat Kansallisteatterin näyttelijätaiturit: Paula Siimes Thatcherina ja Maria Kuusiluoma hotellityöntekijä Lindana.

Kantaesitys Maalaamosalissa 15.4.2026

Työryhmä

Rooleissa Maria Kuusiluoma ja Paula Siimes

Ohjaus Tiina Puumalainen  Lavastus- ja pukusuunnittelu Teppo Järvinen  Naamioinnin suunnittelu Niko Sahlman

 

Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä

Kuvat: Verneri Pohjola ja Särestöniemi-Museo: Taina Veikkolin. Kuvankäsittely: Marko Kovero

Lapin Faarao jatkaa ohjaaja Kristian Smedsin pohjoisen taiteilijoista inspiroituneiden, epäsovinnaisten näyttämöteosten sarjaa. Aiemmat Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä nähdyt esitykset ovat olleet Palsa (2014) ja Tabu (2015).

Taiteilija Reidar Särestöniemen henkinen jälki suomalaisessa taiteessa ja yhteiskunnassa on merkittävä. Hänen henkilöään ja taidettaan on vuoroin rakastettu ja vihattu, ylistetty ja pilkattu. Suurten ristiriitojen, värien ja visioiden taiteilija jätti jälkeensä ison puumerkin.

Esitys kutsuu esiin Särestöniemen henkistä perintöä. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin johdolla sukelletaan Lapin Faaraon ihmeelliseen maailmaan. Verneri Pohjolan ja Kirke Karjan esittämä musiikki puhaltaa ja soi läpi esityksen. On tarinankerrontaa ja runoutta. On hiljaisuutta ja havinaa. On rauhallista ja radikaalia.

Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä. Luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota, tietovisaa ja yhteyttä henkimaailmaan. Kertakaikkisen omalakista näyttämötaidetta.

Suurella näyttämöllä 12.5. ja 16.5.2026

Työryhmä

Näyttämöllä Hannu-Pekka Björkman, Kirke Karja ja Verneri Pohjola

Ohjaus ja teksti Kristian Smeds  Musiikki Verneri Pohjola

 

ONE DROP on rajoja rikkova teos kolonialismin ja kapitalismin historiasta

Kuva: Tuukka Ervasti

ONE DROP on palkitun koreografi Sonya Lindforsin viihdyttävä ja viiltävän analyyttinen teos, jossa teatterin, nykykoreografian, katutanssin ja oopperan maailmat vuotavat toisiinsa.

Yhteiskunnallisesti vaikuttava, visuaalisesti lumoava ja karismaattisen esiintyjäkaartin tähdittämä esitys on saanut ylistystä ympäri Eurooppaa. Suomalaisen mustan näyttämötaiteen merkkiteos vierailee Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä toukokuussa. Esitys jatkaa Lindforsin monivuotista teossarjaa, joka käsittelee valtaa, representaatiota ja mustan kehon politiikkaa.

Teoksen nimi viittaa sekä reggaemusiikin “one drop” -rumpurytmiin että Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa luotuun rotuerottelulakiin (Race Separation Act), jonka mukaan yksi pisara ”mustaa” verta teki ihmisestä ulkonäöstään huolimatta mustan. Yhden pisaran sääntö teki näkyväksi sen, miten rodun teknologia luotiin hallitsemaan ja epäinhimillistämään mustia ja ruskeita ihmisiä.

Suurella näyttämöllä 23.5. ja 25.5.2026
After Sweat -klubi 23.5. esityksen jälkeen Lavaklubilla

Työryhmä

Koreografia & ohjaus Sonya Lindfors Esiintyjät Antonia Atarah, Maele Sabuni, Kamilla Halid, Alen Nsambu, Marlon Moilanen, Isabella Shaw Äänisuunnittelu Jussi Matikainen Valosuunnittelu Erno Aaltonen Pukusuunnittelu Sanna Levo Lavastussuunnittelu Aino Koski Libretto Sonya Lindfors Muut tekstit Sonya Lindfors & työryhmä  Tuotanto UTT ry & Sonya Lindfors Osatuotanto Big Pulse Dance Alliance (Zodiak – Uuden tanssin keskus / FI, Dance Umbrella / UK, Julidans/NL), Goethe-Institut (International Coproduction Fund), Finnish Cultural Institute for the Benelux, Apap – FEMINIST FUTURES (a project co-funded by the Creative Europe Programme of the European Union), Beursschouwbourg

 Leikin loppu palaa ohjelmistoon

Kuva: Harri Hinkka

Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama Leikin loppu on työryhmän, Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin, yhteistuotanto ja se sai ensi-iltansa Maalaamosalissa 9.4.2025. Esitys keräsi runsaasti kiitosta sekä yleisöltä että kriitikoilta ja se palaa ohjelmistoon keväällä.

Samuel Beckettin absurdissa klassikkonäytelmässä tuhotun maailman raunioilla asuvat kellariinsa piiloutuneet viimeiset eloonjääneet: sokea Hamm ja häntä palveleva Clov. Dystopian keskellä jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin rippeet loputtomalta tuntuvasta valtapelistä, joka jatkuu jatkumistaan.

Näytelmä on tuttu ja tunnettu eikä sen tekstistä saa muuttaa piiruakaan. Kuitenkin, kun teokseen nyt tarttuvat liikenneonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen ja pakolaisena maahan tullut näyttelijä Bakr Hasan, palvelijan ja palveltavan roolien lisäksi kysymys on monesta muusta tasosta ‒ eikä kaikki ole niin ilmeistä kuin päältä näyttää. Kaksikon alkuasetelma on selkeä: maahanmuuttaja palvelijana ja ”eurooppalainen” pyörätuoliin vaipunut valittaja palveltavana. Aikaamme peilaava klassikkonäytelmä osoittaa jälleen olevansa ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Näytelmän suomennoksen on tehnyt Samuel Beckettin Endgame-näytelmän pohjalta Mika Leskinen (2011). Mika Leskisen suomennos on nimeltään Loppupeli.

Työryhmä

Näyttämöllä Bakr Hasan, Pekka Heikkinen, Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen

Ohjaus Heikki Huttu-Hiltunen  Suomennos Mika Leskinen Musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio  Lavastus- ja pukusuunnittelu työryhmä  Valosuunnittelu Ilkka Niskanen Vastaava tuottaja Teatteri Siperia / Marika Heiskanen

 

Näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäyte Oboh yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan

Kuva: Deepak Panglia

Oboh on nuoren ja taitavan Leo Ikhilorin Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Nätyn taiteellinen opinnäyte. Esitys on karkean lohdullinen ja autofiktiivinen tulkinta minuudesta – kertomus yksinolosta, yksinhuoltajaperheestä ja väkivallasta levottomien sielujen lähiössä.

Teos ammentaa inspiraationsa Lounais-Nigerian Esan-heimon kulttuuriperinteistä ja yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan. Se on taru, luomiskertomus ja kasvutarina pojasta nimeltä Oboh.

Esitys yhdelle näyttelijälle yhdistää tanssin, musiikin ja voimakkaan ruumiillisen ilmaisun monodraaman muotoon.

Maalaamosalissa 3.‒7.2.2026

Esityksen kielet ovat suomi, englanti ja esan.

Työryhmä

Esityskonsepti ja esiintyjä Leo Ikhilor

Valosuunnittelu Pinja Kokkonen  Avustava äänisuunnittelu Samuel Chezeck

 

Mascu-Fuck käsittelee epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia

Kuva: Kansallisgalleria | the Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan sooloteos, jossa uhmataan rajoittavaa miehen mallia vatsatanssilla. Esitystä ovat inspiroineet ikoniset egyptiläiset vatsatanssijat, kuten Suhair Zaki ja Samia Jamal.

Teos käsittelee homoksi kasvamista, hylkäämiskokemuksia, vanhempien vaikutusvaltaa lapsiinsa ja epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.

Esitykset Pienellä näyttämöllä 23.5. ja 25.5.2025.

Ensiesitys oli Kiasma-teatterissa 15.8.2023.

Työryhmä

Konsepti, teksti, ääni Moe Mustafa Lavastus- ja valosuunnittelu Julia Jäntti Puvustus Angela Culkin Mugisha

Alkuperäisteoksen tilaaja Kiasma-teatteri (2023) Alkuperäisteoksen tuotanto PALO Art Productions Alkuperäisteoksen tukijat Taike, Helsingin kaupunki, Saaren residenssi (Koneen säätiö)

Sarvivälke- ja Kuka minä olen –esitysten kiertueversiot Lavaklubille

Sarvivälke Lavaklubilla 10.2.2026

Kuva: Katri Naukkarinen

Arda Salaniemen kirjoittama Sarvivälke on väkevän todentuntuinen sukellus nuoren naisen elämään. Koskettavan päähenkilönsä kautta monologinäytelmä pohtii itsetuhoisia ajatuksia ja olemassaolon mielekkyyttä ‒ vaiettuja aiheita, jotka kuitenkin ovat todellisuutta liian monille.

Alkuperäisversion kantaesitys oli Omapohjassa 9.3.2024. Sarvivälke-esityksen kiertueversion sovituksen mahdollistivat Kansan Sivistysrahasto, Niilo Helanderin Säätiö sekä Kansallisteatterin saamat lahjoitukset. Lokakuussa 2025 esitys kiersi kaikissa Valtion koulukodeissa.

 

Duo Musaico: Kuka minä olen? Lavaklubilla 2.2.2026

Kuva: Jeroen Sebrechts, kuvankäsittely Samüel Vangerven

Angela Aldebsin ja Rami Thawin ovat Duo Musaico, ja heidän omista tarinoistaan syntynyt esitys Kuka minä olen? on tanssi- ja musiikkiesitys kodin löytämisestä. Aldebs on Syyriasta kotoisin oleva tanssija ja koreografi, joka on aiemmin esiintynyt muun muassa Kansallisteatterin Undocumented Love -esityksessä. Thawi on syyrialais-venezuelalainen muusikko, jonka musiikki yhdistelee eri mantereiden kulttuurisia vaikutteita.

Teoksessa eri kielten sanat ja tanssi sulautuvat kokonaisuudeksi kitaran, viulun ja lyömäsoitinten kanssa. Taiteilijat punovat arabiasta, englannista, suomesta ja espanjasta kielirajat ylittävän äänikudoksen, jossa sanat lakkaavat merkitsemästä ja tunteet puhuvat.

 

Lisätiedot:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Ydinarvomme ovat taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus.

Kategoriat
taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus

Teatterikeväässä 2026 jännittävän kokeellista uutuutta

Piirros Kaarlo Stauffer

 

Somatic Sitcom ammentaa 1990-luvun tilannekomedioista, muuttaa arkiset eleet koreografiaksi ja ylistää ystävyyttä.  

Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön Somatic Sitcom -esitys yhdistää 90-luvun alun klassisten tilannekomedioiden huonelavastuksen ja nykytanssin. Studio Pasilassa 21. huhtikuuta 2026 ensi-iltansa saava esitys kerrostaa näennäisen merkityksettömät jokapäiväiset eleet koreografiaksi, joka tarkastelee olemisen kummallisuutta.

Somatic Sitcom -esityksen taustalla on koreografi Anna Maria Häkkisen, skenografi Erno Aaltosen ja dramaturgi Emil Santtu Uutun yhteinen kiinnostus 1990-luvun klassisia tilannekomedioita kohtaan. Työryhmä on katsonut satoja tunteja aikakauden sitcom-sarjoja, purkanut niiden rytmejä, eleitä ja tunnelmia ja siirtänyt ne osaksi nykytanssin ja ruumiillisen ilmaisun kieltä.

Anna Maria Häkkisen koreografian perustana toimivat nykytanssin pehmeät somaattiset menetelmät, joissa korostuu ruumiillisen kokemuksen havainnointi.

“Tässä teoksessa tätä havainnointia laajennetaan ruumiista kohti ympäröivää tilaa ja ihmisten ja esineiden välisiä tilanteita. Minua kiehtoo, miten arkiset eleet, kuten istuutuminen, oven avaaminen ja muropaketin kurottaminen voivat muuttua tanssiksi, kun niitä havainnoi ja tarkastelee tietoisesti,” Häkkinen kuvailee.

Teos sijoittuu 1990-luvun alkuun ja ammentaa ajan nostalgisuudesta: pop- ja vaihtoehtokulttuurista, joutilaasta kehollisuudesta ja analogisista esineistä. Kuten inspiraationa toimineissa 1990-luvun klassikkokomedioissa, Frasierissa ja Seinfeldissa, Somatic Sitcomissa ovikello soi ja tapahtumat saavat yllättävän käänteen. Lopputuloksena on lempeä, ihmeellinen ja komediallinen kuvaus ystävyydestä.

 

Teoksen konsepti on Anna Maria Häkkisen ja Erno Aaltosen käsialaa. Häkkinen on lisäksi teoksen koreografi ja Aaltonen vastaa teoksen lavastuksesta sekä valo- ja äänisuunnittelusta. Teoksen dramaturgi on Emil Santtu Uuttu. Kolmikko on työskennellyt aiemmin yhdessä teoksissa Phoenix – a deep relaxation serotonin release (2023), joka toteutettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssin opiskelijoille, sekä Afterglow, low lingering slips of light (2023), joka sai ensiesityksensä New Yorkin Performa-biennaalissa.

 

Rooleissa nähdään Hanna Ahti (vier.), Juha Jokela, Vappu Nalbantoglu, Esete Sutinen (vier.) ja Antti Timonen. Teoksen puvustus on Paula Ojalan ja työryhmän yhteistyötä. Naamioinnin suunnittelee Ronja Nylund. Tanssin ennakkotyöhön osallistuu tanssija Taru Aho.

Alla Helsingin Kaupunginteatterin kevään uutuuksien ensi-illat:

 

28.1. Hildur, ohj. Tuomas Parkkinen x

4.2. Kurtturuusut, ohj. Miika Muranenx x

5.2. Komedia pankkiryöstöstä, ohj. Samuel Harjanne x

12.2. Status quo, ohj. Jakob Höglund

11.3. Out of Order, kor. Fernando Melo

21.4. Somatic Sitcom, kor. Anna Maria Häkkinen x

 

https://hkt.fi/tiedotteet/helsingin-kaupunginteatterin-alkukevaan-2026-ohjelmisto-on-julkaistu/

x Lahen uutisia pyrkii kokemaan ainakin nämä esitykset