Kolmipäiväiselle Tallinna-matkallemme olimme jo Suomessa varautuneet kolmeen eri eestiläiseen taidekokemukseen hankkimalla liput nettitoimitusten kautta. Kaikkiaan kuusi pääsylippua oli mukanamme maahan saapuessamme.
Kolme valitsemaamme kulttuurikokemusta tuntuivat kansainväliseltä tasoltaan ja vaikuttavuudeltaan poikkeuksellisilta. Viron Oopperatalon ammattimainen ja perinteinen baletti – Anna Karenina – on harvinainen kokemus kovin länsimaistuneessa suomalaiskulttuurissa.
Viron Kansallisbaletilla on tarjottavana todellinen esittävän taiteen loistavan sädehtivä rubiini, trillerimäisen jännittävä tarina, hurmaavien maailmanluokan balettitanssijoiden ja ennen muuta ehyen, hienon koreografian sekä korvia hivelevän täyteläisen orkestroinnin vahvana, kuohuvana ja intohimoisena draamana. Teoksen verenkiertoa nostaa tunteissa arvaamattoman hurja ja sydämellä tunnistellen taivaallisen kaunis Sostakovitsin musiikki ottaen meidät vastustamattomasti pauloihinsa. Koreografi Marina Keslerin löytämä, luoma ja jalokiveksi kiillottama helmi on toisen hiojan, kapellimestari Lauri Sirpin varmoissa käsissä viisi vuotta sitten saanut päivänvalon ja on tänään kenties upeimmillaan, puhuttelevimmillaan, esitystaidollisesti tuoreimmillaan koettavissa.
Sen tolstoilaisen ajan hallinnollista ylivaltaa ruotivaan genreen meidät ohjaa visuaalisesti ruhtinaalliset ja tunteikkaat, salamannopeasti muuntuvat kohtausten lavastusatmosfäärit sekä ennen kokemattoman vaikuttava korumaisen yltäkylläinen hieno puvustus aikansa hovieliittiä kruunaten (Reili Evart), kera tarkoin ajateltujen valojen ja tehojen (Rasmus Rembel) sekä sovituksen ja ohjauksen (Marina Kesler) kirjoittama, tiiviiksi draamaksi keskittämä Leo Tolstoin Anna Kareninan keskustarina – tuo ehyt rakastumista, pettymystä ja kaipuun tunteitamme vellova, jännittävä draama, jonka tenho ja voima vie mukanaan katsojan ikään katsomatta.
Moderniksi tämän esityksen tekee sen rakenne, jossa katsoja joutuu juuri haltioituneena ihanan rakkauskohtauksen jälkeen kokemaan uuden erilaisen täysin pettymystunnelmaisen elämäntapahtuman. Näin koko baletin ajan miltei sadistisesti elämä vuorottelee vastakohtaisuuksissa onnen ja pettymysten vaihtuessa silmänräpäyksessä – vähitellen esitys loppuratkaisun ennakoimattomuudessa nousee äärimmäisen jännittäväksi trilleriksi.
Viisi vuotta on kulunut Keslerin luomasta baletin ensi-illasta. Korona häiritsi sen toteuttajia kohtalokkaasti, jopa estikin parin vuoden aikana monta esityskertaa.
Alkuperäisen vuoden 2020 ensi-illan soolotanssijoista ovat useat tänään nähdyssä teoksessa saaneet uudet tulkitsijansa. Viron Kansallisbaletilla on vuosisadan mittainen status: miltei jokainen esityksen tanssija, baletin soolotanssijat ja päätanssijat ovat saaneet balettikoulutuksen oman maansa balettikouluissa jo alakouluikäisten balettikouluissa aloittaen – Anna Kareninan tanssijatkin Kansallisbaletin omassa tanssiopetusyksikössä monet vuodet taitojansa harjoittaen, ulkomailla itseään lisää kouluttaen ja lopulta päätoimisesti omassa Kansallisbaletin koulutuksessa balettitaiteilijan ammattitutkinnon saavuttaen. Tällaisella hyvällä tavalla varmuuden tuova Viron baletin sisäänlämpiävyys mahdollistaa nyt Anna Kareninan uuden roolituksen ja uusien sekä vanhojen ensitanssijoiden mukanaolon: Vuoden 2020 ensi-illan solistejakin jälleen keskeisissä tehtävissä, useat vain ovat vaihtaneet tanssijaroolejaan, tuoreina ja nautittavina, taatusti tarinan osaavina taiteilijoina.
Leo Tolstoin romaanin tarinan tuntien esityksestä tuli todellinen elämys. Sen musikaalisesti ja tanssitaiteellisesti ehyt, väkevä tulkinta, huolellinen ja koskettavia tunteita täysi koreografia, ainutlaatuisen upea balettitanssija-ensamble ja elävä, täydellinen korkeantason oopperaorkesteri veivät jo sydämemme.
Harvinainen kulttuurimomentti oli esityksen tavallisen arkipäivän loppuunmyyty klo 12.00 alkava näytös – miten se on mahdollista. Totesimme vasta lämpiössä Anna Kareninan koululaisnäytökseksi. Saapuessamme suureen odotusaulaan se oli jo täyttynyt raikkaasta kattoon asti kiirivästä juttelusta ja innokkaista, teini-ikään ehtineiden nuorten keskusteluista. Entisenä yläkoulun rehtorina, vaimoni kouluvirkailijana pohdimme tällaisen klassisen tarinan ja sen esitysmuodon epäilyttävänä kulttuuritarjontana nykyiselle nuorelle.
Kun kauniin oopperasalin ovet avattiin ja selvästi opettajien johdolla teini-ikäinen katsojajoukko, meidän muutaman kymmenen aikuisen kanssa alkoi täyttää merkityt katsomopaikkansa, oli aktiivisuus vielä kihelmöivän spontaania. Opettajat vaihtoivat tuntemiensa villimpien, ongelmallisiksi kokemiensa opiskelijoiden paikkoja itseään lähemmäksi. Puheensorina ja ilmeet muihin penkkiriveihin olivat selvästi kuultavissa ja katseltavissa. Mitähän tästä tulee. Vihellyksiä ja ulosmarsseja ehkä – tiesin suomalaiskoulujen vastaavista kokemuksista.
Vaan kun esitys alkoi ja originelli hovimainen esittäjäjoukko kera sotilaiden alkoi tanssia, teos imaisi lavastuksen upein dekoraatioin ja liikekieli hämmentävän akrobaattisin ottein koko salin hiljaiseksi. Huippukohdissa,kohtausten lopuissa maltettiin taputtaa ja miten – näytelmän kohtauksen ymmärtäen, mallikkaasti ja tyylillä, asian ymmärtämisestä kertoen. Totesimme, että tällaista emme koskaan olleet kokeneet miltei ammattilaisina kriitikkoina – varhaisnuoria innostuneen, äärimmäisen keskittyneinä balettia seuraamassa.
Mitä itse esityksestä jo tässä väliajalla sanoisin. Taitavaa, mykistävää, lajina sellaista, joka pitää myös moderniin suomalaiseen nykybalettiin rekonstruoida.
Väliajalla totesin nuorison pukeutuneen juhlallisesti, kaikki vähintäänkin asiallisesti mukaviin siisteihin asuihin. Väliajalla erityisesti nuoret katsojat kiertelivät oopperatalon ympyränmuotoisia käytäviä tutkien ballerinoja, balettitanssijoita, heidän nimiään seinille ripustetuista kuvista ja monet löysivät juuri äsken baletin ensiosasta tunnistamiaan keskeisten tanssijoiden hienoja kasvopotretteja. Epookki kulttuurikeskustelu jylläsi Eesti Rahvusoopperan käytävillä suorastaan innosta kuhisten yleisössä jo valloittavasti tulkitun teoksen ensinäytöksen tunnelmakokemuksina.
Baletti Virossa on taidemuotona ollut meille länsimaalaistuneille harvinaisuus, mutta alkaa nyt olla teholtaan ja aiheiltaan entistäkin modernimpi. Kenties, kuten itse Anna Karenina -tarinassa, klassisen ihmiselämänajattelun, rakkauden, ihmisyksilöaseman, naisen arvostamisen aika on jo paljon koko maailmassa laventunut. Anna Kareninoja on nykyisin yhä useammassa siviilisäädyssä kohtaloineen, ruhtinaita entistä enemmän rahatukkuineen. Mutta rakkaus sekä sen vastakohdat pettymys ja nöyryytys ovat maailmassa yhä voimissaan.
Miksi juuri Viron Kansallisbaletti on tänään iskussaan, miksi sillä on voimaa käynnistää taiteen sykettä suoraan niin turtuneiden iäkkäiden kuin vasta haaveissaan unelmoivien teini-ikäisten ajatuksiin ja sydämiin.
Jätän roolianalyysini poikkeuksellisesti katsojille: yleisö tuntui olevan haltioissaan.
Viron Kansallisbaletin taidosta, sen balettiglamourista, juuri siitä tanssin tenhosta josta nuori yleisö tuntui olevan haltioissaan, esitän vain Kansallisoopperan lehdistölle taltioidut pari Runno Lahesoon valokuvaa ja balettinäytelmästä otettuja videopätkiä.
Keslerin luoman Anna Karenina -baletin tanssikoreografiat, hämmentävät nostot, vauhdit ja rytmivaihtelut, tunteenilmaisun aistilliset koreografiat, hypyt ja otteet, kolmiodraaman rakkausteemat vuorottelevat intohimon ja rakkauden torjumisen välissä. Teos huipentuu tragedialliseen kohtaukseen: siinä Kesler on Anna Kareninansa nostanut häikäiseviin valoihin, rautatien korkealle sillalle junantulon korvia vihlovaan äänimelun ja Sostakovitsin kalmaisen aavemaisen musiikin pauhatessa korvia huumaavassa fortessa – Annamme pudottautuu kuolemaansa veturin savuhöyryjen peittäessä viimeiset sekunnit hänen elämästään. Täysi, pohjaton pimeys täyttää teatterisalin.
Loppusuosionosoitusten laskuissani seitsemän kertaa esiripun noustessa ja taputusten mahtipontisen voimallisina jatkuessa syntyi suorainen eri-ikäiset ihmiset kruunaava yhteisöllinen katsomon ja esityksen toisiaan kunnioitava aito teatterihurmos.
Paluumatkalla balettiesityksestä huomasin äänen hyräileväni Sostakovitsin äärimmäisen kaunista, ihanaa pikku Valssia numero 2
https://www.youtube.com/watch?v=DuhJpXNFr4c
Arvio on kirjoitettu Eesti Rahvusoopperan esityksestä 12.11.2025