Lahen uutisia

Jo koronan vuoksi ennakkoäänestys saattaa olla nyt ja tulevaisuudessa äänestysoikeuden suorittamisessa turvallisempaa kuin rynnätä varsinaisena vaalipäivänä äänestyspaikaksi nimettyyn ja mahdollisesti monen kymmenen Päijät-Hämeen hyvinvointialueen asukkaan pandemiapyydykseen.

Siispä Lahdessa teimme poikkeuksellisesti autolla jo päättämämme päivän ulkonasyömisruokailun vuoksi käynnin ensin kaupungin pohjoisosan suureen markettiin, päätarkoituksena ennakkoäänestäminen, sillä äänestysinfossa ilmoitettiin marketin olevan myös yksi kaupungin ennakkoäänestyspaikoista.

Äänestyspaikan löytäminen oli jo mutkikasta. Marketin tuloeteisestä löytyi ilmoitus, jossa luki Ennakkoäänestyspaikka – ja tussilla vedetty nuoli näytti alas kaakkoon. Pohdimme, ettei marketissa kokemuksemme mukaan mitään alakertaa ole eikä pääilmansuuntaan itäänkään ole marketin rakennusosaa. Viimein selvisi, että juuri aivan tuolla itäosassa marketin pihalla sijaitsi parakki ja sinne siis. Valtava piha oli jäinen ja siis istumaan autoon ja kohti parakkia. Pihalle pystytetty Lahtea rahastavan vuokrafirman karu parakinpalanen seisoi meitä odottamassa. Tosin parkkipaikat sen ympärillä olivat aivan jään peittämät ja sää sellainen, että parakin ympäristö olisi pitänyt jalankulkijoita varten liukastumisilta suojata: hengenvaarallisen jäinen. Perille pääseminen ja paluu ilman kaatumisia olivat onnenkauppaa. Varovasti askeltaen, ensin pohtien kummasta päästä parakkiin mennään, pääsimme sisälle. Äänestäminen parakissa sujui hyvin, sillä kaksi äänestäjää oli jo ennättänyt virkailijoiden käsittelyyn ja pääsimme heti äänestyskoppiin numeromme meille annettuun äänestyslippuun koukeroimaan. Varoen liikkuen, jalkaansa asetellen takaisin autoon ja sitten se tavallisen ihmisen harvinaisuus – ulos ruokaravintolaan päivän lounasta syömään – onnistui sekin.

Eilen oli vielä tehtävänä avustaa ikääntynyttä, rollaattorilla liikkuvaa tuttavaa. Keskustassa on parikin sopivaa ennakkoäänestyspaikkaa. Vielä tiedustelu edellisenä iltana sähköpostitse keskustan tavarataloon ilmoitetun äänestyspaikan sijainnista. Hyvä neuvo: talon pohjakerroksessa entisen sen ja sen liikeyrityksen paikalla. Jälleen autolla matkaan, nyt rollaattorin pakkaus autoon, ajo tavaratalon parkkiluolaan, parkkikerroksessa auton purku, rollaattorin kanssa, sitten hissillä yksi kerros ylöspäin ja kohti Äänestyspaikkaa. Vaikea se oli silti löytää, sillä ilmoitus, jossa äänestyspaikka-ilmoitus sijaitsi, oli kovin vaatimattoman kokoinen suuressa aulassa. Tosin paikka selvisikin nopeasti, sillä aulaan tultaessa kello oli 10.05 äänestäjien jono ulottui jo suureen liikeaulaan kahdentoista äänestäjän verran. Rollaattorituttavan kanssa päätimme, ettemme jää tuohon jonoon, vaan takaisin parkkihalliin ja seuraavaan mahdolliseen, pääkirjaston äänestyspaikkaan. Jälleen rollaattorimanööverein, pakaten ja purkaen. Pysäköintipaikka kirjaston ulko-oven läheltä, rollaattori tukena askeltaminen liukasta, lumijäistä pihaa varoen, pikkukynnyksin matkaa jatkaen automaattiovista ja nyt välittömästi ulko-oven vasemmalla puolen oli kahden jonottajan muodostama, selvästi ennakkoäänestäjien lyhyt jono sekä kyltti Ennakkoäänestyspaikka ja virkailija sekä kaksi äänestyskoppia. Virkailijan lyhyt käsittely, käynti äänestyskopissa ja kohti kirjaston auditoriota, jossa uudelleen henkilötodisteet ja äänestyslipun vahvistaminen suoritettaisiin allekirjoituksin, lippu kuoreensuljettuna, leimaten äänestysuurnaan pudottaen. Itse äänestämistoimenpiteet olivat järjestyksessä tosin täysin päinvastaiset kuin omassa äänestyspaikassani henkilöpapereiden ja vaalilippujen saamisessa ja näyttämisessä. Mutta hyvin sujui rollaattoriäänestäjältä tähän saakka. Kun sitten äänestäjätuttavani rollaattorilla taas kynnyksen yli hieman apuvälinettään nostellen pääsi auditorioon, jäin itse salin ulkopuolelle ja huomasin sinne  asettuneiden kahden virkailijan äänestäjäasiakkaiden palvelupaikat rinnakkain. Molemmissa oli virkailijoiden käsiteltävänä juuri nyt äänestäjät. Takimmaisesta äänestyspaikasta vapautui sitten paikka, mutta sinne ei ollut rollaattorilla asiaa, koska ensimmäisen äänestysvirkailijan asiakkaan kohdalta ei pääsyt toisen virkailijan vastaanotolle, tilan ollessa niin kapea, ettei siitä olisi rollaattorilla mahtunut. Siis äänestäjäavustettavani jäi odottamaan vuoroaan, takimmainen virkailija ilman äänestäjäasiakasta – samalla pysähtyi koko äänestäjien jo viideksi kasvanut jono, kunnes ensimmäisen paikan äänestäjä oli käsitelty, hän poistunut ja vasta sitten avustettavani pääsi äänestysvirkailijan vastaanotolle.

Suuren auditoriosalin olisi kyllä voinut muullakin tavalla luoda ja järjestää helposti toimivaksi äänestyspaikaksi kahdelle äänestäjälle.

Ensimmäisessä kokemuksessamme huomautimme tuosta opastuksesta marketissa ja se luvattiin korjata. Jälkimmäisestä äänestyskokemuksesta otan yhteyttä sähköpostilla vaalien virallisiin järjestäjiin.

Positiivista näissä molemmissa ennakkoäänestystapahtumissa olivat kaikki niissä hyvin ja rauhallisesti toimineet äänestysvirkailijat.

Ennakkoäänestäminen tuntuu olevan vaalien järjestäjälautakunnalle liian ylivoimainen tai sitten ihan hälläväliä-tehtävä. Se on jokaisen äänestäjän tasapuolisen kohtelun kannalta selvästi siis taitolaji, jossa ihmisen käsittely vaatii ennakkojärjestelyissä inhimillisyyttä, ymmärtämistä, käytännön järjestelemisen oivaltamista. 

Tänään 18.1.22 on viimeinen ennakkoäänestyspäivä.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 23.2.2022. Vaalipäivänä voit äänestää vain ilmoituskorttiisi merkityssä äänestyspaikassa.

https://www.lahti.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/paatoksenteko/vaalit/

Käykää äänestämässä!

https://lahenuutisia.fi/uncategorized/jattilaisen-armosta-terveytta-hyvinvointia-ja-pelastamista/

Musiikkineuvos Paavo Kiiski kuoli 3.1.2022 kuntoutussairaala Jalmarissa Lahdessa. Hän oli syntynyt Oulussa 1942.

Haluan tällä pienellä vuodatuksella viestittää yhden lahtelaisen ja samalla koko Suomen merkittävän koulumusiikkipersoonan laaja-alaista ja pysyvää merkitystä jälkipolville – muistellen muutamia yhteisiä askeleita hänen musiikkipolkunsa lomassa.

Ensimmäinen muistikuvani Paavo Kiiskestä on asevelvollisuusajalta, kun jouduimme RUK:n oppilaiksi Haminaan kurssille 111. Siellä tietenkin muusikot ja muut taiteilijat ympäri maan oli armeijan tapaan noteerattu taiteilijoiksi ja he itse luonteensa ja mahdollisuuksiensa mukaan hakeutuivat tehtäviin, joissa mahdollisimman vähän tarvitsi osallistua varsinaiseen asepalvelukseen ja sai vapaata omaan taiteelliseen kutsumukseensa. Yksi tällainen erikoiskomennus oli jokaisella RUK-kurssilla se tavallisille kansalaisille ja RUK:n oppilaiden läheisille järjestettävä kurssijuhla ohjelmineen ja tanssiaisineen. Paras oppilastoverini opettajainvalmistuslaitoksesta Mauno Kuusela hoiteli juhlan järjestelyn, itse sain ohjattavakseni erään kuuluisan kirjailijan veljen kirjoittaman kurssinäytelmän. Ohjattavakseni ilmoittautuivat Eero Melasniemi ja Kari Frank. Musiikin näytelmään sävelsi ja toteutti Paavo Kiiski, josta sain myös ystävän hänen tultuaan opettajaksi Lahteen. RUK:n näytelmätekeleestä ilman noita loistavia näyttelijälahjakkuuksia ei olisi tullut mitään ja Paavon viihdesävellykset sekä musisointi hoitivat lopun hienosti.

Lahdessa Jokamies Hugo von Hofmannsthalin moraliteetissa sain olla mukana esityksessä ja sen valmisteluissa, houkutella mukaan monia sen runsaasta kolmestakymmenestä taiteilijasta: näyttelijöitä sekä mm. tuon asevelvollisuustuttavani Paavo Kiisken säveltämään musiikin (tätä ennen vain Sibelius oli Suomessa ollut tämän näytelmän musiikin säveltäjänä).

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/01/sanan-voimaa

Myöhemmin tapasin Paavo Kiisken useastikin musiikin ja henkisten kilpailujen puitteissa arvostelijana.

Paavo oli niitä harvoja ammattilaisia, jotka sekä ystävänä, opettajana että muusikkona eivät tehneet itsestään suurta numeroa, mutta vaativat opettajana hyvältä musiikilta kaiken ja samaa musiikillista persoonallista paneutumista myös oppilailtaan – musiikin elävyyttä ja kunnioittamista.

Perustaessamme puoliammattilaisen Nostoväkinäyttämön Lahteen sain Paavon suostumaan säveltämään teatterimme ensimmäiseen näytelmään – Siivet taivaaseen – musiikin, jossa  Matti Norjava lauloi soolon.

Yhdeksi merkittävimmäksi teatteriyhteistyön huipuista muotoutui Nostoväkinäyttämömme Iltamiin Paavolta tilattu sävellys Hannu Salaman runoon Juhannus. Se oli kaunis, ylijuhlava teos ja komea oli sen esittäjäkin Jaakko Ryhänen, jonka teatteriystäväni Yrjö Juhani Renvallin kanssa saimme vierailemaan. Hän oli ollut opettajaksi valmistumassa Ryhäsen kanssa Heinolan seminaarissa ja tutustunut mieheen, teoksen säesti Mari Renvall.

Paavo Kiisken yhteistyö teatteritaiteen kanssa huipentui uuden, ainutlaatuisen Lahden kaupunginteatterin rakennuksen vihkiäisnäytelmään 1983. Sen pienen näyttämön ensiesitys oli Yrjö Juhani Renvallin teksti Päivänsäde, minä ja menninkäinen, joka kertoi alkuaan lahtelaisesta iskelmärunoilija Reino Helismaasta, hänen urastaan, esiintyjäelämästään tovereineen ja elämänvaiheistaan. Esityksen Toivo Kärjen musiikin ja orkesterin johti livenä Paavo Kiiski ja kantaesityksen ohjasi Kari Rentola. Näytelmä sai ennätykselliset 30000 katsojaa.

Samanaikaisesti ja laaja-alaisesti, kaikenlaista musiikkia arvostaen Paavo Kiiski toimi ja teki musiikkipedagogista monikymmenvuotista musiikki-uraansa: yhtenä maan ensimmäisten musiikkiluokkien perustajana Lahteen, koulujen kuorojen valmentajana ja johtajana, unkarilaisen Kodäly-pedagogiikan maahantuojana ja sen käytännön soveltajana, lahtelaisten ja orimattilalaisten mieskuorojen kuoronjohtajana, peruskoulun Musiikki-kirjan tekijänä ja lukuisten musiikkitapahtumien, kurssien innostavana ja taitavana, uupumattomana suunnittelijana sekä toteuttajana. Jätän tuon valtavan musiikkipanoksen sen kokeneille paremmin muisteltavaksi ja kerrottavaksi. Paavon tosin enää harvoin tavatessani vaihdoimme kuulumisia – luonteva hymy ja sympatia Paavosta välittyen.

Viimeisin kokemukseni Kiisken töistä oli itselleni yllätys. Se oli vuoden 2020 Vanhojen tanssit, joissa saimme kokea koreografioituna hänen koululleen säveltämänsä, jo perinteeksi abitanssiaisissa tulleen sävellyksensä kaunismelodisen Tiirismaan koulun valssin.

Se kertokoon jo kuvana kaiken siitä elämänmyönteisyydestä ja musiikin voimasta, joka siivitti esimerkillisen musiikkilukion ja kouluyksikön musiikinopettajan työtä taidollisiin, opillisiin ja musiikillisiin saavutuksiin. Viestiköön se tunnelmallaan olennaista Paavo Kiiskestä monipuolisena, sydämellisen sympaattisena, vaativana ja tuloksellisena, pidettynä musiikkikasvattajana.

Valokuva Paavo Kiiskestä Orimattilan Mieslaulajien johtajana (2006-2018)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen aluevaltuutettujen maallikkohallinto, siihen valittavat 69 edustajaa selviävät 12.1.22 – 18.1.22 ennakkoäänestyksen ja varsinaisen vaalipäivän, sunnuntain 23.1.22 jälkeen.

Asetelma alueellamme on mielenkiintoinen. Ehdokaslistan yksi mittavin, tervetullein yhteistyöuudistus löytyy Kristillisdemokraattien 86 ehdokkaan listalta. Eivät he kaikki kristillisten edustajia ole, osa saattaa olla pakanoitakin, mutta kaikki listan edustajat, varsinkin luettelon koko loppuhäntä on tehnyt teknisen vaaliyhteistyösopimuksen Suomen Kristillisdemokraatit -puolueen kanssa. Se tarkoittaa, että nyt mm. jo kuntavaaleissa suosittu Pro Lahti sekä omaääniset poispotkitut terävät poliitikot Seppo Korhonen ja Juri Nieminen ja monenlaiset muut sitoutumattomat ajattelevat kansalaiset ovat käytettävissämme valitessamme sosiaali- ja terveysmenojemme sekä pelastuslaitoksemme hallintoon mahdollisimman päteviä ja ennen kaikkea aktiivisia, aikaansaavia luottamushenkilöitä hyvinvointialueellemme. Ehdokkaita on siis tällä ryhmittymällä kaikkiaan 86.

Olen selaillut vanhojen puolueiden listoja ja kovasti murheellisena puistelen päätäni tuijottaessani samojen jo kuluneiden poliitikkojen naamoja niin Kokoomuksessa kuin Demareissa.

Pelkään, että heidän puolue-ehdokkailleen ei enää löydy avarakatseisesti demarisesti ajattelevia ja kokoomusmielisiä äänestäjiä – niin nämä puolueylivoimaisuudet ovat omariittoisina ryhmittyneet ja rynnänneet liian tutuilla persoonilla ja mielipiteillä uutta aluevaltuustoa täyttämään. Lohduttominta lienee, että uudet demareiden, kepulaisten ja kokoomuksen aluevaaliehdokkaat joutuvat laskemaan kädet alas ääniä laskettaessa ja pelkästään vahvistamaan äänimäärillään pääehdokkaiden valinnan.

Keskustan, Perussuomalaisten ja Sosialidemokraattien kohdalla on se kaikkein surkein asia – suurpuolueiden edustajien itseriittoisuus ja korvaamattomuus mukana vallan hamuamisessa: saman persoonan pitäisi tällaisen neropatin itsensä mielestä olla mukana eduskunnassa, kaupunginvaltuustossa ja vielä Sote-ja pelastustointa päättämässä (Kemppi, Lehto, Ronkainen, Kari). Eikö noita viisaita mielipiteitä ja neuvoja voisi antaa muutenkin – kun on keksitty puhelin, netti, facebook, twitter, sähköposti sekä kahdenkeskeinen keskustelun mahdollisuus vielä vapaassa maassa – kuin istumalla itse kaikissa mahdollisissa kokouksissa kokouspaikat ja -palkkiot vallaten.

Siksi Kristillisdemokraattien suoma luonteva, sisarellinen ja veljellinen, huolehtiva yhteisrintama on yllättänyt meidät äänestäjät. KD:lläkin on pari selvästi ylivertaista vanhaa jumalanluomaa paljon hyvää aikaansaanutta konkaria, mutta on siellä nyt uusiakin ja mikä parhainta mukana jo kuntavaaleissa vaali-ilmapiiriä huomattavasti raikastanut suorapuheisten joukko sekä nykymenolle, kuten Phhykyn itsevaltiaalle hallinnolle (Niinistö & Lempinen) kriittisiä kasvoja.

Tällä rehtiä päättämistä edustavalla joukolla on ainakin tuoretta näkemystä ja otetta tehdä uudenlaista, ihmislähtöistä arjen politiikkaa homehtuneeseen, suurpuolueklikkiytyneeseen Päijät-Hämeeseen.

Ensimmäinen ennuste aluevaalituloksesta

Kun tuttavieni avustuksella laskeskelin Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kaikissa kunnissa kuntavaaleissa viime keväänä 2021 saadut eri puolueiden äänimäärät yhteen ja muunsin ne prosenteiksi nyt käytävään aluevaaliin, jossa valitsemme nuo 69 aluevaltuutettua, sain jo ensimmäisen kelvollisen prognoosin:

Sdp 16  Kok+rkp 16  Ps 14  KD+ProLahti+Sitoutumattomat 9  Kesk 7  Vihr 4   Vas 3 = 69 aluevaltuutettua

Nimiluettelonkin valituista jo voisi antaa, ainakin tiedon siitä, että tuohon 69 aluevaltuutetun joukkoon kuuluu vajaat 20 Lahden ulkopuolista valtuutettua.

Jättiläinen siis ratkaisee koko hyvinvointialueen sote-asiat, joita on pohdittu päätoimisesti jo vuodesta 2006 alkaen. Hyvinvointipalvelumme ei siis kovin ihmisystävällistä ja tasapuolista tule olemaan Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, varsinkaan sen pikkukunnissa.

Eilen torstaina 13.1.2022 käytyäni jo äänestämässä putosi postiluukusta iltapäivällä n. klo 15 aluevaaleista ensimmäinen julkinen tiedote, jossa kerrottiin koko Aluevaalien tarkoitus. Eikö ajankohta oikeusministeriön julkaisulle myöhästynyt pahasti, kun lähes seitsemän prosenttia kansalaisista oli TV-uutisten mukaan silloin jo käynyt äänestämässä ja vasta nyt he saivat äänestämisensä jälkeen virallisen tiedotteen siitä, mistä he vaaleissa äänestivät? Lahtiko järjestelyineen jälleen epäonistui pahan kerran?

Englanninkielinen elokuva- ja televisiokeskustelu kansainvälisessä lehdistössä nostaa näinä aikoina keskeiseksi ongelmaksi elävän näyttelevän, elokuvallisen ja näytelmällisen puheen. Se ei maailmanlaajuisesti enää kuulu ymmärrettävästi katsojalle saakka televisio-ohjelmissa eikä teattereissa.

Näin on myös Suomen television uusimmalle, moderneimmalle Mieheni vaimo -sarjanäytelmälle käynyt. Se on ottanut tulkintatyyliinsä tuon maailmanlaajuisen valtavirran tavan tehdä tulkinnoista mahdollisimman luontevia ja uskottavia. Katsoimme kaikki Mieheni vaimon kahdeksan lähes tunnin kestävää osaa ja todistimme sen puhetaidon haaksirikon. Useat kohtaukset jäivät ymmärtämättä, koska sanat mumistiin tahallisesti siten, että puhe tuntuisi mahdollisimman luontevalta.

On ilmeistä, että saadakseen luotettavan, teeskentelemättömän ilmaisun, näyttelijän on usein mumistava tai kuulumattomasti kuiskattava toiselle ajatuksensa herkässä tunnelmassa, ettei se särkyisi. Usein jokin tunnelmaan liittyvä – kuvakulma, näyttelijän etäisyys, puhuttava sävy, lavastus, laulusoolo, atmosfääri, kuiskaus, äänenväri tai huulien näkymättömyys – peittää katsojalta sanojen ja repliikkien ymmärtämisen.

Koko Mieheni vaimo on tällainen modernisti kansainvälinen teos, jossa ohjaajien luontevan puheen vaatimus on ensisijainen. Kun Mieheni vaimo -näytelmää lisäksi on Ylen tuotannon tervetulleessa yksinvallassa mietitty, kirjoitettu, harjoiteltu poikkeuksellisen pitkään ja huolella, työtunneista, roolipalkkioista piittaamatta, niin vuorosanat (joita onneksi ei ole tuhoisan paljon) tulevat kirjoittajalle, ohjaajalle ja näyttelijöille jo niin tutuiksi, ettei niiden kuuluvuutta edes ymmärretä tarkastaa – tekijät kun ovat löytäneet ja tietävät tavan, sävyn, rytmin ja tunnelman tarkkuudella vuorosanojen ja repliikkien sisällöt.

Kansainvälinen suuntaus on puheen osalta televisiossa ja elokuvissa kuin häivytetty: ulkomaisten teosten repliikkikäännöksissä kirjoitettu esityksen kuvailmaisun alalaitaan  paikallisella kielellä. Mieheni vaimo -näytelmässä on tästä havainnollinen esimerkki, kun muutaman kerran viroksi puhuttu keskustelu on käännetty tekstinä suomeksi. Nykyaikaisista tv-laitteista ja tietokoneista voi valita myös  suomen kielellä puhuttuun ohjelmaan suomenkielisen tekstityksen (se on kuulovammaisille tarpeellinen palvelu). Mutta puhutun tekstin kirjallinen näkyminen selvästi häiritsee laajan kohtauskuvan taiteellisesti ajateltua sävyä, visuaalista kokonaisuutta, varsinkin kun puhetekstin v-sana näyttää kimpoilevan ruutuun harvinaisen tiuhaan.

Onko vain tyydyttävä ja tuudittauduttava kansainväliseen muotiin, luonnollisen puheen tunnelman yliarvostettuun merkitykseen? Tarvitaanko Suomessa esitysten ymmärtämiseksi enää puhuttua hyvää äidinkieltä?

On hälyttävää kauniin, ainutlaatuisen äidinkielemme kannalta, että Mieheni vaimon pienissä sivuosissa jopa useat tutut, kouliintuneet näyttelijät (kuten Eeva-Maija Haukinen, Erkki Saarela, Marja Packalen, Pyry Nikkilä) joutuvat toisinaan puhumaan repliikkinsä ymmärrettämättömiksi.

En antaisi periksi suomen kielen vähättelylle. Elokuvallisen viestinnän asiantuntijat, taideakatemiat, taideyliopistot, teatterikoulutukset Helsingissä ja Tampereella, kaikkialla Suomessa, puheentuottajat, äänenkäytön ekspertit, kouluttajat, etsikää nopeasti paluu selkeyteen ja harjoitelkaa puhe takaisin ymmärrettäväksi.

Teatteri, erityisesti Yleisradion TV-teatterityö, ei ole riippuvainen kaupallisesta, sponsoroivasta rahoitusbudjetista. Suomen televisio pystyy olemaan kulttuurituotannossaan esimerkillinen ykkösmedia maassamme – ajatusten, mielipiteitten ja kirjallisuuden sekä tunnelmien ja asenteiden tulkki puhutulla äidinkielellämme, olkoon se Suomessa sitten suomi, ruotsi tai saame.

TV1 Ensimmäinen jakso oli 9.1.2022 klo 21.05 

Uudet jaksot (2-8) sunnuntai-iltaisin