Lahen uutisia

Pöydälläni on ollut katseltavana ja tutkittavanani jo heti viime joulun jälkeen tammikuusta 2024 lähtien kirjaharvinaisuus. Se on lahtelainen 434-sivuinen upea teos vedestä ja sen tuomasta vedessä virkistymisestä, veteen liittyvistä kaikenikäisten kansalaisten liikuntamahdollisuuksista, uimataidosta läpi koko suomalaisen harvinaisen kalenterivuoden ja ihmiselämän.

Jo tässä vaiheessa, parhain lukijani, kerron, että teos on niin laaja, yksityiskohtainen, valaiseva ja asiantunteva, että se on kuin vesiliikunnan käsikirja, jossa ajankohtaisesti sen 52 kirjoittajaa, uinnin asiantuntijaa, tutkijaa, urheilijaa, uimaria, vedessä itseään ja kuntoaan virkistävää kansalaista, professoria ja valmentajaa saavat puheenvuoron elämämme yhdestä merkittävimmästä liikunnan annista, sen organisoinnista ja uintiurheilusta maailmassa ja erikoisesti täällä suomalaisyhteiskunnassa. Myös näkökulmia kansainväliseen vesiliikuntaan, alan tieteeseen ja henkilöihin valotetaan meille omaa suomalaista uintiasiaa rinnastamaan.

Näin lähes maallikkona tähän Lahen uutisia -arvioon on kirjan sisältöä tilittäessäni riivittävä vain kapeanäkemyksellinen otos, murto-osa teoksen äärimmäisen monipuolisesta, varsin kattavasta alan tiedosta, tieteestä ja käytännön merkittävyydestä yhteiskunnallemme, terveydellemme ja meille yksilöille.

Tämän lähes tieteellisen tarkan, lähdeluetteloiltaan mittavan ja huolellisen perusteellisen teoksen saatteena on kolmen merkittävän suomalaisen poliitikon kirjoittamat saatesanat. Ensimmäisenä entinen pääministeri, puoluejohtaja, kilpauimari, vesipalloilija ja liikuntaurheilun valtakunnallinen päättäjä Paavo Lipponen, toisena puoluejohtaja, presidenttiehdokas, kävelyn olympiaedustaja, ministeri Sari Essayah ja kolmantena puoluejohtaja, triathlonin harrastaja, presidentti Alexander Stubb ovat kirjoittaneet kirjalle saatesanat. Kaikki he ovat tunteneet ja usein kohdanneet henkilökohtaisesti tämän kirjan suuren suomalaisen urheilijan, sillä kirja on omistettu onnitteluksi yhdelle harvoista suomalaisista olympiamitalisteista ja koko maailman uintikuninkaista – Antti Kasviolle.

Sinivalkoisten Speedojen voittokulku -juhlajulkaisun tekemiseen ja kirjoittamiseen ovat osallistuneet uintilegenda Antti Kasvion tuntevat tai tietävät kirjoittajat. He ovat kohdanneet hänet eri areenoilla; olympialaisissa, uimahalleissa, televisiossa, tavaratalossa, radiossa, lehdissä jopa urheilumuseossa. Teoksen on julkaissut kymmenvuotista taivaltaan juhliva lahtelainen uimaseura Speedo Masters Finland.  Kirjan on toimittanut FT Tero Matkaniemi. Se on veden ja vesiliikunnan käsikirja, jota voi selailla ja löytää sieltä tietoa, dokumentteja, asiantuntijoita, tiedettä, huvia ja yhteisöllisyyttä, ajankohtaista uinnin sykettä miltei rajattomasti.

Kirja kertoo, miten uinti urheiluna ei ole Suomea juurikaan maailmankartalle suurena urheilumaana nostanut. Sadan vuoden aikana suomalaisessa uinnissa olympiamitaleita on tullut kaikkiaan viisi, mutta silloin ne ovatkin sävähdyttäneet harvinaisuutena koko pientä Suomen kansaa ja suurta maailmaa.

Uskallan kuitenkin tähän alkuun yrittää omalla järjelläni hehkuttaa muutaman tämän kirjan esittelemän tutkimuksen pelkästään uinnista ja sen merkityksestä Suomen tuhatjärvisen maan kolmensadantuhannen kilometrin pituiselle rantaviivalle, merien ja järvien rannikoille sekä lukemattomien jokivirtausten merkitykset luonnon antamina mahdollisuuksina suomalaisen uinnin ja uimataidon oppimiseksi tärkeänä elämisen perustaitona – tai ylistää mukana kokemuksenani tämän kirjan tärkeitä artikkeleita uimakoulujen, oppivelvollisuuskoulujen uinnin opetuksen tehtävästä vuosikymmenten aikana.

 

Kirja on jaettu kolmeen osaan – rataan – kuten uintiliikunnan kilpailuissa tehdään.

Antti Kasvio vauhdissa Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 (kuva Hannu Lindroos)

Ensimmäinen rata (sivut 1-126) on kokonaan omistettu Antti Kasviolle. Hänen jo ylisukupolviset uimariperinteensä alkaen Käkisalmiaikojen isoisän ja isoäidin uintiurheilusta, sitten oman isänsä kuuluisa uimarisuuruusaika ja tietenkin Antista pikkupojasta aina kilpailuaikojen, menestyksen ja harjoituksen, pettymystenkin mukana kerrotut vuodet ja tapahtumat on suurenmoista rehdin, päämäärätietoisen kilpailijan tilitystä, kodin kannustaman normaalin yksityiselämän uhrausta – harjoituksen, valmennuksen ja kilpailemisen mahdollistamiseksi. Keskeisen yhteenvetoluvun tähän ensimmäiseen lukuun on uinnista tohtoriksi väitellyt ja useat teoksen tärkeät luvut kirjoittanut sekä tämän kirjan toimittanut Tero Matkaniemi. Matkaniemi itse on edelleen aktiivi masters-uimarikilpailija monine maailmanennätyksineen ja aktiivi uimakilpailija sekä ennen kaikkea Antti Kasvion jo monien vuosien ajoilta hyvin tunteva kanssaurheilija, joka pääasiassa on luonnehtinut kirjan esimerkkikohteen Antti Kasvion kuvaukset ja luonnehdinnat urheilijana. Kaikki muidenkin tämän luvun kirjoittajien artikkelit ovat hienoa kuvausta täynnä suomalaisen maailman huippu-uimarin yksilökilpailun saavutuksista olympiamitaleineen, monine maailmanmestaruuksineen, Euroopan mestaruuksineen, pohjoismaisine mestaruuksineen ja kymmenine Suomen mestaruuksineen – vain nuo nyt tässä luetellen. Urheilusuorituksina keskeisesti dokumentoituina, kirjattuina ja mielenkiintoisesti tapahtumina kuvailtuina ne yleistävät ajatuksemme suuntaamaan työhön, joka vaatii periksiantamattomuutta, sinnikkyyttä ja viimekädessä myös voitontahtoa. Aktiivin yksilöuran päättyminen ja uimiselementin vielä siirryttyä ryhmälajiin, vesipallon pelaamiseen, sielläkin sm-tason joukkuemestaruuksiin ja nykyisin oman tyttären Lounan tuloksellisena valmentajana parhaillaankin Antti jatkaa Kasvion suvun ylisukupolvista uimarihegemoniaa – molemmat edellä luetellut varsinaisen uimariuran jälkeiset uintiaktiviteetit voidaan vielä nostaa tämän suomalaisen huippu-urheilijan lisäkruunuiksi.

Antti Kasvion äidin suvun juuret ovat Käkisalmessa Karjalan kannaksella. Kuvassa Käkisalmen uimareiden tyttöjä 1930-luvun puolivälin tienoilla. Kasvion isoäiti Rauha Mäkinen, avioiduttuaan Patrikka, kuvassa toinen oikealta (kuva Antti Kasvion kokoelma).

Useissa luvun laajoissa, eri asiantuntijoiden artikkeleissa pääsemme tutustumaan perusteluihin, miksi Antti Kasviota on verrattu Paavo Nurmeen: hänen kilpailuhalunsa, harjoitteluohjelmansa, sinnikkyytensä ja uutteruutensa ovat ainutlaatuista ja hänen ruumiinrakenteensa näkyy meille uimatyylin sujuvuudessa, jossa uimarin perityt plaanaavan vapaauinnin ominaisuudet ovat kuin harvinaisen sujuvasti veden kanssa liitossa elävän aidon vesieläimen. Eräänlainen suuruuden vaatimattomuus heijastuu hänen toimissaan, lievässä erakkoudessaan ja luontainen lämpimyys läheis- ja ystävyyssuhteissaan.

Tämän ensimmäinen rata -osan lopussa saamme yhdestä uinnin joukkuelajista vielä pelin säännöt ja havainnollisen käsityksen siitä, miten uimalat ja uimahallit alkoivat laajentaa uinnin merkitystä (hypyt ja vesipallo) ympärivuotiseksi virkistykseksi, uusien uintiurheilulajien oppimiseksi, harrastamiseksi ja kilpailemiseksi.

 

Kuopiolaiset olivat 1900-luvun alussa suomalaisen liikuntakulttuurin edelläkävijöitä. Uinti avovesikaudella keräsi paikkakunnalle perustettuihin uimalaitoksiin runsaasti uimareita sekä katsojia kilpailuihin ja näytöksiin aina 1960-luvulle saakka. Tässä ihaillaan uimahyppyä Kuopion Väinölänniemelle vuonna 1914 valmistuneessa uimalaitoksessa, jossa oli 10 metrin hyppytorni ja 25 metrin mittaiset uintiradat (kuva Kuopion Kulttuurihistoriallinen museo, Victor Barsokevitsch).

 

Sinivalkoisten Speedojen voittokulku -teoksen Toinen rata -osassa alamme tajuta Uinnin  ulottuvuudet (sivut 127-309) laajasti ja monipuolisesti.

Uinti on asia, joka sekä yhdistää että erottaa. Politiikka on ollut Suomessa pitkään keskeinen asia osoittamaan kansalaisten yhteiskunnallisen aseman toisiinsa verrattuna.

Uinnista väitelleenä tohtorina Tero Matkaniemi hahmottaa taitavasti uinnin historiaa ja sen Ruotsista tullutta esikuvaa levittää taito ja uintiurheilu koko kansalle. Uimaloista uimahalleihin ja niissä vesileikkien kautta uinnin ystäväksi on yleensä uimarin tie jatkuvaan uintiharrastukseen.

Vuosisadan alkuvuosikymmeninä perustettiin runsaasti heränneen itsenäisyyspyrkimyksen viitoittamana oikeistolaisia uimaseuroja kaupunkipaikkakunnille. Uinnin ja uimakoulujen perustajapaikkakunta oli jo 1800-luvun loppuvuosikymmeninä aktiivisesti uintiasiassa toiminut Turku.

Laji jakautui kansalaissodan seurauksena kahteen kattojärjestöön (osin vielä myös kaksikielisyyden vuoksi). Suomen Voimistelu- ja urheiluliitto (SVUL) oli oikeistolainen kattoliitto ja sen erottamat punaisiin kuuluneet urheilijat perustivat vasemmistolaisen kattojärjestön Työväen Urheiluliitto (TUL). Näihin kahteen eri kattojärjestöön jakautuivat myös uimarit ja erikseen perustetut uimaseurat ympäri maan.

Vuosina 1919-1993 siis SVUL kirjoitti Uimaliiton porvarillista uinnin historiaa ja TUL pääosin omaa historiaansa. Monilla kaupunkipaikkakunnilla – kuten Lahdellakin – oli molempiin eri kattojärjestöihin kuuluvia uimareita, leirejä, kilpailuja ja kilpailumatkoja.

Vähitellen, erityisesti vuosia 1940 ja 1960 lähestyttäessä porvarilliset ja työväenhenkiset urheiluseurat alkoivat tehdä monissa asioissa, kuten harjoituksissa ja kilpailuissa, yhteistyötä. Nykyisin seurat elävät rinnakkain sovussa ja varsinaista poliittista jakoa ei käytännössä enää ole.

Löydämme kirjasta tilastot, verrokkivalokuvat ja havainnollisen tarkat selvitykset siitä, miten uimalaitosten jälkeen alkanut uimahallien rakentaminen alkoi myös laajentaa uinnin merkitystä ympärivuotiseksi virkistykseksi, uintitaidon oppimiseksi, harrastukseksi, jopa kilpailemiseksi.

Humallahden uimalaitos Helsingissä vuonna 1940. Helsingin Uimareiden käytössä ollut uimalaitos ”Humula” rakennettiin vuonna1919 ja purettiin 1950-luvulla (kuva Museovirasto, Viljo Pietinen).

Vantaan Tikkurilan uimahalli valmistui suosituksi harrastus- ja ajanviettopaikaksi vuonna 1968. Vantaalla oli 42000 asukasta vuonna 1960. Vuonna 1980 väkiluku oli jo 130000 (kuva Vantaan kaupunginmuseo, Anna-Liisa Nupponen).

 

Uiminen kilpailuksi

Suomalaisessa uimaopetuksessa ruvettiin painottamaan 1950-luvulla lapsen ja nuoren ikäkausille sopivien ominaisuuksien kehittämistä. 1900-luvun loppuvuosikymmeninä laji muuttui tarkemmin kilpailuhenkiseksi (Siniviittauinnit ja minimivaatimukset uintiajoista vaativat Rollo-Uinnit) määrättyine sääntöineen.

Toinen rata -osassa käsitellään siten erittäin runsaasti myös uintivalmennusta, kirjoittajat ovat pääosin alan suomalaisia valmennuseksperttejä sekä lajin päävalmentajia. Luvussa kerrotaan myös monen eri maan yhteistyöstä -uintivalmennustyön tekijöistä, valmennusideoiden vaihdoista ja kokeiluista eri maiden valmentajien kesken.

 

Uinti tieteeksi

Uintiuransa aikana useat uimarit ja uinnista kiinnostuneet keksijät kehittivät itse viimein laitteita, joissa kännykkään tulevia tietoja uimariin asennettujen tunnistimien kautta verenpaineesta, pulssista ym. sekä uimarin raajojen vastetehosta syrjäyttää veden kitka voitiin suoraan uimarin uintisuorituksen aikana tehdä analyysiä – ja siten parantaa hänen uintitekniikkaansa.

Uusinta tietoa maallikolle kirjassa antavat lukuisat kansainväliset ja oman maamme johtavien liikuntatieteilijöiden tutkimukset uinnista, fysiologien, urheilulääkäreiden, valmentajien ja monien kehoeksperttien testit ja osuus nykyisin terveydenhoidossa ja uintiurheilun parissa. Uinti alkoi olla jo kansainvälinen laji urheilussa ympäri maapallon.

Kuvassa Kari Keskinen analysoi kaasunäytettä Scollanderin laitteella maksimaalisen hapenottokyvyn määrittämiseksi (kuva Kari Keskisen kokoelma)

Kari Keskisen työ Suomen uintiurheilun hyväksi on ollut arvokasta.Valmennuksesta tieteeksi on valmentaja Kari Keskisen kirjoittama luku Tieteen tulosta Suomen uintiin (sivut 181-212). Kari Keskisessä kehityspolku uintivalmentajasta maamme johtavaksi alan tutkijaksi on hämmentävän uutta tieteen sanomaa ja uintisuoritusten eksaktia perustelua ymmärrettävässä tieteellisessä muodossa ihasteltavaksemme. Pidemmälle mentynä pystytään uimarin suorituksesta ottamaan suorituksen aikana erikoislaitteilla näytteet ja analysoimaan ne maksimaalisen hapenottokyvyn määrittämiseksi.

Hauskoja käsitteitä maallikolle ovat lähes itse kokeiltavat testit, joilla voidaan summittain ennustaa henkilölle sopiva uintilaji:

älylättäri, koko sylin leveys

Jätän ne kirjan lukijalle selvitettäviksi.

 

Mielenkiintoinen ja puhutteleva on myös korona-ajan joukkokokoontumisten ja harjoitustilojen sulkemisesta johtunut tilastokäyrä suomalaisen perusopetuksen uimaopetuksen lopettamisen merkittävyydestä. Uintitaidoksi lasketaan hyppäämineen veteen, heti perään 200 metrin uinti, josta 50 metriä selkäuintina (sivu 297).

Kirjasta löytyvät myös hukkumisonnettomuuksien tilastot vuosien varrelta. Keskimäärin nykyisin on 150 hukkumistapaturmaa vuosittain.

Vuonna 2021 tapaturmaisia hukkumisia tapahtui 165.  Yli 80% hukkuneista oli miehiä ja 44% oli päihtynyt eli veren alkoholipitoisuus oli yli 0,5 promillea ja suurimmalla osalla heistä alkoholia veressä 1,2 promillea ja puolet hukkuneista oli yli 67-vuotiaita.

Monet hienot, perusteelliset tutkimukset joudun jättämään vain maininnoiksi kuten:

Urheilulukiolaisten koulu- ja urheilu-uupumus kaksoisuralla (kolmevuotinen seurantatutkimus), hauskan vertailututkimuksen Uimahalli pienoistyhteiskuntana  ym.

Kerään vielä joitakin keskeisiä asioita tähän eri asiantuntijoiden kokemusten tuomina ohjeina uinnista – ajatusnystyröihimme muhimaan:

1. Suomalainen uintimenestys, kuten urheilumenestys yleensäkin, on kovan, säännöllisen ja pitkäjännitteisen harjoittelun ja suunnitellun sekä mukautuvan valmennuksen tulos. Oikopolkuja menestykseen ei ole.

2.Uinti on myös tekniikan taitolaji. Tietenkin harjoitteluun yhä liittyy nykyisinkin määrä, mutta nykyisin sen lisäksi toisille uintipersoonille runsaan määrän vaihtoehdoksi sopii vaihtelevan määrän ja vauhdin periodeista muodostuva valmennus.

3.Uinti on täysin yksilölaji. Valmennussuunnitelmat ovat usein vain arvauksia. Valmentajan tehtävä on nähdä kokonaisuus, uhkapelimäisesti jopa kokeilla erilaisia menetelmiä valmennettavaansa.

4.Valmennuksen ja sen tulosten seuraaminen on keskeistä. Joillekin intensiivinen sitoutuminen urheilu-uraan voi tarjota sopivan turvallisen tilan nuoruuden myrskyissä. Uintiurheilijan huippuvaiheet ajoittuvat 18-21 -ikävuoden paikkeille.

Valmentajan ja uimarin suhde on erityinen. Onnistuneessa suhteessa tulos voi olla erinomainen (kuva: Hanna Kasvion kokoelma).

Kirjan eksakti tiede on huippuasiantuntijoin selvitetty laajasti teoksessa, samoin valmentajan osuus yksittäisen uimarin valmentajana: yhtään samanlaista uimaria ei ole, yhtään valmennustapaa ei voi suositella paremmaksi kuin toinen. Valmennus on keskeistä uinnille, jos haluaa pyrkiä menestykseen ja päästä kilpailullisiin tavoitteisiin. Toiset valmentajat vannovat uintimäärien runsauteen, toiset uinnin jaksottamiseen uinnin rasitus ja lepovaiheisiin eri vauhtiperiodein.

Vaikka kylmän, jääpeitteisen talven Suomessamme uinnilla ei enää ole suuriakaan esteitä uimahalliverkostojen laajennuttua ympäri maan, niin silti kovin toispuoleista ja sattumanvaraista uinti on virkistyksenä tai liikuntamahdollisuutena ja ympäri vuoden sattumanvaraista. On vielä seutuja, joissa uiminen talvisin on mahdollista vasta useiden satojen kilometrien päässä.

 

Kolmas rata -osassa on annettu esiintymisvuoro uinnin tarinoille (sivut 311-402).

Useat kansakuntamme tavalliset kansalaiset, mutta myös eri alojen ammattilaiset jopa keskeiset tutkijat, professorit, tieteilijät ovat olleet merkittäviä nuoruusaikansa uimareita ja harrastavat yhä sekä kirjoittavat uimisesta. Merkittäviä ovat myös ne uimaseurojen yhteisölliset harjoitukset, matkat, kilpailut, jotka jatkuvat tämän liikuntamuodon parissa läpi elämän. Kenties tärkein kuitenkin on se, että jo lapsuudessa löytynyt harrastus on jatkunut ystävyytenä, perheiden muodossa ja tapaamisina läpi koko elämän. Uinti on yksi suomalaisyhteiskunnan virkistävimmistä, helpoimmin toteutettavista, terveellisistä sekä yhteisöllisistä harrastuksista koko elämän ajaksi.

Vuorossa on nyt koko Suomen kaikki uimarit: eri seurat, tapahtumat, idolit ja tunne, joka tuntuu olevan yhteistä tälle urheilulle. Ikimuistettavat tapahtumat, hauskuudet, retket, kilpailut, ideat ja saavutukset sekä ennen kaikkea uimareiden kohtaamiset – ne voi tästä luvusta lukea: Helsingistä, Sodankylästä, Rovaniemeltä, Kajaanista, Iisalmesta, Lieksasta, Kuopiosta, Mikkelistä, Varkaudesta, Lappeenrannasta, Seinäjoelta, Loimaalta, Turusta, Tuusulasta – ties vielä monesta muustakin uintipaikkakunnasta, joiden tunnelmiin, muistoihin ja uinnin satoihin kokemuksiin kirja meidät vie.

Lopuksi annan vuoron lahtelaiselle uimaseuralle – Speedo Masters Finlandille.

Kuvassa 16 lahtelaisen Speedo Masters Finland -uimaseuran kilpailijaa kymmenvuotisen toimintansa kunniaksi juhla-asuunsa pukeutuneina Vantaan uimahallissa 29.10.2023.

Lahtelaisuuteen teoksen liittää alkuaan USA:sta lähtöisin oleva suomalaisestikin nykyisin laajalle levinnyt Masters-speedouinti leireineen, koulutuksineen, viikko-ohjelmineen, seuroineen ja harjoitusmatkoineen sekä kilpailumielessä maiden, maanosien ja koko maailman mestaruuksineen.

Viiden vuoden ikäkausiryhmiksi kilpailijat on jaettu omiin sarjoihinsa 30-vuotiaista alkaen ja siten saman ikäryhmän kesken tapahtuva kilpailuhenkinen toiminta kokoaa vesiliikuntaan yhä enemmän kansalaisia jatkamaan mahdollisesti jo lapsena alkanutta uimisen riemua. Usein myös aivan ensikertalaiset ovat jo eläköityneinä löytäneet koko maailman käsittävän uimaharrastuksen kansallisine ja kansainvälisine tapahtumineen elämänviihteensä ja terveytensä rikastajaksi.

Maailmanlaajuisissa kilpailuissa on toisinaan yli kymmenentuhattakin osanottajaa. Huipentumana muutamana vuonna sarjassa yli 90-vuotiaat on ollut uimahyppääjiä kilpailemassa ikäluokkansa maailmanmestaruudesta.

Lahteen masters-uinnin siis liittää Lahden perinteisten kahden uimaseuran – Lahden Kalevan ja Lahden Uimaseuran – rinnalle perustettu Speedo Masters Finland -uimaseura, jonka täysin lahtelainen uimarijoukko on yksi maailman tämänhetken menestyneimpiä Masters-uimarikuuluisuuksia maailmanennätyksineen ja maailmanmestaruuksineen.

Speedo Masters Finland -seura on myös kustantanut tämän teoksen.

Sen toiminta on jo paljolti kansainvälistä – kotimaisten urheiluopistojen, urheiluopiston leirien ja useiden ulkomailla järjestettyjen uimaleirien ja lajiin tutustumisleirien järjestelijänä sillä on jo vankka asema maailmanlaajuisessa Masters-uinnissa.

Speedo Masters Finlandin järjestämillä uintileireillä toteutuvat seuran tavoitteet, jotka ovat urheilullisen elämäntavan edistäminen ja yhdessä viihtyminen. Kuvassa motivoituneita leiriläisiä Espanjan Playitaksessa joulukuussa 2022. Marraskuussa 2023 Fuerteventurasssa Espanjassa pidetylle leirille lähti 94 osallistujaa. Kyseessä oli osallistujamäärältään kaikkien aikojen suurin ulkomailla järjestetty suomalainen uintileiri (kuva: Speedo Masters Finlandin kokoelma).

 

Kirjaa ja e-kirjaa voi tilata täältä, muutamia kappaleita jäljellä:

https://www.uintikauppa.com/products/sinivalkoisten-speedojen-voittokulku-antti-kasvion-50-vuotisjuhlajulkaisu?_pos=1&_psq=kasvio&_ss=e&_v=1.0