Kun kunnioitettavassa Suomen sivistyneessä pääkaupungissa Helsingissä istuu ensi kertaa sen alkuaan ruotsinkielisen Viirus-teatterin täpötäydessä nousevassa katsomossa parin tunnin esitysrupeaman, koko esitysajan makeasti naureskellen, tirskahdellen, hörähdellen, myhäillen ja myötä nyökytellen esitysensemblen älyhoksottimien luomasta nokkelasta hauskuudesta, herää katsomisurakan jälkeen luontaisesta synkkyydestään uudelleen valaistuneena myönteisenä ja elämänhaluisena ihmisenä.
Katsoja tajuaa ruotsin kielen vaihtuneen entismaailman murteisen aidoksi muhevan möyheäksi savonmuan kieleksi sekä seuranneensa maailman nokkelinta, kekseliäintä, taitavinta ja hauskinta perisuomalaista puppetshow-teatteriesitystä, sen tarinan ihanan lämminhenkistä, härskinkin vauhdikasta, kornin maalaismaisemaista menoa, suvereenien alan näyttelijätaitureiden mielemme täydellisesti valloittanutta esitystä. Hämmästyneesti tajuan oman hauskuushermoni saaneen kertakaikkisen rikassisältöisen terapiasäkillisen elämisen riemun tuomaa esityksen nauttimisterapiaa. Ei tätä iloa ja riemua, hoksaamiskyvyn malttamatonta jatkuvaa onnistumista voisi enempää enää kestääkään, vaan tuntee olevansa jo nyt ihanasti höhlä. Mitenkä teatteriesitys oikein voikaan löytää itsekkyydestäni huumorijänteeni tänne fiiniin saliin, vaivata, veivata ja rassata hurjalla menolla ajatuksiani, mielikuviani, munaskujani ja koko suomalaista arkista perusmaailmaa, sen maaseudun alkukantaiseen perusolemukseen niin vietävän viekoittelevasti meidät mukaansa temmata.
Visuaalinen, brutaali, sydämellinen, häikäilemätön ja emotionaalisen suomalaismurteellinen tarina ihmisen kokoisilla nukkehahmoilla räjähti harvinaisen uudistavasti jo kolmannen kerran Vauriomanian viestimänä suomalaiseen teatteri-ilmaisuun, ilotulitteiseen, omatehoiseen riemuunsa taas kerran täydellisenä kahden esittäjänsä sielukkaana aikuisnukketeatterina.
Huipputeatterin lumoa lisää sen upean tarinallinen Mäyräveden kyläkunnan elämän arjen ajankulutus olutkapakallisessa yhteisössään, elämänfilosofointi sekä yhteisöllinen tarinaniskemisen ja kuuntelemisen onni noissa jutteluissaan. Vauriomania vie meidät yhtälailla näyttämöpuheensa savonmurteiseen menneen ajan Haavemaailmaan kuin sen hauskan haastavaan näyttämötekstiin ikään kuin nykyhetken aatteettomuutta ja yltäkylläisyyttä menneiden aikojen romantiikalla tarkastellen.
Jonnakaisa Riston ja Paavo Kääriäisen nuketusdialogit itsensä ja toistensa sekä nukkeluomustensa Mikun, Joukon, Helvin ja Maisan kanssa on aikuisnukketeatterin suurta unelmaista mestarillista teatteritodellisuutta.
Nukkien toimivuus, niiden liikuttajien huippuharjaantunut taitavuus, nukkien ilmeiden merkitsevä koomisuus, ele- ja puhekieli ja joukkokohtaukset sekä kansalliseen viihteeseemme esityksen ytimiin maulla kytketty parin vuosikymmenen hittinen, suomalaisen iskelmämusiikin taustakirjo luovat elämänsykettä pumppaavan ja hallitsevan kapakoiden ja oluttuoppien suomalaisen karaokemusiikin kulissit niin soman tunnistettaviksi.
Monipersoonaiset nuket pystyvät Jonnakaisa Riston ja Paavo Kääriäisen luovissa otteissa ilmaisemaan meitä ihmisiä paljon selkeämmin, tajuttavammin, tunteikkaammin kuin me ihmiset. Paljon parjattu luulomme ihmisestä, joka ajatellessaan haavi auki kuuntelee, onkin oman ajattelumme virhepäätelmä: nuket osoittavat, että pienikin suun avaus, saati suuri, erittäinkin suun erirytmiset liikkeet ovat sittenkin se yksi unohtunut, tärkein ihmislajin mielialojen ja unelmien ilmaisumuoto. Suun ilmaisun rajattomuus on upea opetus, kiitos taitavan monipuolisen teatteriryhmä Vauriomanian. Mutta nyt tuon ilmaisun vieläkin ihanammaksi skarppaa Juuso Timosen hämmentävä, korvan värekarvojen tarkkavaistoinen ohjaus, jossa äärimmäisen pienin sävyin henkilögalleria vaihtuu esittäjän äänivärinässä täysin toiseksi henkilögallerian yksilöissä muuntuen. Tai yhteisohjauksen yhteisnäyttelemisen osumatarkka komediarytmi paukahtelee nautinnoksemme entistäkin yllättävämmin mielikuviamme käännellen ja pommitellen. Tuon kaiken ronskiuden sekaan saatu äänimaailman ja liikkeiden sadasosasekunnin tarkkaiskuinen komediallisuus ihastuttaa taitavuudellaan.
Esityksen meille sivilisaation kloonaamille ihmisille välittämä kiehtovan rujonromanttinen mennyt maailma yllätyksineen, monine ennalta-arvaamattomine hurmaavine tehosteineen (synkän karhea jääsade) takaa osaltaan koko suomalaisen teatteriestetiikkamme tarpeellisen jatkuvan mullistuksen. Ihmistä tulkitsevat, mutta paljon rakastettavammat, rujon sympaattiset, älynystyröiltään veitsenterävät nukkepersoonallisuudet sekä koronoissa ja sen sulkemassa ankeudessa rampautunut ajattelumme luovat yhdessä vapautuneen naurumme mukana jopa puhuttelevan kuvan maailmasta – nähdäksemme ja hätkähtääksemme sen lähes hirtehisen antautuneen olomuodon.
Vauriomania on tämänpäiväisen teatterin gurullisessa kultaisimmassa suomalaisessa keskipisteessä poikkeuksellisella teatterimuodollaan. Esityksestä jää raikas, uusiutuvan teatteri-ilmaisun tuore elämys teatteria tuntevalle ja puhuttelevan hauska, mainio teatterikokemus ihan meille kaikille.
VAURI0MANIAN HAAVEMAA
Käsikirjoitus: Jonnakaisa Risto, Paavo Kääriäinen ja Juuso Timonen
Ohjaus: Juuso Timonen
Näyttelijät: Paavo Kääriäinen ja Jonnakaisa Risto
Valosuunnittelu ja lavastus: Ada Halonen
Äänisuunnittelu ja musiikki: Janne Masalin
Nukenrakennus, nuketuskoreografia: Jonnakaisa Risto
Puvustus: Jonnakaisa Risto
Käsiohjelma ja piirustukset: Jonnakaisa Risto
Teaser ja valokuvaus: Juuso Timonen
Tuottaja: Wilhelmina Sederholm
Esitysajaja: Pinja Kokkonen
Yllä 1. sivu tyylikkäästä esityksen käsiohjelmasta
Kantaesitys Viirus-teatterissa 11.12.2024
Alla lisää tekstin tarinasta ja teoksen esityspaikoista: