Viiden naisen luomissa omalaatuisissa tunnelmissa voi viettää rattoisia kesän kuumanpoltteisia, mutta raikkaan uusituulisia hetkiä Galleria Uusi Kipinän juuri avatussa näyttelyssä.
Osa teoksista on tietenkin omafilosofisia tekeleitä, joille voisi näyttelykävijä keksiä vaikka omasta päästään minkä tahansa nimen mielentilan toteutusnimeksi erottelemaan teokset toisistaan.
Osa taas on kuin sanakirja kaksikieliselle ihmiselle – toinen kuvataiteilijan kielellä toinen runoilijan verbaalisuudella (Annu Salminen & Kiti Saarinen) yhteistyönä valmistuneita aforismisen oloisia elämän pikavälähdyksiä. Summana toinen luo näkemästään vedoksesta runomuotoisen vaihtoehdon. Tai teoksen syntyminen voi vaihtaa tekijöiden järjestystä jo syntyessään. Näin kahden taitajan luomasta tunnelmasta tulee kekseliään neropattista sana-kuvakirjataidetta – runokuvasymbioosia. Vedosmaisista teoksista on vielä värityksellä mahdollisuus muuttaa runon sisällön antamia sävyjä toteutuksiin.
Entäpä koko suurimman galleriatilan valloittaneet Laura Havannon teokset ilman katsojiakin seinät ja lattian täyttävinä, vaikuttavina kokonaisteoksina houkuttavat perehtymään suurimman seinäkokonaisuuden antiin. Pienet piirrrosmaiset keramiikkatyöt leijuvat kuin avaruudessa suurelle kokoseinälle loihdittuina tarkkoina, huoliteltuina välähdyksinä elämänkokemuksista tai esineistä, jotka kiinnittyvät geometrisen piiruntarkkaan etäisyysasentoon toisistaan – näin yllättävän ehyt teos kaikkine pikkutarkkoine, muotoiltuine tilpehööreineen tavoittaa hallitun, rajatun kokonaisuuden. Tai taiteilijan elämänsä solmuisuuteen tykästynyt materiaali, jossa paksuketjuinen moderni tekniikka hallitsee veistosten erillisiä kokonaisuuksia vankasti seinillä ja lattialla: selkeydellä silattua, kiehtovaa kuvanveistollista ilmaisua.
Tuorein taitelijoista – Elina Hämäläinen – kiinnostaa lupaavana kokeilijana ilmaisunsa kahtiajakautuneella kuvataiteilijalajillaan (katso kollaasiomuodoksi luotu otsikkokuva). Hänellä on selvästi taidemaalarin muodon ja tunnelmahetken salamantarkkaa, kunnon taidemaalarin hallittua ikuistamistajua. Hänen tekstitaulunsa taas löytävät taiteilijan sisältä ajatussyvänteitä vaikka joka hetkeen ihmiselle, tapauksille, kokemuksille kirjoiteltaviksi. Hieno, tiukkaan, hallittuun muotoon herkistynyt taideteksti vakuuttaa omaperäisellä, punnitulla tyylillään.
Sasa Saastamoisen näyttely Kukka-alkemiaa koostuu kaikki seinät täyttävistä piirustuksellisista, paperipohjaisista sekatekniikalla toteutetuista teoksista, joissa kuvitteelliset kasvit kukkivat ja kurkottavat keskusteluun ympäristönsä kanssa. Saastamoisen yritys toteuttaa teoksensa kertomaan luonnon eri elementtien yhteistyöstä toteutuvat hänen kuvissaan vielä kovin moniselitteisinä, usein kuin uudelleen parin kertaan henkiin herätettyinä minikollaaseina.
Tosin olin jo vuonna 2018 Tampereen Teatterikesässä retkahtanut uskomaan ei pelkästään silmiäni vaan myös korviani, kun Arboretum – Plant Series II toteutti kasvien aisteista esitysesseen, jonka instrumentteina toimivat kasvit.
https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/08/teatterikesan-moninaista-ohjelmaa
Jotakin oikeaa ja samalle tasolle pyrkivää visuaalista ilmaisua koin myös Saastamoisen teosten nykyvaihekokonaisuudessa.