Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi…
Kalevala on Suomen kansalliseepos, Elias Lönnrotin kokoama ja toimittama runokokoelma, hänen vuodesta 1828 alkaen kokoamistaan suomalais-karjalaisista kansanrunoista.
Varsinaisen Kalevalan ensimmäinen painos eli Vanha Kalevala ilmestyi vuonna 1835, ja nykyisin pelkkänä Kalevalana tunnettu Uusi Kalevala vuonna 1849.
Itämerensuomalaiset kantakansat kehittivät omaperäisen laulumuodon suuressa kulttuurimurroksessaan noin 1000–500 ennen ajanlaskumme alkua. Uudelle laulumuodolle oli tunnusomaista säkeen alkusoinnillisuus ja kerto. Säkeiden neli-iskuinen runomitta tunnetaan nykyisin alkuaan karjalaisten murteitten pohjalta syntyneenä Lönnrotin muotoilemana runokielenä ja kalevalamittana.
Kielitieteilijät jakavat Suomen murreryhmät kahdeksaan eri päämurrealueeseen ja kun jokaisella pitäjälläkin oli aikanaan oma puhetapansa, voidaan murteita löytää maassamme 400-700 erilaista selvästi tunnistettavaa murretta.
- Turun murre: ”Munkki miäle teke ja aivotki kelaa.”
- Tampereen murre: ”Mää vähä täsä miätin ja aattelin, jotta pitäisköhän…”
- Etelä-Pohjanmaan murre: ”Mieli teköö ja aivot raksuttaa, jotta rupiaas laulamahan.”
- Peräpohjolan murre: ”Mieli mulla tekkee ja aivotki aatteleeva.”
- Savon murre: ”Mielj’ se minun tekis ja aevotkii tuumailisj.”
- Karjalan murre: ”Mieli miun tegyy, aivotgi ajatteleu.”
- Stadin slangi: ”Mun kela natsaa ja mä hiffaan, et vois vähän dyykkaa tätä hommaa.”
- Nykysuomi: ”Minun tekisi mieleni ja ajattelin juuri, että…
Mitenkähän tuo Kalevalan alku kuuluisi aidolla nykylahen murteella?
Hyvää Kalevalan liputuspäivää kaikille !
Otsikkokuva uusimmasta suomalaisesta Kalevala -elokuvasta kuluvalta 2026-vuodelta.