Juliste: Pavel Semchenko
Teatterikesän todellinen kulttuuriteko oli tuoda Helsinki 98 -teatteriryhmä suuren kansan tietoisuuteen, ei vain helsinkiläisyleisön. Työryhmä toimii itäisessä Helsingissä, Vuosaaressa. Tampereelle tuotu Neuvostoihmisen loppu -esitys sai ensi-iltansa jo lokakuussa 2023.
Neuvostoihmisen loppu perustuu valkovenäläisen Nobel-palkitun Svetlana Aleksijevitšin samannimiseen teokseen. Näytelmä kertoo 87-vuotiaan Vasili Petrovits N:n tarinan. Puolueelle uskollinen Vasili todistaa venäläisessä vanhainkodissa elämänsä loppua viettäen Utopian eli kommunistisen Neuvostoliiton syntymisen ja Neuvostoliiton tuhoutumisen – oman aidon kommunisminsa.
Istun oireellisesti Tampereen Työväenteatterin ahtaanlaisessa Eino Salmelaisen -näyttämön täpötäydessä katsomossa, vierustovereiden käsituntumassa. Naapuriseinän takana oli reilu kymmenen vuotta sitten valtakunnallinen Lenin-museo.
Näyttämökuvana on tomuisen tuntuinen vanhanharmaa vanhainkoti, vasemmalla ulostustuoli, keskellä karu sänkylaveri, oikealla suurikokoinen Leninin pää, ylärampissa aikamme peltisiä pyöreitä ilmastointiputkia auki revittyinä, täynnä tavaroita.
Vanha mies puhuu lähes kolme tuntia kommunismista, yskii koko ajan hengitys miltei salpautuen. Väliin vanhus muistelee menneisyyttään, mielikuvissaan rakentaen uutta kommunistista maailmanjärjestystä vankkana, uskollisena puolueen jäsenenä niin Leninin kuin varsinkin Stalinin aikoina. Näitä molempia hän oli oppinut aidosti sydämellään palvomaan. Monituntiset aplodit katujen kaiuttimista muistuvat Vasili Petrovitsin lapsuudesta saakka vielä nyt oman kuoleman portilla ihmeteltäviksi.
Teatteriesityksenä Neuvostoihmisen loppu on vaikuttava kokonaisuus. Tarinan ainoana henkilönä Sami Lanki luo pääroolin viisaana, älykkäänä vanhuksena: hänen näyttelemisensä on komeaa, rajun eläytyvää, katsojat mukaan naulitsevaa, suurta teatteria. Välillä hänen katseensa kirkastuu kuin nuorukaiseksi, palavasilmäiseksi uuden aatteen ihailijaksi loistamaan.
Kestoltaan lähes 3-tuntinen esitys on Lankin suurenmoinen monologi kuin vanhoina suurten ajattelijoiden ja taistelijoiden, marttyyriaiheiden teatteriaikoina. Ihanteet ja usko totuuteen synnyttää esityksessä omantunnon taistelun – voimalla, eläytymisellä, joka vakuuttaa yhtäaikaa hengen palolla ja ihmisruumiin raihnaisuudella näytelmän ja sen sanoman mittasuhteet klassiseksi kirkastaen. Aito, herkkä, voimakkaan sisäistynyt tulkinta auttaa katsojaa ymmärtämään, miten ristiriitainen kommunismin ihanteeseen uskoneen ja sen raadollisen todellisuuden katoamisen kokeneen ihmisen mielenmaisema voi olla.
Näyttämökuvassa tukena eri aikakausien venäläiset ja neuvostoliittolaiset videoprojisoinnit pyörivät koko esityksen ajan. Liikkuvien kuvien sekavirrassa jatkuvat ihanteellista neuvostoyhteiskuntaa kuvaavat filmit saavat rinnastekuvia nälkään kuolleista lapsista. Eturampin metallilieriöstä putoilee tarpeellista rekvisiittaa esityksen kiinne- ja nousukohtiin tarkalla täsmäajoituksella. Ihanneyhteiskunnan vaikuttavana näkynä taivaasta ilmestyvät hirttoköysissä heiluvat gulakkiruumiit näyttämään hyvän yhteiskunnan puhdistamisoperaatioiden todellisuuden.
Arviolta keski-iältään seitsemääkymmentä lähenevä yleisö taputti pitkään kuten Stalinin aikana Neuvostoliitossa tehtiin. Täysi katsomo oli esityksestä sielunsa sopukoihin saakka valistunut ja vanhempiensa, edellisen sukupolvemme todellisuudesta järkyttynyt – helpottunut myös kokiessaan vaietut asiat nyt ensikertaa elämässään kaunistelemattomana totena.
Helsinki 98 -teatteriryhmän teatteritöitä pitäisi ainakin kaikkien nuorten aikuisten nähdä. Neuvostoihmisen hajoaminen -esityksen sisältö ja keskeinen Sami Lankin näyttelijätyö ovat taatusti myös suomalaisen asiateatterin uljainta ja kunnioitettavinta, juuri näinä aikoina tarpeellisinta teatteria.
Neuvostoihmisen loppu
Perustuu Svetlana Aleksijevitšin dokumentaariseen teokseen
Suomennos Ohjaaja ja Martti-Tapio Kuuskoski
Ohjaus ja sovitus Ohjaaja
Helsinki 98 on uusi teatteriryhmä, joka tutkii kysymystä ”Mitä taide voi olla 24.2.2022 jälkeen?” Puhutteleva ja yleisömenestyksen saavuttanut Neuvostoihmisen loppu on ryhmän Aleksijevitš-trilogian ensimmäinen osa.
Pavel Semchenko sai viime vuonna Säde-palkinnon esityksen videoista ja Sami Lanki oli ehdolla vuoden teatterinäyttelijäksi. Ohjaaja haluaa olla nimetön, sillä hän on Venäjällä tunnettu, sieltä maanpaossa elävä, kansainvälisesti merkittävä teatteriohjaaja, etsitty maanpakolainen.
https://www.tinfo.fi/fi/Teatterihaku/1411/Helsinki-98-tyoryhma
Neuvostoihmisen loppu -esitys Tampereen Teatterikesän ohjelmassa Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelainen -teatterisalissa 6.8.2025 klo 12.30