Rajat taiteelle ja terapialle

Kuva: Leontien Allemeersch

Tämän vuoden esityksiä Tampereen Teatterikesään 2025 valinnut valintaraati Taija Helminen, Tanjalotta Räikkä  ja Hilkka-Liisa Iivanainen kertoi yhdestä teatterikesän taide-esitysten periaatteesta: rajojen kokeilemisesta ja löytämisestä esitykselle tai vähintään kokeilla rajoja ylittäviä taide-esityksiä teatteritaiteessa.

Katy Baird oli saanut kunnian esiintyä fiinin teatterirakennuksen Tampereen teatterin Frenckellin kultivoituneessa, upeassa tilassa.

Tämä maailman kuulu, Suomessakin jo käynyt esitystaiteilija perusti esityksensä ruumiin kielen kuuntelemiselle, kokeilemiselle ja nauttimiselle.

Jos sanon suoraan: Katy oli rohkea esiintyjä, teknomusiikin jäänteet soivat auditiivisen maailmamme kulissina esityksen täyttäen ja silmämme kokivat, koko reilun tunnin esitysajan Katyn suunnittelemista elävistä visioista ja kuvatulvasta tehtyinä kuvakerrontoina.

Itse hän esiintyi puolialastomana – löysälihaksinen, uhkean valtavarintainen nainen, jonka lumona oli jatkuva valoisa ilme ja miltei paljas keho täyttäen koko näyttämön: ensin pitkään makuulla röhjöttäen ja sieltä lattiarajasta äännellä kaiuttimiin livenä tarinoiden. Sitten erilaisilla liikkeillä ja liikekuvioilla pitkin estradia teknomusiikin tahdissa liikkuen.

Rajatkin löytyivät, sillä Katy jo ennakkotiedoissa kertoi, etteivät hänen teoksensa ole terapiaa, vaan elävää ihmiskehon teatterin taidetta.

Olen eri mieltä kahdesta kohdasta hänen taidettaan.

Ensin:

hän pyysi yleisöstä mukaan haluavia näyttämölle – pari miestä ja montakymmentä naista meni mukaan hänen taideharjoituksiinsa. Ne olivat kuitenkin pääosin tyypillisiä kehoilmaisun tai äänen avaamisen hengitysharjoituksia, joita teatteriharrastajat Suomessakin jo puoli vuosisataa on opastettu suorittamaan lämmittelyiksi. Eivät ne olleet rajojenylityksiä, tavanomaisuutta kaikki.

Interaktiivinen yleisön mukaanmeno esitysareenoille ei mielestäni vielä edusta tai edistä sekään taidetta. Pienellä tutulla ryhmällä se voi pitkään toteutettuna ehkä johtaa joskus taiteelliseen liikkeen kliimaksiin, muttei se silloinkaan tarvitse julkista näyttöä – minkään taiteen rajan yli en usko sillä päästävän.

 

Toiseksi:

roima ja perferssi raja-alitus sitä vastoin oli se, että Katy oli filmauttanut oman paskantamisensa. Sitä näytettiin useaan kertaan. Kamera oli filmannut paskapötköjen putoamista Katyn persreiästä ja suurella näyttämön taustakankaalla nuo pötköt näyttivät suuren halon paksuisilta, jotka pyllistäessä kasvoivat hitaasti täysiin pituuksiinsa ja pudota mätkähtivät sitten alas, seuraavan pötkön jo ilmestyessä näköpiiriimme ihanuudeksemme.

Minulle ainakin rajat taiteeseen löytyivät: tämähän on niin paskanselvästi juuri uskalluksen terapiaa, kulttuurin tai taiteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ällöttävän brutaalia!

Katy oli viehättynyt julkiseen paskantamiseensa. Hän kertoi, että jos edes tämän paskantamisen hänen esityksiään seurannut jälkeenpäin muistaa, on esitys ja taide hänen taidefilosofiansa mukaan mennyt perille. Paskantaminen ronskisti pyllyn eli perseen reiästä ja sen esittely suurella seinällä kaikkien katsojien nähdä ei ole kulttuuria, vaikka miten asiaa perustelisi. Esitykselle ei ainakaan kuuluisi taiderahoitusta kunnan saati valtion virallisista festarirahoista.

Skotlantilaislähtöinen taiteilija on omimmillaan omassa luontaisessa kehonsa rehevyydessä, hauskoissa puheissa, omissa löllyvien lihojensa rajoittamissa liikkeissään, rohkeudessa ja valoisassa olemuksessaan.

Taiteilijamme kyky vetää suomalainen yleisö mukaan näyttämölle perustuu hänen omalakiseen empaattiseen huumorintajuunsa ihmisenä.

 

CAMPO

Konsepti, ohjaus ja esiintyminen Katy Baird

Esityksen ennakkoesittelystä lainaan muutaman rivin:

…………………………………………………………………….

Miten addiktiivinen, sattumanvarainen ja omintakeinen voikaan elämä – tai esitys – olla. Mihin tämä niin kutsuttu elämä oikein kuluu? Kauanko sitä on jäljellä?

Baird on tunnettu esityksistään, jotka ovat raakoja, avoimia ja rehellisiä. Hän kuitenkin sanoo pitävänsä rajoistaan kiinni, vaikka jakaakin yleisön kanssa paljon.

”Esiinnyn ensimmäistä kertaa soolona Suomessa, joten odotan innolla näkeväni, miten yleisö siihen reagoi. Jokainen yleisö on erilainen, he nauravat eri kohdissa ja se on osa esiintymisen hauskuutta. Pidän myös muutaman päivän vapaata esitysten jälkeen, jotta voin tutustua paikkoihin. Suomen maisemat ovat kauniita ja aion viettää niin paljon aikaa saunassa kuin mahdollista!”

…………………………………………………………..

Katy Baird taiteilijana ei ainakaan meitä sivistyneiksi itseään luulevia kylttyyrifriikkejä kiinnostanut paskaakaan.

 

Arvio viisi varttia kestäneestä esityksestä Tampereen Teatterikesässä TT Frenckell-salissa 5.8.2025 klo 16.30