Ennen suomalainen sivistys, varsinkin teatteri löysi tiennäyttäjänsä Helsingistä ja Tampereelta, Turustakin. Nykyisin teatteria tehdään uudistavasti ja kiinnostavasti jo kaikkialla Suomen niemellä.
Tänä vuonna sellaisen suuren jättisäkillisen suurenmoisen kansamme todellista perhekuntien ajatusten syksyistä peruskauraa tuo puitavaksi kaukaa Kainuusta sen Kaupunginteatteri. Se on löytänyt suomalaisessa Minna Canthissa uudelleen modernin näytelmäkirjailijan, joka soveltuu sellaisenaan maailman vaikenemisten ilmapiirien perinteet murskaavana taidelaitoksena tiennäyttäjäksi yhteiskuntakeskusteluihin, hyvinvointialueiden, perheiden vaiettujen menneisyysmörköjen paljastajaksi ja mielialataakkojen keventäjäksi. Ennen muuta Kajaanin kaupunginteatterin Anna Liisa on teatteriesitys, joka sukujen hautaamat ja hautomat salat täydellisesti, rehdin rehellisesti putsaa edellisten polvien tulehtumisista ja vie meidät rajusti mukaansa Suomen kansan naisasian ja sukupuolten tasa-arvon keskipisteeseen.
Satu Turunen, Teija Töyry, Mika Silvennoinen, Milla Kuikka, Jukka Peltola, Jose Viitala Kajaanin kaupunginteatterin esityksessä ANNA LIISA Kuva: Veera Konsti
Anna Liisa, tuo entisajan moraalin synnistämä lapsenmurhaajan elämänkohtalotarina, avautuu tähän päivään hurjana, kiehtovana, entiset perinteiset häpeäksi vaietut polut ohittavana suoraksi vetäistynä ajatuksen valtatienä, esimerkkinä niistä lukuisista yhteiskuntamme kohtalopoluista kertomaan yhteisön todellisen näennäismoraalin valtavan satuttavasti, yhtä aikaa puistattavasti ja lepuuttavan rehellisesti sekä helpottavasti tuskaisen menneisyytemme – naisen kehon koskemattomuuden meille sitä tietämättömille terapeuttisesti avaten.
Ei niin, että Anni Mikkelssonin ohjaus olisi vasta kajaanilaisessa maaperässä löytänyt sopivan maaperänsä, mielipiteittemme perusmuokkauksensa mahdollisuuden ja vasta nyt keinolannoitetun kylvönsä sadon. Jo vuosien takaisessa Röölän Meriteatterissaan Mikkelsson on kypsynyt ja kypsyttänyt teatteritekemisensä sekä meitä ajattelemaan kanssaan ihmistaakat, onnettomatkin kohtalot ja perhemoraalitodellisuudet kirkkaan selkeiksi puhdistaen. Mutta sinne Kainuuseen tuo teatterivoima on nyt peruskylvönsä ajatteluamme varten tehnyt, aukottoman kotoiseksi ja tuottavaksi teatteri-ihmeeksi synnyttänyt. Se työ koostuu hurmaavasta Minna Canthin ajatusten uuslukemisesta meille ymmärtämättömille miehille ja sukujen matriarkallisen tiukoille naisille. Se avaa ja puhdistaa edistyksellisyys-sanomallaan häpeätaakat kantaneet, sivusta nähneet tai vasta nyt ymmärtäneet yksilöiden monet turhat, raskaat painolastit menneiden turhista vaikenemisen perheilmapiiriahdistuksista.
Uuslukemista helpottaa teoksen yhteisnäyttelemisen tunnelmatiivis ja luonteva yhteisote sekä yhtäaikaisesti lähimmäisjoukon tuppisuisuuden kanssa pienestäkin viitteestä lapsenmielen uudelleen tavoittava, ilakoiva ja leikkivä, viaton ja raikas elämänsyke.
Kun vielä Canthin klassikkoa sopivasti sanonnoiltaan ja sanavalinnoiltaan tähän päivään siivotaan kuuluvaksi, ollaan jo Canthin sydänajatuksissa täydellisesti myös kieltämme uusimassa sen käyttöä tarkasti käyttökieleksi modernisimmalle uudelle sukupolvelle ymmärrettäväksi. Moi suomalaiset!
Roolitöistä Milla Kuikan naiseuden poljettu, perheen vartioima keinomoraalinen hahmo saa mitä upeimman, vahvimman ja voimakkaimman totuutta etsivän naiseustulkintansa. Kuikan Anna Liisasta huokuu ja voimistuu naiseuden luonnollinen kehon yksinoikeuden voima ja äitiyden lapsensa menettämisen onnettomuus yhtä aikaa samassa sielussa molempien ajatusten kamppaillen – yhteisönsä häntä kahdella eri totuudellaan lakkaamatta piinaten. Maija Viipurin lapsitutkielma saa askelensa, eleensä ja kuvitellun toteutuksensa niin tavattoman kauniin plastisesti näyteltynä, epätodellisen lapsen ja kuolleen hahmon elävä magia hallitsee esitystä, todellisuudessa yhtä aikaa sielullisella kylmyydellään ja kauniilla elämänhehkullaan, näyttämön vangiten. Vera Veiskolan hauska Pirkko-pikkusisko luo kontrastia perheen jännityksen kiristämään aikuisten ilmapiiriin lapsekkuutensa, leikkisyytensä, puhtautensa, naiiviutensa hurmaavalla vallattomuudella. Satu Turusen äiti luo vaikenemisen sulkeman yksilön verenkierron, liikkeet ja ajatukset niin raudankaltaisen kylmiksi, että katsojaa puistattaa. Jukka Peltola tuo näyttämölle harvinaisen rehdin hiljaisen isän, jolle salattu totuus on liian pyhä miehenä ymmärtää ja jolle perheessä kytenyt valheellinen totuus tuo kuin oikeutuksen vaikka surmata oma lapsi. Yhdessä tuo aviopari ei ole Anna Liisan onnettomuutta ehtinyt edes ajatella. Teija Töyry Hussona on niitä menneitä sukupolvia edustava juoruakka, joka oman hulttiopoikansa pelastaakseen alkaa kiristää itse juonimansa mahtisuvun vaietun häpeän paljastamisella. Jose Viitala luo sopivan nössön rakastuneen, ujon nuorenmiehen, joita naisten on helppo höynäyttää kautta sukukuntien – ja joita on aina ollut kautta maailman sivu sukumurheiden korjaamiseksi ja näennäispaikkaamiseksi käytettävänä. Mika Silvennoisen Mikko toteutuu vahvana näyttelijätyönä niiksi miehiksi, jotka itsekkyytensä uhmapersoonina eivät koskaan tunne epäonnistuvansa, vaan saavat aina tahtonsa läpi vääryydessäkin. Janne Kinnunen luo modernin papin aikaamme sopivan luonteikkaaksi.
Yhtä hyvin roolitöiksi voisi ajatella vaikuttavat rekvisiitat, kulissit, joista katsojan on helppo ymmärtää tarinan menneisyyden todellisuus täydellisinä, näyttämökuvaan keskitettyinä eritasoisina katsomoon näytettyinä. Tai puvustuksellisesti arkisista ratkaisuista, toimivista valoista ja kuvallisista upeista taideteoksista eläytyä lisää tarinaan, jossa sukusalaisuuden sairastuttama Anna Liisa yrittää luoda keinolohtua, ainakin kuin murrosikäisen raivokasta vastaiskua – kestääkseen maailman julmuuden sen kieltäessä naiseuden oikeuden. Vera Kopsalan kuvaluomukset puhuvat näytelmän henkeä roolitöiden kaltaisesti, kuvittavat naiseuden ikäkausia omalla kuvakielellään vaikuttavasti rajaten ja paljastaen. Maija Viipurin toimivat koreografiat suorastaan tuntuvat esityksen henkilöitymien ytimessäkin liikeratoina, samoin hienosti tilanteita kuvittavat tanssilliset koreografiat yhdistävät tunnelmat ehyiksi, vaikkapa herkin Mirel Wagnerin biisein ja sanoin jo täysin tähän päivään Minna Canthin tuoden.
ANNA LIISA
Esiintyjät
Janne Kinnunen, Milla Kuikka, Jukka Peltola, Mika Silvennoinen, Satu Turunen, Teija Töyry, Vera Veiskola, Maija Viipuri, Jose Viitala
Teksti
Minna Canth
Ohjaus
Anni Mikkelsson
Koreografia
Maija Viipuri
Lavastus
Markku Hernetkoski ja Veera Kopsala
Pukusuunnittelu
Tiina Siltala
Valosuunnittelu
Jukka Laukkanen
Äänisuunnittelu
Sinikka Isoniemi
Tarpeisto
Soile Savela ja Ralina Matikainen
……
Esitysarvio Kajaanin kaupunginteatterin esityksestä Tampereen Teatterikesän Pääohjelmistossa Pakkahuoneella 6.8.2024
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/anna-liisa/