Lahden Lauantainäyttämön tila, asema ja tulos lahtelaisessa teatteritaiteessa alkaa olla vähintään aina odotettu, jännitetty uusi esitys, jota teatterista kiinnostuneet eivät halua jättää kokematta. Se on hämäläisessä kulttuurissa saavutettua poikkeuksellista asemaa. Yleensä liian usein vaivaudumme menemään teattereihin joko toistemme suosituksista tai houkutteluista, aina kuitenkin niin tehtyämme toteamme, että taas saimme palan pohdittavaa, mielekästä maailman ja ihmisen osan miettimistä, mielihyvää, jopa sivistykseksemme elämänravintoa, omantuntomme tarpeellista kolkustustakin.
Lauantainäyttämö on viime vuosina profiloitunut pitkälle ilottelevan karnevalistisen teatterin suuntaan. Nyt sen ohjelmistoon on tulossa kolmenkymmenen vuoden takainen harvinaisuus. Kotikuvaus pääkaupunkimme läheisen hyväosaisten seudun kulttuurikodin perheestä, jonka lapsista sittemmin tuli yksi merkittävä suomalainen teatteritekijä uudenlaisella teatterikäsityksellään. Antti Raivio oli nuori uskallus, taiteelle vihkiytynyt ja rankasti työtätekevä teatteriguru, jonka ympärille kerääntyi Q-teatteri ainutlaatuisine saavutuksineen.
Heidän tuon ajan kulttiesitykseksi nousseesta Antti Raivion käsikirjoittamasta ja ohjaamasta Skavabölen pojat (Hyrylän pojat) -näytelmästä tuli aikanaan tapaus.
Tuon esityksen totuuspohja kertoo Antti Raiviosta ja hänen pikkuveljestään Leosta sekä heidän kodistaan korkealle virkahississä nousseesta alkoholisti-isän ja hermosairaan äidin ylläpitämästä kodin hengestä. Näytelmäkäsikirjoituksen merkittävin anti suomalaiselle yhteiskunnalle on osoittaa, miten isoveli ja pikkuveli pystyvät yhdessä elämään, veljesten kiintymys toisiinsa, sinnittelemään ja viimein selviytymään aikuisiksi, tulevaisuususkoisiksi kansalaisiksi.
Esityksen silloin kokeneet samanikäiset teatterista kiinnostuneet nuoret eivät voi teatteritapausta unohtaa. Useat tuon tulkinnan nuorista teatteritähdistä ovat edelleen suomalaisen teatterin (myös Q-teatterin) ja filmin suuria näyttelijä-ammattilaisia. Ja monet Skavabölen pojat esityksen nähneet ovat silloin hakeutuneet esityksen tunnevaikutuksesta teatteriuralle.
Kaksi heistä on tänään myös keskeisinä tekijöinä Lauantainäyttämön taiteellisessa henkilökunnassa, toinen ohjaajana, toinen harrastajanäyttelijänä. Kumpikin muutama päivä sitten Skavabölen pojat -näytelmää nuoruutensa katsojakokemuksena yhä Lauantainäyttämön lehdistötilaisuudessa hehkuttaen.
Ohjaaja Tapani Kalliomäki
Me, joilla ei tuota kokemusta Q-teatterin alkuperäisesityksestä ole, olemme viisitoista vuotta sitten saaneet kokea Zaida Bergrothin ohjaaman perhedraamaelokuvan, keskeisten aikuisten rooleissa Q-teatterin näyttelijöitä. Tyydyttävän realistinen elokuvaversio on tietenkin kaukana aidosta, elävästä ja voimakkaan eläytyneestä näyttelijätyöstä, teoksen lapsi- ja sukulaishuumorista ja poikien valtavasta, rehdistä ja todellisesta veljeydestä, mutta elokuvasta heijastuu yksiyhteen ajankuva, joka ei sinällään juurikaan tämän päivän ihmiseen liikaa puraise.
Lauantainäyttämön harvinaisen korkea taso perustuu ohjaajan, tuottajien, lavastajien, kirvesmiesten, maalareiden, puvustajien, mainostajien, järjestelijöiden, näyttelijöiden monitaituruudellisuuteen – reippaasti yli kolmenkymmenen (iältään seitsemänvuotiaasta yli seitsemänkymmenen) teatterintekijän yhteispaneutumiseen. Näyttelijöiden lähes vuoden pituinen harjoittelukokonaisuus ja koko ensemblen yhteistyö on jo hyvällä tavalla rutinoitunutta, käytännönläheistä, sitoutunutta ja yhteistavoitteista sekä harjoitusten kokonaismäärä täysin ammattimaista.
Antti Raivion alkuperäinen teksti tuntui lehdistötilaisuudessa elävän yhtenä tulevana suomalaisena, harvinaisena lapsen aikuiseksi kasvamisen opetuksena meille kaikille. Mitä meille jokaiselle tulee kodin perintönä elämänreppuumme, jääkö sinne veljeyttä, sisaruutta ja niiden ainutkertaisuutta pysyvästi elämäämme?
Jotenkin testamentillista tuosta alkuperäisen tekstin merkittävyydestä on myös aika antanut esityksen koskettavuuteen. Parin viimeisen vuoden aikana molemmat Raivion veljekset ovat jo jättäneet tämän maailman ensin Leo ja viime syksynä Antti. Vielä vuosi sitten Lauantainäyttämön aloittaessa näytelmän valmistamisen Antti Raivio oli antamassa neuvoja sekä korjauksia näytelmätekstiinsä.
Sunnuntaina 10.3.2024 Loviisankadun Pikkuteatterissa Lauantainäyttämö tulkitsee yhden veljesrakkauden tositarinan sieluntäyteisellä lähimmäishuumorilla ja verivalan kestävällä totisuudella.
