Arviolta lähes 500 kansalaista oli tullut Tampereen Teatterikesän perinteisiin avajaisiin kuulemaan ja näkemään parhaillaan vietettävän järjestyksessään 55. Teatterikesän antia ja sisältöä. Mitä näin suuri, vapaaehtoinen yleisö sai tästä tilaisuudesta innostuksensa ja kiinnostuksensa vastineeksi? Koetan ohessa asiaa tilaisuuden kokijana kartoittaa.
TILAISUUDEN AVAUS
Juontaja Auvo Vihro osasi loihtia ohjelman juontoon sopivasti Teatterikesien historiaa, esitellä huolella kaikkien eri ohjelmanumeroiden suorittajat ja heidän taiteensa liittymisen varsinaisen Teatterikesäviikon aikatauluihin. Juontajana oli humaani näyttelijä, teatteriohjaaja, selkeä ammattitaitaja.
TAPIO RAUTAVAARA -MONOLOGI
Timo Ruuskanen esitti otteita pääohjelmiston esityksestä Rautavaara.
Timo Ruuskasen luonnehdinta kaiken kansan kunnioittamasta reissumies Tapio Rautavaarasta monologiesityksensä otteessa tuntui hieman menneen aikakauden muistelulta, toki sellaistakin tarvitaan tänä aikana todistamaan Suomen menneisyyden puutteista ja kansan kahtiajakautumisen ongelmista. Ruuskanen aloitti jo vuodelta 1921 kuvaillen Rautavaaraa 5-vuotiaana kerjäläisenä ja varastelevana pikkupoikana Tampereen torilla. Samoin Kupparinpoika – Rautavaaran levyttämä laululuritus – tuntui kovin mitättömältä, lähes kronikalliselta kupletilta Rautavaaran menneisyystaustan selvittämisessä ja viimein huutolaispojaksi päätyvänä nyt Ruuskasen kitarasäestyksellään laulamana. Eikä kaikki muukaan niin kunniaksi Rautavaaran todellisuutta kartoittanut: maajoukkueosanottajien salakuljetuskilpailun voittajaksi ulkomaankäynneiltä Ruuskanen nosti Tapio Rautavaaran ylivoimaiseksi saavutukseksi 27 pulloa jaloviinaa yhdeltä ulkomaanreissulta.
No, nuo olivat vain pieniä katkelmia sisällöstä, johon avajaisten juontaja lisäsi, että koko monologi on Tampereen Työväenteatterin ohjelmistossa koettavissa alkavan syysnäytäntökauden aikana.
MINISTERIN AVAJAISTERVEHDYS
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen
Anna- Kaisa Ikosen tuoma Valtioneuvoston tervehdys oli kovin monipuolinen, laaja ja hyvin kirjoitettu.
Sen sisältönä ministeri kertasi (itse paikallisena perustamperelaisena) Teatterikesän synnyn vielä tarkemmin ja yksityiskohteisemmin aina Aamulehden toimituksen, Tampereen teattereiden ja niiden näyttelijäkuntien osuuksien merkitykset kunniaan korottaen. Hän puuttui puheessaan myös Teatterikesän kaikille tarkoitettuun suureen tarjontaan – toimintaan, jossa matalankynnyksen muodostavat lukuisat maksuttomat tilaisuudet. Suuren merkityksen Ikonen katsoi myös kansainvälisyyden ylläpitämiseen taiteessa – juuri Tampereen Teatterikesässä suomalaiset voivat kokea poikkeuksellisen laadukkaita ulkomaisten teatteritaiteilijoiden ja teattereiden esityksiä ja tulkintoja. Samoin vastavuoroisesti Tampereen Teatterikesästä myös ulkomaiset vieraat löytävät hienoja, uusia teatteritulkintoja ja teatterit omiin maihinsa vientiä varten tekstejä ja suomalaisesityksiä. Teatterikesän laajuus viikon 400:lla eri esityksellä on jo suomalaisen kulttuurin harvinaista suuruutta ja monikirjoisuutta – teatteri on myös alueellisesti merkittävää taidetta yhteisöllisyydestä, kokea elämyksiä. Tänä aikana tarvitaan yhteiskunnan uusimista yhteisöllisyyden ja yksityisen ihmisenkin taholta rajattomasti. Löytyisivätkö maailman monia väkivallantekoja ja yhteenottoja ajateltaessa omat mahdollisuudet juuri taiteesta, teatterista ja niiden esityksistä, yhteiskunnan jatkuvista ja yksilön oivallusten uudistamisajatuksista. Kaupunkikulttuurista ministeri mainitsi ensi syksynä tulevan poliittisen kulttuurikehitysohjelman julkaisun.
……..
Kaikkiaan juuri tuo paperi tuntui meille esityksen kuulijoille – ainakin näin sisällöltään avaamattomana – olevan arveluttava – onhan sama hallitus jo budjetissaan sopinut suurista kulttuurialan leikkauksista.
MARIA YLIPÄÄ & MARZI NYMAN
Kahden huippumuusikon duo, lukuisista festivaaleista ja konserteista, tv-ohjelmista tutut taiteilijat esitti maistiaisiksi kappaleita TelttaLabin iltakonsertistaan.
Marzi Nymanin virtuoosinen, improvisaatiomainen sävellystyö vaikuttaa satumaisen kauniilta nykymusiikiksi muuntuvissa, huippukitaristin sävellys- ja tulkintaesityksissä; niissä riittää menneen ja tämän päivän musiikin hienoja kombinaatioita ja improvisaatioita ihasteltavaksi. Maria Ylipäätä olen viimeksi kuullut livenä vuosia sitten Hamina-tattoossa. Nyt ääni on täyteläisen kaunis, laaja ja sydämellisen kaunis soinniltaan, saati voimaltaan: musikaalista tenhoa tulvillaan, eläytymistä nautittavimmillaan.
Duo esitti kaksi kappaletta: aluksi Nymanin hienon sävellyksen kesäisen leikkivään runoon, sitten Mari Kähärän sävellyksen Waltarin tekstiin. Ainakin ulko-ilmassa tehostetut tulkinnat tuntuivat aiheidensa balanssilta sopivan informoivilta säveliltään ja sanoiltaan, herkkyyttäkin löytyi suurelle kuulijayleisölle jo nautittavaksi.
Aion kertoa niistä vielä tulevassa TelttaLab-konserttikatsauksessani lisää – varsinkin tuosta erikoisesti Waltarin tekstiin liittyvästä syntetisaattorin osuudesta..
TAITEELLISEN JOHTORYHMÄN PUHEENVUORO
Teatterikesän taiteellinen johtoryhmä: Taija Helminen, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä
Tämä meille teatterilaisille tuttu kolmikko (kuvassa Iivanainen-Helminen-Räikkä). Heidän asiantuntemuksensa on kiistatonta, ovathan he aktiivisia teatterintekijöitä itsekin edelleen: näytelmäkirjailijoita, ohjaajia, dramaturgeja jopa näyttelijäksi ja heidän kouluttajikseen heistä riittää voimaa. En silti ole ihan varma, tarjosiko heidän osuutensa suurelle yleisölle riittävästi ymmärrettävää konkreettista tietoa – useimmiten se tuntui ympäripyöreiltä luetteloilta valtavaa määrää periaatteita, tapoja, mielipiteitä ja yrityksiä muuttaa yhden esityksen sisällön mukana maailmaa ja ihmistä sekä heidän yhteisöjään paremmiksi.
Ehkä siksi on hyvä ottaa näiden kolmen teatteriasiantuntijan käsitykset otantana kuin suurennusluupilla katseltavaksi:
Iivanainen: Meiltä kysytään, miksi juuri nämä esitykset on tämän kesän pääohjelmaan valittu. Suomi ja maailma on täynnä upeita esityksiä. Samaan aikaan kun huomioidaan teidät katsojat, me kuulemme ja kuuntelemme toisella korvalla, mitä taiteilijat ajattelevat ja mikä heitä ajassamme kiinnostaa. Mistä tarinoista ja aiheista tekijät haluavat tekstiä kirjoittaa, maailmanaikataulut, taiteilijoiden omat aikataulut, maailman tapahtumat, ajankohtaisuudet. Teatteria rajaa myös se paikka, missä se esitetään. Me joudutaan pohtimaan, mitä näyttämöitä kulloisenakin Teatterifestivaaliaikana saamme käyttöön…
Helminen: Esitys Ihana tytär Eerika on hyvä esimerkki tällaisesta näytelmästä, joka on jo kerran nähty arkistoista tuotuna, luettuna tekstinä. Teos palauttaa tutkimuskirjallisuudesta tietoa meille tähän aikaan tai entisistä tapahtumista. Meillä kaikilla on vastuu menneisyyteen kohdistuneista tulkinnoista. Missä valossa esitämme toisen ihmisen. Otammeko omassa näkökulmassamme asenteellisen näkökulman puolesta tai vastaan, olemmeko katsastamassa ihmistä ennakkoluulojen läpi. Teos on esitetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran luentosalissa. Oli aluksi vaikea etsiä sille sopiva paikka täältä Tampereelta. Se on historiallisessa Werstas- työväenmuseossa nyt koettavana – sillä museoilla on vastuu kertoa totuus.
Räikkä: Meillä johtoryhmällä on tullut tavaksi ottaa valintoja tehdessämme työrajaukseksi jokin näkökulma. Se löytyi tuossa edellä kuvatussa esityksessä. Yleensä ensimmäinen valinta antaa jo hyvää suuntaa valinnoille. Tänä vuonna se oli Samuli Niittymäen Plup Plup -esitys. Tuosta esityksestä sovittiin kättä päälle vuosi sitten. Tämä on esimerkki esityksestä, jota on yritetty saada ohjelmistoon jo useana vuonna, mutta se ei joistakin eri syistä ole vielä onnistunut. Nyt se on. Festivaaliohjelmien suunnitteleminen on aika työlästä ja saattaa ulottua vuosienkin päähän. Näin se on eritenkin tuon kansainvälisen ohjelmiston kanssa…
KIITOS KOTIMAISESTA NÄYTELMÄSTÄ -TUNNUSTUKSEN JAKO
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry luovuttaa Kiitos kotimaisesta näytelmästä
-tunnustuksen.
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on myöntänyt Kiitos kotimaisesta näytelmästä -tunnustuksen Teatteri Takomolle kiitokseksi kotimaisen näytelmän hyväksi tehdystä työstä. Kiitos kotimaisesta näytelmästä – Tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain teatterille tai taholle, joka on ohjelmistosuunnittelussa tai muuten tukenut kotimaista näytelmää.
Palkinto myönnettiin Helsingin Punavuoressa sijaitsevalle Teatteri Takomolle seuraavin perusteluin:
Teatteri Takomo on tunnettu rohkeista ja ennakkoluulottomista näytelmävalinnoista, jotka rikastuttavat ja monipuolistavat suomalaista teatterikenttää. Teatteri Takomo on johdonmukaisesti tuonut esiin uusia kotimaisia näytelmäkirjailijoita ja tarjonnut heille alustan, jossa heidän työnsä voi kehittyä ja tavoittaa laajemman yleisön. Teatteri Takomon ohjelmistosuunnittelu on esimerkillistä, sillä se ei pelkästään täytä teatterin perinteistä roolia kulttuurin välittäjänä, vaan myös aktiivisesti muokkaa ja uudistaa sitä. Takomo ansaitsee kiitoksen sitoutumisestaan kotimaisen draaman edistämiseen ja uudistamiseen suomalaisen teatterin elinvoimaisuudessa.
Palkinnon jakoi toiminnanjohtaja Outi Mäkinen ja näytelmä- ja sopimuskoordinaattori Mika Vainio
ja sen vastaanotti Ami Karvonen, Takomon taiteellinen johtaja ja Sari Nyberg Takomon pitkäaikainen teatterin tuottaja.
TANSSITEATTERI MD: ALIVENESS
Tilaisuuden päätti koreografi Mari Rosendahlin Aliveness-teoksen hahmot Superhuman-woman ja Shadow Alley, ohjelmanumeron esiintyjinä tanssijat Klaara Haapanen ja Joel Alalantela.
Juontaja: Esityksen hahmot ovat saaneet vaikutteita taiteilijoilta Matti Tukiainen ja Kai Hagelberg – heidän yhteisnäyttelynsä maailmoista ja tunnelmista.
Ohjelman päätösnumero tuntuikin sopivan liikunnalliselta, musiikiltaan tyylikkäältä, tasoltaan taidokkaalta ja kutsuvaltakin kokemaan viikon esityksiä, tuntemuksia, odotuksia, elämyksiä.
Ohjelmanumeron aikana Laikun lavan katsomon väki alkoi vähitellen kiiruhtaa – toiset seuraavien esityksien aikatauluja vilkuillen varsinaisia teatteriesityksiä kokemaan – toiset taas selvästikin tamperelaisia suuntasivat koteihinsa melkoisen kulttuuriannoksen teatteritaidetta tunnissa nautittuaan.
