Suurten taideaarretalojen näyttelyhuoneissa kävellessä joskus silmä ja ajatus tavoittaa sadoista teoksista sen enemmän ajattelematta töitä, joita ei ennen ole saman katon alla edes havainnut. Vajaa viikko sitten Ateneumissa neljä veistosta kiinnitti huomioni: kaikki viestivät veistäjän taitavuudesta ja itselleni yllättävän erilaisten materiaalien taiteellisesta omaperäisestä käsittelijästä, aiheensa syvällisestä ajattelusta sekä sen herkästä tulkinnasta.
Eemil Halonen Tyttö ja vasikka – 1899 (mäntyveistos)
Eemil Halonen Tyttö – 1908 (haapaveistos)
Eila Hiltunen Marmorijoutsenet – 1956 (marmoriveistos)
Kain Tapper Aimo Kanervan kasvot – 1991 (pronssiveistos)