Kategoria: tanssi

Kotivävy – kesän hehkuvassa kuumuudessa

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 11.7.2026
1 kommentti artikkeliin Kotivävy – kesän hehkuvassa kuumuudessa

Fiia Nurmen Utu- ja Essi Karjalaisen Meri-rooliluomukset antavat näytelmään uudenlaisen rakkauden voimaa ja luontevuutta ja sydämellistä aitoutta.

Lahden kansanopiston suurella näyttämöllä täysin uusi kevyen musiikin näyttämöteos innostusta sädehtivin, sielukkain ja osaavin näyttelijöin, puhdasäänisin, itsekoetuin tunnelmin, eläytynein lauluvoimin roolitettuina, live-orkesterin (kosketinsoittimet, puhaltimet, rumpupatteri, kitarat, trumpetti, viulukin) rytmittämänä ja taitavan lavastaja-puvustajan visualisoimana lahtelaisharvinaisuutena sai maailman ensi-iltansa 10.7.2026.

KOTIVÄVY-queersuurmusikaali antoi ainutkertaisen kauniin ja lämmintunnelmaisen, musikaalisesti herkkämelodisten sävelkuvioiden ketään tai mitään jäljittelemättömän, sisällöltään tätä aikaamme nykyaikaisemman kuin koskaan näillä pohjoisen maapallon leveyspiireillä viestivän taidekokonaisuuden.

Mihin muottiin pukeutuisin omassa hahmossani maailman menossa? Perinteiseen maailmaa maskuliiniseksi kuviteltuun machouteen vaiko paljasihoiseen kosketukseen, lihallisen seksuaalisen himokkaaseen ympäröivän maailman mieltämiseen. Vietteihimme iskostunutta perimäämme meistä jokainen jo eri vuosisadoilta ja vuosikymmeniltä on ainakin salaa miettinyt, mutta tänä äärimmäisen mielipidevapauden ja yhteisöttömyyden aikana vasta uskaltanut antaa elämäänsä virrata.

Queer on poliittinen ja usein akateeminen näkökulma, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja. Queer on myös identiteetti, jonka kuvaamiseksi perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät sanat ovat liian rajoittavia. Queer on alkujaan myös haukkumasana, joka on otettu käyttöön voimauttavana terminä ja jonka merkitys on viime vuosikymmeninä laajentunut.

Tarvitaan rohkeutta toistemme ymmärtämiseen aidon ihmisrakkautemme loksahtaa siihen armottoman ihanaan tunteenvoimaan, rakastumiseen ja rakkauteen estoitta, sukupuolisuuden perinteiden saada keskeinen tarkoitus elämässämme sen kosketusten ja kokemusten mukana. Vietti, raha, kauneus ja rumuus löytävät inhimillisissä hahmoissamme toisen aseman ja arvon pyrkiä ja nauttia elämästä.

Eppu Meriö luo mielikuvissaan, kokemuksissaan tekstimuodot, riimit ja koko sinfonianomaisen sävellystyönsä kuin toisiinsa kaikista taiteista liittyvän maailman jäsentämisen musiikkinsa näytelmäisiin teoksiinsa, tarina ja sanoma istuvat ajatuksiimme kuin salamana myös omiin sielunmaisemiimme. On turvallista luottaa suorapuheisuuteen, tunteeseen, joka voi salaisuutena muuten kaivella koko minäämme siellä miltei karrelle palaen. Kunnes uskallamme olla rohkeita.

Tosin jotakin aikakausien menneisyyteen vielä tuosta suomalaisesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta saimme herkullisesti maistella kunnioittavasti miltei epookkisella huumorilla roolityöluomuksina edellisiltä sukupolvilta perisuomalaisista maatalousammattia ylistävistä hersyvän sympaattisista rooliotteista. Mutta sitäkin vahvemmin jo vilpitöntä sisäistynyttä sielunmaisemakuvaa näyttelijän siirtyä järkeilyyn, intohimojensa ja sieluntuntojensa syvyyksiin.

Toinen toistaan Meriön laulelmat seuraavat elokuvamusiikin kaltaisin sävelkuviovariaatioin ja yhteisesityksin sekä sooloin (Anna Koukku, Päivi Nikkanen) koko esitysensemblen hillityin tulkinnoin aina stemmoihin saakka osaavasti, herkästi.

Muodollisesti varsin kevyeksi elämäksi esitys välittyy tansseiksi harjoiteltujen koko ensemblen usein ihanan jatsahtavin vauhdikkain askel- ja säärikuvioden rennon kevyin tanssahteluin (Meeri Karri), täydellinen pienten tarkkojen esineistöjen, kalusteiden, värien, huolitellun puvustuksen ja naamioinnin sekä koko skenografian miljöövaihtumisten nerokkaan kauniisti rajaavat atmosfäärivaihdot, persoonien omaperäisyyksistä viestivät toimivat, väritykseltään tyylikkäät puvut ja lavasteet ja rekvisiitta (Outi Wright), valo- ja äänitunnelmoinnit sekä yllättävän ammattimaisesti toimiva äänentoisto ja valotunnelmointi ovat yhdessä keskeisen elementin -esityksen taitavan ohjauksen (Maija Antikainen) kuvanveistollisissa käsissä luoneet eheän visuaalisen ja jännitteisen kokonaisuuden, jonka sylissä on nautinto jokaisen katsojan kuvitella tätä jo päälle vyöryvää uudenlaista maailmaa, sen eri valinnoissa saada elää ja rakastua uudelleen elämään ja ihmisläheisyyteen.

Varsinainen näyttelijätyö keskittyy poikkeukselliseen queermaihinnousua vastustavien kansanryhmien joukkohtausten (Leidit, Kiusaajat, Öykkärit, Ukot ja Opettajat) rajuihin kannanottoihin ja muutaman keskushenkilön roolityön hienoihin ja koskettaviin, eläytyviin tulkintoihin.

Pieta Kivirannan Aatos – vahva, vakuuttava ja tekstiä kantava keskeishurmaava roolityö yhdessä Teemu Kalliokosken näyttelemän Onnin kanssa luovat esitykseen yllättävää tarinan sukupuolista menneisyyden vastakkainasettelua. Fiia Nurmen Utu- ja Essi Karjalaisen Meri -rooliluomukset antavat näytelmään aitoa uudenlaisen rakkauden voimaa ja luontevuutta ja sydämellistä aitoutta. Kati Rättö edellisen sukupolven saavutuksiin pinttynyt mummovoima virittää tarinaan länsisuomalaisten murreherkkua ja suomalaisluonteen taattua yksinkertaisuutta.

KOTIVÄVY

Rooleissa:

AATOS Pieta Kiviranta
MERI Essi Karjalainen
RAUHA Kati Rättö
UTU Fiia Nurmi
ONNI Teemu Kalliokoski
TOIVO Eppu Meriö
SKENEÄIJÄ Owen Emmons
LEIDIT/KEIJUT Teemu Kalliokoski, Meeri Karri, Anna Koukku, Päivi Nikkanen, Fiia Nurmi

KIUSAAJAT Meeri Karri, Eppu Meriö, Fiia Nurmi

ÖYKKÄRIT Essi Karjalainen, Meeri Karri, Fiia Nurmi
UKOT ja OPETTAJAT Anna Koukku, Päivi Nikkanen

Käsikirjoitus & Sävellys: Eppu Meriö

Ohjaus & Käsikirjoitus: Maija Antikainen (Teak, ohjauksen koulutusohjelma)

Apulaisohjaus: Fiia Nurmi
Koreografia: Meeri Karri
Tekstidramaturgia: Roope Tervonen
Tuotanto: Minttu Viitamäki, Virva Järvelä
Lavastus & Puvustus: Outi Wright (Teak, lavastuksen koulutusohjelma)
Valosuunnittelu: Peppi Sorsa
Äänisuunnittelu: Aida Autio

Esityskuvat: Pauliina Tasala

Katso esityksen aikataulut:

Ensi-ilta 10.7. kello 19.00
11.7. kello 14.00 & kello 19.00
14.7. kello 19.00
15.7. kello 19.00
16.7. kello 19.00
17.7. kello 19.00
22.7. kello 19.00
23.7. kello 19.00
24.7. kello 19.00
25.7. kello 14.00 & kello 19.00

Esityksen kesto n. 1t 40 min

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/kotivavy-musikaali-kesaproduktio-2026

Lisätiedot esityksen harvinaisesta tehokkaasta moni-ikäisestä esittäjäkokoonpanosta enakkojutuissa:

https://lahenuutisia.fi/2026/07/03/kotivavy

Historia kansainvälisyys Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi Teatteriuudistus yhteiskunta

Kotivävy astuu ensi-iltaan 10.7.2026 klo19.00

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 9.7.2026
1 kommentti artikkeliin Kotivävy astuu ensi-iltaan 10.7.2026 klo19.00

Esityskuva Pauliina Tasala

Lahtelainen kesäinen teatterimaailma löytää jälleen kihelmöivän omatekoisen muotonsa ja sisältönsä, kun osana Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kesäopintoja tuotetaan upouusi, suomalainen musikaali.

Lahden kansanopiston suurella Aleksanterinkadun näyttämöllä täysin uusi musikaali innostusta sädehtivin, sielukkain ja osaavin näyttelijöin, raikaavan musikaalisin, puhdasäänisin ja kouliintunein lauluvoimin roolitettuna, live orkesterin (kosketinsoittimet, puhaltimet, rumpupatteri ja kitarat) rytmittämänä ja taitavan lavastaja-puvustajan visualisoimana lahtelaisharvinaisuutena KOTIVÄVY-queersuurmusikaali on juuri tulossa maailman ensi-iltaansa perjantaina 10.7.2026.

Esityksen monisisältöinen valmistaminen oli täydessä käynnissä ja skenografi ehti tervehdyksensä vain huikata vierailijalle. Näkemäni kohtaukset olivat pieni murto-osa kokonaisuudesta, siksi keskitynkin tässä jutussa esityksen tekijöihin ja heistä saamaani käsitykseen.

Eppu Meriön, säveltämä ja käsikirjoittama musikaali tutkii sukupuolta ja seksuaalisuutta sekä käsittelee itsensä etsimistä.

-Mistä lähtökohdista musikaali syntyi, Eppu Meriö:

” Mulla oli ideassa alunperin tekstifraaseja ja fragmentteja. Mä kirjoitan runoja ja kuvailen paljon, ne olivat kuin valokuvia tulevasta näytelmällisestä esityksestä. Sitten keräsin materiaalia. Kaikki ne käsitteli jollakin tavoin sukupuolisia asioita. Löysin dramaturgi Roope Tervosen tuekseni, lähdettiin siitä koostamaan tarinaa. Sitten tässä keväällä mukaan löytyi loistava ohjaajakumppani Maija Antikainen. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että me lähdettäisiin kahdestaan tekemään tätä teosta. Lopulta tästä on tullut entistä tarinavetoisempi ja kokonaisempi – niistä alkuperäisistä kuvitelmapohdinnoista ja sukupuolirooleista, muoteista, joihin ihmisiä painostetaan. Ajatukseni tuntuikin kuin lähteneen jostain omakohtaisesta kokemuksesta.

Omat teatterityöni: Kaksi lyhyttä näytelmää, tämä on ensimmäinen kokoillan juttu. Kaikkein eniten olen tehnyt lauluja pöytälaatikkoon ja nyt niitäkin saan esityksellä julki. Tässä näytelmässä olen säveltänyt kaikki ja ollaan ohjaajan kanssa ne sanoitettu ja työryhmän kanssa yhdessä tarkennettu joitakin sanamuotoja soveltuvammiksi tulkintoihin.”

Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelija Maija Antikainen ohjaa teoksen opiskelynäytetyönään. Hän pohtii, millaista elämä voisi olla ilman isäntäkeskeistä eli patriarkaalista hierarkiaa. Jokainen katsoja voi tunnistaa lavalta kaipuuta rakkauteen, himoon ja vapauteen.

-Maija Antikainen:

”Sen jälkeen kun menin produktioon mukaan, esitys on tullut enemmän juonivetoisemmaksi, aikaisemmasta fragmentaarisen maalailevasta teoksesta. Nyt se on tiukempi rytmiltään ja tarinaan on tullut enemmän sukupuolia kuin vain yksi. Ehkä olen korostanut siihen semmosta näkökulmaa, että: miten niin kuin kaikkia sukupuolia painostetaan usein samaan muottiin, siihen miehen ja maskuliinisuuden muottiin painostaen, et pitää olla kova ja pärjätä, kova muija et pärjää tässä maailmassa, ja sitä miten nämä kaikki hahmot sitten yrittää olla aika kovia muijia tai sitten ne ei oikeasti oo, vaan jotkut löytää tapoja myös olla herkkiä ja haavoittuvaisia – se on myös tärkeä tässä teoksessa kertoa.

Omia ohjauksia: Isolde-näytelmä Teatterikorkeakoulussa 2025. Tämä Kotivävy on ensimmäinen suurmusikaali-ohjaukseni.

Työryhmä on täynnä eri-ikäisiä, upeita taiteilijoita eri lähtökohdista. Osa näyttelijöistä ja työryhmästä suorittaa Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kesäopintoja tämän produktion kautta.

Musiikkiteatteri kaappaa huomaansa monella eri tavalla tekijänsä ja esittäjänsä ja tietenkin myös meidät katsojansa!

Rooleissa:

KIUSAAJAT Meeri Karri, Eppu Meriö, Fiia Nurmi

ÖYKKÄRIT Essi Karjalainen, Meeri Karri, Fiia Nurmi
UKOT ja OPETTAJAT Anna Koukku, Päivi Nikkanen

Käsikirjoitus & Sävellys: Eppu Meriö

Ohjaus & Käsikirjoitus: Maija Antikainen (Teak, ohjauksen koulutusohjelma)

Kuva esityksestä Lahden markkinoilla Minttu Viitamäki

Katso esityksen aikataulut:

Esityksen kesto n. 1t 40 min

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/kotivavy-musikaali-kesaproduktio-2026

Juliste Virve Järvelä

Palaamme ensi-illan tunnelmiin.

kansainvälisyys kotiseutu Koulutus kulttuuri musiikki taide tanssi teatteri yhteiskunta

Kotivävy

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 3.7.2026
Ei kommentteja artikkeliin Kotivävy

Julisteen toteutus Virve Järvelä

Lahden kansanopiston suurella Aleksanterinkadun näyttämöllä sain viime keskiviikkona kolme varttia haukkoa henkeä ihastuksesta ja teatteritaiteen elävyydestä kymmenen näyttämötaiteilijan tulkitessa kolmea pientä kohtausta kera tyylikkäiden koreografisten tanssahdusten viikon päästä valmistuvan aidon, uuden musikaaliharvinaisuutensa tiedotustilaisuudessa.

Täysin uusi musikaali, innostusta sädehtivin, sielukkain ja osaavin näyttelijöin, raikaavan musikaalisin puhdasäänisin ja kouliintunein lauluvoimin roolitettuna, live orkesterin rytmittämänä ja aidon lavastaja-puvustajan visualisoimana lahtelaisharvinaisuutena KOTIVÄVY-queersuurmusikaali on tulossa maailman ensi-iltaansa perjantaina 10.7.2026.

Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen alumnin, Eppu Meriön, säveltämä ja käsikirjoittama musikaali tutkii sukupuolta ja seksuaalisuutta sekä käsittelee itsensä etsimistä.

Eppu Meriö:

” Mulla oli ideassa alunperin tekstifraaseja ja fragmentteja. Mä kirjoitan runoja ja kuvailen paljon, ne olivat kuin valokuvia tulevasta näytelmällisestä esityksestä. Sitten keräsin materiaalia. Kaikki ne käsitteli jollakin tavoin sukupuolisia asioita. Löysin dramaturgin tuekseni eli Roope Tervosen, lähdettiin siitä koostamaan tarinaa. Sitten tässä keväällä mukaan löytyi loistava ohjaajakumppani Maija Antikainen. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että me lähdettäisiin kahdestaan tekemään tätä teosta. Lopulta tästä on tullut entistä tarinavetoisempi ja kokonaisempi – niistä alkuperäisistä kuvitelmapohdinnoista ja sukupuolirooleista, muoteista, joihin ihmisiä painostetaan. Ajatukseni tuntuikin kuin lähteneen jostain omakohtaisesta kokemuksesta.

Omat teatterityöni: Kaksi lyhyttä näytelmää, tämä on ensimmäinen kokoillan juttu. Kaikkein eniten olen tehnyt lauluja pöytälaatikkoon ja nyt niitä saan esityksellä julki. Tässä näytelmässä olen säveltänyt kaikki ja tässä ollaan ohjaajan kanssa ne sanoitettu ja työryhmän kanssa tarkennettu joitakin sanamuotoja soveltuvammiksi tulkintoihin.”

Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelija Maija Antikainen ohjaa teoksen, joka pohtii, millaista elämä voisi olla ilman isäntäkeskeistä eli patriarkaalista hierarkiaa. Jokainen katsoja voi tunnistaa lavalta kaipuuta rakkauteen, himoon ja vapauteen. Myös perunoita kasvatetaan.

Maija Antikainen:

”Sen jälkeen kun minä menin mukaan, esitys on tullut enemmän juonivetoisemmaksi, aikaisemman fragmentaarisen maalailevasta teoksesta. Nyt se on vähän tiukempi rytmiltään ja sitten tarinaan on tullut enemmän sukupuolia siihen kuin vain yksi. Ehkä mä olen korostanut siihen semmosta näkökulmaa, että: miten niin kuin kaikkia sukupuolia painostetaan usein samaan muottiin, siihen miehen ja maskuliinisuuden muottiin painostetaan, et pitää olla kova ja pärjätä, kova muija et pärjää tässä maailmassa, ja sitä miten nämä kaikki hahmot sitten yrittää olla aika kovia muijia tai sitten ne ei oikeasti oo, vaan jotkut löytää tapoja myös olla herkkiä ja haavoittuvaisia – se on myös tärkeä tässä teoksessa kertoa.

Omia ohjauksia: Isolde-näytelmä Teatterikorkeakoulussa 2025. Tämä Kotivävy on ensimmäinen suurmusikaali-ohjaukseni.

Musiikkiteatteri kaappaa huomaansa monella eri tavalla tekijänsä ja esittäjänsä ja tietenkin myös meidät katsojansa!

Rooleissa:

KIUSAAJAT Meeri Karri, Eppu Meriö, Fiia Nurmi

ÖYKKÄRIT Essi Karjalainen, Meeri Karri, Fiia Nurmi
UKOT ja OPETTAJAT Anna Koukku, Päivi Nikkanen

Käsikirjoitus & Sävellys: Eppu Meriö

Ohjaus & Käsikirjoitus: Maija Antikainen (Teak, ohjauksen koulutusohjelma)

Lehdistötilaisuuden jälkeen ensemble riensi välittömästi Lahden heinäkuun kuukausimarkkinoille sen runsaalle yleisölle tiedottamaan esityksestään – muutaman laulelman Kotivävy-musikaalista tulkiten.

Kuva Minttu Viitamäki

Katso lisää esityksen aikataulusta ja lipuista:

https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/kotivavy-musikaali-kesaproduktio-2026

Palaamme ensi-illan jälkeen esitykseen.

kansainvälisyys Koulutus kulttuuri Tanssi teatteri yhteiskunta

Elämme hullun Rooman keisari Caligulan aikoja tänään

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 21.3.2026
Ei kommentteja artikkeliin Elämme hullun Rooman keisari Caligulan aikoja tänään

Lahden kansanopiston teatterikoulutus on yli neljänkymmenen vuoden iässä yhä verevä, ennakkoluuloton teatterilaboratorio, joka ei suuriakaan näytelmäteoksia kaihda. Eilen nähdyn Albert Camus’n Caligula-näytelmän mukana pääsemme syvälle ajanlaskumme alun Rooman keisari Caligulan ajan hullun keisarin valtaan tutustumaan, kaiken inhimillisyyden tarkoituksella hukkaamaan ja ihmisraunioksi hävittämään. Tutustumaan yksinvaltiaan kyltymättömyyteen ja suorastaan ryntäämään tämän päivän realismiin ja kaivamaan esille maailmantilanteemme julmurit ja kansojen tappajat. Menneet Camus’n Toisen maailmansodan aikaiset Hitlerit ja Stalinit ovat tänään Trumppeja, Putineja ja Netanjahuja, diktaattoreita ja kansanmurhaajia – historiallisia malleja tai todisteita emme enää tarvitse – niitä vapaan Suomen kansalaiset ovat jokapäiväisen uutistietouden muodossa kyllästettyinä täynnä.

Kun vallankäyttäjät epäonnistuvat ensin pienessä sitten lopulta kaikessa, miksi he eivät yritä rakentaa edes vähän parempaa maailmaa?

Kaikki ihmissuhteet rikottuaan, surmattuaan sisarensa ja morsiamensa, kaikki muutkin sukulaisensa tuhottuaan – Camus’n Caligulalla on pakkohaave saavuttaa jotakin, jota kukaan häntä ennen ole vielä saavuttanut. Ihmiset eivät ole onnellisia tässä maailmassa, siksi tarvitaan jotakin mahdotonta, sellaista, jota ei ole tässä maailmassa. Siksi Caligulan viimeisin toive on valloittaa kuu. Siinä sisäinen diktaattoriveri kiehuu ja kansakuntien veri valuu surmatuin ruumisröykkiöin kuolleina maahan, lähimmät sukulaiset ensin, sitten kaikki muut.

Caligulan viimeiset jäljelle jääneet avustajat sekä henkivartijakaartilaiset odottavat jatkuvasti mihin Caligula on jäänyt, onko hän kenties kuollut….

(Eeva Hietamäki, Pihla Kettunen ja Iida Lindholm)

Lopulta Caligulalla on enää vain pieni avustajajoukko ympärillään ja senkin hän aikoo tappaa ja vasta viimeiseksi itsensä. Tottahan esityksessä viisaita puhutaan, tanssitaan, julistetaan, tuomitaan ja leikitään elämällä ja kuolemalla, joskus ehkä hieman pilkataan inhimillisyyteenkin erehtyen, kaipauksin ja runoin.

Monin huolellisin lisäkeinoin ammatillisella teatteritaitavuudella tämä teatteriautuus on myös ajattelevalle teatteriyleisölle tarjoiltavana. Mitä erinomaisin näyttämön keskelle korokkeelle pystytetty kokokansan hydepark – tarkan, kuuluvan näyttämöpuheen, kiinnostavan keskustelun ja kasvojen liikkeet paljastavat tehot kuulumaan ja viestimään persoonallisesti – ja niin intiimin läheltä katsojia.

Caligula ja Caesonia

(Pieta Kiviranta ja Essi Karjalainen)

Mikä huoliteltu, analyyttinen roolityöarsenaali, puvustollinen ajattomuus, erotteleva maskeerauskin löytyvät kahdenkymmenen teatteriopiskelijan tyyppiaitoutta selkeyttämään ja värittämään. Entä niukka, muutamin tyylikkäin valo- ja äänitehoin muuntuva lavastus, saati koko esittäjätaiteilijajoukon kehonkielipersoonallisuuksillaan tulkitsemat ja meidät rytmeihin sytyttävät koreografiatuokiot teoksen psykedeelisiä tunnelmia tulkitsemaan! Kenties varsin vakavan teoksen pehmentävänä sisääntulona hauskan kekseliäs musikaalinen hääseremonia immersiivisenä alkukohtauksena sekä lopuksi kompromissina, tuttuna aikakautemme kehyksenä saamme vielä loppulaulun Jäähyväiset aseille komeana tulkintana ihan äänistemmoissa nauttia.

Kaksoismiehityksen Gula-version 10 keskusroolia ansaitsee myös pienen erittelynsä. Pieta Kiviranta, Severi Niskanen, Minttu Valtanen tulkitsevat yhdessä Caligula-roolin. Mielenkiintoisesti he ovat kaikki yhtä aikaa näyttämöllä ja repliikeissään kuin edustaisivat väkevän todesti saman , epäilevyyden, käskyjensä ehdottomuuden, ivallisuutensa ja ihmispilkkansa yhteisen Caligulan pääkuoren sisältä tulevia erilaisia ajatuksia kuka temperamenttisesti, kuka valoisan hauskasti tai tunteikkaan valloittavasti. Näin saamme poikkeuksellisen aidon, vastenmielisen itsekeskeisen persoonan – hienon yhteisnäyttelemisen varioiman Caligulan – monine tuntemuksineen ja suunnitelmineen seurataksemme.

Ehkä myös Camus’n ajatuksissa on näytelmänsä keskeinen runoilijan osuus, jonka tässä esitysversiossa Scipiona Aleksi Venho näyttelee upeasti yhdeksi ehyimmistä, luontevimmista ja inhimillisimmistä näytelmän persoonista – sellaisesta, jolle Caligula-tyrannikaan ei kykene mitään vastaan sanomaan.

…………………………………………………………………..

Lisäarvio 28.3.2026 Cali-roolitus -esityksestä

Kaksoismiehityksessä on jo sinällään oma kiinnostavuutensa. Lahden kansanopiston teatterikoulutuksessa se on yksi perinteinen tärkeä muoto saada opiskelijoille mahdollisimman paljon roolien valmistamistehtäviä. Näinä päivinä, kun jopa Kansallisteatteri kokeilee näyttelemistaitoa tehdä kokonainen uusi näytelmäteksti Tsehovin Vanja-enosta vain yhdellä näyttelijällä dialogeineen, Lahden kansanopisto pystyy näyttelemään eräänlaisen kahden peilin näkymät meille katsojille Camus’n Caligula-esityksessään. Teatterinälkäisille pitäisikin antaa selkeä mahdollisuus ne molemmat kokea.

Summana kuitenkin jokainen esityksen 20 taiteilijaa, jokainen persoonallisine synnynnäisine hallittuine lahjoineen, eläytymispaneutumisineen loi yhteisen näyttämöteoksen niin kiinteän kokonaisuuden, että esitys tuntui enempää erittelemättä vaikuttaneen kokonaisuuden timanttiin lopputulokseen. Olen tahallani sen musiikillisesti vaikuttavan taustan, kymmenien visioiden merkittävän suuren muunneltavuuden, puvustuksen tärkeän roolitöiden selkeyttävyyden sekä kohtausten koko ensemblen yhdessä luomat painotukset jättänyt erittelemättä ja kehut niistä suitsuttamatta.

Käväisin kiinnostuksesta uudestaan tämän vaikuttavan Caligula-tulkinnan, nyt sen Gali-roolituksella tulkitsemat näyttelijätyöt edes puoliväliiin esitystä tunnistamassa.

Caligulat

Tatu Lääveri, Anton Avela ja Minttu Viitamäki tulkitsivat yhdessä Caligula-roolin. Ohjauksen jäljet oli tietenkin laajan näyttämön asemoinnissa edellisestä versiosta hyvin jo mietittyinä tunnistettavissa selkeinä kokonaisuuksina. Tällä kertaa tajusin Anton Avelan erittäin syvälle Caligulaansa eläytyneen ehjän, miltei inhimillisen tyrannin tulkinnan, sen äärimmilleen keskittyneen, vesivaloin puhdistuneen hahmottelun, joka kantoi keskitetysti koko esitystä. Myös Minttu Viitamäen selkeän arkinen, sujuvan vitaalinen hahmo sekä Tatu Lääverin rehentelevän äänekäs hahmotus toivat Caligulaan omat persoonalliset henkilömausteensa – kaikki kolme näyttelijää loivat yhteisen työn, jossa oli paljonkin uudenlaista virettä katsojan taas tajuta caligulamaista maailman äärimmäistä suurten valtarakenteiden maailmanherruutta.

Scipio ja Caeson

Runoilija Skipiolle löytyi toisenlaista esityksen painoarvoa Virva Järvelän eteerisen herkässä runoilijaolemuksessa – vastapainona julkeudelle katsoja ymmärsi esityksestä nyt ihmislajin, sen sympaattisuuden kuolemattomuuden. Mielenkiintoisesti esiintyjät ovat kaikki yhtä aikaa näyttämöllä ja repliikeissään eläytyivät kuin edustaen, tulkiten ja toteuttaen todesti saman Caligulan pääkuoren sisältä syntyviä ja tulevia erilaisia ajatuksia, käskyjä ja julmia ratkaisuja ja niiden vaihtoehtoja. Esityksen caligulalainen pääsanoma valtiontalous vai rakkaus ja rakastuminen kirkastui Camus-ajatusten mukaiseksi suurenmoiseksi esitysgenreksi.

Cherea, Helicon ja Metellus

Muutenkin nyt jo moneen esityskertaan edennyt tulkinta tuntui joukkokohtauksissaan entistä skarpimmalta ja erityisesti myös noiden keskeisten Caligulaa siipeilevien sekä vastustaneiden roolitöiden vaikuttavuudet terästyneemmiltä – esimerkkinä vaikkapa Eemi Vuorisen näyttelemän Heliconin rekisteröin tiukkaluonteisena, eheänä, hienosti replikoivana ja tulkittuna roolityönä, samoin Heljä Haurun taitavan kuulustelijaolemuksen tulkinnan. Eikä mykkä ja haamumainen Drusillakaan musiikkiaiheisessa sävelsumussa toteutettuna olisi enää mielikuvituksellisemmin voinut säväyttää kuin tässä versiossa teki.

…………………………………………………………………

Esityksen kautta työryhmä etsii vastausta kysymykseen: mikä saa ihmisen alistamaan ja tuhoamaan ja mitä tapahtuu, kun valta yhdistyy käsittelemättömään kipuun.

“Maailma, sellaisena kuin se on, ei ole siedettävä.
Joten tarvitsen kuun tai onnea, tai kuolemattomuuden,
jotain ehkä täysin mieletöntä.
Pääasia, ettei se ole tästä maailmasta.”

Väkevä esitys vallasta, surusta ja siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei kestä omaa kipuaan.

Käsikirjoitus: Albert Camus
Ohjaus: Aleksi Lavaste
Ohjaajan assistentti: Jade Manner
Äänisuunnittelu ja musiikin opetus: Virva Immonen
Koreografiat ja tanssin opetus: Katri Liikola
Puheen opetus: Heini Nikander

Lavalla: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus I
Anton Avela, Ona Eronen, Minea Filén, Heljä Hauru, Eeva Hietamäki, Virva Järvelä, Essi Karjalainen, Pihla Kettunen, Pieta Kiviranta, Iida Lindholm, Tatu Lääveri, Severi Niskanen, Raul Nyberg, Jalo Stenroos, Minttu Valtanen, Rania Valtonen, Aleksi Venho, Minttu Viitamäki, Eemi Vuorinen

Tuotanto: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus I

Esityskuvat Jani Enqvist

Esiintyjät ovat jakautuneet kahteen miehitykseen, mutta kaikki nähdään lavalla jokaisessa esityksessä. Toinen kokoonpano toimii ensemblen roolissa toisen ollessa puherooleissa kyseisessä esityksessä.

Roolitus CALI
(21.3. klo 13:00, 27.3. klo 19:00, 28.3. klo 18:00, 2.4. klo 19:00, 8.4. klo 19:00, 11.4. klo 13:00, 17.4. klo 19:00, 19.4. klo 18:00)
Avela, Filén, Hauru, Järvelä, Lääveri, Nyberg, Stenroos, Valtonen, Viitamäki ja Vuorinen

Roolitus GULA
(20.3. klo 19:00, 25.3. klo 19:00, 28.3. klo 13:00, 1.4. klo 19:00, 10.4. klo 19:00, 11.4. klo 18:00, 15.4. klo 19:00, 18.4. klo 13:00)
Eronen, Hietamäki, Karjalainen, Kettunen, Kiviranta, Lindholm, Niskanen, Stenroos, Valtanen ja Venho

Historia kulttuuri tanssi teatteri Teatteriuudistus yhteiskunta

Kansallisteatterin Isän maa

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 15.1.2026
Ei kommentteja artikkeliin Kansallisteatterin Isän maa

Jussi Moilan ja Sini Pesosen teatteri on raikkaan fantastista, pelotonta ja säännötöntä, äärimmäisen impulssista teatteria, jossa nauru ja itku ovat toistensa veljiä, ymmärrys ja tyhmyys erottamattomasti yhteen kasvaneita ominaisuuksia ja ainoana totuutena se, että miehistä merkkiä kantaa hän, jolla on viikset. Kaikki muu on yks haileeta elämässä, menneisyydessä, tulevaisuudessa, kuolemassa ja vuosituhansien aikasaatossa.

Kansallisteatterin Taivassalin suurenmoinen uutuusanti on esityksen avarine kiehtovine lavastuksineen tulla miltei yleisön syliin, koskettaa spontaanisti väliin tanssivalla liikekielellä, hurjuudella, miesaivoituksilla, vallattoman sumeilemattomalla näyttelijätaiteen isähahmojen leikkimielellä.

Keskiössä näytelmää kirjoittava kirjailija viimeistelee kirjaansa ja kirjoittajan isä traditioista poiketen kaitsee kränäävää, venkoilevaa ja kirjoittamista häiritsevää nelivuotiasta lapsenlastaan, tapahtuma-aikana yksi yö. Kokonaistarinaan leikataan sitten monenlaista muuta aineistoa – aikatasoja, aikamme lääkitsemistarinoita, reseptejä, diagnooseja, muistikuvia, mielentiloja, kuvitelmia päälle- ja hauskan lapsekkaasti ristiin liimaillen. Pohdinta vie näyttelijät ja meidät katsojat utopioihin, suhteisiin, aikakausiin, toisiimme, sukulaisiimme sekä sukupolvesta toiseen niin tyystin vaienneeseen suomalaiseen itseemme. Mikä on se maa, missä isä asuu. Itselleni tulee jälkikuvasta lämpimän visuaalinen – että isän maa on se tuttu koivuinen, luminen metsä. Se riittää erottamaan muiden maiden isien maat omastamme. Siihen voi kotoisen suomalaisesti puunoksaan karskina miehisenä tyyppinä oman vaikenemisensa, häpeänsä ja uhmansa jokainen suomalaismies hirttonuoralla päättää.

Teoksen loputon kohtausrunsaus ja henkilögalleria rakentuvat niin monista todellisuuksista, että voi huoletta vapautua mielikuvitusrikkaan tarinan oikein- tai väärinymmärtämisestä. Jokainen isähahmo, jokaisen isän maa muotoutuu lopulta kuin elämän jälkijunassa muistellen.

Teoksessa on leikkisyyttä ja fantasiaa ja mieltä silti aueta niin moneen suuntaan, silti esitys on saatu eheäksi kokonaisuudeksi. Viikset on leikkivä ja myös purkava suhde mieheyteen ja viiksillä voi näytellä miestä ajattelematta miestä sinällään.

Miten tämä moila-pesosen teatteritrendimäinen ajattelu oikein syntyykään meidän jokaisen katsojan ajatuksissa niin kiehtovaksi, ohjaaja- ja näyttelijätyönä jäsennykseltään täysin käsittämättömäksi, pitelemättömäksi, jos kohta jännitteiseksi ja kiinnostavaksi, että esitystä on pakko ja yhtä aikaa vapaus jäsentää päästämällä naurutervehdyksiä monien tuhansien vuosien taakse kaukaiselle homo sapiens sukulaismiehelle – kuin tositarinana todistaa tämän päivän pienen perheen, isovanhemman, äidin, isän ja nelivuotiaan lapsen maailman vuosituhansien jatkuminen jokaiselle vuosituhannen ja sukupolven edustajalle ja ihmisperimällemme.

Moilan toisaalta tosikko, terävä rivienvälien täyshuumori, aivan säälittä nauruhermojamme ruoskiva läiskiminen päin omaa tosikkouttamme, on meille jokaiselle tarpeen. Saamme Moilan pysähtymätöntä ihmistuhon perimää sukupolvelta ja sukupuolelta toiselle kuin naurusuin irvistellä ja myös perhekuntamme lohduttomassa kahden suvun vastapuoliasemassa ja yhtä aikaa sitä ylistämässämme perimässämme kurkuistamme kilpaa piiloista esiin karjua.

Siksi koko näyttämö väreilee täynnä itseämme gramman, kilon, sadan tai miljoonankilon painoisina hevosvoimina, kaikelle antautuaksemme, antaaksemme kaikessa inhimillisessä yhtäaikaa periksi ja antaaksemme turpiin vastavoimillemme tai ainakin sotiaksemme itsemme vähintään henkihieveriin, nollata tajuntamme ja tunteemme polttavan viettimäiseksi tuleksi.

Elämämme haperoina kuorina on yhden vuorokauden yksi yö siinä yrittää elää ja kuolla, tehdä sovinto yhtä aikaa perhekuntamme kanssa, kirjoittaa näytelmä valmiiksi, hoitaa nelivuotias poika näytelmäkirjoittajaa häiritsemättömäksi ja heittää kaikki läheisyyden merkit ja standardihelvetit omaan suomalaiseen koivuun.

Moila ja Pesonen antavat meille tunteen voimat olla yhdessä samassa hahmossa lapsia, aikuisia, seuraava sukupolvi ja menneet sukupolvet. Mikäpä tässä on huvitella, hillittömästi nautiskella, taiteilla, hoivata, helliä – kaikkia elämän eliksiirejä erikseen ja yhtä aikaa. Näin saamme kerrankin elää yhdenpäivän yön erilaisissa olomuodoissa, huippuvaltavassa elämänriemun hehkussa, itsekkyyden, tuhon, sodankaunan, pilkan ylivallan, alistumisen kokemuksissa.

Työryhmän pitkälle mieltämät roolien muodonmuutokset ja voimakkaiden tunteiden aistillisuus, eläytymisen taidon rajattomuus on jotakin ennen kokematonta, tuoretta, kiehtovaa, läpikuultavaa rehellisyyden näyttelijäherkkua, vastustamatonta yhteisnäyttelemisen teatteriglooriaa, jonka tämä verraton, upea näyttelijäkvartetti meille tarjoaa.

Isän maa

Näytelmä Jussi Moila Ohjaus Sini Pesonen Skenografia Camilla Nenonen Musiikki Tony Sikström Valosuunnittelu Eetu Hiltunen Äänisuunnittelu Pauli Riikonen Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen Valokuvat Mitro Härkönen

Rooleissa Jani Karvinen, Kaisa Leppänen, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen

Ensi-ilta Suomen Kansallisteatterin Taivassalissa 14.1.2026

https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/isan-maa

kansainvälisyys kulttuuri taide Tanssi yhteiskunta

Kansallisteatterin kevään ohjelmistouutuuksia

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 29.12.2025
Ei kommentteja artikkeliin Kansallisteatterin kevään ohjelmistouutuuksia

https://lahenuutisia.fi/2025/11/10/kansallisteatterin-kevaan-2026-ohjelmistoa/

Tiina Puumalaisen uutuusnäytelmä Lady T kertoo Britannian Rautarouva Margaret Thatcherin viimeisistä elinvuosista muistisairaana Lontoon The Ritz -luksushotellissa. Kristian Smedsin Lapin Faarao kutsuu esiin taiteen ja henkimaailman ikiaikaista liittoa ja luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota ja tietovisaa. Koreografi Sonya Lindforsin ONE DROP on yhteiskunnallisesti vaikuttava ja visuaalisen lumoava teos kolonialismin ja kapitalismin historiasta. Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama menestysesitys Leikin loppu palaa ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Oboh on nuoren näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäytetyö. Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan tanssia ja monologeja yhdistävä sooloteos, joka ravistelee maskuliinista yhteiskuntaa vatsatanssin kautta. Lavaklubilla nähdään suosittujen Sarvivälke- ja Kuka minä olen -esitysten kiertueversiot.

Lady T – Hyvää yötä, Margaret Thatcher

Kuva: Mitro Härkönen

Lady T on Tiina Puumalaisen kirjoittama ja ohjaama uutuusdraama Britannian Rautarouvan ja alipalkatun hotellityöntekijän kohtaamisesta.

Jouluna 2012 Lontoon The Ritz -hotelliin muuttaa muistisairauden kuluttama nainen. Hän on enää varjo entisestään, vaikka hetkittäin näkyviin ilmaantuu vielä viiltävän itsetietoinen poliitikko. Vain hyvin harvat tietävät, että Margaret Thatcher tekee hidasta kuolemaa sviittinsä yksinäisyydessä.

Yksi näistä harvoista on Linda, hotellin pätkätyöläinen, jonka palkka ei riitä elämiseen ilman lisätienestejä. Linda on kuihtuneen hiilikaivoskaupungin kasvatti, jonka elämään Thatcherin politiikalla on ollut järisyttävä vaikutus.

Kahden täysin erilaista maailmaa edustavan naisen kohtaamisesta syntyy vaikuttavaa teatteria poliittisten päätösten seurauksista yksittäisille ihmisille. Lady T:n ytimessä ovat peri-inhimilliset teemat: muistaminen, unohtaminen ja anteeksiantamisen vaikeus.

Maalaamosalin intiimillä näyttämöllä hehkuvat Kansallisteatterin näyttelijätaiturit: Paula Siimes Thatcherina ja Maria Kuusiluoma hotellityöntekijä Lindana.

Kantaesitys Maalaamosalissa 15.4.2026

Työryhmä

Rooleissa Maria Kuusiluoma ja Paula Siimes

Ohjaus Tiina Puumalainen Lavastus- ja pukusuunnittelu Teppo Järvinen Naamioinnin suunnittelu Niko Sahlman

Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä

Kuvat: Verneri Pohjola ja Särestöniemi-Museo: Taina Veikkolin. Kuvankäsittely: Marko Kovero

Lapin Faarao jatkaa ohjaaja Kristian Smedsin pohjoisen taiteilijoista inspiroituneiden, epäsovinnaisten näyttämöteosten sarjaa. Aiemmat Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä nähdyt esitykset ovat olleet Palsa (2014) ja Tabu (2015).

Taiteilija Reidar Särestöniemen henkinen jälki suomalaisessa taiteessa ja yhteiskunnassa on merkittävä. Hänen henkilöään ja taidettaan on vuoroin rakastettu ja vihattu, ylistetty ja pilkattu. Suurten ristiriitojen, värien ja visioiden taiteilija jätti jälkeensä ison puumerkin.

Esitys kutsuu esiin Särestöniemen henkistä perintöä. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin johdolla sukelletaan Lapin Faaraon ihmeelliseen maailmaan. Verneri Pohjolan ja Kirke Karjan esittämä musiikki puhaltaa ja soi läpi esityksen. On tarinankerrontaa ja runoutta. On hiljaisuutta ja havinaa. On rauhallista ja radikaalia.

Lapin Faarao kutsuu ihmettelemään ihmettä. Luvassa on muun muassa musiikkia, meditaatiota, tietovisaa ja yhteyttä henkimaailmaan. Kertakaikkisen omalakista näyttämötaidetta.

Suurella näyttämöllä 12.5. ja 16.5.2026

Työryhmä

Näyttämöllä Hannu-Pekka Björkman, Kirke Karja ja Verneri Pohjola

Ohjaus ja teksti Kristian Smeds Musiikki Verneri Pohjola

ONE DROP on rajoja rikkova teos kolonialismin ja kapitalismin historiasta

Kuva: Tuukka Ervasti

ONE DROP on palkitun koreografi Sonya Lindforsin viihdyttävä ja viiltävän analyyttinen teos, jossa teatterin, nykykoreografian, katutanssin ja oopperan maailmat vuotavat toisiinsa.

Yhteiskunnallisesti vaikuttava, visuaalisesti lumoava ja karismaattisen esiintyjäkaartin tähdittämä esitys on saanut ylistystä ympäri Eurooppaa. Suomalaisen mustan näyttämötaiteen merkkiteos vierailee Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä toukokuussa. Esitys jatkaa Lindforsin monivuotista teossarjaa, joka käsittelee valtaa, representaatiota ja mustan kehon politiikkaa.

Teoksen nimi viittaa sekä reggaemusiikin “one drop” -rumpurytmiin että Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa luotuun rotuerottelulakiin (Race Separation Act), jonka mukaan yksi pisara ”mustaa” verta teki ihmisestä ulkonäöstään huolimatta mustan. Yhden pisaran sääntö teki näkyväksi sen, miten rodun teknologia luotiin hallitsemaan ja epäinhimillistämään mustia ja ruskeita ihmisiä.

Suurella näyttämöllä 23.5. ja 25.5.2026
After Sweat -klubi 23.5. esityksen jälkeen Lavaklubilla

Työryhmä

Koreografia & ohjaus Sonya Lindfors Esiintyjät Antonia Atarah, Maele Sabuni, Kamilla Halid, Alen Nsambu, Marlon Moilanen, Isabella Shaw Äänisuunnittelu Jussi Matikainen Valosuunnittelu Erno Aaltonen Pukusuunnittelu Sanna Levo Lavastussuunnittelu Aino Koski Libretto Sonya Lindfors Muut tekstit Sonya Lindfors & työryhmä Tuotanto UTT ry & Sonya Lindfors Osatuotanto Big Pulse Dance Alliance (Zodiak – Uuden tanssin keskus / FI, Dance Umbrella / UK, Julidans/NL), Goethe-Institut (International Coproduction Fund), Finnish Cultural Institute for the Benelux, Apap – FEMINIST FUTURES (a project co-funded by the Creative Europe Programme of the European Union), Beursschouwbourg

Leikin loppu palaa ohjelmistoon

Kuva: Harri Hinkka

Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama Leikin loppu on työryhmän, Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin, yhteistuotanto ja se sai ensi-iltansa Maalaamosalissa 9.4.2025. Esitys keräsi runsaasti kiitosta sekä yleisöltä että kriitikoilta ja se palaa ohjelmistoon keväällä.

Samuel Beckettin absurdissa klassikkonäytelmässä tuhotun maailman raunioilla asuvat kellariinsa piiloutuneet viimeiset eloonjääneet: sokea Hamm ja häntä palveleva Clov. Dystopian keskellä jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin rippeet loputtomalta tuntuvasta valtapelistä, joka jatkuu jatkumistaan.

Näytelmä on tuttu ja tunnettu eikä sen tekstistä saa muuttaa piiruakaan. Kuitenkin, kun teokseen nyt tarttuvat liikenneonnettomuudessa halvaantunut näyttelijä Pekka Heikkinen ja pakolaisena maahan tullut näyttelijä Bakr Hasan, palvelijan ja palveltavan roolien lisäksi kysymys on monesta muusta tasosta ‒ eikä kaikki ole niin ilmeistä kuin päältä näyttää. Kaksikon alkuasetelma on selkeä: maahanmuuttaja palvelijana ja ”eurooppalainen” pyörätuoliin vaipunut valittaja palveltavana. Aikaamme peilaava klassikkonäytelmä osoittaa jälleen olevansa ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Näytelmän suomennoksen on tehnyt Samuel Beckettin Endgame-näytelmän pohjalta Mika Leskinen (2011). Mika Leskisen suomennos on nimeltään Loppupeli.

Työryhmä

Näyttämöllä Bakr Hasan, Pekka Heikkinen, Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen

Ohjaus Heikki Huttu-Hiltunen Suomennos Mika Leskinen Musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio Lavastus- ja pukusuunnittelu työryhmä Valosuunnittelu Ilkka Niskanen Vastaava tuottaja Teatteri Siperia / Marika Heiskanen

Näyttelijä Leo Ikhilorin taiteellinen opinnäyte Oboh yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan

Kuva: Deepak Panglia

Oboh on nuoren ja taitavan Leo Ikhilorin Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Nätyn taiteellinen opinnäyte. Esitys on karkean lohdullinen ja autofiktiivinen tulkinta minuudesta – kertomus yksinolosta, yksinhuoltajaperheestä ja väkivallasta levottomien sielujen lähiössä.

Teos ammentaa inspiraationsa Lounais-Nigerian Esan-heimon kulttuuriperinteistä ja yhdistää rituaalin, ruumiillisuuden ja synkän estetiikan. Se on taru, luomiskertomus ja kasvutarina pojasta nimeltä Oboh.

Esitys yhdelle näyttelijälle yhdistää tanssin, musiikin ja voimakkaan ruumiillisen ilmaisun monodraaman muotoon.

Maalaamosalissa 3.‒7.2.2026

Esityksen kielet ovat suomi, englanti ja esan.

Työryhmä

Esityskonsepti ja esiintyjä Leo Ikhilor

Valosuunnittelu Pinja Kokkonen Avustava äänisuunnittelu Samuel Chezeck

Mascu-Fuck käsittelee epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia

Kuva: Kansallisgalleria | the Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Mascu-Fuck on taiteilija Moe Mustafan sooloteos, jossa uhmataan rajoittavaa miehen mallia vatsatanssilla. Esitystä ovat inspiroineet ikoniset egyptiläiset vatsatanssijat, kuten Suhair Zaki ja Samia Jamal.

Teos käsittelee homoksi kasvamista, hylkäämiskokemuksia, vanhempien vaikutusvaltaa lapsiinsa ja epäonnistuneiden suhteiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.

Esitykset Pienellä näyttämöllä 23.5. ja 25.5.2025.

Ensiesitys oli Kiasma-teatterissa 15.8.2023.

Työryhmä

Konsepti, teksti, ääni Moe Mustafa Lavastus- ja valosuunnittelu Julia Jäntti Puvustus Angela Culkin Mugisha

Alkuperäisteoksen tilaaja Kiasma-teatteri (2023) Alkuperäisteoksen tuotanto PALO Art Productions Alkuperäisteoksen tukijat Taike, Helsingin kaupunki, Saaren residenssi (Koneen säätiö)

Sarvivälke- ja Kuka minä olen –esitysten kiertueversiot Lavaklubille

Sarvivälke Lavaklubilla 10.2.2026

Kuva: Katri Naukkarinen

Arda Salaniemen kirjoittama Sarvivälke on väkevän todentuntuinen sukellus nuoren naisen elämään. Koskettavan päähenkilönsä kautta monologinäytelmä pohtii itsetuhoisia ajatuksia ja olemassaolon mielekkyyttä ‒ vaiettuja aiheita, jotka kuitenkin ovat todellisuutta liian monille.

Alkuperäisversion kantaesitys oli Omapohjassa 9.3.2024. Sarvivälke-esityksen kiertueversion sovituksen mahdollistivat Kansan Sivistysrahasto, Niilo Helanderin Säätiö sekä Kansallisteatterin saamat lahjoitukset. Lokakuussa 2025 esitys kiersi kaikissa Valtion koulukodeissa.

Duo Musaico: Kuka minä olen? Lavaklubilla 2.2.2026

Kuva: Jeroen Sebrechts, kuvankäsittely Samüel Vangerven

Angela Aldebsin ja Rami Thawin ovat Duo Musaico, ja heidän omista tarinoistaan syntynyt esitys Kuka minä olen? on tanssi- ja musiikkiesitys kodin löytämisestä. Aldebs on Syyriasta kotoisin oleva tanssija ja koreografi, joka on aiemmin esiintynyt muun muassa Kansallisteatterin Undocumented Love -esityksessä. Thawi on syyrialais-venezuelalainen muusikko, jonka musiikki yhdistelee eri mantereiden kulttuurisia vaikutteita.

Teoksessa eri kielten sanat ja tanssi sulautuvat kokonaisuudeksi kitaran, viulun ja lyömäsoitinten kanssa. Taiteilijat punovat arabiasta, englannista, suomesta ja espanjasta kielirajat ylittävän äänikudoksen, jossa sanat lakkaavat merkitsemästä ja tunteet puhuvat.

Lisätiedot:

Pääjohtaja Mika Myllyaho
Sähköpostiosoite mika.myllyaho@kansallisteatteri.fi

Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin
Sähköpostiosoite karoliina.masalin@kansallisteatteri.fi

Suomen Kansallisteatteri on vuonna 1872 perustettu vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Kansallisteatteri on taiteellinen teatteri, jonka ohjelmistossa nähdään uutta kotimaista draamaa, kiinnostavia ulkomaisia näytelmiä ja parhaita klassikoita. Ydinarvomme ovat taiteellisuus, yhdenvertaisuus ja keskustelevuus.

taide Tanssi teatteri Teatteriuudistus

Teatterikeväässä 2026 jännittävän kokeellista uutuutta

Kirjoittaja Kirjoittanut Tarmo
Julkaisupäivämäärä 28.12.2025
Ei kommentteja artikkeliin Teatterikeväässä 2026 jännittävän kokeellista uutuutta

Piirros Kaarlo Stauffer

Somatic Sitcom ammentaa 1990-luvun tilannekomedioista, muuttaa arkiset eleet koreografiaksi ja ylistää ystävyyttä.

Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön Somatic Sitcom -esitys yhdistää 90-luvun alun klassisten tilannekomedioiden huonelavastuksen ja nykytanssin. Studio Pasilassa 21. huhtikuuta 2026 ensi-iltansa saava esitys kerrostaa näennäisen merkityksettömät jokapäiväiset eleet koreografiaksi, joka tarkastelee olemisen kummallisuutta.

Somatic Sitcom -esityksen taustalla on koreografi Anna Maria Häkkisen, skenografi Erno Aaltosen ja dramaturgi Emil Santtu Uutun yhteinen kiinnostus 1990-luvun klassisia tilannekomedioita kohtaan. Työryhmä on katsonut satoja tunteja aikakauden sitcom-sarjoja, purkanut niiden rytmejä, eleitä ja tunnelmia ja siirtänyt ne osaksi nykytanssin ja ruumiillisen ilmaisun kieltä.

Anna Maria Häkkisen koreografian perustana toimivat nykytanssin pehmeät somaattiset menetelmät, joissa korostuu ruumiillisen kokemuksen havainnointi.

“Tässä teoksessa tätä havainnointia laajennetaan ruumiista kohti ympäröivää tilaa ja ihmisten ja esineiden välisiä tilanteita. Minua kiehtoo, miten arkiset eleet, kuten istuutuminen, oven avaaminen ja muropaketin kurottaminen voivat muuttua tanssiksi, kun niitä havainnoi ja tarkastelee tietoisesti,” Häkkinen kuvailee.

Teos sijoittuu 1990-luvun alkuun ja ammentaa ajan nostalgisuudesta: pop- ja vaihtoehtokulttuurista, joutilaasta kehollisuudesta ja analogisista esineistä. Kuten inspiraationa toimineissa 1990-luvun klassikkokomedioissa, Frasierissa ja Seinfeldissa, Somatic Sitcomissa ovikello soi ja tapahtumat saavat yllättävän käänteen. Lopputuloksena on lempeä, ihmeellinen ja komediallinen kuvaus ystävyydestä.

Teoksen konsepti on Anna Maria Häkkisen ja Erno Aaltosen käsialaa. Häkkinen on lisäksi teoksen koreografi ja Aaltonen vastaa teoksen lavastuksesta sekä valo- ja äänisuunnittelusta. Teoksen dramaturgi on Emil Santtu Uuttu. Kolmikko on työskennellyt aiemmin yhdessä teoksissa Phoenix – a deep relaxation serotonin release (2023), joka toteutettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssin opiskelijoille, sekä Afterglow, low lingering slips of light (2023), joka sai ensiesityksensä New Yorkin Performa-biennaalissa.

Rooleissa nähdään Hanna Ahti (vier.), Juha Jokela, Vappu Nalbantoglu, Esete Sutinen (vier.) ja Antti Timonen. Teoksen puvustus on Paula Ojalan ja työryhmän yhteistyötä. Naamioinnin suunnittelee Ronja Nylund. Tanssin ennakkotyöhön osallistuu tanssija Taru Aho.

Alla Helsingin Kaupunginteatterin kevään uutuuksien ensi-illat:

28.1. Hildur, ohj. Tuomas Parkkinen x

4.2. Kurtturuusut, ohj. Miika Muranenx x

5.2. Komedia pankkiryöstöstä, ohj. Samuel Harjanne x

12.2. Status quo, ohj. Jakob Höglund

11.3. Out of Order, kor. Fernando Melo

21.4. Somatic Sitcom, kor. Anna Maria Häkkinen x

https://hkt.fi/tiedotteet/helsingin-kaupunginteatterin-alkukevaan-2026-ohjelmisto-on-julkaistu/

x Lahen uutisia pyrkii kokemaan ainakin nämä esitykset