Petri Liski, Juho Uusitalo, Pyry Nikkilä
Lyle Kesslerin kirjoittama näytelmä Orvot on sydäntä raastava draamakomedia ilman äitiä ja isää kasvavista veljeksistä ja heidän elämäänsä ajautuvasta lavean tien kulkijasta.
Lyle Kesslerin (1936) kirjoittama Orvot (The Orphans, 1983) edustaa modernia amerikkalaista näytelmäkirjallisuutta. Se on sydäntä särkevä ja surun täyttämä tarina veljeksistä, jotka ovat kasvaneet nuoren miehen ikään keskenään, ilman äitiä ja isää. Veljekset ovat liian varhain jääneet yksin kantamaan vastuuta itsestään sekä elämästään ja äidinkaipuu on kova, vaikka sitä ei tohdi ääneen sanoa.
Vailla vanhempien rakkautta elämä kulminoituu vapauden, veljeyden ja väkivallan akselille. Isoveli Treat pitää talossa pomon paikkaa ja hankkii elannon pikkurötöksillä. Reteänä koviksena esiintyvä Treat uskottelee pikkuveljelleen Philipille tämän olevan pahasti allerginen ja estää siten pikkuveljen itsenäistymisen ja oppimisen. Lapsenomainen Philip elelee omassa kuplassaan neljän seinän sisällä. Eräänä iltana, humalassa ja tahtomattaan, veljesten seuraan ajautuu sliipattu lavean tien kulkija Harold, jolla on mukanaan kallisarvoinen osakesalkku. Treat päättää ratkaista rahahuolet kertalaakista ja nappaa Haroldin panttivangiksi. Itsekin orpona kasvanut Harold asettuu veljesten elämään, mutta millaisin seurauksin?
Tapio Kalliomäen ohjaamana Orvot sai ensi-iltansa Taivassalissa 2.9.26 ja avasi Kansallisteatterin syysnäytäntökauden ensi-iltojen sarjan. Orvot on Kalliomäen debyyttiohjaus Kansallisteatterissa. Näyttelijänä Lahden kaupunginteatterissa työskentelevän Kalliomäen ohjauksessa korostuu tarkkuus, joka heijastuu näyttelijöiden roolityössä erityisenä herkkyytenä.
Esityksen rooleissa loistaa kolme näyttelijää. Pyry Nikkilän Treat uhoaa voimaa, mutta treenatun kropan ja itsevarman käytöksen takana lymyää rikkinäinen nuori aikuinen. Juho Uusitalo näyttelee pakahduttavasti sympaattista, lapsenkenkiin jäänyttä Phillipiä, jolla olisi edellytykset vaikka mihin, mutta ei ilman aikuisen turvaa. Petri Liskin Harold on oman elämänsä kulkuri, jonka rennonletkeä olemus peittää orpona kasvamisen syvää haavaa.
Tapani Kalliomäki
“Kesslerin teksti on todella ansiokas, ja kahden nuoren isänä se kolahtaa minuun kovaa. Näytelmä kertoo pitkälti nähdyksi tulemisesta. Minä toivon, kuten näytelmämme Harold, että jokainen ihminen saisi aika ajoin tuntea hartioillaan hellän, rohkaisevan puserruksen”, ohjaaja Tapani Kalliomäki sanoo.
Taivassali tarjoaa Orvot-esityksen katsojalle intiimin katsomiskokemuksen. Auli Turtiaisen visuaalinen suunnittelu luo näyttämölle rosoisen ja ajattoman kokonaisuuden, jonka kodinomainen lavastus sulautuu hienosti yhteen Taivassalin näyttämön erityispiirteiden, tumman lattian ja tiiliseinän, kanssa. Ville Virtasen valot ja videot sekä Sami Hassisen äänimaailma luovat tiivistunnelmaisia vaikutelmia kasvottoman suurkaupungin ympäröimästä yksinäisyydestä.
Tämän ennakkojutun esityskuvat: Stefan Bremer
Lahen uutisia käy katsomassa esityksen 4.9.26 ja palaa esityksen antamiin vaikutelmiin myöhemmin.
