Suomenkielessämme on sana, jota olen sitkistyneesti pohdiskellut.

Pääministerin voi maassamme valita nykyisin pieni klikki. Avaamalla  pääoven pääterveysaseman pääsisäänkäytävään saan vierailla tämän tästä terveyttäni hoitamassa. Sisareni ammatti oli pääkirjanpitäjä. Rakennuksilla on pääsuunnittelija ja pääarkkitehdit sekä pääurakoitsijat. Juristit elävät päämiehiensä jutuilla.

Puhumattakaan kulttuurista: pääkirjaston huono ilmanvaihto kesähelteellä on yksi sen pääkäyttäjien kesähelteen pääongelmista. Teatteriemme päänäyttämöt ovat näin kesäisin tyhjillään, sillä näytelmien pääkirjoihin teatterit ovat perehtyneet jo keväällä ja pääharjoitukset pääosanesittäjineen odottavat tulevaa syksyä. Orkesterien pääkapellimestarit lomailevat. Television pääuutiset ovat pitkin päivää samansisältöiset – pankkien pääekonomistien esiintyessä päivittäin uutisten päälähetyksissä. Julkisen vallan virastot ja suuret kulttuurilaitokset ovat täynnään pääjohtajia. Jalkapallossa ja jääkiekossa on päävalmentajat, pääerotuomarit ja pääselostajat. Huonokuntoiseksi päästetyt päätiemme ja päärataverkkomme aina päärautatieasemalta alkaen nielevät triljoonia veropääomastamme.

Puolueitten pää-äänenkannattajat, pääideologit ja päälehtien päätoimittajat on kloonattu pääsääntöisesti taloustilanteen päänäkymien pohjalta niin samankaltaisiksi, ettei pääasiallisia eroja tunnu juuri enää pääkirjoituksissa löytyvän.

Pienen ihmisen oman pään pitäminen koossa alkaa matkanpään lähestyessä olla monelle ihmiselle pääasia: sormenpää, kyynärpää, nenänpää, kantapää, kurkunpää, suolenpää, kielenpää ja ajatuksenpää eivät ehkä enää olekaan ihmispolon hallittavissa ja määrättävissä.

Miksi siis suostua puupäitten, pässinpäitten ja kahjopäitten pääomamenoon sekä pään aukomiseen turhanpäitten: niistä menee pää pyörälle eikä niillä ole päämäärää tai määränpäätä. Tuntuu kuin meitä johdettaisiin täysin pää kolmantena jalkana ilman vähäisintäkään juonenpäätä.