Kategoriat
kansainvälisyys kulttuuri taide teatteri yhteiskunta

Juha Jokelan businessteksti Suurella Näyttämöllä

Wanda Dubiel  ja Martti Manninen

Helsingin Kaupunginteatteri on tehnyt teatterikauteensa harvinaisen rohkean ohjelmistoratkaisun, kun se on ottanut Suuren Näyttämönsä hehtaariselle yli tuhannen katsojan musiikki-broadwaylleen omaperäisen teatteriesteetikon, kirjailija-ohjaaja Juha Jokelan teoksen ja ohjauksen toteutettavaksi madollisimman loppuunmyydyin katsomoin näytäntövuodeksi 2025-26.

Juha Jokela on kirjoittanut ja ohjannut useita näytelmiään Suomen Kansallisteatteriin. Hän on määritellyt teatteriestetiikkaansa muutamat näyttelijätaidon peruskivet: huutaminen näyttämöllä on kielletty, mahdollisimman hiljaa puhuttu repliikki on ainoa oikea. Pahinta, jos näyttelijät näyttelevät eivätkä osaa olla estradilla luontevia. Samoin Jokela suosii kehotonta näyttelemistä, liikkumista pyörimällä, pyörillä kulkevilla tasoilla, lavasteiden mukana ja lavasteilla – tietenkin kehottomuus toimii screeneillä, joita hän käyttää viljalti.

Jokela jatkaa Kansallisteatteriin vuonna 2016 tekemäänsä Suuren näyttämön liikebisnekseen sijoittunutta Sumu-tarinan aihetta nyt Helsingin Kaupunginteatterin ensi-illassa 30.8.2025 näytelmällään Let`s Play Business.

”Juha Jokelan SUMU-näytelmän monisolmuinen päivänpoliittinen dialogi ja esityksen kuunnelmanomainen toimistostaattinen atmosfääri elivät taitavien näyttelijöiden persoonallisista, tekstiin uppoutuneista tulkinta-aparaateista ja upeasti rytmitellystä dialogin hurjavauhtisesta temposta. Ulkopoliittisen tarinankuljetuksensa jatkuvien yllätysten täyttämä, modernin huipputekniikan pienen vientiyrityksen venäjänkaupan todellisuus Ukraina-konfliktien varjossa kasvoi kiehtovasti todellisuudentuntuiseksi tulkintakokonaisuudeksi, mutta vaatii yleisöltään tarkkanäköisen, kielikorvakuuloisen, maailmanmenosta vähintään lööppitietävän ja pintaa pari milliä syvemmältä ärsyyntyvän monihermoisen tunneihon.”  **

 

 

Let`s Play Business –esitys on samaa lajia, muttei rajaudu pelkkään suomalaisuuteen. Se on yleismaailmallinen pikkupirullinen pamfletti työn muodosta ja sen yhteiskunnallisesti ontosta sisällöstä näytelmän keskeisinä pohdintoina. Jokelan verbalismi on yhä voimissaan, mutta näin suurella näyttämöllä jo pelkästään täysin mikrofonitettu esitys etäännyttää näytelmäuutuuden tekijän lupaamasta estetiikasta ja näyttelijätyön luontevuus katoaa: kehottomuus taas vain suurissa screeneissä toteutuu Jokelan näyttelijätyöedellytysten tapaan.

 

Let`s Play Business viestii parhaimmillaan nykyarkemme maailmaa vallitsevasta jo edelliselle sukupolvelle täysin käsittämättömästä oudosta työelämästä. Konsulttiyhtiöt, laskentatoimistot, mielipideyritykset ja kaikenlaiset byroot kunnilla ja valtiollakin jopa laskeutuvat yhteiseen tunnistettavaan harmaaseen sisältöönsä ja hurjaan työvauhtiinsa vailla todellisia aitoja, konkreettisia päämääriä. Esimerkkiyhtiössämme HX ainoa päämäärä on bisness, sen mahdollisuuksien selvittäminen ja selvitysten mukaiset muutosideat miltei jokaisessa niin saneeraukseen päässeessä, hyvin menestyneessä kuin jo konkurssin kokeneessa yrityksessä. Tämä aikakautemme harmaus vallitsee tyylikkään odotettavasti katsojan palkiten koko illan näytelmänä (kuositettuna siistinä pukeutumisena, vilistävinä, nousevina, laskevina ja avoimesti läpinäkyvinä lavastepintoina, huoliteltuina naamiointeina), joihin väri yritetään tuoda edellisen ja nykysukupolven toiminnallisesta innostumisesta.

Juha Jokelan tuttu kirjallisen ilmaisun ja teatterielämän sarkaismi purevat nyt huumoriväritteisinä ajatuksina koko laitosteatteriin: esitykseen on kirjoitettu kaksi tasoa – oikea iso byrootasoinen bisnesfirma HX ja sen liike-elämän arkirutiinien muutospaineet sekä juuri kiinnitetyn uuden johtajan tuoma uudistusmentaliteetti, jota aletaan noudattaa yhteisön tarkoin suunnittelemana eäänlaisena rinnakkaisena uudistettuna firmavisiona – näyttelemällä tuleva, uudistuva firma tämän saman bisnesyrityksen tilalle. Kaikki yrityksen henkilöt on velvoitettu osallistumaan esitykseen ja sen näyttelijäseurueen johtajaksi korotetaan yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

 

Kaksoisteemallisessa menossa on sekä muutoskohteen jäsenten voimakasta muutoshalua innostuksessa, mutta kohta myös kritiikkiä yleensä näyttelijäammattiin ja sen varsin epävarmaan tarpeellisuuteen vanhentuneen yrityksen aidoksi uudistamiseksi. Suomessahan näitä terapeuttisia liikuntatuokiota pienissäkin työyhteisöissä toteutettiin runsaasti muutaman minuutin liikuntatuokioina joka päivä 1980-luvulta alkaen. Nyt on kuitenkin tosi kysymyksessä: koko yritysbisneksen selviytyminen henkilökuntineen tai kuolema tarpeettomana yhtiönä.

 

Vain Valtteri Raekalliolle annetussa tekstin uudistusideoiden toteutuksessa ylletään teatteri-ilmaisun korkeimmille vuorille Raekallion koreografiaepisodissa. Hänen ja koko ensemblen toteuttama liikuntakokonaisuus on taidollisesti ja ajatuksellisesti oikea esimerkki esittävän taiteen aidoista, kehollisen näyttelijätaidon mahdollisuuksista muuttaa minkä tahansa työpaikan luutuneet kalkkeutumat upeasti ja elämänsykkeisesti asiantuntijan johdolla ja tyrmätä säännön vahvistamiseksi myös tämän esityksen jokela-estetiikka – hienosti toteutetulla taiteellisella kokonaistyöllä katsojajoukko riemastuttaen.

 

Elävä persoona on sittenkin kenties tärkein draaman tekijä. Martti Manninen uutena HX:n nuorekkaana toimitusjohtajana luo maallikko-teatterissakävijällekin suuren palan esityksessä tarvittavaa realismia, tarpeellisen henkilökuvan innokkaasta, määrätietoisesta työpaikan uudistajasta, jolla sisäinen innostus ja vähintäänkin työntekijän palkitseminen papukaijamerkein, saati koko yhteisön innostaminen yhteishuutotsemppauksin tulevaisuudennäkyihin tuntuu jo otteissa, ei vain puheissa. Varma ja hyvin kirjoitettu, taitavasti tulkittu roolityö!

Wanda Dubiel saa koko teoksen tuntumaan muutenkin siedettävältä. Hänen nerokas ja sympaattinen näyttelijäotteensa eräänlaisena kertojana meille yleisölle, juttelevana näyttämöpäällikkönä, kaksoisroolinsa taiturina, rennon letkeänä, innostavan mukaansatempaavana tarinan rytmittäjänä tuo ahdistavan runsasmääräisen, asiapitoisen tekstin ja tapahtumat sittenkin inhimillisen kiinnostavaksi seurata.

 

Valokuvat Otto-Ville Väätäinen

Esitysarvio kirjoitettu 6.9.2025 esityksestä.

//hkt.fi/esitykset/lets-play-business/

 

 **  https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/09/kansallisteatterin-kiehtovassa-sumussa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *