Teatteri Vanha Jukon Sininen uni tuo kaupunkimme kunniaksi suomalaisen teatterikirjoittamisen ja näyttelemisen tämän päivän ja ajan komeaa ja tavattoman ajankohtaista huipputeatteria. Miika Karvasen kirjoittama ja ohjaama teos on tavattoman hauskaa, tekstissään suorastaan loistavaa, uudenlaista älypitoista ja sympaattista, terävällä huumorilla välitettyä sanomaa maailmamme nykymenosta. Ja onnenpotku Lahden teatterikaupunki-imagolle, jopa suomalaisen teatterin tulevaisuudelle: Miika Karvasen juuri loppusilauksensa tässä kirjoittamassaan teoksessa saava ohjaustriumfi rysäyttää maailmalle ohjaajakomeetan, jolla mielikuvituksellisissa ideoissa, vauhdissa, tilannekomiikan neroudessa, henkilöohjauksen kihertävässä herkullisuudessa on nyt hivelevän hieno teatteritaiteilijan ammattinäyttö – uusi taiteilijapolvi nostaa teatteri-ilmaisun takaisin tätä aikaa pohdituttaviin, ymmärrettäviin kansanteatterin tulevaisuussfääreihin.
Haluan vielä lisätä esityksen meriitiksi kansainvälisesti huippuluokan lavastuksen ja tekniikan. Hanna Erämajan tunnelmatäysi, valoin, äänin ja tehostein sekä heijastearkkitehtuurein millintarkasti toimiva, vaikuttava lavastus nostaa myös Antti Haikon ja Janne Louhelaisen valo- ja ääniluomukset teatterilavojemme eturiviin: skenografian tarkkaa kohtaustulkintaa, auvoisan upeita koko näyttämönäkyjä ja jännittäviä, taikuusmaisia visuaalisia sekä äänellisiä pieniä ja suuria, yllättäviä tehoja esitys tuo ruhtinaallisessa runsaudessaan tarinan herkiksi ja kiehtoviksi kokonaispuitteiksi.
Sininen uni on Teatteri Vanha Jukon ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yhteistuotanto. Esitys on Hanna Erämajan sekä Miika Karvasen taiteellinen opinnäytetyö.
Näytelmäkirjailijamme ideana on ajatus tehdä kuva ihmisestä 2000-2100 -luvuilla. Siinä jatkuva nykynäky vastaantulevien ja ohimenevien kännyköihin tai työpaikoilla ja kotona ruutuihin tuijottavien ihmisten lähitulevaisuuden kuva on sellainen, että ihminen on kääntynyt hiljalleen tällaiseen kumaraan asentoon ja ajankuva on aivan täynnä kaikenlaisia laitteita. Voisiko asialle tehdä jotakin. Kuinka paljon teknologia vie ihmiskuntaa eteenpäin, mutta onko käännekohta tulossa, tuleeko jostain se tarkka näky, että mennään liian pitkälle. Nähdään, että aika pitkälle teknologia on jo edennyt vallan ja demokratian ytimeen. Siinä mielessä elämme kiinnostavia aikoja.
Kolmen lukiolaisen kolmikko lähtee seikkailuun Lahdesta, päämääränä Huippuvuorten salaiset Piilaakson koskaan ennen tavoittamattomat tietokammiot, joissa on koko maailmantulevaisuuden ytimet. Tuulia, Pleksiä ja Nippeliä odottaa elämän ja kuoleman seikkailu, kun he saavat tehtäväkseen maailman pelastamisen piilaaksolaisilta, jotka aikovat kaapata laitteillaan ihmiskunnan keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen.
Teatterin tärkein elementti, näyttelijä, luo esityksestä sen elävän, toimivan ja parhaassa tapauksessa – kuten tässä Jukon Sinisessä unessa – ikimuistettavimman elämyksen.
Teatterikorkeakoulusta vierailevat näyttelijäkandidaatit Ronja Kairamo (Tuuli), Samuel Onatsu (Nippeli) ja Akseli Ilvesniemi (Pleksi) luovat reissaavan opiskelijakolmikon, jonka seikkailuilla ja valloittavan persoonallisilla otteilla esitys kasvaa teatterillisiksi huimiksi kohtauksiksi, yllätyksellisiksi hetkiksi heidän samotessaan läpi koko Suomen, viimein autolla taittaen matkaa kohti Norjaa ja lopuksi soutuveneellä Jäämerta erikoispakkaslukemien huippumiinusasteita kestävissä varusteissa, jäätiköitä pitkin jääsohjossa airoilla kyntäen.
Ihanan naiivi ja mukautuva, näsäviisas lukutoukka Nippeli puhetulvassaan, moraalikäyttäytymisen oppinut nuorekkaan hauska Tuuli pikkuhimollisissa kokeiluissaan ja tuima, temperamenttipakkaus Pleksi äärimmilleen kasvaneissa minuusotteissaan luovat kolmikon, jonka seikkailut tuntuvat huimaavuudessa, tiukassa yhteisöllisyydessä, jopa pikku alkoholikokeilussa – ennen kaikkea modernissa jännittävyydessään aidolta ja tavattoman luontevalta, taitavasti eläytyvältä, kuin tulevaisuuden rohkealta maailmanseikkailulta.
Esityksen näyttelijävalmiuden herkku on kuitenkin Ola Blick, jonka peräti kymmenen eri roolia on kokonaisuudessaan käsittämättömän taitavaa rooliheittäytymistä, komeljanttarin valloittavan osumatarkkaa, upeaa ammattitaitoa. Näiden neljän näyttelijätaiturin voimalataus tempaa meidät mukaansa ihastumaan, pelästymään ja rakastumaan uudenlaisen näyttelijätaiteen valloittavaan tenhoon.
Lempikohtauksistani ainakin humoristisen patrioottisen Lehtori Paavolaisen tunnit raikkaine oppilaineen ja persoonallisine roolihahmotteluineen (näyttelijät+ohjaus), huima jääkarhupiruetti vauhtisokeudessaan, poskettomaan nauruun mukaansa tempaava kohtaus ”vastauksia lukijoiden kysymyksiin” piirtyivät teatterikokemuksieni ikimuistettavien teatterielämysten joukkoon.
Sininen uni
Hieman ehkä joudun pohtimaan käsikirjoituksen kahden näytöksen jäsennyksen sisältöpainotuksia. Ensimmäinen puoliaika oli suoranaista huipputeatterin huumorin ja näyttelijäkarisman elävyyttä ja täydellisyyttä mielialamme täysin viihteen ylimpiin korkeuksiin nostaen. Kun taas toinen puoliaika ajattelutti (kuten aina uuden näytelmän lopun ratkaisut) liian teoreettisen filosofoivaan tapahtumattomuuteen loksahtaessaan – hurmaavaan komediaan ensi puolella jo valmiiksi tuudittauduttuamme.
Näytökset:
La 22.3. klo 18 (ensi-ilta)
Pe 28.3. klo 18
Su 30.3. klo 14
Ke 2.4. klo 18
To 10.4. klo 18
La 12.4. klo 18
Ke 16.4. klo 18
Pe 25.4. klo 18
La 26.4. klo 18
Esityskuvat: Antti Sepponen
https://lahenuutisia.fi/2025/03/19/tulevaisuuden-sininen-uni-jukossa/