Pasi Lampelan luoma perhekuva suomalaisen keskiluokan yrittäjästä Harrista Reetta vaimoineen, firmansa työntekijöineen, menneisyyksineen ja ajankohtaisina yritysmaailman aina uhkaavine arvaamattomine menetyksineen on nykyisen länsimaisen yhteiskuntamme kovin monen ihmisen ja perheen kohtalo kuihtua ja käpertyä, pysyä hengissä tai löytää se uusi idea, jolla elämä jälleen kukoistaa. Lampelan yrittäjäammatin realismiin paneutuminen on asiantuntemuksella hahmotettua elämänkuvaa bisnestavoitteellisesta yrittäjästä, josta soisi useamminkin teatteritaiteen innostuvan. Lampela onnistuu tavoittamaan keskushenkilönsä Harrin nykytilan viidentoistavuoden yrittämisen työputken jälkeen, samoin yllättävästi myös tarinan toisen osapuolen, Harrin puoliso Reetan, kaikkeen uhrautuvan yhteistyökumppanin, firman yhdessä miehensä kanssa omistaman naisen mielentilan ja tunteet. Tuntuu, että avioliitto on molempien mielestä sitä, mitä sen ei muodoltaan ja sisällöltään ihan pitäisi olla: työtä, työtä ja alkuaan rakastuneiden puolisoiden toisensa täysin unohtamista tunteineen, elämänhaaveineen.
Ensimmäinen näytös on jo dialogina niin taitavasti kirjoitettua sanatulvaista, kielikuvarikasta ja vaikuttavasti näyteltyä nykydraamaa, etten aikoihin moista ole suomalaisessa puhenäytelmässä kokenut – tulkinta kohtaus kohtaukselta tarinaan koko ajan lisää punovaa jännitettä kasvattaen. Väliajalle piti lähteä jännitteen korkealle nousseessa odotuksessa pian toisen näytöksen alkamista malttamattomana odottaen.
Pasi Lampelan hahmottelemat henkilökuvat, joiden luonnetta, temperamenttia ja ajatussolmuja saamme Laura-näytelmässä maistella, on huolella ja selvästi kuin todellisuudesta siivilöityä, tarkkaa ja huoliteltua luonnekuvausta – ja ne saavat myös verrattomat näyttelijätulkintansa.
Pääosassa Kansallisteatterin Esa-Matti Long näyttelee elämäntilanteeseensa täysin pysähtynyttä, elämään kyllästynyttä Harri-urakoitsijaa, niin vahvasti ja antaumuksella, koruttomasti, teeskentelemättömästi, että luiskahdamme oitis hänen harhailevaan sieluunsa väkisin mukaan asioita ratkaisemaan, jäljellä olevia nuoruuden unelmia muistelemaan, kenties vielä uudelleen löytämään. Hänen aviokumppaniaan Reettaa tulkitsee Piia Mannisenmäki (Jyväskylän kaupunginteatteri) niin käytännönelämän läheisesti ja todesti, että koemme hänen elämänkolhunsa nyt aviomiehen miltei seotessa ja aina jo liiton alun lapsikatastrofista alkaen todellisen sielukkaan avionaisen suomalaisena, myrskyt tyynnyttävänä kaikki ymmärtävänä peruspuolisona – sydämemme myös hänen ihanan naiselliselle touhukkuudelleen antaen.
Eikä Reetan työystävää, maailman sympaattisinta kirjanpitäjä Kaitsua näyttelevä Hannu Lintukoski (Jyväskylän kaupunginteatteri) voisi enää yksinkertaisemmin ja vilpittömämmin hahmoaan luonnostella – tuntuu, että Reetan ja Kaitsun puhdas (kirja)ystävyys on niin aidon lämminkoomisen hymyilyttävää, naiivin lapsellista, että nautimme aidosti kahden roolityön yhteisherkusta.
Draaman nimiosan Lauran näyttelee hurmaavalla heittäytymisellä Maria Kuusiluoma (Suomen Kansallisteatteri) ja tuo vulgaarilla seksuaalisuudella, hurvittelevalla valokuvaaja-ammatillaan, kosmopoliittisilla Berliinihaaveillaan, vapaamielisellä maailmannaiseudella Lampelan tarinaan sen tärkeimmän sytykkeen: Juuri tämä himoittava, paljastava ja elämää elänyt, vapaa ja huoleton nuoruuden tuttava on Harrin päässä vuosikymmeniä unelmissa pyörinyt ja nyt ilmestyessään sekoittanut aloittamaan uuden, toisenlaisen elämän.
Lampela jatkaa vielä hienoin karikatyyrein näytelmän sivuhenkilöitä – talouskatastrofia ennakoivan, vankilasta vapautuneen aliurakoitsija Mähösen näyttelee Jukka-Pekka Mikkonen (Jyväskylän kaupunginteatteri) enteellisen salaperäiseksi ja videolla Juha Varis (Kansallisteatteri) hahmottaa taitavasti pankinjohtajan härskinä ärsyttävänä despoottina hämmentämään koko yrittäjämaailman todellisuuden.
Suomalaisen laitosteatterielämän harvoja yhteisiä edistysaskeleita esitys myös nostaa merkittävän tulokselliseen saavutukseen: Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistyönäytelmän toteutuksessa, valmistamisessa, vierailevissa teatteritaiteilijoissa sekä nyt myös tyylikkäässä skenografiassa on sitä poikkeuksellisen uustuoksuista ja virkistävää katsomoon asti tuntuvaa tuoreutta, teatterimagiaa, että ainakin elämänsä keski-ikään ehtineiden on raikkaan puhuttelevaa esitys nauttia – ja teatterifriikinkin päätä huimaa. Bravoo!
Laura
Ohjaus ja käsikirjoitus
Pasi Lampela
Lavastussuunnittelu
Markus Tsokkinen
Pukusuunnittelu
Tellervo Syrjäkari
Valosuunnittelu
Japo Granlund
Sävellys ja äänisuunnittelu
Juuso Voltti
Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu
Niina Vattulainen
Videosuunnittelu
Ville Virtanen
Rooleissa
Maria Kuusiluoma
Hannu Lintukoski
Esa-Matti Long
Piia Mannisenmäki
Jukka-Pekka Mikkonen
Pankkimiehen rooli videolla
Juha Varis
Esityskuvat Jiri Halttunen
Helsingin esityksen ensi-ilta Kansallisteatterin
Pienellä näyttämöllä 26.2.2025