Lahden tulevaisuus on seminaaripöytien käsissä

Otsikkokuva on Lahen uutisia -juttuartikkelista Rantakartanosta vuodelta 2006.

 

Lahdessa ideoitiin jo lähes parikymmentä vuotta sitten suurella rahalla Lahti-kaupunkia.

Suurisuuntaisin projekti oli tehdä ainutlaatuisten Salpausselän harjujen ja Vesijärven upeasta luontokaupungista asukkailleen ja koko Suomelle esimerkillinen kotiseutuparatiisi Rantakartano – oikein kaupungin julistamalla alueen kaavakilpailulla merkittävin kilpailussa menestyvien voittajapalkinnoin.

Susi tuli. Rantakartanon suunnittelun voittanut Laituri-suunnitelma jäi täysin kesken, alkuperäinen suunnitelma seitsemän vuotta valituskierteittensä jälkeenkään ei toteutunut kaavan mukaan kuin pieneltä osaltaan. Kaksikerroksinen Vesijärven rantaa lähinnä oleva kortteli on vuosien aikana muuttunut kaavassa 11-kerroksiseksi hotelliksi – hotellia vaan ei ole näkynyt.

Nyt Lahti puuhailee kaikenlaista, mitä sen valtavaksi paisunut projektipäällikköjen lauma silloisine Rantakartano-arkkitehteineen vain keksisi tullakseen itse taas nähdyksi.

Oikein seminaariin piti toistaitoisten (samojen Rantakartanoa toteuttaneiden epäonnistuneitten arkkitehdin ja projektipäällikön opastuksella) mennä Tallinnaan saakka ideoimaan uutta kerrostalopilvenpiirtäjää keskelle Lahtea, sen sisämaakaupungin ainutlaatuista keskustamaisemaa – ja saatiinhan siellä sitten seminaarilaisten matkat ja ylöspidot veroeuroistamme kustantamalla puristettua mieleinen, yksimielinen viiden päättäjän kanta (ketkä?) rakentaa tuo keskustan pilaava tornihotellipilvenpiirtäjä.

https://www.lahti.fi/tiedostot/keskustavisio-2040-valtuustoseminaarin-26-10-2023-muistio/

Seminaarilaiset asettuivat peräti viiteen eri pöytään ratkaisemaan Lahden asioita aina vuoteen 2040 saakka: tulevaisuutemme on siis varmoissa ja äärimmäisen luotettavissa käsissä, koska ehdotuksia Lahden kaksipäiväisestä valtuustoseminaarista Tallinnassa vuoden 2023 lokakuun 26. päivänä tuli kaikkiaan 50 kappaletta. Tässä ensimmäiset kymmenen niistä (suluissa kuinka moni seminaarilaisista yhteensä ehdotusta kannatti):

1. hotelli torin lähelle ( 5)
2. kanava Rantakartanoon ( 3)
3. Valoa – kausivaloja, valotaidetta – ja taidetta kaupunkitilaan (3)
4. tapahtumien helppo mahdollistaminen, byrokratian vähentäminen (3)
5. uusia kulkumuotoja ; raide, köysirata, ilmakiskorata (3)
6. tiiviimpi tori – rajaaminen erityyppisiin alueisiin (2)
7. kauppahalli torille (2)
8. torille Wau-kohde, suihkulähde/taideteos tms. (2)
9. nuorille konsertti/tapahtumatila, jonne alle 18v pääsee ( 2)
10. torin osittainen kattaminen, esiintymistilaa (2)

Tuon seminaarin jälkeen kaupungin viranhoitajat ovat kukin erikseen yrittäneet saada paperille päätösesityksiä hotellista – aika käy jo lyhyeksi, koska valtuusto vaihtuu puolen vuoden päästä täysin.

Tässä yksi melkoisen hinnakas arkkitehtisuunnitelma, joka eri medioissa on pyörinyt kaupunkimme keskustan hotellia ja muitakin rakennuksia toriin liittyvänä uudistamaan, useita suomalaisen sisäkaupunki-ilmeen historiakerrosten merkittävän vaikuttavia suojeltuja rakennuksia ja ainutlaatuisen valtakunnallisen kuvateoksen ja samalla keskustassa olevan  lasten ainoan leikkipaikan pilaamaan:

Suunnittelija: Uusi Kaupunki -kollektiivi / Arkkitehdit Tommila ja JADA

 

Näinä päivinä tuo idea ilmaradasta on oikein kaupungin budjetista suunnittelurahalla lohkaistu usealle kaupunkimme keskeiselle suunnittelijatoimijalle kaupunkimme veroeuroja meiltä kiskomaan pilottihankkeena ja peräti seminaarin kolmen jäsenen kannattamana.

https://www.udt.fi/lahden-pilotti-hanke

Niin hotellihanke kuin ilmastoratakin ovat meille esimerkkejä lahtelaisesta paikallisesta tavasta, miten enemmistödemokratia todellisuudessa Lahti-kaupungissa useimmissa asioissa toteutetaan.

 

Alla ohessa Lahen uutisia -artikkeli vuodelta 2009 hymyilytti silloin monipuolisellla suunnitelmallaan ja ilmarataideallaan, muttei taida enää laittaa viranhoitajien kasvoja virneeseen, kun oikein kaupungin omien päälliköiden viisaat voimat ovat asialla.

Rantakartano

Rantakartanon alueen kaava on uuden valtuuston poikkeuksellisen merkittävä päätös, joka tulee vaikuttamaan pysyvästi Lahden kaupunkikuvaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen.**

Sen toteutuksessa suunnittelijoiden ja päättäjien on nähtävä ja visioitava kauas tulevaisuuteen, vähintään yhden sukupolven, kolmenkymmenen vuoden päähän.

Nyt päätettävänä oleva alue on vain pieni osa laajasta kokonaisuudesta, mutta päätöskoneistossa meneillään oleva toteutusvaihtoehto tuhoaa tuon kokonaisuuden täysin.

Vapaa kaupunkitila

Kaikille avoin, ei kaupallinen tila, jossa ikä, rotu, sukupuoli tai sosiaalinen asema eivät rajoita käyttömahdollisuuksia, on tulevaisuuden kaupungin ja sen suunnittelun menestystekijä.

Vapaaseen kaupunkitilaan kuuluvat laajat, monimuotoiset ulkoilualueet ja monipuoliset erilaisiin käyttötarkoituksiin rakennetut julkiset tilat. Kansalliset kaupunkipuistot monessa maamme kaupungissa ovat nykypäivän esimerkki vapaasta kaupunkitilasta.
Kun nykyisin oma Lahtemmekin yhä useammin yhtiöittää kiinteistönsä ja niitä ympäröivät laajat alueet, kaupunkilaisten vapaa käyttöoikeus supistuu supistumistaan. Tästä varoittavana esimerkkinä on Päijät-Hämeen koulutuskonserni: se on kahminut Lahden omistamat arvokkaat rakennukset ja suuret maa-alueet pelkillä nuijankopautuksilla käyttöönsä.
Näin suomalaisen perinteen mukainen jokamiehen käyttöoikeus hävitetään tahallisesti yksityiseen käyttöön.

Kestävä kehitys

Kestävän kehityksen kunta turvaa nykyisille ja tuleville asukkaille hyvän elämisen mahdollisuudet. Taloudellinen toiminta sopeutetaan luonnon reunaehtoihin samalla kun tuetaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Rantakartanon suunnitelma on paljastumassa kestävän kehityksen irvikuvaksi. Siinä yhteinen, vapaa kaupunkitila rajataan pelkästään varakkaiden, maksukykyisten kansalaisten yksityiskäyttöön.

Sen suunnittelussa kaupunkilaisten vaikuttamismahdollisuudet on täydellisesti estetty: satasivuisesti kirjatut mielipiteet ja muistutukset on diarioitu, mutta niissä tuotuja perusteltuja suunnitteluehdotuksia sekä ideoita ei ole lainkaan otettu toteutukseen mukaan.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on toteutuksessa kuntalaisten petosta. Suunnitelmaan on kirjattu palveluasuminen. Tarkemmassa selvityksessä se paljastuu viidentähden hotelliksi. Tällaiselle palveluasumiselle ei yhdelläkään lahtelaisella ole käyttötarvetta.

Kansalaiskeskustelu

Rantakartanon yhteydessä Lahden torilla on käyty laajasti kansalaiskeskustelua. Siellä on ollut allekirjoitettavana Rantakartanon yksipuolista suunnittelua kerrostaloalueeksi vastustava adressi, jonka tähän mennessä on allekirjoittanut lähes 3000 lahtelaista. Varsinaista keskustelua päättäjien ja kuntalaisten välillä ei ole käyty. Se ei vielä kuulu lahtelaisen demokratian toimintatapoihin – pitäisi kuulua.

Pöyristyttävintä on, että suunnittelijat tarjoavat päätettäväksi vain yhtä vaihtoehtoa. Tässä toteutuksessa on kysymyksessä ainoastaan raha. Elämmekö Lahdessa yhden vaihtoehdon ja yhden arvon päätöskulttuurissa?

Ideat julki ja keskusteltaviksi

Keskustelun käynnistämiseksi esittelen nyt toisenkin idean – yhden  vaihtoehtoisen luonnosidean. Kaupunkilaisilla on varmasti kymmenittäin erilaisia ideoita ja ehdotuksia ajatuksissaan. Halpamaisinta kuntalaisten kohtelua on tutkimatta ja keskustelematta vähätellä näitä ideoita .

Piirros  Rauli Nordberg

Tämä esimerkkitapaus on sarjakuvatekniikkaan perustuva, ihan oikean arkkitehdin luonnos. Siinä kuvattu liikenneväline hallitsee ehkä liiaksikin maisemaa, mutta vision monet yksityiskohdat ovat sitä parhainta lahtelaisuutta: haluamme suuren maailman malliin uniikin, oman, lahtelaisen, suomalaisen ainutlaatuisen maiseman, harjujen ja vesien syleilyn tarjota kaikille haluaville.

Autoliikennettä ei Lahden keskustassa ole. Sähköiset menopelit ovat maailmanlaajuisesti jo lähes historiaa, vetykäyttöiset ajoneuvot ovat muotia.

Sibeliustalolta, Kariniemen hienon mäen sivuitse, keskustaan, rautatieasemalle, hiihtomonttuun, museoon, messukeskukseen, keskustan liikkeisiin, torille, tavarataloihin ja takaisin kulkee japanilaistyylinen saasteeton, meluton ilmarata (Puksu-Express). Siinä kulkevat niin lapset, lastenvaunut, koululaiset, nuoret ja vanhat, vammaiset, invalidit, vanhukset. Sen ylähorisontista näkyy maailmankuulu Vesijärvi. Se jättää tarvittaessa taidemuseo-huonekalumuseomme pysäkillä (Lahden Kiasma) niin turistit kuin lahtelaisetkin, ottaakseen heidät taas museokäynnin jälkeen kyytiinsä. Urheilutalo – jonka kohdalla yksi Puksu-Expressin monista pysähdyspaikoista – on ehostettu ajanmukaiseksi, kaikenikäisten harrastuskäyttöön.

Rantakartano on Helsingin Esplanadin tapaan kaikkien vuodenaikojen tapahtumapaikka, kaupungin vapaa tila, pienine teehuoneineen, kahviloineen, kioskeineen, istuinryhmineen. Kisapuiston sisäänkäynnin kohdalla on katettu esiintymislava erilaisia tapahtumia varten.

Rantakartanon ilmettä on rikastutettu maan parhaitten viherasiantuntijoiden luomuksilla, istutuksilla, tasokkaalla taiteella, kuvateoksilla, vesielementeillä (samalla on hoidettu hulevesitoiminta). Osa vesipuistosta jäädytetään luistelupoluksi lapsille, nuorille ja nuorekkaille.

Eräänlainen kaikkien, kaikenikäisten ja kaikentasoisten ihmisten puuhamaa-olohuone käsittää kulttuuriakselilla Sibeliustalon – Taide/huonekalumuseon, liikunnallinen kokonaisuus yltää Vesijärven uimarannasta, melontamahdollisuuksista, kisapuistoon, sieltä Urheilutalon monipuoliseen tarjontaan ja edelleen hiihtomonttuun, hyppyrien juurelle. Kulttuuri ja urheilu lyövät iloisesti leikkiä tässä kokonaisuudessa. Tällainen on Rantakartano ja Lahden keskusta.

Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka monin yksityiskohtaisin ideoin.
Maailman ensimmäinen meluton ja saasteeton sekä toimiva kaupunkikeskusta!
Eikö juuri Lahti voisi olla tämän kehityksen kärjessä? Miksi me keskitymme rakennusmassoihin, kun paljon suuremmat näköalat, luonnon antama harju- ja vesistökokonaisuus on ihan käsiemme ja ajatustemme ulottuvissa juuri nyt.