Kohtaustunnelma näytelmästä MIELENPUHDISTUS
Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen ykkösluokkalaisten syyslukukauden päätti viime viikonvaihteessa esitys Kannanotto.
Puolen vuoden päätoiminen opiskelu Lahden kansanopiston teatterilinjalla antoi nyt viikonvaihteessa kolmen esityskerran muodossa täyssalillisille yleisöä varsin nykyaikaiset teatterinäytteet työstään ja sen tasosta. Teatteriopiskelijat oli jaettu neljään ryhmään ja joukosta oli valikoitunut neljä ohjaajaa. Yleisö koki Kannanotto -kokonaisuuden aikana neljä noin 20 minuutin mittaista pienryhmäesitystä, joihin jokainen ohjaaja oli valinnut itseään puhuttelevan aiheen.
Yli kaksituntinen neljän täysin erilaisen näytelmällisen tuokion välittämät teatteriestradin hallinnan, puheilmaisun, eläytymisen roolitehtäviin ja ohjauksen kokonaistulkinnatkin sujuivat varmaotteisesti sovittuun, selkeään päämäärään esityksessä päätyen. Ilmassa oli ainakin selvää raikasta sukupuolikeskustelun otetta monissa esityksissä tai niiden henkilöluomuksissa, tv-median jo kyllästyttävien kuka putoaa -pärjäämistendenssi-ohjelmaformaatin herkullisen oivaltavaa kritiikkiä, suomalaisen mielialahoidon akuuttia hoitamattomuutta ja itsehoitoa, itsenäisen Suomen kalkkeutuneiden itsestäänselvyyksien raikasta tuuletusta ja Tove-muumiajatusten myönteistä esiintanssia suomalaisuuteen, naiseuden vuosisatoja salatun tunnusmerkkivirstapylvään avoimeen keskusteluun johtavaa perusteellista dramatisointia ja terveydenhoidon julkista avaamista. Yhteiskunnan päivän tapahtumissa ja puheenaiheissa liikuttiin nyt – ei vain huulta ja taitavia repliikkejä heitellen – vaan täydellisesti niihin paneutuen. Katsomossa teatteri käynnisti monipäiväisen, moniviikkoisenkin? itsetutkistelun, itsestäänselvyyksien ja juuri omien asenteiden pöyhimisen.
Seuraavassa täysin oman teatterinäkemykseni tuomia huomioita ja ajatuksia Kannanotto-esityksen kokonaisuudesta – neljään esityksensä eri näytelmälokeroon kirjoiteltuna.
Teatteri oli mennyt perille tarkoituksessaan. Myös se yksi teatteriesityksissä aina tärkeimmistä – älykkyyden pilkahdus huumorin muodossa – antoi jokaisessa neljässä esityksessä meille katsojille vallan ilman otsakurttuja nauttia teatterista. Nautinnollisia teatterihetkiä sai teatterikatsoja kokea niin monikirjoisesti, vahvasisältöisesti kuin teatterin tänään pitääkin: saada katsojan omat kykynsä ja filosofiansa käynnistymään täysteholliseen, usein jopa pulmaiseen pohdintaan esitysten laukaisemina.
Ohjaava opettaja: Aleksi Lavaste
Valokuvat: Jani Enqvist
https://www.teatterikoulutus.fi/oppilaat/teatteri-1-2024-2025