Kuva Jiri Halttunen ja Eija Haukka
Teatterien kantaesitysten huiput voivat hyvinä ja laadukkaina käännöksinä kasvaa vahvoiksi, tuleviksi klassikkonäytelmiksi vaikka missä maassa ja millä kielellä tahansa. Tällainen laatuisa suomalainen kääntäjä, kirjailija ja teatteritekijä on Juha Jokela, jonka suomennos näytelmästä Keuhkot sai suomenkielisen kantaesityksensä Kansallisteatterin intiimillä Omapohja-näyttämöllä kymmenen vuotta sitten kääntäjän ohjauksena. Jokela on myös yksi suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kirjoittajahuipuista, joka on saanut tunnustusta omilla teksteillään ja ohjauksillaan näytelmäkirjoituskilpailujen kärkiteosten jatkuvina tunnustuksina. Keuhkot – suomenkielinen kantaesitys vieraili maassamme myös pienellä kiertueella mm. Lahden kaupunginteatterissa muutama vuosi kantaesityksensä jälkeen.
Kansallisteatterin maineikas tulkinta on saanut muutamat suomalaisteatterit näinä vuosina tarttumaan tähän Jokelan suomentamaan, Duncan Macmillanin nykyaikamme ihmiskuvaa sisältävään, koruttoman hienoon, sisällöltään tavattoman herkkätunteiseen näytelmään.
Jyväskylän kaupunginteatterin Keuhkot viime syksyltä on yksi sellainen, todellinen teatterillinen tapausihme tekstinä, sisältönä ja vaikuttavana tulkintana, jonka kokeminen on yksi Tampereen Teatterikesän 2024 tähtihetkiä katsojalle ja suomenkielisen näyttelijäpuheen kääntäjille, kokijoille ja teokseen tarttuneelle teatterille – sen julkisuudessa miltei tuntemattomille, loistaville näyttelijöille, ohjaajalle = teatteritaiteelle.
Tietenkin paikallisteatterien työvuoden ohjelmakokonaisuudet ja huipputyöt ansaitsisivat tulla nähdyiksi tässä harvinaisessa suomalaisessa kansainvälisesti korkeatasoisessa Tampereen teatterikatselmuksessa. Teatterit kuitenkin saavat pääosan elinkelpoisuudestaan suurista töistä, suurin taiteellisin ja taloudellisin satsauksin, mittavin roolimäärin, orkesterein, skenografioin ja lavastein – niiden toteuttaminen toiselle paikkakunnalle on taloudellisesti uhkarohkea konkurssikypsä yritys loppuunmyydyin, suurin katsojamäärinkin toteutuneina.
Vaan pienikin teatteri voi olla suurta taidetta, kuten Keuhkot, jossa tarvitaan vain paikalle kaksi näyttelijää. Keuhkot on varsin kätevästi kulkeva, toimiva taidepaketti missä vain koettavaksi. Ei mitään lavastusta, tehokeinohenkilökuntaa, vaan teksti ja sen tulkkeina kypsät, taitavat, persoonalliset näyttelijät mahdollisimman selkein, sisäistetyin ajatuksin, tunneskaalansa pieteetillä, yhteisnäyttelemisensä herkkyydellä katsomoon saakka välittyvällä tunnetasolla näytelmäteoksensa välittäen.
Jyväskylän kaupunginteatterin ohjaajan Perttu Leinosen näkemys keskivertoisen sivistyneen länsimaisen suomalaisparin elämänhaaveen toteutuksesta, sen etsimisestä ja läheisyyden kaipuun vaikeudesta tuntuu löytäneen näytelmän keskeisen, viiltävän horjuvan, ulkoisessa pienuudessa lähes näkymättömän, sisäisessä suuruudessaan valtavan, usein sielunelämän karrelle polttavan sanoman. Täällä me hapuilemme, kohtaamme, kokeilemme, rakastelemme ja eroamme. Mitä meistä tulee, mihin me tässä katastrofisessa sodanvarjoisessa, kansojen nälänhädän, kansainvaellusten ja ihmisrodun ylitsepaisumisen, henkisen ja fyysisen hapettoman ilmaston maailmantilanteessa, itse tai mahdollisina tulevina vanhempina päädymme. Tuohon pohdintaan, sen antamaan tunnemaailman rikkauteen, tulehdusherkkään haavoittuvuuteen me tahdonlujuudestamme ja suurten haaveittemme sinnikkäistä pyrkimyksistä huolimatta kuitenkin päädymme – jatkuvaan, tuloksettomaan ajatustyöhön. Leinosen ohjaus on hienovireisen korutonta, pienieleisen herkkää, upeaa yhteistyötä esittäjien kanssa.
Hegy Tuusvuoren näyttelemä aikamme opiskellut, uraa vasta etsivä perusnainen on tahdoltaan ja pyrkimyksiltään voimakas. Päämäärä mihin elämässä pyrkiä on jatkuvassa mielen ja mielialan vellonnassa. Hänellä on taito yrittää toistuvasti kartoittaa omaa psyykeään, epäillä parisuhteensa aloitteita, muttei ratkaista asemaansa tässä maailmankaikkeudessa ihmisenä, kumppanina – saati mahdollista lapsentekoa tällaiseen maailmaan, tai hyväksyä edes parisuhteensa kovin pinnalliselta tuntuvaa, myös kiinteää suhdetta etsivää kumppaniaan. Draamassa eräänlainen naiseuden skaala, jatkuvasti muuttuvine tuntemuksineen, epäilyineen, ratkaisualoituksineen, syliin painautumisineen on herkkää, tunnistettavaa ihmisyyden loputonta tuloksettoman tuntuista läheisyyden etsintää. Se tuo teokseen kiinnostavasti reaktioalttiutta, jonka yllättävyydelle usein on pakko nauraa, sekä näennäiseen hiljaisuuteen toimivuutta, joka suggestoi katsojan odottamaan yllätysten, ratkaisuyritysten vain kiihtyvän.
Markus Virtanen – jonkinlainen muusikkoekspertti yrittää perusmiehenä vastata tähän parisuhde-elämän naisen niputtamaan solmuisuuteen – läheisyyttä hänkin tuntuu kaipaavaan mutta viettiohjautuvampaan – miltei jo rakoilevaan suhteeseen monin aloittein, uusin aluin, irtosuhteittenkin keinoratkaisuin: kovin tuskaiselta ihmissuhteen syntyminen, sen kestävyys tuntuu. Tässä, kuten maailmansivu kaikissa parisuhteissa nainen kuitenkin liikuttaa tuota jatkuvaa tulevaisuuden pohdintaa parielämästä naisellisen taitavasti, miehen pyristellessä mukana.
Näiden näyttelijöiden yhteisnäytteleminen on mestarillista, hallittua, sielukkaiden ihmisten vahvaa sanomaa toisilleen ja meille.
Jyväskylän kaupunginteatterin hieno Keuhkot pakottaa minut, katsojansa, jatkuvilla yllättävillä reaktioillaan nauramaan viereisen ammattinaurajan keralla näytelmän yllättävätempoisessa pienireaktioisen runsasvaihteluisessa rytmissä, siihen yhtyen ja yltyen. Mutta pohtimaan samalla peruskysymystä, mihin tuo paljon läheisyyttä tarvitseva ja maailmassa, toistensa kanssa selviytymistä yrittävä parisuhde lopulta johtaa – ja kestävätkö maailmantilanteemme jo hengenvaaralliset puitteet suhteen pääsemiseksi onnelliseen ratkaisuunsa.
Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen
Keuhkot
Käsikirjoitus Duncan Macmillan
Suomennos Juha Jokela
Ohjaus Perttu Leinonen
Rooleissa Hegy Tuusvuori ja Markus Virtanen
Lavastus ja äänisuunnittelu Tuukka Toijanniemi
Puvustus Tellervo Syrjäkari
Valosuunnittelu Jonna Rautala
Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Suvi Taipale
Kuva
Jiri Halttunen ja Eija Haukka
Keuhkot-näytelmän arvio on kirjoitettu esityksestä Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa torstaina 8.8.24 klo 19.
https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/keuhkot/