Lahden kansanopiston teatteriopetuksessa on myös mahdollista opiskella kesäisin osallistumalla esitysproduktioihin tai valmistamalla omia näytelmiä. Lahen uutisia sai kuluneena viikonvaihteena kokea kaikkiaan neljä erilaista esitystä, jotka kaikki olivat omia kokonaisuuksiaan, teatterillisesti vaikuttavia pienoisesityksiä. Tässä niistä pieni arvioiva katsaus.
Mitä päivänkakkarat tekevät öisin? – Pieni sonaatti irtipäästämisestä
26.7. klo 18, 27.7. klo 16.30 ja 28.7. klo 13
Ohjaaja: Tino Karttunen
Näyttelijät: Siru Karjalainen, Aino Kuronen, Lina Juusela.
Lähes perinteistä teatteria, sadunomaista tarinaa kolmen lapsen nukkumisen ja valveillaolon rajoilla toimivaa, keskustelevaa iltapuhetta kenties ensi kertaa poissa kotoa oli niin turvallista seurata. Lavastuksena lastenhuoneen kolme pedattua, hyvien peitteiden alla nukkuvien lasten yöturvallisuuden parhainta nukkumista edellyttävä huoliteltu näky tuntui myös niin lapsuuden tutun turvalliselta. Miten pienestä äänestä tai liikkeestä lapsi voikaan nopeasti havahtua, pelästyäkin ja vaatia nukkuvia kumppaneitaan hereille. Entä sitten nuo Tino Karttusen tarinan ja ohjauksen pikku käänteet aina ihmissuden tarinan pelästyksetkin, nekin lopulta muuttuivat lämminhenkiseksi huolitellun hyvin näytellyksi keskustelutuokioksi, jopa laulutkin sitten soljuttivat viimein unten maille – nyt kuin päivänkakkaroina silmäteränsä viimein nupuiksi vaivuttaen.
ETYDI 24
Saija Nygård & Lena Patta:
Etydi 24
joka vuosi sama juttu
Esitykset:
27.7. klo 17:15
28.7. klo 14
Työryhmä: Saija Nygård, Lena Patta, Veeti Vekola
Yksi koko Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen mestarillisista teoksista, video- ja ääniesitys ETYDI 24 sai kuin julkisuudelta piilossa eilen ensiesityksensä suomalaisen kesäsydämen erikoistyönä. Tämän loistavat näyttelijä- kuva- video- ääni -maailmat tavoittanut teatterikollaasi kertoi hienon visuaalisesti elämän kiertokulun kahden vuoden ajalta. Sen säihkeinen ja dramaturginen toteutus oli ainutlaatuista teatteria elävyydessään, hauskuudessaan, sanottavansa pysähdyttävässä todellisuudessa ja kansainväliseksi yltävässä teatteriuudistuksessa. Upea valojen kertova, äänten ja sävelten dramatisoima, skenografiansa huolella punnittu toimivuus ja kerrassaan mykistävä näyttelijätyö korottui kesän ja aikamme yhdeksi merkittävimmistä teatteri-ilmiöistä, joita saamme pienessä Suomessamme kokea ja vaikka koko maailmalle ylpeän nöyrinä, suurena teatteritapauksena sen värein, verhoin, sävelin, rytmein ja kukin sekä plastisen ihmiskehon liikkeiden taiteena esitellä. Teatteri on astunut suuren harppauksen kohti uudenlaista elävää tulevaisuuttansa.
Tosi tosi tosi Huono näytelmä
pe 26.7. klo 19.00 & la 27.7. klo 15.00
Katariina Broman, Inka Holm, Vilma Liikkanen:
Nyt sitä saa, nyt sitä saa: paskaa teatteria!1 Älä tule, ja jos tulet, älä odota mitään hyvää. Tämmönen tällä kertaa.
Teatteriopiskelijoilla oli käsikirjoituksena ilmeisesti teatterikoulutuksessa saatu paksu plari asioista, jotka kertovat huonon teatterin esimerkeistä. Taiteilijattaret olivat muotoilleet esityksensä eräänlaiseksi käsikirjoituksen läpimenoksi, josta tilanteita kukin vuorollaan ohjasi ohjaajana. Esitykseksi muotoutui brutaali, tuhman hävytön ja salailemattoman härski huvittavuus – taatusti sellainen, ettei teatteri moista taiten pelleiltyä sukupuolihurjastelua julkisesti uskaltaisi koko kansalle edes näyttää. Mutta niin vaan tapahtui, että esityksen vauhti, yllättävyys ja poskettoman riemukkaan rietas huumori sekä näyttelijöiden välinen kontakti ja yhteisnäyttelemisen suvereeni taito takasivat roisin hauskan uushuumorisen tunnin tällaisenaankin – saati vaikka taatuksi menestykseksi yökerhojen pikkutuntien cabareeohjelmaksi!
Jasmin Salosen HENKEÄ (26.-28.7. 2024)
Kansanopiston teatterin pienessä parin neliön ministudiossa sai pari katsojaa kerrallaan tutustua mielenkiintoiseen, nonstoppina viisi minuuttia kestäneeseen rauhoittavaan peilimaailman ihmeeseen. Esityksessä peilit oli asetettu eri puolille ja eri kulmiin huoneessa ja ne heijastivat videolla näkyvää elävää kasvoa, joka alkoi harkiten muuttaa maskeeraamalla muutamia silmäluomensa viivoja. Taatusti omalähtöinen idea toimi hienossa verkkaisuudessaan miellyttävän rauhoittavasti ja sen loppuun liitetty tumma äänitehoste viesti inhimillisyydestä ja ihanuudesta kokea itsensä rauhoittuneena ja täysin toisenlaisena.
Tämä artikkeli jääkin lahtelaisen kesäteatterin 2024 viimeiseksi teatterikatsaukseksi, sillä ensi viikolla siirrymme suoraan Tampereen Kansainvälisen Teatterikesän maailmoihin kahdeksi päiväksi, sen kahdeksan eri esityksen kokijaksi.