Lukijani ei uskoisi, jos tuosta vain joka päivä kertoisin, että Lahden Uusi Kipinä Galleriassa virtaa yleisöä niin vuolaasti, ettei tahdo sekaan mahtua. Eipä yleensä virtaakaan, vaan viime tiistaina suorastaan tunki kesätunnelmaisessa näyttelyavauksessa yleisöä kolmen oven täydeltä vuoroin sisään ja vuoroin taas ulos – arvioin sadan yksilön verran vartissa.
Mika Heinonen & Kari Lohko / Joshua Cockroft / Anja Korkiakangas / Li Taiga & Rickard Eklund loivat todellisen kuvataiteen lahtelaisavauksen – väitän sen sisältönä juuri lahtelaisuuden todella purreen paarman lailla ja paikalle rynnänneen katsojajoukon tuttujen taiteilijoiden visuaalisia kuvaelämysten kirpaisuja kokeakseen.
Kaverukset Mika Heinonen ja Kari Lohko ovat vielä aikanaan maan kuulun Lahden Muotoiluinstituutin taitavina pitkäaikaisina lehtoreina eläkevuosinaan jatkaneet taiteen omakohtaista synnyttämistä ympäri Suomen. Nämä hauskat, ahkerat, opettajina monipuoliset, taitavat ja vaativat, nyt taiteilijoina, persoonina täysin omahehkuiset vellokset ovat paljolti juuri kahdestaan näyttelyitä eläkevuosinaan pystyttäneet. Olen heidän töitään viime vuosien varrella nähnyt ainakin viidessä kaupungissa ympäri Suomen. Nyt ensi kertaa Lahdessa!
Mika Heinosen empaattinen huumori ei ota laantuakseen, se viekoittelee aina lämpimyydellään, pikkupisteliäisyydellään, hoksaamisvelvoitteellaan, mutta ennen kaikkea plastisella taitavuudellaan. Hänen pienoisveistoksensa ovat suurenmoista kaikkien meidän kokea, kaikenlaisten ihmisten tulla hyvälle tuulelle ja inspiroitua elämäänsä – synkkyydestäänkin ulos – lempeästi noiden teosten pauloihin nautiskelemaan.
Kari Lohko taas on taituri ilmaisunsa pelkistyksessä, maalarin omaherkkyisessä ilmaisussa, armottomana mieltämänsä taide-estetiikan jatkuvana ilmaisijana. Hän on tuonut myös useita ennen luomiaan töitä juuri Lahteen nähtäväksi. Lohkon töissä on klassista voimaa ja latausta, jyrisevää luonnon ja luomisen paatosta suurina, tummina pintoina.
Katselin avajaisissa näiden itselleni tuttujen taiteilijoiden ilmeitä – välitön ja hersyvä elämänilo molemmista pursui yli teostensa: tuttuja katsojia, entisiä oppilaita, pari heidän omaa kollegaansa ja poikkeuksellisen suuri yleisömäärä ties koskaan yhdellä kertaa juuri heidän teoksiaan nautiskellen Kipinän suuren salin puheensorinoin, katseluin, arvioin ja arvosteluinkin täyttäen.
Kuin suljetussa Lahden konserttitalon juhlasalissa esiintyy Joshua Cockroft omassa Kipinän näyttelyhuoneessaan. Hän on omaksumallaan valokuvaustekniikalla tallentanut sodanjälkeiseen Lahteen saapuneen Wiipurin Musiikkiopiston, erityisesti sen Felix Krohnin aikaisen, kuuluisan arkkitehtipari Kaija ja Heikki Sirénin suunnitteleman Lahden konserttitalon ja sen konserttisalin -nykyisin tämän päivän Lahden konservatorion – tarinaa valokuvin. Musiikkikulttuurihistoriallisesti tärkeä ja ainutlaatuinen muusikoiden ja taiteilijoiden koko maan kannalta merkittävä oppilaitos on yhä voimissaan.
Cockroft on kuvannut musiikinopetuksesta kokemansa analyyttiseksi, pikkudetaljiseksi kokonaisteokseksi käyttäen laakafilmikameraa, jolla kuvan ottaminen on hidas ja harkittu prosessi ja lopputuloksena syntyy ajattomia, arvokkaita, yleviä kuvia tästä lahtelaisesta musiikkikasvatuksen helmestä ja sen työskentelystä. Jymähdämme kuin lumottuina muistelemaan omia kokemuksiamme, opiskelujamme, esiintymisiämme, konsertteja silloisen uuden talon ensimmäisiä elämyksiämme musiikkisesta Lahti-kaupungista: Cockroftin huoneen kokoisessa puhuttelevassa kollaasissa ajatuksemme menneeseen avautuvat spontaanisti. Cockroft valmistui valokuvataiteilijaksi Lahden ammattikorkeakoulusta 2022.
Anja Korkiakangas on Lahdessa asuva ja työskentelevä vuonna 2022 valmistunut kuvataiteilija (AMK). Uusi taiteilijatuttavuus on meille lahtelaisille ripustanut näyttelyhuoneensa seinille kierrätysmateriaaleista valmistamiaan sympaattisia teoksia. Niiden arvo korottuu merkittäväksi ajankohtaisuudessaan ja ajattomassa materiaalissaan. Työt ovat harmonisen rauhoittavia luomuksia kuin lahtelaisen repivän ja jatkuvasti pelkän moderniuden sekä teknillisen tuhlailevaisuuden ylitsepursuvan (Malva) vastakohtaista taidenäkemystä edustavaa, ihmiskäden taitoa ylistäviä ajatteluluomuksia.
Kuvataiteilija Li Taiga ja säveltäjä-runoilija Rickard Eklund ovat luoneet muutamaminuuttisen piirretyn ja puhutun animaatioelokuvan Mammutti. Sen ylivoimainen ansio on teoksen pituus – lyhykäisyydessään se avaa monia portteja pohtimaan ihmisen olemassaoloa ja elämän yleistä kohtalonomaisuutta – absurdiutta. Tekijöiden kielivaranto ei ehkä ole omiaan (suomennettunakaan) auttamaan teoksen ymmärtämistä, sillä näyttelijän puhe on kovin hiljaa lausuttua, hieman epäselvää puhekieltä. Olisiko tuon hienosti ajatellun animaation liikekielen avannut ja jäsentänyt hieman puhetta paremmin musiikki? Mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen pikku teos meidän lahtelaisten kesän avaukseksi.
Raikkaaseen näyttelyavaukseen kuului musiikkia gallerian ulkopuolellakin hanurilla ja torvilla. Tässä vaskikaksikko soittaa yhden uuden tilaisuuteen valmistuneen sävellyksen, perään klassikkosävellyksen ja lopuksi kansanlaulun kesämme ja (kuvan keskellä Heinonen & Lohko selin) taiteilijoiden sekä harvinaisen lahtelaisnäyttelyn kunniaksi!